PS.

Tämmönen siitä sitten tuli. Nyt onkin sitten puutarhahommat tältä syksyltä tehtynä. Ehhehe. 

Heli

täällä taas

Kolmen vapaapäivän kolmas päivä menossa. Ihanasti on saanu lepuuttaa hermoa ja silleesti. Olen saanu aikaankin jotain juttuja, mitkä on tosi pitkään odotellu tekijäänsä... esimerkiksi nämä:

...jotka ovat siis vanhoja valokuvakansioita, mitkä päällystin kankailla. Niistä tuli kyllä aika ihanat, mutta totta puhuakseni noi viisi kansiota ei riitä yhtään mihinkään. Mulla on sellanen visio, että päällystäisin kaikki vanhat kansiot erilaisilla mustapohjaisilla kankailla ja sitten ne näyttäis kivoilta kun sais joskus niihin ne valokuvat sisään ja kansiot lopulta tuonne olkkarin kaappiin. 

Kuvat on tällä hetkellä tässä:

Äkkilaskelmalta siinä on noin 2500 kuvaa vuosilta 1995-2006 ja sitten siitä eteenpäin ne kaikki loput tuhannet valokuvat onkin tietokoneella. Olen perannut sekä noita paperikuvia että koneella olevia kuvia todella rankalla kädellä aina silloin tällöin joutessani, mutta silti niitä on aika älyttömästi. On jotenkin aika vaikeaa se perkaaminen... mutta kuitenkin mielestäni tarpeellista, koska kerta kaikkiaan kukaan ei vaan tarvii tuhansia kuvia. Tai öö, kymmeniä tuhansia. Sillä tuhansia niitä on edelleenkin.

Vaikka tuntuukin melkein mahdottomalta, niin jostain kai tuo homma vaan pitää aloittaa, ja puhdetta siinä kyllä sitten riittääkin toviksi, että valmiiksi asti pääsen. En tiedä oikein vielä, että miten käytännössä tämän projektin toteutan, muuten kuin että aloitan noista kuvista ja kansioista ja sitten tarpeen mukaan päällystän lisää kansioita (joita kyllä löytyy vielä vaikka miten paljon...) ja sitten teetän niitä koneella olevia kuvia jonkunlaisella tahdilla... sitten joskus, kun sinne asti pääsen. Toivottavasti mun mustavalkoinen visioni on siinä vaiheessa vielä hyvältä tuntunut idea...

Olen myös tehnyt puutarhatöitä. Hahhahhah... Eli olen poistanut (viimein) padasta kesäkukkaset, ne marketat, jotka olikin jo venähtäneet sellasiksi ehkä 60cm korkeiksi. Koitin sillon alussa vähän nyppiä niitä kuolleita kukkasia pois, mutta kas kummaa, kun se sitten unohtui vallan.. Mutta näytti ne silti kukkivan, joskin tosiaan myös kasvattivat aika korkeat varret, liekkö sen vuoksi juurikin, etten hoitanut niitä mitenkään.

No eilen sitten ostettiin uudet kukkaset pataa varten. Saa nähdä, milloin koittaa päivä, jolloin ne pääsee paikalleen... No ei vaiskaan, koitan kyllä tänään saada ne laitettua, ulkona on niin ihana ilmakin, että lienee pakko mennä vähän ulos jossain kohtaa. Ihan kiva on saada oven pieleen nätti kukkapata. Jollain oli idea - oliko se Krissellä? - että laittaa kukkien keskelle lyhdyn; taidan kokeilla samaa.

Mä olen tässä hiljaiseloni aikana lähinnä lukenut kasapäin kirjoja ja myös sortunut vähän shoppailemaan. Siis ihan sellasia pienehköjä juttuja kotiin, esimerkiksi nuo ihanat kynttiläkipot sekä myös tällaiset:

Ja molemmat siis täältä:

..eli tietenkin Habitaresta, jossa myös minä ihan ekaa kertaa elämässäni kävin, kun sain Ruusan arvonnasta palkinnoksi lipun. Sain mukaan Helsingissä asuvan ystäväni, ja olihan siellä ihan kivaa yhdessä pyöriskellä. Mä en siis ole koskaan vastaavassa käynyt, joten en tiennyt mitä odottaa, eli en osaa sanoa oliko hienommat vai huonommat systeemit kuin aiemmin. Minusta ihan jees, tosin eniten mua kiinnosti se osasto, missä oli kaikkee kivaa sälää myytävänä. Noiden kynttiläkippojen lisäksi ostin myös pari korttia ja sit sellasen keraamisen raastimen, jota en tosin ole vielä käyttänyt, saakin nähdä päätyykö se vielä jollekulle joululahjaksi...

Olen myös kotona tehnyt vähän jotain. Esimerkiksi sain palautettua olkkariin taas tuon ihanan turkoosin värin, kun silmiä alkoi lopulta niin paljon särkeä ne oranssit sohvanpäälliset, että oli pakko tarttua siihenkin toimeen ja vaihtaa päälliset. Olen shoppaillut myös tollasen ihanan pienen tyynynpäällisen, mua jostain syystä vaan niin kovasti kiehtoo tuo kuosi, tuollanen "marokkolainen" tai miksi sitä sanois. 

Minusta nuo aiemmissa kuvissa olevat kynttiläkipotkin on jollain lailla samaa tyyliä (vaikkei ehkä oikeesti ole lähellekään, mutta minun mielessä nää on jotenkin samantyyliset...). Mustavalkoisuus on jo pidemmän aikaa kiehtonut mua muutenkin, ja nyt tein yhdestä pidempään mietitystä ajatuksesta totta, kun ostelin myös muutamat mustat astiat:

...eli nuo Teema-kupit, joita hommasin 6kpl. Mulla on aika sekalaisia noi kupit, on monenlaista kuviota, mutta niitä yhdistää kuitenkin tuo musta. Ja noista kaikista tykkään niin kovin, etten ees haaveile, että olis vain yhdenlaisia kuppeja. Niin, ostin myös sit Ikeasta mustia lautasia, ne tuo kans kivasti särmää astiakaappiin. Ja on se aina jotenkin piristävää, kun on jotain uutta, ees vaikka miten pientä. (Tuo ihan oikeanreunimmainen muki on muuten myös mielestäni tollasta "marokkolaista" tyyliä... tykkään siitäkin tosi paljon.)

Vaikka olenkin vähän sellanen kulutusvastainen, en voi mitään sille, että välillä iskee jonkinlainen ostomania ja tekee mieli vähän shoppailla... useimmiten ne mun kohteet sitten on just tollasta; kuppeja, lautasia, kynttiläkippoja... Ja äskettäin ostin myös useampia lakanoita, kun oli niin kertakaikkisen edullisia. Meillä kun on paripeitto, niin siihen ei ihan aina löydykään niin helposti pussilakanoita, mutta nyt sorruin ostamaan oikein sitten kolme settiä, kun maksoivat jotain 26€/setti (pussilakana+tyynyliinat). Ja kun olivat niin ihaniakin:

Jotexilta siis löytyivät, mulla on jo aiemmin ollut tuollanen tummansininen versio, nyt ostin sitten turkoosit, punaiset ja vielä vaaleanharmaatkin... Tuntui kyllä ehkä pikkuisen liioitellulta ostaa noin monet, mutta no... niistä piisaa nyt sitten pitkäksi aikaa. Ja voin laittaa vanhan erittäin väsähtäneen pussilakanan muihin tehtäviin... (eli todennäköisesti miehelle autotalliin johonkin peittelyhommiin)

Mä en oikein hirveesti ole innostunut mistään retroiluista taikka kirkkaista väreistä, mutta tuollaset pelikortit nappasin kuitenkin mukaan silloin, kun äitini huushollia tyhjennettiin. Aina välillä katselen noita ja mietin, miten ne hyödyntäisin... Voisin hyvin kuvitella nämä jonkun värikkään kodin lastenhuoneen seinälle tauluksi, mutta osaanko kuvitella niitä meille, en tiiä... En kuitenkaan raaski poiskaan laittaa, on ne jotenkin niin kivat.

Laitetaan nyt vielä kauniiksi lopuksi kuva minun parhaasta ystävästäni, eli suklaalevystä. =) Voi ihme, miten paljon ihmiseen tuota suklaata voikin mahtua... Puolustelen suklaaholistiuttani sillä, että tuo on kuitenkin 80-prosenttista versiota, eli to-del-la terveellistä... Niinpä niin. Mutta no, jotain iloja pitää ihmisellä elämässä olla, eikö niin?

Aurinkoista sunnuntaita kaikille, mä koitan nyt patistella itseni sinne pihalle istutushommiin...

Heli

väsähdys

Olen tässä viime ajat miettinyt mitä se sit olis. Että voisin sitä tehdä enemmän. En ole oikein saanu vastausta ajatuksiini. Olo on jokseenkin tämä:

*huokaus*

On vaan niin paljon kaikkea. 

Ja sit ei toisaalta mitään. 

Ei meinaa jaksaa.

Palaan asiaan joskus.

Heli

muuttonatsi

Tyhjä laatikko, paras laatikko...

Olin viikonloppuna auttamassa äitiäni muutossa. Sinällään muuttaminen on minusta ihan huippuhommaa, minä kun rakastan sitä raivaamista, ja mikä onkaan parempi hetki karsia turhaa roinaa kuin muutto? Nyt oli vaan niin, että vaikka olin jo aikaisemmin raivannut äitin luona kaappeja ja tavaroita vietiin kierrätykseen ja muualle vaikka miten paljon, oli sitä tavaraa kyllä edelleen aivan älyttömästi. Äiti muutti maalta kaupunkiin, omakotitalosta pikkuiseen kerrostaloasuntoon. Ei ihan ollu hanskassa se asia, että miten paljon sitä tavaraa ihan oikeesti mahtuu uuteen kotiin. Saatikka sitten, että mitä kaikkea oikeesti kannattaa raahata mukanaan...

Meillä meni kyllä lauantaina ihan rattoisasti aika, kun minä tiukkana tyttönä pistin äitin lajittelemaan tavaransa. Juu, näin ikävä ihminen olin. Kaatelin laatikon toisensa jälkeen lattialle, ja sanoin, että käydääs läpi... Monta kertaa äiti sanoi ensin, että "se on katottu, siihen ei tarvii kajota" mutta siitäkös minä välitin... Niin justiin, luit oikein. En välittänyt, vaan oikeastaan vähän suorastaan pakotin käymään ne roinat läpi. Lähes tulkoon kaikki käytiin läpi, aika vähän tavaraa oli sellasta, mihin en puuttunut.

Saattoi olla esimerkiksi niin, että äiti sanoi, että "kaikkia kenkiä pidän", kun minä ällistelin kenkien määrää. Joita siis oli ehkä jotain pari jätesäkillistä. Kun sitten vaan sitkeästi sanoin, että jos nyt kuitenkin katottais ne läpi, niin kyllä sieltä sitten kuitenkin säkillisen verran niitä turhia löytyikin... Silti sinne vielä jäikin vaikka miten paljon. Kyllä mä en tajua, miten voin olla äitini lapsi... ollaan me niin erilaisia. Mä en vaan tajua, mihin ihminen tarvii 3-6 paria lenkkareita. Itse omistan yhden parin. Ostan uudet, kun vanhat menee rikki. Äiti vissiin ostaa uudet, kun jostain halvalla saa. Siis niinku Minimanista tai silleen.

Taikka sitten oli joku ihan älytön pussukka, jonka sisällöstä äiti myös sanoi, että ei tarvii kattoa. Katoin kuitenkin. Oli 95% jotain aivan älytöntä muovikorua ja mitälie krääsää. Pussissa oli myös tosi ihania juttuja, säästämisen arvoisia, mutta pääosin sisältö oli silkkaa roskaa. Sitten oli aivan älyttömiä säästettyjä juttuja, kuten minun tekemä vuoden 2007 vuosikalenteri. Tai jotain aivan kammottavia tavaroita, joita äiti oli saanut lahjaksi. Minä kyllä ihan melkein tuskastuin niistä ja puhuin äitille järkeä, että mitään ei todellakaan tarvii velvollisuudentunnosta säästää. Siis oikeesti. Ei edes lasten tekeleitä. Yksikin tavara oli paitsi kauhean iso niin myöskin aivan kaamean hirveä ja ruma, eikä äitikään selvästikään siitä tykännyt. Mutta kun oli saanut lahjaksi, niin kantoi sitäkin hirvitystä mukanaan...

Loppujen lopuksi kävi niin, että meidän mukaan lähti tavaraa aika hirmuinen määrä. (Kyllä tuntui viisaalta ensin kantaa sinne kolmanteen kerrokseen ne laatikot ja sitten niistä puolet takaisin autoon...) En siis omi todellakaan äitin tavaroita itselleni, vaan kiikutan kierrätykseen. Tiedän, että äitin on niitä tavaramääriä vaikea saada mihinkään vietyä, joten kaikki otin matkaan. Kävin ne vielä eilen illalla kotiin palattuamme läpi ja nyt on roinat valmiina vaihtamaan maisemaa vaikka heti huomenna, kun on kierrätyskeskus ja sellaset auki. Jotain jäi meillekin, kuten vaikka tälläkin hetkellä lattialla olevat matot. Äitillä olikin tarkoitus muutenkin karsia mattojaan sitten, kun oli tarkemmin tiedossa uuden asunnon lattiat ja kalustus, että miten paljon mattoja sinne mahtuu. (Äitini mattovarasto on ollut todella mittava. Siis oikeesti. Kymmeniä mattoja. Huoh.)

Kiertoon lähtevässä tavarassa kyseessä ei siis ole mikään romu, vaan esimerkiksi astioita on mukana. Minusta kun vaan ei ole järjen häivää tunkea muutenkin pieniin tiloihin vaikkapa 20 juomalasia, etenkään kun ihminen asuu yksinään. Tai vinoa pinoa varapeittoja ja lakanoita, kun käytännössä kylään ei enää mahdu kuin max kaksi ihmistä yöksi kerrallaan. Äiti ei myöskään enää kerta kaikkiaan vaan tarvitse puutarhakamppeita ja pihavaatteita, kun ei ole pihaa ja puutarhaakaan. Soisin myös, että lenkillä pukisi päälleen kohtuullisen "säälliset" vaatteet, eikä enää mitään ihan kauheimpia verkkareita ja ikäloppuja tuulipukuja.

Tottakai muutto oli äitini muutto. Tavarat hänen tavaroitaan. Elämä hänen elämänsä. En silti koe huonoa omatuntoa siitä, että vähän suorastaan pakotin äitin tekemään tätä karsintaa. Ja siis vaikka intressit on enemmän ehkä minulla tähän karsimiseen kuin hänellä, niin olen sitä mieltä, että tämä oli hyvä asia, eikä äiti tule kaipaamaan niitä roinia, mitkä nyt viimeinkin pois laittoi. Ja voin todellakin taata, että tyhjyyttään ei mikään kaappi siellä edelleenkään kumise...

Loppujen lopuksi minun tavoite kuitenkin on, että äitin uusi koti on viihtyisä ja kiva, siellä on nättiä ja mukavaa ja äitin näköistä, esillä ja käytössä on vain ihanimmat ja parhaimmat astiat ja tavarat - sen sijaan että ovat tungettuna kaappien perille ja käytössä on jotain vanhaa kulahtanutta sälää. Piti oikeasti ihan patistella, että lasivitriiniin laitettais esille ne kauniit tavarat eikä niitä työnnettäis vaan kaapin uumeniin. Ja että säästäis vain ne ihanimmat lasit ja kupit ja käyttäis niitä sen sijaan, että ne on kaapissa ja käytössä on jotkut ikäloput muovijutut.

Tämmönen natsi mä olen. Mutta kyllä äiti ihan kiitolliselta vaikutti, kun lähdettiin. Tartti vähän potkua persuksille, että sai sitä turhaa kamaa laitetuksi pois. Niin, ellei se sitten ollu kiitollinen siitä, että todellakin viimein lähdettiin... heheh.

Heli