mietteitä

Kuva joltain pakkasaamulta. 

Ikkuna hiukka falskaa, se on kovilla pakkasilla tuon näköinen... Tänään onkin sitten vuorossa suojakeliä ja ikkuna on ihan pienillä vesipisaroilla koristeltu. Tai oikeastaan pakkasmittari näyttää -5, että en sit tiiä onko ikkunat niin lämpimät, eli vuotavat lämmön läpi (??) kun ne tosiaan on ihan kuin vesipisaroilla. Vanhat talot, tää on niin tätä... Sukat pyörii jaloissa kun vetää, nurkissa on pakkasta (oikeesti, meillä on sellanen mittari millä sain miinuslukemia tiettyihin kohtiin mitatessani...), uunin vierellä läkähtyy jne.

Taas vähän kissakuvaa...Tuossa tuo nytkin makailee mun läppärin takana ruokapöydällä. Meillä ei oo niin kauheen tarkkaa, vaikka kissa siinä makaakin... ei nyt tietty ruoka-aikaan, mutta muulloin. Mun kontrollifriikkeys on siis siltä osin vuosien mittaa aika hyvin hellittäny, kun ei noille eläinten karvoille ja sotkuille just paljon mitään voi. Jos olisin ihan kauhee friikki, menettäisin varmaan järkeni kun aika ajoin joutuu siivoomaan oksennuksia ja myös sitä ihteään matoilta ja sängyiltä jne. Pupujen papanoita on siellä täällä silloin, kun ne alakerrassa on olleet, heinää kantautuu kummasti häkin ulkopuolellekin, toki välillä myös vähän haiskahtaa häkki ennen siivousta, ja tietenkin karvaa on joka paikassa (myös avaamattomassa voirasiassa jne)... Ei se mua haittaa. Nyt on sentään päästy siitä, että juoksuiset tyttökoirat nukkuu meidän vieressä... ei niin, etteivät enää nukkuis, mutta leikatuilta koirilta ei enää ne juoksut tule. Koira vaan kuuluu sinne peiton alle kainaloon yöllä, nih.

Mä koitan tässä asennoitua keventämään. Aamu alkoikin omenan ja persimonin palasilla. Meillä ei kukaan muu tykkää tosta persimonista, joten saan ihan ite nauttia ne aina. Mun mielestä on hyvää. Nyt olis totisesti kyllä aika hylätä jokapäiväiset suklaat ja alkaa syödä terveellisemmin. Liikkuminenkin on ihan surkealla tolalla, ei noilla pakkasilla tai kauheilla tuulilla mitään tullu tehtyä ja muutenkin olen turhan paljon jämähtäny tähän koneelle. Sain hierojalta noottia ja konekieltoa, mutta mä ihan vähän vaan... Ei vaan, mulla on aivan kauhee jumitus selässä ja hartioissa, ja joka aamu herään ihan kipeenä jo valmiiksi. En suorastaan oikein tiiä mitä asialle tekisin. Parin viikon päästä menen taas hierottavaksi, jospa se siitä vähitellen alkais aukeemaan. Uusi sänkykään ei olis paha idea, nykyinen on jo vissiin 10v vanha.

Tänään on ohjelmassa rakettien ostoa, synttärikyläilyä ja varmaankin sitä ainaista siivousta. Huomenna on työpäivä ja illalla tulee siskon perhe viettämään uuden vuoden juhlia. Tosi juhlat onkin varmaan; nakkeja ja perunasalaattia, ehkä lasit jotain kuplivaa, raketit. Jaloissa lauma pienempiä mukuloita ja isot lapset jossain maailman turuilla.

No, oikein hyvää loppuvuotta kaikille kuiteskin!

terkuin Heli

hämärässä

Ulkona on ihana hämärän hetki. Kissakin sitä taitaa katsella...

Hassua, miten toi kuva on noin keltainen, vaikka kuvanottohetkellä ei kyllä ollut yhtään keltaista. No, ehkä se johtuu osittain siitäkin, että toi penkkisohva on kellertävä, seinä on persikan värinen ja alaosan tapettikin sellanen kellanruskean raidallinen... Ne oli kai aika ihania värejä silloin, kun tää huone on viimeksi rempattu. Aika kauan sitten. *huoh* Tai sit kaikki johtuu vaan siitä, että on hämärää, eikä kunnon kuvia vaan nyt saa. Joka tapauksessa odotan kuumeisesti sitä, että saadaan tämäkin huone viimein rempattua, joskus ens kesänä tai silleen...

Ei nyt varsinaisesti jouluun liity, mutta mulla kovasti surraa päässä nämä remppasuunnitelmat. Meillä on kauheassa mietinnässä nämä huonejärjestelyt - tai no ok, mulla ne on mietinnässä, mies ei juurikaan niillä päätään vaivaa. Mä kuitenkin toivoisin, että tehtäis meille makkari alakertaan tosta keittiöstä, tämä ruokahuone tulis sit keittiöksi. Mulla on ne ajatukset päässä kaiken aikaa ja mitat otettuna suunnitelmia varten. Ite aion suunnitella, mies sit "vain" toteuttaa... jos toteuttaa... Ajatuksissa on sinisiä, harmaita ja siniharmaita sävyjä, valkoista myös... ruutulasiset pariovet, lautalattiat ja sen sellaista. Jotenkin mun täytyis vaan nyt vakuuttaa mieskin ajatuksen järkevyydestä. Ei oo vaikeeta, ei(pä)...

Tämän joululahjaksi saamani kynttilän myötä toivotan kaikille rauhaisaa joulupäivän iltaa. Mä lähden nyt viimeisien pakettien kuskaamisreissulle ystiksen luo. Samalla katselen viimeviikkoisen Downton Abbeyn ennen kuin tänä iltana saan nautiskella uudesta jaksosta. Voi ihanuutta!

Nauttikaahan kynttilän valosta tekin!

terkuin Heli

jouluaattoaamun rustailuja

Jiihaa, se on jouluaatto! Kuusi on koristeltu - meillä on ison kaatuneen kuusen runsaskäpyinen, vahvaneulaksinen, hiukan harvahko latva... jonne on viritelty tänä vuonna valoiksi Happy Lightsit ja koristeeksi aika vähän mitään muuta. Ja pakettejakin on kuusen alle siunaantunut. Tuolla nurkassa kuusen takana on muuten yksi sinne vierähtänyt omena, jota irti viipottavat pupuset käyvät järsimässä... hassua, kun välillä vaan kuuluu sellanen nakerrus tuolta nurkasta. =)

Mutta mun on nyt ihan pakko laittaa teille tällainen kätevän emännän leivontajuttu tänne aaton kunniaksi. =) 

 

Tämä tarina tosin tapahtui eilen... Paistoin vierasta varten kinkkupasteijoita. Ihan siis raakapakaste-sellaisia. Keittiöstä alkoi leijailla palaneen käry, vaikka systeemit näytti ihan vaaleilta. No, käänsin ympäri ja kas vain:

Olen tehnyt päätelmän, että tuo uuni vihaa mua. Tämä ei ole eka kerta, eikä toinenkaan, kun näin käy. Siis miten tumpelo kokki voi olla, kun polttaa pilalle jopa pakastepasteijat???

Oli pientä angstia ilmassa, ja varmaan siksi tämä tonttu pakeni kuusen latvaan:

Miksiköhän tuota tonttua silti hymyilyttää???

Miksi tämä emäntä ei ole kätevä?

Mutta sit lapset sanoi, että saako maistaa. Ja oli kuulemma hyvää, kun jätti vaan pohjan syömättä. Joten sitten tein pikku operaation: leikkasin pohjat pois. Ja ei kun pasteijat lautaselle vaan.

No, en mä niita vieraille syöttänyt. Mutta jääkaapista ne kyllä katosi alta aikayksikön. Vieraalle paistoin sitten lihapasteijoita, nostin uunin keskitasolle ja madalsin lämpöä. Niistä tuli ihan syötäviä. Tein myös sellasia laukkutorttuja, voi voi, olisittepa nähneet miltä ne näytti... (olen edelleen sitä mieltä, että tuo uuni vihaa mua... kaikki räjähti auki vaikka olivat niin nättejä uuniin mennessään). Lisäksi paistoin eilen raakapakasteena ostetut laatikot ja voi että, ne kyllä paistui ihan hyvin, mutta en olis arvannut, että piripintaisesta perunalaatikosta tulee paistamisen jälkeen kahden sentin laatikko. Että saas nähdä miten meillä ruoka riittää...

Oli miten oli, tämä kätevä emäntä keitti äsken toooosi ihanan riisipuuron (vain kerran kaavin sen hellalta ;D) ja alkaa nyt sitten puuron syöntiin ja joulun viettoon.

OIKEIN IHANAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!

terkuin Heli

joululahjani

No enää ei bloggaajan pyllyä palele. Eikä selkää. Sain mieheltä näin mahtavan joululahjan, vähän etukäteen joo mut ei kai se mitään haittaa... annoin mäkin sille lahjan jo monta päivää sitten (talvikengät). Mutta siis tällainen talja. Ihan oikee, luomu ja suomalainen. Naapurista, luomulammastilalta. Mahtavan iso ja paksu ja lämmin.

Tätä on testattu jo sohvallakin, kun poika sen sinne meidän kauppareissun aikana kiikutti. Aijai, olipas muuten aika ihana sen päällä lötkötellä. Ikuisen vilukissan unelma!! Voi että oon niin onnellinen tästä!! 

* * *

Vaan nyt oon kuitenkin ihan järkyn väsynyt. Oli aika hulina työpäivä tänään, sen jälkeen kotona oli vieraita, sen jälkeen ajeltiin hakemaan torttutaikinaa huomista vierasta varten ja poikettiin vielä naapurissa. Siellä lasilliset punaviiniä ja tsip, tämä tätsy on aivan valmis petiin... Huomenna viimeinen puristus siivousten kanssa, ne ensimmäiset (ja kenties viimeiset...) joulutortut työn alle, vieraan kestitsemistä, ruokaostokset, viimeiset lahjajutut, kenties pakettien kiikuttelua sinne sun tänne... Kuusi sisälle ja koristelut ja jos sitten vaikka viimeinkin hiljentyis joulun viettoon. Nyt kuitenkin taidan mennä nukkumaan, joten ei muuta kun Bis Morgen vaan!

terkuin Heli

kolme yötä jouluun on (vissiin)

En voi melkein uskoa, että ollaan jo perjantaissa. Tää viikko on mennyt niin nopeaan... koko ajan on jotain.

 

Joulufiilis ei nyt järin napakasti oo mua ottanut otteeseensa vielä(kään). Lahja-asiat on kutakuinkin hoidossa, jotain pientä ajattelin vielä lähteä kattelemaan sunnuntaina (koska olen huomenna töissä). Jotenkin tää lahjahössäkkä joka vuosi enemmän ja enemmän mietityttää mua... sen järkevyys lähinnä.

Myös kortteja lähti tänä vuonna vähemmän kuin koskaan.

Kertaalleen on paistettu pipareita. Loppupuolella (ostettua) taikinaa tyttö jo sanoi, että ei jaksais enää leipoa... Torttuja ei oo ollu vielä kertaakaan. Jospa vaikka sunnuntaina, kun tulee vieras käymään.

Ruokahommeleita en oo hoidellu vielä. Ihan vaan tosta oman kylän kaupasta ajattelin hakea tarvittavat; jotain savukalaa ja pieni kinkku sekä ehkä jokunen salaatti - peruna/italian/punajuuri. Pakkasessa on raakapakastetut laatikot (peruna, porkkana, bataatti) jotka toivottavasti muistan ottaa sulamaan sunnuntaina... Huomenna täytyy oikein tosissaan miettiä, mitä sieltä kaupasta sitten sunnuntaina hakis. On siinä kuitenkin monta päivää, mille ruoan pitäis piisata.

Siivous on kyllä sellanen ikiprojekti että hohhoijaa. Olis todella ihanaa kun huusholli hohtais. Mutku. Ei jaksa. On ollu töitä tai muuten vaan ei oo saanu aikaan. Ja nyt mun selkä on jostain syystä tosi kipeä. Tänään on kyllä aika pitkälle siivottu, mutta valmista ei oo edelleenkään. Saa nähä tuleeko valmiiks... Noi kuvan paperihommatkin on seisonu jo pari kuukautta. Hups. Jos kouluttais koiran tekemään ne...

Huomenna on työpäivä. Kaippa se on nyt alettava valumaan tonne petin suuntaan, tosin täytyy eka käydä suihkussa ja laittaa puhtaat lakanatkin vielä.. ei jaksais, oon heränny klo 6 ja oon aivan loppu... 

Yläkuvassa on muuten uusi teekuppini, sain tänään miehen tyttäreltä. Tosi kiva tollanen lasinen kuppi! Oikein hauska joululahja saatiin heiltä, sellanen peltikori jossa sisällä herkkuja. Kyllä on dieetin paikka sit joulun jälkeen, voi hohhoijaa..

No mutta nyt nukkumaan. 

Joko teillä ollaan valmiina jouluun??

terkuin Heli

tänne kuuluu tällaista juuri nyt

Tässä on kuva erään aamun aamupalasta. Todistettavasti siis osaan syödä muutakin kuin suklaata, vaikka ei tällä hetkellä juuri siltä tunnu... Mulla tulee olemaan aivan karmea paluu arkeen sitten joulun jälkeen, tai millon nyt sitten sattuukaan maailmasta suklaa loppumaan...

Meillä on alakerrassa hiippareita. Kaksi pitkäkorvaa täällä pomppii ympäriinsä. Nyt ollaan siis tultu siihen, että ne uskaltaa ottaa samoihin tiloihin kuin koirat - puput on muuten tänään olleet meillä tasan vuoden!! Koirat ei niitä onneksi jahtaa. En silti arvais jättää ihan valvomatta keskenään vieläkään (jos koskaan). Kuitenkin ajoittain sellasia singahduksia noi pupsit tekee, että koirat lähtee perään ihan vaan silkasta vaistosta. Ihan hauskaa on, kun puput saa täällä pomppia ja tutkia paikkoja. Täytyis joka ikinen päivä antaa niille siihen kunnolla aikaa tästedes. Eivät tunnu edes pissivän mihkään, en ole ainakaan vielä huomannut. Hiekkalaatikko on mukana täällä ja sinne tekevät, hyvät puput!

Eilen hommasin joulutähtiä. Voi että ne vaan on nättejä, mun mielestä toi punaisen sävy on tosi kiva. En oikein keksiny mihin noi pienet tähdet laittais, niin tyrkkäsin ne sit jalallisiin laseihin... Pöydän toisella laidalla tuoksuu pari hyasinttia, voi voi kun on nyt jouluista. =) Kynttilätkin tuikkii kaiken aikaa (mutta en viitti enää laittaa kuvia mun Kastehelmistä...). Joululahjat on edelleen vähän vaiheessa... Toisaalta meillä lapset ja mieskin saa vähän niin kuin tarvelahjoja, joista tänään hankin kaksi ja jotka meni heti käyttöön (tytölle kännykkä, koska sen edeltäjä makaa jossain hangessa... ja miehelle lämpimät varrelliset talvikengät, ettei tarvii tuolla hangessa hiihdellä lenkkareilla).

Nimittäin tuolla hangessa. Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meillä tosiaan aura käy vetäsemässä koko pihan kerralla samalla kun auraa tienkin. Mutta tämä vaakasuora tuuli kinostaa meille silti sellaset hanget ja vieläpä suoraan oven eteen, että siinä tarvii aina ensimmäinen lähtijä hyvin pitkät varret kenkiin, että voi tampata muille kulkureitin.

Nyt alan hätyyttää yhtä pupun kaitsijaa hakemaan karvakorvat yöpaikkaansa... Mukavaa viikon jatkoa, se olis sit niinku viikon kuluttua aattoilta jo pitkällä!!!

terkuin Heli

PS. Nää kuvat alkaa kyllä olla todella ala-arvoisia. Kaikki on tollasia kellertäviä ja sumeita... saako tästä syyttää pimeyttä/einiinhyvää kameraa/objektiivia, vai onko todella todettava, että olen näin huono kuvaaja nykyään???

tuiskun keskeltä

Heipähei! Me ollaan täällä melkein hautautuneina lumeen... Hirmuinen tuuli ja lumi tulee vaakasuoraan, on tullu jo monta päivää ja vissiin yötäkin. Aura käy monta kertaa päivässä, onneksi kävi just äskenkin niin pääsen tästä kohta lähtemään töihin. Meillä nimittäin tuo peltotie on todella niin tukossa, ettei siitä meinaa päästä läpi lainkaan näiden tuiskujen aikana. Olen jääny siihen monta kertaa jumiin ja kerran ainakin saanut myös autosta jonkun hihnan irtoomaan (sieltä jostain konehuoneesta...), kun puskin vaan läpi hankien... 

No sellaista se on elämä maalla. Onneksi kuitenkin aura käy, ettei olla oman kolaamisen varassa. Olis vähän nimittäin puuhaa tuossa pihassa ja tiessä, jota on tonne isommalle tielle jotakin 400m.

Aavistuksen verran ajoittain ahdistaa ajatus, että periaatteessahan talvi on vielä aika aluillaan... tätä kylmyyttä on siis edessä vielä pitkä pätkä. Mun bloggauspaikka on ehkä talon kylmin, oon koko ajan jalat jäässä tässä lukuisista villiksistä huolimatta. Imen teetä, poltan kynttilöitä ja pakko virittää tuohon pyllyn alle tuo vilttikin... Hyrrr! Ja meillä on kuitenkin tehty nuo ulkoseinät uusine eristeineen, eiks ne nyt yhtään sit auttaneetkaan tähän kylmyyteen? Ehkä ratkaisu on sitten se lattian uusiminen, lattiahan täällä nytkin on ihan kylmä. Odotetaan siis vielä vuosi, jos ensi talvena olis tilanne vihdoin toinen.

Olen tässä taas pohtinut että voisin ehkä olla vähän toimeliaampi äiskä ja tehdä noista pakastimen aarteista jotain joskus. Siispä väsäsin mansikka-mustikka-kiisselin ja nappasin sitä itekin ison kulhollisen aamupalaksi. Ja taustalla tietenkin nuo iki-ihanat Kastehelmet taas... 

No mutta voi hertsileijaa, nyt on valmistauduttava työpäivään - puolen tunnin kuluttua on oltava jo reippaana töissä! Oikein kivaa lauantaita kaikille teille!

terkuin Heli

motivaatiota hakemassa

Pätkis on parasta. Nämä oli mun motivaationamit, jotka on jo syöty mutta motivaatio on edelleen vähän kateissa... Siivousmotivaatio nimittäin. Jotenkin meillä on nyt tää homma taas sen verran levähtänyt, ettei tiiä mistä alkais. Taidan alkaa ihan kohta tuolta yläkerran suunnasta. Ei se sit lopulta muuta vaadi kuin että ottaa sen imurin käteen ja aloittaa. Sit homma sujuu omalla painollaan. Tahtoisin nyt kuitenkin saada tänään täällä paikat suht kuntoon, että voisin sitten huomenna luuhailla kaupoilla ihan ilman ressiä siivottomasta talosta.

Katselin äsken monen mainitseman dokumentin Säilöttyjä unelmia. Olihan se aika karu. Mä en toisaalta oikein ymmärrä, miten ne karut ihmiskohtalot ja se säilykkeen matka liittyi toisiinsa...?? Mitä tällä nyt haluttiin saada heräteltyä? Lähinnä mulle tuli vaan suurensuuri ällötys sitä yhtä teurastajamiestä kohtaan, joka kuulemma itse saa hypätä vieraissa mutta kun vaimo sen teki niin se oli sit oikeus hakata, moneen kertaan. Ja saattaa se vaimon kuksija löytää vielä joku päivä pallinsakin jostain kiikkumasta. Huhhuh. 

No, kuten aina, eläinten kohtalo suretti tässäkin. En voi ymmärtää miten nuo ihmiset voi tehdä tuota työtä. Tai joo voin, rahan takia ne sitä teki. Mutta kyllä tuntui julmalta kun pieni possu tempoili napanuoran päässä, kun emä ei sitä saanut katkaista... tai kun nauta vielä kauhuissan potkiskeli roikkuessaan yhden jalan varassa kurkku jo aukaistuna... tai kun possu oli vain tainnutettu ennen kurkun puukottamista. Kyllä se on karmeeta tuo ruoan tuotanto, sanoo hän joka juuri aamulla osti kaupasta jauhelihaa siististi muovilaatikkoon pakattuna.

Kyllä mä niin taas mietin tuleeko joulupöytään possu vai ei. Jos perheeltä kysytään niin tottakai tulee. Jos olisin yksin niin ei tulis todellakaan, ei olis tullut enää muutamaan vuoteen. Suostuiskohan perhe vaihtamaan kinkun kalaksi... niiden "teurastus" ei tosin sen kummoisempaa ihanuutta ole, joskus katsoin jotain dokkaria siitäkin enkä voi mitään sille että mua surettaa ne otukset haukkomassa henkeään. Mun mielestä kalastus ei oo sen kummemmin inhimillistä kuin tuo lihan tuotantokaan.. kaloja vaan ehkä pidetään jotenkin aivottomampina.

No johan oli tosi motivoiva paasaus. Mielipiteensä kullakin tästä asiasta, mulla on tällaiset ajatukset. Loppujen lopuksi jos oikein alkaa ajatella, niin koko ajan sitä kannattaa yhtä sun toista epäkohtaa maailmassa, ihan vaan ostamalla ties missä tuotettuja vaatteita tai sitten vaikka niitä nakkeja ja säilyketölkkejä. Hulluksi sitä tulee, jos alkaa jokaisen tavaran kohdalla ajattelemaan asiaa sinne alkulähteille asti.

Mutta kyllä mun ostomania nyt ehkä kuitenkin hivenen tästä hilliintyi. Ja siivousinto villiintyi. Nyt mä tartun imuriin ja koitan hikoilla sen varressa nää elämäntuskat pois. Ja kun ensi kerralla taas tulee se Animalian lappu, maksan jäsenmaksuni hetimiten. No, maksan mä sen aina muutenkin, mut kuitenkin. Jos sitä kautta edes joku epäkohta eläinten asioissa saatais paremmalle tolalle.

Ei muuta kun hommiin.

Parempaa päivän jatkoa kaikille!

terkuin Heli

yökyöpeli

Nyt on tilanne se, että mua ei nukuta sitten niin yhtään. Kello lähentelee yhtä yöllä ja mä vaan ihan pirteänä keikun tässä. Oliskos osasyy se, että litkin teetä? Tai sitten vaan olen nukkunu viikonlopun aikana varastoon. Joka tapauksessa tässä olen enkä muuta voi. Päässäkin pyörii niin paljon asioita, että varmaan siksikin valvottaa.

No esittelempä teille sitten jälleen uuden tulokkaan:

Pikkasenko olen nyt koukkuuntunut noihin Kastehelmiin... Tämän punaisen (jonka väri kyllä kuvassa kummallisesti vääristyy) sain äidiltäni joululahjaksi. Oikein pyysin sitä itselleni... luulin nimittäin, että äiti ei lahjoja ole ajatellut laittaa, koska sanoi aiemmin vähän siihen suuntaan. Käytiin sitten siellä ollessamme kaupoilla, kun lapset tartti (ihan oikeesti) takkeja ja kenkiä ja sellasta. Äiti sanoikin, että ostaa ne joululahjoiksi lapsille. No sopihan se toki mulle (vaikkakin vähän ahisti, eikä ees ihan vähän, kun ne kamppeet oli niin kalliita...). Mä sitten huvikseni sanoin, että jos äiti haluaa mulle jotain hommata, niin huolisin tuollasen... joten sain sen. Harmitti vaan sitten ihan kauheesti, kun selvisi, että meille olikin sit kuitenkin kassillinen muitakin lahjoja siellä äitini luona... En nimittäin ollenkaan koe mukavaksi pyytää lahjoja, mun mielestä lahjat saadaan jos saadaan, ei niitä aleta vonkumaan (mä en esimerkiksi voi käsittää hää- tai muitakaan lahjalistoja...). Ja nyt mä menin sit vonkumaan tollasen kalliin jutun... (minusta noi on oikeesti ihan hävyttömän kalliita).

No, onni onnettomuudessa ja pieni lohtu oli kuitenkin se, että kassatäti unohti laskuttaa meiltä yhdet kengät!! Äiti katsoi illalla sitä kuittia, ja totesi, että sieltä puuttuu jotain... Kassa pyöritteli vielä niitä kenkiä käsissään ja asetteli sinne laatikkoon, mutta unohti näköjään ottaa niistä sitten hinnan. Kengät oli kuitenkin 60€ hintaiset... no eipä voi mitään, en ala perään huutelemaan. =)

Mulle on kyllä iskenyt joku törsäysvirus nyt. Mä olen nimittäin aivan hullaantunut myös noihin pallovaloihin... Ja mistäs muualta kuin täältä sain taas ihan loistoidean varastettua, nimittäin että pallovalot käy kuusen valoiksi! Ja kun Johannan kommenttiboksissa Millan Putiikin kauppias heitti pienen mainospalan, niin johan minä laukkasin päätä pahkaa sormet ojossa näpyttelemään itelleni tällaiset:

Nuo harmaat on siis sellasia hopeanhohtoisia, aivan tosi kivat!! Odotan innolla, millainen joulukuusi meillä onkaan, kun noin ihanat valot saan siihen laitella!

Ja tuonne Johannan tosi kauniiseen blogiin suosittelen kyllä kurkkaamaan!!

No jotta sain sitten postikulut nollille, tilasin ihan pikku jutun vielä että sain 50€ rajan ylitettyä... nimittäin tämän:

Ja juu, eihän se ihan pieni sit ollukaan!! Mä kuvittelin, että tuo koriste on sellanen pikkuruinen, mutta sehän onkin tosi iso. Kai mun täytyy seuraavaksi sit shopata sille sopiva kynttilä jostain... =D on se nimittäin kohtalaisen hassun näköinen tuossa. Vai kuuluuko tollasten koristeiden ollakin noin suuria suhteessa kynttilään? (tuskin..)

Nyt musta alkaa uhkaavasti kuulostaa siltä, että pupuset järsii itsensä ihan just ulos aitauksestaan. Taidan siis kuitenkin koittaa siirtyä petiin minäkin, että saan alakerran pimennettyä. Onneks mulla on ihanaa lukemista sänkyyn, nimittäin tämä:

Ilonan ihana uusi kirja, jonka voitin vanhan ystäväni (siis ala-asteaikaisen, ei vanha-vanhan!) blogiarvonnasta. Kiitos paljon Tainalle, tässä mulla onkin paljon tutkailtavaa iltojeni iloksi!!

Mutta NYT mä koitan lähteä sinne unimatin maille... alkaa nimittäin jo ihan hirvittää toi kellonaika (1:14)!!! 

terkuin Heli

kotiuduttu

Reissusta palattu! Oli pääosin mukavaa. 

Torstaina katsottiin Linnan juhlia äitini luona, perjantaina käytiin Jyväskylässä katsomassa mummojani ja päivän kohokohtana oli blogiystäväni Johannan tapaaminen. Just niin ihana tyyppi kuin arvasinkin!! Moikkasin myös mukavat tytöt Veeran ja Aneten - vaikka he taisivat olla vähän kummissaan, kun yks kaks kirmasin heidän peräänsä että moi moi, kuin parempikin tuttava... Jos tytöt luette tätä, niin olitte kyllä tosi kivan oloisia nuoria naisia ja oli oikein mukava nähdä teidätkin livenä! Ja pahoittelen, jos säikytin teidät! =)

Lauantaina suuntasin auton nokan kohti Äänekoskea. Olen asunut siellä ala-asteen ajan lapsena ja jo pitkään halunnut käydä vähän ajelemassa siellä. Paikat oli aika erilaiset kuin silloin... mutta tunnistin silti meidän kodin paikan (siinä on nyt muita rakennuksia). Näytin lapsille myös vanhan kouluni ja kerhopaikkani. Ja samalla reissulla ajelin moikkaamaan yhtä lukioaikaista ystävääni, joka on muuttanut sinne. Olihan se tietty vähän hassua vaan mennä koputtamaan ovelle ilman ennakkovaroitusta... mutta tosi kiva oli nähdä. Saatiin kakkuakin. =)

Tänään sitten ajeltiin vielä Jyväskylässä yhteen kyläpaikkaan (kummilleni) ja sitten kotiin. Tulihan noita kilometrejä taas, mutta joskus on vaan niin kiva käydä siellä kotikulmilla. Joulun jälkeen on seuraavan kerran reissua siihen suuntaan, yleensä en kovinkaan usein siellä päin käy.

Kotona on nyt tavanomaisen kauhea kaaos, kun tuotiin jotain tavaraa tullessamme, tavarat on purkamatta jne. Voi apua, aamulla on vaan jostain suunnasta aloitettava jälleen tuo raivaus... 

Meillä tekee elämän hiukan hankalaksi nyt taas myös nuo puput, sillä ne on nyt laitettava keittiöön yöksi, koska aitan ilmalämpöpumppu hajosi (taas... se on sitten ollut surkea laite, viime talvenakin korjattiin vaikka miten monta kertaa!!). Että hirveen kiva on nyt sitten joka ilta potkia matot sivuun ja raijata pupuille hiekkis, vedet, heinät jne tuohon lattialle. Siitä sitten lapset aamulla ne taas kantaa yläkertaan ja lakaisee "iloisin mielin" sotkut pois... Onneks tuo aitaus on hyvin helppo laittaa läjään, mutta joo, eihän toi  nyt kovin kiva systeemi ole. 

Kyllä mä niin toivoisin, että saatais kaikki paikat kuntoon ja joku järki tähän huushollin järjestykseen. Mietinnässä on monenlaiset tilaratkaisut, mutta saa nyt nähä. Ja joka tapauksessa onhan noi pupsit kuitenkin niin söpöjä.

No, nyt mä painun pehkuihin, jotta voin sit aamulla uusin voimin kääriä hihat ja alkaa hommiin tän sekasorron kanssa... Oikein kivaa tulevaa viikkoa kaikille!

terkuin Heli 

reissuttaa

Huomenta. Näin viime yönä unta, että olin joissain häissä. Olin jossakin jonossa, kun edessäni seisoi pitkä upea nainen miehensä ja lastensa kanssa. Vasta kun jono liikahti eteenpäin, tajusin kuka se oli: Helena. Sillä sekunnilla en muistanut edes hänen nimeään, menin vaan huiskimaan perään, että "hei, hei..." Helena ei huomannut, mutta hänen miehensä sitten sanoi hänelle, että hei, etkö huomaa, tuolla on sulle jotain asiaa... Helena kääntyi ja tunnisti minut heti ja halasi kovasti tervehdykseksi. =) Näin siellä häissä myös kaksi muuta blogistanian naista, vaan empä enää kuolemaksenikaan muista keitä he olivat.

Että onkohan sitä vähän tullut oltua blogeissa viime aikoina, mitä luulette?? =D

Näitä olen näpertänyt ainakin parisataa kappaletta. Ite tykkään, toivottavasti muutkin... Näitä lähtee mukaani muutama purkillinen, kun lähden tänään vähän sukuloimaan. Tai vähän enemmänkin. Mukaan lähtee lapset, selkävaivainen mies jää kotiin hoitamaan eläimet (7kpl). Koiralla on korvatulehdukseen tippojen laittoa, pupujen häkkiä pitää siivota, etanoita pitää suihkutella, kissakin täytyy muistaa ruokkia... Saas nähä kuin äijän käy. Mä varmasti soittelen sille tunnin välein, että ootko muistanut sen ja tän ja ton...

Oikeesti mun pöytä on just nyt tässä jamassa. Ja sanonpa vaan, että niin on mun pääkin. Kun lähtee ajamaan joku aikataulu mielessään, voi olla ihan varma, että ressiä pukkaa. Nytkin mä istun koneella yöpaita päällä, en oo syöny, en oo käyny suihkussa, en oo pakannu, en oo ees herättäny kaikkia lapsia vielä!!! Ja suunniteltu lähtöaika olis tossa tunnin kuluttua....... Ei mitään mahdollisuuksia. Ei niin pieniäkään.

Mä oikein tunnen, miten stressi kalvaa sisuksiani paraikaa. Mä koitan hengittää syvää, juoda teeni, kirjoittaa listan mukaan tulevista asioista ja sitten määrätietoisesti tarttua toimeen. Ja koitan unohtaa, että joskus nää pakkailut sujui hyvissä ajoin ja oli hyvin suunniteltuja jo aikaa ennen reissua. Että jotenkin tässä vaan on käynyt niin, että musta, entisestä pilkuntarkasta, on tullu totinen homssantuu, jonka huusholli on aina sekaisin... ja jonka lähdön hetki vaan venyy ja venyy ja venyy.

Onneks mulla on aikaa olla monta päivää tuolla reissussa. Kyläpaikkoja on useita, lisäksi on suunnitelmissa käydä kaupoilla. Kun jätän eläimet kotiin (snif) olen myös suht vapaa liikkumaan. Ja nukkumaan yöni. Mulla on niin julmetut univelat että oikeesti odotan aika paljon sitä kunnollista nukkumista.

Odotan myös yhtä juttua kovasti: blogistanian naisten tapaamista. Ehkä siksi mä tuollaista untakin näin, kun sitä mietin. Jos kaikki onnistuu yksiin, näen huomenna ihanat naiset Virpin (jonka blogi on poistettu, apua!!) ja Johannan. Sitä odotellessa, nyt juon sen teeni loppuun ja sitten alkaa pakkaaminen. Kyllä me perille ennen iltaa päästään, linnan juhlat on se viimeinen hetki kun on oltava perillä (ajomatkaa on 270km ja pysähdyspaikkoja matkalla useampia).

Kuulemisiin, otan matkalle koneen ja kameran mukaan, joten ehkä postailen sieltäkin....

 terkuin Heli

puuhaa piisaa

Kello käy, aika kuluu, päivät juoksee, joulu tulee... ja mulla ei oo mitään valmista!! Yhtäkkiä mä sit olenkin tosi kiireinen ja kauheesti pitäis ja pitäis ja pitäis..

No, totta puhuakseni ei mulla niin kauheesti ole niitä pitäis-juttuja, mutta yhtäkkiä huomasin, että aika kuluu ja sukuloimisreissu on jo parin päivän päästä ja ajatuksena oli viedä sinne kortit ja tuikut mennessäni. Ja siis mä en ole ees aloittanut niitä tuikkuja tuota yhtä purkillista enempää. Syy siihen oli siinä, että tuikut joita olin ostanut olikin liian matalia teipattavaksi... (huomatkaa siis tuommoinen pikku juttu, te jotka myös aiotte tehdä niitä!! kannattaa ottaa vaikka teippi tai jo kenties valmis tuikku kauppaan mukaan malliksi!)

Tänä aamuna kävin siis hakemassa pari pakettia (ne kaikki mitä hyllyssä oli..) korkeampia tuikkuja kaupasta. Ja nyt olen tässä keräämässä tsemppiä, että saan ne aloitettua... Plus korttitehtaan jatkettua. Vaikka sekin kyllä on niin helppoa hommaa, ettei mikään, samoin kuin tuo tuikuttelu. Sitten pitäis vielä etsiä tuikuille lasipurkit (tai käydä ostaa ne, AmandaB:n purkit olis tähän juttuun tosi kauniit...), ellen sitten ala suorastaan kierrätyshenkiseksi ja kaivele kaapeistani peltisiä purkkeja, jotka siellä on olleet ikiajan... Menee vaan ehkä vähän tuikkujen idea jos ne sulloo umpinaiseen purkkiin, mistä niiden kivat kuosit ei sitten näy.

* * *

Töissä oli eilen aika katastrofaaliset fiilikset; kylmälaitteet oli hajonneet ja sitä myöten sitten jouduttiin tyhjentämään pakasteita lukuun ottamatta KAIKKI kylmässä olevat tuotteet roskikseen... En yleensä töistä kirjoittele, mutta tää nyt on jo kuitenkin aika julkinen juttu, koska sinne ryykäs toimittajat tekemään asiasta artikkelia. Ja köh köh, nyt myös minä sit komeilen paikallislehdessä sekä sen lehden nettisivuillakin.. =D No, ei ollu kuitenkaan kiva asia tuo, ei. Ja aamulla kun käväisin töissä niin siellä sen kun samat ongelmat jatkuu vaan... voi hitsi.

Mutta ei auta, nyt mä laitan koneen säppii ja raivaan pöydän sekä aloitan ne jouluiset hommelit. Jos vaikka nostais tunnelmaa laittamalla glögit lämpiämään... Oikein kivaa lumista päivää kaikille!

terkuin Heli

kortteja, takkeja..

Tässäpä näitä korttijuttuja... Eli tulostin noita kuvia, leikkasin tuolleesti että tuli vähän valkoista reunaa. Liimasin mustille kartonkipohjille, tulostin noi tekstit ja taas leikkasin ja liimasin. Vähän kokeilin olisko tollanen nirkkoreuna kiva, mut ehkä ei. Hyvin yksinkertaisia siis jälleen (niin kuin tekijänsäkin). En tiiä muista, mutta minusta noi mustat kortit vaan on kaikkein kivoimpia. Tänä vuonna en ees ostanut muita pohjavärejä.

Ensimmäinen joulupakettikin on valmis. Tällaisia hyvin yksinkertaisia juttuja nämäkin. Tuikut päällystetty erilaisilla washi-teipeillä, tyttö keksi vielä tehdä lisäksi tikkuaskin. Nämä vanhaan sillipurkkiin, päälle kiva servetti narulla kiinni ja se on siinä. Minä tykkäisin ite saada tällaisia juttuja, toivottavasti tykkää nekin jotka multa näitä saa... Meillä ei ostella lahjoja juurikaan suvun kesken, mutta joka vuosi, jos vain käymme sukuloimassa, vien jotain jouluista pientä mennessäni. Yleensä kynttilöitä, kun ne ei sit jää nurkkiin pyörimään. Nämä on minusta kivoja, helppoja tehdä ja edullisia, silti mukavia juttuja.

* * *

Tänään kävin kaverini kanssa joulumarkkinoilla. Yleensä siellä vaan kiertelen ja ihastelen juttuja, mutta nyt löysin jotain ostettavaa... Olen nähnyt yhdellä miehellä villaisen takin ja se oli minusta tosi kiva. Niimpä kun näin nämä takit nyt sitten markkinoilla, en voinut ohi kävellä... En tiiä onko nämä ennemmin sitten miesten juttuja, mutta hommasin nyt kuitenkin itelleni kans. (sitä paitsi oli sillä myyjänaisellakin tällainen päällä...)

Villaa siis ulkopinta, sisäpuolella fleece. Tykkään tosi kovasti! Ostin pojallekin samanlaisen mutta eri kuviolla. Mun mielestä tää takki on jotenkin ihan "mun näköinen", mä kun en ole ollenkaan kotonani kovin naisellisissa vaatteissa. Tää on sellanen väljän mallinen ja rento. 

Kokeilin tota "tyttömäisempää" keskimmäisen kuvan kirjavaa takkia, mutta kun ei ollut yhtään mun näköinen... Harmaa sen sijaan oli. Ja eipä sillä nyt niin väliä tykkää näistä muut taikka ei, kun ite kuitenkin tykkään. Ja poika kans. Toi jussipaita-malli on muuten se minkä sillä tyypillä kerran näin ja se kiinnitti mun huomion heti... nimenomaan että tosi kiva, kun on tollanen ulkotakki, paksun ja lämpimän näköinen. Tekis mieli hommata sellanen miehelle, mutta se ei luvannut pitää, joten antaa olla. Se kun olis vielä pohjanmaalaista sukuakin niin olis ollut kiva.

No, näistä tosi naisellisten vetimien kuvista siirrynkin nyt sitten takaisin korttitehtaalle. Huomenna on työpäivä ja parturipäivä ja olin kyllä kuvitellut, että olen siivonnut tänään huushollin sitä parturikeikkaa varten.. (tulee siis meille). Mutta taas kerran tilanne on tämä, että kun teen jotain muuta kun siivoomista niin senhän sitten näkee kyllä. Mut ei se menoa haittaa, onneks.

Kaikille ihanaa ensimmäisen adventin iltaa!

terkuin Heli

uudet jutut

Tänään mä sit hain tuon. Anttilassa oli kaikki Iittalat -20% niin pakkohan se oli. Aloin kyllä miettiä hankkisko näitä vielä lisääkin.... no, ehkä nyt hyvä kuitenkin rajottaa taas. Joka tapauksessa nää on nyt kyllä uusi ja totinen ihastus, nää Kastehelmet. Just nää värit. Ehkä voisin kuvitella sen punaisen vielä jouluksi hankkivani... mut ilmankin osaan elää. Ja kyllä mun täytyy sanoa, että nää on kivempiä kuin ne Kivi-jutut. Mun mielestä siis. Näissä vaan on se joku juttu mitä niissä ei oo. Nekin on ihan jees, nää kuitenkin ihan TOSIjees.

Hyasintitkin on kotiutuneet. Oli vaan pakko kun eilen niitä töissä oli. Ostin ensin kaksi valkoista, tänään nappasin mukaani vielä loput mitä hyllyssä oli, eli kolme sinistä. Valkoiset on jo pikkuisen auenneet, ihana tuo tuoksu! Hyasintit on mun ehdoton must jouluna, mistään muista kukista en sillä lailla piittaa mutta näitä on oltava. Tuossa ne nyt rivissä töröttää pöydän keskellä. Sen "kohta mä tän pöydän valkoiseksi sutaisen"-pöydän. 

Meillä on täällä pikku potilas. Karvakorvalla on korvatulehdus. Nyt menenkin taas tuikkimaan sen ressukan korvaan jotain mömmöjä. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! Ai niin, ja hyvää joulukuuta myös - hitsi, jouluun enää reilut kolme viikkoa!! Huomenna alkaa täällä kyllä korttitehdas... ja lahjapaja...

Mites teillä, joko jouluttaa?

terkuin Heli

valokuvista

Ylläoleva kuva on marraskuulta seitsemän vuoden takaa. Olen nimittäin tässä nyt viihdyttänyt itseäni eräänkin tunnin valokuvahommissa. Latasin kaikki levyillä ja tikuilla olevat valokuvat koneelle... ja niitähän riitti. Ihan sikanaan kuvia. Siis ihanaa, että niitä on, mutta on niissä melkoinen järjestely.  Kun mähän olen siis ihminen, jonka huusholli on karseessa jamassa, mutta kaapit tip top. Ja myös mun tietokoneella on esimerkiks valokuvat jämptisti kansioissa numeroituina. Nih. Mä olen siis sitä tyyppiä, jotka viettää joulunsakin siellä kaapeissa. Marttojen mukaan ainakin.

Oikeesti olen viettäny tosi ihania hetkiä niiden kuvien parissa. Vuonna 2005 mun pikkuinen oli vasta 4v. Oijoi!!! Niin pieni ja söötti!!! Mulla on jonkun verran videokuvaakin siellä. Voi miten hassut äänet lapsilla on niissä!! Isompi poikakin, sen ääntä ei enää tunnista sieltä. Ja pienin typy, sillä on ihan sellanen vauvamainen ääni. Ja sanoinko jo, että se on siellä niin söpö ja pikkuinen. Naurettiin tänään tyttöjen kanssa niiden balettivideolle... pienin neiti siinä lopussa lähti juoksujalkaa pissalle kesken kaiken. =)

Meidän koirakin on siellä vasta just kotiutunut. Voi miten pikkuinen. Olen sitäkin videoinut, ja köh köh, kauhee kattoa miten me annetaan sen riehua. Hyppiä päälle ja repiä sohvaa ja räksyttää mopille. Ihmekös että se on nyt tuollanen. Mutku se oli niin söpö ja pieni sillon. Ja me niiiiin kokemattomia. Koira oli (ja on yhä) mun rakas mussukka ja silmäterä. Nauratti tänään, kun kattelin Cesarin ohjelmaa. Meidän koira tekee kaikki mitä ei pitäis antaa tehdä... Se on vallannut sängyn, se ihan suvereenisti napsii pöydältä herkut, se hyppii ihmisiä päin ja mitä kaikkee siellä nyt olikaan. No tärkeintä on, ettei se haittaa meitä (ainakaan paljoo...).

Huomasin muuten sellasen jutun noita kuvia äsken plärätessäni, että oon kuvannut lähes yksinomaan lapsia ja eläimiä. Siis kun vertaa, että nykyään kuvaan lähinnä teekuppeja ja sen sellasta. =) Ihan oikeesti vaikee löytää sieltä ajalta julkaisukelpoisia kuvia, eli sellasia missä ei näy lapsia tms. Ei ollu vielä blogistania mua saavuttanut silloin... blogannut olen vuodesta 2007 tai jotain ja sinäkin aikana on kuvat kyllä aika paljon muuttaneet laatuaan.. eihän ne vieläkään mestariotoksia ole todellakaan, mutta kuitenkin. Ne alkuajan kuvat oli kyllä melkeinpä noloja katsella nyt jälkikäteen. 

Tän postauksen ydinajatus nyt kuitenkin oli, että on se vaan mahtavaa, että on tullu otettua valokuvia vuosien mittaan. Valokuvaus kannattaa aina, vai miten se menee. =) Niitä on todella uskomattoman ihana katsella jälkikäteen. Ja mä en tosiaan muistanut ees, että mulla on niitä videopätkiäkin. Laadultaan ne on huonoja, mutta kyllä niistä kuitenkin näkee lasten kehitystä ja sellasta. Mun valokuvakirjatkin on kohta tulossa tilauksesta, tänään tuli just tietoa että ne on postitettu. Odotan innolla! Jos ne on kivat, alan kehitellä kirjoja kaikilta vuosilta miltä mulla noita digikuvia on (eli vuodesta 2005 alkaen). Ajattelin myös, että olis tosi kiva tehdä lapsille vaikka 18v-lahjaksi kirjat. Ekaa pääsenkin jo ihan pian tekemään... Siihen vois sitten myös skannailla kuvia, mulla on siis ihan noita teetettyjäkin valokuvia kansiotolkulla.

Ootteks te kovia kuvaamaan?

Ja nyt mä meen nukkumaan. Alkaa olla univelkaa ihan miljoonasti, kun olen joka yö valvonut pikkutunneille ja kuitenkin aamulla heränny jo aikaisin. Kuullaan ja kuvaillaan taas! Niin ja sanottakoon vielä, että täällä tuulee ihan mielettömästi... onkohan meillä aamulla enää talossa kattoa??!!

terkuin Heli

joulukorttimietteitä

Ihmeitten ihme: kirkas aamu!! Joka tosin tällä hetkellä onkin taas jo harmaantunut... No, saipa edes hetken valoenergiaa.

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja koneella istuessa. Mä alan kyllä olla ihan toivoton tän koneilun kanssa... välillä mietin, että mikä mä olen lapsiakaan koneelta pois käskemään, kun itellä menee tässä niin hitokseen aikaa joka päivä. Mun pienimmäinen kysyi tässä eräänä päivänä multa (kun olin koneen äärellä taas) että mitä mä ottaisin mukaan autiolle saarelle. Ihan ekana ajatuksena välähti sitten TIETENKIN että läppärin... mutta hillitsin itseni ja koitin vastata jotain fiksumpaa. Mutta huoh, joo tosiaan. Jos alkais laskee tunteja niin varmaan viikossa tulis ihan kunnollinen työviikko vietettyä koneella. Ainakin useimmiten joskus.

Mikä kuvasta puuttuu??

No se läppäri. Sen paikka on tossa saksien kohdalla. Tässä olen yrittänyt kuvata sitä, että tarttis vissiin jotain joulukorttiaskartelujakin aloitella. Eilen kaivoin kamat esille, mutta koska mä en ole mikään ihan maailman idearikkain, niin ei ne sitten vielä alkuun päässeet. Oikeesti mä ehkä kuitenkin tahtoisin teettää valokuvasta kortit, mulla olis jokunen hyvä kuva sitä varten olemassa. Tai sitten tekis mieli ostaa Tiimarista kortit. En tiiä muista, mutta mun mielestä ne kortit vaan on tosi söpöjä. Eikä se halpa hintakaan harmita. Katsoo nyt mihin suuntaan tää askarteluajatus menee... 

Viime vuonna kortit oli tällaisia:

No tässäpä mulle sit mietittävää.

* * *

Mulla on yleensä kotona aina joku projekti meneillään. Se voi siis olla tosi vaihtelevanlainen projekti. Viime aikoina, kas kummaa, projektit on olleet tietsikka-painotteisia. Ensin kulutin viikkopäiväkausia aikaa niiden vanhojen tekstieni parissa. Sitten valokuvien. Ja sitten mulla on projekteja nimeltä "luen tämän blogin alusta loppuun". Taas on meneillään sellainen...

Taas Kastehelmi-kuva... mutku noi on niin kauniit. Mä oon toivonut nyt joulupukilta kuitenkin niiden Kivi-tuikkujen sijasta vain yhtä tollasta Kastehelmeä, mattavalkoista. Joudun ehkä kyllä mennä ite sen hakemaan, että varmasti saan. =)

Mun projekteilla on sellanen pikku ongelma, että niitä on yhtäaikaa monta. Jos ei työn alla, niin mielessä kuitenkin. Täytyis varmaan tehdä lista ja sitten yksi homma kerrallaan. No sepä onnistuis, juu... Mulla on edelleen yksi lista, minkä tein jokunen viikko sitten siivouspäivää avittamaan. Täytyy sanoa, että sieltä on edelleen jotain tekemättä. No, ENSI VIIKOLLA mä sitten teen sitä, tätä ja tota, koska mulla on silloin vain yksi työpäivä (joka onkin sitten tietenkin lauantai alkaen klo 6...). Sillon on kuitenkin veronpalautukset tulleet ja mahdollista hoitaa aika monta juttua, kuten vaikka joululahjat. 

Jaaha. Kuppi kuumaa teetä ei olis nyt paskempi juttu. Sit pyykkiä, tiskiä, imurointia jne jne jne jne. Tai sit vaan levittelen peppua tässä koneella. Kumpi kuulostais paremmalta?

Ihanaista viikon alkua kaikille!

terkuin Heli

perjantaiaamuna

Taas on ihan harmaa aamu. Ja sataa. Voi hitsi... No mä sit sytytin kynttilän. Mun mielestä on jotenkin tosi tunnelmallista laittaa nimenomaan aamulla kynttilä palamaan pöydälle. Jostain syystä siitä tulee rauhoittunut olo. Sellanen "olen kotona ja mulla on aikaa"-fiilis. Joskus kauan sitten kun lapset oli pieniä saatoin laittaa aamupalalla kynttilän palamaan. Kaikki vähän niin kuin hiljentyi sitä tuijottamaan. Leppoisaa.

Kissa makaa tosi usein tuossa mun seurana. Pitää välillä vaan katsoa, ettei häntä mene kynttilään... Oon ajatellu, että sitten joskus kun koirista aika jättää (toivottavasti ei vielä piiiiiiiitkään aikaan) mä taidan pitää meillä vain kissan. Toivottavaa olis, että kissasta tulis vähän sellanen sylimalli, tämä meidän nykyinen kun ei ole sellanen. Mutta no, se on sit sen ajan kysymys. Vuosien päästä vasta.

On toi kissan elämä vaan sit helppoa... rentoa ja rauhallista.

Tyttö sai taas poikaystävältään ruusuja. Voi vitsi millanen poikaystävä!!! En mä vaan saa kukkia "poikaystävältäni" eli mieheltä... sen mielestä mies tuo kukkia silloin kun sillä on huono omatunto. Valisti eilen tuota poikaystävääkin asiasta, mutta se ei onneks usko. Ja nyt mäkin saan nauttia kukista tuossa pöydällä.

* * *

Aamulla ajattelin, että koska joka aamu se lasten ylös kiskominen on niin stressaavaa hommaa, jätänkin sen väliin. Kiskokoon ite ittensä. Miks mun täytyy nousta puoli 7 kun menen töihin vasta kahdelta?? Miks ne ei ite laita kellojaan soimaan ja herää? Tai miks ei vaikka mies hoida tota aamuhässäkkää, se kuitenkin menee töihinkin aamulla? Joten sammutin kelloni ja valot myös, jotka jo ehdin laittaa, ja ajattelin että katotaan mitä tapahtuu. Ja kas vain, hetken päästä nousi mies... pari lastakin... ja lopulta kaikki pääsi lähtemään. Ilman, että mamma menettää järkensä. Taidan toimia jatkossakin noin. Mikäs herätyskello mä täällä olen... taas yksi ihan ite itelle haalittu homma, mitä ei "kukaan muu osaa hoitaa"... ehkä olis aika munkin jo tehdä muutakin kun kaikki perheen eteen. Esim antaa niiden tehdä ite asioita... ottaa vastuuta itestään.

Eipä sit muuta kun mukavaa päivää kaikille, vaikka harmaata onkin. Nyt aamuteelle!

terkuin Heli