sekalaista

Tekisipä mieleni karsia kamppeita taas. Vaan ei ole paljon mistä karsia... Nuo kupit kuitenkin lähti kaapista, kun lauantaina raivailin. Sinänsä huvittavaa puhua raivauksesta, kun mulla nyt vaan ei kerta kaikkiaan ole oikein mitään ylimääräistä missään. Paitsi että esimerkiksi noi kupit jäi jostain syystä olemaan ulkoeteisen ikkunalle, missä niiden paikka siis ei todellakaan ole. Mutta en ole keksinyt vielä muutakaan sijoituspaikkaa.

Töissä oli eilen mielenkiintoinen ilta. Täällä päin satoi aivan järjettömän paljon vettä, joka aiheutti tulvan sisätiloihinkin. Siinäpä sitten lattioita luuttuilin. Tulva oli aikamoinen myös työpaikan takapihalla... huoltomies siellä koitti saada muutamia ongelmia aisoihin ja kantoi mut reppuselässä tulvan yli autoni luo. Kaikkeen ne huoltomiehet joutuukin.

Olen väsynyt. Koko ajan. On asioita, jotka meinaa valvottaa yöt läpeensä. Päivät teen töitä kuin robotti, ajatukset aivan muualla. Mietin, missä kohtaa pää poksahtaa ja romahdus tulee. Vai tuleeko sellasta. Jää nähtäväksi.

Tein karsintaa blogilistallani. Jotenkin hassua tuntea huonoa omatuntoa siitä, että laittaa jotain listalta pois. Teen aika ajoin näitä karsintoja, joskus taas lisäilen sinne juttuja. Eräänlaista siivoilua ja priorisointia kai tämäkin. Koitan keskittyä vain joihinkin asioihin kaikkien sijaan. Minimalismin joku muoto ehkä tämäkin? 

Olen yleensä ottaen ollu aika vähän tietokoneella viime aikoina. Kiitos älypuhelimen, olen voinut rajoittaa ruudun tuijottelua huomattavasti. En lue puhelimelta kuin blogilistani päivitykset ja joskus vilauksen facea. En jaksa puhelinta suuremmin tihrustella, enkä esimerkiksi kovinkaan usein kommentoi blogeja sitä kautta (liian vaivalloista...).

Kirjoja taas kannan jatkuvasti kirjastosta luettavaksi. Suosittelen erittäin lämpimästi sellasta kirjailijaa kuin Marian Keyes, jos joku ei ole vielä tutustunut. Joka ainoa kirja on mielettömän hyvä (olen lukenut kaikki). Ovat jotain aivan muuta kun noi kevyet suomalaishömpät. Mulle toi lukeminen on myös eräänlaista todellisuuden pakoa tällä hetkellä. Joten luen lukemasta päästyäni.

Kameraakin koitan välillä ulkoiluttaa. Esim äsken, jolta reissulta nämäkin kuvat on. Ihan kotipihasta otettuja kaikki. Luonnossa on niin kaunista, kun vaan tulee katsoneeksi. Ja järkkärikuvat on niin paljon parempia kuin pokkarilla otetut. Kun viitsis vaivautua vähän useammin... 

 Ei auta, se on taas aika lenkitellä koirat. Aurinko paistaa ja kaikki puoltaa ulos lähtemistä... miten se vaan on niin vaikee saada itsensä liikkeelle? No, jospa tästä nyt vaan nousis ja lähtis... 

Syksyä pukkaa. Niin parasta.

Heli

asioita

Ihana elokuu on loppusuoralla. Aamuisin saattaa olla kuvan kaltaisen näköistä. Ja tosi kylmää. Herään useimmiten siinä kuuden maissa (viime lauantaina viideltä, kun menin kuudeksi jo töihin...) ja aika ihania juttuja aamuisin kyllä näkee. Auringonnousuja tai hienoja sumuja. Sumu on minusta ihanaa, samoin hiljaisuus tuolla luonnossa. Tykkään kaikista vuodenajoista ehdottomasti eniten syksystä, monestakin syystä. Sopii varmaan mun melankoliselle luonteellekin parhaiten.

Olen ollu koko kesän aivan älyttömän surkea koirien lenkittäjä, koska laiskuus... ja olen mä kyllä myös ollu aika väsyny raskaasta työstäni. Onneksi kotona on ollu kuopus, jonka olen jatkuvasti laittanu sinne lenkille. Mutta nyt kun arkeen on palattu, olen koittanu taas aktivoitua itsekin lenkeille.

Mun mielestä on kyllä aika painostavaa kieltämättä se, että joka kerta kun liikahdan vähänkin tästä tietokoneeltani, jossain lähistöllä majailevat koirat alkaa välittömästi verrytellä, että jaha, nytkös me sinne lenkille..? Vaikka se lenkkeily todellakin olis hyvä asia itse kullekin, siis niin koirille kuin mulle, mä tosi usein lähden sinne aika lailla pitkin hampain. Huomaan kyllä, että lenkillä sit kuitenkin on ihan kivaa, mutta se lähteminen... huoh. (Kesken tän kirjottelunkin piti sit lähteä lenkille...)

En ole aikoihin paljon muuta tehny kuin lukenu. Esimerkiksi noita Katajamäki-kirjoja, jotka tosin on tarinaltaan ja kieleltään melkoisen kevyitä ja heppoisia ja erittäin ennalta-arvattavia, enkä yleensä sellasia hirveemmin välitä lukea. Kuitenkin koukutuin noihin melkoisen pahasti ja en olis mitään muuta malttanut tehdä kuin lukea vaan, yöt ja päivät. Töissäkin vaan mietiskelin, miten ne jutut jatkuu ja kenen kanssa se päähenkilö nyt sitten meneekään naimisiin (tosin sen sulhasmiehen kyllä arvas aina jo tarinan alussa...). Tarinoiden miljöö oli ihana, maaseutu ja mummonmökki ja sen sellasta, varmaan se mua lopulta siinä niin mahdottomasti viehättikin.

Iltaisin on ollu jo melkoisen pimeää ja kylmääkin. Nythän nää helteetkin vissiin vetelee viimeisiään - mua ei haittaa, kunhan nyt ei suoraan mihinkään räntäsateisiin vaihdu. Syksy on niin ihanaa aikaa, tykkään siitä kun arki alkaa, illat pimenee, villapaidat ja -sukat saa kaivella esille, kynttilät samoin, teetä voi taas lipitellä mielin määrin (ja voi jopa miettiä aina sillon tällön joulua...)... 

Itse asiassa huomenna koittaa päivä, jota olen odottanut to-del-la paljon: arkivapaa, jolloin olen IHAN YKSIN kotona! Tänään alkoi vihdoin viimeiselläkin lapsella koulu, ja mä saan olla täällä ihan rauhassa - en muista millon olis ollut vastaavaa. Kotona oleminen on niin parasta, etenkin kun saa olla ihan yksinään. No niin, koirat on sit kyllä ihan ekana lenkitettävä "alta pois", muuten on koko ajan sellanen olo, että pitäis, pitäis, pitäis... mutku ei saa aikaan...

Huomisen ohjelmaan kuuluu kotihommeleita, eli keittiön siivoilua ja pyykkäilyä nyt ainakin. Tosin en ajatellu edelleenkään pyykätä padassa, vaan pesukone saa pyöriä urakalla. Meillä on nyt uudet pesukone ja kuivausrumpu, kun ne molemmat vanhat sitten todellakin tilttas. Pyykkikone piti jo pitkään kamalaa ääntä ja sitten se lopulta ruittas jotku laakeriöljyt sinne vaatteiden sekaan. No, meillä on lähinnä tummia/mustia vaatteita, joista sitä ei näy, mutta just siinä koneessa oli myös vaaleita pyykkejä... Kuivausrumpukin piti ihme mäiskettä jo jonkun aikaa, ja mies sen sitten avasi ja totesi, että sekin todella oli tullu tiensä päähän. 

Uudet masiinat siis haettiin ja jonkun aikaa niillä on jo pestykin. Ihmetyttää vaan, miten järjettömän pitkiä noi perusohjelmat nykyään on... jos pesisin täysiä koneellisia, mikä kai olis se suositus, saisin jympsyttää yhtä koneellista kolmisen tuntia. Joten pesen vajaita ja lyhennän pesuajan tällä vähän päälle tuntiin... mikähän järki siinä pitkässä ohjelmassa ihan oikeesti siis on??? Tällä minun logiikalla on kyllä paljon viisaampaa pestä vajaina ne koneelliset, saa paljon enemmän aikaan niin. (Laskennallisesti: yksi täysi koneellinen on 8kg, kesto 2h45min. Yksi vajaa koneellinen on 5kg, kesto 1h6min. Eli kaksi vajaata konetta on 10kg, kesto yhteensä 2h12min....!!)

Pihajuttuja olen mietiskelly. Tuo kuvassa näkyvä puu ainakin tarvii kaataa. Ärsyttävää toisaalta kaataa täältä puita, kun niitä on muutenkin niin vähän, ja toikin koivu on ihan hieno ja iso. Mutta laho myös... latvan laho osuus vaan suurenee vuosi vuodelta. Kaadettiin joitain vuosia sitten pihasta toinenkin koivu, joka myös ihan samalla lailla oli latvasta laho, ja kyllä se sitten olikin laho. Tämä koivu on lisäksi ihan tossa talon vieressä, se siis roskaa katon aika lailla. No oikeesti mua ei haittais noi, mutta kyllä toi nyt silti kaatotuomion taitaa saada. Sen juurelta ponnistaa pikkuinen pihlaja, toivon että se voisi siihen jäädä kasvamaan isoksi.

Myös muita pihamietteitä olen koittanu viritellä välillä, mutta no, katotaan nyt sit miten niiden kanssa käy. Jotain rajaamista täällä tarttis tehdä ainakin, ei tällanen iso lääni oo mistään kotosin, ellei sit harrasta jalkapalloa, pesistä tai golfia... Olis niin kiva, kun olis jonkunlainen terassi, missä vois ees joskus istuskella. Jotain pensasta jossain, ehkä joku runsas ja rönsyilevä kukkapenkkikin sais olla. Ja tahtoisin noi talon ja muidenkin rakennusten reunat laittaa siistiksi jollain kivireunalla tms. No, ne on kaikki sit ensi kesänä (tai seuraavana...) tapahtuvia asioita.

Vuodet vierii... tuo kuvan kultainen karvakorva täyttää ensi kuussa jo 10v. Minun pieni kuopus täytti eilen 14v ja mummon pikku pupunen täyttää ensi viikolla jo vuoden!! Pikkuakka on kyllä aivan supersuloinen, kun kävelee jo. ♥ Eilen kävivät täällä meillä ja pikkumurulla oli tädin synttärien kunniaksi päällään mekko, joka on ollut hänen äidillään, eli minun tyttärellä aikanaan. Otin puhelimella kuviakin, mutta eipä ole aavistustakaan, miten ne kuvat saa siirrettyä tietokoneelle, joten en voi nyt näyttää millasesta mekosta on kysymys...

Sellasia juttuja tällä kertaa... Nyt taitaa kuitenkin olla aika mennä nukkumaan.

Heli

kaveeraamassa ja asuntomessuilla

Heippa vaan. Herkuteltu on... ihanalla jäätelöannoksella Helsingin reissun päätteeksi. Olin kaverin luona perjantaista sunnuntaihin ja kyllä oli NIIIIIIIIN mukavaa, että jotta!! Aivan ihanaa relailla vaan ja rupatella, vailla mitään kotihommia ja velvotteita. Kuljin matkat kätevästi bussilla, reppu vaan selkään ja menoksi, Tämä täytyy kyllä ottaa tavaksi useamminkin!!

Mitäpä me sitten puuhasteltiin siellä Hesassa... no käytiin asuntomessuilla! Lauantaina vietettiin siellä koko päivä ja kyllä oli sekin tosi mukavaa, vaikka jalat olikin ihan soossia päivän päätteeksi. Ei käyty lähellekään kaikissa kohteissa, vaan valikoitiin paikat lähinnä "toi näyttää kivalta"-metodilla sen lisäksi, että otettiin kouraamme kartta, jossa oli merkattuna "arjen ylellisyyttä"-kierros (tai jotain sinne päin...).

Uuh, mitä ihanaa arjen ylellisyyttä todellakin olis tollanen uima-allas!! (Etenkin kun tuo päivä sattui olemaan tosi lämmin - kyllä olis ollu kiva pulahtaa välillä vähän viilentelemään tuonne!) Tuo kyseinen kohde oli kyllä muutenkin todellinen luksus, siellä oli esimerkiksi iiiiihanat blingbling-kimalleseinät ja uuh mikä mahtava lamppukin:

MUTTA tuon lampun takana näkyykin sitten tuon asunnon uskomattoman järjetön juttu: lasiseinäinen kylpyhuone, jossa lasiseinäinen suihkukoppi!! Siis oikeesti hei... en käsitä noita ratkaisuja!! Mä en kyllä kokis lainkaan miellyttäväksi käydä suihkussa tuolla - kuten en koe myöskään miellyttäväksi lasiseinäistä saunaa, joka myös tuntuu olevan tämän päivän "must".

* * *

Mulle nousi niistä meidän käymistä kohteista kolme aivan selkeää suosikkia. Yllätyin vähän itekin, miten kovasti mua miellytti puupinta, siis sellanen "puun värinen" puu. Kun siis minähän olen täällä kotona hiki otsalla maalannut lähes kaiken puun värisen piiloon... No joka tapauksessa siis puu miellytti kovasti. 

Yksi suosikeistani oli tuossa ^ kuvassa oleva kohde 41, Tiilerikoti. Siellä oli ihan superihania tapetteja ja tosi kauniit laatat, ja se oli kalustettu ihanilla Riviera Maisonin huonekaluilla (myös ylempänä oleva kuva kauniista pöydästä ja kattauksesta on sieltä). Tuossa kohteessa ei ehkä varsinaisesti se puu ollut pääosassa, talo oli ulkoa päinkin tiilitalo, mutta jotenkin se oli tosi kätevä ja järkevä pohjaltaan ja niin hitsin söötisti sisustettu! ♥ 

Nämä laatat oli tuolla äsken mainitussa kohteessa, mutta myös toisessa suosikkikohteessani, nimittäin puukerrostalossa sijaitsevassa kodissa. En nyt tietenkään muista mikä oli kohteen numero, mutta sen sisustus oli myös aivan ihana ja minun mieleen! Nimittäin tällainen:

Siellä oli siis tosi jännästi tuotu sisäpintoihin tuo puu! (Tosin kyllä mun EHKÄ kuitenkin tekis mieleni maalata noi puupinnat...) Tykkäsin myös tuosta lattialla olevasta sängystä sekä muutenkin asunnon selkeydestä. Tosin oli tuossakin asunnossa puutteensa, nimittäin en tykännyt vaatehuoneesta, joka oli maalattu tosi tummaksi sisältä. Hyllyratkaisuista kuitenkin pidin, sillä tuolla oli sekä keittiössä että vaatehuoneessa hyvin yksinkertaiset avohyllyt. Toki nuo asunnot on vailla suurempia tavaramääriä kaiken kaikkiaan muutenkin, mutta jotenkin tämän asunnon sisustus oli minusta joka tapauksessa tarkoituksellisen pelkistetty ja siitähän minä tykkään, ettei ole mitään turhaa missään.

Tuon samaisen asunnon parvekkeella oli aika mielenkiintoinen ratkaisu, nimittäin siirtonurmikko!! Sitä oli suurin osa parvekkeesta (joka muuten oli ihanan suuri, vissiin 10 neliötä!) ja siellä oli myös tuo ihana kiikku sekä kaikenlaisia hyötykasvejakin kasvamassa, tyyliin mansikoita... Ihanahan se oli, mutta kyllä väistämättä tuli mieleeni, että öö, eikö tuollanen ruohikko vaadi kuitenkin kastelua, ja öö, eikö se märkä ruohikko mädätä ajan myötä nuo puulattiat...???

Tuo ihana laatoitus oli myös kovasti mun mieleeni, sen aiemmin esittelemäni harmaan lisäksi. Tuli aivan sellanen spontaani ihastuksen huokaus, kun tuon näin... ♥ Tuo oli jonkun kohteen (ehkä jopa liian) pikkuruisessa kodinhoitohuoneessa. Oijoi, mihinköhän meillä sais tuollasen seinän, ees pienen pätkän?? ♥

Jaa, oliskohan tuo kodari ollu tässä oranssissa talossa, noista sitruunoista tuli vaan mieleeni...

Minä en mitenkään suunnitelmallisesti siellä kuvia ottanut, ja useimmat kuvat onkin aika surkeita... en ensin edes ajatellut kuvailla sen suuremmin, mutta kamera oli PAKKO kaivaa esiin siellä kimalleseinä-kohteessa (joka oli nimeltään Villa Beauty, numeroa en muista...). Sanomattakin lienee selvää, että minun pokkari EI selvinnyt kunnialla siitä kuvasta, en siis saanut sitä suloista kimallusta näkyviin kuviin ollenkaan, pah. Se oli kuitenkin tosi kaunis ja sopi aivan ihanasti kyseisessä kohteessa sijaitsevaan kauneushoitola-tilaan (siis talon rouva on laittanut yrityksensä siihen asunnon yhteyteen).

♥ ♥ ♥

Niin, se aivan suosikkikohde: se oli numero 14, Kontion Harunire. Voi mikä valo ja avaruus, kauneus, yksinkertaisuus, käytännöllisyys, suomalainen design... aah ja ooh, se oli todella ihana! ♥ Kuinka ollakaan, sieltä mulla ei tietenkään ole yhtään kuvaa edes, mutta ihailen itse sitä kohdetta aina vaan uudelleen ja uudelleen esitteestä, jonka sentään älysin napata sieltä mukaan. Kannattaa todellakin tutustua, jos jostain löytää kuvia katseltavaksi!!

 Tästä linkistä voi käydä kurkkimassa, miltä siellä näytti. Olen kyllä itse ihan tosi tosi ihastunut tuohon kohteeseen, vaikka ulkokuoreltaan se ei ehkä nyt ihan mun suosikki olekaan - tykkään itse enemmän sellasesta ihan perinteisen mallisesta puutalosta. Mutta joo, kyllä kelpais todellakin mulle tuo!! ♥

♥ ♥ ♥

Noin yleisesti ottaen messutaloissa oli minun mielestä tosi paljon ihan käsittämättömiä juttuja. Siis huonossa mielessä... Esimerkiksi:

*Oli kauhean paljon niitä korkeita olohuoneita/ruokailuhuoneita/mitä nyt millonkin. Minä en vaan tajua, MIKSI pitää olla tyhjää, turhaa tilaa?? Kuka pesee ne ikkunat, jotka siellä jossain helkutin korkealla sijaitsee? Tai vaihtaa lamput?? Mahtaa näyttää tosi kivoilta myös ne ajan saatossa nurkkiin väistämättä ilmestyvät hämähäkinseitit...

*Ikkunoista puheen ollen, MIKSI pitää olla niin kauheen isot ikkunat?? Etenkin, kun naapuri on siinä ihan kyljessä...?? Tai sitten ikkunat oli ihan käsittämättömän mallisia. Joo, ihan hienoja kyllä, mutta erittäin epäkäytännöllisiä! Miten laittaa verhot niihin, kun käytännössä niihin ei vaan voi laittaa verhoja mitenkään...? Voihan olla, ettei niihin ole tarkoitettukaan laitettavaksi verhoja, mutta minä en ainakaan kestäis olla koko ajan nähtävillä taikka sitten suorassa auringonpaisteessa.

*Oli myös aivan käsittämätön ratkaisu yhdessä talossa, jossa oli kellarikerros: kellarissa oli ikkunat, siis sillein "maan alla" ja ikkunan eteen oli kaivettu ihmeellinen potero. Siis what?? Ja why?? En kerta kaikkiaan tajua mikä järki siinäkin oli... eikö siihen poteroon sada vedet ja lumet ja muutenkin se vaikutti ihan älyttömältä koko juttu!

*Moni talo oli ihan käsittämätön sokkelo. Käytäviä ja mutkia ja kulmia ja yhdessäkin tuli kulman takaa vastaan yhtäkkiä suihkut ja sauna...??? Siis ihan vaan tollein noin. Mielestäni siinä ei ollut ovia ainakaan toiseen suuntaan ollenkaan, eli häh, saunan kosteus sitten menee siitä koko taloon sujuvasti...??

*Pienissä kerrostaloasunnoissa ei ollut ollenkaan säilytystiloja. Siis ei minkäänlaisia kaappeja missään, paitsi keittiössä jokunen. Öö, missä vaatekaapit?? Mihin laitetaan lakanat ja pyyhkeet? Silitysrauta ja -lauta? Talvikengät kesällä ja kesäkengät talvella? Pesuaineet? Vai onko tarkoitettu, että siihen muutenkin jo pikkuruiseen kotiin tuodaan irtokaapistot?? Tai ehkä ne kodit oli tarkoitettu tosi-minimalisteille, joilla on tasan yksi vaatekerta, joka on päällä, ja vain yhdet lakanat ja pyyhkeet, jotka on käytössä...

Lisäksi useat talot oli kerta kaikkiaan tosi rumia ulkoa päin. Sori vaan.

* * *

Oli siellä sitten myös jotain tosi hauskaakin, nimittäin Kasarikoti. (Tästä linkistä pääset kurkkimaan millaista siellä oli!) Yksi kerrostaloasunto oli sisustettu täysin kasareilla kamppeilla, ja voi miten monta nostalgista hetkeä siellä saikaan kokea, kun kaapit (joihin sai kurkistella) oli täynnä vaikka mitä "ihanaa" siltä ajalta. 

* * *

Sellanen kokemus oli siis asuntomessuilla käynti. Kivaa oli, vaikka illalla oltiinkin ihan töttiksiä. Nyt voi sitten katsella omaa huushollia kriittisellä silmällä ja todeta, että hei, meillähän onkin muuten tosi kiva ja ennenkaikkea tosi toimiva koti!! Ei oo mitään turhaa missään ja meillä on ihania tapetteja ja persoonallisia yksityiskohtia ja kaikkea sellasta kivaa, mistä ite tykätään, ehhehe. Tällä hetkellä meillä on jopa suomalaista designia, hahaa, kun mulla on evakossa muutama äitini omistama lasiesine (Kaj Frankia ja Nanny Stilliä ja muuta sellasta).. 

Oma koti (ei turhan kuten nuo messukodit... vaan) kullan kallis! ♥

Kiitti vielä ihanasta viikonlopusta sulle H, jos tätä luet! Toivottavasti tavataan taas pian, ja sittenhän meillä olikin suunnitelmissa mennä shoppaamaan...

Kävittekös te messuilemassa?

Mistä tykkäsitte, entä mistä ette?

Heli

Jessican kotona

Hiukan jälkijunassa tulee nyt minulta postaus blogitapaamisesta, jossa olin maanantaina - ehdin vasta tänään kaivella kuvat kamerasta... 

Ihana koti ja ihanat tyypit oli jälleen viettämässä iltaa, tällä kertaa oltiin siis Jessican tosi kauniissa rivari-asunnossa. Siis että mä ihailen, kun ihmisillä on taito sisustaa!! ♥ 

Alkumaljat juotiin tosi kauniilla terassilla, voi että miten tykkään näistä kauniiksi laitetuista terasseista (etenkin, kun itsellä ei oo minkäänlaista...). Nuo kalusteet on muistaakseni Jessican isän tekemät, ja voi miten olivatkin hienot!! Just minun makuun, tuollaset selkeät ja mukavat, värikin on just sellanen mistä minä tykkään. Ja lattioilla oli ihana räsymatot! ♥

Muutenkin Jessican pikku piha oli niin söötti, katsokaa nyt mikä suloinen aitakin ja kaiken maailman kyltit ja kastelukannut... aww! ♥

Myös tämä kaunis asetelma löytyi terassin puolelta.

...ja sisältä löytyi sitten tämä pirteä turkoosin värinen asetelma, tykkään!! Jessican kotona oli mielestäni tosi kivasti väriä siellä täällä, kuitenkin kokonaisuus oli vaalea ja rauhallinen. 

Turkoosin lisäksi löytyi vaaleanpunaista, ja sitten tietenkin lapsen huoneessa oli vähän enemmänkin väriä. (Aivan hirmu söpö poika oli muuten Jessicalla! Näimme myös Jessican siskon, oli kiva hänetkin tavata!)

Jotenkin mä olen kyllä kade, kun tästäkin kodista löytyi niin monia ihanasti laitettuja nurkkia ja kulmia. Ihania esineitä, hallittuja mutta rentoja asetelmia. Kaikki sopii niin kivasti yhteen ja koko koti on yhtenäinen kokonaisuus. Uutta, vanhaa ja tuunattua, tähtiä ja tekstejä. Rosoa ja romantiikkaa.

Tämäkin pieni kippo oli niin ihana yksityiskohta. Yllättäen tämä suklaaholisti tykkäs...

Paitsi että ihasteltiin nurkat, me tietenkin myös herkuteltiin... Mulla ei nyt ole valitettavasti kuvaa niistä ihanista herkuista, mutta kyllä taas oli napa ratkeamaisillaan kaikkien niiden jäljiltä!! Jessicalla on tosi kauniita astioita, voi että miten oli nämäkin kupit ja lautaset niin sievät! Jessicalla on ihastuttava Sisustusliike Dreams Kouvolan keskustassa, ja näitä Riviera Maisonin astioita ja kaikkea muutakin ihanaa löytyy sieltä. Ja toki paljon myös tuolta Jessican kotoa!

Ja vaikka me Marikan kanssa hiippailtiinkin sisälle takaoven kautta, pitihän tuo etuoven tienookin käydä kytsimässä. Enkä yhtään yllättyny, että sielläkin oli jotain kivaa ja söpöä, kuten tuo lyhty kynttilöineen. ♥

* * *

Kiitos vielä kerran aivan ihanasta illasta aivan ihanille tyypeille Jessicalle, Marikalle ja Krisselle! 

Tavataanhan taas pian??

Heli