loppuvuotta

Jokohan se olis aika laittaa joulu pakettiin... 

Mun mielestä on aina niin ihanaa siivota joulu pois, se on taas yhdenlainen projekti, ja niistähän mä tykkään kovasti. Tänä vuonna tosin ei juurikaan ole mitään siivottavaa, koska mulla on täällä vain hyvin vähän koristeita, muutama kukka, joulukortit ja kuusi. Ei ole jouluisia tekstiileitä eikä itse asiassa jouluvalojakaan - nuo valot mitä on, saa olla koko pimeän kauden ajan paikallaan.

Tuossa sisäpuussa on tällä hetkellä sellaset Pauli-pallot, jotka on nyt sitten lakanneet toimimasta... laiskottaa tavattomasti vaihtaa niitä lamppuja. Mut kunhan kuusi lähtee, on se homma tehtävä, että saa tuon valon tuonne nurkkaan pimeiksi illoiksi. Tuo sisäpuu on kaksi vuotta sitten tuohon väkerretty, enkä aio siitä luopua vieläkään, tykkään niin kovasti! (Ja kuvakin on sieltä parin vuoden takaa.)

Tänä vuonna aion ottaa joulukorteista postimerkit irti ja laittaa ne tänne. Kivaa olis, jos joku muukin innostuis samaan puuhaan! Hyvän tekeminen on joskus tosi helppoa, ja tässä tapauksessa ainakin. Täytyy muistaa jatkossakin säästellä merkit ja laittaa tuonne menemään.

Oikeastaan jo odottelen arjen alkamista. Loppuu lapsilta lorviminen... ja itseltäkin. Loppiaisen jälkeen alkaa selvästi sitten tiukempi arki, kun opiskelut taas jatkuu. Katselin juuri, että jos mulla ei ole opiskelupäivä, niin sitten onkin työpäivä... ja opiskeltavat asiat on mulle uutta ja outoa juttua, toisin kuin syksyllä, eli paikalla on oltava ihan erilailla. Saas nähdä tuleeko miten tiukka aikataulu keväälle!

Olen miettiny uuden vuoden lupauksia... 

Mun elintavat on olleet jo pitkään tosi huonot: nukun aivan liian vähän, syön ihan järkyttävän paljon suklaata, kasvisten ja muun terveellisen syöminen on ihan surkeeta, lopetin sen kuntosalinkin, istun ihan liikaa tietokoneella, olen aivan liian vähän läheisteni tai vaikka koirienkin kanssa... ja varmaankin kaikesta edellä mainitusta johtuen olen koko ajan ihan huonolla omallatunnolla, väsynyt ja ärsyyntynyt kaikkeen. Noita huonoja tapojani koittaisin nyt korjailla ja huolehtia ihan ekaksi itsestäni paremmin. Mua nimittäin oikeesti huolettaa, mihin jamaan mä tällä menolla päädyn. Tottakai mä haaveilen myös laihtumisesta (5 kiloa olis tosi jees), mutta ennen kaikkea mä kaipaan pirteyttä ja hyvää oloa.

Mä olen noissa laihis/elintapa-asioissa aina sellanen "huomenna mä aloitan"... ja nytkin tässä olen vedellyt paniikin vallassa suklaata, kun "vielä ehtii ennen kuin aloitan". Uhhuh, nyt olis kuitenkin tuhottu viimeisetkin suklaat, mitä joulun aikaan taloon tuli (ja niitä oli PALJON!!). Jos sitten huomenna alkais se suklaaton arki...??? Mä odotan sitä kauhulla, koska mä ihan oikeesti syön suklaata joka päivä, ja viime aikoina sitä on mennyt erityisen paljon. Apua. Mutta koitan motivoitua lukemalla erinomaista kirjaa nimeltä Hormonitasapaino (by Kaisa Jaakkola). Joo, löysin kyllä niistä erilaisista elimistön epätasapaino-oirekuvauksista oikein hyvin itseni... ja olis oikeesti erittäin mielenkiintoista kokea sellainen olotila kuin "pirteä, terve, reipas ja hyvä olo".

No, nyt laitan pillit pussiin ja menen sohvalle miehen kanssa katselemaan jotain ei niin kiinnostavaa räiskimisleffaa. Laatuaikaa miehen kanssa, vai miten se menee... Terkkuja teille kaikille, ja niin: onkos teillä suunnitelmissa uuden vuoden lupauksia??

Heli

PS: Onpas tuo mun edellinen postaus saanut melkoisesti lukijoita, reilusti enemmän kuin muut tekstit. Kääk. Onkohan tuo juttu jossain keskustelupalstoilla nyt sitten väänneltävänä... mulla on lievästi sanottuna kammo noita palstoja kohtaan aikaisempien kokemusteni takia. 

joulu on ohi - onneksi

Tapaninpäivä ja lumeton maa. Sellainen se siis todella oli joulun sää tänä vuonna. Liekö se vai mikä aiheutti ainakin tässä osoitteessa aivan ankean joulufiiliksen. Olen ehkä enemmän kuin koskaan ennen miettiny koko tätä älyttömyyttä nimeltään joulu... 

Kyllä minäkin joulusta tykkään. Tai olen tykänny... Tykkään hirmuisesti esimerkiksi hyasintin tuoksusta. Tänä vuonna olen ostanu vaikka miten paljon niitä ja kaikissa väreissä. Paskan Hällä väliä mistään valkoisesta ja kaikkeen sointuvasta värityksestä. Olen ostanut myös joulutähtiä, nimenomaan punaisia. Ne valkoiset on kyllä melko ankean värittömiä.

Tykkään myös kynttilöistä. Ja ooolalaa, tein jopa tollasen asetelman!! Juu, se on nätti ja jouluinenkin. Eiks noi tollaset kokonaiset pähkinät ole jouluiset? Ja tietenkin myös nuo ihanat ystikseltä saadut pehmosydämet. Ne sopii hyvin tuohon. Kynttilöitä on poltettu myös ikkunoissa roikkuvissa tuikkukipoissa. Ja sain lahjaksikin yhden ihanan:

Juuri tätä kynttilää olen muuten käyny hiplaamassa tuolla Drockilan myymälässä!!! Hyvin tuo ystävä mut tuntee. Kiitos M!

Sain myös tuollaset ihanat kalenterit. Tykkään tosi kovasti!! Molemmat on niin ihania, ja nyt saan tähän tietsikkanurkkaanikin kalenterin. 

Juppe Puputtikin on jouluisissa fiiliksissä. Hehheh. Siinä se kököttelee ihan ite sisustamassaan kohdassa.

* * *

No sitten siihen jouluangstiin.

Aika vahvasti olen tosiaan miettiny tänä vuonna, että mitä ihmeen järkeä tässä koko touhussa on. Niin valheellista on väittää, että joulun pääasia on tunnelma. Tai ainakaan minusta se ei selvästikään ole se pääasia ihmisillä... ehei, kyllä se on tuo lahjahommeli. 

Sanon vaan, että jos ei jouluun liittyis lahjat, niin ketä kiinnostais??? 

Vastatkaapa ihan rehellisesti tuohon! Kuinka monen lapsi odottais into piukeena sitä, että asetutaan syömään jouluateria (josta useimmat lapset ei edes tykkää) tai mennään saunaan (jossa käydään muutenkin) tai kannetaan tupaan kuusi? Ei kiinnostais kyllä tasan ketään. LAHJAT ne lapsia kiinnostaa, ja aikuisia kyllä myös. Minuakin.

Kyllä minustakin joulu on tavallaan ohi sitten, kun lahjat on jaettu. Ja totta ihmeessä tykkään ihan hirveesti itekin saada lahjoja!! Ja tykkään kovasti myös antaa niitä, ja se lahjojen laittaminen on mulle todellakin se joulun pääasia - silloin kun se antaminen on vapaaehtoista ja sellasta, että sen todella tahtoo tehdä. Onko mitään turhempaa ja tyhmempää kuin lahjat, joiden suhteen kiristelee hampaita ja kaivelee harmaita aivosoluja ja viettää tunteja typerissä kaupoissa niitä pähkäillen, kun on jollekin PAKKO ostaa jotain... Mutta kun lahja on annettu ajatuksella, siinä on sitä jotakin. Se on kiva saada ja myös antaa.

* * *

Meidän joulun kyllä todella tänä vuonna pilasi lahjashow. Mulla meni niin totaalisesti hermot, kun monta päivää kuuntelin sitä kitinää ja vinkunaa, että joko ne sais avata... (ja siis huomattavaa tässä on se, että mun lapset ei todellakaan enää ole pikkuisia...) Mun jo valmiiksi aika miinusmerkkinen joulumieli laski vahvasti pakkasen puolelle, kun lopulta kilahdin niin tuohon kitinään. Koko joulu tuntui entistäkin typerämmältä ja turhemmalta markkinahössötykseltä. Voi että miten ahneita ihmisistä tulee lapsesta alkaen noiden lahjojen "ansiosta". Ja miten kauheesti taas merkitsi meidänkin lapsosille se yhdessä oleminen ja tunnelma...

Katselin myös aatonaattona telkkarista sellasen ohjelman, missä tuota joulun historiaa vähän avattiin... Miten jostain ryyppyjuhlasta on tehty kimaltava perhejuhla, miten joulupukista tuli punanuttuinen (CocaCola)papparainen, miten kauppiaat keksi tämän lahjahommelin - ja miten joku Jeesuksen syntymä vielä liitettiin koko hoitoon. Jep jep. 

No, kun olin hermoja hivenen lepuuttanut koiralenkillä, palasin kotiin ja aloitettiin "hilpeissä tunnelmissa" se prkl lahjojen jako. Kyllä se siitä sitten ihan iloksi muuttui, lahjat oli kaikkien mielestä kivoja. (Se se vasta riemua on, kun naamat vääntyy nurin ja ei tykätäkään tädin kummin kaiman hankkimasta krääsästä...) Tässä kohtaa on ihan jees, kun lapset on jo suht isoja. Niille voi hankkia oikeesti tarpeellisia ja järkeviä juttuja (eikä niitä miljoonia leluja sieltä lelukirjasta), kuten sukkia ja hiusharjoja ja elokuvalippuja ja piirustuskyniä ja sen sellaista. Mielestäni siis loppujen lopuksi ne kivat lahjat myös pelasti joulutunnelmaa.

* * *

Minun joulu-moodia todennäköisesti värittää tällä hetkellä myös jonkinasteinen yleinen elämään totaalisesti kyllästyminen. En koe että mulla olis ollut mitään sen ihmeempää joulustressiä tai pakonomaista tunnetta siitä että joka nurkan pitää kiiltää. Ennemminkin sanoisin, että olen alkanut viimein tuntea itseäni, hylkäämään sellasia asioita (ja ihmisiä) mitä pidän turhina, nostamaan esille asioita joita pidän tärkeinä. On varmaan jonkun mielestä tosi törkeetä heittää ilmoille tällaset jouluangstit, mutta sanon suoraan että sittenpähän on. Pakkohan ei ole olla samaa mieltä tai edes lukea tätä. 

Minun mielestä on ihan tosi hieno homma, että joulu on ohi. Vielä olis suklaata nurkat täys (ja ne kelpaa mulle kyllä), jouluruokiakin olis (vaikka tarkoitus oli tehdä tänään pizzaa, mutta taidan iskeä pöytään kuitenkin nuo jämät ensin...) ja onhan täällä kukkia, kynttilöitä ja kuusikin. Koristeita laitoin tänä vuonna erittäin vähän, itse asiassa lahjoitin suurimman osan meidän koristeista pois. 

Mun tarvii kyllä aika vakavasti harkita ensi vuonna tätä jouluhommelia ja miten tän systeemin vetäis läpi. En tahtois viedä keltään sitä jännitystä ja iloa, mutta en tahtois myöskään mitään älytöntä jouluhypetystä. Onneks on vuosi aikaa seuraavaan settiin!

* * *

No niin. Mites teillä nää joulumietteet?

(Odotan mielenkiinnolla agressiivisia kommentteja... onneks anonyymit ei voi enää tänne kommentoida!)

Heli

PS. Lisään vielä, että kaikesta huolimatta jollain lailla kuitenkin tykkään joulusta... En aina oikein itekään tiedä mitä mieltä olisin tästä asiasta. En mä koskaan varmaan vois olla kokonaan viettämättä joulua... mutta sen tarkoitusperä on minusta aika lailla vääristynyt aikojen saatossa. Ja nyt vaan tuli mulle joku mitta täys koko aiheen kanssa. Ainakin tällä hetkellä.

aaton ajatuksia

Jouluaaton terkkuja täältä meiltä! Kuusi on keskellä olkkarin lattiaa, kun ei muutakaan paikkaa keksitty... Saatiin kuusi naapurimme isältä, vähän mä koitin hangoitella vastaan, että ei nyt tarttis meille mitään kuusta kaataa, mutta oli kuulemma kaadettu jo, joten samapa se sitten enää. 

Vielä on hetken aikaa kuusen alla pakettikasa... Meillä on jo vuosikausia avattu paketit aamupäivän puolella. koska ollaan perhe Malttamattomat... Aikanaan alettiin tähän aamuiseen lahjashow´hun, koska tuntui niin älyttömältä pitää lapsia jännityksessä koko pitkä päivä - se päivä ei ollu kiva kelleen... Perinne on sitten vaan jatkunut tähän päivään saakka, tosin nyt toi nuoriso alkaa olla sellasta iltapäivään asti nukkuvaa, joten lahjojen jakaminenkin sitten siirtyy.

Ja tähän väliin täytyy sanoa, että vaikka lahjahommat on kivoja, niin on ne minusta silti myös aika turhaa huttaa. Minusta on jotenkin tosi hassua, että samalla kun toisaalta halveksin koko tuota markkinahumua ja jouluhössötystä ja lahjahässäkkää, niin kuitenkin tykkään laitella lahjoja ja tottakai tykkään niitä saadakin. Joinain jouluina olen paketoinut aika askeettisesti, tänä vuonna teki mieli laitella kaikenlaisia erivärisiä papereita ja kimaltavaa naruakin.

Ja tänä vuonna annoin lapsille ennen joulua joulurahaa, joka oli tarkoitettu siihen, että hankkivat lahjoja toisilleen ja kavereilleen (ja mulle ja miehelle...). Oli ihan hauska seurata miten ne pohti mitä kellekin hankkis. Tänään nähdään hauskoja hetkiä niiden pakettien parissa. Itse sainkin jo yhdeltä malttamattomalta lahjan: lahjakortin Punnitse&Säästä-kauppaan. Tykkäsin!

Kaksi tyyppiä päivysti ihan tosissaan paistetun kinkun äärellä... Onneksi appiukko paistoi sen, minusta se paistokäry on ihan kuvottava. Joskus paistettiin kotona ja se aamullinen herääminen siihen hajuun oli tyrmäävän hirveä... Onneksi siis appiukko paistaa ja me vaan haetaan valmis kinkku sieltä. Ja vaikka en normaalisti juurikaan kinkkua syö (en tykkää) niin lämpimänä minäkin sitä vähän suuhuni räävin. Tässä on toinen raskas ristiriita mulla... en haluais eettisistä syistä meille possua, tai yleensä edes syödä lihaa - ja sitten kuitenkin lämmin kinkku maistui oikein hyvältä ja kelpas mullekin...

Mulla on tänä vuonna ihan kivasti kukkasia täällä. Mun lempi-joulukukat on hyasintti ja punainen joulutähti, ja erityisen suloisia on nuo minijoulutähdet! ♥ Hyvät kipot niille on nuo Kastehelmi-tuikkukipot, vielä jäi pari sellasta ihan tuikkujakin varten.

Nyt on siis edessä kolme vapaapäivää ja ne kuluu kyllä jouluttelun lisäksi ihan arkisissakin askareissa. Pyykkiä aion pestä tänäänkin monta koneellista. Kouluhommia olis oottamassa tekijäänsä (kuulin vasta, että pari juttua pitäis tehdä vielä joulukuun aikana...). Huomenna tulee siskon perhe kylään ja ruokana on lihapullia ja perunamuussia, jälkkärinä ihan vaan Viennettaa suoraan kaupan pakastealtaasta. Jouluateria on tänään, ja vain tänään. Me ei olla mitään suuria jouluruokien ystäviä. En ole leiponut mitään, laatikot on kaupasta... mutta hyvin se hoituu joulu näinkin.

Joulufiilis ei kovin kummoinen nyt ole, johtuen ehkä osittain tuosta säästä... maa on lumeton ja vettä on sadellut viime päivät. Just tällä hetkellä mittari on juuri ja juuri pakkasen puolella ja keli kuivahko, mutta harmaa... Kyllä sitä lunta vaan kovasti kaipais, ees jouluna!

  

Viimeisen kuvan myötä toivottelen kaikille letkeää ja lötköä joulun aikaa! Meillä alkaa ilmeisesti nyt se pakettien jako... viimeinenkin teini kaivautui kolostaan ihmisten ilmoille!

Heli

saikku loppuu, kiirettä pukkaa...

Viimeinen sairaslomapäivä. Kaikki suunnitellut hommat ei todellakaan oo tehtynä. Lähinnä harmittaa, että näyttösuunnitelmat ja itsearvioinnit ei oo vielä ihan valmiit. Melkein kylläkin, mutta melkein valmis ei oo sama kuin valmis.

Lupasin myös viimeinkin toimia saamieni haasteiden kanssa. Voi apua, olen saanut Punaiselta haasteen kesäkuussa (!!!) enkä vieläkään ole vastannut siihen... No, nyt töpinäksi. Tarkoitus oli esitellä lempipaikka kodissa. Mulla se taitaa kyllä olla tässä, missä nytkin majailen...

Tykkään ylettömästi viime jouluna mieheltäni saadusta lämpimästä taljasta pyllyn alla (naapurin luomutilalta) ja tykkään kovasti myös tuosta kirjoituslipastosta (Ikeasta). Tää on mun nurkka kotona ja tässä mä vietän ihan liian paljon aikaa... Ihan karmii, miten paljon oikeesti oon nytkin sairaslomallani ollut vaan tietokoneella. 

Toinen lempipaikkani on suihku... rakastan suihkussa olemista. Se on jotenkin sellanen ikioma hetki sekin. Lämmin vesi, rento olo (paitsi jos on kiire...). Jotenkin suihkussa käynti tuntuu suorastaan hemmottelulta. Karjun aina lapsille kun lorottavat liikaa vettä siellä... ite sit salaa välillä oon aika kauankin. Yleensä käyn kyllä suihkussa aika nopsaan. Suihkusta en nyt kuitenkaan ota tänne kuvaa... 

Sorry, mutta en nyt jatka haastetta eteenpäin. Ja ne kaksi muuta muistamista vielä odottavat aktivoitumistani... 

Eilen ajattelin olla terveellinen ja tein elämäni ekan viherpirtelön. Voi kyllä olla, että oli myös vika sellainen... Ei mitenkään tyrmäävän hyvää... huhhuh. Ehken vaan osaa... Mutta kyllä taidan pysytellä pirtelöissä ihan vaan marja/hedelmä/rahka-versioissa ja syön kurkut ja avokadot sitten muussa muodossa.

Oli pakko kuvata pupun pötkötys. Se on ihme tyyppi, tuosta ohi kävelin monta kertaa ja tää vaan makaa umpiunessa. Vissiin tuntee olonsa turvalliseksi.

* * *

Tänään on to do-listassa aika hiton monta kohtaa... Eli kohta on paineltava asioille. Käytän ihan ekana tytön lääkärissä, sillä on ollu jo pidemmän aikaa kova räkätauti ja eilen katottiin kurkkuun... ja siellä oli valkoinen köntti, mitä käydään nyt näyttämässä. Itellänikin on kurkku kipeä... jotenkin iha turtunut ympäriinsä. Kiva kiva, ja tosiaan huomenna menen takas töihin...

Lääkärireissun lisäksi on ostettava parit vaatteet (lasten joulujuhla illalla...) ja muutamat lahjajutut. En mä malta jättää kamusia ilman lahjoja, niimpä sitten riennän vielä tänään kauppaan. Suunnitelmissa on ihan pieniä juttuja vaan ja osa on jo kotona valmiinakin. Ja pientä lahja-aiheista köksäilyäkin olis vielä ohjelmassa... 

No niin, nyt menoksi. Mukavaa päivää kaikille!

Heli

reissujuttuja ja raivausmietteitä

Viikonloppuna olin lasten kanssa sukuloimassa. Mukana oli myös miniä- sekä vävykokelaat. Käytiin katsomassa äitiäni sekä mummojani. Ihan kiva reissu.

Näin nyt livenä tuon äidille joululahjaksi ostetun DLM-pöydän. Olipa se hirmuisen pieni!! Jotenkin kuvittelin, että se olis sellanen sohvan käsinojan korkuinen. Mitä vielä, tuollanen pikkiriikkinenhän se olikin. Veljeni sanoi sitä wokkipannuksi... no ei se kyllä paljon isompi ollukaan. Mut ihan kivan näköinen silti, ja tuo musta oli kyllä hyvä valinta väriksi.

Raivaushullu pisti myös äidin raivaamaan... Mä vein menomatkalla neljä banaanilaatikollista sekä pari kassillista tavaraa Virpille sinne Varikolle. Paluumatkalla vein sitten äidin tavaroista kasatut jätesäkilliset (olikohan neljä isoa ja kaksi pientä, plus pari mattoa)... Mä en siis vaan kestä sitä tavaramäärää, mitä yhdellä ihmisellä voi olla! Verhoja, mattoja, lakanoita, astioita... kaikkea on niin paljon. Äidillä on varmasti enemmän kaikkia noita edellämainittuja kuin meillä, vaikka meitä on täällä kuusi ihmistä ja hän on yksinään. Mun joka kerta sormet syyhyää tyhjentämään kaappeja siellä... nytkin ihan härskisti vaan aina kysyin, että mitäs tuolla kaapissa olis, olisko jotain turhaa??

No tietenkin tapansa kullakin, ja kyllä mäkin aikanaan omistin kauheet määrät vaihtomattoja ja -verhoja, varmasti vähän niin kuin "veren perintönä" oli se tapa, että niitä vaihdeltiin. Nykyäänkin mulla kyllä on vaihtomattoja, mutta olen niitä karsinut tosi paljon. Ja verhojahan mulla ei ole kuin kahdessa ikkunassa ja ne molemmat on ja pysyy, en niitä vaihtele, eli kaikki vaihtoverhot on lähteneet ajat sitten. Myöskään pöytäliinat ei ole ollenkaan mun juttu ja mulla onkin vain yksi iso liina, jota käytän lähinnä isommissa juhlissa, sellasissa mihin tulee vieraita. Eli esim jouluna ei meillä liinaa näy... Koristetyynyt ja torkkupeitot on kyllä kivoja, mutta hyvin minimissä on meillä sellasetkin. En kestä sitä, kun ne pyörii sit lopulta lattioilla koirankarvoissa... Taidan olla sellanen "paljasta pintaa, ei tekstiilejä"-tyyppi...

Tuokin kuvassa näkyvä ihana bling bling koriste lähti meiltä. Mä todella kovasti siitä tykkään, mutta se on kyllä aika kummallisen suuri kynttilään laitettavaksi (se siis on ihan virallisestikin kynttiläkoriste). Se sillein suorastaan pyöri siinä ja kellahteli kumoon. No jospa jollain olis sille käyttöä ja esim isommat kynttilät... 

Mä mietin kovasti noiden ns. sisustustavaroiden laittamista Varikolle (josta ne siis lähtee Tartoon lastenkotiin ja muualle sinne tarvitseville), koska ne tuntui minusta sellasilta turhakkeilta. Jos ihmisillä ei oo kunnolla ees ruokaa ja vaatteita, niin mitä ne tekee jollain tyhjänpäiväisillä härpäkkeillä?? Mutta Virpin kommentti sitten mua rohkaisi noitakin laittamaan, sillä hän oli sitä mieltä, että kyllä sielläkin köyhissä oloissa varmaan nautitaan sisustamisesta, jos siihen on mahdollisuus. Niin meiltä sitten lähti matkaan myös esimerkiksi kynttilälyhtyjä, jotka mulla vaan kököttää kaapin päällä... joskus niitä oli "pakko saada" mutta niiden käyttöaika on kai nyt vähän niin kuin ohi mulla, joten kiertoon vaan...

Jollain lailla oli välillä vaikeuksia päättää laitanko jotain tavaraa menemään vai en. Ei sillä, etten olis tavallaan raaskinut luopua... vaan sillä, että olen saanut jotakin juttuja ystäviltä tai sukulaisilta. Voiko sellaisia laittaa pois - se on minusta aika vaikea miettiä. En tahtois ketään loukata sillä, että annan vaikkapa lahjaksi saadun jutun pois. Toisaalta on ehkä kuitenkin järkevää laittaa eteenpäin jotain, mitä ei käytä. Vai onko? Koitan ajatella niin, että kenties siitä tavarasta on jollekin iso ilo ja se löytää hyvän kodin. Mä aikanaan laitoin lapsetkin luopumaan liioista leluistaan sillä, että kenties ne saa joku lapsi, jolla ei ole yhtään ainutta omaa lelua (laitettiin ne siis menemään Karjalan lastenkoteihin).

Tahdon vielä sanoa, että mä en näillä jutuillani mitenkään tarkoita, että olen jotenkin erinomaisen jalo ihminen, kun laitan tavaraa hyväntekeväisyyteen. Ei ei. Mä vaan en kestä turhaa tavaraa, ja olen tässä vanhemmaksi tullessani alkanut kokea aika monta asiaa ja tavaraa elämässäni täysin turhana. Olen vuosikausia vienyt lasten pienet vaatteet, vanhat lelut ja kaiken muunkin irtoavan (astioita, mattoja jne jne) tuonne meidän alueella sijaitsevaan Karjalan apu-keräykseen ja aina toivonut, että ne tavarat myös menee suoraan sinne tarvitseville (mahdollisuus olis myös, että ne menis kirppismyyntiin). 

En koe olevani jalo, ennemminkin mua välillä suorastaan hävettää se turhan kaman määrä mitä raahaan sinne samaan paikkaan... ja oikeesti olen vain hemmetin iloinen, että on paikka minne voin ne roinat kärrätä. Mun sielu kun ei anna myöten kuitenkaan ehjää tavaraa heittää roskikseen. Joskus vien tavaraa myös kierrätyskeskukseen, ja sinne tuntuu kelpaavan kyllä ihan kaikki mahdollinen (paitsi vaatteet). Vein sinne myös ne vanhat kanihäkit sekä kissanhiekkalaatikon - tarjosin niitä eläinsuojeluyhdistykselle, mutta siellä ei just sillä hetkellä ollut paikkaa niille, joten eivät voineet ottaa vastaan... (ja minä halusin ne pois meidän nurkista heti).

Lopuksi vielä sellainen tiedotus, että tuo meidän ruskea pupu etsii uutta kotia. Ollaan meidän 15-vuotiaan kanssa tultu siihen tulokseen, että hänen kiinnostuksensa pupun hoitoon ei ole sillä tasolla kuin se saisi olla... Tuo pikku palleroinen (tai siis sen hoitaminen...) aiheuttaa meillä niin paljon riitaa ja ärsytystä, että toivoisin kovasti sen saavan uuden hyvän kodin sellaiselta omistajalta, joka viitsii sen kanssa viettää aikaansa. Pupu tarvitsee paikan, missä se ehdottomasti saa myös olla kunnolla vapaana - ja missä toisaalta sitten ymmärretään, että puput on pupuja ja ne tekee pupumaisia juttuja, kuten järsii kaikenlaista. 

Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia (sivupalkissa osoite)! Ihan ilmaiseksi en pupua antaisi, koska mukaan tulee esimerkiksi lähes tuliterä (viikon vanha...) iso häkki ja muutakin tavaraa. Mutta hinta ei kuitenkaan ole se pääasia, vaan hyvä koti. 

Ja nyt lienee pakko alkaa tekemään muitakin hommia. Mun sairasloman loppu jo häämöttää, ja aika monta asiaa on tekemättä mitä piti siinä ennättää... kuten ne näyttösuunnitelmat ja niiden itsearvioinnit... plääh. Mun jaksamistaso on tosin aika nollassa, olen jotenkin tosi väsynyt ja masentunut koko ajan. Monta asiaa painamassa mieltä... ahdistaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Heli

raivauksen jatkumista ja lahjamietteitä

Mun raivaushommelit ne jatkuu vaan. Lauantaiaamuksi täytyis olla kaikki mukaan lähtevä kama valmiiksi laitettuna, joten olen vielä tänäänkin sitten käynyt läpi kaappeja ja laatikoita. Sinänsä ihan hauskaa on huomata, että kovin paljoa meillä ei kyllä ole turhaa tavaraa. Tähän mennessä on kolme banaanilaatikollista kertynyt tavaraa, ja sen lisäksi aika iso kassillinen vaatteita. Vielä tuolta jotain pientä irtoaa, mutta ei kovin paljoa enää.

Tänään olen raivauksen lisäksi ajellut asioilla. Hain imuriin uuden suulakkeen, pari seinäkiinnikettä kitaroita varten, reilun satsin koiranruokaa (pakastepötköjä), tulostimeen väriä... Löysin Prismasta myös kivoja mini-satukirjoja, jotka on tosi sopivia lähettää ystävän lapsille Englantiin. Laitan ystävälle joka vuosi joulupaketin, jossa on Suomi-herkkuja (kahvi, ruisleipä, Fazerin sininen, Xylitol-purkka...) ja jotain muuta pientä suomalaista, tänä vuonna pikkukirjojen lisäksi Susannan työhuoneen pyyhe ja rättejä.

Täytyy sanoa, että nyt alkaa olla vähän tuskastunut olo tän sekasotkun kanssa. Haluaisin noi kamat jo pois silmistä!! Huomenna pakkaan autoon tavaraa, jonka vien eläinsuojeluyhdistykselle, ja kun saan ne kamppeet pois täältä, alan pakkaamaan autoa reissua varten. Mulla ei juurikaan ole mukaan muuta otettavaa kuin ne Virpille vietävät tavarat - vien mennessäni tasan yhden lahjapaketin, ja sekin on kooltaan pieni. Muutaman käteen ojennettavan kortin otan myös mukaan ja ostan sitten matkan varrelta tuliaiskahvit, kukat, suklaarasiat tms.

Olen kovasti miettinyt tänä vuonna tätä lahjapolitiikkaa. Joka vuosihan mä tätä samaa mietin... että kenelle ja mitä. Joululappua alan täyttämään ajatuksilla jo hyvissä ajoin (elokuussa aloin sitä tänä vuonna kirjottelemaan...) ja joka vuosi ne vanhat laput on olleet hyvänä apuna mietinnöissä. Tänä vuonna mua mietityttää lähinnä nuo lahjan saajat, ja ennen kaikkea se, voinko antaa itselleni anteeksi, jos en laitakaan kavereille yhtään mitään... Muutoin mulla on lahja-asiat kyllä jo hyvällä mallilla ja hirveen tyytyväinen olen, että olen saanu jemmojani lahjahankintojenkin osalta hyödynnettyä ja tyhjennettyä.

No, nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan... huomenna on paljon tekemistä ja olen ihan silmät ristissä jo!

Heli

tiistai

Aloitetaas hienolla (no ainakin siistillä...) kuvalla vaihteeksi (ne järkyt tulee kyllä sit perässä...). Eli tässä on niin hieno tuunaus, että en meinaa uskoa itekään!! Siis hieno JA minun ihan ite tekemä, ja se on sentään jo jotain tällaselta osaamattomalta ihmiseltä. 

Olen saanut tuon ihanan ikkunan joskus yhdeltä kaverilta, se on ollu pitkään tuossa seinällä ihan vaan sellasenaan. Olen siihen jotain tarraa miettiny, mutta en ole saanu aikaan hankkia mitään... Yhtäkkiä sitten kuitenkin keksin, että mullahan ON siihen tarra. Tuo on oikeesti läppärin kannen koristeeksi tarkoitettu, ja olenkin sitä pyöritelly, että mitämätälleteen... (kun en sitä jotenkin vaan näe tässä omassa koneessani kuitenkaan...). Se oli aivan mainion kokoinen tuohon ja minusta se on nii-iin hieno!! Oikein kimallukset ja kaikki! Onhan se "vähän" kesäinen just nyt, mutta ei välitetä siitä. Siinä se nimittäin tulee olemaan jatkossa kesät talvet kuitenkin.

Ihana, eiks ookki??

Ja sitten... takaisin realityyn.

Tänään räjähti keittiössä tiskipöydän tienoilla... Nyt on nimittäin niin, että olen viikonloppuna menossa Keski-Suomeen ja aion viedä Virpille kaikenlaista mahdollista meille turhaa tavaraa. Virpi on toiminnan nainen ja on jo kertaalleen vienyt ihan ite omalla kustannuksellaan kauheen satsin tavaraa Tartoon lastenkotiin. Sinne kelpaa kuulemma mikä vaan, ja koska mä rrrrakastan siivota kaappeja ja tyhjentää niitä, ajattelin yhdistää tässä kaksi asiaa, eli vien ne tavarat sitten hyväntekeväisyyteen. Win-win-tilanne, ainakin toivottavasti. Kaikki hyväkuntoinen tavara kaikista mahdollisista kaapeista siis matkaa mukanani Jyväskylään ja toivottavasti siitä sitten jossain vaiheessa tarvitseville.

Ja juu, olen kysynyt Virpiltä ottaako hän nämä vastaan - kyllä ottaa. Enkä aio viedä mitään romua, vaan kunnollista ja ehjää tavaraa ja vaatetta jne.

No sitä siivousta sitten. Kehittelin kaappiin lääkkeille yms. tuollaiset laatikot. Ihanaa, selkeää, siistiä ja helppoa, kun on sopivat lootat, joissa vielä lukee sisältö. Tää on niin minun juttu: kehitellä kaikille tavaroille mahdollisimman hyvä (tai paremminkin täydellinen) paikka ja säilytystapa. 

Mulla oli oikein ahkerat ja innostuneet assarit hommissa myös... Ne oli milloin missäkin kaapissa ja laatikossa tutkimassa kaikkea. Viiksikarvat vaan vipatti!

Ja sitten lopuksi vielä kuva jostakin eksyneestä koiraparasta, joka tällä hetkellä majailee meillä...

Tällainen kiltti, laiha parson-poika istui naapurin autossa, hän toi sitä meille, kun luuli meidän koiraksi... meidän koirat on kylläkin ihan eri rotua, mutta toisaalta hyvin samaa kokoa ja väriäkin, että annettakoon anteeksi erehdys. Lupasin ottaa koiran meille ja toimittaa eteenpäin, ja olenkin siitä illan mittaan jakanut kauheesti kuvaa ja tietoa facessa ja ties missä sivustoilla, jos joku vaikka omansa sieltä löytäis. Aamulla sitten toimitan pojan eläinsuojelun hoitoon. 

Ihan helppoa ei ole ottaa uroskoiraa taloon, jossa on kaksi narttua - sanottakoon vielä että kaksi tiukkapipoista narttua... sekä kissa ja pupujakin vielä, kun ei yhtään tiedä miten tuo niihin suhtautuu. Se olis kyllä kaveerannut meidän koirien kanssa, mutta neidit olivat eri mieltä... Onneksi on tuo aitta, poika otti koiran sinne yöksi, kun täällä oli aika tiukkaa matsia jo meidän vanhemman koiran kanssa. Tämä vieras koira on kyllä hyvin kiltin oloinen, mutta aika ressaava yö se olis ollu meille kaikille, jos saman katon alla olis oltu.

Eipä sit muuta - homma jatkuu taas huomenissa...

Heli

maanantaina

Tänään olen tehnyt seuraavaa, suunnilleen tuossa järjestyksessä:

*noussut aikaisin, vaikka ei olis ollu pakko ees

*siivonnut tiskipöydän tienoon

*kirjoitellut näyttösuunnitelmaa

*vienyt esikoisen bussille

*käynyt kaupassa

*lenkittänyt koirat

*puraissut Dajmia niin, että hampaasta lohkesi paikka

*käynyt suuhygienistillä korjauttamassa edellisen vaurion

*käynyt taas kaupassa

*vienyt miehelle syötävää töihin

*paketoinut muutaman joululahjan

*kirjoitellut taas näyttösuunnitelmaa

*surffaillut netissä

*koittanut tehdä ruokaa soijarouheesta

*heittänyt kyseisen kaamean pöperön suosiolla roskiin

*hakenut yhden lapsen bussilta

*käynyt kaupasta paketin jauhelihaa

*tehnyt ruokaa

*surffannut netissä

*myynyt yhden pupuhäkin

*käynyt taas koiralenkillä

*höyrähtänyt facebookissa Bitstripsiin

*kirjoitellut jälleen näyttösuunnitelmaa

Lisäksi olen syönyt suklaata ja juonut teetä aika hirveesti. Tarttisin kyllä nyt pannumyssyn, että saan tuon teesatsin pidettyä lämpimänä niin, että ehtisin sen juoda kuumana... Täytyis muistaa ottaa käyttöön vaikka joku pipo tuohon siiheksi, kunnes ehkä joskus saan aikaan hommata jonkun fiksumman kapineen siihen hommaan. Ihan kiva nyt kuitenkin, kun sain aikaan aloittaa ton haudutetun teen juomisen. Kyllä tämä tästä etenee ja teet hupenee!

Mutta joo, tällainen päivä tämä - nyt on tuo toinen näyttösuunnitelmakin jo tosi hyvällä mallilla, enää kaksi kohtaa täyttämättä siitä. Koitan huomenna aloittaa sitten niiden kahden itsearvioinnin väsäämisen, voihan syvä huokaus sentään... Mutta tosiaan aika paljon sitä vaan päivän mittaan tulee tehdyksi, ja varmasti oli vielä muutakin mitä tein, mutten muista kaikkea. 

Tänään oli muuten tosi ihana keli; lunta ja pakkasta. Ihan hirmuisen kaunista oli päivällä valoisaan aikaan tuolla metsässä, ja illallakin hanget kiilsi kuin miljoonat timantit ja kuu paistoi. Ah!! Illalla mittari näytti -15 mutta ei kyllä tuntunut mitenkään kauheen kylmältä. Se on asenne- ja vaatetuskysymys kyllä vaan, minusta oli tosi ihanaa käydä lenkillä ja tuli sellanen tunne, että kyllä talvi vaan on ihana juttu!

Ihan pakko vielä laittaa tänne tämä "oma kuva" joka on siis tehty siellä facessa:

Meillä oli kyllä niin hauskaa kun esikoisen kanssa väsättiin näitä kuviamme faceen.

Facessa on monta tyhmää juttua, mutta toisaalta sitä kautta näkee myös paljon kaikkea hienoa ja mielenkiintoista. Viime päivinä olen kattonu tämän seuraavan jutun vaikka miten monta kertaa ja aina vaan ihailen tuota mieletöntä kehon hallintaa... ooh ja uskomatonta, kerta kaikkiaan upeeta!! En nyt valitettavasti tajua miten se YouTube-kuva tähän liitetään, mutta laitan tuon linkin, menkää ihmeessä katsomaan, tuo on aivan mieletön esitys!!

http://www.go4joke.com/index.php/videos/item/9012-unbelievable-dance 

Nyt kuitenkin lienee parasta lähteä tästä nukkumaan (eli oikeesti kylläkin meen sänkyyn lukemaan vielä kirjaa...), joten hyvää yötä kaikille!

Heli

raivaus jatkuu ruokakaapissa

No eipä oo siistejä kuvia näyttää, paremminkin toisin päin. Aamulla hipsuttelin ensimmäisenä alakertaan ja kauhee sentään kun niin toi mun "hiilarihylly" ja sen alla oleva senkki kutsui mua seireenin lailla siivoushommiin. Niin mä sitten tyhjensin senkistä kuiva-ainevarastoni tuohon esille ja aloin miettiä, että mitä mä näistä jutuista oikein tekisin. Monihan niistä on taas sellasia "ostanpa tästä tällasta uutta ja ihmeellistä ja teen tästä jotain tosi terveellistä"-tuotteita... Tuossa yläkuvassa olen jo ottanut jotain pois hyllyiltäkin, normaalisti ne on täynnä purkkeja.

Kuten arvata saattaa, mun luovuus keittiöhommissa ei ole puhjennut kukkaan vieläkään, joten tuolla on aika monta juttua joissa on parasta ennen -päiväykset paukkuneet jo aikaa sitten... esim. vuosi sitten tai jotain. Jauhopurkeissa ei näy päiväyksiä, mutta epäilen, että osa jauhoista on kyllä jo aikaa sitten nähneet parhaat päivänsä. Mietityttää myös, miten kauan mahtaa vaikkapa kookoshiutaleet kestää säilytystä?? En kuitenkaan tästä lannistu, vaan pihinä ihmisenä koitan tehdä asioille jotain ja hyödyntää mitä hyödynnettävissä on.

Ensimmäinen tekele oli mokkaruutu, johon koitin saada kulutettua sellasia juttuja kuin tomusokeri, kaakaojauhe ja intiaanisokeri. Näitä kaikkia mulla on runsain määrin, eli siis hyllyllä olevien purkkien lisäksi kaikkea löytyy jemmastakin (inhoan noita jemmoja!). No menihän tohon ihan kokonaista 5 rkl sitä kaakaota, että ei mun kovin montaa levyllistä tarvii tehdä, kun on jo ne pari paketillista kaakaota käytetty. Kysymys kuuluu: miksi olen yleensä ostanut lisää kaakaota, kun sitä on kotona ollu ihan tarpeeksi muutenkin?? 

Perheelle jätin syötäväksi vain rippeet, loput meni pakkaseen. Nyt on vierasvaraa - joka tosin hyvin suurella todennäköisyydellä katoaa pikkuhiljaa yhden kotona aikaa viettävän toimesta... Tuossa kuvassa on lisäksi yksi murheenkryyni, nimittäin nuo koristesuklaalehdet. Siinä on taas sellanen kuningasidea-ostos minulta. En edes tiedä miten kauan noikin on kaapissa majailleet, yli vuoden joka tapauksessa. Ostin kun halvalla sain (olivat jossain poistomyynnissä), kylläpä kannatti!! Mähän leivon äärettömän harvoin, enkä silloinkaan paljon muuta kuin tuota mokkaruutua, johon laitan paljon mieluummin suklaaströsseleitä päälle, eli mihinköhän nämä koristukset nyt sitten laittaisin??

Sitten laitoin työn alle jauhojen tuhoamisen. Takaan, että nuo hiivaleipäjauhot on olleet mulla useamman vuoden, eikä ollu muuten kuivahiivakaan enää ihan vimpan päälle uusi paketti. Saa nähdä, miten nousee taikina, noista pitäisi tulla sellasta levyleipää. Tekele on nyt uunissa, odotan jännityksellä nouseeko se sentin paksu levy yhtään, kun hiivan parasta ennen -päivä meni elokuun lopussa.

Yksi saamattomuuden supersuoritus on ollut itujen kasvattamisen lykkääminen aina ja aina vaan. Nyt olin reipas ja heitin purkkiin pari ruokalusikallista siemeniä likoamaan - meni ehkä 15 sekuntia aikaa siihenkin, huhhuh! Sit tarttis muutaman päivän ajan uhrata puoli minuuttia elämästään noiden huuhteluun. Mä tykkään iduista tosi paljon ja toivon, että saan nyt tästä vähän potkua siihen, että jatkossa viitsisin niitä useamminkin tehdä.

Aion vielä jatkaa tätä ruokakaappien tyhjennystä, ja kenties leipomista. Pitäis nyt vaan keksiä mihin käyttäis esimerkiksi anista (parasta ennen 10.8.2012... en tiedä mitä ajattelin, kun tuonkin ostin), Dijon-sinappia (on vielä päiväystä, en ole koskaan käyttänyt mihinkään eikä aavistustakaan mihin käyttäisin) tai kuivattuja härkäpapuja (en ole noitakaan koskaan käyttänyt). Johonkin voisi myös hukata ties miten vanhat sämpyläjauhot. Ja kun keksisi mitä ruokaa tekisi punaisista linsseistä, tummasta soijarouheesta, kokonaisista tattariryyneistä, (vanhentuneista) spelttihelmistä, (myös vanhentuneista) hirssiryyneistä... Entä mahtaako vielä pelittää hillosokeri, jonka päiväys meni vuosi sitten??

*huokaus* 

Ja näiden lisäksi mulla on ihan älyttömän monta erilaista pakettia irtoteetä, joita en viitsisi poiskaan heittää, mutta joita en saa koskaan aikaiseksi juodakaan. Nyt tosin otin työn alle yhden paketin, joka muuten - yllätys yllätys - on ollut parasta ennen 23.8.2013... Saan kyllä melko monet teekupposet vedellä, että saan varastojani tyhjemmäksi, saatikka ihan tyhjäksi! Mutta jos nyt ihan oikeesti koittaisin keskittyä noiden tuhoamiseen, enkä osta pussiteetä kaupasta.

Mä tiedän, että joku näppärä tekis näistä yhtä sun toista sapuskaa, ja kyllähän mäkin noita riisin korvikkeita oon silloin tällöin kokkaillut. Mieskin söi muuten ihan vahingossa tietämättään tattaria, kun olin ovelasti sekoittanut sen riisiin. Meillä kun siis iso ongelma on se, ettei kukaan suostu tai uskalla ees maistaa tollasia erikoisempia aineksia, koska en osaa tehdä maittavaa ruokaa sellasista. Jos en kyllä paljon muustakaan.

No, sanomattakin on sitten selvää, että yläkerran säilytystilojen järjestelyprojekti ei ole edennyt mihinkään suuntaan, kun olen vaan köksäillyt tän päivän. Mut ei se mitään, hyvä että hommaa piisaa. Oon oikeesti aika tylsistynyt vaan olemaan, mä tarviin tällasia projekteja! Nämä ruokajutut on vaan niin vaikea pala purtavaksi, että melkein tekis mieli yksinkertaisesti vaan vipata kaikki nuo tarvikkeet roskikseen, kun en muutakaan keksi. Mutta ei anna sielu myöten sellasellekaan, joten koekeittiö jatkaa toimintaansa täällä lähipäivinä!

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille

- ja jos on ideoita noille ruoka-aineksille, niin ei muuta kun vinkkiä tulemaan vaan!

Heli

PS. Uunista tuli äsken aika littanaa leipää... mahdanko uskaltaa tuota hiivaa mihinkään muuhun edes käyttää enää, kun ei tuokaan noussut juuri lainkaan??

lumipalloefekti

Mulla on ihan niin kuin pikkasen alkanu olee sellanen "pitkissä täissä"-olo täällä. Mä en siis todella kestä, kun ei oo mitään viisasta tekemistä - no joo, nyt tietenkin olis ollu niitä opiskelujuttujakin, mutta paaaaaljon hauskempaa on räjäyttää nurkat ja järjestellä tavaroita!!!

No, kaikki alkoi tänään pupuhäkeistä... Olen jo pidemmän aikaa miettiny, että tekis mieli ostaa niille isommat häkit. Tänään sattui eteen sellanen hintalappu, että oli pakko toimia. Nyt on sitten molemmilla 140cm pitkä häkki, ja se tuntuu kyllä sen kokoiselta, ettei ihan niin kovin pistele omatuntoa, jos ne joutuu häkeissä majailemaan hiukan pidemmänkin pätkän. Normaalistihan ne on suuren osan päivästä vapaana alakerrassa, mutta on myös sellasia päiviä, etten niitä sinne halua. 

Siellä ne nyt kököttävät, toivottavasti ovat tyytyväisiä uusiin koteihinsa.

No, tuosta sitten alkoi oikea lumipallo-efekti... Purkasin yläkerrasta pois pupuille tehdyn tilan, koska ne ei enää siellä oikeastaan ole koskaan. Se siis tehtiin alunperin niille kodiksi, mutta aika moni käytännön asia sai mut lennättämään ne siitä pois... esimerkiksi se, että ne kaivoi öisin koko ajan hiekkalaatikkoaan siellä, ja se meinas tehdä minut ja miehen aivan sekopäisiksi, koska me nukutaan tuossa yläkerran toisessa puolikkaassa, avotilassa siis. Se entinen pupujen paikka on tuossa alakuvassa tuo tyhjä tila. Tai on sinne näköjään jo ompelukone ehtinyt hypätä...

Sitten alkoikin räjähtää joka paikassa... Aloin siivota kaappeja ja tyhjensin tuon toisenkin vinokaton alla olevan tilan. Tuossa on oikeastaan muutaman kaapin lisäksi meidän talon säilytystilat, eikä meillä nyt järin paljoa mitään ylimääräistä tavaraa ole. Nuo tuolla on astioita, jotka odottaa että lapset lähtee kotoa, sekä joitain laukkuja ja vaatteita. Siellä on myös laatikollinen legoja, jotka olen ajatellu säästää, sekä pari laatikollista kangaspaloja (=silppua) mistä kuopus väkertää kaikenlaista.

Lisäksi mulla on alakerrassa pienoinen puuhamaa, kun penkkisohvalle on kasaantunut nyt kaikenlaista joulujuttujen takia. Joulussa on kivointa just tämä valmistelu ja se hetki, kun saa alkaa laittaa lahjoja pakettiin... sitten kun ne on paketissa, haluaisinkin vaan äkkiä toimittaa kaikki muualle lähtevät paketit eteenpäin - se niiden säilyttely on mun mielestä tosi ärsyttävää!

Tämä homma jää nyt kuitenkin yön ajaksi kesken, en kerta kaikkiaan jaksa enää tehdä mitään. Tuli eilen katsottua "Linnan" juhlien lisäksi vielä Tuntematon sotilas, joka loppui tosi myöhään... Mä muuten tykkäsin niistä juhlista tosi kovasti (vaikkakin Loiria en olisi tahtonut kuulla) ja puvutkin oli minusta melkeinpä kivempia kuin normaaleissa juhlissa. Erityisen ihania oli Duudsonit!

No, nyt mä kyllä taidan ihan oikeesti lähteä tästä nukkumaan... palaan ehkä huomenna siistien kuvien kera!

Heli