perjantai 29. kesäkuuta 2018

vielä vähän merta, eväitä ja naakkoja


Ja niin se mun kesätyö sitten päättyi. Kyllä vierähti kuukausi niin nopeasti, että ei oo tottakaan. Jäi ihanat muistot ja syttyi rakkaus mereen ja vesistöihin yleensäkin. En ole koskaan ollut noin paljoa vesillä varmaan yhteensä edes koko elämäni aikana, mitä nyt kuluneen kuukauden aikana olin! Oli niin huikea tunne olla siellä merellä, ihan jo avomeren reunamilla, viimeisten saarten luona... Ja kyllä järvilläkin oli kiva olla. Mutta erityisesti toi meri-kokemus oli todella sykähdyttävää! 


Huh, meri on niin äärettömän suuri!! Ja upea!! Ja muuttuvainen!! Saman päivän aikana, oikeastaan ihan muutaman tunnin sisällä, tuli nähtyä ja koettua tuo uskomaton tyyneys, mitä tuossa kuvassa on... sekä ihan jonkunmoinen aallokko ja vaahtopäät. Mentiin tuolla mun viimeisellä näytteenottoreissulla ensin ihan kauimmaiseen kohteeseemme ja tosiaan rannasta lähtiessä tuli jonkun matkan päästä tuommoinen aivan mieletön tyyni kohta.  Kun palattiin satamaan, saatiinkin sitten jo viilettää ihan kunnon aalloissa, veneessä piti olla sellasessa asennossa, ettei se ryske rysäytä mitään rikki - siis kun esimerkiksi mulla on tapana seistä ihan sillein polvet "lukossa", niin nyt piti seistä kyllä ihan tietoisesti vähän polvet "koukussa", että on joustovaraa.


Kuukauden aikana huomasin, että mulla oli ihan joka ikinen päivä samat eväät töissä. Pikkaisenko olen kaavoihini kangistunut..... Mulla oli siis mukana aina kaksi settiä ohuita ruispaloja (yksi setti = kaksi leipäpalaa vastakkain), joiden välissä oli oivariinia ja juustoa. (Välihuomautus: kyllä, olen ottanut ruokavalioon nämä kaksi ei-vegaanista asiaa. Pakko sanoa, että mun vatsavaivat on tällä ratkaisulla kadonneet lähes kokonaan.) Leipien lisäksi mulla oli lähes joka kerta myös kaksi tomaattia. Joskus lisäksi yksi banaani. Ja vakioeväs oli myöskin tee, jota mulla oli kahdessa termarissa mukana (termarit on sellasia noin yhden kupillisen kokoisia per pullo). Ja sitten kaksi vesipulloa. 

Siis oikeesti... viimeisenä päivänä huomasin, että todellakin, ihan samalla kaavalla oon mennyt koko kuukauden!! Käytännössä mä söin aina lounastauolla vain toisen leipäsetin ja toisen tomaatin. Banaanin saatoin syödä jo vähän aiemmin. Lounaalla join myös toisen pullon teetä. Ja vettä sitten milloin missäkin välissä. No miksi ihmeessä mulla sit kuitenkin oli tuollainen "tuplasetti" evästä mukana?? No, varulta..... Mä jotenkin oon huomannut, että välttääkseni vatsavaivat mun on syötävä vain aika vähän kerrallaan. Ja sit useimmiten teinkin niin, että kun läksin sitten viimein töistä kotiin, söin sen toisen leivän autossa matkalla kotiin. Ja join toisen teen. Sillon mulla oli yleensä jo ihan järkky nälkä, enkä malttanut tosiaankaan odottaa kotiin saakka jotain ruokaa... ja sit mulla ei enää ollukaan nälkä kun kotiin pääsin ja mun "päivällinen" oli siis sama kuin lounas... eli taas olen elellyt pääosin leivällä kaiket päivät. Hohhoijaa. Kyllä on aika ajoin ollut kovasti ikävä koulun ihania ruokia!!

Niin, toi laiturikuva on siis otettu taas yhdeltä lounastauolta. Ei valittamista kyllä noissa ruokapaikoissa todellakaan!! Tuona päivänä aurinko paistoi tosi lämpimästi ja työpäivä kului hihattomassa paidassa, minishortseissa ja sandaaleissa... heh, voittaa kyllä ääs-marketin kahvihuoneen ja toppatakin aika lailla mennen tullen!


No, palataanpa sitten meritunnelmista ja auringonpaisteesta tänne kotoisaan arkeen pellon keskelle. Ja vaikkapa naakkoihin, joita meillä on taas täällä ilonamme aivan mieletön parvi!! Kuvassa niistä on murto-osa, mutta minusta ne oli niin kovin hauskasti tuonne aidalle asettuneet, että piti ihan koittaa ikkunan läpi niitä vähän kuvailla.

Oikeasti ei ihan aina niin naurata nuo linnut. Naakat pitää aikamoista meteliä ja ne pitää sitä kyllä lähestulkoon läpi vuorokauden!! Ja kun niitä on tuolla kenties jopa satoja... niin huhhuh, kyllä täällä on melkoinen tauoton kääkätys, korvissa aivan soi välillä. Ja kyllähän ne sotkeekin aika tavalla. Meillä on sitä paskaa joka paikassa, ikkunanpielissäkin jne. Lisäksi esimerkiksi tänä aamuna aika pienen ajan sisällä lensi peräti kolme naakkaa ikkunoita päin. Siis vaikka ne ikkunat ei todellakaan ole kirkkaat ja puhtaat (päinvastoin...). Koitin laitella verhotkin ihan alas, mutta silti vaan taas joku onneton tomppeli siihen lensi. Nyt on sitten ikkunoissa siiven kuvioita ja myös sitä paskaa kunnon roiskaus. Ja poika sanoi, että tuolla aitan parvekkeella on aika lailla paskaa, ja miestä otti päähän kun autotallin seinäkin on jo sotkettu. Kun siis mies sitä parhaillaan tuolla on laudoittanut uudelleen ja laittoi sinne esimerkiksi uudet vesipellit ja ikkunapellit... ja nyt ne siis on jo ihan sotkussa.

Mulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen noihin naakkoihin. Ne on meillä joka vuosi tässä pyörineet ja toisaalta se on minusta tosi hauskaa. Mutta nämä miinuksetkin on aika isot. Joten toivoisin kyllä, että ne nyt piakkoin jo vaihtaisi kortteeria!

★ ★ ★

No, eipä tässä sitten muuta. Päätän raporttini näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ja nyt taidan mennä nukkumaan. Oikein kivaa viikonloppua teille sinne ruutujen toiselle puolelle!

Heli

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

juhannusviikko


Juhannus olisi tältä erää ohi. On kyllä ollukin aika tylsä juhannus... kotona kökkimistä vaan. Tykkään kyllä sinänsä olla kotona, mutta voi jestas, kyllä nyt sentään JOSKUS olis kiva jotain muutakin tehdä!! 


Meillä ei ole ketään tuttavaperhettä tms jonka kanssa näitä tällaisia juhlia viettää, joten täällä sitten möllötellään vaan. Minä laitoin aattoiltana yöpaidan päälle puoli yhdeksältä illalla ja totesin, että johan on supertylsää! Istuin persiilläni aattoillan tuossa pöydän äärellä ja luin kirjaa. Join teetä ja söin suklaata (ja karkkia ja sipsiä...). Mies katteli telkkaria tyttären kanssa ja poika vissiinkin pelasi tietokoneella huoneessaan, kunnes sitten joskus tosi myöhään lähti kuskiksi jollekin. Jeah, rankkaa tällainen juhlinta.


Kelit on olleet kyllä melkoiset. Että sinänsä ei välttämättä olis ehkä mikään mökki-ranta-kokko-festari-tms. meininki nyt niin hurjan houkuttelevaa ollutkaan. Meillä täällä tuuli niin hirveesti, että välillä tuntui kuin talo lähtisi tuulen matkaan! Katosta osia lähtikin... Meillä on tosi vanha varttikatto, jonka uusimista on mietitty jo monta vuotta. No, nyt se sitten on edessä, tuuli nimittäin heitteli palasia katonharjasta pitkin pihaa. Voihan huokaus. Toisaalta tuleepa nyt sitten (toivottavasti) viimeinkin sekin tehtyä.


Niitä kauan kaivattuja vesisateitakin on saatu. Satoikin sitten heti oikein kunnolla, kun satamaan alkoi! Minusta nuo tuulet ja myrskyt on kyllä melkeimpa parhaita kelejä, nautin ihan täysillä siitä tuulen voimasta ja myrskyn tunnelmasta! On ihan sikahienoa, kun vettä sataa aivan vaakasuoraan ja tuuli vinkuu nurkissa. No, kunhan ei vie loppuakin siitä meidän katosta nyt sitten. Eikä toisaalta sataakaan nyt hetkeen tarttis, ettei meillä ole täällä kohta vesivahinko.


Tämän viikon työt oli osin järvellä, osin ojien reunoilla. Olen tässä miettinyt, että olen nähnyt vettä kuluneen kuukauden aikana enemmän kuin varmaan koskaan ennen yhteensä. =D Ja voi että miten olen nauttinut! Niin mahtavaa tuolla veneessä keikkua ja tuntea tuuli kasvoillaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!! Vielä ensi viikolla olen näissä hommissa ja sitten se onkin ohi, nyyh... Tästä kesätyöstä jää kyllä ihanat muistot kerta kaikkiaan!


Olen tuon työni puitteissa myös käynyt paikoissa, joissa en ole aiemmin koskaan tullut käyneeksi. Ja olen saanut monta hyvää ideaa paremmin tutustuttavaksi. Muun muassa tämä Vääksyn kanavan alue oli aivan ihana, kun siellä yhtenä päivänä käytiin kahvit juomassa. (Tai siis minä söin kylläkin jätskiä vaan.) Toivottavasti ajellaan tuonne vaikka joku kaunis päivä miehen kanssa.


Tämän viikon muuhun elämään on kuulunut fillarin hankinta. Tyttären pyörää käytettiin huollossa ja samalla reissulla mietin, että ostan kyllä itselleni pyörän, jos sopiva löytyy. No, tuo sininen on nyt mun uusi sitten. Väri on mielestäni aivan shokeeraava, enkä siihen kyllä varsinaisesti ole tykästynyt, mutta muilta ominaisuuksiltaan pyörä on ihan jees ja hinta oli kohtuullinen, joten sen nyt sitten kuitenkin hankin. Tytöllä on siis samanlainen, mutta punainen, ja olen sillä pari kertaa ajellut ja hyväksi todennut, joten siinä mielessä valinta oli aika helppo. Koitan nyt sitten olla järkyttymättä joka kerta, kun tuo sininen väri hyppää silmille ikkunasta ulos katsoessa.


Vielä lopuksi pieni tilannekuva tältä päivältä. Mulla oli täällä pikkuneiti viime yönä kylässä ja leikit on tänään olleet leviäväiset. =D On kyllä hauska seurata tuon 3,5-vuotiaan tyypin leikkejä ja juttuja. Minun huivit oli monessa käytössä tänään, muun muassa hänen supersankarin viittanaan, pehmopupun mekkona ja viittana, trampoliinina, katoksena... Typsy tykkää myös kovasti aina leikkiä täällä legoilla ja niistä on sitten meidän kuopuksen kanssa rakennellut jos jotakin linnaa ja aitausta. Nyt on mummo vähän väsynyt ja alkaa pikkuhiljaa hiipiä kohti suihkua, iltapalaa ja vaikka ihan jo sänkyäkin.

Oikein kivaa kesäkuun viimeistä (!!!) viikkoa kaikille teille!

Heli

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

merellä ja Jukolassa


Toinen viikko töitä takana. Ja siis millaisia töitä...!! Aamulla pakattiin auto ja ajeltiin kohteeseen, sitten pakattiin veneeseen tarvittavat kamppeet ja suunnattiin merelle. Ajeltiin välillä pidempiä ja välillä lyhempiä siivuja kulloiseenkin kohteeseen. Ja sitten oli sitä näytteiden ottamista ja kirjaamista.

Mutta siis tätä ne päivät isolta osalta oli: aurinkoa, tuulta, upeita maisemia, merilintujen ihailua...


Ihan täyden kympin fiilis, kun nauttii eväitä keskellä merta veneessä, aallot vaan liplattelee paatin kylkeen ja on aivan täydellinen keli kaikin puolin.


Tai kelpaa tuo toinenkin vaihtoehto, kivikkoinen ja kallioinen autiosaari, jossa keräsin kallionkolossa kasvavista ruohosipuleista lisämakua leivän päälle ja näin kanadanhanhipariskunnan.

Siis ihan totta, en voi kuin huokailla ihastuksesta tuolla työpaikassani harva se päivä, tai oikeastaan harva se hetki!! En ole elämäni päivänä vielä aikaisemmin käynyt esimerkiksi saaristossa. En ole tainnut oikeastaan käydä edes merellä muutoin kuin jossain Tallinnan laivalla. Tämä kaikki merellä oleminen on siis mulle ihan uutta ja tuntuu aivan luksukselta, etenkin kun kelit on todella olleet aivan ihanat koko viikon.

★ ★ ★

No, on tällä viikolla sitten muutakin tapahtunut. Eli jännityksellä ja suoranaisella kauhulla odotettu Jukolan viesti. Mun alkuperäistä joukkuetta ei sitten tullutkaan ja ehti jo hetken harmittaa. Mutta sitten yksi kaveri pyysikin heidän joukkueeseen ja sinne sitten innolla vaan mukaan!


Olin kuullut tämän vuoden maastosta pelkkiä kauhukuvauksia. Kun mun iltarastitkin on tänä vuonna menneet tosi surkeasti, pelkäsin kyllä ihan älyttömästi lähteä tuonne. Ilokseni kaikki meni kuitenkin tosi kivasti! Oma ja koko joukkueen suoritus oli onnistunut, maasto ei tuntunutkaan vaikealta, juoksu luisti hyvin ja rastit löytyi. Metsässä oli mahtava meininki, porukalla pohdittiin reittejä ja mulle sattui vielä sinne tyyppi, jolla oli aivan sama hajonta, joten mentiin sitten ihan koko matka yhdessä. Ja se fiilis, kun oli onnistuneesti maalissa... se oli aivan sanoinkuvaamattoman upea!! Ja siis tarkennuksena vielä, että juoksin toki Venloissa eli naisten kisassa, en siinä "varsinaisessa" Jukolassa eli miesten kisassa (vaikka sielläkin saa naiset olla mukana).

Jukolan taika on ihan todellinen juttu, se vaan kerta kaikkiaan pitää kokea itse! Se yhteishenki siellä on aivan mahtava. Kaikki tsemppaa toisiaan ja jotenkin vaan se tunnelma on ihan omanlaisensa. Tuo kuva on miesten lähdöstä ja sekin on jotain aivan mieletöntä kyllä kokea siellä paikan päällä! Kun tuolla on kerran käynyt niin aina sinne mieli halajaa uudelleen. Mulle tämä Lahti-Hollola oli nyt viides kerta ja ensi vuonna todellakin uudelleen!! Voi että, mä voisin hehkutella tuota Jukolaa vaikka miten paljon... no, ehkä joku teistä oli siellä myös ja tajuaa tämän intoilun!


Jukolassahan on aina myös niitä kauppoja. Tänä vuonna en paljon sieltä shoppaillut, käytännössä vaan pari patukkaa, Dexalia sekä pikkuisen rastimerkin auton peiliin ripustettavaksi. Sekä sitten tuon kuvan tuolirinkan, joka oli aivan älyttömän halpa; 29,90€. Mulla oli nyt selässä täpötäysi reppu, mutta tuoli puuttui ja sitä olis todella kyllä siellä päivän mittaan kaivannut... jospa ensi vuonna tilanne nyt sitten tuon avulla korjaantuu! Jalat tuntui olevan nimittäin aivan tohjona, kun koko päivän oli jaloillaan ja käveli sekä juoksi kilometrikaupalla. (Olispa ollut askelmittari... olis varmaan lukema ollu aivan omaa luokkaansa!) Kun yöllä tulin kotiin ja sain koipeni viimein vaaka-asentoon, ne aivan kihisi kivusta!! 

Tänään on sitten ollu lepopäivä ja jalat on kyllä jo ihan ok. Joten eipä muuta kuin kohti uusia seikkailuja ja rasteja - hinku opetella paremmaksi suunnistajaksi ja kohotella juoksukuntoa on taas aivan huipussaan!! Edessä on myös uusi työviikko ja huomenna on suuntana Päijänne. Toivottavasti keli on jälleen hyvä, kun siellä järvellä sitten ollaan.

Kivaa viikkoa kaikille!

Heli

PS. Oliko teistä joku Jukolassa? Eli onko muita hurahtaneita suunnistusfaneja linjoilla? Nähdäänkö ensi vuonna Kangasalla??

torstai 7. kesäkuuta 2018

eka kesätyöviikko


Uutta työtä on takana eka viikko ja mukavaa on ollut. Kuin myös vauhdikasta, tuulista, keikuttavaa, pomputtavaa, märkää ja ajoittain myös aika kylmää... 

Eli mun uusi työ - tai paremminkin sanottuna kuukauden kestävä kesäharjoittelu - on avustajana toimimista vesinäytteiden ottamisessa. Eli olen sen varsinaisen näytteenottajan työparina. Ajellaan tämän vesiensuojeluyhdistyksen alueella autolla ja veneellä eri paikkoihin, joista sitten napsitaan vesinäytteitä, jotka menee sitten labraan tutkittavaksi.

Kuva on veneen lähtöpaikalta ja taustalla näkyy monenlainen kampe, jota aiotaan veneen kyytiin pakata.


Veneessä on siis tullut oltua aika paljon. Heti ekana päivänä lähdin maastokeikalle mukaan. Tuuli oli aikamoinen ja veneessä sai todella olla kunnolla päällä. Mutta kyllä se oli jotenkin vaan niin mahtavaa!! Näytteiden nosto on aika märkää hommaa ja onkin hitusen harmi, kun ne helteet on häipyneet. Olis kyllä kaksin verroin mahtavampaa tuolla vesillä oleminen, jos olis lämpimämpää!


On ihanaa olla ulkohommissa, vaikka erityisesti tänään olikin aika palelevainen päivä. Mulla on päällä oikein kunnon kerrosvaatetus, mutta koska kädet kastuu siinä hommassa, niin se kyllä kieltämättä kylmettää koko olemuksen.

Tällä viikolla olen siis ollut mukana järvellä ja ollaan käyty myös jokivesinäytteitä hakemassa. Ensi viikolla olen lähdössä sitten merelle, vähänkö mahtavaa!!


Eipä ole valittamista taukotiloissakaan! Yhtenä päivänä pidettiin lounastauko tuolla kalliolla. Kyllä kelpasi siinä auringossa istuskella ja maisemia ihailla. Siis kerta kaikkiaan!!! Sadekelillä tämä homma ei hirveän kivaa varmaan ole, saatikka talvella... mutta tällaisena kesätyönä menee oikein mukavasti.


Tällainen juttu on siis mun kesätyö. Olen tuolla neljä viikkoa ja teen aina töitä maanantaista torstaihin. Huomenna on eka vapaapäivä ja paaaaaljon monenlaisia asioita hoidettavana, viikolla kun ei ehdi kyllä yhtään mitään, kun päivät venyy aika pitkiksi. Olen oikein tyytyväinen tähän ratkaisuuni jättää entinen työ ja kokeilla jotain aivan muuta.

Kuinkas teidän kesä on alkanut?

Heli