vapaapäivä ja lomasuunnitelmia

Vapaapäivä, iiiiihhanaa!!

Aika paljon tosin ohjelmaa on jo tähän vapaaseen ympättynä... Menen säärien sokerointiin (auts!), hierojalle (todennäköisesti melkoinen auts sekin) ja lisäksi pitäisi viimeinkin viedä pari vaatetta ompelijalle, palauttaa lehtiä kirjastoon, viedä ehkä muutama pois annettava tavara uusille omistajille, käydä ostamassa kissalle ruokaa... ja illalla menen vielä tapaamaan ystävää. ♥

Lisäksi mun todella todella todella tekisi mieleni kaivella kaappeja!! Mä eilen tossa jalkapallopelin tiimellyksessä siivosin mun ja miehen vaatekaapin ja sanoin miehelle, että "meillä kyllä pitäis olla enemmän kaappeja ja tavaroita, että mä saisin kaivella niitä enemmän.." Ihan oikeesti mua aika ajoin turhauttaa, kun tykkäisin niin kovin siivota kaappeja, mutta niissä ei ole oikein mitään siivottavaa ja raivattavaa!!

Toisaalta kyllä huomaa, että mun loma alkaa lähestyä. Mä nimittäin olen "pikkuhiljaa aloitellut" suurempaa siivousta. Joka siis tarkoittaa sitä, että olen kaivellut kaappeja vähän siellä ja vähän täällä ja kaikki on ikään kuin vaiheessa... Eli siis vaikka meillä ei tavallaan ole sitä turhaa kamaa missään, niin kuitenkin mä jotenkin onnistun räjäyttämään paikat ja sit näyttää siltä, että "mistä tätä tavaraa taas on siunaantunut näin paljon"... Tällä hetkellä mulla on työn alla myös aitta ja sen tavarat, ja siellä todellakin on turhaa tavaraa,  ja ne seilaa nyt tässä sitten "viimeistä matkaa" meillä, aitasta sisälle ja sisältä sitten jossain kohtaa "jonnekin"... Tämä välivaihe on sotkuista puuhaa!!

Toivon saavani tehtyä isomman siivouksen viimeistään loman alussa, ehkä jo ennen lomaa - jotta sitten lomalla "voi vaan olla". 

Mulle loma ei sinänsä ajatuksissa ole aikaa, jolloin makaan auringossa ja "olen vaan" ja lepäilen. Oikeastaan mä joskus mietin, että mä en taida osata sellasta relaamista lainkaan... Ehei. Mä odotan, että saan iskeä kynteni sinne sun tänne täällä kotona. EN odota sitä, että täällä pitäisi maalata lattia... sen ajatteleminen päin vastoin melkein ällöttää. Kauhea työ ja miten kipeä mun käsi mahtaakaan taas sitten olla... *huoh* Eikä tuo ikkunoiden pesukaan nyt välttämättä saa riemusta hihkumaan, vaikka sekin kyllä pitää sitten viimeistään tehdä. Mutta odotan sitä, että kaivan aitan, saunan ja kaikki romupiilot, räjäytän ne tyhjiksi ja kiikutan kaiken turhan meiltä pois. Plus että tonkaan läpi lasten vaatteet, kausivaatteet  ja kaikki muutkin kaapit ja komerot täällä sisällä. Sitä mä odotan!! Ihan meinaan hihkua innosta jo silkasta ajatuksesta!!! 

Mun haavekuvissa ihan totta leijailee kuvat aitasta, joka on siisti ja jossa ei ole mitään turhaa, saunasta, joka on siivottu viimeinkin ja muutenkin laitettu saunomiskuntoon (nyt se on kaamea näky!) sekä puuvarastosta, josta on lakaistu roskat (kun sitä ennen sieltä on heitetty ulos kaikki sinne vaan ovesta sisään viskattu romu...) ja joka on ehkä jopa täytetty polttopuilla...

Jestas, nyt alkaa loma kyllä jo kuulostaa ihan työleiriltä!!!

No, kyllä mä lomaltani toki odotan myös muuta kuin siivoomista. Toivottavasti on mukavat kelit ja voidaan ajella vaikka rannoille perheen kanssa. Toivottavasti myös jonkinlainen kahdenkeskinen matka miehen kanssa toteutuu - ihan siis vaikka vaan autolla jonnekin kohtuulähelle ja ehkä yö hotellissa. Ja pikkuisen on heitelty myös ajatusta perheen yhteisestä matkasta, vaikka Tallinnaan tai miksei ihan täällä kotimaassakin. Me ollaan tosi huonoja matkustajia, siis ei olla reissattu juuri lainkaan koskaan, joten reissuajatus on vähän sellanen tuntematon musta aukko meille vielä...

Lomaa mulla on tänä vuonna mahtavat neljä viikkoa putkeen! Kyllä sen aikana pitäisi myös saada ladattua akkuja tulevaa talvea ja työntekoa varten. Viime vuosina se latautuminen on jäänyt tyystin saavuttamatta, koska on tehty remonttia niin kovasti ja esimerkiksi viime kesänä lomat ei sattuneet muun perheen kanssa oikein kohdalleen, joten ei ollut yhteistä aikaa, ei aamuja jolloin voisi vaan nukkua jne. Nyt ollaan miehen kanssa lomalla kolme viikkoa yhtä aikaa, ja lapsethan nyt on lomalla koko ajan, joten suuret on odotukset tämän kesän rentoilusta!

* * *

Nyt tää kuitenkin vetäsis vaatteita niskaan ja ulkoistais itsensä koiralenkille, jonka jälkeen pitää sitten alkaakin jo kerätä rohkeutta siihen sokerointiin... huh... olen joskus käynyt kainaloiden ja bikinirajojen sokeroinnissa, ja se oli kyllä NIIN kivuliasta, että sai sitten mun kohdalta jäädä. En tajua, miten naiset kestää ne brassisokeroinnit/vahaukset, auuuuuts... mä luulen, että tää säärihommakin on jo sellasta hampaiden kiristelyä mulle, että riittää sitäkin lajia kerta kesässä. =)

Hauskaa ja aurinkoista kesäpäivää kaikille!

Heli

romulyyli

Nurkkien raivaaja täällä hei!

Tuli taas tongittua paikkoja... Nyt täytyy tunnustaa, että kajosin myös autotallin erinäisiin kätköihin, MUTTA kaivelin sieltä pois vain "omia" tavaroitani. Eli siis sellasta mitä ei autoihin kuulu, koska niistä autojen osista mä en kyllä tajua mitään, enkä toki niihin sitten puutukaan. Noh, muuten kuin sanomalla miehelle, että miksi, oi MIKSI täällä ei voisi olla vaikka hyllyjä...? Ja MIKSI pitää työntää vain tavarat sinne varaston perimmäiseen nurkkaan, josta niitä on aivan mahdoton saada pois...??

Sieltä miehen "siellä ei ole mitään sulle"-kätköistä paljastui siis esimerkiksi haravat, lapiot ja sellaset, mitä aina sit tarvittaessa etsin - en löydä - ostan uudet... (ja vaikka mitä muutakin sinne kuulumatonta sieltä kyllä kaivautui esiin) No, nyt ne on ihmisten ilmoilla, ja JOS vaikka joskus tekee mieli haravoida niin tiedän missä ovat. Vai öö, mihinkähän ne nyt sit eilen laitettiinkaan... (jäi vähän homma vaiheeseen..)

Oletteko käyttäneet noita Facebookin Roskalava- ja myyntipalstoja? Mä eilen eka kerran kokeilin. Ekan kuvan iki-ihanan vauvan kehdon (jota siis on hillottu meidän varastoissa joku tollanen 15 vuotta...) laitoin myyntiin ja se meni ihan heti. Se löytyy jatkossa Katjan kotoa.. ♥ Tai sitten jostain minne ikinä hän sen sijoittaakin. Mutta kävi kyllä ihana tuuri, kun sain sen niin rakastaviin käsiin luovuttaa - jotenkin oli kynnys sitä myydä, kun mies on sen meidän  lapsille kunnostanut... mutta kun ei sille ole ollut mitään käyttöä, eikä tytärkään sitä pikkuprinsessalle halunnut ottaa, niin miksi sen sitten jättäisin vaan pilaantumaan varastoon... Nyt se saa jatkaa elämäänsä hyvissä käsissä!

Tuon kuvan jääkiekkomailat ja lasten lumikola haettiin jo eilen illalla uuteen kotiin Roskalavan kautta. Ihanan ripeää toimintaa! Nuo ovet ei VIELÄ ole lähdössä mihinkään... nekin kaivoin autotallin varastosta, jossa olen niitä säilönyt aika monta vuotta ajatuksella "jos nää vaikka johonkin keksisin laittaa"... Ovet on minusta ihan superihanat ja meinaan ne nyt (eli joskus kesän aikana, kun ehdin..) pestä ja puunata ja sit jos en vieläkään keksi paikkaa, ne EHKÄ joutuu lähtemään meiltä (ei tosin ilmaiseksi...).

Mä oon varmasti tehnyt useinkin selväksi, hehheh, että meillä ei nurkissa turhaa roinaa pyöri. Mutta olen tarkoittanut sillä talon sisäpuolta... Sitten on ne mun "pimeät paikat" eli juurikin autotallin erinäiset varastotilat, pressutallit pihalla, aitta, saunan eteinen, puuvarasto... joissa sitä kaikkea superturhaa on. Esim noi laatat... siis hei, noista on tehty saunan lattia joskus vuosikausia sitten! Ja noi isot laatat on peruja vanhasta kaakeliuunista, joka tehtiin tänne vuonna 1997..... Olen vaan säästellyt laattoja tuolla pressutallissa, että "jos nää joskus veisin jonnekin". No minne??? Kuka tahtoo??? Laattoja on useampia "levyllisiä" (siis noita pieniä) ja isojakin melkoinen nivaska. Roskalavan kautta koitan saada pois, mutta ei oo ilmestynyt halukkaita... säälittäis ehjät laatat kaatsille viedä. Ehkä vien ne kierrätyskeskukseen tai jonnekin, jos ei kukaan huoli...

Tämäkin kypärä kaivettiin sieltä autotallin varastosta. On lähdössä uuteen kotiin huomenna, ihan pölyineen kaikkineen... Minusta on niin tyhmää säilöä tavaroita ja antaa niiden sitten mennä ihan likaisiksi ja pahimmassa tapauksessa pilalle. Menkööt siis jollekin tarvitsevalle, vaikka ilmaiseksi...

Sinänsä en ole järin innostunut tästä face-touhusta. Koko ajan pitää kyttäillä, onko tullut ilmoituksiin vastauksia... pitää sopia millon haetaan ja haetaanko varmasti... vieraille ihmisille antaa osoitetta jne jne. Hirmuisesti siis tavallaan varastaa aikaa tollaset ilmaiseksi annettavat tavarat!! Katselen nyt tämän satsin, en tosin montaa päivää... ja sitten varmaankin jatkossa kippaan kamat vaan kierrätyskeskukseen/jäteasemalle suoraan. Pienemmällä vaivalla niistä sillä tavalla eroon pääsee, kun kuitenkaan rahallisesti tästä ei mitenkään edes hyödy.

* * *

No, kohta lähden sitä rahaa hankkimaan, on nimittäin sunnuntainen työvuoro edessä. Voihan että, kyllä mä mieluummin kotosalla kaappeja ja varastoja raivailisin... no, velvollisuus kutsuu, joten otanpa tästä hiukan murua rinnan alle ja sitten suunnistan sinne työmaalle. Siellä saapi viileässä olla, kun muut kärvistelee helteen kourissa, ehhehe...

Mukavaa hellepäivää teille kaikille!

Heli

juhannus 2016

Juhannuspäivä on auennut harmaana ja vähän viileänäkin, mutta eipä haittaa. Mieltä lämmittää niin kovasti edelleen eilinen, joka oli pääosin lämmin ja kaunis ja muutenkin mukava päivä! 

Kauppareissun jälkeen istutin pojan auton rattiin ja ajeltiin koko perheen voimin uimarannalle - tosin vain nuoriso-osasto ui, minä sain miehen mukaani pienelle metsälenkille koirien kanssa. Olis kiva kun useamminkin mies mun kanssa lenkkeilis, mutta no, olen tyytyväinen nyt tähän kertaan tällä erää!

Uima/lenkkireissun jälkeen muut teki ruoan, minä kerrankin vaan odottelin valmista... poika teki mulle omat ruoat eli grillattuja herkkusieniä (soija)tuorejuustotäytteellä. Olivat tosi hyviä!

Minä esittelin miehelle suunnitelmiani sen romanttisen pihamajan suhteen ja sitä vähän mietiskeltiin. Oi että mä odotan, että päästään alkuun sen kanssa!! Valmiiksi saattaminen on pitkähkö juttu, mutta jos tosiaan tänä kesänä saatais ees alkuun ja palikat paikalleen, kasvit sitten kasvaa kun ehtii...

Illalla lähdettiin miehen kanssa ihan kaksistaan ajelemaan. Vietettiin erittäin totutusta poikkeavan erilainen juhannusaatto siis miehen kanssa, kun oltiin kaksin ja tien päällä (ja ihan selvin päin) - ajeltiin jotain kuutisen tuntia vaan ympäriinsä, välillä pysähdyttiin kahville ja kuvaamaan kokkoa ja auringonlaskua... ja sitten taas jatkettiin matkaa. Kilometrejä kertyi 220 ja oli kyllä todella kivaa!

Nuoriso jäi siis kotiin. Mulla ei ole näiden kahden nuorimman kanssa minkäänlaista pelkoa siitä, että täällä olis bileet pystyssä sillä aikaa kun ite ollaan poissa, enkä joutunut kyllä pettymään. Täällä oli kaikki erittäin ok kun palattiin. ♥ On niin hassua jotenkin, että lapset on isoja ja me ollaan miehen kanssa "vapaita" vaikkapa tällaisiin pieniin reissuihin ilman lapsia!

Yötön yö on siis vietettynä. Olen tosi iloinen, että tällä kertaa juhannus oli tällainen! Mulla oli vapaata eilen ja tänään, huomenna (sunnuntaina) sitten onkin taas työpäivä. Ja sitten kaksi työviikkoa ja sen jälkeen neljän viikon loma!!! Sitä odotellessa...

Ihanaa juhannuksen jatkoa kaikille!

Heli

uudella otteella

Heipähei! 

Blogi oli taas hetken aikaa siivoustauolla. Luin sen kokonaan läpi ja poistelin jotain juttuja. Aloin nimittäin jo itsekin kyllästyä siihen, että olen niin pahalla tuulella koko ajan! Toisaalta blogi on mun paikka purkaa asioita, mutta toisaalta tuntui aika tympeältä jo itsellekin lukea sellasia juttuja aina vaan. Nyt olen ajatellut palata uudella otteella, positiivisemmalla mielellä!!

Huomasin tekstejä putkeen lukiessani, että olen todella paljon huolissani, stressaantunut, väsynyt, uupunut, tympääntynyt, kiukkuinen, tyytymätön... kaiken aikaa on elämässä asioita, joiden takia olen jotain muuta kuin iloinen ja tyytyväinen. Nukun liian vähän, syön huonosti ja käpertelen vaan tässä koneen äärellä. No, toki elämään mahtuu monenlaista, mutta että voiskohan sitä kelkkaa kääntää ja tehdä elämästä sellasta, että siihen vois olla enemmän tyytyväinen?

Senkin huomasin tässä loppuaikojen teksteissä (jotka tosin olen poistellut), että mä vaan toistan itseäni jutuissani. Kun remontti on ohi, opiskelut käytynä ja elämä aika samanlaista toistoa päivästä toiseen, mulla alkoi olla sellanen "tikusta asiaa"-fiilis. Joka sitten tietenkin pisti miettimään, onko mulla enää sen kummempaa sanottavaa koko blogiin...

Hiukkasen myös olen alkanut kyllästyä omaan "järkevyyteeni". Siihen, että aina mietin ekana "onko tolla käyttöä, tarviinko tota oikeesti" jne. En oikein raaski tehdä tai ostaa mitään, edes siis sellasta, mikä oikeesti ilahduttais, kun aina mietin kaiken järki edellä enkä tunne edellä... Että onko tässä ainutkertaisessa elämässä kuitenkin kenties tarkoitus joskus ihan vaan nauttia elämästä sen sijaan, että liikaa järkeilee...?

Mä olen myös jokseenkin tympiintynyt siihen, että aina vaan valittelen enkä sitten kuitenkaan tee asioille mitään. Tai haihattelen sellasia, mistä tiiän jo etukäteen, että ei oo mun juttu, enkä kuitenkaan sitten nauttis siitä. Yksi esimerkki siis toi puutarha... jokavuotinen ketutuksen aihe, kun "pitäis tehdä jotain mutku ei huvita". No miksi pitäis?? 

Olen muutaman vuoden kuvaotoksella todennut ainakin nyt sen, että kaikken kivoin pata-asetelma on tänä vuonna - aivan älyttömän hyvin kukkivat orvokit, jotka kestää ja kestää ja kukoistaa vaan. Sellaset jatkossa joka vuosi!! Miksi yrittää vaikeamman kautta, kun vähemmälläkin saa nättiä aikaan. ♥

Heti perään pitää kyllä nyt sanoa, että on mulla nytkin yksi "haihatus" mielessäni... hih! Mä sain nimittäin todellisen kuningasidean pihan laittamiseen. Meidän pihalla on yksi sellanen todella toivoton roina, jonka mä jostain käsittämättömästä syystä yks kaks näinkin ihan täydellisenä romanttisena pihamajana... Toivon, että kesän aikana se suunnitelma toteutuu ja mä saan pihalle paikan, jossa on keinu ja jonkunlainen pöytäryhmä. Ja kukkia... oi että, siitä tulee vielä ihana, odottakaas vaan kun se valmistuu!! ♥

Nyt on kuitenkin juhannusaatto ja tällekin illalle on aivan ihania suunnitelmia! ♥ Ensin kuitenkin täytyy lähteä kauppaan - meillä kun on ruokaostokset vielä ihan tekemättä, koska olin iltavuoroissa töissä eikä päästy siis menemään kaupoille aiemmin... Eli ei muuta kun kaupoille rynnimään, mars!

Aivan ihanaa Juhannusta ihan jokaiselle! ♥

Heli

PS. Mä sanoin tässä yhtenä päivänä miehelle, että mä oon jotenkin niin ihmeellisen hyvällä tuulella nykyään koko ajan... että onkohan se jotain ohimenevää? Mies purskahti nauruun... On se vissiin aika tottunut eukon ylös-alas-vaihtuviin mielialoihin! ♥ Mutta siis todellakin, pitkästä aikaa, mulla on oikeesti iloinen ja hyvä mieli ollu jo pidemmän aikaa. Taidan alkaa kallistua siihen, että pimeys ja valoisuus kyllä todellakin vaikuttaa mun mieleen aika paljon. Oi ihana valo!! ♥

vegaanikatsaus

Olen syönyt pian puoli vuotta vegaanisesti. Melkoinen saavutus minulta kyllä, en nimittäin yleensä ole järin kestävä missään kokeiluissani. Olen siis aika nopeaan luovuttanut, jos kyseessä on ollu laihis tai joku liikuntamuoto, mikä nyt ikinä vaan, mikä vaatii vaivaa ja "uhrautumisia".

Nyt tämä vegaanisuus on kuitenkin kestänyt lähes sataprosenttisesti koko kevään. Lipsumiset, joita on muutamia, on olleet joitakin pieniä juttuja, kuten karkkeja, pari tarjottua shottia, joissa onkin sitten ollut kermavaahtoa päällä, kerman nuolaisu sormista, lusikkaleipä kylässä. Pääosin linja on kuitenkin pitänyt. Jee!

No millainen on olo? Ei mitenkään erilainen. En ole laihtunut (valitettavasti...) yhtään, en ole pirteämpi, ihossa ei ole nähtävissä minkään sortin hehkua. Voin tunnustaa, että ruokavalioni ei ole juurikaan monipuolistunut ja muuttunut esimerkillisen kasvispitoiseksi. *huokaus* Yhä edelleen menen pitkästi sillä "leipää ja jogurttia"-linjalla. Jogurtti vaan on vaihtunut soijajogurtiksi ja leivän päällä on Keijua Oivariinin sijaan.

Vegaaninen ei ole todellakaan sama kuin terveellinen. Vegaanisesti voi syödä mättämällä vaikka vaan pelkkää sipsiä, suklaata, karkkia, jätskiä, limpparia tai muuta vastaavaa. Monesti nuo "korvikkeet" on ennemminkin suunta huonompaan kuin parempaan... siis tarkoitan nyt vaikka "voi vastaan Keiju" taikka "kerma vastaan kasvirasvavalmiste". Tai "luonnonjogurtti vastaan maustamaton soijajogurtti". Monesti se makukaan ei ole mitenkään maailman ihanin noissa vegaanisissa jutuissa, söisin maun puolesta usein mieluummin sitä "tavallista" kuin vegaanista.

Olen koittanut ottaa tämän homman hitaasti ja leppoisasti. Olen maistellut ja kokeillut monenlaista, todennut osan ihan ok:ksi, osan hyväksi ja osan ihan kamalaksi. Uskon kyllä, että ihminen pystyy elämään vegaanisella ruoalla (plus muutamalla lisäravinteella) ja olemaan sillä täysin terve. Pitäisi kuitenkin mieluusti syödä perusruokaa, eikä kauheemmin noita teollisia juttuja...

Olen miettinyt, että käynti ravitsemusterapeutilla ei välttämättä olis ollenkaan huono idea. Mun syöminen on todella, todella yksipuolista ja erittäin hiilarivoittoista. Eli sitä leipää, jogurttia, teetä ja suklaata. Aika ajoin teen itselleni tollasta ylimmän kuvan tapaista sotkotusta tai sitten jotain papukastiketta - ihan liian harvoin...

Mitä mä sitten kaipaan? En oikeastaan paljon mitään tiettyä. Lihaa tai kalaa nyt en ainakaan. Mutta jonkun verran joskus kyllä juustoa. Pizza vois olla aivan ihanaa... Hedelmäkarkkeja kaipaan myös joskus. Ja kenties aika ajoin sitä "voi kun en ajattelis/tietäis asioista yhtään mitään"-tunnetta. Helppoutta. Sitä kun ei tarttis aina miettiä "voinko syödä tätä". Eihän mua siis kukaan tähän todellakaan pakota, ihan omasta halusta tämä lähtee... Melko paljon tämä kuitenkin tässä alussa vaatii sitä sisällysluetteloiden syynäämistä. Ja sellasta "vaikea ihminen"-fiilistä: menet kylään - et voi syödä mitään - olet kiittämätön ja vaikea...

Oikeastaan mun ajatusmaailma on monessa muussakin kohtaa muuttunut vegaanimpaan suuntaan. Pesuaineissa, kosmetiikassa ja jopa vaatteissa koitan valita eläimettömiä juttuja. Villasukkia kyllä pidän, ja peittona meillä on merinovilla-peitto ja mulla on untuvatyynykin. Ne on vähän niin kuin ajatustyön alla koko ajan. Hitaasti etenevän ajatustyön...  

Tämä juttu ei siis toivottavasti ole mikään hetkellinen höyrähdys. Ainakin nyt se ajatus siellä taustalla kyllä voittaa erilaiset ruokahimot. Mä koitan just siksikin edetä hitaasti, ettei tulis sellasta "plääh, en jaksa enää"-oloa. Olen varautunut, että sellanen tulee... välillä on jo nyt ollut merkkejä siitä. Siis vaikka että olispas kiva syödä pehmis. Tai vaihteeksi joku muu jogurtti kuin se soijanen. Tai pizza olis hyvää. Ja olis niin helppo vetästä leivälle juustoa tai paistaa kananmuna, että sais jostain sitä proteiiniakin...

Vältän ylilyöntejä. Kissa ja koirat syö todellakin jatkossakin lihaa. Samoin muu perhe, joka on kuitenkin jo hyväksynyt tän mun homman. Mieskin osaa jo ainakin välillä miettiä, että mitäs mä sitten syön jos he muut syö jotain mitä mä en syö... ei sillä, että mulle kukaan muu koskaan ruokaa tekis. Tytär välillä leipoo jotain herkkuja sillä lailla, että mäkin voin syödä sitten niitä. Mies lupasi olla käyttämättä nahkaa auton verhoilussa. =)

Yksi tuttava tässä taannoin kysyi multa, että onko mun elämä vaikeeta tän asian kanssa. Hänen mielestä tämä on siis jotain hyvin äärimmäistä fanaattisuutta. Piti sitä oikein sitten pohtia. Ei se oo vaikeeta. On lopulta aika helppoa olla vaan syömättä - vaikka se sitten useimmiten tarkoittaakin sitä, että syön tosi yksipuolisesti. Tai että olen vaikea vieras (vien kyllä mukanani yleensä jotain sopivaa keksiä kylään mennessäni...). En koe luopuvani mistään, mistä en mistään hinnasta haluaisi luopua. Jos olisin maito-muna-allerginen kasvissyöjä, niin olisko muiden ihmisten jotenkin helpompaa käsittää se, kuin että olen ihan vapaaehtoisesti jättänyt kyseiset jutut pois? Tietty tähän liittyy lisäksi noi muutkin jutut (vaatteet yms), mutta toisaalta en mielestäni koko ajan vaahtoa asiasta ja tee siitä numeroa. 

Oli miten oli, olen iloinen, että olen pystynyt elämään niin kuin sydän sanoo.

Oma vegaanisuuteni on ennenkaikkea vastalause tehotuotannolle. En kertakaikkiaan kestä eläinten olojen ajattelemista niissä olosuhteissa. Pienimuotoinen kasvatus on ihan jees ja ehkä voisin syödä ainakin kananmunia jos tietäisin että kanojen olot on hyvät. Lihasta en oikein just nyt osaa sanoa. Mutta jos vaan mahdollista olis, ostaisin muun perheen lihan tilalta, jossa lehmät on vasikoineen vapaasti laitumilla. Kyllä mä uskon, että on myös paikkoja, joissa eläimet voi oikeesti hyvin, teurastus on hoidettu stressittömästi jne. Mutta harvoin ne kaupan lihat on peräisin sellasista paikoista.

Sitä en tajua, miksi yleensäkin enää on muuta kuin vegaanista kosmetiikkaa, pesuaineita yms. Koska vaihtoehtoja on, niin miksi sitten edelleen sallitaan se ikävämpikin vaihtoehto? No, ehkä maailma sen suhteen joskus vielä muuttuu. Toivottavasti.

Sellaisia ajatuksia tänään. ♥

Heli

PS. Tämä ei ole kannanotto kenenkään muun valintoihin. Nämä on omia ajatuksiani aiheesta. Tällä hetkellä ajattelen asioista näin ja toimin näin. Joskus ehkä toisin, nyt tämä on hyvä.

yhtä juhlaa

Takana on pari juhlien täyteistä päivää. 

Perjantaina oli ensin nuoremman pojan koulun päättäjäiset, joihin lähdin mukaan aika pikaisella varoitusajalla... Poika oli kyllä sanonut, että heillä on valmistujaiset, mutta jotenkaan se ei mennyt mulle tajuntaan ajoissa. Hän kun oli tämän vuoden sellasella ammattiopintoihin valmistavalla luokalla, eikä varsinaisesti valmistunut miksikään, niin en sitten noita päättäjäisiä ajatellut sillä lailla valmistujaisina. No, menin kuitenkin paikalle ja hienot juhlat siellä olikin (onneksi laitoin parempaa päälle...). Ja mikä upeinta, poika sai stipendin! Oli suuri ilo todistaa sitä onnellista ilmettä ihan livenä. ♥ Muutenkin poika sai hyvät ja kannustavat paperit tästä vuodesta, joten hyvillä mielin jäi lomille ja odottelemaan tietoa yhteishaun tuloksista.

Iltapäivällä oli sitten isomman pojan valmistujaiset. Melkoinen hässäkkä oli sinne juhliin lähtemisessä, sillä mies oli töissä palaverissa ja joutui lopulta suorastaan karkaamaan sieltä, että edes jotenkin ehdittiin paikalle... Minä kaahasin hullun lailla miestä hakemaan ja vietiin vielä pojalle parempi paitakin, hän kun oli omasta kämpästään lähtenyt juhliinsa vähän turhankin rennolla asulla... No, ammattipaperit tuli kouraan, ihan hirveen upea juttu!! ♥

Loppu perjantai meni sitten kotia siivoillessa ja kakkupohjia leipoessa.

Lauantaina kello pirahti jo seitsemältä ja mies sinkosi viemään nuorimmaista hänen koulunsa päättäjäisiin. On tämä kyllä oikeesti yhtä rallia lasten kanssa, kun jokainen on eri paikassa koulussa ja juhlat oli kaikki eri aikaan... no tietty hyvä, että oli eri aikaan, että ehti jokainen omiin juhliinsa. Yläasteella ei ollut sellasia juhlia, joihin olis vanhemmat voineet mennä mukaan, joten mies sitten odotteli tyttöä ABC:llä kahvitellen. =) Tyttö toi kotiin todella hyvän tokarin, jossa oli kaksi kymppiäkin (kuvis ja uskonto (!)). Että mukava oli hänenkin sitten loma aloittaa! ♥

Minä aloin heti aamusta valmistelemaan isomman pojan valmistujaisjuhlia tänne kotiin. Ja kun mies ja kuopus kotiutui, valjastin miehenkin hommiin...

Kahden aikaan oli kutsuttu sukua paikalle. Kuten ihan normaalia ainakin mulle on, meni sinne viimeiselle puolelle tunnille ennen juhlien alkua, että viimein ehdin meikata oman naaman ja vaihtamaan parempaa päälle... Mutta ehdittiinpä kuitenkin!

Mukavissa merkeissä vietettiin sitten se iltapäivä. Paikalla oli reilut 20 ihmistä: sukulaisia, muutama pojan kaveri ja tietenkin myös pojan suloinen tyttöystävä. ♥ Ihan sopiva määrä juhlijoita.

Tarjottavana oli aika yksinkertainen setti: coktailpiirakoita ja munavoita, ruisneppareita ja levitteitä sekä muita päällysiä, mansikkainen kermakakku, (vegaaninen) suklaakakku ja sitten muutamaa (valmis)piparia. Itse leivoin siis vain nuo kakut. Alkumaljana oli herkun makuista vadelmaista kuoharia (kuvassa taustalla) ja sitten muina juomina tietty kahvia, teetä ja mehua. Minä olen tällasten aika yksinkertaisten tarjoamisten ystävä... silti olivat mielestäni ihan riittävät ja juhlavatkin. Vieraat tuli tästä ihan lähistöltä suurimmaksi osaksi ja kaukaisemmat vieraat olivat käyneet syömässä matkan varrella, joten mitään ruokatarjoamisia ei ollut tarpeen laitella.

Mukava mieli jäi juhlista, vaikka illalla oltiin kyllä aivan poikki kaikki. 

Nyt sitten on lapset kesälaitumilla - jotenkin vaikea käsittää, että nyt on siis ihan oikeesti kesä!! Kuopuskin sanoi, että ei tunnu vielä yhtään lomalta. Mutta eiköhän se ala siltä tuntumaan, kun ei tartte aamulla herätä kellon pirinään... lasten siis, me aikuiset lomaillaan vasta sitten joskus heinäkuussa.

Ihanaa kesän alkua kaikille! ♥

Heli