pakkasterkkuja

No niin, kyllähän ne pitkät päivät siitä toiminnaksi pikkuhiljaa muuttuvat. Tällä viikolla ainakin näyttäisi olevan menoa jos jonkinlaista.

Tänään olen kotosalla, mutta ehdin jo aamulla viemään tytön junalle (joka oli puoli tuntia myöhässä...) ja käymään kaupassa. Sekä ihailin tietenkin sitä uskomattoman (ja jotenkin mielestäni myös pelottavan ja ahdistavan) näköistä verikuuta, joka taivaalla aamutuimaan näkyi. Illalla menen ehkä joogaan, jota ajattelin pitkän tauon jälkeen aloitella uudelleen. Viime viikolla kävin jo kokeilemassa ja oi voi, miten kipeä olin sen session jälkeen... olen kyllä ihan järkyttävän jäykkä ja heikkovoimainen!!

Joogan suhteen on vain nyt yksi iso mutta, nimittäin jalkakipu... Mulla on ollut jo kuukausia  (ellei peräti vuoden) riesana luupiikki ja sain viimein viime viikolla hankituksi kenkiin luupiikkikiilat. Kun hain niitä, se valmistaja sanoi, että vasta aloittamani jooga ei välttämättä ole hyvä idea, koska siinä ollaan paljain jaloin. Noita tukia kun siis täytyisi pitää ihan koko ajan... Voin sanoa, että on todella urpo olo kävellä täällä kotona sisälläkin kengät jalassa, saatikka siirrellä niitä kiiloja ees taas ulkokenkiin, mutta toisaalta mulla on aiempaa kokemusta tästä ihan samasta vaivasta (silloin molemmissa jaloissa) ja myös siitä, että kiilat todellakin vie sen vaivan pois. Muistelisin, että silloin viimeksi käytin niitä kolmisen kuukautta ja varaudun siis nytkin pitkään hoitojaksoon... kunhan vain pääsen piikistä eroon, on se sen verran kivulias vaiva!

Huomenna on odotettavissa kyllä aika karu päivä, nimittäin meillä on koulun puolesta sellainen eri alojen esittelypäivä, joka tapahtuu ulkona. Pakkasta on luvattu ihan "jonkun verran", eli aamulla yli -20 astetta, eikä se siitä montaa astetta taida helpottaa päivän mittaankaan... argh!

Minähän siis todella olen opiskelemassa alaa, jossa mahdollisesti olen ulkona lähestulkoon säällä kuin säällä... mutta en silti ole siihen mitenkään erityisen innokas näillä pakkasilla. Kaunistahan siellä on kuin missä, mutta tuo pakkanen on kyllä ihan hirmuinen!! Vaikka siis mun tietenkin pitäisi omistaa jos vaikka minkälaista vaatetta aiheeseen liittyen, niin en todellakaan kyllä omista. Mulla EI esimerkiksi ole minkäänlaista lämpö-alusasua, syystä että mua kutittaa ihan kaikki kokeilemani merinovillaiset jutut. En todella tajua, mitä sitten päälleni laittaisin niiden sijasta. Olen myöskin valitettavasti lihonut sen verran viime talvesta, että toppahousut tuntuu hitusen ahdistavilta, eli niiden alle on aika ikävä nyt sitten koittaa tunkea monia vaatekerroksia. Ja ne toppahousut alkaa kyllä olla melko lailla elinkaarensa loppupäässä muutenkin, ne tuntuu tosi ohuelta paikka paikoin. Nuo mainitsemani kenkiin tulevat kiilat myös vie osaltaan tilaa kengissä, eli laitappa sinne sitten sukkaa kerroksittain... Voi apua, odotan ihan oikeasti kauhulla huomista, kun pitäisi nelisen tuntia siellä pakkasessa kyetä kärvistelemään!

Tämän viikon muuta ohjelmaa koulussa on ainakin pajapäivä, jossa tehdään joko luonnonkosmetiikkaa tai sitten jotain teejuttuja, sekä luento tähdistä ja muista sellasista avaruusjutuista. Odotan molempia innolla! Yhden koulupäivän ohjelma on vielä hiukkasen auki, mutta sään salliessa saatetaan joko kaataa puita tai ajella moottorikelkoilla... aika hauskaa!

Perjantaina lähden sitten pitkästä aikaa ystävän luokse Helsinkiin. Viikonlopun aikana meillä on siellä ohjelmassa ainakin Vegemessut, teatterissa käynti (Kinky Boots), toivoakseni ihanaa vegepizzaa, hankintoja Ruohonjuuresta jne. Vaikka yleensä tykkään mennä joka paikkaan omalla autolla, lähden nyt kuitenkin matkaan julkisilla, koska Helsingissä on niin riivatun hankala seisotella autoa missään. Toisaalta on ihan kivakin istua vaan valmiiseen kyytiin ja nuo matkatkin on kyllä melkoisen halpoja nykyään.

No mitäs täällä sitten muuta... Lunta on satanut aivan hitokseen viime aikoina! Ainakin pari kertaa on ollut oikein kunnon myräkkä, jonka seurauksena pihassa on ollut taas parikymmentä senttiä lisää lunta - ja nyt sitä on sitten varmaan jo puoli metriä, ellei enemmänkin. Sinänsä kyllä ihanaa tuo lumi, ulkona on tosi kaunista!

Olen kolaillut pihaa oikeastaan aika innoissanikin. Yleensä en sellaseen hommaan ole tarttunut, koska meillä on aiemmin auraaja vedellyt pihankin oikein hyväksi. Nyt on parin vuoden aikana ollut kuitenkin aika paljon sanomista aurausjäljestä ja vaikka olen miten päin koittanut ilmaista, miten toivoisin pihan aurattavan, ei se vaan ole tuntunut menevän perille. Mua ihan oikeasti ärsyttää, jos aura vetelee menemään pitkin nurmikoita sikin sokin... Niinpä sitten viimein päätin, että kepitän pihan oikein kunnolla ja kolaan sen sellaiseksi kuin haluan sen olevan. Vielä sieltä keppien välistä kertaalleen auraaja peruutteli "kielletylle alueelle", mutta pieni keppien tihentäminen ja selkeät penkat kolaamalla, niin johan se viimein alkoi onnistua! En vaan voi tajuta, miten vaikea on asia ymmärtää... Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka tämä miten tuntuisi auraajasta ikävältä kettuilulta, niin minä olen kuitenkin se maksava asiakas enkä todellakaan viitsisi joka vuosi haravoida nurmikoilta pois sitä soraa, jonka auraaja ekoilla aurauskerroilla sinne aina jyyrää... tai muutenkaan tasoitella noita alueita, kun tuo aura on kuitenkin aikkas painava laitos siellä pyörimässä ja uria tekemässä. Plus onhan se myös tosi ruman ja tökerön näköistä, kun on aurattu sinne ja tänne!

Olen täällä kotona ollessani kulutellut tosi paljon aikaani lukemalla. Pitäisi joskus oikein laskea, miten monta kirjaa vuoden aikana tulee luettua... tahti on nimittäin jo nyt tammikuun aikanakin ollut ihan hyvä. Luin esimerkiksi alle viikossa kaksi paksua romaania (toisessa oli sivuja 677 ja toisessa 734!) ja nyt on jo kohta kolmas kirja niiden lisäksi luettuna (ei tosin yhtä paksu). Lukeminen on kyllä niin ihanaa ja mulla on koko ajan joku kirja luettavana. Tänään pitää muistaa käydä kirjastossa taas.

Olen myöskin seuraillut useita kiinnostavia insta-tileja ja youtube-kanavia. Yhteisenä tekijänä monelle noista on se, että ne käsittelee kestäviä elämäntapoja, kiertotaloutta, kasvissyöntiäkin. Ei minusta niin vaativiin juttuihin ole kuin vaikkapa kestovessapaperit (tai edes kestonenäliinat), mutta moni muu asia on kyllä itsellekin ihan arkipäivää ja itsestään selvää - esimerkiksi kestohedelmäpussit (itse ommeltu vanhoista valoverhoista) ja kauppakassit sekä mukana kulkeva termospullo, johon ostan teetä, jos sellasta jostain joskus yleensä ostan. No, ei nuo minullakaan ihan aina ja joka paikassa toki toimi, mutta pääpiirteittäin kyllä. Ja toki myös pyrin yleensäkin ostamaan vain tarpeeseen, kierrättämään, lajittelemaan jätteet jne. Uusia ideoita on kuitenkin ihan kiva noista lueskella - esimerkkinä vaikka "kestotalouspaperi"; meillä ei ole talouspaperia käytössä ollut oikein koskaan, mutta servettejä mulla kyllä yleensä jossain on ja niihin olen käärinyt eväsleivät. Nyt kuitenkin otin käytännöksi, että käytän siihenkin kankaista liinaa.

Yksi mua suuresti viime aikoina rasittanut mietintä on sitten tämä noususuunnassa oleva painoni. Olen ihan masentuneena katsellut vaa'an lukemia ja todennut vaatteiden kiristymistä. Koko ajan mietin, että tarttis tehdä jotain... ja kuitenkaan en hirveämmin saa mitään aikaan asian suhteen. Aina on joku hyvä selitys, miksi voin nyt kuitenkin vähän ottaa jotain hyvää... tai yleensäkin edes syödä.

Mulla on nuoruudessa ollut syömishäiriö (bulimia) pidemmän aikaa ja välillä tuntuu, että alan palaamaan mietteissäni sen ajan ajatuksiin ja arvottamaan itseäni peilikuvan tai vaakalukemien mukaisesti, ja se kyllä huolettaa mua. Välillä ajattelen, että no mitä tässä oikein huokailen, onko nyt niin kauheasti väliä, jos muutama kilo on enemmän kuin vuosi sitten... olen kuitenkin keski-ikäinen, mummokin jo, vaihdevuodet meneillään, painoa kertyy helpommin jne. (Toisaalta painoa on nyt yli 10kg enemmän kuin silloin bulimiavuosina...) Mutta sitten taas mietin kaikkia terveyshaittoja (vyötärönympärys yli 90cm, BMI ylipainon puolella jne) puhumattakaan siitä ärsytyksestä, kun vaatteet kiristää. Otan sellasia ihme terveys-spurtteja, jaksan hetken liikkua ja syödä asiallisesti, kunnes taas tuntuu, että olkoot...

Tuo jalkavaiva on todella rasittanut ja hankaloittanut liikkumista, toisaalta pakkaset pitää mut sisätiloissa myös tehokkaasti (ja vaikka mietin jatkuvasti, että vois vaikka mennä uimahalliin, niin en vaan mene...). Tekemättömyys saa mut mussuttelemaan kaikenlaista (vaikka sitten terveellistäkin, mutta ihan liikaa) ja toisaalta myös nämä ainaiset vatsavaivat vaikeuttaa tilannetta. Inho itseä kohtaan vaan kasvaa... kunnes välillä on sitten taas ihan ok olo ja olen sinut itseni kanssa. Yhtä vuoristorataa siis!

Jaahas, nyt taidan keitellä teetä lämmikkeeksi ja alkaa sitten miettiä, mitä tekisin miehelle ruokaa, kun se tulee tunnin päästä töistä. Itselle jo tein kasvispöperöä - en tiedä sanoisiko tuota keitoksi vai miksi, kun on vähän niin kuin keitto, mutta paksumpaa...

Otin tuohon ruokaani mallia yhdestä seuraamastani amerikkalaisesta vlogista (The Whole Food Plant Based Cooking Show), jonka tyylistä tykkään kovasti; terveellistä kasvisruokaa kunnollisista perusaineksista, ilman suolaa, rasvaa, mitään keinotekoista. Tulinpahan kokeilleeksi viimeinkin ruokaan selleriä, jota en yleensä koskaan käytä...  (Ja mieshän siis EI näitä minun kasvisruokiani syö. Siksi teen sille ruoat erikseen. Monesti mietin, että nää mun ruoat on oikeasti paljon parempia, värikkäämpiä jne... mutta kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.)

Vinkkaanpas nyt vielä samoilla lämpimillä teillä pari muutakin kiinnostavaa terveys/ruoka-vlogia... Esimerkiksi sellainen kuin Shine With Plants, siitä tykkään kanssa kovasti. Ja sitten on vielä FullyRawKristina, jonka juttuja katsellessani mietin aina, olisiko vaikeaa olla ihan raakavegaani - ajatus kiehtoo mua tosi paljon, mutta se olisi varmaan helpompaa toteuttaa jossain lämpimässä maassa. Käykääpä kurkkimassa, etenkin jos enkku sujuu.

 Sellaisia mietteitä täältä pakkasesta tällä kertaa. Kivaa viikkoa kaikille!

Heli

pitkiä päiviä

Taas on yksi päivä painumassa iltaan... tosin ei noin kirkkaissa merkeissä. Kuva on tän vuoden ainoalta kirkkaalta päivältä, muuten onkin sitten ollu ihan vaan harmaata. Onneksi on lunta, se valaisee harmaammankin päivän.

Mä olen nyt möllötellyt kotona toista kuukautta. Kun harkka loppui marraskuun lopussa, odotin todella sitä aikaa, kun saa vain olla tekemättä mitään muuta kuin ehkä kirjan lukemista. No, nyt olen sitten saanut olla vaan, ja kyllä alkaa niiiin kyllästyttää!!

Mulla on täällä päiviä, jolloin en keksi yhtään mitään tekemistä. Ei ole siivottavaa, ei tiskattavaa, ei pyykättävää. Ei ole yhtään kaappia, joka tartteis järjestää. Eikä nyt koiraakaan jaksa koko ajan lenkittää. Puhumattakaan, että jaksais koko ajan tehdä sudokuita tai lukea kirjoja - silmätkin on välillä ihan soikeena siitä lähelle tuijottamisesta.

Voi huokaus.

Tää on kyllä sinänsä aika ihme homma. Ensin odottaa jotain kuin kuuta nousevaa. Sitten, jos sitä saakin vähän niin kuin liika-annoksen, alkaa mennä ihan yli koko homma. Toisaalta kaipaan kipeästi jotain järkevää tekemistä. Ja sitten toisaalta... en saa tehtyä enää yhtään mitään. Ja siitä on huono omatunto.

Nyt jos koskaan olisi ihan loistava aika alkaa vaikka harrastamaan jotain. Mutta. En saa itseäni liikkeelle. En millään. Koiralenkeillä käyn ja pakolliset kauppareissut, joita niitäkin venytän ja venytän, kun en vaan viitsisi mennä... Hyvin usein ajattelen vaan, että kyllä tässä nyt vielä huomiseen pärjää, enkä viitsi alkaa autoakaan putsaamaan saati lämmittämään, kun sekin vaan saastuttaa.

Päivän kohokohta on, kun pitää vaikka tiskata pari kippoa. Luen paljon ja teen niitä sudokuitakin. Ja sitten katselen telkkaria. Netflixistä löytyy monenlaista, olenkin ihan intona katsellut esim. Marie Kondoa ja yhtä toistakin järjestelyjuttua. Koitan välillä tehdä ruokaa tai miettiä, josko vaikka leipoisi tms. Mutta pääasiassa tämä elämä on kyllä melkoista hiljaiseloa.

Koulu jatkuu tällä viikolla. Paitsi että kylläpä vaikuttaa taas siltä, että onko siellä mitään järkevää tarjolla. Alkaa kyllä niin totaalisesti turhauttaa tällainen, kun tahtoisi opiskella ja oppia ja tarjolla on... ei oikein mitään. Yhden nyt alkavan kurssin olen käynyt jo viime vuonna, koska silloinkin oli jotenkin niin turhauttavan löysää se touhu ja otin sitten vapaille päiville seuraavan vuoden kursseja. Mun on todella harkittava, että menen jo rutkasti etuajassa harkkaan, suoritan vaan omaa tahtia kaiken mahdollisen pois ja otan paperit ulos kokonaan.

Opiskelun jälkeisestä jatkosta en tiedä yhtään vielä. Jotenkin sen ajatteleminen ihan hirvittää. Missä mahdan olla vaikkapa vuoden kuluttua - tai puolen vuoden? Voi apua. Vaikka mulla olis nyt aikaa tässä suunnitella tulevaa, niin aivot on sen osalta kyllä ihan jumissa. Täytyy kevään aikana katsella tätä asiaa sitten tarkemmin.

Nyt taidetaan miehen kanssa lähteä lumihommiin. Kolasin jo päivällä meidän pihan ja nyt olisi vissiin vuorossa appiukon piha, jonne mennään oikein kahden kolan voimin. Tuleepahan tehtyä edes jotain järkevää ja hyödyllistä!

Mitäs teille kuuluu?

Heli

vuosikatsaus 2018

Se olis sitten uusi vuosi  2019 ja sen ensimmäinen aamu! Olen kirjoitellut jo monena vuonna tällaisen koosteen vuoden tapahtumista ja nyt olisi sitten vuoden 2018 osalta sen aika.

Tammikuussa oli ensin tosi leudot kelit, metsässä oli lähes lumetonta ja sammalkin oli ihan pehmeää. Tuli sitä lunta sitten vähän ja pakkasta myös. Koulussa opettelin moottorisahailemaan. Kärsin kaameista vatsavaivoista lopetettuani turhaksi toteamieni happosalpaajien syömisen ja olinkin sitten tosi tiukalla ruokavaliolla, kun koitin saada mahaa kuntoon. Blogissa kirjoittelin tuskaantumisesta takkihankintoihini, jotka tuntuu usein menevän enemmän tai vähemmän pieleen.

Helmikuussa oli kovia pakkasia. Kelit oli kyllä ihan superkauniit! Mulla alkoi työharkka, jonka tiimoilta tuli ulkoiltua sitten siellä kovissakin pakkaskeleissä, huhhuh. Harkan lisäksi oli paljon kirjallisia koulutehtäviä työn alla ja myös kouluun liittyviä lähipäiviä, mm. ensiapu-opetusta ja riistakolmiolla rämpimistä. Sisko meni naimisiin, samoin miehen sisko. Mulla jatkui edelleen tiukka ruokavalio. Kävin vege-messuilla ja hoitelin pieniä mummon murusia.

Maaliskuussa oli tosi kovia pakkasia vielä. Minä kävin työharkassa ja lähes viikoittain myös koulussa. Vapaa-ajalla harrastelin rakasta ajanvietettäni raivailua. Pohdiskelin sitä, miten toisaalta haluaisin olla kovinkin kätevä emäntä, mutta totean kuitenkin useimmiten ne kaikki säilyttelemäni kamat turhiksi. Kaivelin käsilaukkuni sisältöä ja sain viimein valmiiksi reseptikirjan itselleni. Sain ihania kasvitauluja. Kuun lopulla oli jo selvästi kevättä ilmassa.

Huhtikuussa kevät tuli sitten kunnolla. Harkassa oli puuhaa, tein näyttösuunnitelmia ja yhden näytönkin ihan loppukuussa. Harkan lisäksi olin mukana suunnittelemassa koulun muita tapahtumia. Käytännössä tämä kevät on mennyt opintojen osalta pitkälti ohjaamishommissa ja olen kyllä tykännyt niistä kovasti. Blogissa pohdiskelin luottamusta, joka on mua mietityttänyt aika lailla. Kävin tapaamassa vanhoja tuttuja nuoruuden ajoilta, se oli ihana ja virkistävä reissu!

Toukokuussa tuli jo ihanat, lämpimät kelit, joista nautiskelin välillä koko päivän keinussa makaillen. Koulussa oli loppukiri, tein harkassa toisenkin näytön ja koulussa opettelin mm. maanmittausta ja kartoitusta. Olin keräämässä kuusenkerkkiä tulevaan harkkapaikkaani. Aloitin taas suunnistuskauden ja jouduin ostamaan uudet nastarit (eli suunnistuskengät), kun vanhat hajosi. Omenapuu kukki ihan hullun lailla ja sain hommattua jopa orvokit pataan. Sain kesäksi ympäristöalan työpaikan ja sanoin viimeinkin itseni irti kaupalta. Kouluvuosi päättyi tosi hyviin fiiliksiin, kaikki on mennyt nappiin ja sain vielä stipendinkin.

Kesäkuu oli ihan super!! ♥ Mun työ oli vesinäytteiden ottamista ja sain nauttia toinen toistaan ihanammista työpäivistä merellä, järvellä tai jokien varsilla. Kelit oli pääosin upeat myös. Jukolan viesti oli Lahti-Hollolassa ja siellä tuli käytyä suunnistelemassa. Ostin kesäkuussa itselleni polkupyörän ja hommattiin mulle uusi (eli tosi vanha kuitenkin) auto, joka esitteli erinäisiä temppuja moneen kertaan jättäen mm. pari kertaa tien päälle. Juhannus oltiin ihan vaan kotona. Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihana kuukausi ja ihan paras kesätyö!!

Heinäkuussa oli mittarilukemat jo suorastaan aika huolestuttavia ja kuivuudesta kärsittiin. Kun sitten satoi, se oli ihan lukuisien valokuvien paikka!! Kävin uimassa useammankin kerran, mikä on mulle aika harvinaista, mutta kun vedetkin oli aivan ihanan lämpimät, niin pitihän sinne sitten uskaltautua. En kyllä muista vastaavaa ja nautin siellä lämpimässä vedessä lillumisesta! Helsingin ystävä kävi kylässä, mikä oli ihan mahtavaa. Olin uudessa harkkapaikassani jonkun verran, mutta sielläkin kuumuus kyllä verotti tekemistä aika tavalla. Tuntuu, että koko heinäkuu meni minishortseissa ja hihattomassa paidassa! Ja vaikka lämpö oli ihanaa, olin kyllä myös samalla aika  tavalla huolestunut maapallon tilasta, sillä eihän tuollanen kuumuus ja kuivuus varsinaisesti tänne meille kyllä kuulu.

Elokuussa jatkui koulu. Ja minä jatkoin banaanijäätelön syömistä, jolla taisinkin hankkia kesän muun löffäilyn ohella itselleni jokusen lisäkilon (argh!). Kuu oli muutosten aikaa, kun ensin kuopus-tytär lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja nuorempi poika muutti omaan asuntoon. Rakas ystäväni Englannista tuli lastensa kanssa meille kylään ja käytiin heidän kanssa mm. Repovedellä. Keräsin omaksi yllätyksekseni moneen kertaan sieniä, en ole sitä siis tehnyt oikeastaan kuin kerran elämässäni tätä ennen. Koulussa meitä kohtasi shokkiuutinen opettajavaihdosten ja muiden muutosten takia. Tätä kaikkea oli kyllä aika vaikea nieleksiä, mutta opiskelut jatkui siitä huolimatta. Hommattiin talveksi polttopuita lähes täysi vajallinen. Vanhempi poika muutti vähäksi aikaa pienen tyttärensä kanssa meille asustelemaan. Mua alkoi taas stressata kaiken maailman asiat. Yksi syksyinen kohokohta oli taas uuden kalenterin hankkiminen. Ja taisin muuten käydä elokuussa myös Porissa asuntomessuilla.

Syyskuun ensimmäinen päivä kuoli minun mummo. Surullista mutta väistämätöntä, ja hän sai onneksi kyllä elää pitkän elämän (92v). Koulussa meillä oli perinteinen syksyinen eräretki, jossa olin maitonaama ja nukuin teltan sijaan mökissä. Vanhemman pojan ja tyttärensä uusi asunto osoittautui aivan kuvottavaksi lääväksi ja sitä siivosikin sitten aika moni, ennen kuin se oli asumiskuntoinen. Kirjottelin blogiin tavastani pitää kodin kirjanpitoa. Huomaan tuostakin taas, että silloin kun mulla tuntuu maailma mättävän ja stressaavan, otan mielelläni edes jotenkin "elämäni haltuun" tekemällä jotain tuollasta selkeän loogista, kuten tavaroiden tai asioiden järjestelyä. Koulussa oli uuden open vetämänä oikein mielenkiintoisia kasviretkiä. Nuorempi poika sai taksikortin suoritettua ja alkoi ajamaan opintojensa ohella siis taksia.

Lokakuussa oli jo ihan syksy. Luonto oli upean näköinen ja ekat pienet yöpakkasetkin jo koettiin sekä saatiin pienesti luntakin. Mä läksin jatkamaan työharkkaa sinne heinäkuussa jo pienesti aloittelemaani paikkaan. Ajomatkat sinne oli melko pitkät mutta oli ihanaa ajella ja ihastella samalla maisemia, ruskaa, muuttolintujen valtavia määriä jne. Harkka itsessään oli tosi kivaa. Mulla oli myös joitakin koulupäiviä, mm. teoriaa ja retki Repovedelle. Kävin muutenkin mielelläni eri paikoissa luonnossa kävelemässä koiran tai tyttären kanssa. Miehen kanssa käytiin katsomassa pari leffaa ja syömässä hienosti Haikon kartanossa. Käytiin myös mummoni hautajaisissa Jyväskylässä. Hommasin aineksia kynttilöihin ja rullailinkin sitten innolla mehiläisvahakynttilöitä talven varalle. Ratkoin innoissani myös sudokuita. Ja join kuun lopulla myös jo ekat glögit! Sain lokakuussa myös palautettua yhden ison koulutyön, se oli kyllä todellinen helpotuksen huokaus!

Marraskuussa innostuin (kenties työharkkani kautta) tekemään asioita itse. Tein lisää kynttilöitä (soijavahasta tällä kertaa) ja kokeilin tehdä myös pyykkipulveria. Molemmat kokeilut oli onnistuneita. Mua pohditutti kovasti tuleva joulu ja etenkin siihen liittyvien koristeiden teko ja niihin liittyvät jokamiehen oikeudet. Opintojen suhteen oli aikamoinen kuukausi, suoritin nimittäin kolme näyttöä. Samaan aikaan suunnittelin myös kolmea muuta tapahtumaa. Joten tuntuikin aika kivalta, kun marraskuu sitten viimein oli päätöksessään ja nuo hommat alkoi olla paketissa!

Joulukuussa ei juuri joulufiiliksiä ollut. En tiedä alkaako tämä yleinen ajattelutapani turhista tavaroista ja sellasesta olla sillä tasolla, että todellakin myös joulu tuntuu tosi turhalta. Joka tapauksessa sitä nyt pienesti meilläkin vietettiin ja lapset kävi syömässä. Sain lahjaksi Smegin tehosekoittimen, jolla olen suristellut joka päivä terveellisiä smootheita tulemaan, mikä onkin erinomaisen hyvä juttu, koska todellakin "tarttis tehdä jotain" tälle nousseelle elopainolle. Koiran kanssa käytiin joulukuun aikana useita kertoja eläintohtorilla ja nyt näyttäisi sen silmä olevan viimein kunnossa. Koulussa kuukausi oli tosi löysä, vain muutama lähipäivä. Vuoden viimeinen päivä meni ihan vaan kotosalla möllöttäessä ja vuoden vaihtuessa katseltiin lähiympäristön raketteja pellon laidassa lumimyräkän keskellä.

★ ★ ★ ★ ★

Sellainen oli vuosi 2018. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi, ainakin monin verroin parempi kuin edeltäjänsä!! Opinnot on edenneet ja menneet hyvin ja edessä taitaakin sitten olla viimeinen opiskelukevät. Koulujuttujen kanssa olen edelleen aikamoinen pingottaja, mutta mielestäni olen kuitenkin myös oppinut ottamaan rennommin ja elämä on koulukiireiden vastapainoksi myös tosi rauhaisaa ja leppoisaa. Koti on hiljainen, kun ollaan täällä enää pääosin miehen kanssa kaksistaan (plus tietty eläimet), kuopus asustelee viikot opiskelupaikassaan ja on täällä vain lomat ja viikonloput. Yhtään en tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan töiden ja sellasten osalta, mutta ehkä tuo ajan myötä selviää.

Oikein hyvää ja parasta alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! ♥

Heli