rakkaat elukat

Jos joku on onnellinen tästä kevään ja kesän tulosta, se on meidän nuorempi koira. Sen lempipuuhaa on pelloilla ja ojissa möyriminen, ja aika usein se kotiutuu tuon näköisenä... No, suihkuun vaan, sillähän siitä päästään. Vaikka kyllä mua välillä hiukan mättää, kun pesulla käydään useamman kerran päivässä...

Musta noi eläimet on jotenkin niin hauskoja. Ajattelen usein, millasta meillä sitten on, kun on lapset poissa, koirat poissa, puput poissa... siistiä ehkä, joo. Tai no sanotaan että siistimpää kuin nykyään... Ja helppoa. Ei esteitä, ei vastuita, ei huolia eikä murheita. Ei huonoa omaatuntoa, jos jää vähän lenkit vähille välillä. Mutta voi olla myös aika tylsää. Kukaan ei pakota mua lenkille. Ei oo ketään silitettävänä. Kukas mun vieressä sit nukkuu??? (Miestä ei lasketa.) Kuka oksentelee matoille, kuka syö matot ja tapetit? Kuka kerjää vieressä kun avaan jauhelihapaketin?? 

Kyllä noi elukat vaan antaa sisältöä elämään. Tossa kuvassa ne on kaikki - no ok, etanat on siellä akvaariossaan vielä. Ja toi kuva on muuten otettu just sillein, että avasin sen jauhelihapaketin... meidän kissakin herää taatusti sillä sekunnilla kauneusuniltaan uunin päältä. Kuuluu vaan (aika kova) tömps, kun se hyppää sieltä alas ja on hetkessä mun jaloissa keittiössä.   

Musta on tosi kivaa aina välillä kontata lattialla ja silitellä pupusia. On kiva huomata, miten ne on päivä päivältä tuttavallisempia. Mua aina välillä huvittaa, kun kuuluu se tuttu ääni, kun taas tapettia lähtee... Toi muovimaton jyrsiminenkään ei mua haittaa (koska lattia menee uusiksi joka tapauksessa), lähinnä mietin miten kauan puput selviää hengissä tuollasta syömällä... Saa ne muutakin ruokaa - niillä pyritään pitämään koko ajan jotain järsittävää lattialla - mutta niiden intohimo tuntuu silti olevan toi alakerran muovimatto. Ihme makuelämykset niilläkin!

Kissa kuraa meidän keittiön ikkunan aina ulkopäin. Kuten kuvassakin. Se tulee tuonne ikkunan taakse ja kaapii ikkunaa, kun haluaa sisälle... Meistä se on vaan huvittavaa - jonkun mielestä vois siis olla tosi raivostuttavaa, toi kura ei tietty oo mitenkään kauheen nättiä tossa mutta noh, ei voi mitään. Kissa on mielenkiintoinen persoona. Tää meidän kissa on vielä sellanen juttelija, mä sen kanssa välillä keskustelen, etenkin ruoka-aikaan. Ja takuulla se osaa myös kiukutella; kun sen komentaa alas pöydältä, se ihan selvästi näreissään mulle naukuu. Ja kuinka monta kertaa se on ehtiny jo maistella mun jogurtit, lasten murojen maidot, hellalla jäähtymässä olevat ruoat, voipaketin... Ja useimmiten mua vaan huvittaa sen tekoset.

Tahtoo siis sanoa, että vaikka tottakai välillä ottaa päähän, kun klo 05 herää siihen, että karvamatolle just oksennetaan, tai kun huomaa haisevat terveiset kengässä, tai kun karvaa on joka paikassa, myös kananmunan kuoren alla, tai kun venttailee unissaan koiraa pihalta, kun se onkin päättäny ottaa vähän pidemmät pissat sillä kertaa.. ja vaikka välillä on suurta huolta ja murhetta (meilläkin on koira käytetty parsittavana kun naulalla raapaisi koivesta nahat rullalle), sekä yleensä ottaen ainaista rahanmenoa noiden elukoiden takia.. niin en antais niitä pois todellakaan. Kun se kauhistuttava päivä koittaa, että joudun tekemään sen hirveän päätöksen lopettaa rakas koirani (tuo vanhempi niistä), niin sen jälken mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen... (Molemmat koirat on mulle rakkaita, mutta etenkin toi vanhempi. Molemmista luopuminen tulee olemaan jotain käsittämättömän hirveetä, mutta etenkin ton vanhemman kohdalla se tulee olemaan tosi raastavaa.)

rakkain koira maailmassa ♥

Vielä mä tahtoisin eläimiä lisää: kanoja muutaman. Saa nähdä toteutuuko se vai ei. Ja kyllä meillä aina kuitenkin tulee kissa olemaan. Mut tällainen on siis mun, taikka meidän, eläinlauma tällä hetkellä. ♥

terkuin Heli