hottista

Ilta viilenee. Hehheh, tai sitten ei. Mittarilukema oli klo 21 tällainen:

(oho, ompas likainen mittari... no siinä on villaa yms koska toi on tosta puretulta seinustalta)

Päivällä en edes tajunnu kattoa mitä se mittari näytti. Varmaan kuitenki aika paljon. Fillaroin töistä kotiin puoli seiskalta (illalla siis) ja edelleen oli ihan mielettömän kuuma. 

No eipä valiteta. Huomennakos ne sateet sitten saapuu??

Mua on kaiken päivää huolestuttanu, miten pupsit ulkosalla pärjää. Muistetaanko niitä siirrellä varjon mukaan jne. Tää on niin tätä kun on ite poissa kotoa (=töissä), eikä koko ajan voi olla vahtimassa mitä täällä tapahtuu. No, edelleen pupsit on ulkona. Lämpötila kyllä piisaa (ja on itse asiassa parempikin kuin aiemmin päivällä) mutta illalla alan sit huolehtia syökö niitä mäkäräiset... 

Ajattelen välillä, että on mun elämä sit todella helppoa ja huoletonta, kun joskus koittaa se hetki, ettei meillä enää ole lapsia kotona, taikka eläimiä. (koittaakohan sellanen hetki joskus... haluanko ees että koittais??)

Tuossa olis tuollanen romanttinen kesäpeti. Sijaitsee leikkimökissä. Mutta hei... mitäs mun tyynyt siellä tekee??? Niiden pitäis sijaita meidän sängyssä, kukas ne on tonne kiikuttanut ja ilman lupaa?? (ja mites mä en oo ees huomannu että ne on kadonnu...?? ehkä siten, etten oo pariin hetkeen pedannu petiä...)

Meillä kasvaa kukkanen! Toi on joku ikiajat talon nurkalla kasvanut tapaus. Joka kesä se siitä sitkeesti uudelleen kasvaa. Aika kiva! Tausta ei oo niin kiva, mutta no, se on se remontti...

Olen bongannu meidän mansikkamaalta KAKSI mansikkaa. Molemmat tosin ehti joku toinen jo alotella... sato ei tule päätä huimaamaan. Ehkä sit ensi vuonna?

Mua on ihan koko päivän vaivannu tänään migreeni. Kun kello soi aamulla, ajattelin heti, että voi apua mikä olo... maha sekaisin, pää järkyn kipeä, oksettava olo. Olen napannu useammankin lääkkeen, mutta ei ole kokonaan helpottanu. Aika outoa, ei migreeni yleensä kestä koko päivää... ehkä tää keli vaikuttaa? Tosin olin töissä 8h siellä viileässä - vaikka mulla oli kyllä sielläkin sellanen nihkeä ja ikävä olo. Toivottavasti helpottaa pian tämä olo. 

Me koitetaan viilennellä sisätiloja pitämällä jokainen mahdollinen ovi ja ikkuna auki. Kuvassa siis olkkaria. Eiks muuten sovi tosi hyvin tohon sohvalle toi talja? Sen alla on vielä sellanen tosi lämmin vilttikin. Ei lämmin luita riko! - mieheni lempisanontoja...

Ihanaa, kuumaa kesäyötä kaikille. 

Ja onnittelut teille, joilla on ilmalämpöpumppu ja saatte uinailla viileässä.

Lämpimin terveisin

Heli

terveellisyyspuuska

Uuh. Aamulla on sitten herätys kello 6.00. Tai ehkä saatan sitä ihan pikkasen venyttää myöhäsemmäks... Puoli 7 olis kuitenkin polkastava fillarilla kohti työmaata. Aamu sinällään on aika nopea: vaatteet päälle, tukka ponnarille, vähän meikkiä naamaan ja aamupala. 

Me syödään nykyään tosi paljon pirtelöä, vai pitäisköhän sanoa trendikkäästi smoothie... Tuossa kuvassa on aamupalaa mulle ja esikoiselle (ja yksi vielä jollekin), joka myös lähtee töihin puoli 7, tosin skootterilla ja matkaakin on monta kertaa enemmän kuin mulla. Tuollanen pirtelö on helppo, nopea (etenkin kun tekee illalla valmiiksi...) ja täyttävä aamupala. Koostuu tällä kertaa (pakaste)mansikasta, (pakaste)mustikasta, maustamattomasta jogurtista sekä pienestä tirauksesta (Ikean) mustikkahilloa. 

Sain tänään yhdeltä ystikseltä tuollasen ohjeen. Tekis todella kovasti mieli kokeilla... on kuulemma aivan karmea olo sitä tehdessä, mutta jälkikäteen todella ihana fiilis (liekö siksi, että siitä selvisi hengissä...). Mutta mua kyllä mietityttää kovasti miten turvallista tuollanen on suorittaa, kun niitä sappikiviä todistetusti on. Voiko ne jäädä jumiin jos ne lähtee liikkeelle? Mitäs sitten jos niin käy??? En tahtois kuitenkaan itteäni tappaa... Aikanaan kun tein sen kaamean öljykuurin (jossa öljyn määrä oli kyllä moninkertainen tuohon verrattuna... vieläkin puistattaa kun sitä ajattelen!) niin siinä neuvottiin ensin paastoamaan kolme päivää omenamehulla jotta selviää onko sappikiviä - jos niitä on, kuuria EI saa tehdä! Joten mietin tässä nyt hetken... Sanomattakin on selvää, että lääkäriltä en tähän kuuriin voi lupaa kysyä, sitä ei taatusti tulisi...

Mua kiinnostaa kyllä edelleen ihan tavattomasti kaikki tollaset luontaiset hoitomuodot. Voi että kun olis rahkeita opiskella alaa ihan tosissaan...

Olen tässä alkanu ihan vakavasti miettiä myös muuten elämäntaparemppaa syömisten suhteen. Mä mukamas syön suht terveellisesti - oikeesti en taida todellakaan syödä. Mulla on aikoja, että kiinnitän tosi paljon huomiota, että kasviksia tulis syötyä, ja sit taas aikoja, ettei niitä mee juuri lainkaan. Edelleen mä luen keittokirjoja ja haluaisin tehdä sitä sun tätä, mutta sit kun se tekemisen hetki tulee, mulla menee sormi totaalisesti suuhun, enkä kerta kaikkiaan tiiä mitä tekisin. Ihan toivotonta.

Olen nyt tässä lukenut (taas...) pari hyvää opusta (Patrik Borgin ja Hanna Partasen kirjoja), jotta saisin tsemppiä. No, totta puhuakseni mä tiedän kyllä aika paljon ravitsemuksesta ja laihiksestakin - teoriassa. Käytännön toteutus on niin vaikeeta... Ja vaikka mä tiedän paljon, silti toi Hannan kirja pääsi myös pikkuisen yllättämään (vaikka olen sen lukenu ennenkin... oma kirja siis). Yllätyksen toi lähinnä se, että mun energiantarve on paljon enemmän kun oon ajatellu. Tietty myös se ruoan laatu on tärkeä juttu. Laskin kuitenkin täällä olevalla laskurilla mikä mun energiantarve mahtais olla, ja aika yllättävän paljon se on, jotain 1800-1900kcal!

Patrikin kirjat on niin hyviä. Vaikka oon nekin ennen lukenu, tämä nyt lukemani pisti taas miettimään paljon. Säännöllisyys, aterioiden koostumus, tarpeeksi syöminen... ja tarpeeksi unta. Kaikki pielessä... Toisaalta vuorotyöläisen on mun mielestä todella vaikee pitää kiinni jostain sellasesta kuin säännöllinen ja tasainen ruokarytmi. Jos heräät klo 5 tai 6 niin eipä todellakaan oo vielä nälkä. Työt alkaa klo 6 tai 7 - ei sitä ennen vielä oo varsinaisesti tullu syötyä kunnollista monipuolista aamupalaa. Kello 9 on ihan sikamainen nälkä. Kahvitauon mitta 12 minuuttia... ei muuta kun pikapikaa jotain nopeaa ja täyttävää mahaan - aika usein se on valmis riisipuuro; varsinainen terveyspommi... just just. Mutta eipä siinä tosiaan paljon muuta ehdi. 

Työpäivän pituus on 6, 7 tai 8 tuntia tai jotain siltä väliltä. Päivässä on aamutauon lisäksi vielä toinen tauko, joka on myös sen ruhtinaallisen 12 minuuttia pitkä. Taas jotain pikasta siis vaan... Jos on ihan karjuva nälkä, äkkiä mikroon lättypitsa. Jes. Vaan olempa todennu sen parhaaksi näläntappajaksi tuossa minuuttiaikataulussa. 

Iltavuorossa sitten vastaavat pari pikataukoa - ja illalla kun pääsee töistä voikin syödä koko jääkaapin tyhjäksi. Työpäivän aikana ei kerta kaikkiaan ehdi syödä kunnolla. Pelkkä leipien voiteleminen vie tauosta puolet... Monesti mun "ruoka" on rasiallinen pikkutomaatteja + karjalanpiirakka + kuppi teetä. Ajoittain vien kyllä evästä ja lämmitän mikrossa (vaikka periaatteessa en haluais ees käyttää koko mikroa). Mutta aivan turha mitään salaattilounaita kuvitellakaan ehtivänsä tauon aikana syömään (olen kokeillu...).

Sellasia haasteita. En ole oikein keksiny, miten viisaiten noi syömiset työpäivinä hoitaisin. Iltavuoro on periaatteessa ehkä helpompi, koska päivällä on ehtinyt tehdä kotona ruoan - ellei ole ollu tuhatta asiaa juostavana ennen töihin menoa. 

No, nää jutut kiinnostaa mua ihan loputtomiin. On tullu hirmuinen tahto nyt laihtua muutama kilo - hitto, vanhuus ei todellakaan tule yksin, se tulee kilojen kera!!! En tykkää peilikuvastani yhtään tällasena, enkä siitä, että vaatteet puristaa eikä istu päälle lainkaan (paitsi armolliset trikoovaatteet, joita käytänkin koko ajan...). Mä en missään nimessä kannata mitään pikakuureja tai muita ihmedieettejä, vaan haluan arjen pienillä valinnoilla hitaasti mutta varmasti eroon näistä vararenkaistani. Tietoa siis on, mutta mistä sais sitä taitoa? Ja tarpeeksi tahtoa?? Mulla ei olis loppujen lopuksi kuin sellaset 5-8kg pudotettavaa, mutta kyllä vaan on niin mahdottoman vaikea tehtävä...

No, jospa aloittais nyt vaikka siitä nukkumisesta tän paremman elämän. Ei olis sit huomispäivä ihan niin takkuinen...

Onko teillä ajatuksia näistä asioista?

Heli

superkuutamolla

Siellä se superkuu nyt möllöttää. Kuva on surkea, kuten viimeaikaiset kuvat on tupannu olla muutenkin... en ole aikoihin jaksanu kaivaa järkkäriä kaapista ulos. Tai rippijuhlissa yritin, mutta olikin sit akku ihan lopussa... joten siellä se edelleen kaapissa makaa. 

Tuo kuu on kyllä aika ison näköinen, mutta olen mä mielestäni suurempanakin sen nähny. Alkuillasta ihmeteltiin, missä ihmeessä se kuu yleensä on..?? Mutta sieltä se sit tais metsän takaa nousta näkyviin hetken päästä.

Jaaha, mitäs tänään... pari koneellista pyykkiä, siinä vissiin päivän saavutukset. Kuopuksen kanssa leivottiin piimäpiirakkaa, jossa oli vadelmaa ja mustikkaa - tuli toooodella hyvää. Käytin kahta pienintä uimassa ja kas vain, uin itekin! Kotimatkalla iski TAAS sappikohtaus... Litalgin naamariin ja ei sit menny kauheen pahaksi. Läksin kotiin päästyäni koiria lenkittämään, ilma oli ihan tajuttoman ihana. Heitin kenksut tien varteen ja tallasin menemään paljain varpain koko asfalttiosuuden lenkistä. Sen kesäisempää fiilistä en vielä tänä kesänä ole kokenut, mitä se lämmin ilma varpaissa asti teki. 

Ja voihan voihan, tähän tää lomanpätkä nyt sit loppui. Just kun alkaa helteet...!!! No toisaalta en ole kyllä helteiden suuri ystävä, itse asiassa töissä on mitä parahin olla just tuollasilla keleillä. Siellä on nimittäin mukavan viileetä ja välillä täytyy tälläytyä suorastaan toppatakkiin. ☺ Se on hiukka ristiriitainen fiilis, kun kylmähommissa on paketoinu ittensä topalla ja kenties vielä sukkahousutkin on työhousujen alla... ja sit menee käymään pihalla ja siellä on 30 astetta lämmintä. Huhhuh, tulee meinaan hiki melko nopeesti!

Mulla on huomenna nyt kuitenkin ekaks vapaapäivä. Ohjelmassa yhden lapsen kuljetusta kylään, josta se sit huomenna lähtee leirille. Ja ohjelmassa myös fyska, jossa onkin tällä kertaa tiedossa tuskaa ja hammasten kiristelyä, mua nimittäin nyt myös hierotaan tai jotenki muuten käsitellään siellä, ja viimeksi se tosiaan oli kyllä ihan hirveen kivuliasta. Odotan silti innolla!

Ei muuta kun nokka kohti uutta viikkoa... heipsan!

Heli

because I´m worth it

Kokko naapurista, jossa eilistä aattoiltaa vietettiin. Siellä on tapana sytyttää kokko mitä ihmeellisemmällä konstilla (isot pojat leikkii...) - tänä vuonna tekivät katapultin, josta sitten ammuttiin tulipallo kokkoon. Hienosti syttyi ekalla yrityksellä.

Mä en tuolla naapurissa ollu kuin parisen tuntia. Lähdin ihan hyvillä mielin kuopuksen kanssa kotiin puoliltaöin. Ihanaa tulla kotiin nukkumaan koirien viereen, ja ihaninta herätä aamulla hyvissä voimissa ilman kankkusen häivääkään.

Itse asiassa yöllä nukkumaan käydessä mietin koko tuon juhlimisen järkevyyttä. Ja tulin päätelmään, etten kauheesti tykkää. Mutta ei siitä sen enempää. Ihan kivaa oli, ei siinä mitään, mutta mietityttää vain tuo alkoholin kuuluminen kaikkeen juhlintaan. Kukaan ei kännännyt överiksi, mutta silti... eikö me suomalaiset osata nauttia elämästä ilman viinaa?

Tänä aamuna oli noustava vatsavaivaisen koiran kanssa jo kukonlaulun aikaan. Oli oikeastaan todella ihanaa kävellä tuossa ulkona pellon laidalla. Linnut lauloi, aurinko oli noussu, oli jo lämmintä. Ajattelin, miten moni ihminen nyt taju taskussa nukkuu kauheessa änkyrässä. Koko päivä pilalla. Ja kylläpä oli varmaan sen arvoista. *huoh*

Niin hassua kuin onkin niin tällasia ajatuksia mussa tää juhannus nyt herätti. Just että mikä on minkäkin arvoista. Ajattelin omalla kohdallani, että eipä niiden parinkaan lonksun juomisessa tainnu olla sen kummempaa järkeä. Sama vaikka olis mennyt vesilinjalla koko ilta. Jospa jatkossa meniskin?

No, eilen oli upea keli ja käytiinkin sit myös rannalla. Mä en harmikseni ottanu uikkaria, koska ajattelin etten tarkene kuitenkaan... no, melkein mäkin uin, kun siellä innostuttiin roiskuttamaan vettä joka suuntaan. Ihanan virkistävää oli kun vaatteet kastui. ☺ 

Pari tuntia rannalla oli tosi rentouttavaa, sen päälle kun syötiin niin sit olikin ihan valmis päiväunille. Saas nähdä jos tänäänkin lähtis viemään lapsia uimaan. Meillä on rannat harmillisen kaukana, tonnekin ajelee melkein puoli tuntia... mutta ehkä nyt vaan pitää ottaa ilo irti näistä keleistä.

rantsuevästä...

Pienoinen ärsytys jo takaraivossa takoo... mun loma loppuu pian. Jotenkin ei nappais yhtään mennä töihin taas... mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tää pari viikkoa on kyllä kelien puolesta ollu aika surkeeta aikaa, melkein joka päivä on satanut. No, nyt menen töihin kolmeksi viikoksi ja sit lomailen taas kolme viikkoa.

Itse asiassa mun lomien kanssa kävi pienoinen honkkeli... Mulla piti olla 22 lomapäivää. Varailin sit lomani sen mukaan. Sit pomo soitti, että mulla onkin 28 lomapäivää, ja aloitin lomat viikkoa aiemmin. Ihmettelin kyllä, miten mulla voi olla noin paljon...??? Ja niin sitten kävi, että hups vaan, siinähän menikin mun talvilomat mukana! No, mä nyt kuitenkin pidän nää lomat mitä aioinkin, murehdin sit talvella kun ei oo lomaa... tai pidän palkatonta. Ja vaikka vähän ajattelin että oh shit, niin loppujen lopuksi se mun loman aloitus aikasemmin osui todella nappiin, koska mä sain siinä sit rauhassa järjestää ne rippijuhlat. Joten ei mua harmita.

Mites teidän juhannus on sujunut?

Aurinkoista ja rentoa juhannuspäivää kaikille!

Heli

tämmöstä tavista tänään

Eilen oli aivan ihana ilma iltaan asti. Lämmintä - tuli tosi kesäinen fiilis! Tytöt keräs tienvarresta mansikoita, siitä on saanut metsämansikkaa joka vuosi tosi hyvin, tänäkin kesänä ovat keränneet siitä jo vaikka miten kauheesti. 

Tänään olikin sit yllättävän viileä päivä. Meni uintisuunnitelmat uusiksi... Vettäkin tiputti. 

No, mun päivä nyt on taas kulunu sisätiloissa. Aamusta menin taas fyskaan, jossa ilokseni huomasin, että jotain edistystä on varmaan tapahtunu. Taivuin yhteen venytykseen kyllä ihan selkeesti paremmin kuin aiemmin. Vaikken edelleenkään saa kotosalla oikein mitään tehtyä selkäni hyväksi, niin tuo 2x viikossa fyskaa on kuitenkin oikein hyvä juttu. Kun toi hoito loppuu on kyllä jonkunlainen kuntosalijäsenyys tms hommattava. Se on itse asiassa ihan kivaa hommaa, kun vaan saa ittensä sinne salille ensin...

Muuten päivä on menny siivotessa ja vieraita kestitessä. Riparilaisen kummi kävi kylässä. Siinä vierähti oikein mukavissa merkeissä useampi tunti. Siskon tyttökin lähti kotiin. Vieraiden lähdettyä mentiin kauppaan, jossa oli hyvin hiljaista jo. Hyvä ajoitus siis! Kaikki tarvittava saatiin ihan tuosta omasta lähikaupasta, ei oo tosiaankaan tarvis lähteä mihinkään Prismaan seikkailemaan miljoonan muun ihmisen sekaan. Tosin - me ei tarvita mitään sen ihmeempää... uudet perunat, makkaraa, kasviksia, maitoa, silliä (yök), vähän kaljaa ja lonksua ja lapsille limpparia ja sipsejä... eiköhän sillä jokunen päivä pärjätä. 

Mulla on luettavana ihan omasta kirjahyllystä Patrik Borgin kirja "Syö hyvin ja laihdu". Taas vähän tsemppiä itelleni... hehheh. Mä tykkään Patrikin ajatusmaailmasta kovasti. Tuossa kirjassa on myös paljon reseptejä. Mä kun en edelleenkään ole oikein keskittyny tuohon ruokahommaan... varmaan taas kesä menee ja edelleen mä vaan suunnittelen opettelevani paremmaksi ruoanlaittajaksi. Ei oo paljon Olgan kirjaan käytössä kulunu... mut jos sit vaikka "huomenna"...

Nyt mä taidan itse asiassa lähteä lukemaan. Jotenkin väsykin painaa ihan hirveesti jo... Mies on naapurissa varpajaisissa ja mä täällä parin lapsen kanssa kotosalla rauhallisesti, isommat on menoissaan.

Ei muuta kun hyvää juhannusta kaikille, jos ei sitä ennen täällä vielä törmäillä!

Heli

kesäisiä löpinöitä

Meillä on muutaman päivän kylässä siskoni tyttö. Ihanaa, kun omalla tytöllä on seuraa, ja kyllä niillä on kivaa ollukin. 

Neidit otti projektikseen leikkimökin maalauksen, sisäpuolelta siis. Eka kerros siellä on jo vedeltynä, saa nähä millon homma jatkuu... ;)

Mullakin on projekti:

Tyhjensin saunan eteisen, hitto mikä romuvarasto sekin on... aina vaan kaikki heitetään sinne pois käsistä. Meillä toi saunominen on jääny tosi vähiin, ehkä osin siksi, että ketään ei kiinnosta saunan lämmitys ja veden kantaminen. Jos saunotaan, niin me kyllä sit juostaan sisälle suihkuun... Mä olen moneen kertaan ehdotellu miehelle, että tehtäis tuosta saunasta kanala, mutta mies ei lämpene ajatukselle. 

No joka tapauksessa nyt tyhjensin eteisen ja putsasin sen sekä pesin saunan puolen - voin sanoa, että homma oli ihan hanurista... jääkylmää vettä, jääkylmä lattia, ällöttävästi tippuu vesi niskaan jne. Ja siis sauna oli kylmä kun pesin... (meillä on puut loppu...)

Nooooooh, homma jäi sit eilen vähän vaiheeseen, eli vielä noi melkein kaikki samat rojut pihassa makaa. Kyllä tää on niin tätä meidän tyyliä, hohhoijaa... Täytynee nyt ottaa loppukiri tossa hommassa, että on juhannuksena siisti piha (ikään kuin sillä olis yhtään mitään merkitystä...)

Ulkoseinää purkaessa me löydettiin tollanen melko "mielenkiintoisen" näköinen esine. Mikähän ihme toi on, tietääkö joku??? Toi varsiosa plus toi "kaulus" lähtee irti, punaiset osat on kumia, iso pallero on tyhjä eli sillä voi pumpata ilmaa (tai mitä lie??) ja tossa varren päässä on reikiä. Appiukko sanoi, että se on joku keinosiemennysvehje...?? (yök, mä koskin siihen, missähän se on käyny...) Mä kyllä suuresti ihmettelen mitä se teki tuolla ulkoseinän välissä...???

Pupunen seikkailee. ☺ Juhlien jälkeen jätettiin täällä järjestys vähän erilaiseksi ja nyt pupu pääsee alakerrassa ollessaan tonne arkun päälle. Sieltä mä sen sit yllätin kukkia pupeltamasta, jotenkin aika söpöä. Muuten mä välillä ihmettelen ton pupun tekosia, lähinnä sitä miten se täällä makailee kuin kuollu raato aina välillä.

Mä olen käsittäny, että nukkuvan pupun näkeminen ei ole ihan tavallista, mutta tää tyyppi kyllä saattaa maata ihan kyljellään silmät kiinni eikä todellakaan joka rapsausta ees säpsähdä. Olen tosi monta kertaa nähnyt sen makaamassa omassa häkissäänkin ihan umpiunessa ja vasta ihan viereen mennessä tai jopa häkkiä pikkusen kopauttaessa se vasta säpsähtää hereille. Ja täällä alakerrassa ollessaan molemmatkin puput makailee pitkin lattioita ja me vaan yli loikitaan. 

Toisen pupun tyylinäyte makaamisesta. ☺ Monesti molemmat puput makaa tossa jääkaapin ja pakastimen edessä, ja kun ovia aukoo saa ihan tuuppia ne eestä pois... ja sit ne on heti siellä jääkaapissa kuikuilemassa. Kauppakassejakin ne kurkkii aina innolla ja monta kertaa ovat jo salaattia rouskuttamassa ennen kuin ehdin hätiin.. ☺

Mun mielestä noi "jänikset" (kuten mies sanoo - kuulisittepa kun se aina kiljaisee jäniiiiiis, kun puput tulee sen lähelle... meinataan joka ikinen kerta kuolla nauruun ☺) on kyllä melkoisen söpöjä otuksia, vaikka ovatkin melkoisia tuholaisia. Ja olen huomannu, että vaikka lapset periaatteessa ne ite hoitaakin, niin käytännössä se on äiti, joka aamulla/illalla sanoo, että puput alas/ulos/ylös/häkkiin, vahtii että on ruokaa ja vettä ja muutenkin tuntuu, että on noissa sellanen lisäduuni kyllä taas mulle, että kannattikos hankkia lapsille lemmikit... No, oikeesti mä kyllä tykkään et on paljon eläimiä meillä, eikä ne nyt mikään ylitsepääsemätön työmaa mulle ole (ainakaan useimmiten...).

Jaaha, kohta täytyy lähteä viemään yhtä tenavaa hammaslääkäriin. Ite kävin jo aamupäivällä ultrauttamassa ylävatsani (ja sappikiviähän siellä on, voi dääääääääääääääääääääämn...). Että meneehän nää lomapäivät näinkin, ees taas ajellessa. Kun nyt ehtis tänään ton saunan eteisen järjestää ees niin eiks siinä olis yhdelle lomapäivälle työmaata kylliksi? (plus pyykit, tiskit, ruoanlaitot, eläinten ruokkimiset jne jne jne jne...)

Aurinkoista päivää teille jokaiselle!

Heli

juhlien jälkeen

No niin, juhlat on juhlittu ja niistä suurin piirtein toivuttu. ☺ Meillä oli oikein kivat juhlat, väkeä oli oma porukka mukaan laskettuna noin 45 henkeä. Tarjottavat riitti (reilusti...) ja ainakin itsestäni tuntui, että mukavaa oli. Ja päivänsankari oli myös juhliinsa tyytyväinen - kuin myös lahjaksi saatuihin rahoihin. Me laitettiin kutsukorttiin toive, että lahjojen sijaan sankari ilahtuisi pienestä avustuksesta mopokorttikassaansa, ja se toive toteutui: kassaan kertyi jopa enemmän kuin kortin hinta, joten nyt on kortti ainakin sitten taatusti tulossa syksymmällä. Mikäs se mukavampaa!

Tässä kuvia tarjottavista:

Tarjolla oli siis cocktail-piirakoita ja munavoita (tekivät erittäin hyvin kauppansa), miniruispaloja erilaisilla päällysillä (olivat pettymys, koska en tajunnut että ne kuivuu ihan totaalisesti jääkaapissa, jossa joutuivat odottelemaan useamman tunnin... harmitti kyllä! vaikka kyllä niitäkin silti meni aika paljon), minttukrokanttikakkua, mansikkarahkakakkua, kauralastuja, spelttikeksejä, suklaatäytteisiä kaura-speltti-lastuja (ai vitsi että olivat ihania! ja ihan oma innovaatio... ☺), muumikeksejä sekä paperipäällysteisiä karkkeja (Marianne, Kettu, Omar). 

Ylpeänä kehuu hän, että kaikki muu oli ite väännettyä paitsi karkit ja muumit - ja tietty noi piirakat ja ruispalatkin oli ostokamaa... mut kuitenkin, ylitin kyllä ehkä itseni näissä tarjoiluissa. 

Illalla oli vadit tyhjät ja tiskiallas täysi... Siivosin jo illalla paikat suht kuntoon, vaikka meinas kyllä turnausväsymys olla aikamoinen. 

Sää oli hyvin vaihtelevainen. Kirkkoon mennessä oli kuuma, sieltä lähtiessä olikin melko hyinen tuuli. Ja kotona kun jo oltiin tuli sitten vettä jossain kohtaa ihan kaatamalla... mutta mitäpä se sisällä haittaa, ei mitään. Meidän piha oli ihan älyttömän siisti ja hieno, mies siivosi sen vielä aamulla ja naapurin ihana mies oli meillä myös auttamassa. Meidän oma ruohonleikkuri hajosi just tietenkin hyvällä hetkellä, mutta ei hätää; tuo best naapuri ever ajoi oman koneensa meille ja ajoi meidän nurmikot!

Niin, kiire meille kyllä kuitenkin tuli. Vaikka kaikki oli suht koht hanskassa, mä tein vielä viime hetken sliippailuja ja niin sitten menin suihkuun vasta puoli 1, tyttö alkoi vääntää mun tukkaa 20 vailla 1, kirkko alkoi klo 1 ja meillä oli sinne matkaa 13km... eli kirkkoon me sännättiin hyvin meidän tyylisesti ihan viime sekunneilla... tai oikeestaan pappi oli jo ehtinyt aloittaakin... (eikä oltu ees viimeiset!!) Ja sit siellä kirkossa mä hiippailin parikin kertaa paljain varpain (ettei kengät kopise...) hakemaan ensin sitä ohjelmalappua ja sit vielä virsikirjaa... Mutta ihanaa oli, juhlavaa ja hienoa. Mä tykkään kauheesti laulaa kirkossa, tykkään myös virsistä ja niistä aamenista mitä seurakunta laulaa. Oli siis kertakaikkisen pakko se lappu ja virsikirja vielä hakea... ☺

Illalla kaiken humun jälkeen menin vielä sit koirien kanssa kävelemään. Oli ihanaa ottaa sellanen hengähdyshetki kaiken kiireen ja kaaoksen jälkeen. Vaikka siis mukava oli koko päivä kaikkineen, en sitä sano, mutta silti se raikas iltasää oli tosi mukava hetki.

Tässä teille vielä kuva mun ihanasta perhosmekosta, tai no tunika toi oikeesti on.

Mä olen erittäin tuskissani aina noiden juhlavaatteiden suhteen... nytkin menin ostamaan "jotain mekkoa". Menin ihan vaan Prismaan ja kokeilin siellä montaa kivannäköistä mekkoa, mutku ei ne mun päällä yhtään kivoja olleet. Ajattelin jo, että "ei tästä mittään tuu" kunnes vahingossa osui katse tuohon tunikaan. Ja se oli rakkautta heti ja onneksi oli kiva vielä päälläkin. Hintaa oli vissiin alle 30€, ettei tullu kalliiksikaan. Tuo on sellasta joustavaa ihan niin kuin sifonkia (en mää tiiä mitä kangasta se on...), aivan ihana ja siinä on ikään kuin alusmekko alla joka pilkottaa tuolta kivasti. Minusta se on nätti, suorastaan ihana, ja väritkin on ihan mun omat - eli mustaa, valkoista ja harmaata... Ne värikkäät mekot kun ei vaan ole mun juttu ollenkaan!! Tuon kanssa siis pidin ihan vaan tollasia capreja sekä oli mulla korkkaritkin suurimman osan aikaa. ☺ Ja sit mulla oli myös vielä tuossa päällä sellanen pieni musta bolero (otin sen pois ihan kuvaa varten). Tukan kun väkersi (viidessä minuutissa) sutturanutturalle ja laittoi sinne harmaat sekä mustat ihanat ruusu-blingbling-pinnit niin jo vain kelpas mulle juhla-lookiksi.

No niin, jokohan nyt tää "meille tulee juhlat"-hössötys olis tältä erää ohi... Voi jestas, vuoden päästä meillä pitäis sit olla lakkiaiset, ja ens vuonna on myös miehellä 5-kymppiset... pitääkö tästä muka vielä osata pistää paremmaks?? 

Joka tapauksessa täällä ollaan nyt väsyneitä mutta onnellisia, kaikki meni just eikä melkein hyvin ja nyt sit olis vielä tämä viikko lomaa ja juhannukset ja kaikki. Toivotaan että sateet hellittää, kun tuota remppaa pitäis saada jatkettua aika tavalla tän viikon aikana... Eipä siis muuta kuin kivaa viikkoa kaikille!

Heli

viime tipassa

Hyvällä mallilla on hommat. Vielä mä täällä viimeisiä pellillisiä pipareita paistan, pyykkiä on siellä täällä jne mutta kuitenkin ihan jees fiilis. Tänään on mm. laitettu kuntoon vaateasiat, siivottu pihaa, viritelty astioita yms. tarjoilujuttuja esille ja tuoleja paikoilleen, haettu pellolta luonnonkukkia maljakkoon ja naapurista lisäjääkaappi lainaan. Vieläkään ei ole tullu sellasta oloa, että apua, kiire... 

Huomenna aamulla on kuitenkin noustava ajoissa. Vielä täytyy koristella kakut, paistaa piirakat, keittää munat, tehdä munavoit ja väkertää noin miljoona pientä leipästä. Sekä tietenkin pukeutua, laittaa naama ja tukka ja muuta sellasta. Mulla on kuitenkin ihan rento olo - hyvin se menee. Oikeastaan ainoa asia mikä jänskättää on tarjottavien riittävyys. Jos ei riitä, niin ei sit muuta kun kaupasta jätskiä hakemaan... kaiken järjen mukaan pitäis kuitenkin riittää.

Ja vaikka en todellakaan myönnä että olis mitään stressiä nyt, niin iskipä kuitenkin viime yönä migreeni, joka on sitten juilinu koko tämän päivänkin. Höh. Oli miten oli, huomenna meillä juhlitaan. Juhlakalukin on tyylikkäämpänä kuin koskaan ennen upouudessa puvun takissaan. Toivotaan hienoa päivää hänelle!

Heli

PS. Olen kyllä ihan uskomattoman ylpeä itsestäni, jos kun kaikki menee hyvin. Kaikki tarjottavat on itse tehtyjä (no piirakat nyt sit vain paistettuja, mutta kuitenkin...), ja vaikkei ne nyt mitään sen ihmeellisempiä juttuja ole kuin mitä nyt ovat, niin itetehtyjä kuitenkin!! Ja ainakin tähän asti kaikki on muutenkin menny ilman valtavaa hermoromahdusta. Kerrankin!!!☺

tän päivän tekosia

Toi (vanha) kuva on jotenkin niin vinkee, että tilasin siitä sit ihan suurennoksen. Kuten myös muutamasta muusta. Hyvän linkkivinkin antoi Tessa blogissaan, kiitos siitä!

Tämän päivän muita "saavutuksia":

 *fyskassa käynti ja etenkin sieltä hengissä selviäminen... siis HUHHUH miten taitavat näpit oli sillä ohjaajalla, kun mun selän jumeja kaiveli. Kaivelipa myös mun rannetta auki, siis OMG miten hirveesti sekin sattui... mutta samalla aika moni juttu sai vähän niin kuin selvitystä. Tästä sit vaan eteenpäin.

*kaupassa käynti kilometrin mittaisen listan kanssa

*astioiden nouto

*neljän kakun teko

...ja siinä ne sit vissiin olikin. Huomenna ohjelmassa vaatteiden venkslaamista, toivottavasti verhojen laittelua ja muuta sen sellaista.

Sii juu!

Heli

koristelua, testailua ja selkävaivoja

Talon koristelu jatkui eilen illalla... ☺ Nyt on komeat muoviseinät molemmin puolin ulkoeteistä. No, tämä oli pakko tehdä, koska on luvattu tauotonta sadetta ja seinät on auki. Sisältä on näkymät siis tällaiset...

No, jospa ne siitä sunnuntaiksi kirkastuisi.

Aamupalaksi testailin vähän miniruispaloja erilaisilla päällysillä. No käytännössä kokeilussa oli vain valkosipuli- ja ruohosipulituorejuustoa sekä avomaankurkkua ja paprikaa... Hyvältä maistui jokainen sovellus minun suuhun. Tänään olis ostoksille mentävä (lista on kilometrin mittainen...) ja valkattava millasia päällysiä nyt sitten laitellaan. Noi pienet ruispalat on kyllä niin hyviä, tosin mun lempileipä nyt muutenkin on ruispala. 

Kohta lähden taas fysikaaliseen. Olen käyny nyt vissiin 7x jumppaamassa onnettomia selkä- ja vatsalihaksiani siellä hyvässä ohjauksessa. Lihaksissa on ehkä pikkiriikkisen jotain kehitystä tapahtunu, mutta selkä ei ole yhtään paremmassa jamassa. Tämä aiheuttaa pientä päänvaivaa myös ohjaajissa, vaikka on ollukin puhetta, että mikään ei hetkessä parane. Silti esimerkiksi eilinen ja toissapäivä on olleet TOSI kivuliaita selän kanssa, johtuuko sit ehkä siitä että olen siivonnu niin paljon ja leiponut seisaalleen tms. Noi nyt on kuitenkin ihan sellasta tavallista toimintaa ilman mitään reuhtomisia tms, joten kyllä v****taa kun sit oon ihan kipeenä. 

Olen alkanu tosissani pelkäämään kaikenlaisia selän vääntelyitä sen "kohtalokkaan" naksautuksen jälkeen - onhan mulla ollu sen jälkeen nyt jo 3kk toi alaselän kipu. Pari kertaa on fyskassakin mua vähän väännelty ja hitto että se on kamalaa. Toisella kerralla mun oma ote lipesi ja hujautin vahingossa sitä ohjaajaparkaa suoraan ohimoon... *nolo* Tänään ilmeisesti taas rankaa jotenkin käsitellään, apua. Mun mielestä tää kipu ei nyt vaan selity pelkillä surkeilla lihaksilla, jotain muutakin tuolla on oltava, vaikka magneettikuvissakaan ei mitään näy (paitsi se joku vanha kirkastumalinja). Joka tapauksessa jumppaaminen jatkuu ja on varmasti hyväksi. Toivon hartaasti, että pikkuhiljaa paraneva lihaskunto auttaa sitten jatkossa näissä asioissa. Ei oo todellakaan kiva olla koko ajan varuillaan selän kanssa. Ja välillä on niin kipeä että kiukuttaa ja melkein itkettää.

Onneks jotkut osaa ottaa elämän ihanan rennosti...

Nyt mä huitasen teen loput naamariin ja sit lähden, joten heippa vaan ja kivaa päivää sateista huolimatta!

Heli

jatkuu...

To do-lista lyhenee hitaasti... mutta onneksi varmasti. Tosin sinne pujahtaa välillä lisähommiakin, esim. äsken yhtäkkiä tajusin, ettei meillä ole verhoja ikkunoissa ja nehän mun oli kyllä tarkoitus vielä laitella... Olen niin tottunut tähän verhottomuuteen, etten sitä silleen ite huomaa, mutta pikkasen epäilen, että jollakulla vieraalla saattaa käydä mielessä pieni ihmetys asian johdosta. Joten tulkoon verhot.

Eilen siivosin koko talon. En silleen hammasharjalla, niin kuin eka olin ajatellu... mutta perussiivo on nyt tehtynä. Voin sanoa, ettei ollu motivaatio kovin korkealla kun keskellä yötä konttasin kylppärin lattioilla... Meidän kylppäri on melkoinen murheenkryyni, koska siellä on vessa, suihku pelkän verhon takana ja sitten pyykkihuolto. Eli siellä on usein kosteutta ilmassa ja se yhdistettynä tekstiilipölyyn... uuuh. Sellasta kosteaa pölyä siis joka paikassa. No nyt on sekin urakka kuitenkin suoritettuna.

Eilen leivoin myös hirveen määrän spelttikeksejä (Olgan ohjeella). Nyt on ne piparit siis valmiit, mutta vielä pitäis kauralastuja leipoa. Helppojahan noi on tehdä, mutta sit kun alan tehdä jotain muuta yhtä aikaa niin eräskin pellillinen on siinä kärähtäny. Eilen siis oikein keskityin siihen paistohommaan.

Mulla on nyt suunnitelma tarjottavista valmiina. Uskoisin, että hyvä tulee. On edelleen sellanen aika kiireetön fiiliskin. Astiat haen huomenna illalla, huomenna teen myös niitä kakkuja valmiiksi. Lauantaina sitten sellasta pientä viilausta vielä siivoukseen, ja vaatteet valmiiksi. Kattaustakin voi suunnitella jo silloin paikalleen. Juu, hyvä tästä tulee.

Tässä on mun seuraavaan urakkaan liittyviä juttuja. Pitäis nimittäin aloittaa nyt ikkunanpesu. Ai miten nämä siihen liittyy??? No ENSIN pitää ottaa tsemppimakeat, että jaksaa alkaa hommiin. ☺

Joten ei muuta kun suut makiaks sitte vaan!

Heli

etenee...

Heissan, pikainen postaus täältä työn touhusta... Talon edusta alkaa olla just parhaassa kunnossa juhlia ajatellen. Jep jep. Mutta ei auta, nyt se on tehtävä kun on lomaa. Ja kun ei sada. Olishan se kauheen kiva jos olis kaikki tip top sunnuntaina, mutta kun ei meillä koskaan oo niin hälläpä väliä. Jos sit vaikka kuopuksen juhlat kolmen vuoden kuluttua voitais viettää valmiiksi remontoidussa talossa. ☺

Vanha talo, taatut yllärit. Siellähän sitä sit oli, lahoa. Nyt on sellanen pikku probleema, että täytyis kai avata myös lattiaa sisältä tämän yllärin takia. Onhan meillä se lattiaremontti suunnitteilla, mutta vasta ensi vuonna... Kattoo nyt miten tää tästä etenee. Tuo on keittiön kohta siis. Mä sanoin miehelle, että ei muuta kun auki vaan, pidetään juhlat sit vaikka aitassa. Mua ei ihan oikeesti haittais pätkääkään toi järjestely. Mä olisin ennemminkin todella onnellinen, jos samaan syssyyn nyt vedettäis tää sisä-show läpi myös. Sit se olis tehty, oon niin kyllästynyt tähän ikiremonttiin välillä!!

Hirveitä jättiamppareita meillä. Oon niitä pelastanu pihalle takaisin ja saatesanoina sanonut, että tästä ystävällisestä teosta voitte sitten korvauksena olla pistämättä mua koko kesänä. En ole allerginen (mua on pistänyt ampiainen kaulaankin eikä tullu mitään) mutta kammoan noita pistäviä ötököitä.

Meidän riparilainen saapui kotimaisemiin yöllä. Iho oli aivan nokkosihottumalla yltä päältä ja joka puolelta, ja otsassa palovamma. Niillä oli kaikilla, kun olivat laittaneet tuhkaa otsaan jossain jutussa... ja se olikin sitten siihen reagoinut veden kanssa jotenkin. Siis oikeesti jokaisella rippilapsella on nyt mojova rupi otsassa. Jotenkin tosi huvittavaa, vaikka ei taida etenkään tyttöjä naurattaa kun rippikuvassa on sellanen. Mä en yhtään ihmettelis myöskään, jos siitä jäis ikuinen arpi. Meidänkin lapsosella jälki on kooltaan varmaan 2x2cm ja aika pahan näköinen, mun mielestä se suorastaan vähän märkii.

No pikku vaurioista huolimatta oli varmaan ikimuistoinen rippileiri.  

Jaaha, nyt jorinat sikseen ja hommiin. Voi hiisi, miten paljon mulla on vielä puuhaa..... täytyy tänään leipasta pipareita (eilen jo leipasin monen tunnin ajan, huoh...), koittaa potkaista ittensä pesemään ikkunoita, siivota yläkerta ja mielellään jo alakertaankin päästä imurin kanssa heilumaan. Matot pitäis viedä pesulaan, juhlakalulle käydä kattomassa vaatteita, sohvanpäällyset pitäis pestä (osa on jo koneessa) ja mitä kaikkea. No niin, ei kun hommiin vaan!

Heli

lisää puuhaa + suklaakakun ohje

Heräsin aamulla ajoissa. Pyykit ja tiskit pyörimään vaan hetimiten. Mietin, että nyt on sen verta hommia, että mieskin saa kyllä herätä suht ajoissa... ja just kun aloin keittää sille kahvia se sitten ite tepasteli alakertaan. Mulla oli hyvä fiilis, että nyt aletaan ihan oikeesti ja tosissaan hommiin. Ja niin sitten mentiin seinän kimppuun. Tai mies sinne seinälle ja mulla oli tällanen työmaa:

Naulojen nakuttelua irti purkulaudoista siis. Se oli ihan kivaa ja nopeaa hommaa. Mulla oli hyvä vauhti päällä, kun sit yhtäkkiä taivas repesi...

No ei se nyt niin yhtäkkiä tapahtunu, johan se jyristeli jonkun aikaa. Mutta sadetta tulikin sit vähän väliä ja kuin saavista kaataen! (Siis mikäs lomakeli tää tällanen nyt on???) Pyykit piti ottaa puolikuivina pois narulta, argh. Ja tietenkin ne hommat sit siitä muutenkin vähän kärsi. Eli vaiheeseen jäi. Mies kyllä tuota seinää purkaili sit niinä hetkinä kun ei satanut. Välillä se tuli aina amppareita pakoon sisälle hetkeksi. Kiva kun pörriäiset on vallannu monesta kohtaa seinän välistä itselleen paikkaa - joka seinällä on ollu sama juttu.

No, minä aloin sit sisäjuttuihin. Tein uuden koekakun:

Kuvan otin äsken. Maistunut siis on tämäkin. Tämä on mansikkarahkakakku. Minusta se suklainen oli kyllä parempi, johtuen ehkä siitä että olen suklaaholisti... ☺ Mutta kyllä tämäkin menee. Ehkä siis teen pari kappaletta kumpaakin versiota sunnuntaiksi. (Se tarjottavien määrä on hiukka mietityttänyt... jos syöjiä on noin 40 henkilöä, niin miten paljon pitää olla mitäkin???)

Tein tänään myös kauralastuja ja kokeilin niiden dippaamista osittain sulaan suklaaseen. Voi olla, että teen niitäkin sitten sunnuntaiksi - ja ne on ainakin sitten meidän näköinen juttu, meillä taitaa olla joka juhlissa kauralastuja. Eka kerran ne tosin nyt olis tuollaisina versioina. 

Olen miettinyt myös suolaisia juttuja. Tein sellasta mönjää, mitä ajattelin kenties leipien väliin, vähän niin kuin kolmioleipiä. Mietin, tekisinkö kolmioleipien sijaan sittenkin voileipäkakkua... vai laittaisinko kuitenkin ennemmin vain pikkupiirakoita ja munavoita (sekin olis ihan meidän juttu...). Ja sitten ehkä jotain täytettyjä ruisnappeja tai vaikka niitä uusia mini-ruispaloja. On tää miettiminen ja päättäminen aika työlästä tällaselle, joka ei osaa päättää...

Sanon tähän väliin, että kyllä pääsee meillä taas iskä helpolla... se ei vaivaa päätään näillä asioilla sekuntiakaan. No, se saa sit raivata tota pihaa, jossa kyllä työtä riittää, nyt kun tuo edusta on vielä revitty tollaseen edustuskuntoon. 

Tuuli viskasi tuon ulkoilemaan tulleen viherkasvin raadon nurin... ja on siinä pari muutakin asiaan kuulumatonta juttua vielä talon edustalla siivottavana. Toivottavasti tää mun leppoisa tahti ei nyt ihan hirveesti kostaudu niin, että sit loppuviikolla ihan hulluna riehutaan paikkoja kuntoon. No toisaalta, kun meillä oli esikoisen rippijuhlat, niin viikkoa ennen niitä juhlia mä tempasin keittiöstä kaapit seiniltä... jos joku vielä muistaa. Se oli melko pikainen keittiöremontti, etten sanois!!!

* * *

Ai niin, sen edellisen kakun ohjetta kyseltiin. Otin tämän jostain netistä (en kyllä nyt lainkaan muista että mistä...) ja tässä on omaa sovellusta hitusen mukana.

MINTTUKROKANTTIKAKKU

pohja

1,5 pötköä minttu-Dominoita

75g sulatettua voita

* hienonna keksit ja lisää sulatettu voi

*painele seos leivinpaperilla suojatun irtopohjavuoan pohjalle (se leivinpaperi siis vain sinne pohjalle)

*itse heitin sitten vuoan jääkaappiin siksi aikaa kun tein täytteen

täyte

2dl kermaa - vaahdota

2,5dl Creme Vanillaa - vaahdota

200g minttukrokanttisuklaata (Maraboun levy) - rouhi

200g maustamatonta tuorejuustoa

*sekoita kaikki ylläolevat keskenään

4 liivatelehteä

*liota pehmeäksi reilussa kylmässä vedessä

3rkl maitoa

*kuumenna ja sekoita puristetut liivatteet sinne

*sitten liivateseos nopeasti muun täytteen sekaan (vatkasin sähkövatkaimella koko ajan)

*kaada täyte vuokaan, laita kelmu päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mieluummin vaikka yön yli

*tarjolle ottaessasi irrota reunat ensin veitsen avulla, sitten irtoreuna pois

päälle

1-2 pussillista Dajm-rakeita

(itse aion kyllä laittaa seuraavaan versioon kaksi!) 

Toi kakku oli kyllä ihan hirrrrrveen hyvää! Ja parani vaan säilyttäessä. Tein sen perjantaina ja vielä sunnuntainakin se oli aivan mahtihyvää, ehkä jopa parempaa kuin olis ollu vaikkapa perjantaina illalla. Ne rakeet vaan oli kummallisesti kadonnu kakun päältä jo silloin... ☺

* * *

Täällä siis hommat jatkuu, mut jos eka vaikka nukkuis yön.

Juhlavalmistelu-raportti jatkuu taas tuonnempana... ☺

Heli