niin sanottu vapaapäivä

Tuosta kesäkurpitsasta pitäis jotain taikoa... kokoa sillä on 4kg.

Aamu alkoi päänsäryllä (ja eilinen ilta jo loppui siihen), nukuin huonosti enkä aikeistani huolimatta saanu nukuttua kuin puoli seiskaan. Siitäkin viimeiset puoli tuntia varmaan valvoin ja tuskailin sitä päätäni. No hyvä toisaalta, huomenna on kuitenkin taas herätys klo 6 ja lauantaina jopa klo 5... joten turha totuttaa itseään nukkumaan kovin pitkään. Olo on nyt kuitenkin aika nuutunu.

Eilen illalla luin taas yhtä terveyslehteä ja sitä kautta sitten menin lukemaan yhtä blogia. Siellä oli sinänsä ihan hyvä ajatus taas, kuntoilua ja terveysruokaa jne. Koko blogi (tai oliko se edes blogi? joku sivusto ennemmminkin) käsitteli terveyttä ja hyvinvointia. Ja se lehti käsitteli samaa. Ja yhtäkkiä vaan alkoi niin tympiä koko aihe. Sehän siis kiinnostaa mua valtavasti, mutta tämä joka tuutista tuleva ERILAINEN ohjeistus alkaa ärsyttää. Kaikki eri tahot on vakuuttuneita siitä, että juuri ne on oikeasssa. Juuri näin laihdut ja kiinteydyt ja voit optimaalisesti parhaiten. Millon joogaten ja millon hikijumpaten ja puntteja nostellen. Millon herneenversoilla ja millon lihalla ja rasvalla.

Hohhoijaa.

Tänään on siis vapaapäivä. Tein aamulla listaa kaikesta mitä pitäis tehdä. Listassa on jotakin 15 kohtaa... kaupassa käyntiä monella eri asialla, kuntosali, koiralenkki, kenties suunnistuskin... muiden asioiden hoitamista, kotitöitä (mm. ne ikkunat pitäis pestä ja imuroidakin täytyis, ja taitaa tuolla pyykkiäkin olla)... ja peiliinkin vois kattoa kulmakarvojen nyppimisen merkeissä. Että sellanen "vapaapäivä" sitten joo. Huomenna voikin sitten mennä taas töihin lepäämään.

Jotenkin sekin nyt vaan tympii, kun kaikkea pitäis. Tiiän joo että voihan ne kaikki jättää tekemättäkin. Mutta nyt mulla on käytössä auto ja kaikki vaan pitäis hoitaa just tänään, joten... ei muuta kun menoks. Kun jostain alottaa niin siitähän sitä sitten vauhtiin pääsee.

Mua muuten kovasti kiinnostaisi tietää, mitä ihmiset noin yleensä vapaa-ajallaan tekevät. Eli jos on vaikka vapaapäivä tai ihan vaikka vaan töiden jälkeen illalla. Tai iltavuorolaiset aamulla. Onko mulla joku omituinen ajatus, että ihmiset relaa, nauttii olostaan, lepää ja ottaa rennosti - vai onko se vapaa-aika muillakin tätä, että pitää tehdä sitä, tätä ja tota. Muuttuuko elämä sitten, kun lapset lähtee kotoa (=vähemmän kotitöitä tms)? Harrastatteko te jotain iltaisin? 

Voisitteko valaista mua?

Mutta nyt ensin vielä yksi kupillinen teetä + suklaakeksi. Tai pari.

(Että se siitä terveysruokavaliosta taas kerran.)

Heli

hetki (melkein) ihan yksin

Ah mikä ihana hetki. Olen ihan yksin (no joo, seitsemän eläimen kanssa...) kotona. Olin töissä aamuvuorossa ja pääsin kotiin jo yhdeltä. Nyt olen sitten pari tuntia jo nauttinu ihanasta hiljaisuudesta. Olen maksellu laskuja (todellinen nautinto, jep jep), käyny läpi sähköpostin ja blogikommentit, tsekannu facebookin, syöny suklaata... 

Ihan hölmö juttu kyllä toisaalta toi face. Siellä sitä ollaan "kavereita" ihan outojenkin ihmisten kanssa. Mä hyvin usein mietin koko sen systeemin järkevyyttä... mainosta sivupalkit täys, kavereina ihmisiä joiden kanssa ei oikeesti ole missään tekemisissä. Aina välillä teenkin siellä pientä "siivousta". Joka päivä mä siellä kuitenkin pyörähdän, vaikka en aina edes tajua että miksi. Harvoin ite mitään kirjottelen, lähinnä jaan kadonneiden koirien tietoja... (miten niitä onkin niin paljon??) Olen monesti ajatellu lähteä sieltä kokonaan pois, mutta toisaalta mistä mä sit kuulisin, että serkut on menny naimisiin ja saa vauvoja... ja muuta sellasta. (Joo, munkin mielestä hassua lukea kaikkee tollasta netistä...)

Huomenna mulla on vapaapäivä. Tarttis käydä monenlaisilla asioilla. Ja siinähän se vapaa sitten taas meneekin... Tarttis myös pestä ikkunat, hitsi kun en saa aikaan sitä hommaa ees aloittaa. Uskomaton juttu muuten; meillä on edelleen siistiä! Olen nyt kyllä tosi ahkerasti aina laittanu kaiken paikalleen pikimmiten ja välttäny ihan tosissani sitä sotkun kasaantumista. Mukavaa, kun ei tartte joka päivä hermoja menettää siihen kaaokseen.

No eipä mulla tän kummempaa asiaa ole. Aina on mielessä vaikka minkälaisia juttuja, mistä vois kirjoitella... ja sitten kun alottaa, ei saa mitään mieleen. Joten taidanpa nyt alkaa kattelee jotain ruokaa, kaippa se muu perhe alkaa sieltä kohta kotiutumaan.

Aurinkoista päivää!

Heli

synttärijuttuja

Synttärikemut ohi. Pienessä porukassa juhlivat ja kivaa oli. Aika meni kuulemma tosi nopeasti. 

Huvittavat oli nuo hirveän pitkät pillit. Tytöt seisoi tuoleilla ja joi niillä. ☺ (Ja minä olin koko ajan vähän, että toivottavasti ne ei vaan kaada laseja niiden kanssa...) Kuva on ajalta, kun kipot ja kupit on jo tyhjentyneet. Kakkuja en ole tehny moneen vuoteen, niitä ei syö kukaan. Sipsiä, karkkia ja jotain tuollasia nakki-juusto-kasvis-vartaita vaan laittelen, ne menee kuin kuumille kiville.

Paras ystävä jäi kylään koko viikonlopuksi. Tuossa ne nyt yhdessä lukee Pierubongarin opasta. ☺ 

* * *

Ihanan rento päivä ollu tänään. Pyykkikone on pyörinyt moneen kertaan ja sellasta, mutta mukavan rento ote on kaikkeen ollu. Herkkuja olen mussutellu kaiken päivää (vieläkin maistuu popcornit ja namit...) mutta kerrankos sitä (hah...). Aurinkokin on paistanu - kertakaikkisen mahtava alkusyksyn päivä! Toivottavasti teilläkin!

Heli

syksyisiä järvimaisemia

Ihana syksyinen sää tänään. Aamulla puoli seiskalta lähdin fillaroimaan töihin rapsakassa +5 asteen kelissä... tartti jo kaivella sormikkaat esille. Töistä kotiin ajellessa oli aurinkoista ja sellanen kirkas, kuulas syksyilma. Illalla kävin koiria lenkittämässä siihen aikaan, kun aurinko jo alkoi hävitä puiden taakse piiloon, ja ilmassa oli selkeästi jo viileyttä Ihanaa aikaa tää syksy!

Tykkään kovasti kuvien kaltaisista keleistä. Tuulisista ja ehkä jopa sateisista. Tykkäisin ihan hirveästi asua järven rannalla. Varmaan tuijottelisin mieluiten just tuollasia kunnon pärskeitä ja aaltoja. Kuuma teekuppi kouraan vaan, tuulipuku päälle, villasukat ja saappaat jalkaan ja ulos. 

Olen asunu lapsena ja nuorena paikoissa, missä järvi on ollu lähellä. Ehkä se sielunmaisema tulee sieltä. Vai onko se jotenkin vaan suomalaista, että tykkää järvistä ja rannoista... Meri ei oo ollenkaan sillä lailla mun juttu, saatikka joki. Tai lampikaan. Järvi sen olla pitää.

Voi että miten ihanaa, että edessä on pari vapaapäivää. Ja sauna on lämmin, todella harvinaista meillä. Monta kertaa mietin, että olis ihana mennä saunaan rentoutumaan... mutta ei sitä kukaan sit jaksa/viitti lämmittää. Nyt poika lämmitti sen ja mä kannoin (osittain miehen kanssa) sinne jopa vedet. Ajattelin ottaa oikein shampoon mukaan ja pestä itteni siellä, yleensä kun tulen vaan sisälle suihkuun. 

Eipä tässä muuta. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli 

hetki aikaa

Teetauko. Maailman parhaat keksit on nuo Rainbow suklaakeksit kaakaotäytteellä (tai jotain sinne päin...). Voisin syödä paketillisen kerralla, mutta tyydyn vain kahteen (koska enempää ei ollu - kuka on käyny mun keksivarastolla???).

Joo en oo tosiaankaan käyny mustikassa. Kuva on vuoden takaa, sillon kävin. Kuvassa siis koko saalis... ei oo mustikkamättäät mua varten. Mutta tuosta kuvasta tykkään kauheesti. Ja mustikoita on kyllä pakkasessa (ovat tosin viimevuotisia), ne ostin tutulta. (Pitäiskin taas surruutella niistä smoothie jos toinenkin.) Maksan ihan mielellään jos joku tekee sen kauhean työn mun puolesta. Ja kyllä, olen todellakin sitä mieltä, että mustikoiden poiminta on kauheeta hommaa. Ruoskikaa siis. Mansikoita sen sijaan poimin joka vuosi, tänä vuonna kaksi lasta oli auttamassa ja yhteissaalis oli kaksi ämpärillistä. (Jotka on muuten pakkasesta jo kadonneet parempiin suihin...)

Meneillään on työpäivä 7/8. Tai ohihan se työpäivä jo on. Olen ollu aamuvuoroissa ja heränny klo 6 tai ennemminkin välillä, ja alkaa kyllä siltä tuntuakin. Mä olen kyllä ihan kiitettävästi kunnostautunu nukkumaan menemisessä nyt, ja aion kunnostautua vielä lisää. On se uni vaan niin tärkeä asia. Mä olen yleensä ihan kroonisesti väsynyt, koska kupeksin pikkutunneille asti - arvatkaa missä - no tässä koneella... No, koitan parantaa tapani. Eilenkin mä meinasin alkaa postailla, mutta laitoinkin sit vaan koneen kiinni. Pakko, muuten se ihan ykskaks hujahtaa tunti ja pari (kolme, neljä...) taas.

Huomenna on kuopuksen synttäripäivä. Viikonloppuna on kaveripirskeet. Mulla on vapaa viikonloppu ja just nyt on sellainen olo, että tekis mieli heittäytyä vaan sohvalle makaamaan koko viikonlopuksi, mutta eiköhän ne synttärit siitä kuitenkin järjesty. Kuvassa kutosluokkalaisen läksyjä steiner-tyyliin. Ope-ihmiset ehkä huomaa, että kaunokirjoitus on ns. vanhanaikaista. On steiner-oppien mukaista, että kirjoitetaan "kättä nostamatta". Rehellisesti sanottuna minä en siitä pedagogiikasta paljoa tiedä, mutta tuon edes.

Pesukone huutaa pi-pi-pi-PIIP. Kyllä todellakin on aika kortilla nyt, kun arki pyörii ja sen lisäksi koittaa huushollia kuosissa pitää ja muutenkin tehä muuta kuin koneella kököttää. Koko ajan on täytettävä tai tyhjennettävä pyykki- tai tiskikonetta, tehtävä ruokaa, vietävä koiria lenkille, mentävä kuntosalille, luettava lapsille kirjoja, käytävä kaupassa, pyyhittävä pöytiä, suoristettava maton reunoja ja asetettava sohvatyynyjä ojennukseen. Ja sitten onkin jo mentävä nukkumaan ja aamulla klo 6 on taas ponkaistava ylös sängystä ja käytävä töissä ja sitten taas aloitettava alusta kaikki kotihommelit. Ihanaa kyllä olla aamuvuorossa; vaikka aamu alkaa aikaiseen niin työpäivä kuluu todella nopeasti ja vielä on koko iltapäivä ja ilta aikaa muuhun mukavaan.

No mutta nyt siis pyykkien pariin. Hiukka on sellanen uuvahtanut olotila, mutta jospa se tästä. Hyvää päivän jatkoa teille!

Heli

uskomatonta mutta totta

Eilen se tapahtui - meillä siivottiin... Koska on ihan suuri ja merkittävä asia, että meillä on siistiä, kuvasin huushollia ja esittelen teillekin. Yläkuvassa siis ruokahuonetta. Uudet matot laitettiin tuollein jännästi osin pöydän alle, näin matot tuollein jossain blogissa ja matkin. Katotaan miten ne nyt sitten siinä pysyy.

Olkkaria. Ihana, siisti, avara olkkari. Kuka huomaa yhden murheellisen asian...? Niin, se mun haaveideni matto puuttuu. Mä laitoin sen illalla ja ajattelin jo sillon että eiiii... aamulla totesin, että ei todellakaan. Nimittäin en kykene sitä katselemaan - saan siitä migreenin. Niin se vaan on, voi harmin paikka!!! Ne värit on niin isossa kontrastissa, kun ovat ihan pikimusta ja vitivalkoinen, että mun silmissä alkaa vilisemään. Voi itku!!! 

Matto meni jemmaan, jos vaikka tyttärelle mukaan sit joskus... *nyyh* Siinä meni kyllä mun haave mustavalkoisesta sisustuksesta, ees osittaisesta. Mustaa tahtoisin tänne lisää mutta ainakaan tuossa muodossa ei tule onnistumaan. Plääh. No kyllä mä toisaalta totesin, että tollaset pehmeämmät värit sopii meille paremmin. Tuo valkopohjainen halpa aikanaan Anttilasta ostettu räsymatto on mun lempparimattoja.

Olkkarin nurkkaa... onhan meillä hei jotain mustavalkoista, nimittäin kissa. 

Meidän sisustus on hyvin yksinkertaista ja ehkä vähän jopa karua. Ei ole mattoja juurikaan, ei verhoja. Ei tekstiileitä kuin välttämättömät. Värit on valkoista, harmaata, vaaleansinistä, pellavaa. Ja vaaleanvihreä sohva, sopii minusta olkkariin niin hyvin. Mutta mä tykkään tällasesta tyylistä ja väreistä. No ite oon ne tietty valinnukin... 

Tykkään myös noista uusimmista lakanoista, jotka tilasin joku aika sitten Jotexilta. Olivat yllättävän halvat paripeitollekin. Peittona meillä on muuten kauan haaveilemani villapeitto, jonka tilasin tarjouksesta HobbyHallista joku aika sitten. Mua kyllä se merinovilla mietityttää... onkohan se aina niistä kidutetuista lammasraukoista. En ees halua tietää... Tämä on Lambarin peitto, en oikein löytäny netistä tietoa mistä se villa on peräisin.

Yläkerrasta toikin kuva. Pupuhäkin vieressä verhojen takana on säilytystilaa. Voi olla, että joudutaan sekin tila pupujen tilaksi antamaan talven mittaan... mies kyllä kiukuttelee asiasta ja mullakin on pieni ihmetyksen paikka, että mihin mä ne sailytyksessä olevat tavarat sitten laitan... mutta vaikka äskettäin just kehuskelin miten annan pupujen juosta paljon vapaana, niin tässä on nyt taas mietinnän paikka talven ajalle (eli kun lapset ei oo kotona niitä vahtimassa), että mitä tehdään päivän ajan niiden kanssa. Mä en tänään huolinukaan pupuja alas, koska on puhdasta ja siistiä ja ne esim. järsii matoista hapsut enkä todellakaan halua että ne tekee sitä mun uusille matoille...

Tuokin kuva on vielä yläkerrasta. Tuolla ovien takana on pari lastenhuonetta, niitä ei nyt tee mieli katella, katellaan vaan näitä seesteisiä siistejä paikkoja... =D Ton valkoisen kaapin ostin naapurilta, se oli mäntyinen ja mä sit maalasin sen. Tykkään kovasti. Siellä on meidän lakanoita ja jotain kangasjuttuja ja kuopuksen lelujakin vielä mahtuu mukaan.

Keittiöstä mennään pikkueteisen kautta kylppäriin ja ulkoeteiseen. Kissa asettui vähän joka kuvaan poseeraamaan...

Kylppäriä. Tää oli kammottavassa kunnossa vielä eilen... nyt on niin siisti, että jotta!! Kissalla on melko murhaava ilme - huomaa taustalla TYHJÄ kissan ruokakuppi...

Ulkoeteinenkin on nyt niin siisti, voi että!! Nyt on ilo sitäkin katella, toisin oli vielä eilen aamulla.

Sellasia palasia meiltä. Mies tuli tänään töistä ja sano, että ihan outoa tulla kotiin kun täällä on siistiä... hmmm... kertonee siis, että meillä ei valitettavasti yleensä ole todellakaan. Mutta eläkää nyt hetki tässä illuusiossa, minäkin teen niin. Tänään nimittäin huomasin, että jos haluan siisteyden säilyvän, mun pitää olla KOKO AJAN nyppimässä tavaroita paikalleen, huutamassa millon kenenkin perään että "tuus laittaa tää paikalleen" jne. Ja mä tunnen itseni; tätä ei jatku ikuisesti... Mutta nautitaan nyt kun voidaan.

Nyt kuitenkin suihku --> nukkumaan, että jaksaa huomennakin elää.

Heli 

uusia mattoja ja elämänmuutos-suunnitelmia

Mä sain ystävältäni tuollasia ihania sinisiä räsymattoja. Ne odottaa edelleen, että saan siivottua ja sitten vasta laitan ne paikalleen. Tykkään ihan hirveesti noiden väristä!!!

Kun kirjottelin viime postaustani sillon klo 01 yöllä, junnasi asiat mun päässä vielä sittenkin, kun menin nukkumaan. Aloin sit miettiä, että pitäis ne ärsytysasiat oikeesti laittaa ihan paperille ja miettiä mitä millekin asialle tekis. Jotenkin sillein tyyliin 

a) mikä ärsyttää, häiritsee, suututtaa tms

b) miksi näin

c) mitä asialle voi tehdä

Nyt kun mietin, voisi siihen ehkä lisätä vielä kohdan

d) mitä tämä opettaa minulle jatkoa ajatellen

No, tällä kuluneella viikolla nyt on vaan ollu monenlaista, koska on ollu lääkärireissuja (itse asiassa peräti neljä kertaa, ja viides oli sillon viikko sitten lauantaina), koulujen aloituksia, töitä, omaakin sairastelua, kiirettä ja säntäilyä paikasta toiseen, yhden asian suhteen todella ärsyttävää vääntöä sähköpostitse (kymmeniä sähköposteja useamman ihmisen kesken) ja rikkana rokassa vielä se, että en vaan saa mentyä ajoissa nukkumaan.

Kun sitten mietin, niin tosiaan se aiemmin mainitsemani luottamustehtävähän on täysin vapaaehtoista toimintaa. Jos se ei anna mitään (muuta kuin kireät hermot) niin siitähän pääsee kyllä pois. Se onkin nyt yksi askel mitä olen ottanu, eli kun eilenkin vietin niiden sähköpostien parissa monta tuntia pohtien mitä niihin kommentoisin (oikeesti, töiden jälkeen tulin suoraan koneelle ja istuin siinä koko illan = monta tuntia, plus että pohdin niitä asioita myös koko ajan työpäivän aikana), tulin lopulta siihen tulokseen, että se ei ole mistään kotoisin, vaan minä sanoudun irti niistä hommista. Ja ilmoitinkin asiasta jo myöhään eilen illalla.

Mitä tuosta opin - no sen, että jatkossa en hakeudu noihin yhteisiin juttuihin, vaan hoidan vain oman tonttini. Mulla on tapana haluta vaikuttaa asioihin, olen huomannu että olen monesti se, joka ottaa hoitaakseen millon minkäkin jutun. Olen vetäny lasten luokkien toimikuntia (tai vähintään ollu niissä mukana), olen hoitanu aikanaan luokkapaitojen ja -sormusten tilauksia, olen ollu mukana tekemässä lehteä jne. Jotenkin olen vaan luonteeltani sellanen "päättäjä", ehkä se on myös sitä, että olen mielestäni aina oikeassa... ;) Mutta mulla on myös sit sellanen luonne, että ärsyynnyn todella helposti, jos asiat ei mene niin kuin minusta niiden pitäis mennä (niin kotona kuin muuallakin). Ja sit olen hermo kireällä... En ole koskaan, ikinä, tykänny ryhmätöistä - haluan tehdä ite, koska vain sillä lailla saan hommasta mieleiseni.

Noita juttuja olen joutunut työstämään ihan nyt vaikka työmaalla, missä kaikki on erilaisia ihmisiä ja kaikilla on erilainen tyyli. Välillä on ihan sietämätöntä, kun toiset tekee asiat ihan päin vastoin kuin minä ite, mutta yleensä kyllä pystyn työssäni jo suodattamaan, ja koitan olla piittaamatta. Olen ite kuitenkin vain yksi rikka rokassa siellä, eikä taatusti minusta, tai minun tekemisistä, kaikki tykkää. Mutta kyllä mä toivoisin niin kovasti, että opiskeluiden jälkeen mä voisin saada työn, minkä mä voisin hoitaa omalla laillani ihan ite. Muistan jo joskus aiemmin, että mietin mulle sopivan kaikkein parhaiten sellasen työn, mitä voisin tehdä "isossa porukassa yksin". Eli työkavereita sais kyllä olla, mutta mulla vois olla ihan oma tonttini minkä vain minä hoitaisin. 

Harmi, että tää maailma vaatii niin usein yhteistyötä, tiimityöskentelyä jne. Ja hullua on kyllä tässä nyt vähän sekin, että mun mies aina sanoo mulle, että "älä ala siihen" mutta mä vaan alan ja aina sitten manailen niitä ärsytyksiä... jokohan mä nyt olisin oppinu??

Ostin eilen kauan haikailemani mustavalkoisen maton olkkariin - laitan sen sinne sit, kun se on siivottu. Ja joo, sorry kuvassa näkyvät roskat, matto seilasi kotiin auton takapenkin lattialla ja näköjään sai pintaansa vähän roskia matkalla, ja mä en ajatellu kuvaa ottaessani näköjään ollenkaan miten paljon ne pistää kuvassa silmään... itteäkin häiritsee ja tekis mieli pyyhkäistä roskat kuvasta pois...

No, toinen riipivä asia on tietenkin tämä meidän huusholli. Saan monesti kuulla, että miksi en laita lapsia hommiin. Tai että eikö mies tee mitään. No, tää on kans tätä, että kun mun on aika vaikea olla tyytyväinen muiden tekemään... lisäksi kukaan ei ole järin halukas mitään tekemään ja se komentaminen on aina yhtä karjumista ja ärsyyntymistä. Olenkin sen homman ratkaissu niin, että on noi työlistat ja palkkiot. Jos tekee, saa palkkaa, jos ei tee, ei saa. Olen kuvitellu, että se innostaa tyyppejä toimintaan, mutta ei vaan innosta. Mä siis teen ite (tai viime aikoina oon kyllä aika vähiin jättäny...) ja siinä kohtaa, kun olis rahan tarvetta lapsilla, oon vaan kattonu seinällä olevaa listaa ja todennu, että voi voi kun tyhjältä näyttäis toi sun listasi... Tytöt kyllä tekeekin meillä, mutta poikiin ei tehoa oikein mikään. 

Niin, lasten kohdalla asiaa tietenkin auttaa myös se, että tämä ei ole ikuista... loppuelämääni en joudu niitä passaamaan ja kyllä ne sitten oppii kun omillaan ovat. Tai jos eivät opi niin oma on asiansa - se on muuten asia, mikä on kanssa pitäny ihan sisäistää. Että mä olen niille mielestäni tietyt opit antanu, jos ne ei niitä toteuta niin mä en voi sille sit mitään. Ne on omia persooniaan ja jos ne ei vaikka sanotaan nyt pese hampaitaan illalla, vaikka koko niiden pienen iän olen niitä siihen opettanu, niin ei ole sitten ainakaan minun syy jos hampaat tippuu suusta. Äidit kun siis syyllistää itteään ihan joka asiasta, ja paljon minäkin olen miettiny, että "mikä meni pieleen" kun tässä väännetään yhtä sun toista asiaa kaiken aikaa niiden kanssa...

Niin ja ratkaisu tähän huusholli-kaaokseen lienee se, että enemmän siivousta, vähemmän tietokonetta.... 

Monia muitakin ajattelemisen ja jäsentelyn arvoisia asioita on mielessä, mutta niistä kenties lisää tuonnempana. Nyt taidan laittaa vaatetta niskaan ja lähteä koirien kanssa aamulenkille - kello on puoli yhdeksän sunnuntaiaamuna, olen ollu hereillä jo parisen tuntia ja pyykkiä on pestynä koneellinen ja tiskikonekin näyttäis jo lopettaneen ohjelmansa. Tänään on työvuoro ja huomenna alkaa totinen arki, herätys itselläni klo 6, joten ajattelin että tänäänkin nousen ajoissa ja teen näitä rästihommia kotosalla nyt aamusta. Nyt on vaan pidettävä itsensä liikkeessä, ettei ala ihan kauheesti väsyttää, eiköhän siihen auta pieni happihyppely!

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kiitos vaan, jos jaksatte näitä kilometripostauksia lukea ja vielä kommentoidakin!

Heli

väsynyt taistelija

Olen tällä viikolla ollu jotenkin tosi kärttyinen. Ja pettyny itteeni, kun en saa mitään aikaan. Ja ärsyyntyny ihmisille monesta eri syystä. Koska olen luonteeltani melkoinen totuudentorvi, olen myös todellakin antanu kuulua, jos olen mielestäni tullu väärin kohdelluksi tai jos on jotain muita epäkohtia mihin pitäis ehkä puuttua jotenkin. Sellasiakin maailma varmaan tarttee, mutta varmaan vähän diplomaatti-luonteisempia...

Tarttisin nyt jotenkin rauhaa ja hiljaisuutta. Olen tän viikon aikana menettäny niin monta kertaa hermoni, että hohhoijaa. Olen istunu kyllästymiseen asti päivystyksessä (tänään taas!), kärsiny kivuista (korva on edelleen kipeä!!!), kuunnellu kakaroitteni tappelua ja muuta pään aukomista (saakeli noitten teinien kanssa...), ärsyyntyny kun muiden virheet kostautuu mulle (se terkkarireissu), kyllästyny totaalisesti joittenkin ihmisten juttuihin... Lisäksi kärsin todellakin tästä sotkuisesta huushollista (eli omasta saamattomuudestani sen suhteen).

Mä olen sit koittanu tässä miettiä, että mitä tekisin näille asioille. Päätin ainakin erota eräästä luottamustehtävästä. Pitäis kai joskus uskoa miestä, joka sanoi jo sitä suunnitellessani että älä lähde siihen... Jos hoitais yhteisten asioiden sijaan tästedes vain omansa. Olen vaan liian kiivas tollaseen yhteistouhuun - olen luonteeltani ennen kaikkea yksin tekijä, haluan päättää asiat ite ja tehä ite, enkä porukassa. 

Ja sit olen tietenkin taas miettiny tätä, miten mä törötän tässä koneella aina ja se koti jostain syystä ei itsekseen siivoudu. Mikä auttais? No vaikka koneen sulkeminen. Mietinkin, että oliskos aika tehä ittensä kanssa diili: kone aukeaa sitten, kun muut hommat on valmiit. Näinhän mä komennan penskojakin... "mihinkään ei lähdetä, ennen kuin huoneet on siivottu". Ja sit ite en saa mitään aikaan. Siis oikeesti. Kotityöt on ollu ihan seisokissa pitkään ja sehän tietää hyvää perheessä missä on eläimiä ja lapsia...

Mulla alkaa olla ihan totaalinen tavara-ahdistuskin nyt. Mistä tätä roinaa riittää? Tätä MUN roinaa?? Mulla on kauheet kasat papereita (opiskelujuttuja kylläkin) joita mä vaan siirtelen pöydältä penkkisohvalle ja takaisin. Missä on se mun järjestelmällisyys?? Oonko mä oikeesti tällanen saamaton sottaaja?? Mä oon oikeastaan vähän niin kuin luovuttanu ja todennu että oon mä. Mutta kun en tahdo olla!!

Musta on ihan karmeeta tää, miten paljon mä tuhlaan aikaani täällä netissä. Nytkin kello on yksi yöllä. Mulla on ihan silmät ristissä mutta kuitenki niin kova polte suoltaa tätä elämäntuskaa jotenkin ulos, että pakko nyt vähän vielä jatkaa kirjottelua. Mulla alko 8 päivän työputkikin tänään, miten ihmeessä aattelin jaksaa sen näillä miniunilla? Ja sit ne kotityöt.. ne todella meinaa välillä lannistaa mut. Koko ajan on sata hommaa mitä pitäis. Ai hitto, olen niin loman tarpeessa...

Mun oli kyllä tarkoitus suoltaa jotain hienoja ajatuksia tähän postaukseen. Mut ei niitä tullu, tällasia vähän kärttysiä juttuja vaan. Mut jos mä hetkeks hiljenen (no en hiljene kuitenkaan) niin syy on se, että olen vaan viimeinkin koittanu tarttua kaikkiin niihin hommiin mitä tarttis tehdä. Ja niitä ihan oikeesti riittää. Tekis mieli kantaa kaikki tavarat ulos talosta, avata kaikki ikkunat ja antaa tuulen puhaltaa läpi talon niin että omat ajatuksetkin raikastuis.

Ja hitto, ne ikkunatkin pitäis pestä... 

No nyt meen nukkumaan.

Heli

PS. Kuvat on vuoden vanhoja. Mielestäni niistä henkii täydellinen rauha, just se mitä nyt kovasti kaipaisin.

tietoa tulevasta käsityötapahtumasta

Tämä tapahtuma on minusta mainostamisen arvoinen.

Toivon kaikille paikalla oleville yrittäjille menestyksekästä päivää!

Harmittaa, että itse olen töissä silloin... tuonne olisi ollut kiva tehdä vaikka pieni retki. Mutta menkää te muut, sankoin joukoin!!

Tämä mainos on otettu jakoon Susannan työhuoneelta, josta kuka vain muukin blogisti voi sen käydä nappaamassa esille myös omaan blogiinsa. Porkkanakin löytyy; tämä on samalla kilpailu ja jaossa on - kuinkas muutenkaan - käsityöyrittäjien omia tuotteita. Kelpais ainakin mulle!

Heli

puput remppaa ja korvaan koskee

Sataa sataa ropisee. Korva on edelleen tosi kipeä. Aika ajoin särkylääke tuo helpotusta, mutta maksimi lääkkeenottoväli on 4 tuntia. Otan vuorotellen Buranaa (2x400mg) ja Panadolia (1g), että tulee se 8 tunnin väli per lääkeaine. En tiiä onko järkevää tää särkylääkkeen mättäminen, mutta ilmankaan en kestä olla. Äsken otin taas Panadolin, joka ei tunnu auttavan yhtään... Burana auttaa paremmin, mutta tekee mahan kipeäksi (siksi koitin nyt lisätä arsenaaliin tuon Somacin).

Huusholli on ihan käsittämättömän mullin mallin. Mun hyvä suunnitelma siivota, kun lapset on koulussa, on kokenu kyllä täyden mahalaskun. Mun ajatukset seilaa vaan kipeän korvan kieppeillä. Ja oon sit ollu vaan koneella koko aamun, illaksi menenkin sit töihin. Saanko mä koskaan enää kodista siistiä? Onko edes mahdollista olla siistiä tällä kokoonpanolla??

No, otin sitten joutessani (surkealaatuisia) kuvia meidän pienistä remppa-apulaisista ja niiden aikaansaannoksista alakerrassa:

Kas näin lähtee tapetti!

Täällä on todettu, että lastulevyähän siinä seinässä tapetin ja maalin alla on.

Tässä on selvästi jo aloitettu muovimaton poistaminen.

Myös täällä on tapetin irrotus käynnissä.

...kuten täälläkin. Voisivat kyllä siivota nuo irtopalaset sitten jäljestään!

Tässä on tutkittu mitä löytyy kokolattiamaton alta - no sehän on muovimatto!

Ruokis.

Poseeraus.

Lenkki.

Lepohetki.

Suosittelen lämpimästi harkitsemaan, ennen kuin otatte kotiinne asumaan jyrsijän, saatikka kaksi. Voishan ne tietenkin häkissäkin pitää, mutta mulla ei ole siihen sydäntä. Mun mielestä kanien pitää saada olla vapaasti ison osan päiväänsä (yöt ne on häkeissään). On siis suostuttava kestämään papanoita, heiniä plus muuta apetta, joskus (aika usein...) pissoja lattialla ja järsittyjä paikkoja. Meillä nuo ei pääse mihinkään johtoihin käsiksi, tämä alakerta on siis turvallinen sen suhteen. Ja koska tähän on tulossa täysi pintaremontti, mua ei niin puristele vaikka joka paikka onkin kauheen näköiseksi järsitty (meillä käyvät vieraat saattaa tosin olla hiukan ihmeissään....). 

Toinen pupuistamme on tosi kiltti, tulee tönimään ja tykkää silittelystä, toinen on arka ja ärtsy, saattaa purrakin ja väistää silittelyä. Sööttejä ne on molemmat, ja niin söpöjä pötkötellessään täällä lattioilla. Mutta kieltämättä kauheita tuholaisia. 

No nyt mä kyllä taidan kuitenkin koittaa vähän ees raivata tätä kauheaa sekasortoa, jos vaikka hetkeksi unohtais tän koko ajan jäytävän kivun. Voi että kun alkais jo pian helpottaa... Miten ihmeessä mä kestän töissäkin olla? En voi edes laittaa puuduttavia tippoja korvaan, koska mulla on tärykalvossa reikä just siinä korvassa. Nyyh.

Heli

pilleristi

Sellanen setti tällä kertaa.

Kaikki mun. 

Vuoron perään vedän buranaa ja panadolia ja väliin sit vähän maitohappobakteeria ja antibioottia ja auringonhattua ja somacia....

Korvatulehdus. Aijai.

On meinaan ollu kamala viime yö ja kamala tää päivä. 

Nyt vaan odotan, että helpottais viimein...

Heli

mässypäivä

Tämä päivä meni kyllä sitten niin erilailla mitä olin ajatellu. 

Aamulla vein kaksi nuorimmaista leirille. Niillä siis alkaa aina syksyisin (steiner)koulu neljäpäiväisellä leirillä. Teltoissa nukutaan ja kovasti uidaan ja saunotaan ja sellasta kaikkee, jonkinlaista opiskeluakin on toki ohjelmassa. Lähinnä sellasta luonnon tutkimista varmaankin. Ihana paikka järven rannalla, sinne teltat viritettiin aamuysiltä. Sitten otin niistä isomman kyytiin ja lähdettiin takas kotikylälle lääkäriin mopokorttitodistusta hakemaan. Meiltä on siis tonne leiripaikalle ehkä jotain 20-25km matkaa.

Oltiin lääkärissä ilmoittautumisluukulla himppasta vaille klo 11. Ihmettelin, kun kesti ja kesti siinä... kunnes selvisi, että meille oli varattu aika eri paikkaan... alkoi hiukkasen mulla hermoa kirveltää, koska me oli just tuolta toisesta paikasta ajeltu sinne kotipaikan terkkulaan...... No eihän me tietenkään ehditty sinne toiseen paikkaan enää, koska kello oli jo 11. Aika siirtyi perjantaille.

Ok, mä ymmärrän, että virheitä sattuu. Tuo virhe siis sattui ajan antaneelle virkailijalle, ei meille - meille annettiin tuo paikka missä nyt oltiinkin. Mutta nyt tuo virhe kostautui sillä, että meillä meni koko päivä ihan ketuiksi. Pojalla nimittäin on ollu jo pitkään kova yskä, mikä piti nyt samalla käynnillä näyttää. Joten meidän oli sitten mentävä päivystykseen. Ja täällähän se tarkoittaa sitä, että saakin sitten varautua odottamaan ja pitkään!! Lauantaina istuttiin siellä ensiavussakin kaikkineen yli 5 tuntia, ja kyseessä sentään oli murtuneet jäsenet... 

No, ilmottauduttiin noin klo 12. Kuultiin, että noin kahden tunnin jonot. Lähdettiin asioille (se onnistuu, sitten vain ilmoittaa että on palannut). Palattiin n. klo 14. Meidän vuoro ei ollut siinä välillä vielä ollut. Kuulemma noin viisi henkilöä oli vuorossa ennen meitä. Istuttiin ja ootettiin. Ja ootettiin. Ja ootettiin.... Muu porukka odotti autossa. Eli kaverini ja kaksi isompaa lasta, joista toiselle käytiin ostamassa koulukirjoja ja toiselle haettiin kainalosauvat samalla "pikku reissulla".

Noin klo 16.45, vaatimattomat viitisen tuntia ilmoittautumisen jälkeen, meidät kutsuttiin sisään. Diagnoosi: virustulehdus. Ostakaa yskänlääkettä...... Ei ostettu. En usko yhtään yskänlääkkeisiin. Uskon auringonhattuun ja hunajaan. Joita siis ei oltu juurikaan nyt kyllä käytetty. Uskon niihin kuitenkin ja jatkossa käytetään ahkerammin.

Kyllä oli siis niin turha reissu ja hukkaan heitetyt tunnit.

Vein pojan takas leirille ja ajoin kotiin. Kello oli puoli kuusi. Koko päivän fiilis mennyttä. Suunnitelmat mennyttä. Yhtään ei huvittanut enää lähteä kuntosalille tai alkaa imuroimaan, mitkä molemmat oli suunnitelmissa.

Menin kauppaan. Ostin pussin sipsejä (pikkuruisen!!). Söin sen, plus kotona olleen puolikkaan levyn suklaata. Ja se siitä sitten. Että tällanen päivä. Ja huomenna sitten herätys klo 6, fillarilla töihin ja sitä rataa. Jos vaikka sitten huomenissa sais ittensä sinne kuntosalillekin tai jotain. Ärsyttää, että hyvin alkanut kuntoilu on niin helppo skipata, kun on kaikkee muuta. Nyt kun lomat loppui ja työt alkoi ja kaikki muutkin velvollisuudet ja aikataulut, on kuntosali siellä tärkeyslistan (ja ehtimislistan!) loppupäässä.

Mutta joskus näin.

Kuulemisiin!

Heli

PS. Niin ja piti sanomani, että on kyllä niin syvältä toi terveydenhuolto täällä suunnalla. Tuntikausia siellä kaikki muutkin ihmiset istui päivystyksessä, että ei me ainoita oltu. Joku 92-vuotias mummelikin odotti vuoroaan monta tuntia. En käsitä. Olen itse istunut sappikohtauksessani neljä tuntia päivystyksessä. Kun viimein pääsin lääkärin puheille, oli kohtaus jo ohi... Ja terkkulaan ei saa aikoja kun monen päivän tai kenties monen viikon päähän. Puhumattakaan hammaslääkäristä... sinne kun varaa ajan, saa aina odotella kuukausikaupalla. Ihan hanurista. Onkohan joka paikassa terveydenhuolto samanlaista?? Jos olisin rikas, käyttäisin yksityisiä palveluita todellakin. Mutta kun en ole, jonotan... ja jonotan, ja jonotan. Voi hyvää päivää tätä maailman menoa. 

   

tervetuloa arki!!

Meidän nuorimies tunaroi eilen mopolla. Ihan ite kaatui ja selvin päin oli. Nyt on kipsissä niin käsi kuin jalkakin (molemmat oikeanpuoleisia). Argh. Tietenkin hyvä, ettei pahemmin käyny, mutta ei muuten naurata yhtään tämä, miten hankalaksi kaikki nyt menee. Nukkumisjärjestelyt, suihkut, vessassa käyminen, pukeminen, liikkuminen yleensäkin. Toivotaan, että vakuutus korvaa esimerkiksi koulukyydin. Mopo ei suuremmin kärsinyt, kypärä nyt pitää uusi hommata, kun pää edellä tuli asfalttiin sen kanssa. 

Ja juu, vaikka todellakin onni, ettei pahemmin käyny, niin en paljon sääliä tunne. Mikä paska äiti. Mutta jos ei kerran voi ajaa ihmisiksi, niin sitten pitää näemmä kantapään (tai tässä tapauksessa murtuneen nilkan ja murtuneiden sormien) kautta oppia asiat. Hivenen olen kyllä skeptinen sen oppimisen suhteen tosin... 

Jotenkin tuo nuoriso nyt muutenkin venyttelee mun hermoja nykyään. Kun ollaan niin isoa ja melkein jo aikuista, ja sitten kuitenkin täällä kotosalla asutaan ja elellään. Omat tienestit menee omaan nassuun ja kotityöt on vissiin jotain syötävää - tai ainakin jotain mikä ei heille kuulu millään lailla. Kodin säännöt on jotain mistä ei tartte piitata. 

Kai tota tollasta ikää tarttee, että kotoa voi sitten (toivottavasti aika pian) lähteä omilleen. Ja tarvii tätä vissiin äiti-ihmisetkin, että on sitten poweria antaa se monon kuva persuksiin. Että niin kireelle vetää hermot tämä yhteiselo, että lasten lähtiessä itkun sijaan tulee helpotuksen huokaus.

Mä olen niin tyytyväinen, että koulut alkaa ja arki palaa kuvioihin. Kodin säännöt kerrataan ihan näinä päivinä porukalla läpi. Kotiintuloajat - kyllä, ne koskee myös kotona asuvaa täysi-ikäistä - ja muut sellaset ikävät ja typerät ja idioottien keksimät jutut. Tekee ihan hyvää saada joku roti tähän kesän mellasteluun, kun ovat kuka missäkin ja millon ketäkin sitten taas meillä yötä. Mulla on itellänikin edessä aamuvuoroja (herätys klo 6) joten en tosiaankaan jaksa katella sitä yökausien menemistä ja tulemista.

Kyllä syksy ja arjen saapuminen on ihmisen parasta aikaa. 

Ainaki äiti-ihmisen.

Tai ainakin tän täällä.

Heli

     

sitä sun tätä

Mun miehen intohimo on (mun lisäksi, hehhee) vanhat romut autot. Tässä uusin tulokkaamme...

Kuinka monta ihmistä tarvitaan leikkaamaan kanin kynnet?? Aika monta, ainakin meillä... Mä itse en uskalla leikata ollenkaan, mutta onneksi on tuttuja joilta se sujuu. Tosi älytöntä, mutta niin vaan on... mä suorastaan valun hikeä jos yritän ja koko ajan pelkään, että leikkaan niiltä varpaatkin. Nytkin mä toimin vain kameran takana, mutta silti mulla oli hiki!!! En todellakaan tajua, miten eläinkaupan tyypit (jossa siis myös on käytetty kaneja kynsien leikkuulla...) tekee sen ihan yksinään. Pupu kainaloon vaan ja nipsnaps. 

Koira tarkkaili huolellisesti tilannetta vieressä... joutui kyllä sit itsekin manikyyriin.

Eilen oli lettuilta. Olipas herkkua! Sillä välin kun mä hikoilin keittiössä, mies ja sen kaverit hikoili remppahommissa:

Jee! No, paljon on vieläkin tekemistä, mutta etenee kuitenkin hissukseen koko ajan.

Täällä oli eilen aivan mielettömän hikinen päivä, liki 30 astetta mittarissa ja tosi hiostavaa. Passasin suunnistuksenkin, metsässä on aivan kauhee juosta tollasella kelillä. Mun juoksukunto ei ole mikään huikea ja helteellä se juokseminen on ihan hirveetä. Kävin onneks kyllä aamulla kuntosalilla, että ees jotain tein eilen.

Kävin eilen aamulla selvimässä niitä opiskelujuttuja. Näyttäis siltä, että ihan helpolla onnistuu opiskelu ja työnteko. Mulla on niin paljon työkokemusta/samaa opiskeltuna jo/osaamista, ettei mun tarvii paljoakaan siellä tunneilla olla paikalla... Mut paperia sain melkoiset nivaskat, niitä alan nyt läpi käymään ja miettimään miten sitten minkäkin osion näytöt suoritan. Kyllä mun täytyy joillain tunneilla käydä ja harjottelutkin tehdä, mutta ei ole nyt ensinäkemältä ollenkaan niin hirvee urakka edessä kun olin kuvitellu.

Jaaha, nyt jos kuitenkin vähän suoris paikkoja että vois sitten lähteä töihin taas. 

Mukavaa perjantaita kaikille!

Heli