Olen miettinyt tätä kulunutta vuotta. Että mitä siitä jää käteen, hyvässä ja pahassa. Luin eilen oikeastaan koko päivän vanhoja postauksiani. Mielenkiintoista palata niihin asioihin ja tunnelmiin, mitä teksteistä herää, vaikken ole läheskään kaikkea edes kirjottanut näkysälle.
Tammikuussa pohdin ja tuskailin kauhean paljon opiskelua, tulevaisuutta, tavoitteita, haaveita. Koitin taas kerran parantaa elämäntapojani, mutta yritykseksi jäi. Tein koulussa yhden näytön, joka ei mennykään ihan putkeen. Vuosi alkoi plus-asteissa, talvi ja pakkanen tuli sitten myöhemmin hetkeksi, ekaa kertaa koko talvena.
Helmikuussa oli sekä surua että iloa: yksi lapseni pahoinpideltiin ja toinen toi näytille ultra-valokuvat tulevasta lapsestaan. Elämän äärilaitoja. Suunniteltiin esikoisen muuttoa ja kateltiin tavaroita mukaan omaan kotiin. Väänsin kouluhommia ja kävin töissä. Se sössitty näyttökin sitten nousi kolmoseksi kuitenkin pienellä lisätyöllä. Taas tallattiin kumpparikeleissä.
Maaliskuussa esikoinen muutti pois kotoa. Ihanaa ja haikeaa yhtä aikaa. Ja yksi ihminen, josta pidin todella paljon, petti luottamukseni peruuttamattomasti. Kevät kolkutteli jo ovella, vaikka välillä taas olikin ripaus lunta maassa. Aloitin työharjoittelun, kävin myös töissä.
Huhtikuussa pohdin kasvissyöntiä ja veganismia. Mietin asioita edelleen ihan joka päivä. Meille tuli uusi sohva ja päällisten värjäily oli yhtä epäonnistumisten ketjua. Edelleen työtä ja työharjottelua lomittain.
Toukokuussa yksi postaus. Kertoo, vaikkei kerrokaan, että en meinannut enää jaksaa mitään... Valmistelin lakkiaisia ja koitin tehdä jotain muutakin kuin notkua tietokoneella. Työtä ja työharjottelua tämäkin aika. Sinnittelyä henkisen jaksamisen kanssa.
Kesäkuussa koulut loppui kaikilta ja minä sekä mies molemmat lomailtiin. Tapasin yhden rakkaan ystävän vuosien jälkeen. Kevään aikana kehittynyt valtava stressi alkoi viimein helpottaa. Tosin kesäkuussa tuli taas märkää rättiä naamalle ihmisten petollisuuden muodossa. Remonttia aamusta iltaan.
Heinäkuu. Remonttia ja sotkua, sotkua ja remonttia. Eikä paljon sitten muuta.
Elokuu. Raskasta remonttiväsymystä ilmassa, mutta onneksi myös remontin etenemistä. Tein rankkaa karsimista tavaroista ja varmaan samalla siivosin myös päätäni. Meillä oli tosi uuvuttava kesä remontin takia. Koulut jatkui yhdellä ja toisella, ja minä jäin töistä pois opintovapaalle, mikä oli iso ja helpottava päätös.
Syyskuussa oli tämän koko vuoden paras hetki: rakas pieni lapsenlapsi syntyi. ♥ Remontti eteni ja raivaus myös. Maalaamista oli tosi paljon. Sohvien kanssakin alkoi jo näyttää hyvältä. Mua haastateltiin paikallislehteen ja sain jälleen kerran näyttöä ihmisten totaalisesta typeryydestä sen jutun vuoksi. Miehellä oli 5-kymppiset.
Lokakuussa remontti alkoi olla valmis ja siltä osin elämä kyllä helpottui todella paljon. Näin taas yhden ystävän, jota en ole vuosiin nähnyt. Sain blogiystävä-Sirkulta meille isomman pirttikaluston. Syksyn työharjottelu-osio alkoi. Olin aika väsynyt, edelleen tais kesän rankka remontti painaa.
Marraskuussa tuntui, että elämä on hyvää! Viimeinkin meillä oli ihana rempattu koti. Elämää ilostutti suuresti myös aina vaan rakkaammalta tuntuva lapsenlapsi. Mulla oli mahtava työharjottelupaikka, jonka kautta sain ihanan uuden ystävän. Ja kaiken kukkuraksi aloitin uuden mahtavan harrastuksen. Aloin mietiskellä joulujuttuja.
Joulukuussa oli tietenkin joulutohinat, mutta myös opiskeluissa etenemistä; kaksi näyttöä. Mietin paljon joulua ja siihen liittyviä asioita ja päätin olla stressaamatta niistä. Uskoisin jopa, että onnistuin siinä. Mietin myös paljon monia ihmisiä elämässäni sekä omaa itseäni, omia toiveita ja tarpeita ja yleensäkin kaikkea sellasta itselle tärkeetä.
* * *
Kuluneen vuoden aikana on ollu melko paljon erilaisia asioita, hyviä ja huonoja, jotka liittyy ennen kaikkea ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Olen ollu todella huolissani, suruissani ja pettynyt monen eri ihmisen takia. Toisaalta olen myös saanu nähdä vanhoja rakkaita ystäviäni pitkästä aikaa, sekä saanut yhden uudenkin ystävän. Ja sitten on tietenkin tuo rakas tyttären vauva ♥ Olen päättänyt hylätä elämästäni ihmisiä, jotka ei ole ajatusteni ja ystävyyteni arvoisia. Ja sitten taas olen päättänyt myös korjata tulehtuneita välejä, ja tehnytkin sen. Ja olen saanu kokea tosi suurta rakkautta tuon pienen ihmisen tuomana.
* * *
Yhteenvetona sanoisin, että vuoden 2014 päällimmäisiä asioita on siis olleet monet elämääni vaikuttaneet ihmiset, jäätävän rankka remonttikesä, rakas pieni lapsenlapsi, monet mietteet terveydestä ja etenkin kasvissyönnistä, sekä mun opiskelu.
* * *
Vuorossa on vuoden viimeinen päivä, jonka jälkeen voidaankin sitten aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Mitä se mahtaa tuoda tullessaan - sitä odotan jännityksellä ja ilolla!!
Heli
