keskiviikko 31. joulukuuta 2014

vuosikatsaus 2014


Olen miettinyt tätä kulunutta vuotta. Että mitä siitä jää käteen, hyvässä ja pahassa. Luin eilen oikeastaan koko päivän vanhoja postauksiani. Mielenkiintoista palata niihin asioihin ja tunnelmiin, mitä teksteistä herää, vaikken ole läheskään kaikkea edes kirjottanut näkysälle.


Tammikuussa pohdin ja tuskailin kauhean paljon opiskelua, tulevaisuutta, tavoitteita, haaveita. Koitin taas kerran parantaa elämäntapojani, mutta yritykseksi jäi. Tein koulussa yhden näytön, joka ei mennykään ihan putkeen. Vuosi alkoi plus-asteissa, talvi ja pakkanen tuli sitten myöhemmin hetkeksi, ekaa kertaa koko talvena. 


Helmikuussa oli sekä surua että iloa: yksi lapseni pahoinpideltiin ja toinen toi näytille ultra-valokuvat tulevasta lapsestaan. Elämän äärilaitoja. Suunniteltiin esikoisen muuttoa ja kateltiin tavaroita mukaan omaan kotiin. Väänsin kouluhommia ja kävin töissä. Se sössitty näyttökin sitten nousi kolmoseksi kuitenkin pienellä lisätyöllä. Taas tallattiin kumpparikeleissä.


Maaliskuussa esikoinen muutti pois kotoa. Ihanaa ja haikeaa yhtä aikaa. Ja yksi ihminen, josta pidin todella paljon, petti luottamukseni peruuttamattomasti. Kevät kolkutteli jo ovella, vaikka välillä taas olikin ripaus lunta maassa. Aloitin työharjoittelun, kävin myös töissä.


Huhtikuussa pohdin kasvissyöntiä ja veganismia. Mietin asioita edelleen ihan joka päivä. Meille tuli uusi sohva ja päällisten värjäily oli yhtä epäonnistumisten ketjua. Edelleen työtä ja työharjottelua lomittain.


Toukokuussa yksi postaus. Kertoo, vaikkei kerrokaan, että en meinannut enää jaksaa mitään... Valmistelin lakkiaisia ja koitin tehdä jotain muutakin kuin notkua tietokoneella. Työtä ja työharjottelua tämäkin aika. Sinnittelyä henkisen jaksamisen kanssa.


Kesäkuussa koulut loppui kaikilta ja minä sekä mies molemmat lomailtiin. Tapasin yhden rakkaan ystävän vuosien jälkeen. Kevään aikana kehittynyt valtava stressi alkoi viimein helpottaa. Tosin kesäkuussa tuli taas märkää rättiä naamalle ihmisten petollisuuden muodossa. Remonttia aamusta iltaan.


Heinäkuu. Remonttia ja sotkua, sotkua ja remonttia. Eikä paljon sitten muuta.


Elokuu. Raskasta remonttiväsymystä ilmassa, mutta onneksi myös remontin etenemistä. Tein rankkaa karsimista tavaroista ja varmaan samalla siivosin myös päätäni. Meillä oli tosi uuvuttava kesä remontin takia. Koulut jatkui yhdellä ja toisella, ja minä jäin töistä pois opintovapaalle, mikä oli iso ja helpottava päätös.


Syyskuussa oli tämän koko vuoden paras hetki: rakas pieni lapsenlapsi syntyi. ♥ Remontti eteni ja raivaus myös. Maalaamista oli tosi paljon. Sohvien kanssakin alkoi jo näyttää hyvältä. Mua haastateltiin paikallislehteen ja sain jälleen kerran näyttöä ihmisten totaalisesta typeryydestä sen jutun vuoksi. Miehellä oli 5-kymppiset.


Lokakuussa remontti alkoi olla valmis ja siltä osin elämä kyllä helpottui todella paljon. Näin taas yhden ystävän, jota en ole vuosiin nähnyt. Sain blogiystävä-Sirkulta meille isomman pirttikaluston. Syksyn työharjottelu-osio alkoi. Olin aika väsynyt, edelleen tais kesän rankka remontti painaa.


Marraskuussa tuntui, että elämä on hyvää! Viimeinkin meillä oli ihana rempattu koti. Elämää ilostutti suuresti myös aina vaan rakkaammalta tuntuva lapsenlapsi. Mulla oli mahtava työharjottelupaikka, jonka kautta sain ihanan uuden ystävän. Ja kaiken kukkuraksi aloitin uuden mahtavan harrastuksen. Aloin mietiskellä joulujuttuja.


Joulukuussa oli tietenkin joulutohinat, mutta myös opiskeluissa etenemistä; kaksi näyttöä. Mietin paljon joulua ja siihen liittyviä asioita ja päätin olla stressaamatta niistä. Uskoisin jopa, että onnistuin siinä. Mietin myös paljon monia ihmisiä elämässäni sekä omaa itseäni, omia toiveita ja tarpeita ja yleensäkin kaikkea sellasta itselle tärkeetä.

* * *

Kuluneen vuoden aikana on ollu melko paljon erilaisia asioita, hyviä ja huonoja, jotka liittyy ennen kaikkea ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Olen ollu todella huolissani, suruissani ja pettynyt monen eri ihmisen takia. Toisaalta olen myös saanu nähdä vanhoja rakkaita ystäviäni pitkästä aikaa, sekä saanut yhden uudenkin ystävän. Ja sitten on tietenkin tuo rakas tyttären vauva ♥ Olen päättänyt hylätä elämästäni ihmisiä, jotka ei ole ajatusteni ja ystävyyteni arvoisia. Ja sitten taas olen päättänyt myös korjata tulehtuneita välejä, ja tehnytkin sen. Ja olen saanu kokea tosi suurta rakkautta tuon pienen ihmisen tuomana.

* * * 

Yhteenvetona sanoisin, että vuoden 2014 päällimmäisiä asioita on siis olleet monet elämääni vaikuttaneet ihmiset, jäätävän rankka remonttikesä, rakas pieni lapsenlapsi, monet mietteet terveydestä ja etenkin kasvissyönnistä, sekä mun opiskelu.

* * *

Vuorossa on vuoden viimeinen päivä, jonka jälkeen voidaankin sitten aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Mitä se mahtaa tuoda tullessaan - sitä odotan jännityksellä ja ilolla!!

Heli

maanantai 29. joulukuuta 2014

viisi väriä: musta ja tummanruskea

Jatketaanpa vihdoin näitä kodin värejä... Edellisellä kerrallahan esittelin mun suurta rakkauttani vaaleansinistä. Tällä kertaa esittelyvuorossa on kaksikin väriä: musta ja tummanruskea. Otan nämä kaksi väriä samaan aikaan, koska ne jotenkin vähän niin kuin kuuluu yhteen. Tai jotain.

Ensin mustia juttuja:

lamppu


keittiön kellot (kaksi samanlaista, eri seinillä)


pönttis


jakkaroita, sekä minun veska


koirien pedit (oikeesti ihan vaan Ikean isot tyynyt + päälliset)


keittiökamaa, plus kaikki nuo kaapin ovien nupit (sekä myös kaappien jalat)


telkkari


sohvapöytä


olkkarin uunin luukut


seinälamppu


eteisen peili (ja lähes kaikki mun vaatteet)


vessojen ovien koukut + kyltit


magneetteja


astioita


ja jopa imuri on musta


Sitten tummanruskeita asioita:

kaikki tasot ja hyllyt (ja kaikki hyllynkannattimet on sitten mustia) 


kylppärin kalusteet on valkoisia + tummanruskeita



olkkarissa on tummanruskea penkki tummanruskealla taljalla päällystettynä, myös tuo rottinkinen kynttiläjuttu on tummaa ruskeaa


kattoparrut olkkarissa, myös noi portaiden maalaamattomat osat on tummahkon ruskeat


eteisessä oleva vanha ikkunanpoka (mustilla tarroilla koristeltuna)


tummanruskea (+ maaliroiskeita) on myös keittiöjakkara


keittiön radiokin on tummanruskea (plus näköjään aika pölyinen...)


 olkkarin seinäkello on myös tummanruskea


vielä yksi kuva kattoparrusta, ja tuossa näkyy myös verhotanko, ne on meillä kaikki noita samanlaisia mustia 


Aika paljon on siis tummia juttuja meillä, mutta silti täällä on kyllä yleisesti ottaen vaaleaa ja valoisaa. Mustat ja tummanruskeat jutut antaa minun mielestä just mahtavasti pientä särmää kaikkeen vaaleuteen.

Sellasta tänään. Nyt taidan kaivella koulutehtävät esille, jos vaikka saisin loman aikana ne valmiiksi... (pakkokin saada, jos ihan tarkkoja ollaan...) Mittarilukemat on tänään tällaiset:


...joten ihan mielelläni nysvään sisätiloissa vaan. No toisaalta, niin mä kyllä teen muutenkin, oli keli millainen hyvänsä. Ehhehe! Mutta aina on kiva, kun voi keksiä jonkun pätevän tekosyyn sille, ettei just nyt tarvii mennä pihalle. Teekuppi siis kouraan vaan ja takapuoli penkkiin tietsikan äärelle...

Kivoja loppuvuoden päiviä kaikille!

Heli

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

aattoillan tervehdys


Aattoilta koittaa, rauha laskeutuu... 

Melkoinen tohinapäivä on ollut täällä ja nyt on olo väsynyt, mutta onnellinen. Ihana fiilis, kun on siistiä ja tunnelmallista, kynttilät (oikeat ja sähköiset) palaa siellä täällä, hyvin on syöty, pikkumurua on paapottu, lahjat oli onnistuneita ja kuusikin sitten lopulta hommattiin. Täytyy sanoa, että hyvin vaikea olis ollu saada jouluista fiilistä ilman kuusta. Vielä minä taistelen itseni kanssa tulevina vuosina tästä kuusi-asiasta, että hankitaanko vai annetaanko jäädä metsään kasvamaan. No toisaalta tämänkertainen kuusi on ensimmäinen ostettu kuusi ikinä, ja tämä on joku kasvatettu versio, ei mistään sekametsästä riivitty. 

Kortteja en ekaa kertaa ikinä laittanut lainkaan, mutta ehkä ensi vuonna laitan, sillä tänään mummoille jouluntoivotuksia soitellessani sain kuulla huolestuneita kyselyitä, onko meillä kaikki hyvin, kun EI KORTTIAKAAN TULLUT... *huoh* Että saatanpa siis ensi vuonna kuitenkin kirjoitella ainakin muutaman kortin. Kivaa hommaahan se on, mutta tulipahan tämäkin nyt sitten kokeiltua.

Väsähtänyt tonttu täältä siis toivottelee mukavaa joulun aikaa kaikille! Viettäkää se niin kuin parhaaksi näette! Minä taidan nyt heittää ketarat oikoseksi sohvalle... ja huomisen taidan himmailla yöpaidassa...

Heli

maanantai 22. joulukuuta 2014

ihania vaatemuisteloita ♥


Luin Annun blogista hauskan tekstin, missä kerrottiin kymmenen vaatetta vuosien takaa, mitkä on erityisesti jääneet mieleen. Minähän aloin myös miettiä, olen nimittäin ihan oikeesti aina välillä muistellut haikeesti joitakin vaatekappaleita tai kenkiä, joita pitäisin mielelläni edelleen, vaikka mulla sellasia olikin joskus teininä viimeksi... Tässä siis minun listaani:

1. Musta teddyvuorinen farkkutakki. Voi että, erityisesti tätä olen vieläkin välillä muistellut lämmöllä. Tämä oli mun talvitakkina varmaankin lukioaikaan. Malliltaan tämä oli sellanen lyhyt takki ja siinä oli napit, ei vetskaria. Ihana. ♥

2. Samoihin aikoihin mulla oli maailman ihanimmat mokkaiset hapsusaappaat (talvikengät), oikeastaan kahdetkin samanlaiset, eriväriset vaan (mustat ja ruskeat). Ne oli matalakantaiset, kuten mun kaikki kengät kautta aikain, en ole siis pituudestani (eli lyhyydestäni, 149cm) huolimatta koskaan vaivautunut opettelemaan korkkareilla kävelyä. (Mulla on nykyään yhdet korkokengät, joita käytän vain juhlissa...) Näitä mä pitäisin edelleen, jos omistaisin ne vielä. Niin ihanat! ♥


3. Sininen farkkutakki (kuvassa), jätti-isoa mallia, kuten siihen aikaan yleensäkin yläosat oli (paidat ja takit). Hihat oli käännetty muutamaan kertaan. Mulla tais olla siinä jossain vaiheessa joku Metallican hihamerkki tai selkämerkkikin, en oo ihan varma... Joka tapauksessa siihen sitten lukioaikana yksi taitava piirtäjäkaverini maalasi (tai silkkipainoi??) muistaakseni sirpin ja vasaran ja jonkun tekstin venäjäksi, en muista minkä... En ole todellakaan ollu mitenkään poliittinen nuori millään lailla, enkä kyllä yhtään muista enää miksi juuri venäjää. Ehkä siksi, kun luin sitä yläasteella ja lukiossa. Niin ja se farkkutakki oli yhden ison haaveen täyttymys, muistan edelleen sen hetken, kun menin viimein sitä ostamaan. Siihen aikaan kun ei todellakaan vaatteita osteltu alvariinsa.

No joo, tuo kuva nyt on ehkä vähän kyseenalainen, kun siinä rööki huulessa olen... Mutta minusta tuo kuva on niin kuvaava siitä mun kapina-nuoruus-ajasta. Tossa me istuttiin koulun jälkeen aina lintsillä (linja-autoasema), huomaa siis, ettei istuttu tuolilla vaan tuolin selkänojalla, jalat siinä missä muut ihmiset istui... Yksi tuon takin tärkeä ominaisuus muuten oli se rintatasku, johon just hyvin mahtui vihreä Mallu-aski...


4. Jättikokoinen vaaleanruskea patenttineulepaita (kuvassa). Oliko kaikilla siihen aikaan patenttineuleita?? Tämä kyseinen paita olin mun lempipaitani, ja sekin oli niin valtava, että siinä oli aina hihat käärittynä ja se ei meinannu mahtua minkään takin alle. Neuleen alla oli sitten jättikokoinen flanellinen ruutukauluspaita. Oi nuoruutta, oi tyylitajua... Mutta hei, kaikilla oli sellanen tyyli silloin! Ja mä rakastin sitä paitaa!! Odotin aina, että tulis syksy ja vois alkaa taas pitää villapaitoja, etenkin just tuota...

5. Trikoot. Mä en ollu kauheesti farkkutyttö, vaan mulla oli melkein aina trikoot. Niitä olikin sitten monenlaisia ja -värisiä. Muistan ainakin valkoiset, mustat, värikkään kukalliset, mustavalkoiset salmiakkiruutuiset sekä monet eriväriset raitatrikoot... Ompelin ainakin ne raidalliset ite, ja kankaana niihin oli raidallinen resorikangas! Värisävyissä löytyi; oli musta-harmaat, sini-mustat ja puna-mustat, ainakin... Seuraavassa kuvassa minun juhla-look (todellakin inhosin juhlia jo tuolloin, siis sitä vaatetuspuolta...), ja mitäs muuta kuin kukkatrikoot mulla on päällä...


6. Yhdet erityiset farkut mulla kuitenkin oli, sellaset mitkä on mieleen jääny: ostin ne seiskaluokalla ja ne tais olla ihan ekat ite ostetut housut. Ne oli tosi tiukat, pystyraidalliset ja niissä oli vetoketju lahkeen suussa. Ja ne aiheutti pahennusta kireydellään ainakin yhden mun kaverin äidin mielessä! Yleensäkin farkut oli aina ne tiukat joustofarkut. 

7. Toisetkin hyvin rakkaat kengät mulla oli, muistelen että ne oli yhtä aikaa noiden farkkujen kanssa, sekä valokuvista päätellen myös vielä tuolla trikookaudella. Ne oli mustat solkinilkkurit, niiiiiin ihanat, että käytin ne ihan puhki asti. Kolme aika isoa solkea niissä oli ja ne oli vähän sellaset kovikset. Mä kun olin vähän sellanen kovis sillon nuorena... kuuntelin heavymetallia ja angstasin. Ehhehe.

8. Ikimuistoinen vaate oli myös kokopituinen jumppatrikoo-asu, jota meidän oli pakko pitää sisäliikkatunneilla yläasteella ja lukiossa. Siis sellanen spagettiolkaintoppi + trikoohousut nilkkaan asti, mutta yhtenä kappaleena... Meidän liikunnanopettaja oli todellinen natsi tässä asiassa, sille ei paljon temppuiltu... Me nuoret tytöthän ei sitten todellakaan tykätty olla pelkässä tiukassa asussa ja pidettiinkin sen päällä isoja T-paitoja, joita opettaja haukkui yöpaidoiksi. Sitten kun meidän penkkarit koitti, meidän yksi ohjelmanumero oli olla jumppatyttöjä, joissa meillä todellakin oli päällä pitkät yökkärit...


Tässä kuvassa muuten minun yökkäri-tyyliä... Käytin aina paituleita. (Köh, käytän yhä... tai vielä mieluummin käytän nykyään pitkähihaisia ja -helmaisia "mekkoyökkäreitä".) Taidan olla kuvassa jotain 17v, vuosiluvusta päätellen. Ja arvatkaa mitä... tuo ihan sama yökkäri on nykyään mun kuopuksen käytössä!! Se nimittäin löytyi mun äidin jemmoista ehkä noin vuosi sitten...

9. Vaaleanpunainen patenttineulepaita. Sain sen veljeltäni ja hänen vaimoltaan joululahjaksi. Poikakaverini otti paidan lainaksi ja piti sitä tosi paljon.

10. Yksi vaate on ala-asteen ajalta erityisesti jäänyt mieleeni: vaaleankeltainen mekko, jonka sain kevätjuhliin. Se oli mielestäni niin ihana! Sain silloin myös tummansiniset vähän korolliset hienot sandaalit. Muistan, miten kuljin sinne kevätjuhliin ihanissa uusissa vaatteissani, muistan miten oli vähän vilakka ja sateinen päivä (tyypillinen kevätjuhlakeli...) ja koivuissa oli pienet lehdet...


11. Bonuksena on ihan pakko esitellä tämä asu:


T-paidantekele, johon painettiin koulussa joku ihme ukkeli ja teksti "Raken Roll", ja taitaa olla jotkut itse ommellut löysät housut (oli mulla siis näköjään myös joitain löysiä housuja!). Tämä paidan kuva oli joku sisäpiirin juttu...

Ja valokuvan tarina: mä vedin kunnon angstin siskoni rippijuhlissa, kun inhosin olla hienoissa vaatteissa. Niin sitten kesken juhlien vaihdoin vaatteet... (Oon kyllä ollu melko kauhea teini, täytyy myöntää. Jos mun lapset tekis juhlissa näin, menis kyllä totaalisesti hermo...) No, ei siinä mitään, vaatteet vaihtui joka tapauksessa. Ja valokuvaaja-mummoni tahtoi kuitenkin minustakin sitten valokuvan siellä... Huomaa ihqu tukka eikä meikin häivää! Sekä tietenkin kapinallinen "en v***u varmana kato kameraan"-ilme. =D 


Useimmat vaatemuistot siis ajoittuu hyvinkin tuonne teinivuosiin, ajalle yläaste-lukio. Mun tyyliä oli jättipaita + trikoot (tai muut hyvin tiukat housut). Kenkinä tennarit tai varsilenkkarit, tai sitten ne solkinilkkurit. Ja sukkina mistä tahansa kengistä pilkisti tietenkin aerobic-sukat - kasari- tai alku-ysäri-aikaan eläneet tietää mitä tarkoitan... Ja talvella oli sitten ne hapsusaappaat. 

Kesällä pidettiin löysiä T-paitoja, joiden hihat hilattiin "hihattomiksi" rintsikan remmien alle (kuten just tuossa Raken Roll-kuvassakin on!). Tai sitten vaan leikattiin hihat veks niin, että hiha-aukot oli todella avarat... Pyöräilyhousut kuului myös mun lookkiin tiiviisti. Ja raita oli jotenkin vissiin mun mieleen myös, näen monessa vanhassa kuvassa raitaa... 

Tukka oli värjäämätön (vertaa nykynuoret...) ja huoleton, en koskaan laitellu tukkaani. Siskoni laitteli jo nuorena, ja edelleen on taituri vääntämään tukkaansa, minä en osaa edelleenkään... No joo, jossain kohtaa munkin sit piti värjätä tukka mustaksi tietenkin, mutta en muista oliko se muuta kuin se yksi kerta. Ja noi permanentithan oli jossain kohtaa ihan must... eikä tainnu paljoo huolettaa se, että hetken päästä se oli tollanen ihana ylikasvanut malli... Mä en myöskään meikannut nuorena oikeastaan yhtään.

Alla oleva kuva on vuodelta 1993. Hmm... vois olla vaikka viime kesältä...


Edelleen mun lempivaatteita on vastaavanlaiset: lempi-kesävaate on yhä tuo sama pyöräilyhousut + löysä T-paita, housuina on edelleen trikoot tai muut tiukat (ja joustavat) housut, edelleenkään en tykkää juhlavaatteista... Koen kieltämättä välillä tosi vaikeaksi pukeutumisen, enkä oikein tiiä millaisia vaatteita tämänikäisen ihmisen kuuluis pitää. Erityisesti ne juhlavaatteet on todella vaikee pala mulle.

Valokuvia mulla ei tuolta nuoruus-ajalta kauheesti ole, mutta onneksi on kuitenkin muistot! ♥ 

Tuo ihan ylin kuva on reilun vuoden takaa, kun oltiin menossa kaverin kanssa yksiin kasari-bileisiin (kuva on ollu blogissa ennenkin). Aika hyvin mä siihen sain kasattua sen mun silloisen tyylin, "omppujytä"-pulloa myöten... hih!

Millaisia vaatemuistoja teillä on?

Heli

tiistai 16. joulukuuta 2014

loman odotusta ja lemppariohjelmia


Viikon päästä on joulu. Ollaan mekin jo vähän valmistauduttu. Kynttilöitä on polteltu ja hyasintteja kasvateltu. Nuo kuvan pienet nuppuset ei kyllä tunnu kasvavan mihinkään... Kortit jäi kuin jäikin laittamatta, eikä nyt kauheesti kyllä haittaa moinen. Lahjukset on hyvällä mallilla, vähensin saajia rutkasti, ja (vaikka se vähän kirpaiseekin niin) sekin ratkaisu tuntuu oikein hyvältä. Joitakin hankintoja on vielä tekemättä, mutta hyvä ja levollinen fiilis on niiden suhteen. Ei paniikkia ollenkaan ja tiedän mitä tartten. Aikaa hankintojen tekemiseen on oikein hyvin, ei tartte kiirehtiä yhtään. Luksusta!


Valosarjojen kunto on katsastettu. Joka vuosi niitäkin pitää rempata kuntoon. Mutta kyllä ne kivan hämytunnelman antaa kotiin.


Sisäpuu on koristeltu. Siihen olis kyllä valot vielä kiva saada. Ehkä noi yhdet pikkuvalot vois siihen jotenkin viritellä? Edelleen vähän mietin mitä tehdään kuusen kanssa, otetaanko vai ei. Ehkä ei. Vaikka toisaalta kuusi olis kyllä niin kiva ja nätti. Ehkä jos jostain löytyy sellanen "tämä kaatuis vaikkei olis joulukaan"-kuusi... Viime vuonna meillä oli naapurilta saatu tuulen kaataman ison kuusen latva, joku sellanen olis nytkin ok.


Tähtikin on ikkunassa! Kammon keltaiselta näyttää valoisalla... mutta hämärässä taas sit mukavan pehmeän sävyiseltä. Mun mielestä on ihanaa illalla, kun muuten on pimeää ja vain noi tähdet ja kyntteliköt valaisee.

* * *

Mun näyttö on ohi!!! Tai näytöt, tein kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun ovat sen verran samaa asiaa (kirjanpitoa molemmat siis). Nyt on matskut suunnilleen kasassa, vähän vielä viilailen sitten loman aikana tai joskus yhtä juttua. Ja teen vielä kunnollisen koosteen kaikesta. Tammikuun lopussa on sit vasta kolmikanta-keskustelu, siihen mennessä ajattelin vielä lukea kunnolla kaiken läpi, että pystyn siellä sit näyttämään osaavalta. Hehheh.

Enää huominen päivä harkkapaikassa, sit alkaa LOMA!! Kouluun palailen sit joskus ens vuoden puolella... jokseenkin kolme viikkoa ehdin lomailla, jee! Olen kyllä levon tarpeessa, on jotenkin väsynyt olo ollu kaiken syksyä. Mun vatsakin reistaa ihan urakalla, se on koko ajan kipeä (ollu enemmän ja vähemmän kipeä jo viikkokausia). Ajoittain ei tartte kuin vettä juoda tyhjään mahaan, ja taas on kauheet kipristelyt... en oikein tajua mikä auttais. Tuntuu vähän kuin närästäis, mut ei sit ehkä kuitenkaan. Inhottavaa. Omituista.

* * *


Ihan out of everything: kattelin eilen netistä kaksi viimeisintä jaksoa Amazing Racesta. Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun lemppari-parit on nyt molemmat poissa. Nyyh. Mä niin kannatin noita ihania poikia (Andy ja Tommy), olisivat saaneet voittaa. ♥


Toinen lempparipari oli Bill ja Cathi:


Mun mielestä tossa sarjassa usein erottuu joku pari, joka on aivan selkeesti ylitse muiden, ja useimmiten sellasen parin valttina on iloisuus, reiluus, kohteliaisuus, kunnioitus, innokkuus, jonkunlainen lapsekas into siitä kaikesta, mihin he pääsee menemään. Tehtävät tehdään ilolla ja huumorilla, yhdessä ja yhteistyöllä, riitelemättä ja rehvastelematta. 

Nuo kaksi lemppariparia, "lumilautailijat" ja "vanhukset", oli molemmat tosi ihania tyyppejä. Kaikki muut parit kitisee ja natisee ja riitelee ja rähjää... tai rehvastelee todella ärsyttävästi (kuten nyt tekee Marcus, voi ällö sentään), nää kaksi parasta porukkaa ei siihen sortuneet varmaan kertaakaan koko aikana. Täytyy sanoa myös, että poikien uskovaisuus antoi oman mielenkiintoisen lisän heidän reissulleen. Mun mielestä he on rehellisiä, hyviä tyyppejä, jotka ottaa asiat niin kuin ne heille annetaan - arvostan sellasta korkeelle!

Hitsi, kun kävin kattoo noi kuvat netistä, näin vahingossa kuka ton kauden voittajapari on... No ei se mitään, niistä kolmesta parista tää olikin paras vaihtoehto... En kerro teille, jos vaikka katselette sarjaa myös, että jännitys säilyy loppuun asti. Katsotteko, ja kuka on lemppariparinne??


No niin. Tänään odotettavissa toinen lemppariohjelmani Downton Abbey. En edes tiedä mistä hahmosta tykkäisin eniten, kun kaikki on niin ihania! Tätä ohjelmaa voisin kattoa vaikka viikon putkeen, se vaan on niin hurrrrmaava! ♥

No mutta nyt taidan käydä koiralenkillä. Ja ennen sitä kaivaa kaapista jotain, mikä kenties auttais tähän jälleen kerran tosi kipeeseen mahaan... Plääh. Mutta mukavaa iltaa kuitenkin kaikille!

Heli

PS. Voihan pylly, tänään ei tullukaan DA:ta.... Miks ei, kysyn vaan?? Mä kun niiiiin odotin!! Höh.