kuka meidän metsässä riehuu?

Vappuaattoa on vietetty pääasiassa rennosti kotosalla. Sain kuin sainkin miehen kiskottua mun kanssa koiria lenkittämään. Tai no tohon lähimettään me vaan mentiin niiden kanssa. Siellä on kiva käydä pieni kierros ja koirat tykkää olla irti ja nuuskutella.

Huomattiin muutama mielenkiintoinen juttu siellä. Esim nämä murkkupesät. Mikä ihme niitä on tuolla lailla tonkinut?? Näin myös muita pesiä, mitkä oli yhtä lailla kaivettu levälleen. What??? Tai paremminkin: Who??

  

Myös tuon yhden puun alaosa hämmästytti:

Puu on varmaan laho, siltä näytti, mutta ihan selvästi joku on sitä tuolta alhaalta repinyt tms. Kuka tietäis?? 

Musta toi metsä on niin ihana paikka. Mies ei vissiin ollu niin innoissaan. No, vettäkin satoi. Mua ei haitannu yhtään, se kun on niin pukeutumisesta kiinni paleleeko tai kastuuko. Ei me ees oltu kauaa. Tässä jo melkein ollaan kotona:

Aika komeat on sadepilvet tuolla. Niin myös tuolla suunnassa mistä tultiin:

Kaukana näkee, miten kovasti siellä sataa. Eikä menny kuin hetki kotiin pääsystä, kun satoi jo enemmän täälläkin. Jotenkin uskomatonta, että huomenna onkin sitten jo toukokuu... mulla oli nytkin lenkillä pitkät kalsarit tuulihousujen alla, villasukat kumppareissa, kauluri kaulassa, neuleliivi, kevyttoppatakki, pipo, hanskat... 

Ja jos joku ihmettelee koirien pukuja ja sit ei ookkaan pukuja, niin ne otettiinkin metsän alussa pois päältä, etteivät takerru niistä mihinkään:

Kotona oli sit kyllä mukavan lämmin. Syötiin perinteistä vappuruokaa; nakkeja (paitsi mä en syö niitä), peruna-, punajuuri- yms. salaatteja, sipsejä, dippejä. Korkattiin miehen kanssa minipullo kuoharia (pieni lasillinen per lärvi), lapset joi simaa (ja simasta tykkäämättömät maitoa). Nyt on olo ihan suolasta turvonnut...  Huomenna on vuorossa munkit ja vissiin makkaraa. Ja mulle jotain muuta, mä en syö makkaraakaan.

Vapun jatkoja vaan kaikille!

terkuin Heli

juttui

Sima alkutekijöissään. 

Tsau tsau! Kyl tää tästä taas! 

Maanantai on viikon paras päivä! 

(Oon siis ihan oikeesti tota mieltä. Arki on parasta!)

Mulla on tässä nyt niin hirveesti tätä vapaa-aikaa, että roikun koko ajan koneella ja näitä postauksia tulee jatkuvalla syötöllä... 

Aamulla singahdin taas lääkäriin... työterveyteen vaihteeksi. Seuraavaksi (ensi viikolla) sitten suuntana magneettikuvaus ton selän kanssa. Se on ns. viimeinen tutkimus tässä asiassa, sitten tietää miten aletaan kuntouttamaan. Eli joudun varmasti alottaa jotain jumppaa... (voi dääääämn...) Ootan kyllä, että saan jotain täsmäohjetta. Mutta pelkään omaa laiskuuttani, että miten ihan oikeesti saan itteni liikkeelle ja tekemään jotain. En tosiaankaan pistäis pahakseni, vaikka saisin kunnon kipinän punttisalia kohtaan (ja sitä kautta tietenkin unelmavartalon), kun saisin kunnon ohjeet vaan. Mutta olispas joku kaveri potkimassa mua aina liikkeelle sit myös!!

Mä alan olla tuolla lääkäriasemalla kohta ihan jokapäiväinen näky. Kävin siellä viime viikolla 2x ja taas tänään soitin ja varasin aikaa sinne kuvaan. Saankohan sieltä kohta kantiskortin tai jotain?? Tuntuu, että parin vuoden sisällä multa on tutkittu yhtä sun toista terveysasiaa (ei tosin tuolla aina). En olis uskonu, että ihan oikeesti ikä saa aikaan näin monenlaista vaivaa. Esim sappikivet ei tod. pitäny tulla MULLE. Tai että nelikymppisenä ihan tosissaan voi jo alkaa hormoneissa sellaset muutokset, että tietää lähestyvänsä vaihdevuosia... Mähän siis oon vielä kuitenkin ihan tytönhuitukka!!! 

Tähän väliin on kerrottava, että yksi ihminen sanoi mulle: Ai, sä oot neljäkymmentä! Johon tietty ajattelin, että vissiin sit näytän niin nuorelta... kunnes se sanoi, että "ajattelin että olisit jotain 35". Auts. Ilmankos ne ei kysy multa papereita missään enää vaikka nyt on se 30v-ikäkysely-velvoite... =/ Ou nou!!

* * *

No, se olis huomenissa vappuaatto. Siman laitoin tulemaan perjantaina, se on nyt tuossa pullotettuna ollu huoneenlämmössä lauantaista asti. Pitäis olla kyllä valmista huomenna, tosin mun mielestä rusinat on ollu pinnalla jo eilen.. Toivottavasti se nyt ei käy liikaa! Mä olen joskus lukenu ohjetta hiukka huonosti ja laitoin 1/5 teelusikallisen sijaan 1/5 siitä koko hiivasta... pahaa oli. Yksi tuttu teki joskus simaa joka suorastaan räjähti (pitkin sellasta kellarivarastoa...), oli tainnu tulla siinäkin pieni arviointivirhe hiivan määrän suhteen. 

Mutta jos nyt unohtais nää vanhuuden vaivansa ja lähtis vaikka kauppaan. Ei tarttis sit huomenna taistella ruuhkassa niistä viimeisistä nakkipaketeista ja perunasalaateista... nuoremmat ja vetreämmät ne taistelut kuitenkin voittais. =D Serpentiiniäkin ostin paketillisen jo, jos vaikka hiukka virittäytyis tunnelmaan. Ai niin, aikuisten sihijuomat on ihan hankkimatta... ottaiskohan sinne paperit mukaan... no ehkei mun sit tartte. Jos otan vaik kävelykepin?? =D

See you!

terkuin Heli

melankolikon mansikat

 

En tiiä mikä on tänään tehny mun fiilikset niin synkiksi. Kerta kaikkiaan aamusta asti on vaan ¤%&# ottanu päähän kaikki. Ja siis vaikka eilen just vietin kivan iltapäivän siellä kaverini luona ja sain ihanan hoidonkin. Jostain syystä jo kotimatkalla mun fiilis alkoi laskea pahasti pakkasen puolelle. Ehkä mä vaan olen sellanen melankolinen tyyppi??

Toi yläkuva on muuten sieltä matkan varrelta. Kuva ei yhtään tee oikeutta tolle paikalle... laaja peltoaukea ja sen takana aukeaa järvi. Toi kohta on siis ihan sykähdyttävän upea, aina kun ajan siitä ohi tekis mieli vaan jäädä sitä tuijottelemaan.

No, kuten toi aiempi postauskin kertoi, ei oo noi pihahommat mun juttu laisinkaan. Mä menin kyllä sinne mutta heti alko vaan niin suututtamaan kaikki. Hetken aikaa siellä kitisin joka asiasta kunnes tulin takas sisälle. Pesin ja viikkasin pyykkiä, tyhjäsin ja täytin tiskikoneen, luin blogeja, kattelin yhden elokuvankin. Sillä välin mies oli jyllännyt maan siitä mansikkalaatikoiden alta, laittanut laatikoihin mullan sekä muovit.

Ja sit mä vaan menin ja istutin ne mansikat. Ja siellä ne nyt sitten lepää.

24 tainta, joista 10kpl on niitä uusia ja kokonaista 14kpl viimevuotisia. En tiiä mitä niistä nyt sitten tulee, koska istuttaja ei tod. ollut missään rennossa ja puutarhaterapeuttisessa tilassa niitä sinne mättäessään... Mutta ompahan maassa nyt kuitenkin. Nyt sit kun vaan sais joskus niitä kasteltuakin... 

Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu. Talonkin siivosin, nyt vielä suihkuun ja sit puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Jos huomenna nousis sit oikeella jalalla sängystä...

terkuin Heli

kevät ♥ ♥ ♥

Saako pihahommia inhota? Etenkin, kun asuu omakotitalossa ja pihaa on 5000 neliötä?? 

kysyy Heli

PS: Onneks alko just satamaan vettä...

to do: mansikkamaa... plus paljon muutaki

Mä olen tässä miettiny noita puutarhajuttuja. Viime kesänähän ei homma varsinaisesti menny putkeen...

Tossa kuvassa siis on se kasvimaa. Älkää välittäkö, en minäkään sitä siitä näe... Joka tapauksessa tänä vuonna en sit ajatellu ylittää itseäni ja yrittää uudelleen. Muuten kuin mansikoiden kanssa. Tuo viimevuotinen tekele purettiin ja ajettiin möyhijällä yli, mutta mansikat napsin sieltä talteen. Heitin ne saamani vinkin mukaisesti ruusupuskan juurelle talvehtimaan, ja mitä nyt kävin yks päivä muistaessani niitä vilkaisemassa niin ainakin osa taisi olla hengissä edelleen. Siitä sitten innostuneena aloin vaatimaan mieheltä mansikkapenkkejä, toisin sanottuna lautareunoja joiden sisälle heitän mullat ja mansikat. Mies teki (hetken huokailtuaan) työtä käskettyä:

Repi siis seinästä lautaa ja teki ne laatikot:

Ne on nyt tuohon vaan viskattuna, samoin jäi toi siivouspuoli sit vissiin mun hommaksi:

*huoh* No, minä into piukeena pakotin pyysin miehen mukaan multakauppaan. Siellä ne mullat on edelleen auton takapaksissa:

Ja noi yläkuvan mansikatkin kävin äsken nappaamassa takapenkiltä ulos. Nyt ei sit enää tarvita kuin multien raahaaminen laatikoiden luo ja levitys sinne (en ees tiiä riittääkö noi...). Ostettiin mansikkamuoviakin, jos vaikka helpottais hommia sitten kesän aikana. Saas nähä, miten tässä projektissa nyt sitten käy... Joka tapauksessa tämän kummempaa puutarhaa ei meille sitten tule, sen verran tunnen itseni. 

No hyvä on, EHKÄ herneitä vois johonkin vastaavanlaiseen laatikkojuttuun laitella, vaikka tohon saunan päätyyn. Ja hieman kattelin ruohosipulin taimia sillä silmällä, että jos vaikka tohon mun pataan laittaisin... (ei toivoakaan, että saisin siemenestä sellasta kasvamaan, nimim. yritetty on) Ja joo, minttua kyllä tahtoisin kanssa mutta sekin sais olla sit ihan vaan vaikka ruukussa. Niin ja niitä tomaattejahan sain viime vuonnakin kasvatettua tosi hyvin tossa ulkoeteisessä...

No niin, eipäs nyt riehaannuta taas. (sanon ihan vaan itelleni)

Tällä kuluneella viikolla on ollu vaikka mitä. Töitä, koulutusta, lääkärikäyntejä, lenkkejä. Huusholli on just nyt aika sotkun vallassa...

..mutta ajattelin nyt ottaa rennosti kuitenkin. Siivoan suurimmat sotkut ja lähden sit yhden ystiksen luokse hoidettavaksi. En tiiä millanen hoito tänään on ohjelmassa, jotain rentouttavaa ja ihanaa kuitenkin. Tää ystis on sellanen moniosaaja ja tekee sit jotain hierontaa tai mitä millonkin tilanteen mukaan. Hän on esimerkiksi kerran tehny mulle moksausta, että kaikkea sitä on tullu kokeiltua! Ja aivan mahtavan ihanan jalkahoidon on myös kerran tehnyt. Odotan aina niin innolla sinne menoa!

Jaaha, kai se on nyt mentävä suihkuun ja puettava päälle, että ehtii jonnekin. Ehkä myös raivattava toi tiskipöytä edes... Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

terkuin Heli

rakkaat elukat

Jos joku on onnellinen tästä kevään ja kesän tulosta, se on meidän nuorempi koira. Sen lempipuuhaa on pelloilla ja ojissa möyriminen, ja aika usein se kotiutuu tuon näköisenä... No, suihkuun vaan, sillähän siitä päästään. Vaikka kyllä mua välillä hiukan mättää, kun pesulla käydään useamman kerran päivässä...

Musta noi eläimet on jotenkin niin hauskoja. Ajattelen usein, millasta meillä sitten on, kun on lapset poissa, koirat poissa, puput poissa... siistiä ehkä, joo. Tai no sanotaan että siistimpää kuin nykyään... Ja helppoa. Ei esteitä, ei vastuita, ei huolia eikä murheita. Ei huonoa omaatuntoa, jos jää vähän lenkit vähille välillä. Mutta voi olla myös aika tylsää. Kukaan ei pakota mua lenkille. Ei oo ketään silitettävänä. Kukas mun vieressä sit nukkuu??? (Miestä ei lasketa.) Kuka oksentelee matoille, kuka syö matot ja tapetit? Kuka kerjää vieressä kun avaan jauhelihapaketin?? 

Kyllä noi elukat vaan antaa sisältöä elämään. Tossa kuvassa ne on kaikki - no ok, etanat on siellä akvaariossaan vielä. Ja toi kuva on muuten otettu just sillein, että avasin sen jauhelihapaketin... meidän kissakin herää taatusti sillä sekunnilla kauneusuniltaan uunin päältä. Kuuluu vaan (aika kova) tömps, kun se hyppää sieltä alas ja on hetkessä mun jaloissa keittiössä.   

Musta on tosi kivaa aina välillä kontata lattialla ja silitellä pupusia. On kiva huomata, miten ne on päivä päivältä tuttavallisempia. Mua aina välillä huvittaa, kun kuuluu se tuttu ääni, kun taas tapettia lähtee... Toi muovimaton jyrsiminenkään ei mua haittaa (koska lattia menee uusiksi joka tapauksessa), lähinnä mietin miten kauan puput selviää hengissä tuollasta syömällä... Saa ne muutakin ruokaa - niillä pyritään pitämään koko ajan jotain järsittävää lattialla - mutta niiden intohimo tuntuu silti olevan toi alakerran muovimatto. Ihme makuelämykset niilläkin!

Kissa kuraa meidän keittiön ikkunan aina ulkopäin. Kuten kuvassakin. Se tulee tuonne ikkunan taakse ja kaapii ikkunaa, kun haluaa sisälle... Meistä se on vaan huvittavaa - jonkun mielestä vois siis olla tosi raivostuttavaa, toi kura ei tietty oo mitenkään kauheen nättiä tossa mutta noh, ei voi mitään. Kissa on mielenkiintoinen persoona. Tää meidän kissa on vielä sellanen juttelija, mä sen kanssa välillä keskustelen, etenkin ruoka-aikaan. Ja takuulla se osaa myös kiukutella; kun sen komentaa alas pöydältä, se ihan selvästi näreissään mulle naukuu. Ja kuinka monta kertaa se on ehtiny jo maistella mun jogurtit, lasten murojen maidot, hellalla jäähtymässä olevat ruoat, voipaketin... Ja useimmiten mua vaan huvittaa sen tekoset.

Tahtoo siis sanoa, että vaikka tottakai välillä ottaa päähän, kun klo 05 herää siihen, että karvamatolle just oksennetaan, tai kun huomaa haisevat terveiset kengässä, tai kun karvaa on joka paikassa, myös kananmunan kuoren alla, tai kun venttailee unissaan koiraa pihalta, kun se onkin päättäny ottaa vähän pidemmät pissat sillä kertaa.. ja vaikka välillä on suurta huolta ja murhetta (meilläkin on koira käytetty parsittavana kun naulalla raapaisi koivesta nahat rullalle), sekä yleensä ottaen ainaista rahanmenoa noiden elukoiden takia.. niin en antais niitä pois todellakaan. Kun se kauhistuttava päivä koittaa, että joudun tekemään sen hirveän päätöksen lopettaa rakas koirani (tuo vanhempi niistä), niin sen jälken mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen... (Molemmat koirat on mulle rakkaita, mutta etenkin toi vanhempi. Molemmista luopuminen tulee olemaan jotain käsittämättömän hirveetä, mutta etenkin ton vanhemman kohdalla se tulee olemaan tosi raastavaa.)

rakkain koira maailmassa ♥

Vielä mä tahtoisin eläimiä lisää: kanoja muutaman. Saa nähdä toteutuuko se vai ei. Ja kyllä meillä aina kuitenkin tulee kissa olemaan. Mut tällainen on siis mun, taikka meidän, eläinlauma tällä hetkellä. ♥

terkuin Heli 

sunnuntain supinoita

Mainiota sunnuntaiaamua! Heräsin jo puoli kasilta, koirat vaati ulos... en sitten mennykään enää takas nukkumaan vaan heitin pyykit koneeseen, viikkasin kuivurista pyyhkeet kaappiin ja tulin aamupalalle. Mä en kestä nälkää yhtään - toisin sanottuna mulle tulee aamulla aivan oksettavan kauhee olo, jos en syö. Esimerkiks lenkki tyhjällä mahalla ei onnistu todellakaan. En tiiä mistä tollanen huono olo oikein tulee, tietääkö joku?? Olen sitä monet kerrat miettiny, minusta se on vähän outoa.

Joka tapauksessa omituisen näköinen aamupalani on maustamatonta jogurttia, jonka seassa on hampunsiemeniä, pellavansiemeniä, kauralesettä, auringonkukansiemeniä sekä omenasosetta. Ihanaa, vaikkei uskois! Noi kaikki siemenet raksuu kivasti, tykkään että ruokaa saa pureksia vaikka onkin tollasta jogurttia muuten. Hampunsiemenet oli uusi tuttavuus - mun mieleen tulee niiden mausta vähän popcorn. Mukavaa kun täällä on nykyään Punnitse ja säästä -kauppa, sieltä saa vaikka mitä tuollastakin.

Mittari näyttäis jo ihan rantsukelejä... ☺ Ihan uskomatonta, miten noi lumet sitten yhtäkkiä humpsahti pois. Tollasia satunnaisia läikkiä vaan enää siellä täällä ja isoimmat auran tekemät kasat, jotka tosin on enää murto-osat siitä mitä vielä viikko tai kaksi sitten olivat. 

Talon toisella puolella on mittarissa sitten hiukka realistisempaa lukemaa... eli kylmä on vielä. Täällä ei eilen ollu kyllä päivälläkään mitenkään lämmin ulkosalla, plus että oli tosi kova tuuli. Vaikka empä mä eilen mitään kyllä ulkoillu, olin koko päivän sisällä ja siivoilin. Nyt on niin kiva taas nautiskella siististä huushollista. Vois ehkä vaikka lähteä tänään vähän shoppailemaan sen kunniaksi...

Oikeastaan kun ajattelen tota "shoppailua" niin olen kyllä tosi huono siinä. Mä kun en varsinaisesti tarvii mitään, niin sellanen kauppojen kiertely on musta aika lailla mieltä vailla. Ikea taitaa olla ainoa paikka, missä ihan oikeesti tykkään kierrellä (ja siellä meneekin vaikka koko päivä...) vaikken juuri mitään ees ostais. Mutta vaatekaupat on ihan kauhistus... ennemmin mun "shoppailu" sit kallistuu tonne astiapuolelle tms. Enkä mä kyllä just nyt tarvii niitäkään.

Mihin se meidän rantsu katosi?? Ihan ihmetellä täytyy, miten nopeasti se vesi tuosta katosi. Tämä maapohja on ihan junttasavea, mikä ei kyllä järin hyvin mitään imaise. Mutta järvi on todellakin poissa!!

No vielä sen verran shoppailusta, että itse asiassa joudun ihan tosissani hommaamaan pojalle kamppeita lähiaikoina. Se lähtee rippileirille heti koulujen loputtua, ja on menossa sellaselle retkiriparille, jossa retkeillään ja melotaan jne. Ja meidän tyypillähän siis EI ole minkäänlaisia varustuksia sellaseen. Eli tarvitaan vaikka sun mitä... vaelluskenkää ja ulkoilupukua ja varaulkovaatteita ja sadevaatteita ja saappaita ja kunnollista makuupussia jne jne. Lista on masentavan pitkä, ja kovasti mietityttää hankintojen järkevyys kun käyttöä niille kamoille tuskin sitten muuten paljon tulee... Voi kun löytyis käytettynä noita vaatteita jostain. Toisaalta en osta kyllä enää koskaan esim saappaita kirpparilta - oon ostanu ja vuotivat jo valmiiks, kiitos vaan sillekin myyjälle...

Jaa, ehkä se olis kuitenkin suunnattava vaikka kirpparille tänään. Tai alettava kattoo tuttuja läpi, jos jollain olis vaikka sen kokoista poikaa että olis ehkä saattanu jäädä pieneks jotain.. vai jääkö keltään kelvollista kamaa tollasta 150cm kokoa ja missä kunnossa on 37-kokoiset kengät ton ikäisten poikien jäljiltä... Ei kai se auta kuin alkaa sitä selvittämään! 

Oikein aurinkoista ja ihanaa kevätpäivää teille kaikille!

terkuin Heli

vähän niinku rantsussa

Näin keväällä sitä odottaa kovasti jäiden lähtöä. Me kun asutaan nykyään näköjään rantatontilla...

Meidän tontin reuna on tuolleesti kuopallaan ja aikamoinen järvi siinä tosiaan keväisin on. Eilen kävin ystiksen luona ja matkalla sinne totesin, että muuallakin on pellot järvinä:

Joutsenetkin on erehtyneet luulemaan järveksi tätä vissiin.Tuolla kaukana niitä näkyy:

Kevät on kyllä ottanu tosi kovan kirin, lumet on saaneet kunnolla kyytiä eikä enää ole kuin suurimmat kasat jäljellä. Kylmää on silti edelleen, tänään on ollu tosi tuulista ja laitoinkin pihaa kuvatessani vielä untsikan päälle. Kuvasin sit samalla mun uutta tukkaakin vähän:

Eilen kävin tosi pitkästä aikaa oikein kampaajalla, yleensä tyttö värjään mun tukan ja leikkausta en muista millon olis tehty. Oli ihanaa olla laitettavana ja tukka on nyt ihan uudenlainen liukuväriraitoineen. Pituuttakin lähti ja otsatukkaa tuli lisää. Kuvat nyt ei oo mitenkään kummoisia, taustatkin mitä sattuu... mutta tukkaa tossa on tarkoitus kattoakin eikä muuta. ☺

Tänään olen hoidellut monta asiaa pois päiväjärjestyksestä. To do -lista oli melkoisen pitkä! Nyt pitäis vielä tälle päivälle saada jotain pientä pyykkiveivausta aikaiseksi ja lapsetkin pitäis vielä kotiin käydä hakemassa riennoistaan. Huomisaamuna aloitan sit kunnon siivoussession. Aijai, on se mukavaa kun on monta päivää vapaata taas!

Hyvää viikonloppua kaikille!

terkuin Heli  

harmaata mutta silti niin keväistä

Hei vaan! Tämä aamu on näyttäytynyt harmaana mutta mukavan leutona. Nousin vasta puoli kympiltä - heräsin kyllä jo ennen kuutta pupun kolinaan, mutta menin vaan sulkemaan pojan huoneen oven ja jatkoin unia. Tai mitä nukkumista se nyt oli, ennemminkin torkkumista. Näin kauheesti unia, aika pelottavia sellasia... mistähän noi tollaset oikein tulee? Mun yhdessä unessakin oli jotain moottoripyöräjengiä, jotka kylmäverisesti ampui ihmisiä, mä näin kaiken ja koko ajan odotin millon saan ite sen kuulan kallooni... huh.

Kun nousin, lähdin heti koirien kanssa ulos. Eilen kävin lenkillä kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla siellä oli yllättävän kylmä, joten hiukan oli miettimistä mitä laitan päälle. Yllättävän leutoa kuitenkin oli. Mukavasti on lumet humpsahtaneet jo. Sellanen ikävämpi juttu on tällä hetkellä, että koiria ei uskalla laskea irti ollenkaan. Meidän tien vieressäkin on ojat aivan täys vettä - en ota sitä riskiä, että menevät sinne ja hukkuvat. Hui!

On se vaan niin ankeaa tämä kevätaika, kun kaikki roina paljastuu lumen alta... mites mä muistelin, että me olis hävitetty noikin romut syksyllä??

No, mies on meillä sellanen ulkona puuhaaja, eli eiköhän piha sen voimilla siistiydy jos vaan viikonloppuna on hyvät kelit.  

Ostettiin kerran tällanen kyltti jostain huoltsikalta, meistä se on niin hauska:

Sisällä sentään vähän vihertää: 

Tyttö oli koulussa kasvattanu auringonkukanversoja, ja mä en suoraan sanottuna oikein tienny että onko ne syötäviä ja missä vaiheessa... sen kuitenkin tajusin jossain kohtaa, että nyt ne on sit ainakin liian pitkiä syötäviksi. Ja sitten mietin mitä ihmettä niille voi tehdä... joten otin mallia Eilistä paistoa - Johannalta, joka laitteli tomaatin taimet tuollasiin jatkettaviin maitopurkkeihin. 

Mulla ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan onnistuuko näistä tällä lailla kasvattamaan kukan alut, jotka vois sit jossain vaiheessa siirtää pihalle - ja missä vaiheessa ne siirretään, pitääkö tukea jne... Mutta kasvatellaan nyt hetki tällä lailla niitä. Yllättävän terhakkaasti ne tuolta purkista pilkistää, ajattelin että tuloksena mun tekosista on vaan nääntyneitä taimiraukkoja. Niin ja pupuille on sitten syötetty niitä loppuja ylipitkiä kasvustoja.

En ymmärrä miksi jotkut kuvat heittäytyy tolla lailla väärin päin tänne siirrettäessä... no, tossa kuitenkin siis ulkoilun jälkeinen aamupalani. Väriä ja tuoreutta! ♥ Oon viime aikoina koittanu vähän vähentää voita leivällä ja nytkin leivillä on sitten levitteenä avokadoa. Salaatin, tomaatin ja mustapippurin kera on oikein herkkua, suosittelen kokeilemaan! Ja mä siis levitän sen avokadon veitsellä suoraan sieltä kuoresta leivän päälle.

* * *

Siitä eilisestä: opiskelujuttuja suunnitteilla... Erittäin minun juttu olis ja syksyllä työn ohessa alkais. Selvittelen tässä vähän kaikenlaista sen suhteen vielä, mutta voi hyvinkin olla, että musta tulee osa-aika-opiskelija syyskuussa. Jotenkin on nyt aika hyvä fiilis asian kanssa. Katsellaan... ☺

terkuin Heli

nelkytä vuotta - ja romuna...

Ihan vaan tsemppikuvaksi itselleni... (vuoden vanha kuva)

Hellou! Takana on työntäyteinen viikonloppu. Siis palkkatyötä molemmat päivät, ei mitään sen jännittävämpää. Viikonloppuun kuului myös mukava vieras eilen. On se vaan hassua, että vaikka en ole mitenkään kiinnostunut politiikasta, en oikein edes tajua siitä paljonkaan, niin tuon vieraan meillä käydessä puhutaan aina myös politiikasta ja muistakin sellasista viisaista asioista. Ja ne on ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Eilen illallakin tarinaa väännettiin neljä tuntia putkeen ja samalla juotiin kahvia/teetä ja syötiin maustevoi-patonkia/munkkeja/keksejä/karkkia.... nam uuuh. 

Oikeastaan tuon vieraan piti tulla meille jo perjantai-iltana, mutta jouduin perumaan vierailun, koska iskipä sitten sellanen vatsakipu että oi ja voi. Taas se sellanen samanlainen mistä oon joskus ennenkin valitellu... Kolmisen tuntia kärvistelin ja sitten kattelin kelloa, että pitäis kohta vieraan tulla... ja pakko oli soitella päivystykseen, että mikä tähän auttais. Jolloin käskivätkin sinne näytille. 

No, päivystyksessä oli sit "pari" muutakin. Mulla meni siellä aikaa NELJÄ (4) tuntia... Tuli katottua samalla siis Kauniit ja rohkeat ja vaikka mitä. Multa otettiin kolme putkea verta ja vielä ihmetyksekseni keuhkokuvatkin (??). Missään ei ollu mitään, eikä mulla ollu kyllä enää sit kipujakaan siinä vaiheessa kun viimein sinne lääkärin puheille asti selvisin. Sappijuttujahan ne kuitenkin vissiin on, voi argh... 

Mulla on kyllä aika kummastunut mieli tästä kaikesta mahdottomasta vaivastelusta, mitä viime aikoina on ollu. Olen aina ollu tosi terve, mulla ei ole tänäkään talvena ollu minkäänlaista nuhaa edes. Kroppa kuitenkin tuntuu nyt kiukuttelevan ihan tosissaan, ja olenkin ajatellu, että kun tuli 40v mittariin, kolottaa näköjään vähän joka suunnasta... selkä vaivaa, samoin vatsa (tai siis sappi), ranne kipuilee, hormonit sekoilee... Mitä elämä koittaa mulle oikein tällä kaikella viestittää?? Ehkä sitä, että NYT jos koskaan on aika alkaa pitää itestään parempaa huolta. 

Ei siis muuta kun näissä fiiliksissä kohti tulevaa uutta viikkoa. Mulla onkin huomenna aamulla heti EHKÄ mun tulevaisuuteen vaikuttava tapaaminen. Kerron sit jos on jotain kerrottavaa. Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

terkuin Heli

PS. Kysyisin vielä teiltä, että ootteko huomannu samanlaista, että iän mukana tulee jos jonkunlaista vaivaa...? Ja jos ootte, niin millasta vaivaa ja miten ootte asiasta selvinneet? Argh, tunnen itseni ajoittain aika vanhaks ja vaivaiseks...

kevät-realityä

Kevät tuli, lumi suli. Vai miten se meni... No, meillä on vielä aika lailla lunta. Noi kottarit on keskellä "peltoa" eli tuossa tontin aukealla osalla. Sinne jäivät syksyllä, kuten aika moni muukin asia meillä aina jää, vaikka miten muka koitetaan siivota piha ennen lumen tuloa... Seuraavassa siis otoksia meidän pihan keväästä.

Oho, lenkkarihan se siinä!

Oven pielestä (se lenkkarikin on tossa alakulmassa). Toinen pojista hoitaa puiden kantamisen sisälle pulkan avulla. Ja toi lasten kokoinen lumikolahan on mitä parhaassa tallessa tuolla hangen alla!

Sieltä pilkahtaa johtokela. On näemmä saanut siipeensä, toi lumi on aika juntassa tässä oven luona ja kela oli kyllä syksyllä vielä ehjä... muistaakseni...

Kelkka kuuluu talveen, joo. Tämä kelkka kuitenkin hajos joskus talvella ja siihen jäi... nyt sen taitais jo saada irti tuolta jäätyneestä maasta. Ja huomatkaa hyppynaru, varsinainen talviulkolelu!!

Tuossa kohtaa näemmä loppui mieheltä mielenkiinto pihan jyrsimiseen...

Kas vain, sehän on meidän joulukuusi! Karsittiin se jo sisällä ja viskattiin tuosta ikkunasta ulos, että "viedään se siitä sit pois"...  (ei ollu puhetta että millonkohan se viedään??)

Tarkkasilmäinen näkee siinä muun muassa uretaanipalasia. Joo, tää on se seinä missä viimeksi tehtiin tota ulkovuoriremppaa, sillon viime kesänä...

Että sellasia keväisiä kivoja kuvia meiltä! Me tosiaan aina syksyllä siivotaan piha, "ettei mitään jää lumen alle". Joka kevät sieltä sit kaivellaan kuitenkin yhtä sun toista. Koomisinta on noi kottarit ja muut pihavehkeet - en nyt tullu kuvanneeksi ajettavaa ruohonleikkuria, mopoja, fillareita yms... Ja tietenkään niille ei tee yhtään hyvää tuollanen lumessa majailu. Mut aina tässä silti käy näin.

Meillä on vielä tota ulkoseinäremppaa siis jäljellä:

Että aloitettu on jo joskus vuosi sitten purkamalla vähäsen... Ja sitten on vielä toi autotallin hirvitys, siinä olis vielä "pari juttua":

Toi alareuna jouduttiin purkamaan, kun sinne hyökkäs miljaaaaardi muurahaista ja teki pesän. Plus että tohon vaihdettiin toi ikkuna viime kesänä. Oli vähän noloa, että mä en edes ollu huomannu, että siinä oli vaihtunu ikkuna... mut puolustaudun, että tein viime kesänä töitä niin paljon että muun aikaa olinkin melkein koomassa.  

Mutta ei nyt muuta kuin nokka kohti aurinkoa vaan:

Muksaa päivää kaikille!

terkuin Heli