valokuvista

Ylläoleva kuva on marraskuulta seitsemän vuoden takaa. Olen nimittäin tässä nyt viihdyttänyt itseäni eräänkin tunnin valokuvahommissa. Latasin kaikki levyillä ja tikuilla olevat valokuvat koneelle... ja niitähän riitti. Ihan sikanaan kuvia. Siis ihanaa, että niitä on, mutta on niissä melkoinen järjestely.  Kun mähän olen siis ihminen, jonka huusholli on karseessa jamassa, mutta kaapit tip top. Ja myös mun tietokoneella on esimerkiks valokuvat jämptisti kansioissa numeroituina. Nih. Mä olen siis sitä tyyppiä, jotka viettää joulunsakin siellä kaapeissa. Marttojen mukaan ainakin.

Oikeesti olen viettäny tosi ihania hetkiä niiden kuvien parissa. Vuonna 2005 mun pikkuinen oli vasta 4v. Oijoi!!! Niin pieni ja söötti!!! Mulla on jonkun verran videokuvaakin siellä. Voi miten hassut äänet lapsilla on niissä!! Isompi poikakin, sen ääntä ei enää tunnista sieltä. Ja pienin typy, sillä on ihan sellanen vauvamainen ääni. Ja sanoinko jo, että se on siellä niin söpö ja pikkuinen. Naurettiin tänään tyttöjen kanssa niiden balettivideolle... pienin neiti siinä lopussa lähti juoksujalkaa pissalle kesken kaiken. =)

Meidän koirakin on siellä vasta just kotiutunut. Voi miten pikkuinen. Olen sitäkin videoinut, ja köh köh, kauhee kattoa miten me annetaan sen riehua. Hyppiä päälle ja repiä sohvaa ja räksyttää mopille. Ihmekös että se on nyt tuollanen. Mutku se oli niin söpö ja pieni sillon. Ja me niiiiin kokemattomia. Koira oli (ja on yhä) mun rakas mussukka ja silmäterä. Nauratti tänään, kun kattelin Cesarin ohjelmaa. Meidän koira tekee kaikki mitä ei pitäis antaa tehdä... Se on vallannut sängyn, se ihan suvereenisti napsii pöydältä herkut, se hyppii ihmisiä päin ja mitä kaikkee siellä nyt olikaan. No tärkeintä on, ettei se haittaa meitä (ainakaan paljoo...).

Huomasin muuten sellasen jutun noita kuvia äsken plärätessäni, että oon kuvannut lähes yksinomaan lapsia ja eläimiä. Siis kun vertaa, että nykyään kuvaan lähinnä teekuppeja ja sen sellasta. =) Ihan oikeesti vaikee löytää sieltä ajalta julkaisukelpoisia kuvia, eli sellasia missä ei näy lapsia tms. Ei ollu vielä blogistania mua saavuttanut silloin... blogannut olen vuodesta 2007 tai jotain ja sinäkin aikana on kuvat kyllä aika paljon muuttaneet laatuaan.. eihän ne vieläkään mestariotoksia ole todellakaan, mutta kuitenkin. Ne alkuajan kuvat oli kyllä melkeinpä noloja katsella nyt jälkikäteen. 

Tän postauksen ydinajatus nyt kuitenkin oli, että on se vaan mahtavaa, että on tullu otettua valokuvia vuosien mittaan. Valokuvaus kannattaa aina, vai miten se menee. =) Niitä on todella uskomattoman ihana katsella jälkikäteen. Ja mä en tosiaan muistanut ees, että mulla on niitä videopätkiäkin. Laadultaan ne on huonoja, mutta kyllä niistä kuitenkin näkee lasten kehitystä ja sellasta. Mun valokuvakirjatkin on kohta tulossa tilauksesta, tänään tuli just tietoa että ne on postitettu. Odotan innolla! Jos ne on kivat, alan kehitellä kirjoja kaikilta vuosilta miltä mulla noita digikuvia on (eli vuodesta 2005 alkaen). Ajattelin myös, että olis tosi kiva tehdä lapsille vaikka 18v-lahjaksi kirjat. Ekaa pääsenkin jo ihan pian tekemään... Siihen vois sitten myös skannailla kuvia, mulla on siis ihan noita teetettyjäkin valokuvia kansiotolkulla.

Ootteks te kovia kuvaamaan?

Ja nyt mä meen nukkumaan. Alkaa olla univelkaa ihan miljoonasti, kun olen joka yö valvonut pikkutunneille ja kuitenkin aamulla heränny jo aikaisin. Kuullaan ja kuvaillaan taas! Niin ja sanottakoon vielä, että täällä tuulee ihan mielettömästi... onkohan meillä aamulla enää talossa kattoa??!!

terkuin Heli

joulukorttimietteitä

Ihmeitten ihme: kirkas aamu!! Joka tosin tällä hetkellä onkin taas jo harmaantunut... No, saipa edes hetken valoenergiaa.

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja koneella istuessa. Mä alan kyllä olla ihan toivoton tän koneilun kanssa... välillä mietin, että mikä mä olen lapsiakaan koneelta pois käskemään, kun itellä menee tässä niin hitokseen aikaa joka päivä. Mun pienimmäinen kysyi tässä eräänä päivänä multa (kun olin koneen äärellä taas) että mitä mä ottaisin mukaan autiolle saarelle. Ihan ekana ajatuksena välähti sitten TIETENKIN että läppärin... mutta hillitsin itseni ja koitin vastata jotain fiksumpaa. Mutta huoh, joo tosiaan. Jos alkais laskee tunteja niin varmaan viikossa tulis ihan kunnollinen työviikko vietettyä koneella. Ainakin useimmiten joskus.

Mikä kuvasta puuttuu??

No se läppäri. Sen paikka on tossa saksien kohdalla. Tässä olen yrittänyt kuvata sitä, että tarttis vissiin jotain joulukorttiaskartelujakin aloitella. Eilen kaivoin kamat esille, mutta koska mä en ole mikään ihan maailman idearikkain, niin ei ne sitten vielä alkuun päässeet. Oikeesti mä ehkä kuitenkin tahtoisin teettää valokuvasta kortit, mulla olis jokunen hyvä kuva sitä varten olemassa. Tai sitten tekis mieli ostaa Tiimarista kortit. En tiiä muista, mutta mun mielestä ne kortit vaan on tosi söpöjä. Eikä se halpa hintakaan harmita. Katsoo nyt mihin suuntaan tää askarteluajatus menee... 

Viime vuonna kortit oli tällaisia:

No tässäpä mulle sit mietittävää.

* * *

Mulla on yleensä kotona aina joku projekti meneillään. Se voi siis olla tosi vaihtelevanlainen projekti. Viime aikoina, kas kummaa, projektit on olleet tietsikka-painotteisia. Ensin kulutin viikkopäiväkausia aikaa niiden vanhojen tekstieni parissa. Sitten valokuvien. Ja sitten mulla on projekteja nimeltä "luen tämän blogin alusta loppuun". Taas on meneillään sellainen...

Taas Kastehelmi-kuva... mutku noi on niin kauniit. Mä oon toivonut nyt joulupukilta kuitenkin niiden Kivi-tuikkujen sijasta vain yhtä tollasta Kastehelmeä, mattavalkoista. Joudun ehkä kyllä mennä ite sen hakemaan, että varmasti saan. =)

Mun projekteilla on sellanen pikku ongelma, että niitä on yhtäaikaa monta. Jos ei työn alla, niin mielessä kuitenkin. Täytyis varmaan tehdä lista ja sitten yksi homma kerrallaan. No sepä onnistuis, juu... Mulla on edelleen yksi lista, minkä tein jokunen viikko sitten siivouspäivää avittamaan. Täytyy sanoa, että sieltä on edelleen jotain tekemättä. No, ENSI VIIKOLLA mä sitten teen sitä, tätä ja tota, koska mulla on silloin vain yksi työpäivä (joka onkin sitten tietenkin lauantai alkaen klo 6...). Sillon on kuitenkin veronpalautukset tulleet ja mahdollista hoitaa aika monta juttua, kuten vaikka joululahjat. 

Jaaha. Kuppi kuumaa teetä ei olis nyt paskempi juttu. Sit pyykkiä, tiskiä, imurointia jne jne jne jne. Tai sit vaan levittelen peppua tässä koneella. Kumpi kuulostais paremmalta?

Ihanaista viikon alkua kaikille!

terkuin Heli

perjantaiaamuna

Taas on ihan harmaa aamu. Ja sataa. Voi hitsi... No mä sit sytytin kynttilän. Mun mielestä on jotenkin tosi tunnelmallista laittaa nimenomaan aamulla kynttilä palamaan pöydälle. Jostain syystä siitä tulee rauhoittunut olo. Sellanen "olen kotona ja mulla on aikaa"-fiilis. Joskus kauan sitten kun lapset oli pieniä saatoin laittaa aamupalalla kynttilän palamaan. Kaikki vähän niin kuin hiljentyi sitä tuijottamaan. Leppoisaa.

Kissa makaa tosi usein tuossa mun seurana. Pitää välillä vaan katsoa, ettei häntä mene kynttilään... Oon ajatellu, että sitten joskus kun koirista aika jättää (toivottavasti ei vielä piiiiiiiitkään aikaan) mä taidan pitää meillä vain kissan. Toivottavaa olis, että kissasta tulis vähän sellanen sylimalli, tämä meidän nykyinen kun ei ole sellanen. Mutta no, se on sit sen ajan kysymys. Vuosien päästä vasta.

On toi kissan elämä vaan sit helppoa... rentoa ja rauhallista.

Tyttö sai taas poikaystävältään ruusuja. Voi vitsi millanen poikaystävä!!! En mä vaan saa kukkia "poikaystävältäni" eli mieheltä... sen mielestä mies tuo kukkia silloin kun sillä on huono omatunto. Valisti eilen tuota poikaystävääkin asiasta, mutta se ei onneks usko. Ja nyt mäkin saan nauttia kukista tuossa pöydällä.

* * *

Aamulla ajattelin, että koska joka aamu se lasten ylös kiskominen on niin stressaavaa hommaa, jätänkin sen väliin. Kiskokoon ite ittensä. Miks mun täytyy nousta puoli 7 kun menen töihin vasta kahdelta?? Miks ne ei ite laita kellojaan soimaan ja herää? Tai miks ei vaikka mies hoida tota aamuhässäkkää, se kuitenkin menee töihinkin aamulla? Joten sammutin kelloni ja valot myös, jotka jo ehdin laittaa, ja ajattelin että katotaan mitä tapahtuu. Ja kas vain, hetken päästä nousi mies... pari lastakin... ja lopulta kaikki pääsi lähtemään. Ilman, että mamma menettää järkensä. Taidan toimia jatkossakin noin. Mikäs herätyskello mä täällä olen... taas yksi ihan ite itelle haalittu homma, mitä ei "kukaan muu osaa hoitaa"... ehkä olis aika munkin jo tehdä muutakin kun kaikki perheen eteen. Esim antaa niiden tehdä ite asioita... ottaa vastuuta itestään.

Eipä sit muuta kun mukavaa päivää kaikille, vaikka harmaata onkin. Nyt aamuteelle!

terkuin Heli

dominoaamu

Eilisilta ja tämä aamu on ollut meillä ihan suoraan from hell. Pikaisesti koostettuna sanon vaan, että on se mahtavaa olla teinien äiti.

Tilanne on vaatinut puoli pakettia Domino-keksejä, ainakin. Ja moooooonta kuppia teetä. Että pilalle menneestä herkkujen vähennyssuunnitelmasta voi syyttää... itseään vissiin. Jep jep.

No nyt on kuitenkin talo hiljainen. Taidan ottaa sen kunniaksi kupin teetä. Ja kourallisen Dominoja. Onneks pääsee illaksi töihin tuulettamaan hermoja.

terkuin Heli

kotimietteitä

TAAS on ihan harmaa päivä. Istun vielä yöpaita päällä tässä ja mietin mitä tekis. Ihanaa kun on hiljaista, ihanaa olla yksin kotona. 

Aamulla kävin taas vaihteeksi toteamassa, että nuorisolle on liikaa kantaa vaatteet pyykkiin huoneesta. Siellä on taas jos jonkinlaista kasaa pitkin lattiaa. *huoh* Mietin, että vaikka toisaalta tässä välillä tuntuu, että hulluksi tulee, niin mitenköhän sitten kun lapset joskus on kaikki kotoa poissa... tuleeko sit kuitenkin ikävä tätä jatkuvaa sekasortoa? Ja vähän olen kyllä siinä käsityksessä, että tuo tuollanen on aika yleistä nuorison keskuudessa. Joten kestetään nyt sitten vielä muutama vuosi.

Oikeastaan aika hassua, miten olenkin alkanut viime aikoina ajattelemaan, että tämä hetki ei ole ikuinen. Lapset ei ole tässä aina. (Ainakaan toivottavasti...) Tulee aika, jolloin teen ruokaa vain mulle ja miehelle. Siivoan vain meidän jälkiä, pesen vain meidän pyykkiä. Veronpalautuksetkin saadaan käyttää ihan vaan omiin juttuihimme. Eikä se aika loppujen lopuksi nyt niin kauheen kaukana oo...

Mä olen ollut äiti kohta 18 vuotta ja nää vuodet on kiitäneet. Kerta kaikkiaan niin. Pari vuotta, niin kuvittelisin ekan ja ehkä pian jo tokankin lapsen lentelevän pesästä. Kymmenen vuotta niin ne on taatusti jo kaikki poissa. Ja kyllä mä sit mietin, että höh, ompas täällä hiljaista... Mut aika aikaa kutakin. Nyt tykkään kovasti, kun saan olla ihan yksin kotona.

Sellasta oon tässä miettiny, että mitä ihmiset yleensä tekee kotona. Siis vaikkapa arkivapaana, tai iltavuorolaiset aamupäivän aikana. Mä jos en siivoa niin aika pitkälle sit vaan töröttelen tässä koneella. Onkohan muilla samanlaiset tavat, vai mihin se vapaa-aika kuluu? Käsitöihin, telkkarin katteluun, kavereiden tapaamiseen..? Lukemiseen, askarteluun, leipomiseen? Voitteko valaista mua? Mitä juuri Sinä teet kotona ollessasi?

Mä mietin monesti tätä koneella kulutettua aikaa, että onko tää sellasta "turhaa" puuhaa? Mä vertaan tätä kuitenkin vaikkapa lehtien lukemiseen. Mun aika on tän syksyn aikana myös pitkälti kulunut niiden vanhojen tekstieni lukemiseen... sekä nyt viime aikoina noiden valokuvien välppäämiseen. Voi taivas miten paljon mulla on koneella kuvia... Valokuvakirjojen tekemisen myötä niihin taas tosiaan edemmänkin perehdyin ja tarkoituksena on myös jatkaa kuvien järjestämistä muutenkin (koneella siis). Niin ja mun täytyis myös taas hetkeksi levittää kuitit pitkin poikin ja tehdä jo osittain tämän kuluvan kuukauden kirjanpitoa (sitä ihan omaks iloks pitämääni siis, ei mitään virallisempaa).

Mun mielestä kotona ollessa tätä hommaa piisaa, vaikka aina ei siivoiskaan. Mutta nyt taidan silti pukea päälle ja viedä koirat lenkille, vaikka keli onkin tosi ankean oloinen.

Kuullaan taas!

terkuin Heli

kuvia ja pauleja (taas)

Olkkarin Paulit. Eiks oo nätit?? Näissä on siis valittuina just ne värit mitä olkkarissamme on. Ruskeat näyttää aika tummilta, no toisaalta ne onkin kyllä muistaakseni sävy "suklaanruskea". Mä niiiiiiin tykkään!

Linkki Pauli-kauppaan tässä. Jos kaipaat jotain neuvoja tilauksen suhteen niin autan mielelläni - minäkin sain avun blogistanian kautta, kiitos Onnen omenia-blogiin!

* * *

Me tehtiin viikonloppuna yksi hankinta, mitä ollaan joku aika jo miehen kanssa harkittu. Meillä on sellanen vanha koulun urkuharmooni (joka myydään heti kun joku ostais, onko kukaan kiinnostunut, hintaa olis 80€??!!) jota meidän pikkuisin lapsonen kovasti mielellään soittelee. Se vaan on aika hankala soitettava, kun pitää polkea sitä paljetta.. niin me sit mietittiin, että hommataan vähän kevyempi versio.

Eihän se piano oo, mutta ajaa aika hyvin saman asian, plus on helpompi siirrellä tarpeen mukaan. Tori.fi:n kautta ostin mielestäni ihan edullisesti ja paljon siitä on jo ollut iloa. Mä olen sitä itsekin soittanut... en vaan meinaa muistaa enää mitään. En ole koskaan pianoa soittanut sillein, että olisin tunneilla käynyt, mutta meillä oli piano ja koska olin lapsena musikaalinen muuten (soitin viulua ja olin musiikkiluokalla) niin osasin nuotit ja soittelin sit korvakuulolta.. ja hommas isä mulle muutamat nuotitkin. Esim Myrskyluodon Maijan opettelin silloin soittamaan kokonaan nuottien mukaan. (Musta on oikeesti aika hurja ajatella, että mä osasin ala-asteikäisenä soittaa sellaisen kappaleen...!!) Nyt koitan sitä aina soittaa kun pääsen pianoon kiinni, mutta kun ei muista kokonaan niin ei muista... Tässä soittimessa ei nuo oktaavit tahdo ihan kunnon soitteluihin riittää, ja mä kyllä kaipaisin myös pedaalia, mutta no, jotain kuitenkin oon pimputellut.

Ja tuolla taustalla siis näkyy sit se meidän sohva, josta on vihreä väri napattu noihin Pauleihin.

* * *

Valokuvajuttuja.

Mä laitoin viestiä sinne Ifolorille. Sieltä vastattiin ja opastettiin ja mä sit lopulta päädyin ottamaan ne jutut tikulle. Vien tänään postiin ja sit vaan odottelen, onko kirjat niin kivat kuin tietokoneen ruudulla näyttävät... vai onko seassa sit jotain surkeita sumeita kuvia kuitenkin. 

Kun etsin kuvatiedostoille tikkua, nappasin mun monista tikuista vaan summassa yhden. Tyhjensin sen tätä hommaa varten ja siirsin kuvat koneelle sieltä (sattuivat just olemaan sellasia kuvia mitä vielä ei ole koneella) ja voi vitsi miten monta ihanaa muistoa sieltä kuvista putkahteli!!! Jos noi kirjat nyt on kivoja niin kyllä mun on vissiin pakko alkaa urakoimaan kaikista muistakin vuosista kirjoja. (noi tilaukseen lähtevät kirjat on nyt vuodelta 2011) Mulla on nykyään skannerikin kotona niin voisin kyllä alkaa skannailla kuvia joskus kun ehdin... ja on mulla kyllä tosi monen vuoden kuvat digiversioinakin. Hirmuinen homma, mutta tollasia kirjoja olis sitten paljon kivempi katsella kuin jotain näyttöruutua, miltä ei oikeesti tule paljon koskaan mitään kuvia katseltua edes... ainakaan perheen voimin, itekseni saatankin niitä joskus selailla.

 * * *

Jaahas. Mulla on vapaapäivä ja näin se on taas puoleen väliin jo kulunut koneen äärellä. Nyt mä taidan imuroida alakerran ja muutenkin vähän laitella paikkoja kuntoon. Ja käydä sit koirien kans vähän lenkillä. Ilma on taas tollanen pimeähkö... ja vaikuttais myös aika tuuliselta. Mutta ei sada sentään.

Mukavaa päivää kaikille!

terkuin Heli

pöperöitä

En ole kauhean hyvä kokki. Käytän valmiiksi marinoituja lihoja ja pakastekasviksia. No silti tämä eilinen ruoka oli kyllä hyvää. Hunajamarinoitua broilerin filesuikaletta paistettuna, mukaan loraus kermaa. Syötiin (pakaste)parsakaalin sekä spelttihelmien kera. Eka kerran tein tuota spelttiä ja minä kyllä tykkäsin. Täytyy käyttää toistekin sitä riisin asemesta. Tai siis mahdollisesti jatkossa muutenkin riisin sijaan.

Tänään onkin sitten nakkisoppapäivä... Tämä keitto on mielestäni hyvää ja lisäksi tosi helppo ja nopea tehdä - niistä pakastekasviksista... Käytän isoon kattilalliseen soppaa puolikkaan pussillisen perunasuikaleita (niitä missä ei ole sipulia) sekä kaksi pussia kasvissuikaleita. Heitän sekaan vettä, pari yrttistä kasvisliemikuutiota (luomua), ehkä kymmenen maustepippuria, pari kouhasua kuivattua nokkosta, jotka koitin sormissa hiertää mahdollisimman pieneksi, reilu ropsaus kuivattua persiljaa sekä ketsuppipullon loput. Ketsuppia meni tällä kertaa aika paljon, pullon pohjalla oli varmaan viisi senttiä jäljellä... (lisään siis pulloon vettä, ravistan ja lorautan keittoon). Niin ja nakit, ne on Vatajan täyslihanakkeja. Soppaan laitan kaksi paketillista eli yhteensä kymmenen nakkia. Mä en tykkää nakeista ja makkaroista oikein ollenkaan, mutta tämä maistuu mullekin tällein sopan seassa. Suolaa en tähän siis lisää lainkaan, mun mielestä on ihan tarpeeks suolaa muutenkin.

* * *

Miksikö postailen tällasia ruokajuttuja..? No hitsi, kun mun olis pakko nyt vähän skarpata tässä ruoka-asiassa. Täytyis oikeesti alkaa tehdä vihannesvoittoisempia ruokia - meillä kun on usein vaan jotain makaronia ja jauhelihaa. Me ei syödä salaatteja, en siis tee niitä koskaan... koitan kuitenkin että olis vaikka tomaattia ja kurkkua tai porkkananpaloja tai jotain aina lisänä, mutta hälyyttävän usein kyllä jää tuoreet kokonaan syömäti... Ilmankos olen aina väsy!! Mä myös olen mussuttanu viime aikoina ihan törkeän paljon suklaata. Nyt on pakko senkin suhteen tehdä jotain... että jos nyt vaikka siis alkais syödä enemmän tuoretta ja vähemmän huttua, jos vaikka piristyis ihan oikeesti.

No, tänään on työpäivä, tunnin päästä lähden fillaroimaan työmaalle. Sitä ennen oli ajatus imuroida, viikata pyykkiä, tyhjätä tiskikone jne jne. Voi kyllä olla, että en alota niistä oikein mitään. Keitän vaan teet ja koitan piristyä...

Ootteks te väsyneitä?

Johtuuks se tästä harmaudesta?

Vai olisko mun väsymyksen syy kuitenkin vaan liian vähä uni ja liian huono ruoka...

terkuin Heli

Paulit ja muuta kivaa

Tämä päivä onkin sujunut taas tosi tuotteliaissa merkeissä: en oo saanu aikaan mitään. 

Tai no, sain aikaan kaksi valokuvakirjaa. Tärväsin niihin tuntitolkulla aikaa ja paljon vaivaa. Lopputuloksena kaksi kirjaa viime vuodesta (piti tehdä kaksi kun yhdestä olis tullu muuten 250-sivuinen...). Ja sitten kun ne oli valmiit, aloin niitä lähettämään... ja joka toisen kuvan kohdalle ilmestyi teksti "Tiedostovirhe". Voi sanonko mikä. Ei sit muu auttanut kuin peruuttaa lähetys. En välttämättä tahtois kirjoja, joista puuttuu puolet kuvista... Pitää soittaa maanantaina sinne, että tuliko sinne mitään ja miksi ne kuvat ei lataudu. Plääh. Jos nyt ei kirjat onnistu niin saa olla sit viimeinen kerta kun niiden kanssa hermojani revin. Sit tilaan vaan kuvia ja liimaan ne ihan ite kansioihin. Nih.

No mullon siis noi kuvan Paulit, mitä näkeekin nykyään joka toisessa blogissa. Tilasin kaverin kanssa ne Ranskasta, sieltä sai valita värit ihan ite. Paljon oli kyllä ihania värejä, mutta mä valkkasin nyt nää sisustukseen harmonisesti sopivat. Ja myös koska rrrakastan noita sinisen sävyjä... Näitä en ole vielä(kään) kasannut, mutta toiset olen, ne roikkuu meidän valopuussa olkkarissa. Otan niistä kuvan sit päiväseltään, nyt pimeässä ei oikein onnistu. Ovat kuitenkin aivan täydelliset olkkariin, väreinä on (sohvan) vaaleanvihreä, (kattoparrujen) tummanruskea ja (seinien) vaalea harmaa sekä valkoinen. Niin on nätit, jotta! Ja noi siniset tulee sit vissiin tonne yläkertaan, siellä on tollasia ihania sinisen sävyjä.

* * *

Mä olen viime aikoina alkanu taas ihan hirveesti roikkumaan tässä koneella. Lueskelen blogeja ja tiirailen inspiraatiota sieltä sun täältä... Mulla on kauhee into sisustella kotia vähän uuteen uskoon. Tai ei ehkä niinkään, mä tykkään kyllä kaikesta mitä ollaan jo rempattu. Mutta tahtoisin ihan tosi kovasti maalata olkkarin lattian valkoiseksi tai vaalean harmaaksi. Ja sormet syyhyäis maalata myös tämä ruokapöytä valkoiseksi. Ja muutakin maalattavaa olis.

Keittiön ja ruokahuoneen uudistus on mielessä kaiken aikaa - tänne tulee toivottavasti ensi kesänä iso remppa, lattiat uusiks ja silleen... että on hyvä tilaisuus muuttaa vähän kaikki uusiksi. Siis sillein mahdollisimman halvalla ja vanhoilla kamppeilla, mutta uuteen järjestykseen tms. Edelleen mietin samaa, mitä jo monta vuotta sitten: tehdäänkö keittiöstä yksi lisämakkari meille?? Ja keittiö siirtyis sit askelen eteenpäin, ruokahuoneeseen. En tiiä, en tosiaan tiiä. Jos keittiö siirtyis, joutuisin ihan pakolla luopumaan joistain huonekaluista, kuten vaikka penkkisohvasta. Auts. En tiiä oonko ihan valmis siihen kuitenkaan... Monta asiaa on mietittävä, mut onneks on talvi aikaa miettiä.

* * *

Mulla on joulukuulle aika vähän töitä tiedossa. Ajattelin sit valmistella joulua ihan tosissani. No en vielä mee vannomaan, mutta suunnitelmissa on kuitenkin tehdä ite torttutaikina ja piparitaikinakin. Ostan ne aina valmiina... Samoin jos vaikka tekis laatikot ite. Ja jos kehittäis jotain vähän erilaistakin tarjottavaa, jotain juuresjuttua. Ja sit tietenkin olis ne lahjat ja kortit. Mulla on hyvä idea (matkittu netistä tietenkin...) lahjoiksi, mutta en nyt paljasta sitä täällä. Korttiajatusta pitää vielä miettiä.

Mä kirjoitin myös äsken joulupukille. Toisin sanottuna sanoin miehelle, että jos jotain mulle haluaa hankkia, niin huolisin Kivi-tuikkukippoja. Mä taistelin aika kauan itseni kanssa, että tykkäänkö niistä vai en... Nyt kun hommasin noi Kastehelmet (edellisessä postauksessa kuva), joiden tykkäämisen kanssa kävin hiukan lyhyemmän väsytystaistelun itseni kanssa, suunnittelin että ostankin niille sit kaveriksi noita kirkkaita ja harmaita Kiviä. Kun sitten näin nämä ihanat kuvat, näin suorastaan just tasan oman ajatukseni, lisättynä vain noilla mattavalkoisilla ihanuuksilla. Eli toivelistaan tuli siis kolmen sortin Kiviä. Ja pöydän valkoiseksi maalaaminen jo ihan vaikka tässä ennen joulua kruunais kyllä tuon ihanuuden.

Mä taidan alkaa kattelee olisko meillä valkoista maalia... Ei nää hommat pelkällä ajattelulla valmiiks tuu kuitenkaan.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

terkuin Heli

Tere tere!

Käytiin Tallinnassa juhlistamassa yhden sukulaisen 50v-synttäreitä. Oli kiva reissu, mukavaa seuraa (meitä oli isompi porukka), ihania paikkoja, ruokaa, juomaa ja shopiti-shoppailua. Tässä muutama kuva reissusta. Harmaatahan siellä oli, sataa tihuutti ja tuuli, mutta ei se mitään. Kuvat kuitenkin kohtuu surkeita tästä johtuen (kuvaajan taidoissa ei tietenkään ole vikaa...).

Kivaa oli. Kotona oltiin eilen vähän ennen puolta yötä ja tänään sitten palataan arkeen. Paitsi että onneks edessä on heti viikonloppu. VAPAA viikonloppu. =)

terkuin Heli

maanantai

Taas mä oon täällä... taas mulla on teekuppi hollilla ja suklaata kans... No, oon kuitenki tehny jo kaiken mitä tarttee; koirat käyttäny mettän reunassa, josta hain samalla vähän somistusjuttuja, tiskikoneen tyhjentäny ja täyttäny, pedin pedannu, pyykit vieny paikalleen... että mitä oikeesti VOI ihminen muuta sit enää tehä kuin tulla koneelle? 

Oon aika innoissani siitä kameratilauksestani. Mä huomaan, että nälkä kasvaa syödessä tässä kuvaushommelissa. Meillä oli aikanaan ihan tavallinen kamera, jonka sain siskoni kanssa synttärilahjaksi joskus todella kauan sitten (oikeesti varmaan liki 30v sitten). Hyvät kuvat sillä sai edelleen. Sit hommattiin eka digikamera. Se on kyllä jo menny jotenkin rikki, en tajua sitä ollenkaan. Mut silläkin sai mielestäni hyvät kuvat. Kunnes hankin järkkärin.

Aikani tahkosin sillä järkkärillä, mutta se todella on minusta liian iso mukana raahattavaksi. Mulla on siinä aika iso putki (eikä vaihtoputkea) joten se ihan oikeesti painaa. Siksipä hankin sit ton Canonin pokkarin, johon olin alkuun tosi tyytyväinen. Olen osittain edelleen, mutta nyt kun päivät on aika hämäriä olen tosi tympiintyny siihen, ettei sen kanssa vaan valo riitä. (Kiitos silti Sanna kun kehuit myös sisäkuviani.) Joten olisko tää uusi tulokas nyt sit unelmien täyttymys?? Kevyt ja pieni, silti kuin järkkäri. Zoomi siinä on kuulemma heikko, mutta no, aina ei voi voittaa. Mut innolla odotan nyt mitä tuleman pitää!

Tässä vähän maanantaikuvia sitten ;) Jotka muuten ei oo mitään kauheen hyviä... sumeita yms.

Mä en saa mun palloa...

Miksei ketään koskaan tuu...

Miks täällä on aina tällainen sotku...

Onko ketään kotona...

Jeps. Nyt todella huomaan, miten sumeita noi kaikki kuvat on. No parempia aikoja odotellessa. Ja noissa kuvissa nyt on muutenkin idis ihan muualla kuin kuvan laadussa. =)

Tossa viimeisessä kuvassa on meidän uusimmat lemmikit. Tai siis tosiaan pitäis olla, mut mä en kyllä niitä tuolla nähny... Siellä on kaksi akattikotiloa. Hyi olkoon. Tyttö on aina kantanu kaikki löytämänsä etanat ja kotilot kotiin, joten luulen, että se ihan oikeesti tykkää niistä. Ne on nyt vasta ihan pikkasia (jotain sentti kertaa sentti) mutta sellasia nyrkin kokoisia julmettuja mötiköitä niistä sit parhaassa (???) tapauksessa tulee... Pikku ongelma on nyt vaan ton akvaarion sijoitus... Ensin ötökät oli karkkirasiassa, mutta sen kansi jäi heti kättelyssä vahingossa auki ja noi nuljaskat jo onnistui sieltä karkaamaan... melkein en voi uskoa sitä, mutta niin vaan kävi. Ihan oli jo itkun paikka, mut onneks (todellakin!!) ne sit löytyi.

Mä koitan nyt keksiä jotain tekemistä siiheksi kunnes suuntaan töihin. Melkoinen tuuli, onneks se on mulla myötäinen, ei tartte varmaan muuta kun istua satulassa niin pääsee perille asti parilla polkaisulla. =)

Muikeaa maanantaita kaikille!

terkuin Heli

PS. Sain muuten ihan just sähköpostiini ilmoituksen, että se mun EILEN tilaamani kamera on saapunut tohon lähi-Anttilaan!!!!!! (eli siis varmaankin niitä vaan oli siellä myynnissä ja saan sen saman tien) Huomenna haen sen, ellen sit jo tänä iltana... JEI!!!

himotuksia

Hyvää isänpäivän iltaa!

Meidänkin iskä palasi kotiin ja toi tuliaisiksi tutut jutut. Se tuo aina samat, mikä on meillä jo ihan vitsi: mulle Tobleronea ja pikkuisen viinipullon, lapsille tuttikarkkeja ja yhteiseksi kaikille sitten Lakrisal-pahvipönikän ja pötkön savujuustoa. Tällä kertaa mukana oli kylläkin pari yllätysmomenttia, kun kassista putkahti myös pussilliset Bounty- ja MilkyWay-pikkupatukoita.

No mutta joo, ei pääse kilot karisemaan kyllä tällä suklaan mättämisellä... Oon ihan varma, että mulla myös kohta iloisesti naama kukkii. Oon niin järjettömän koukussa tohon suklaaseen, etten oo varmaan päivääkään ilman. Töissä koitan, etten söis viikolla (viikonloppuna on sit lupa...) mutta eipä oo viime aikoina onnistunu, aina se Pätkis tarttuu tauolle matkaan.. hitto. Nyt kuria, kuria, kuria... Joulu tulossa ja suklaahyllyt töissä senkun notkuu kaikkee ihanaa, awwwww...

No toinen yletön himo on sitten toi tee. Tossa kuvassakin... kattokaa nyt tota teepussien määrää!! Ja siitä ihan varmana puuttuukin muutama. Lisäks mä käytän joka pussin aina pariin otteeseen ja toi kuppikin on kokoa ämpäri... Että mitenköhän monta litraa kiskon päivässä teetä, pitäisköhän ihan laskea joskus?? Tällä hetkellä suosikkini on Liptonin vadelmatee. Ja tällä hetkellä imen just päivän viimeistä (ehkä..) kupillista, johon tuikkasin kaikki noi neljä pussia yhtä aikaa lillumaan...

 

Ja sitten vielä yksi loputon himotus ja lankeemus tälle päivälle: tilasin itselleni Nikonin minijärkkärin. Oikeestihan mä himoitsen Olympuksen vastaavaa kameraa, mutta nyt oli kyllä ihan tosi hyvä tarjous Anttilassa tosta Nikonista - toivottavasti on kamera sit hyvä kans.

No mutta nyt mä imeskelen tän teen loppuun ja sit koitan asennoitua nukkumaan... ihanat kolme vapaapäivää on takana ja huomenna olis taas työpäivä. Kuullaan taas!

Heli

what to wear

Me ei olla todellakaan mitään muotihirmuja. Siksipä tässä olikin taas vähän mietintää, mitä se mies nyt sit sinne reissuun laittais päälle. Mä pistin sen sovittamaan eri yhdistelmiä näistä paidoista.

Mies valkkas noista punaruutuisen paidan ja harmaan paidan. Mä en oikein osaa sanoa, mikä olis paras yhdistelmä. Musta kaikissa on puolensa. Toivottavasti nää ei nyt sit oo ihan last season kaikki... mies sanoi, että ne kohta jo tunnistaa sen vaatteista siellä laivalla, kun toi punaruutuinen on jo aika monet risteilyt käyny. No mut kun se vaan on niin kiva paita!

Nyt musta kuulostaa siltä, että yks koira yrittää epätoivoisesti päästä sisälle... hyppii ulko-ovea vasten. Tyttö on koirien kanssa ulkona mut tälle karvanaamalle on vissiin jo tullut vilu. (Oho, sieltä tulikin molemmat koirat.) Täällä on ihanan näköinen päivä taas, kirkas ja sateeton. Ainakin vielä. Nyt pikapikaa ruokahommiin, että ehtii mies saada murua rinnan alle, ennen kuin sit pääseekin illalla sinne seisovan pöydän ääreen...

* * *

Ai että miten ihanaa viettää tällanen vapaapäivä, ja vielä lauantai, ettei koko ajan niskassa oo sellanen tunne, että pitäis siivota. =) Nautin! 

Nauttikaa tekin, hyvää viikonloppua!

Heli

 

aurinkoinen perjantai

Jo vain on upea aamu tänäänkin!

Edessä on kolme vapaapäivää, joten nukuin kerrankin ysiin saakka... yleensähän mä herään ekana, oli vapaa taikka työpäivä ja se työpäiväkin ihan sama mihin vuoroon menisin... Eilen kuitenkin sanoin, että tänään saa isäntä hoitaa lapset kouluun, mä nukun. No sellasta koiranuntahan se vähän on, kun kaikki tohisee ympärillä... mutta ysiltä sit tosiaan vasta nousin, kun koira piipitti pissahätää.

Meillä iskä lähtee huomenna risteilylle, josta palaa vasta sit sunnuntaina illalla, joten tänä iltana on sitten hänen lapsensa tulossa käymään. Ja sehän sit tarkoittaa, että tänään mä todellakin siivoan..... eilen kun en sit kuitenkaan saanu aikaiseksi yhtikäs mitään (yllätys...). Olen tässä sit keskustellut itseni kanssa, että se olis nyt vaikka silleen että tunti tiukkaa siivousta, sit vartin teetauko, jolloin saa olla myös vaikka koneella... Muuten menee päivä taas nettisurffailuun ihan huomaamatta...

Jotenka lyödääs sit taas vanhaan tyyliin kauhukuvat esiin ja aletaan hommiin. Toi tossa pitäis selvitellä.. ja pari muutakin mestaa. Joten ei kai se auta kun... ottaa ensin se kupillinen teetä ja sit alottaa. On mulla kyllä jo tiskikone, pykkikone ja kuivausrumpukin pyörimässä, että en mä pelkästään tässä koneella oo aamuani törötelly...

Oikein kaunista ja ihanaa päivää kaikille ja oikein ihanaa, että ootte tulleet takaisin lukemaan mun (siivous)juttuja!

Heli

Palasin!

No heipähei nyt sit vaan! 

Blogihiljaisuus on päättynyt. Tässä tauon aikana olen lukenut läpi kaikki vanhat blogijuttuni alkaen vuodesta 2007. Olen kaikkineen kirjoittanut kolmea eri henk.kohtaista blogia, ensin vuodatuksessa, sitten täällä. Plus sitten kahta eri koirablogia. Aika paljon tekstiä!! Nyt on koneellani ihan oma päiväkirja, jota sitten kaiken sen lukemisen ja "siivoomisen" jäljiltä kertyi yli 1200 sivua. 

Mielenkiintoista oli kyllä lukea juttuja läpi. Olihan siellä kaikenlaista; remppajuttuja, työmietteitä, lasten puuhailuja. Erilaisia tukkamalleja, sisustusaatteita, no siis vaikka mitä. Pari asiaa pisti sieltä erityisesti silmään: mä näemmä siivoan koko ajan... ihmeellistä siinä on se, ettei meillä oikeesti ole koskaan siistiä!! Ja sitten ne tuskailut näiden työ- ja tulevaisuusjuttujen kanssa oli kans melko huomattava osa kirjoitteluani, ainakin nyt tuossa vuosi-pari sitten.

No, nyt on tilanne se, että en halua pois blogistaniasta. Mä kun niin tykkään kuvata, kirjottaa ja luoda tätä omaa blogiani. Mietin aika paljon sitä, miten jatkaisin. Ihan anonyyminä, ihan uudessa blogissa, ihan eri nimellä? Helinässä vähän vaisumpaan tyyliin kuin tässä vanhassa? Mutta ei... kyllä mä sit päädyin, että tämä Kotoisa arki on se mun juttu. Tää on mua kaikkein eniten. Siispä avasin ovet uudelleen ja katson, mitä tuleman pitää. Tuleeko vanhat tutut takaisin, alkaako se anonyymien pommitus taas. Vai säilyykö homma mukavana. Toivottavasti säilyy! Ja onneks aina voi poistaa ne typerät kommentit suoraan veks...

Jännää tässä on se, että koko poissaoloni aikana täältä ei ole kirjautunut pois kuin ehkä reilut kymmenen lukijaa. Ja niistäkin osa vain ehkä vaihtoi Helinään. No, alkuaan mulla ei kyllä ollu pienintäkään aikomusta koskaan enää palata takaisin.. mut mä olen aika ailahtelevainen. =) Joten täällä ollaan, tervetuloa mukaan taas kaikki vanhat ja uudet ja toivottavasti tämä antaa kaikille jotain. 

Muuten varmaan jatkan aika samoilla linjoilla kun aiemminkin, mutta koitan olla marisematta enää niin kovasti noista elämäntuska-asioista... koska kaikki on kuitenkin aika hyvin nyt. On työtä, enemmän ja vähemmän, remppa on edenny jonkun verran, lapsetkin ihmistyy kaiken aikaa. Ja mua jo jouluttaakin kovasti, oon tehny ihania hankintoja ja joulupukin pajakin on jo aloittanut toimintansa. Ja valokuviakin olis mitä voisin tänne laitella.... Mä ihan ootan, että pääsen taas vauhtiin!

Jotenka see you! Ja arvakkaa mitä mä nyt alan tekee... no SIIVOOMAAN!! Siitä en pääse kai koskaan.. mut ei se mitään, koska mä tykkään siitä. Valmista olis vaan kiva joskus saada... oikeesti tosi koomista oli lukea niitä juttujani, koska mä siis melkein joka välissä olin siivoomassa!!! =) Ja kaikki ketä meillä on joskus käyny, voi todellakin sanoa, ihan täydestä sydämestä, että "ei uskois, että oot blogissa niin kova siivoomaan"... Mut oon mä, vaikkei se siltä näytäkään. Hih!

Heli