sunnuntai 31. joulukuuta 2023

vuosikatsaus 2023

 

Vuosi 2023 on päättymässä ihan pian ja olisi varmaankin aika tehdä perinteinen vuosikatsaus. En tiedä, kuinka moni täällä nykyään enää edes käy, kun en oikein käy itsekään... toisaalta, kun katsoo tilastoja, näyttää ihmeekseni liikennettä kuitenkin koko ajan olevan - siis päivittäin. Hämmästyttävää. Ehkä ne on vain jotain botteja, vai mitä ne lie ovatkaan, koneita, jotka tekevät sitä liikennettä. Ken tietää.

No, oli miten oli, kirjoitan täällä myös siksi, että muistaisin, mitä elämässä tapahtuu. Luin aika äskettäin postauksiani, ja hämmästyksekseni en muistanut joitain tapahtumia ollenkaan, vaikkeivat nyt niin älyttömän kaukaiselta ajalta olleetkaan. Onneksi on siis tämmöinen paikka, mihin muistoja tallentaa. Joten tässä nyt sitten jonkinlainen kooste kuluneesta vuodesta.

Tammikuu alkoi Jyväskylässä, jossa majailin äidin asunnolla ja kävin häntä katsomassa sairaalassa. Tein samalla etätöitä (jopa siellä sairaalahuoneessa). Välillä ajelin kotiin (200 km) ja kävin töissä toimistolla. Yhdellä työmatkalla autoni hajosi aika pahasti, mutta se saatiin onneksi korjattua nopeasti ja edullisesti, kiitos mieheni, joka on alan miehiä. Naapurin metsä harvennettiin, se oli aikamoinen menetys maisemassa. Esikoistyttären raskaus oli jo pitkällä ja maha senkun kasvoi vaan.

Helmikuussa äiti kuoli. En voi uskoa, että kohta on jo vuosi siitä kulunut. Kuolema oli helpotus ja menetys samaan aikaan. En oikein muista, mitä muuta siinä kuussa sitten edes tapahtui... Vauvaa edelleen odoteltiin syntyväksi ainakin. Ai niin, ja me saatiin asuntovelan viimeinenkin erä maksettua, eli meistä tuli velattomia. Vihdoinkin!!

(kuva on tyttären tai vävyn ottama)

Maaliskuussa haudattiin äiti. Seuraavalla viikolla syntyi tyttären vauva (kolmas lapsenlapseni). Sellaista elämän kiertokulkua... Kelit oli ajoittain tosi liukkaita ja yksillä liukkailla miniä ajoi auton p*skaksi (onneksi ei ketään sattunut). Otan usein kuvia lämpömittarista ja tuon kuun aikana on kuvissa sekä +3 että -15 astetta. Kevätaurinko paistoi välillä jo tosi kivasti ja sulatteli lumia pois.


Huhtikuussa tuli kevät. Äänestettiin eduskuntavaaleissa. Pääsiäistäkin vietettiin, tosin lähinnä suklaata syöden. Käytiin miehen sukutapaamisessa, pulahdin siellä saunoessa myös jäätävään Saimaaseen. Marttailin. Tein paljon töitä. Toimistolla alkoi remontti, kaaos oli sen myötä aikamoinen. Kuuntelin paljon äänikirjoja, niin kuin toisaalta teen kyllä kaiken aikaa muutenkin.

Tästä kuvasta tulee mulle aina mieleen se taulu "Poika ja varis". Vaikkakin kuvassa on "Tyttö ja lehmät". =D

Toukokuussa oli vaikka mitä kaikkea. Käytiin miehen kanssa Tallinnassa (miehen liiton reissu). Vauva kastettiin. Kuopustyttö palasti Lapista kesäksi kotiin lehmähommiin ja hankki yhden oman koiransa lisäksi vielä muutaman muunkin, joten pihaan rakennettiin kunnon koiratarha. Jännättiin Käärijää Euroviisuissa. Mulla oli paljon töitä ja toimistolla remppa ja sekasorto vaan lisääntyi.

Kesäkuussa näkyi kuvaamissani mittarilukemissa sekä +5 että +28, eli aikamoisia kelin vaihteluita. Kävin kuopuksen kanssa marttareissussa Hangossa ja Tammisaaressa. Kävin myös tapaamassa vanhoja kavereitani mökkiviikonlopun merkeissä. Pihalle tehtiin hiekkalaatikko ja koitin myös jotain kukkajuttuja laitella, vaikka pihahommat ei todellakaan ole mun mielipuuhaa. Juhannuksena poikettiin edellisvuosien tapaan läheisellä hotellilla, jossa minä uin ja mies otti kaverinsa kanssa parit oluset. Töitä tein kesäkuunkin vielä, toimistolla oli hikistä ja sotkuista (remontti edelleen vaiheessa...).

Heinäkuussa lomailin kolme viikkoa. Kävin kuopuksen kanssa Lapissa, jonne vietiin hänen muuttokuormansa ensimmäistä satsia. Kotona laittelin mansikoita pakkaseen. Ystäväpariskunta kyläili meillä, ajeltiin lähialueilla ja käytiin jopa helikopterilennolla (eka kerta minulle)! Kävin ystäväni ja tyttöjeni (+vauvan) kanssa asuntomessuilla. Synttäritkin oli heinäkuussa, oltiin silloin pienellä sukukokoonpanolla Laukon kartanon puistokeikalla. Meidän koirallakin oli synttärit, se täytti jo peräti 16v! Loppukuusta palasinkin jo töihin taas, siellä edelleen remontti jatkui.

Elokuussa ulkomailla asuva ystäväni oli kylässä lastensa kanssa useamman päivän. Käytiin joka päivä jossain retkeilemässä, satoi tai paistoi. Kävin ekaa kertaa paikallisilla jokavuotisilla keskiaikamarkkinoilla (olen asunut täällä noin 30v...), oli oikein kiinnostava tapahtuma! Kuukauden kuumin mittarilukema näytti olleen +34, huhhuh. Marttojen syyskausi avattiin saunomalla ja uimalla. Kävin miehen kanssa oman kylän rokkifestareilla. Töissä oli mm. koululaisten risteilyretki ja partioleiriläisten neuvontaa; kivan vaihteleva työ kyllä mulla. Keväinen huhu meidän ympärille suunniteltavasta aurinkopaneelipuistosta osoittautui todeksi. Vastustustaistelu alkoi ja meitä haastateltiin useampaankin lehteen ja jopa YLEn uutisiin (kääk).

Syyskuussakin sain kylään ystävän kaukaa - niin ihania ja tärkeitä nämä tapaamiset! Kävin Ikeassa hankkimassa töihin juttuja. Viereisiä peltoja puitiin - liekkö viimeistä kertaa? Kävin katsomassa Barbie-leffan, se oli hupsun hauska. Olin yhden ystävän seurana raivaamassa hänen yllättäen menehtyneen äitinsä asuntoa. Vauveli kasvoi kohisten ja alkoi treenailla jo konttaamistakin. Kuopuksen kamppeita kasattiin muuttoa varten ja kuun lopussa hän sitten lähti lopullisesti pois kotoa.

Lokakuun alussa vietiin miehen kanssa tytön loppuja kamoja Lappiin. Hassua, en ole käynyt koskaan Lapissa ennen 2022 syksyä, ja nyt siellä rampataan "yhtenään"! Kotona taas jännäsin kummipojan ultrajuoksukisaa (gps-seuranta), hän oli upeasti neljäs!!! Käytiin miehen kanssa parttenkoliaasissa (tietäjät tietää, eteläpohjalainen juttu). Töissä oltiin kalamarkkinoilla, jossa myrsky toi meren maalle asti ja tuuli meinasi viedä teltat mennessään. Kavereiden kanssa tavattiin taas yhden mökkiviikonlopun merkeissä. Marttaporukassa innostuttiin tiskirättien kutomisesta (minä kudon, muut neuloo...). Ensimmäiset pakkaset ja lumetkin jo nähtiin (vs. Lapissa tuli lunta jo kunnolla).

Marraskuussa tuli talvi jo tännekin. Aloitin reippaana kunnon kohennuksen ja kuminauhajumppailun (sitä kesti viisi viikkoa ja siihen se sitten taas jäi, huokaus...). Ahdistuin kauheasti täällä tapahtuneesta taksikuskisurmasta (uhri oli oman pojan ystävä ja työkaveri, olivat silloinkin samassa vuorossa ja minun pojan taksi jonossa lähtövuorossa seuraavana...). Kauhea ajatella läheisten ja työkavereiden tuskaa, kun itsellekin asian miettiminen aiheuttaa edelleen lähes hyperventilaation. No, arki jatkoi kulkuaan kuitenkin. Hankin esikoisen lapsille puolapuut ja vanhemman pojan lapselle muuta tarvittavaa kampetta. Sisko teki DNA-testin ja kummasteltiin sukujuuriamme, jotka sijoittuvat (testin mukaan) Itä-Suomen ja Karjalan seudun (nämä oli tiedossa) lisäksi Kazakstanin, Uzbekistanin ja Afganistanin tienoille!!

Joulukuu on ainakin täällä meillä päin ollut melkoisen luminen pientä lauhempaa ajanjaksoa lukuun ottamatta. Ulkona on niin kaunista, että ihan sydän pakahtuu! Töissä on ollut tosi kovasti hommia ja stressaavia asioita tässä loppuvuoden aikana ja ylitöitä on kertynyt ihan hirveästi (plussatunteja isoimmillaan yli 100...), joten nämä vuoden viimeiset päivät olen koittanut pitää vapaita. Joulua vietettiin isolla porukalla täällä meillä, ainoastaan Lapin tyttö oli joukosta poissa. Meillä oli aikuisten kesken jo vissiin neljättä vuotta Secret Santa, eli jokainen osti vain yhdelle lahjan. Se on ollut oikein hauska ja toimiva juttu, lahjojen jako ja avaaminen on siis oikein ohjelmanumero aina. Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä - kääk, tai siis tänään, kello onkin jo aamuyön puolella... Iltapäivällä mennään tyttöjen kesken leffaan (siis minä, tytär ja hänen tyttärensä), mutta muuten ei ole mitään ihmeempää suunnitteilla.

««««

Sellainen oli minun vuosi 2023. Uudelle vuodelle olen miettinyt vähän sellaista teemaa kuin hyvinvointi... saa nähdä onnistuuko. Jotenkin sitä aina vaan siitä lipsuu, vaikka tärkeäksi asian kokeekin. Jos saisin ihan niitä perusasioita viimein aisoihin: tarpeeksi unta, ruokailuun kunnon rytmi ja sisältö sekä kohtuullisesti liikuntaa. Se itselleen armollisena oleminen kun ei minun kohdalla johda oikein mihinkään muuhun kuin jatkuvaan natusteluun ilman mitään kunnon aterioita ja aikatauluja, yökuppelehtimiseen ja kaikesta liikunnasta laistamiseen...

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille, jotka kenties täällä vielä joskus vierailette! ♥


sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

kesäkuulumisia (TOSI paljon kuvia!)

 

Jaahas, välillä täällä taas... Nämä kuukausien tauot on enemmän sääntö kuin poikkeus näköjään nykyään. Luin äsken edellisen postauksen ja totesin mm. että siinä hehkuttelemani toimiston remppa ei ole kyllä todellakaan valmistunut toivotussa ajassa. =D Sen kanssa takutaan vissiin hamaan tulevaisuuteen asti, ellei nyt sitten kesälomien jälkeen saada asioihin vauhtia.

Mutta aloitetaanpa sieltä huhtikuusta taas kuluneiden kuukausien muistelot. Tuossa ekassa kuvassa on näkymä yhdestä leirikeskuksesta, jossa oltiin koolla miehen sukulaisten kesken. Oli hauskaa viettää siellä aikaa, saunoa, pulahtaa jäätävään Saimaaseen (kävin 5x!!!) ja etenkin miehen tavata serkkujaan, joita on nähnyt suunnilleen 80-luvulla viimeksi! Oli tosi mukavaa myös, kun nuoriso (=nuoret aikuiset) eli pikkuserkukset tapasivat siellä ekaa kertaa ikinä ja tulivat niin hyvin juttuun. Juomapeliä pelasivat ja nauru raikui, kun siinä samalla tutustuivat toisiinsa. Toivottavasti tällaisia tapaamisia saadaan jatkossakin!

Toukokuussa oli paljon kaikenlaista. Käytiin mm. miehen liiton järjestämällä reissulla Tallinnassa. Mentiin yli nopealla laivalla ja yövyttiin Viru-hotellissa. Illalla käytiin vähän katselemassa kaupungin menoa ja meininkiä ja aamupäivällä käveltiin myös siellä vanhassa kaupungissa. Oli leppoisa ja kiva reissu hyvässä seurassa. En tainnut ostaa sieltä juuri mitään, niin kuin en yleensäkään isommin mitään ostele. Tuliaisten kanssakin olen hyvin maltillinen, jos niitä tuon ollenkaan. Lähinnä karkkia taisin vähän tuoda. 

Toukokuussa myös kastettiin meidän kolmas lapsenlapsi. Hän sai miehekkään nimen Mauno Olavi. Poitsu on todella leppoisa kaveri, tyytyväinen ja hymyileväinen. Ja kasvaa kohisten, hän on jo nyt reilun 3 kk iässä melkoinen puntti kannniskeltavaksi!

Toukokuu oli töissä kiireinen kuukausi. Pomoni kävi istuttamassa kaloja ympäriinsä ja minä tein toimistohommia, mutta kävin myös katsomassa yhtä istutustapahtumaa. Tuonne jokeen laskettiin muistaakseni taimenia.

Toukokuulta ei tietenkään sovi unohtaa mahtavaa Käärijää ja Euroviisuja! Oli kyllä niin jännää seurata niitä ja harmitti ihan liikaa, kun kakkoseksi jäätiin. Henkilökohtaisesti tykkäsin tosi paljon kyllä myös siitä Loreenin biisistä, mutta hei, olihan toi Cha cha cha nyt silti ihan mahtava ja olisi voiton ansainnut! Mutta kuten kuva kertoo, meille suomalaisille Käärijä todellakin oli ja on edelleenkin voittaja!!

Väliin vähän toukokuun todellisuutta toimistolta... Mä ihan todella luulin, että koska remppa alkoi huhtikuun alussa vauhdilla, se myös etenisi vauhdilla. Mutta se lähes jämähti sen alun jälkeen paikoilleen pitkäksi aikaa, eikä siellä ole vieläkään kuin murto-osa valmista. Kunhan ollaan lomilta palattu, on pakko pistää hommiin vauhtia. Nuo mappikasat olen kyllä suureksi onneksi taltuttanut ja kävi vielä sellainen flaksi, että löysin tahon, jonne voin kaiken arkistoitavan kiikuttaa (ja osittain jo veinkin, mutta siitä lisää myöhemmin), joten eiköhän tämä kaaos vielä iloksi muutu.

Toukokuussa oli töissä kaiken muun hulinan lisäksi keväiset kalamarkkinat, joissa ollaan pääjärjestäjänä. Täytyy sanoa, että hyvällä kelillä en kyllä varsinaisesti pistä hanttiin tällaisia työolosuhteita... Tänä keväänä sää suosi molempina päivinä, joten mikäs tuolla oli ollessa. 

Tyttö kotiutui Lapin hommista huhtikuun lopulla ja toukokuussa meidän hoodeille ilmestyikin sitten koiria enemmänkin... Alkuperäisesti tytön koira on tuo vaaleanruskea tuossa keskellä, mutta tarhaan tuli kaveriksi kolme muuta. Noista harmaista toinen piti tosin sitten valitettavasti viedä takaisin, kun laumassa alkoi olla näkyvillä ihan totaalista kiusaamista sitä kohtaan. Jottei mitään isompia vahinkoja kävisi, oli siis parempi siitä luopua (palasi kasvattajalle). Nämä koirat eivät meidän tontille ikuisiksi ajoiksi ole jäämässä, vaan muuttavat sitten tytön mukana - siitäkin lisää tuonnempana.

Tämä oli minusta hauska kuva. =D Olin menossa tytön mukaan katsomaan lehmien laitumelle laskua ja odottelin häntä tien varressa saappaineni.

Tuo meidän koiratyttö on siis ammatiltaan eläintenhoitaja. Talven hän oli koirahommissa Lapissa ja palasi nyt taas kesäksi tänne lehmähommiin. Ja tuo äsken mainittu lehmien laitumelle lasku oli ohjelmanumero, jota mentiin toisen tyttären kanssa katsomaan. Olipa menoa ja meininkiä, huhhuh... karkureiden perässä juoksemista, aitojen korjaamista, kun niistä painelivat läpi, jne. Olin itsekin siellä yhden kujan varressa vahtina ja tulipa juuri kohdalle tilanne, kun lehmä päättikin kääntyä ja tulla aidasta läpi... vähänkö pelottavaa!! Olin myös aidan sisällä laittelemassa merkkejä, kun yksi lehmä katsoi mua ja lähti tulemaan kohti... tein kyllä melkoisen pikasyöksyn aidan ali siinä kohtaa! =D

Tytärtä ei lehmät pelota! 

Kesäkuukin jo ehti mennä. Töissä olin koko kuukauden, mutta olin myös lähes joka viikonloppu jossain, joten oli sellanen kiireisen tuntuinen kuukausi. 

Kuvassa on Hukkasiini-paljasjalkakenkiä, joita hommasin alkukuusta. Olen jo muutaman vuoden pitänyt lähes yksinomaan paljasjalkakenkiä (niiden lisäksi joskus harvoin lenkkareita ja vielä harvemmin korkkareita) ja kaipasin jotain siistimpää versiota esim. jonnekin tilaisuuteen tms. menoa varten. Ihan sattumalta törmäsin instassa näihin ja kappas, ovat tuossa naapurikylällä käsin tehtyjä! Kävin sitten testaamassa ja ostin nämä kaksi paria ja olen kyllä tykännyt. Ne tehdään teollisuuden ylijäämänahasta ja ovat oikein mukavat jalassa. Mun toinen tytär, joka on aivan kenkähullu ja pitää paljon tosi korkeita korkkareita, oli näistä että "ovat niin rumat että ovat melkein söpöt". =D Minusta ovat kyllä myös kivan näköiset, tykkään paljon enemmän tämmöisistä kuin vaikka niistä korkkareista. Lämmin suositus!! (Eikä ole maksettu mainos.)

Koska mulla on ollut jotenkin tosi paljon töitä koko kevään, en ole juurikaan ehtinyt/jaksanut/viitsinyt ulkoilla. Kävin kuitenkin vähän sureksimassa tuota naapurimetsää, joka on oikea hävityksen kauhistus nykyään... Kuvassa siis oikealla se kaadettu metsä ja vasemmalla sen naapuri, joka on samanlainen, mitä se kaadettu metsä ennen oli...  Voin sanoa, ettei juuri innosta metsään meno enää tätä nykyä, alkaa vaan v****taa kun katselee tuota.

Kesäkuussa oltiin nuoremman tytön (se koira/lehmätyttö) kanssa paikallisten marttojen kesäretkellä Hangossa ja Tammisaaressa. Oli kyllä mukava ja leppoisa reissu sekin ja ihanaa oli nähdä nuo paikat, joita olen pitkään halunnut nähdä. Ylempi kuva on Hangosta.

Tämä kuva on otettu Tammisaaresta yhden rantaravintolan terassilta. Kelit suosi meitä koko reissun ajan ja oli tosi mukavaa istua iltasella katselemassa kauniita maisemia. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut! =D

Paluumatkalla käytiin Fiskarsissa, sielläkään en ole aiemmin käynyt. Oli mukava paikka ja olisi mennyt aikaa enemmänkin puoteja kierrellessä. Nauratti tyttären ostokset... Hän on paitsi naisellinen myös käytännön nainen, joka tarttuu monenlaisiin hommiin. Hänen ostoksensa Fiskarsista olivatkin ensin kaulakoru ja sitten kunnollinen kirves! Erittäin paljon tyttärestä kertoo se, että hänet on täällä kotosalla tavattu muun muassa pitkässä kauniissa kukkamekossa pilkkomassa kirveellä isosta jäisestä lihaköntistä palasia irti (koirille ruokaa siis). =D

Kotosalla mulla on edelleen/taas kauhea pohdinta, mitä tuon meidän pihan kanssa tekisin. Olen todella huono keksimään, miten pihaa laittaisin, jonka vuoksi se on joka vuosi sitten vaan jäänyt laittamatta mitenkään (ollaan asuttu täällä kohta 26 vuotta...). En tiedä, vaikuttiko nyt sitten tuo, että saatiin pieni poika kuvioihin, kun vihdoinkin tuli tuo hiekkalaatikkokin hankittua lastenlapsia varten. Meillä ei siis ole ollut omilla lapsillakaan hiekkistä, vaikka kaikki ovat lapsuutensa tässä talossa viettäneet (no, puolustukseksi sanon, että keinut kyllä oli... ja hiekkakasoja). Joka tapauksessa nyt on se hiekkis ja kyllä on pienet tytöt siellä tykänneet kovasti leikkiä. Ehkä sitten vuoden päästä jo pikku-ukkokin siellä istuu hiekkaa syömässä! =D

Työjuttuja taas väliin, koska töitä tein tosiaan koko kesäkuun. Laiturikuva on yhdestä tapahtumasta, jossa oltiin mukana. En tosiaan pistä hanttiin tuollaisia työososuhteita!

Vilautan hiukan myös työpaikan tilannetta... siinä on yhden huoneen osalta listoja vaille valmista. Katto, seinät, ovet jne. on maalattu, pistorasiat ja valaisimet yms. uusittu ja uusi lattia asennettu. Tämmöistä pitäisi siis tulla kaikkialle, mutta milloin, se jääkin sitten nähtäväksi. Hienoa sinne kuitenkin tulee, sitten kun tulee. 

Tämäkin on pakko näyttää... näetkö kuvasta pikku jänösen? Meidän pihassa on viime vuosina tuntunut majailevan rusakoita ja niiden poikasia, ja tuolla pressutallin kyljessä näkyi tosi usein tämmöinen pikku söpöliini. Käytiin aina kurkkimassa, onko se siellä taas ja usein kyllä oli. Kaippa se sitten kasvoi isoksi ja muutti muualle, kun ei enää näkynyt. Toivottavasti kettu ei sitä ainakaan saanut saaliikseen, sekin nimittäin hengaili meidän pihalla aika usein.

Viikkoa ennen juhannusta olin kaveritapaamisessa yhden kaverin mökillä. Oli kyllä aivan ihana viikonloppu! Saunottiin savusaunassa, uitiin, veneiltiin... Ilma oli mitä ihanin ja kyllä tuli relailtua mukavasti. 

Kotona jälleen... ja sitä pihan laittamista, huoh. Olen tuohon talon edustalle vinkunut ja vonkunut terassia, mutta sitä ei ole siihen vaan ilmestynyt. Olen sitten raahaillut noita keinuja edestakaisin ja koittanut keksiä niille sopivaa sijoituspaikkaa, ja tässä tämänhetkinen tilanne. Laittelin myös tuollaisen sekalaisen laatikollisen sitä sun tätä kasvamaan (niiden kuljetuslaatikkokin on näköjään vielä kuvassa, hah!), ja tuonne ikkunan alle istuttelin myös koristevattua, joka saisi sitten sinne levitä ihan kunnon puskaksi. Iloinen juttu on se, että mies lupasi, että ensi kesänä tehdään se terassi viimein!! Mulla on ajatuksissa puisen terassin sijasta ehkä kuitenkin mieluummin kivetys tähän edustalle. Saa nyt nähdä, mitä siihen lopulta tulee.

Mitenkä ihanaa on istua kesäisenä aamuna keinussa syömässä aamupalaa... ♥

Juhannusaattona käytiin sitten tuolla yhdellä hotellilla. Mies ja kaverinsa hörppäsivät oluset ja minä kävin uimassa. Se on kyllä mitä ihanin paikka kauniin kesäillan ja yöttömän yön viettoon!

Sitten mulla alkoikin se pitkään odotettu KESÄLOMA!! Mulla on nyt heinäkuussa kolme viikkoa lomaa ja sitten jossain vaiheessa syksyllä pidän lisää. Lisäksi mulla on ylityövapaita ihan jonkun verran, saatan niitä sitten myös pitää jossain välissä pois.

Heti loman aluksi hain torilta mansikat. Syötiin vaikka kuinka paljon niitä saman tien, mutta laitoin niitä myös pakkaseen.

Sitten ostin (!!) pakettiauton. Olen jo tuolla aiemmin maininnut noista tyttären koirajutuista ja tilannehan on nyt se, että hän löysi viime talvena koirahommissa ollessaan miehen, ja he muuttavat nyt yhdessä Lappiin samaisia koirahommia tekemään. Varsinainen muutto on syksyllä, koska tyttö on kesän vielä lehmähommissa, mutta asunto on jo hommattuna. Me siis pakattiin heti mun loman aluksi paku tupaten täyteen ja lähdettiin viemään ekaa muuttokuormaa sinne tytön kanssa kahdestaan.

Olen käynyt vain kerran aikaisemmin Lapissa ja minulle ne maisemat ja porot oli koko reissun ajan suuren ihastelun aiheita. Poroja nähtiin niin tiellä toikkaroimassa kuin metsässä ja tuntureillakin. Sain yhden ihanan videon, kun porot ohitti meidät ihan kosketusetäisyydeltä, mutta en mä osaa mitään videoita tänne latailla, joten saatte nyt vaan kuvitella sen. =D

Tytön uusi koti on Levillä ja kierrettiin sitten siinä lähistöllä vähän paikkoja. Tuolla aiemmin mainitsin niistä työpaikan mapeista ja siitä, että löysin paikan, jonne arkistoitavia juttuja voi viedä. No, se paikka on Suomen Kalakirjasto, joka sattuu sijaitsemaan melko lähellä Leviä Muoniossa, joten toin muuttokuormassa myös sitten sinne meneviä papereita, ja vietiin ne sinne ihan henkilökohtaisesti perille asti. (Sanottakoon, että paljon on vielä paperia työmaalla selvitettävänä tämänkin jälkeen...)

Tässä taitaa olla Pallas. Käytiin ihan sellanen pieni lenkki vaan kävelemässä ja minä kuvailin kaiken maailman kukkaset ja pusikot. Säätiedotus oli luvannut sateita vähän joka väliin, mutta oltiin kyllä hyvinkin onnekkaita, sillä saatiin vain muutama pisara vettä niskaamme koko reissun aikana. Pilvistä kuitenkin oli, mikä ei toisaalta haitannut ollenkaan. Hyttysiä oli mun mielestä aika vähän, ehkä niiden aika oli jo ollut aiemmin.

Kaunista oli! Tässä edelleen Pallas. Ja kuvassa näkyvät myös ne porot, jotka meidän ohitti ihan tuota tietä pitkin. Seisoin ihan keskellä tietä, porot meni ajouraa pitkin. Kuinka jännittävää!! ♥

Tässä oltiin Levitunturin päällä. Käytiin kiertämässä pieni kävelylenkki sielläkin ja sen jälkeen ansaitulla munkkikahvilla, heh. Tuulista oli ja se teki kelistä hiukan viileän.

Tämä on Ylläkseltä. Käytiin luontokeskus Kellokkaassa. Ehdittiin just käydä, ennen kuin se meni kiinni. Ei käyty sen kummemmin kävelemässä, mutta jokusen kuvan koitin sieltäkin napata.

Yksi ihanimmista näyistä siellä oli mielestäni nuo heinäiset pellot ja suot, joissa kasvoi tupasvillaa ja mitälie muita villoja olivatkaan. Harmi, etten ole mikään hyvä valokuvaaja, niistä olisi ollut ihana saada kunnollisia kuvia. Koska oltiin ns. kulmilla, käytiin myös Jounin kaupassa. Onpahan nyt sekin legendaarinen paikka nähty!

Oltiin reissussa vain muutama päivä: lähdettiin matkaan sunnuntaina illalla ja ajettiin ensin sukulaisiin yöksi matkan varrelle Jyväskylään. Siitä sitten jatkettiin maanantaina Leville. Tiistaina ja keskiviikkona laiteltiin asuntoa ja käytiin katselemassa nähtävyyksiä, ja torstaina aamulla lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Tultiin etelään osittain eri reittiä kuin mitä mentiin sinne, ja poikettiinkin sitten muun muassa Aavasaksalla ihailemassa näkymiä (kuvassa). Ajettiin sitten ihan extempore siitä Ruotsin puolelle ja Tornionjoen viertä Haaparantaan, josta palattiin taas kotimaan kamaralle. Kotimatka kesti ihan älyttömän pitkään, koska me pysähdeltiin enemmän kuin menomatkalla, joten kotona oltiin vasta lähes keskiyöllä. Kilometrejä tuli pakulla jyyrättyä yli 2000, ja voin sanoa, että kotiin päästyä tuntui, että korvat soi ja päässä humisee!

Ja näihin kiviin ja tunnelmiin päätänkin tämänkertaisen maratonpostaukseni. Lomaa on vielä pari viikkoa edessä, suurempia suunnitelmia sille ei ole. Paitsi ehkä vähän tavaroiden roudailua, kun tytön kamat on nyt isoksi osaksi täältä hävinneet ja tilaa pikku muutoksille olisi... Saa nähdä. Ensin nyt kuitenkin ehkä puen päivävaatteet päälle, olen tässä nimittäin kirjoitellut tätä juttua puoli päivää ja edelleen istuskelen yöpaita päällä. Mutta hei, lomalla voi varmaan olla yökkärissä vaikka koko päivän, eikö vaan?

Ihanaa kesää kaikille! ♥

t. Heli


lauantai 8. huhtikuuta 2023

kevätkuulumisia

 

Hei ystävät ja hyvää pääsiäistä! Aurinko paistaa ja kevät on pitkällä viimeinkin. Istuin äsken aitan edustalla pelkissä alusvaatteissa, siihen kun paistoi aurinko, mutta tuuli ei juurikaan seinustalle osunut.  No, rajansa kuitenkin kaikella, ei tässä sentään vielä kesä ole.

Suklaata olen mussutellut pääsiäisen varjolla taas urakalla. Onneksi loppuvat kohta...

Työrintamalta on nyt hyviä uutisia oikein monellakin eri tasolla. Ensinnäkin: mun työt jatkuu, ja tällä kertaa sopimus onkin sitten "toistaiseksi" eli vakituinen, neljän määräaikaisen sopimuksen jälkeen. Jee! Palkankorotuskin on tulossa, tosin se taitaa tulla kaikille muillekin (?), koska kyseessä on ihan vaan yleiskorotus.

Toinen mahtava työuutinen on se, että toimistolla on meneillään remontti. Viimeinkin!! Meidän toimisto on vanha kerrostaloasunto, jonka lattia, keittiökaapit jne on varmaankin ihan alkuperäisiä, eli jostain 60-luvulta (kuva yllä...). "Bonuksena" tiloja ei ole siivottu kunnolla varmaankaan vuosikymmeniin, eli siellä on aika hirveän näköistä. Mutta nyt siellä maalataan katot ja seinät, uusitaan kaikki valaisimet, pistorasiat ja valokatkaisijat sekä laitetaan uudet lattiat, eli aikas täydellinen pintaremontti! 

Keittiössä on ollut tuollainen välitila/saareke/mikälie, joka nyt puretaan kokonaan pois, samoin sieltä lähtee antiikinaikainen hella kokonaan pois jne. Työt on jo aloitettu, kuten kuvista näkyy, ja valmista pitäisi olla (ainakin aika pitkälle valmista) jo huhtikuun loppuun mennessä, joten mikäs sen hauskempaa!

Mulla on oma työhuone ja odotan jo tosi kovasti, että sekin olisi uusittu ja voisin sitä vaikka vähän sisustella. Etenkin nyt, kun työt todellakin jatkuu, voi hyvin tollastakin mietiskellä. Kalusteet siellä ei varsinaisesti tule vaihtumaan, paitsi että uuden työtuolin kyllä saan. Mutta mietin, laittaisinko sinne matonkin... ja viherkasvin... ja voisin saada sinne akvaarionkin, jos haluaisin. Meillä siis on töissä yksi akvaario, joka on tähän asti ollut mun huoneessa tyhjillään, mutta pomoni on kyllä myötämielinen myös kalojen hankintaan. No yllätys, kun työni liittyy kaloihin, heh.

Kuvassa näkyy yksi iso homma, joka mua odottaa heti, kun taas tiistaina palaan pääsiäisen vietosta työmaalle. Mappeja on metrikaupalla kymmenien vuosien ajalta, ja ne pitäisi nyt käydä läpi ja arkistoida tarpeelliset asiat. Mulle tulee sinne kaupungin arkistosta ihmisiä neuvomaan kyseisessä hommassa. Tuo huone on muuten tyhjennetty kaikesta kamasta jo, enää on noi hyllyt, jotka pitäisi saada remontin tieltä pois. Remppamiehet tulevat myös tiistaina jatkamaan hommia, joten vauhtia pitää arkistointiin saada. Sen lisäksi mua oottaa monta muutakin juttua, jotka on aivan pakollisia saada tehtyä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, joten kieltämättä on jonkun verran kiirusta ja paineita tiedossa ensi viikoksi.

Sitten muita juttuja. Olen varmaankin kertonut, että asutaan keskellä peltoja. No nyt ollaan valitettavasti ja suureksi kauhuksemme kuultu, että tänne on haviteltu tehdä aurinkopuisto!! Näiden meitä ympäröivien peltojen omistajat on ilmeisesti olleet jossain palaverissa, jossa pelloista on tarjottu aika houkuttelevaa vuokraa, jotta ne voidaan läjäyttää täyteen aurinkopaneeleita. Aivan kauhea skenaario, ja olen jo välillä ollut aivan masentunut ajatuksesta. Ollaan just saatu velat maksettua kokonaan pois ja meillä on tässä rempattu talo, ja sitten yhtäkkiä tämmöinen uutinen. Mikään ei siis ole vielä varmaa - ainakaan toivottavasti - ja oletan, että tässä on tultava jonkinlainen kuuleminen naapureilta, eli myös meiltä, mutta saa nähdä onko siinä yksi talollinen aivan voimaton jotain sähköfirmoja vastaan. Jos tämä toteutuu, alan kyllä vihata naapureitani ihan todella. Nyt on jo vaikeuksia ymmärtää heitä, saatikka sitten, jos pilaavat koko ympäristön.

Ja sanottakoon, että olen kyllä ehdottomasti aurinkoenergian puolella. Ja tavallaan ymmärrän, että helppo raha houkuttaa peltojen omistajia. Mutta en kyllä todellakaan halua asua jonkun sähkökeskittymän keskellä! Enkä ymmärrä, miksi viljeltävät pellot pitäisi laittaa aurinkopuistoiksi, kun on varmasti muitakin paikkoja, joita voisi siihen tarkoitukseen hyödyntää. Lisäksi meidän talohan on sellaisessa tilanteessa sitten aivan arvoton ja asuminen mustien, häikäisevien levyjen keskellä varmasti aivan kamalaa. Seuraamme siis tilannetta.

Voihan vauva! ♥ Hän on onneksi ihana asia elämässä, samoin nuo kaksi muuta lastenlasta. Tuota pikku-ukkoa jaksaisi tuijotella, ihastella ja sylitellä vaikka miten kauan. Isosisko ei vaikuta erityisen mustasukkaiselta, mutta hän onkin jo 8-vuotias. Sen sijaan tuo toinen neiti, serkkutyttö kohta 6v, on esittänyt aika ajoin melkoista draamaa... Naurattaa, mutta onhan se nyt vakavaa, kun "kaikki rakastaa vauvaa enemmän kuin häntä" tai "vauva on söpömpi kuin hän". =D Nämä serkkutytöt on huvittavia, kun välillä riitelevät oikein kunnolla ja sitten taas hetken päästä yhteinen leikki maittaa. Hyvää treeniä molemmille, kun ovat ainokaisia olleet.

Laitetaan lopuksi vielä rentoilukuva koirasta. Missä aurinko, siellä Bertta! Tämän vanhan tytön kanssa on jokainen päivä arvokas, sillä sairaus etenee vääjäämättä. Viikko sitten luulin jo, että aika tuli täyteen, sille nimittäin tuli joku aika erikoinen kohtaus. Se alkoi yhtäkkiä köhiä ja jalat meni alta, sitten se vielä käänsi kummallisesti päätä ylös, vähän kuin olisi kouristellut. Hetken se makasi kyljellään ja oli lähes veltto, sitten se siitä tokeentui, tosin se okseni sitten hetken päästä vielä. En tiedä mistä oli kysymys, eikä kertomani mukaan osanneet eläinlääkärikeskuksen hoitajatkaan sanoa mitään. Seurataan siis tätäkin tilannetta.

Mitä kuuluu teidän huhtikuuhun? 

Aurinkoisia päiviä kaikille, leskenlehtiä odotellen!

Heli