Jokos se talvi nyt tuli? Täällä on ollut parina aamuna mittari pakkasen puolella, tänä aamuna vielä klo 9 aikaankin oli -6 astetta! Ei muuta kun toppatakkia päälle ja ulos... Ihanaa, kun oli kirkasta - heti se jotenkin piristää mieltä. Ja kuinka kaunista, kun heinät ja pudonneet lehdet oli ihan kuurassa! ♥
Mä olen nyt syyslomalla. Toisaalta tosi ihanaa, kun voi olla vaan. Toisaalta menee kyllä sitten päivät ihan vaan vetelehtiessä... ja syödä mussuttaessa. Siitä en oikein tykkää. Olenkin täällä sitten jo lauantaina aloittanut viikkosiivouksen yhteydessä taas pientä kaappien läpikäyntiä. Se on kyllä niin ihanaa hommaa!! ♥
Olen siivoillut kaappeja huone kerrallaan. Meillä on kyllä tosi vähän mitään säilöjä ja kaikki on oikeastaan aika lailla hyvässä järjestyksessä jo valmiiksi, himojärkkääjä kun olen... Mä vaan niin tykkään siitä kollaamisesta, että aika ajoin on ihan pakko saada vähän järkätä taas!
Yläkerrassa kävin läpi penkkisohvan, lakanakaapin, verhojen takana olevat matalat tilat sekä lasten vaatteet. Ne oli nopeasti siivottu. Meillä ei lakanoita kauheesti ole ja niistäkin vähistä puolet on turhia... Aikuisille on neljä tuplakokoista settiä, vaikka kaksikin kyllä riittäis. Tykkään vaan niin kovin noista kaikista mitä nyt on, etten raaski vähentää. (Kaikki on samaa tähtikuosia, eri väreissä vaan.) Lasten sänkyihinkin on vähän turhan monet, etenkin kun käytännössä vain tiettyjä yleensä pitävät. Mutta sen verran vielä käy kavereita kylässä, että olen pitänyt ylimääräisiäkin jemmassa.
Verhojen takana olevasta tilasta tuli melkeinpä vaan nosteltua tavarat pois, imuroitua, ja laiteltua lähes kaikki takaisin... Ei siellä tainnut suuremmin poistettavaa olla. Eikä edes pölyä. Kun väki vähenee talosta, niin kummasti se pölykin vaan samaa tahtia vähenee, olen huomannut. Vanhimmalle tyttärelle koitin tarjota joitakin siellä jemmassa olevia juttuja, mutta hänkään ei hirveästi nurkkiinsa tavaraa huoli.
Lasten vaatteet tykkään aika ajoin viikata siististi kaappeihin, ne kun on vähän miten kuten sieltä tempaistu ja tumpattu takaisin. Lapset on jo isoja ja vois toki huolehtia vaatteensa itekin... Omaksi ilokseni siis lähinnä ne käyn läpi. Samalla myös pyyhin hyllyt ja laatikot.
Siinäpä se yläkerran siivous sitten olikin... Voi niitä aikoja, kun yläkertaa asutti neljä pientä tenavaa ja tavaraa oli ihan eri tavalla nurkat täynnä...
Alakerrassakin siivoilin. Olkkarissa on yksi kaappi, jota koitin myös järjestellä uudelleen. Pah. Ihan samassa järjestyksessä laittelin kaiken takaisin, kun ensin olin pyyhkinyt pölyt... Telkkaritason laatikotkin kävin läpi, ei muutoksia sielläkään. Kuinka tylsää!! Portaiden alla on arkku, jonka myös kävin läpi. Sieltä sentään lähti pari turhaa juttua. Vaatekaappiin en nyt koskenut (mun ja miehen vaatteet siis on meillä olohuoneessa olevassa kaapissa), koska ne olen aika äskettäin käynyt läpi.
Keittiön puolella sitten kyllä jämähti hommat... pariksi päiväksi suorastaan. Astiakaapissa ei suuria muutoksia tullut. Yhden hyllyn mies kiinnitti sinne viimeinkin eilen, olen sitä jo varmaan jokusen vuoden suunnitellut sinne. Muutaman hassun astian paikkaa vähän vaihdoin ja se siitä. Sen sijaan nuo hiilarihyllyn alla olevat kaapit aiheutti sen jumituksen. Mulla oli käytännössä kaappien ovet levällään pari päivää... istuin ja join teetä ja tuijottelin kaappeja ja mietin, mitä tekisin niille... Arvatkaa mitä tein? No laitoin kaiken, niin kun ne oli aiemminkin... Mitäpä sitä hyvää järjestystä muuttelemaan. *huokaus*
Aika köyhäksi jäi siis mun raivaamissaalis. Pari juttua sieltä täältä. Onhan mulla montakin tavaraa, mitä käytän harvoin tai tosi harvoin, jos koskaan. Toisaalta tekisi mieli ne hävittää pois, ja sitten kuitenkin toisaalta vähän pistän itelleni jarrua... Mielessäni teen usein inventaariota tavaroiden suhteen. Mietin, jos olis paljon pienemmät tilat... että mitä oikeesti tarttisin ja mitä en. Aika vähän tartteisin. Musta olis oikeesti niin ihanaa asua ihan pienessä mökissä vaan. Mahtuisin varmasti.
Tällaisten raivaamisten yhteydessä mulle usein tulee vimma tyhjentää myös kuivaruokakaappia. Tällä kertaa tein vegaanisia proteiinipatukoita. (Kuvassa on levyllinen ennen palasiksi leikkaamista.) Hyvää on, ja sainpa viimeinkin käyttöä mm. proteiinijauholle, raakakaakaolle, sesaminsiemenille ja taateleille. Tein myös huomiseksi kyläviemiseksi ihanaa vegaanista fudgea (ja hups, sinne meni jemmassa ollut tomusokeri sekä inspiraatiota odottanut maapähkinätahna!). Sen lisäksi, että on herkkuja tarjolla, on myös tyhjempi kaappi - ja sekös mua ilahduttaa!
Mua tuskastuttaa erityisen paljon tuo harrastamani ruokien jemmailu. Ja siis tarkoitan niitä "ostanpa tällasta ja teen tästä joskus jotain"-tuotteita... Mun ei pitäis kyllä koskaan ostaa mitään tollasta epämääräistä, eikä oikeastaan myöskään esimerkiksi keittokirjoja.
No, mulla on vielä alakerta osin käymättä läpi. Oon vähän sillein hitaanlaisesti mennyt tätä hommaa eteenpäin, on sitten useammaksi päiväksi mukavaa puuhaa tiedossa. Jonkun mielestä tää on varmaan kamalinta hommaa mitä olla voi, mutta minä nautin! ♥
En tiedä onko kellään muulla tällasta "tuskaa" ja turhautumista siihen, että tavaroilla, asioilla, tarvikkeilla ei ole käyttöä? Mä ihan oikeesti koen oikein sellasta suurta iloa ja tyydytystä siitä, että saan käytettyä ruoka-ainekset tai vaikka shampoon loppuun, tai laitettua turhat kamat kiertoon. Kun lapset oli pieniä mä oikein odotin, että ne kasvais viimein vaatteistaan ulos ja saan laitettua vaatteita eteenpäin. (Nyt on sekin ilo poissa, kun ne ei enää kasva!)
On kuitenkin yksi "tavara", jonka pois laittamisesta en tykkää: mun auto. Se on ihan lahoamispisteessä, voi itku sentään! Sen olisin todellakin halunnut pitää vielä pitkään. Nyt on edessä taas tuskallinen mietintä (ja vieläkin tuskallisempi rahapussin kaivelu); hommatako uusi (eli vanha...) vai korjatako tuota vielä tämän kerran... Mä en yhtään tykkää siitä, kun pitää vanha tuttu juhta, jota osaa pyöritellä ihan miten vaan, laittaa romuksi. Nyyh!
Joka tapauksessa mukavaa viikon jatkoa teille! Ootteko lomalla - ja jos ootte, niin tulisko mieleenkään käyttää sitä tällaseen puuhaan? =D
Heli