torstai 16. syyskuuta 2021

kun multitaskaus onkin lähinnä multipaskausta...

 

Aloin pohtia viimeaikaista toimintaani: sitä, miten koitan tehdä kaikkea, enkä lopulta tee oikein mitään kunnolla.

Vietän tänään (ja huomenna) etäpäivää kotona ja suoritan melkoista multitaskausta juuri parhaillaan: kuuntelen parhaillaan yhtä hävikkiviikkoon liittyvää webinaaria (josta saan työtunteja), pesen ja ripustelen pyykkiä, kirjoitan blogia, koitan saada yhteyttä yhteen tuttuun ompelijaan, niputtelen kuittejani järjestykseen, teen töihin instapostausta, syön ja juon, pohdin mitä vaatteita laitan päälle lauantaina oleviin häihin...

Fiilis:

Huomaan, että vaikka tavallaan pystyn kyllä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, niin se on kuitenkin toisaalta aika hankalaa ja älytöntä.

Tuo postauksen aloituskuva liittyy harjoitteluuni ja liittyy hyvin tähän aiheeseen myös. Olen siis kestävän kehityksen opintoihin liittyvässä 10 viikon asiantuntijaharkassa meidän alueen martoissa (siis ihan tuolla piirissä). Harkkapaikkani on tosi mielenkiintoinen ja olen siitä tosi innoissani: kaikki marttailu kiinnostaa! (Korostus sanalla KAIKKI!) Joten... olenkin sitten haalinut itselleni tuollaisen 25 cm pinkan kaikenlaisia lehtiä, vihkosia ja vinkkejä, joita "sitten joskus" aion "paremmalla ajalla" katsella tarkemmin...

Ongelma: milloin ja millä ajalla?


Jeps. 

Harkassa kuluu leijonan osa päivistä, ja välillä myös illoista. Olen päässyt siellä mukaan vaikka mihin: messuille, verkkokurssien kuvauksiin, yksilöohjaukseen, tapahtumien suunnitteluun, valmisteluihin ja toteutukseen jne. Lisäksi olen tosiaan tehnyt myös somepostauksia, tälläkin viikolla teen niitä päivittäin (koska hävikkiviikko). Kaikki ihmiset siellä on kivoja, hommat on tosi mukavia ja mielenkiintoisia ja viihdyn ihan tosi hyvin. Ja vinkiksi muuten: martat tekee TODELLA paljon muutakin, kuin vain kutoo sukkaa!!!

Mutta mutta: kotona en sitten saa aikaan yhtikäs mitään......... ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Paitsi että siivoukset ja pyykit vartoo tekijäänsä nykyään aika kauan, en ole ehtinyt (jaksanut, saanut aikaiseksi...) "laitella" kotia. 

Esimerkki:

Meidän kuopus muutti keväällä omaan asuntoon, joten hänen huoneensa jäi tyhjäksi. (Tai jäi sinne sänky ja pöytä ja matto ja nojatuolikin... mutta vaille vakituista asukasta kuitenkin.) Täällä alakerrassa taas alkaa olla pienoinen säilytysongelma, kun mun kynttiläntekotarvikkeet lisääntyy koko ajan, eikä noille aloituskuvan lippusille ja lappusille, tai myöskään vaikkapa kirjaston kirjoille, ole oikein missään paikkaa.

Mulla olisi nyt siis ihan mahtava tilaisuus siirtää sinne yläkerran huoneeseen tietokoneeni ja muut askareet, joilla yleensä täytän meidän ruokapöydän. (Näkisittepä sen nytkin.. syömäänhän tähän ei edes mahtuisi, vaikka on iso pöytä!) Olishan se nyt älyttömän kätevää, kun olis kokonainen huone, missä elellä kuin pellossa! Ja pysyisi tupakin siistimpänä. 

Mutta: mä en halua viettää aikaani yksin yläkerrassa! Tykkään olla alakerrassa, tässä tuvassa, keskellä kaikkea, valoisassa ja nätissä tilassa, ikkunoiden äärellä... ja teepannun ja ruokakaapin vieressä (mikä tosin selvästi aiheuttaa sen, että natustelen jotain KOKO AJAN...).  En siis saa kerta kaikkiaan mitään tehtyä tuolle yläkerralle.

Mietin kolmea erilaista toimintatapaa tai ratkaisua ongelmaan:

1. Sisustelu. Jos vaikka koittaisin tehdä siitä huoneesta houkuttelevamman jotenkin? Olisiko sinne sitten kivempi mennä, kun olis hyvät ja asianmukaiset kalusteet ja esimerkiksi passeli kaappi kaikelle sälälle? (Plussaa olisi varmaan sekin, että pitäisi aina kävellä alas hakemaan syötävää...)

2. Uusi kaappi alakertaan. Hommaisinko sittenkin uuden, isomman  kaapin, jonne saisin kunnolla tungettua kaikki roinani..? Se ei ratkaise sitä ongelmaa, että levittäydyn tähän ruokapöydälle tekemään kaikkea, mutta toisaalta kaikki kamppeet mahtuisivat sinne helposti ja ne kenties tulisi kerättyä paremmin aina takaisin kaappin piiloon. Nykyinen kaappi on hankala ja liian pieni, joten tämä olisi ihan hyvä ratkaisu.

3. Nykyisten kaappien raivaus ja järjestely. Entä jos vaan tyhjennän nämä nykyiset alakerran kaapit ja teen niihin kunnon raivauksen? Sinänsä kyllä itseni tuntien tiedän, että jos haluan, mä kyllä saan ne kamat mahtumaan... mutta en haluaisi tunkea kaappeja täyteen. Pitäisikö siis jotain poistaa, tai tehdä vain vähän uudelleen järjestelyä kaapeissa...? (Tämä vaihtoehto kyllä houkuttelisi eniten!!)

Tämmöinen jahkailu on mun mielestä tosi rasittavaa!! Ja koko ajan on tunne, että asia on kesken, kun siihen ei sitä ratkaisua vaan löydy.

Kuvassa on yhden tutun kesämökin ulkohuussi - ihan mahtava! Ajatuksena tässä mulla siis on, että toisilla riittää energiaa ja ideoita sisustaa jopa huussi, mutta mulla ei ole idean poikastakaan sinne yläkerran huoneeseen...

Ja palatakseni työharkkaan: niin kivaa kuin siellä onkin, mulla ei meinaa riittää jaksamista ja aivokapasiteettia tehdä tälle huushollille mitään. En jaksanut paneutua tuon huoneen laittamiseen kesälläkään, sillä olin kevään opinnoista ja muusta henkkoht stressistä aika väsyksissä koko kesän. Lisäksi olin ottanut kesäksi aika paljon opintoja ja niitäkin olisi pitänyt edistää (osa on edelleen kesken). Eli olin väsynyt enkä ole oikein vieläkään toipunut siitä, ja väsymys on kaikesta hauskasta ja mielenkiintoisesta huolimatta läsnä oikeastaan koko ajan.


Jep, jälleen sopiva kuvateksti...

Tänä aamuna, kun lähdin tähän päivään tietoisena siitä, että mulla on periaatteessa neljä vapaapäivää, mutta toisaalta tuhottomasti kaikkea hommaa, jota pitäisi tehdä (siivous, pyykit, kauppareissu, yksi keskeneräinen opiskeluraportti, häät, mahdollinen lapsenvahtikeikka...) huomasin jo aamupäivällä jonkunlaisia kiireen ja stressin oireita. Mä siis hösäsin sinne ja tänne, tein kaikkea yhtä aikaa, limittäin ja lomittain - ja välillä ihan konkreettisesti pitelin päästäni kiinni, että saisin sen pysymään kasassa ja ajatukset jossain hallinnassa ja järjestyksessä! Huomasin myös, että hengitys oli hyvin pinnallista ja lyhyttä, mikä on mulle erittäin tyypillistä silloin, kun sählään ja sekoilen monien eri asioiden ristipaineessa.

Mulla tuntuukin olevan elämässä tämmönen ihmeellinen ristiriita: haluan tehdä paljon ja olla monessa mukana, haalia kaikki matskut, osallistua jokaiseen webinaariin ja lukea joka ikisen kiinnostavan artikkelin - mutta samaan aikaan koen sitten myös, että heeeeeeelp, tarviin jarrut päälle, tarviin aikaa ja rauhaa näille jutuille ja kaikki hommat pois! Eli nytkin: nautin työharkasta kovasti ja menen sinne joka aamu innoissani (vaikka väsyttäisikin), mutta toisaalta kaipaisin myös vaikka viikon vapaata, että saisin rauhassa laitella muita juttuja kuntoon. Vaikka esimerkiksi nyt ton tila-asian.

Mua auttaa paljon to do -listat, joihin kasaan tekemistä odottavat asiat. Monen mielestä liian pitkät listat on vaan huono juttu ja lisää painetta, mutta mä saan sillä tavalla ne miljoonat asiat pois mielestäni. Rakastan listojani ja tykkään vetää yli sitten ne tehdyt jutut. Samalla asiat on kirjattu ylös jonnekin, enkä vahingossa sitten unohda niitä.

Oli miten oli, tältä päivältä on nyt nuo työtunnit kasassa ja tämä blogikin pitkästä aikaa viittä vaille valmis päivittymään. Koska olen tässä aihetta pohtiessani taas kerran todennut, että sähläämällä kaikkea yhtä aikaa ei asioista tule oikein mitään valmista, taidankin nyt ottaa kupposen teetä ja siirtyä hetkeksi ihan keskittyneesti miettimään, miten tämän tilaongelman ratkaisisin.

En tiedä, oliko tässä tekstissä oikein päätä eikä häntää... Kysyn kuitenkin, onko linjoilla muita, joille multitaskaus aiheuttaa lähinnä sekavaa oloa ja paljon keskeneräisiä ajatuksia ja tekoja?

Heli 

maanantai 2. elokuuta 2021

pieni tilannekatsaus / realismia

 

Aloitetaan hämäävästi kivalla kukkakuvalla. Jatko ei sitten olekaan yhtä nättiä, nimittäin ajattelin laitella tänne pienen realistisen kuvapläjäyksen siitä, miltä meillä juuri nyt näyttää. Ja se ei ole kaunista...

Kun astuu ulko-ovesta sisään, kohtaa tällaisen näkymän: 


Kun jatkaa siitä pikkueteiseen, on näkymä tämä:


Kun vilkaisee pikkueteisessä kylppäriin, löytää syyn moiseen kaaokseen:


Kylppäri on tyhjä!!! Ja siis ihan tyhjä:


Kaikki on poissa. Myös pytty ja pesuallas. Ja syynä on tietenkin kylppäriremppa, joka tosin kutistui suunnitelmistaan aika tavalla.

Mulla on siis jo pitkään ollut haaveena maalata tuo lattia vaaleanharmaaksi. Ostettiin sitten heinäkuussa kaakelimaali ja siihen kuuluva esipesuaine ynnä muita vermeitä. Samoin ostettiin seinämaali ja maalipesu, meillä kun siis on noissa seinissä Tikkurilan Luja joka paikassa, myös suihkun kohdassa, ja se kohta oli aivan kamalaksi mennyt, kellastunut ja pinttynyt, eikä sitä mikään pesuaine siitä irrottanut.

Viime perjantaina sitten aloitettiin kantamaan kylppäristä kaikki pihalle. Suihkusekoittajan pystyi jättämään paikalleen, mutta lähes tulkoon kaikki muu taisikin lähteä. Lauantaina vanhempi tyttö tuli mun avuksi ja siivottiin seinät ja lattiat.


Tyttö siellä raataa... oikeesti se kyllä teki tätä into piukassa, piti vaan vähän kuvaan suuta mutristella. =D Seinät sain maalatuksi lauantaina.

Noh... sitten tuli sunnuntaiaamu ja olisi pitänyt aloittaa se lattioiden tehopesu. Sain (onneksi!) siskolta viestiä, että tsemppiä nyt sitten vaan hommaan, hän on tosin kuullut, ettei se moneltakaan ole onnistunut... siis vaikka maalaus onnistuisikin, niin sen maalin kesto on ollut huonoa... Mä aloin sitten vähän etsiä tietoa aiheesta. Menin kunnioitettaville suomi24- ja vauva.fi-sivustoille, koska sieltähän se totuus löytyy. Useimmat kommentit oli, että kauhea työ / lopputulos ok / mutta tosi pian tulee jälkiä, halkeamia, naarmuja... Laittelin sitten omaan instaan kyselyä, onko ihmisillä kokemusta tästä laattojen maalaamisesta. Ja sain lopulta puhelun yhdeltä tutulta ja sen viesti oli hyvin selkeä: älä vaan maalaa!!! Ei tule kestämään käyttöä jne.

Lopputulos: maalit palautui kauppaan. En ota riskiä, että vedän ekat skraidut lattiaan jo siinä vaiheessa, kun sinne palautetaan pesukone, kaapit jne. Oikeesti oli lähinnä helpottunut olo, kun sai saman tien unohtaa sen järjettömän työn, mikä siinä esipesussakin jo olis ollut.


No nyt pitäisi sitten palautella kaikki kamat takaisin kylppäriin... kunnollisen puhdistuksen kautta. Voin sanoa, että kyllä oli ällöhommaa tämäkin vessanpöntön pesu... Onneksi sen sai tehtyä pihalla. Kumihanskoissa, kumisaappaissa, hyvä etten vielä suojalasejakin hakenut! Me siis säästetään kaikki vanhat kalusteet, koska kaikki on kuitenkin ehjää ja kelvollista edelleen. Putsaamalla saadaan vielä lukemattomia käyttövuosia lisää.

Lattiassakaan ei siis ollut mitään varsinaista vikaa, paitsi väri, jonka olisin halunnut vaihtaa vaaleammaksi. Olispa se edes yksivärinen... mutta tuo oli niin hieno silloin vuonna 1999 tai jotain, kun se tehtiin. Kylppäri on pohjoisen puolella ja siellä on vain pieni ikkuna, joten se on muutenkin hämärä ja sitten vielä tumma lattia... Mutta no, tällä samalla nyt jatketaan.

Jos jotain hyvää tässäkin episodissa, niin tulipahan tosiaan jynssättyä kylppäri kunnolla. Yököttävin nurkka oli tietenkin toi pyttynurkka... mutta nyt tietää, että se on pesty. Tänään toivottavasti mies saa silikonit takaisin paikalleen (pitää käydä ostamassa sitä lisää) ja saadaan pikkuhiljaa myös pytty, allas ja suihkusysteemitkin takaisin. Onneksi on toinen vessa talossa, mutta suihkun tarpeessa alkais jo vakavasti olla kyllä. Täytyy ainakin tänään käydä tytön luona suihkussa.

Niin joo, laitetaanpas vielä yksi kuva:


Nimittäin myös tuvassa on aika kaaos, kun osa kylppärin kamasta on täällä jemmassa. Nättiä ja seesteistä, eikö?

Lopputulema siis jossain toisessa postauksessa, vaikka eipä tuolla kylppärissä kyllä juuri mikään entisestä muutu. Samat kaapitkin pidetään, vaikka vähän eka mietin jotain uudistusta niiden kohdalla. No, uusi suihkuverho sentään tulee, hah!

Eilen kävin sitten vastavuoroisesti auttamassa tyttären kotona lapsenlapsen huoneen siivoamisessa. Siellä asuu sellainen pikkuneiti, jonka kämppä on kyllä useimmiten täyden räjähdyksen vallassa ja nyt koitetaan häntä vähän koulia koululaiseksi. Täytyy sanoa, että siivoan paljon mieluummin sekaisin olevaa huonetta kuin jynssään kylppärin lattioita, joten vaihtokauppa oli ihan hyvä. Tässä vähän näkymiä pikkuneidin huoneesta:



Lähtökohta oli aika järisyttävä, mutta lopputulos oli tosi hyvä. Muutettiin kaikkien huonekalujen paikkaa myös samalla ja roskiin / kierrätykseen lähti melkoinen määrä lähinnä paperisälää. Saas nähdä kauanko järjestys pysyy ja mahtuuko tuolla sitten eppuluokkalainen läksyjään tekemään, kun koulut pian alkaa. 

En voi olla laittamatta tänne vielä kuvaa neiti ekaluokkalaisen ekasta koulurepusta:


Jep, ei mitään heppoja / perhosia / prinsessoja, vaan Minecraft! Ja hän siis tosiaankin leikkii usein myös prinsessaa, meillä on täällä mummolassa läjä huiveja lastenlasten käytössä ja lähes joka kerta täällä ollessa niistä viritellään hameita ja pitkiä Tähkäpään hiuksia... Mutta reppuvalinta oli aivan selkeä, samoin kuulemma penaaliksi haluaa Minecraftin. Kuinkakohan moni pieni ekaluokkalainen tyttö on tehnyt saman valinnan? =D

Tämmöiset jutut tällä erää. Mitäs tuumaatte tämmöisestä ällörealismista kaiken höpösöpö-somemaailman kuvien keskellä? =D (Ja ällöksi en tietenkään laske näitä kolmea viimeistä kuvaa!)

Heli

PS. Mun kuvat taitaa olla aika tummia ja ankeita. Sorry siitä! En tiedä, miten saisin parempia kuvia (enkä nyt muistanut kirkastella näitä...), joten näillä mennään.

maanantai 26. heinäkuuta 2021

kesäreissu

Me tehtiin joku aika sitten miehen kanssa pieni kesäinen reissu. Ajeltiin siis Suomea ristiin rastiin viiden päivän ajan. Eka yö yövyttiin Airbnb-kämpässä ja loput ystävien tai sukulaisten luona. Kotia pitivät pystyssä lapset vaihtuvissa vuoroissa, sillä koira ja lampaat piti hoitaa ja vahtivuorot sopia lasten työvuorojen mukaisesti. Pientä säätöä se vaati, mutta päästiin me lopulta reissuun. Tässä pieni kooste reissustamme muistoksi itselle, ja kukaties joku teistä innostuu myös käymään näitä paikkoja katsomassa!  

Ensimmäinen reissupäivä: Kouvola - Koli

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin eli jo ysin maissa aamulla. Ensimmäinen pysäkkimme oli Imatra. Käytiin siellä vähän kävelemässä. Halusin nähdä tämän ihanan prinsessanlinnaa muistuttavan Valtionhotellin.


Myös mahtava Imatrankoski piti tietenkin nähdä. Se oli kyllä tosi vaikuttava ja noita kuohuja olisi voinut vaan tuijottaa loputtomasti.

Olen kuullut tosi usein, miten upeaa seutua on Punkaharju, joten ajeltiin sitten sitä kautta eteenpäin. Ja olihan siellä todellakin kaunista! Harjun molemmin puolin on siis järvi. Kannattaa ajaa tuota maisemareittiä, jos siellä suunnalla liikkuu!

Nämä järvimaisemat sykähdytti muutenkin ja vähän piti kuvailla ohi ajaessa.

Huomasin karttaa katsellessani, että meidän reitillehän osuukin Kerimäki, joten pitihän sekin mahtavan suuri ja kaunis kirkko käydä tsekkaamassa. Enpä olisi teininä uskonut, että joskus ihan vapaaehtoisesti käyn lomalla kirkkoja katsomassa!!

No päästiinhän me sitten viimein sinne varsinaiseen kohteeseenkin, eli Kolille. Vietiin kamppeet Airbnb-kämpälle, joka sijaitsi noin 10km päässä Kolilta ja jatkettiin samaa vauhtia katselemaan nämä upeaakin upeammat kansallismaisemat.

Tuolihissillä oli ihan mahtava körötellä. Mulla ei ole lainkaan korkean paikan kammoa, joten mä vain nautin matkasta. Metsän keskellä oleva hissimatka oli suorastaan mystinen, ympärillä oli vain hiljaisuutta ja ihanalta tuoksuva metsä. Eikä ötökän ötökkää nähty.

Siis nämä maisemat... niin upeat!!

Ei siellä oikein muuta voinut kuin istua hiljaa ja ihastella vaan. Hauska sattumus oli, kun yksi nainen alkoi meille siellä jutella ja lopulta selvisi, että hänen veljensä asuu täällä Kouvolassa. Eikä siinä vielä kaikki, sillä myöhemmin selvisi, että kyseinen veli oli aiemmin meidän pojan työkaveri. Kyllä maailma on pieni!

Reissun eka kommellus sattui, kun käytiin illalla syömässä. Siinä Kolin kylällä oli pieni grillivaunu, josta mies otti hampurilaisaterian ja minä ranskalaiset perunat. Ruoka oli aika... epäilyttävän näköistä. Ja myös makuista. Mies saikin siitä sitten vissiin jonkunlaisen ruokamyrkytyksen... Minut taisi pelastaa se, etten syönyt hampurilaista. En voi kyllä sanoa, että suosittelisin kyseistä paikkaa!! Majapaikkana meillä oli huone vanhasta talosta. Emäntä oli mukava ja huone siisti, siihen oltiin tyytyväisiä. Uni maittoi hyvin, mitä nyt se yrjölle ryntäily aamuyöstä vähän häiritsi nukkumista. 

Toinen reissupäivä: Koli - Jyväskylä

Toinen päivä alkoi hyvällä aamupalalla, jonka saimme majapaikassamme. Sen jälkeen lähdettiin matkaan kohti seuraavaa yöpaikkaamme, eli Jyväskylää. Matkan varrelle sattui sopivasti pari kohdetta, joissa olen myös halunnut vierailla, nimittäin Valamon ja Lintulan luostarit, joten poikettiin molempiin. 

Valamo oli kyllä pramea ja hieno paikka! Koska oli tosi kuuma päivä, mulla oli minishortsit jalassa ja tyhmänä menin myös sinne kirkkoon niissä vetimissä... Mua sitten ystävällisesti ohjeistettiin peittämään polvet, joten huivin lisäksi lainasin sieltä myös kietaisuhameen. 

Lintula ei ollut lainkaan niin pramea, eikä muutenkaan ilmeisesti mikään erityisesti turisteja vetävä paikka, koska siellä oli melkoisen hiljaista. Käytiin sielläkin kuitenkin kahvilla.

Reissun seuraava kommellus sattui, kun lähdettiin jatkamaan matkaa Lintulasta. Hups vaan, ja rengas oli aivan sökönä! Meillä oli vararengas mukana, mutta rengasavain olikin sitten ihan lelu. Se suorastaan vääntyi, eikä pultit hievahtaneetkaan... joten jouduin pysäyttämään ohi kulkevan auton, josta sitten apu löytyikin. 

Rengas vaihtui ja matka jatkui. Ja jälleen oli muuten tosi koominen sattuma, kun selvisi, että meitä auttamaan pysähtynyt mies oli kotoisin Jyväskylästä ja kuinka ollakaan tunsi sieltä minun sukulaisen. Maailma on todellakin pieni!!

Jyväskylässä mentiin äitini luo yöksi ja katseltiin siellä jalkapallon loppuottelu, joka olikin aivan hermoja raastavan jännittävä. Seurattiin aivan poikkeuksellisesti mekin nyt noita kisoja, vaikka ei yleensä jalkapalloa katsella. Mulla ei varsinaisesti ollut mitään suosikkijoukkuetta, mutta tykkäsin kyllä Italiasta, joten onnea heille!

Kolmas reissupäivä: Jyväskylä - Vaasa

Matka jatkui. Nähtiin aamulla Jyväskylässä vielä pikaisesti mun kummitätiä ja sitten ajeltiin muutama kymmenen kilometriä eteenpäin moikkaamaan mun veljeä vaimoineen. Ei olla heillä vierailtu vuosikausiin, joten nyt valittiin reitti sillä lailla, että poiketaan kylään sinnekin. Mukava olikin nähdä pitkästä aikaa!

Matkan varrella pysähdyttiin vielä syömään ja pienesti shoppailemaan Kyyjärvelle (mielenkiintoiset ostokset: mä ostin paidan, mies osti kangassakset =D) ja viimein iltasella oltiin perillä Vaasassa, jossa asuu hyvä ystäväni. Ilta sujui rattoisasti rupatellen, porealtaassa istuen ja iiiihania kissanpentuja ihastellen. Koitan välttää kissanpentukuumetta, mutta väkisin se vaan meinaa iskeä... 

Neljäs reissupäivä: Vaasa - Tampere

Ystäväni meni aamulla töihin, joten aamupalan jälkeen mekin suoriuduttiin matkaan. Toteutettiin taas yksi haaveeni, olen nimittäin monet kerrat toivonut, että pääsisin joskus käymään Mallan Makeissa. Nyt meidän reitti kulki juuri sitä kautta, eli Ilmajoelta, ja pääsin maistamaan ihanaa kakkua ja ihastelemaan muutenkin kahvilaa. 

Snickerskakku oli aivan älyttömän hyvää, suosittelen lämpimästi!!

Ja tämä tapetti on niin mun unelmatapettia! Meidän makkarin tapetti on poikien jäljiltä, siis aika karseassa kunnossa, ja olenkin jo pidemmän aikaa miettinyt, että se jossain välissä tapetoidaan uudelleen. Jotain juuri tällaista olen sinne ajatellut, siis mustaa ruusutapettia. (Sitten meillä onkin melkein joka huoneessa ruusutapetit... ei tietoinen valinta, mutta näköjään mä vaan aina sellasiin syvästi ihastun!)

Käytiin tuona reissupäivänä moikkaamassa myös miehen sukulaisia Peräseinäjoella, jossa he oli mökillä. Oli kyllä todella rattoisa parituntinen sekin kyläily! Siitä sitten jatkettiin Kurun kautta Tampereelle mun siskon luokse seuraavaksi yöksi. Illalla sisko ja sen mies ajelutti meitä kunnon turistikierroksen. Ensin käytiin Lempäälässä ihanassa kahvila Siirissä syömässä superhyvää pullaa. 

Sitten oltiin vielä turisteina Tampereella. Oli jotenkin tosi hauskaa kävellä siellä, ihan kuin olis ollut ulkomailla! Tampere on kuitenkin noin 100 x vilkkaampi paikka kuin Kouvola, joten oli oikeesti sellanen iloinen turistifiilis siellä kulkiessa. 

Siskon kanssa yhdet viinitkin nautittiin (turhankin) lämpimässä kesäillassa. (Siis koko meidän reissun ajan oli ihan älyttömät helteet. Oli suorastaan parasta istua kuumin aika päivästä ilmastoidussa autossa...)

Viides ja viimeinen reissupäivä: Tampere - Kouvola

Hyvin nukutun yön jälkeen koitti sitten viimeinen reissupäivä, eli lähdettiin suuntaamaan kotia kohti. Mentiin jälleen käymään miehen sukulaisissa (samat kuin aiemmin), nyt heidän toisella mökillään Lammilla. Ja se mökkipaikka oli aivan unelma!! ♥ Kävin koko reissun ekan ja ainoan kerran uimassa ja vesi oli kuin linnunmaitoa, niin suloisen lämmintä. Olispa itselläkin tuollanen paikka, en muuta tekisikään kuin uisin, ah! 

Mökillä oli hauska sorsaperhe. Näin ne uidessani ja hämmästyin, kun ne tuli siellä järvessä ihan kohti ja siitä mun pään vierestä vaan sujahtivat menemään. Ne kiipesi ihan coolisti rannalle ja marssi kohti mökkiä. Selvisi, että ne olikin ihan kesyjä, kaiken kesää siellä pyörineitä, söivät kädestä ja hyvä etteivät sisälle asti tulleet!

Lopulta lähdettiin sitten vielä viimeinen välimatka ajelemaan ja kotiin saavuttiin kuuden jälkeen illalla. Kilometrejä kertyi ihan kivasti ja lämpötilat oli melkoiset, auton mittarissa +34 tuohon aikaan illastakin vielä.


Oli kyllä ihana reissu, oli tosi virkistävää olla muutama päivä kotinurkista pois ja nähdä sukulaisia ja ystäviä. Mihinkähän sitä ensi kesänä sitten auton nokan suuntaiskaan...?

Heli


maanantai 5. heinäkuuta 2021

kesäkuulumisia

Hei vaan, piiiiitkästä aikaa! Täällä blogissa onkin nyt ollut melkoisen pitkä tauko, mutta pistetäänpäs nyt vähän kuulumisia. Maalipönttö on ollut tämän päivän juttu, ollaan nimittäin vihdoinkin saatu aikaiseksi maalailla vähän. Meillä on jotkut ulkoseinät ollu jo aika monta vuotta sitä kolmatta maalikerrosta vailla... Välillä vaan on sellainen olo, että ei enää yhtään maalaamista, ikinä! Mutta pakkohan nekin oli valmiiksi saatella, ja onhan tuo nyt kieltämättä aika siistin näköinen, kun ei enää naulan kannat näy (heh).

Kevät ja alkukesä on tosiaan menneet vauhdilla. Edellisen postauksen aikaan olin vasta aloittelemassa kevään viimeistä moduulia koulussa. Toukokuussa se saatiin päätökseen hyvillä arvosanoilla (5) ja koulusta alkoi loma muistaakseni 8.5. Mulla tosin on koko kesä opiskelua, ja aloitinkin heti jo silloin toukokuussa tosi vauhdikkaasti kesäopinnot (joita oli neljän kurssin verran... huoh). Tein kaksi pientä kurssia valmiiksi pikavauhtia (noin parissa viikossa) ja ne kaksi isompaakin aloitin hyvin ja tein aika pitkällekin toista niistä. Mutta sitten tapahtuikin totaalihyytyminen, enkä ole oikein saanut aikaiseksi mitään niiden kanssa. 


Tällä hetkellä kurssien kanssa on tilanne se, että toinen on raporttia vaille valmis, mutta raportti on aivan seisahtaneessa tilassa. Ja toisessa on vielä paaaaaljon tekemistä. Siihen kuuluu muun muassa reilut 100h vapaaehtoistyötä, joista olen nyt tehnyt noin puolet... Innostuin kevään moduulin vieraslajiaiheesta todella paljon ja olenkin nyt tehnyt vapaaehtoistyötä osittain sen tiimoilta: olen siis ollut kitkemässä jättipalsamia ja ohjannut yläasteikäisiä vieraslajiasioissa (siis silloin toukokuussa, kun vielä oli koulua). Osan vapaaehtoistyöstäni teen Animalialle ja olenkin tästä kohta lähdössä paikallisen yhdistyksen kokoukseen miettimään, mitä voisin siellä vielä kesän mittaan tehdä.


No, se koulusta, koska nyt on KESÄ! Ja mansikat! Me istutettiin meidän pihalle viime kesänä noin 30 mansikantainta, joiden tuotto oli viime kesänä aivan totaalisen surkea. Muurahaiset ja linnut söi ne suunnilleen kokonaan. Tänä keväänä aloin terävänä siirtämään mansikoita toiseen kohtaan, että päästäisi niistä murkuista. Otettiin siis lavat niiden ympäriltä pois ja siirrettiin ne toiseen kohtaan, jonne tein uuden paikan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Totuuden hetki koitti, kun löin lapion multakasaan... se oli täynnä muurahaisia. Aaargh!! Ajateltiin sitten, että ihan sama, olkoot mansikat siinä missä olivatkin, mutta ilman niitä lavakauluksia, kun ne nyt oli jo otettu pois. Ja kas: muurahaiset katosivat!! Ja mansikkasato on ollut aivan valtava!!! Ollaan siitä ehkä noin viikon aikana saatu varmaan liki 10 litraa, ja aina vaan lisää pukkaa. Myös kukkia on edelleen! Jei!


Rohkenen väittää, että hyvä mansikkasato johtuu osittain siitä, että en anna miehen leikata nurmikkoa... ihan kuvan kaltaiselta se ei näytä, mutta melko villiltä kuitenkin. Olen oikeasti ihan varma, että koska mansikat vähän niin kuin katoaa sinne heinikkoon, linnut ei yksinkertaisesti ole niitä tajunneet. Toisaalta meillä ei ole nyt naakkoja tässä näkynyt muutenkaan, mutta hyvin ne mansikat silti heinän sekaan piiloutuu. Kannattaa siis antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, hah!


Kesän ylläriuutinen on se, että meillä on lampaita! ♥♥♥ Olen haaveillut lampaista vuosikausia, mutta jotenkin vaan sitten tyytynyt siihen ajatukseen, että kun ei mies niitä halua tänne, niin en jaksa taistella ja vääntää kättä asiasta. Mutta mutta. Tyttö, meidän kuopus, valmistui kesän alussa maatalousalan perustutkinnosta eläintenhoitajaksi. Hän oli viimeisen harjoittelunsa tekemässä lammastilalla ja kerran sitten istuttiin pihakeinussa ja tyttö katseli, että tuohon kyllä niin hyvin lampaita saisi... Minä aloitin sen "no niin mutku ei se iskä..." jolloin tyttö sanoi, että hän kyllä ottaisi silti. Lupautui tekemään aitaukset ja suojatkin, jos otettaisi. Joten niin siinä sitten kävi, että soitin suunnilleen saman tien yhteen paikkaan, josta saa kesälampaita vuokralle ja sovittiin, että meille tulee kolme lammasta! 


Niin me sitten tytön kanssa tehtiin aitaus ja mies sitten taipui auttamaan katoksen tekemisessä yms. (lampaat ei tosin ole katoksessa lainkaan... ne vaan makaa tuolla helteessäkin keskellä laidunta, huhhuh!). Hiukan on ollut jännittävää nyt sitten, nimittäin heti lampaiden tullessa yksi ryysäsi aidasta läpi... Omistaja oli vielä paikalla ja tuli siinä sitten nähtyä, miten toimitaan, jos tilanne toistuu. Ei ole onneksi toistunut!

Tässä he nyt sitten ovat! Tytöt oli jonkun aikaa ilman nimiä (en siis tiedä, olisiko heillä ollut nimet valmiina...), koska niitä vaan oli niin vaikea nimetä. Mutta koitettiin sitten jotkut keksiä. Joten ruskeanaamainen on nyt Sofia, lapsenlapsi halusi antaa sille sellaisen nimen. Valkonaamainen, keltamerkkinen on Lempi, minä annoin sille tuon nimen, sillä se on mun lempparini! ♥ Lempi tulee nuuskuttelemaan naamaakin ja se vaan on niin herttainen jotenkin.


Tämä valkonaamainen, pinkkimerkkinen on sitten puolestaan Tuire - sen nimen antoi vävypoika. =D Tuire on nähdäkseni porukan rohkein ja jotenkin sellanen jyrä, tunkee ihan surutta päänsä kauraämpäriin eikä muille jättäisi mitään. Se on myös kova määkimään.


On kyllä niin hauskaa, miten nopeasti lampaat meihin tottui. Tai sitten ne vaan on niin älyttömän ahneita... =D ne nimittäin tulee ihan juosten luo, kun kauraämpärin kanssa laitumelle menee niitä katsomaan. Lampaat ovat meillä nyt mahdollisesti heinäkuun loppuun saakka, tai jos laitumella riittää ruokaa, niin miksei pidempäänkin. Katsotaan! Ensi vuonna on tarkoitus ottaa ne sitten vähän aikaisemmin (nyt tulivat vasta juhannuksena, jolloin heinä oli jo toooosi pitkää) ja aidata toinenkin osa tontista. Haaveilen kyllä, että voitaisi aidata koko tontti ja saisivat vapaasti kuljeskella, mutta voipi olla hiukan liian haastava (ja kallis...) homma. Aitana meillä on nyt sähkölanka ja polkukepit, mikä oli tosi helppo ja nopea tehdä, mutta ensi vuonna ehkä laitetaan vähän järeämpi verkkoaita. Olisi aika hauskaa ottaa karitsoita, nyt ei voitu niitä edes ajatella, kun eivät olisi sähkölangassa pysyneet.

Lisää luontoelämyksiä suoraan omasta pihasta saatiin, kun seurattiin yhtä linnunpesää ja sen elämää. On siinä tiaisella kyllä niin hupaisa pesäpaikka, nimittäin yhden oven sisällä - siellä on ollut monena kesänä pesä. Satuttiin tosi onnekkaasti näkemään poikasten pesästä lähtökin, sain videollekin yhden ensipyrähdyksen. ♥  Meillä on pihassa myös jäniksiä (rusakoita) ja ollaan nähty joinain iltoina, kun peräti kolme poikasta pomppii pitkin pihaa. On se vaan niin iso ilo joka kerta, kun luonnon eläimiä näkee läheltä!

No nämä kuolettavat helteet pitää vielä mainita... ja ötökät. Mun mielestä on aivan kamalia olleet noi kolmenkympin helteet, en viihdy yhtään!! Ja olen tosi huolissani noin yleensä ottaen siitä, mihin tämä maapallon lämpötila on menossa. En kestä, miten jotkut ihmiset intoilee, kun on niin IHANAN kuuma... kattia kanssa, huonosti tässä käy, jos tätä jatkuu! Täällä on joka paikka jo ihan rutikuivakin. Ukkosia on muutamia saatu ihailla, ja sadetta on sitten saatu aina kuin saavista kaataen. Nyt kyllä sadetta jo kaipaan todella. No sitten tosiaan ne ötökät: täällä on ollut aivan kauheasti mäkäräisiä ja paarmoja tänä vuonna. En muista ihan niin paljon olleen aikaisemmin. Meillä ei ole hyttysistä kärsitty onneksi, kuten joillain alueilla, mutta on näissäkin pirulaisissa ihan tarpeeksi.

Meidän vanha koirulainenkin on ollut ihan huhhuh helteistä. Välillä on pitänyt märän pyyhkeen alla pitää tai kastella kokonaan.  Ei kiva. Loppuis jo!!

Tässäpä oli nopeat pikakuulumiset. Nyt minä alan tehdä lähtöä sinne kokoukseen. Mitäs teille kuuluu?

Heli