rippijuhlia ja muita juttuja

Meillä oli viikonloppuna rippijuhlat. Nuorimmainen vuorossa - nyt on meiltä nämä juhlat juhlittuna. Vieraita oli kolmisenkymmentä. Ihanat kuvat sankarista pellon laidalla otti tyttären ystävä.

Tarjolla oli herkkuja monenlaisia. Koitin tehdä vegaanista myös, ja nämä palleroiset (tummalla suklaalla) oli esimerkiksi sellaisia. Liian hyviä... Olen niitä rääppeitä tässä mutustellut vieläkin, ei onnistu multa suklaalakko. *huokaus*

Ruusuja tuli hullun paljon. Täällä ei kukkakauppoja ole, niinpä moni vieras toi sellasen kymmenen kappaleen kimpun. Siitä äkkiä kertyi monta kymmentä ruusua! Ihania kyllä ovat.

Noin muutoin on ihmetelty kevään moninaisia kelejä. Yhdessä hetkessä sataa räntää ja rakeita, vaikka aurinko paistaa täysillä. Sitten höyryää joka paikka. Se on täällä pelloilla tosi mielenkiintoinen näky, aivan kuin savuaisi pellot. Kylmää on, ei etene kevät, joka näytti jo maaliskuussa tulevan tosi aikaiseen...

Ehkä hitusen kadehdituttaa ystävän lähettämä räpsäys maaliskuisesta Englannista... kun täällä nähdään vielä kuitenkin luntakin aika ajoin:

Olen pohtinut sohvanpäällisten hankintaa. Ottaa päähän, kun Ikeasta on lopetettu ne valkoiset, edulliset, värjäämiskelpoiset, PARHAAT puuvillapäälliset kokonaan... Kävin tässä kerran siellä ja mietin näiden kolmen vaihtoehdon välillä nyt sitten:

Ylimmäinen vaaleansininen tietty olisi minusta ihanin... Valkoinen on ehkä turhan arka kuitenkin, vaikka toisaalta sekin olisi kiva. Alimmainen beige on ihan ok, se olisi edullisinkin. Mutta onko oikea väri, kun olkkarissa on harmaata muuten...? Tuo nykyinen turkoosi antaa sinne niin kivasti väriä, mutta se on niin armottomasti nyt kulahtanut, aurinko on haalistanut värejä ikkunan luona ja muutoin se alkaa olla niin pinttyneen tahrainen, ettei enää oikein auta mikään siihen. Plääh. No, mietintämyssyssä ovat nämä siis. Katsotaan sitten reissun jälkeen, ehkä... Telkkarikin pitäisi ostaa uusi, meillä ei kohta enää digikanavat näy ja muutenkin alkaa telkku olla aika lailla matkansa päässä.

Kirkan "fanituskuva" on tässä siksi, että se on aasinsilta isoon ärsytykseen nimeltä puhelin ja etenkin sen kamera... Vaihdoin puhelinta äskettäin ja mua tosi, TOSI, paljon ärsyttää sen huono kuvanlaatu - vaikka siinä pitäisi olla hyvä kamera. Siis tosi hyvä. Kuvat on kuitenkin sumeita ja en minä niistä hienoja saa millään. No, kyseessä on käytetty puhelin... mutta kuitenkin, ihan ton kameran takia siihen vaihdoin. Muutoinkin ärsyttää "nykytekniikka": minäkin viimein otin käyttööni sen Whatsapin, ja nyt sitten kaikki siihenkin tulevat kuvat tallentuu jostain syystä puhelimen albumiin... Ja mikä kaikkein ärsyttävintä: kaikki joka suunnasta sinne sinkoilevat kuvat on siellä albumissa moneen kertaan. Siis niin kuin tyyliin neljä kertaa sama kuva. Kysyn vain, että MIKSI? Minä haluan, että albumissa on vain ne kuvat, mitä ite sinne olen ottanut, ja vain yhtenä kappaleena, kiitos! Enkä tietenkään osaa tehdä asialle mitään, vaikka kuinka yritän.

Luin juuri äsken tuollaisen aika innostavan kirjan. Kaikin puolin kiva kirja, mukavasti jäsennelty, kiinnostava ja positiivinen. Melkein tekisi mieli alkaa hissukseen uudelleen joogaamaan... Mulla on tapana vähän liikaa innostua asioista ja lähteä ihan täysillä suorittamaan. Olen kuitenkin todennut sen vääräksi tavaksi tehdä asioita, koska sitten herkästi myös kyllästyn, jos ei heti tule tulosta. Jooga on vielä sellasta "ei minunlaista", kun siinä pitäisi olla aloillaan, hengittää rauhallisesti, keskittyä hengitykseen... ja minä kun oon vähän toisen sorttinen toheltaja. Mutta entä jos ihan vaan pikkuisen kerrallaan nyt alkaisi tuohon... Kunnon kohottaminen olisi kohdallaan, ennen helposti sujuneet joogaliikkeet tuottaa nyt ähkimisiä eikä vetreydestä ole tietoakaan. Mutta jos edes yksi aurinkotervehdys aamuisin, näin aluksi... ja siitä sitten kohti tavoitetta:

kuva on kirjasta napattu

Ystävän kanssa mietittiin, että kun tässä kohtapuoliin meidän reissu koittaa, niin jos me sitten tuollasia kuvia rannalla otettais... ehhehe. =) No, tällä hetkellä olen päättänyt joka päivä lankuttaa. Otin ekana päivänä ajan kauanko meni (1min 16sek), ja otan sitten kuukauden kuluttua uuden ajan. Se lankutus vaan on niin tyyylsäää... pitää melkein ottaa siihen joku lukeminen nenän alle, että viitsii könöttää aloillaan. Toisaalta mietin, että onko vähän älytöntä, jos ei ihminen jaksa minuuttia tai paria olla vaan keskittyneesti paikallaan... että kannattaisikohan ihan oikeesti opetella meditoimaan tai jotain. Plääh. Inhoan kroppaani, mutta silti en viitsisi tehdä mitään, enkä saa lopetettua herkuttelua. Mutta jos nyt (taas...) pienesti koittais jostain alottaa... esim voisin nyt syödä nuo herkut tuolta kaapista pois, niin sitten ne ei enää siellä mua houkuttelis... ;)

Tällaista täällä. Vettä ja räntää paiskoo ikkunaan ja sitä rataa... Mitäpä siellä?

Mukavaa viikon jatkoa!

Heli

Silja Europe; hauska reissu, mutta huono ruoka

Olimme viime viikonloppuna miehen kanssa Tallinnan risteilyllä. Miehen liitto järjesti reissun ja olikin kyllä edullinen matka, kun pelkän ruoan hinnalla saatiin käytännössä koko setti: matkat, iltaruoka ja aamupala. Me reissataan hirmu vähän, joten tällanen pienikin reissu yhdessä on ihan luksusta!

Matkasimme Tallink Siljan Europalla, joka oli kiva ja siisti laiva. Tämä oli sellanen perusristeily, joka meni peruskaavalla: syömistä ja illanviettoa, aamulla silmät ristissä aamupalalle ja sitten hetkeksi maihin. Ja sitten kotimatkalla väsähtänyttä sakkia... osa jatkoi juhlintaa ja osa torkkui hytissä tai vaelteli laivalla muuten vaan.

Laiva oli tosiaan kiva. Tykkäsin hytistä, joka oli mun mielestä hitusen isompi kuin mitä yleensä ne kopperot ovat. Kaksistaan nyt tietty sinne mahtuikin paremmin kuin vaikkapa nelistään (jos on vaikka lapsetkin mukana). Me nukuttiin vain yhdellä pedillä yhdessä, joten sekin lisäsi tilaa, kun toisen alapedin sijaan auki olikin vain se sohva. 

Siistiäkin oli, mua kun yleensä hitusen ällöttää esimerkiksi suihkut ja vessat, niin nyt tuntui ihan hyvältä käydä aamulla suihkussa. Vaikkakin mietin aina, että miten ihmeessä isompi ihminen voi käydä suihkussa, kun se tila on niin hurjan pikkuruinen...

Tykkäsin myös siitä kävelykatumaisesta kauppakäytävästä. Vähän tuliaisia ostettiin, karkkia lähinnä ja pikkumurulle pari muuta juttua. Alkoholia ei ostettu ollenkaan, en kyllä viitsi sitä alkaa laivalta raahata todellakaan. Monellahan on sieltä tullessa vetokärryt täynnä kaljalaatikoita.

Ja kyllä mä viihdyin oikein hyvin myös siellä baarissa illalla...

MUTTA: Annan laivan ruoasta kyllä todella pitkän miinuksen!!! Mä otin ennen reissua sinne yhteyttä ja kysyin, saako laivalta vegaanista ruokaa. Kyllä vaan, saa. Ja voi kysellä henkilökunnalta vielä lisää. Vaan eipäs kyllä saanutkaan, ainakaan sieltä seisovasta pöydästä!!! 

Kysyin jokaisella pisteellä vegaanisen ruoan saatavuutta. Kylmissä ruoissa kaksi henkilökunnan ihmistä alkoi supista vaan keskenään, enkä saanut mitään vastausta. Söin sitten kurkkua ja tomaattia ja riisikakun... Lämpimien ruokien kohdalla sain aika ylimalkaisen vastauksen: "jos et syö maitoakaan, niin sitten ei ole muuta kuin nuo perunat ja riisit". Söin sitten perunoita ja riisiä, sekä löytämiäni lämpimiä kasviksia... Jälkiruokien kohdalla puisteltiin vain päätä ja osoiteltiin säilykehedelmiä... 

Seuraavana aamuna aamupalalla söin leivän, kurkkua ja puuroa - missään en nähnyt merkintöjä mitä mikäkin tarjolla oleva sisältää (esim. piirakat) enkä ainakaan nähnyt maidottomia jogurtteja tms. Päivällä söin kahvilasta sitten ranskalaisia perunoita ("pikkasen" teki suolasta mieli...) ja ketsuppia... Siellä kahvilassa olis ehkä ollut jotain falafel-pulliakin, mutta ei ainuttakaan vaikkapa sämpylää, mitä olisin voinut syödä. Ala carteen ei menty syömään, en tiedä sen tarjonnasta sitten.

Yleensähän laivan ruoka on sellainen mitä odotetaan. Minäkin odotin jännityksellä, millaista vegaanista ruokaa siellä on, kun kerta sitä luvattiin. No, nytpä tiedän, ettei siis minkäänlaista. Nälkä jäi iltaruokailun jäljiltä. Yhteydenottoni yhteydessä pyydettiin antamaan vegaanisesta tarjonnasta palautetta, ja juu, kyllä annoinkin... Saapas nähdä mitä vastaavat. Tuskin olen laivalla reissaajista ainoa vegaani (tai esimerkiksi jostain muusta syystä maidoton!!), joten aihetta lienee heillä kehittää sitä osastoa jonkun verran.

No, muuten ei ole kyllä reissussa valittamista. Paitsi että aamulla särki päätä (köh köh) ja jalatkin oli rakoilla... Mutta voi miten mah-ta-vaa oli pitkästä aikaa jorata oikein olan takaa tanssilattialla!! Mun mies ei ole mikään tanssi-intoinen, joten tanssin sitten hänen työkaverien ja muiden tuttujen kanssa. Siis ihan sellasta diskoheiluntaa, ei mitään humppaa. Porukkaa oli lattian täydeltä. Oli hyvä bilebändi (Gebardi), kauhea hiki ja superkivaa!! 

Mä oon tosi huono kaikenlaisissa vaateasioissa, ja olinkin nyt sitten käynyt tyttären vaatekaapilla. En yleensä myöskään käytä korkkareita, joten nyt kun sitten niillä kipsuttelin koko illan, sain todellakin varpaani aivan rakoille... (diskosta kävelin hyttiin sukkasilleen, kun ei vaan kyennyt muuta...) Seuraavana päivänä hipsuteltiin pari tuntia Tallinnassa, toisilla korkkareilla... auts... (muita kenkiä ei mukana ollut) Eli siis todellakin minä hipsuttelin aika hitaasti ja vaivalloisesti. Ja edelleen on varpaat kipeät. Mutta kestän tämän, koska oli kuitenkin niin kivaa muuten! 

★ ★ ★

Semmoinen reissu meillä siis. Kiva muuten, mutta ruoka oli pettymys. (Ja oli muuten sitä myös miehelleni. Ei ole laivan buffet enää maineensa kaltainen herkkutaivas sekasyöjällekään.) Oli tietty myös ihanaa olla miehen kanssa "kaksistaan" matkassa (plus bussilastillinen hänen työkavereita...). ♥

Tällä hetkellä on moni bloggaaja kirjoittanut kokemuksiaan samaisesta laivasta 40+-portaalin reissusta, jossa olivat pari päivää meitä aikaisemmin. Heillä on hiukkasen glamourimmat kokemukset matkasta, on ollut mahtavat luksushytit ja myös hyvät ruokakokemukset, mutta no, heistä ei varmaankaan kukaan ole tällainen ruokarajoitteinen (?). Mutta siis tällainen kokemus minun katsantokannasta tällä kertaa. Ruoan puolesta en voi kyllä vegaaneille laivaa suositella (tai sitten omat eväät mukaan...), mutta muuten kyllä laiva oli oikein jees!

Oottekos te muut kovasti risteilleet?

Heli

PS. Kuvat on joiltain muilta reissuilta. Mutta sama meri on kuitenkin kuvissa. =)

bloggaajien ystäväkirja

Tällainen kiva ystäväkirja kiertää blogistaniassa. Olen lukenut vastaavan ainakin Tiialla, Annukalla ja Krissellä. Näitä on aina yhtä kiva lueskella, siksipä minäkin haluan siihen osallistua. Tässä siis mun vastauksia kysymyksiin!

★ ★ ★

Nimeni on...

Heli-Riikka virallisesti, mutta ihan Heli vaan, kiitos. On jotenkin erittäin ärsyttävää, kun jossain uusissa paikoissa mua kutsutaan koko nimellä. Esim. kun menin aikanaan 9. luokalle uuteen kouluun, mua ihan suorastaan hävetti, kun opettaja esitteli mut uudelle luokalleni koko nimellä. Ja viralliset paperithan tulee useimmiten koko nimellä, kun on toi viiva tuossa.

Jotkut kutsuvat minua...

äidiksi, mammaksi, mummoksi, siskoksi, emännäksi, ystäväksi. Lemmikkieläimille olen mamma, mutta eihän ne mua sillä nimellä kutsu, itse vaan itseäni sillein tituleeraan. Olisin ehkä halunnut olla lapsenlapsellekin mamma, mutta olis tuntunut hassulta olla mamma omille eläimille ja sitten myös ihmislapselle. Tosin kyllähän nuo omat lapsetkin sanoo mua välillä mammaksi, etenkin isompi tytär. Mies ei sano mua koskaan vaimoksi tai millään hellittelynimellä (kulta, muru tms.), vaan aina joko Heliksi tai sitten tosiaan emännäksi (!).

Olen syntynyt...

Lahden sairaalassa. Syntymäpaikkani on virallisesti Nastola, mutta en kyllä muista sieltä yhtään mitään. Ollaan muutettu sieltä pois kun olin ihan pieni, ja minua alle 2v nuorempi siskoni on jo syntynyt ihan muualla - itse asiassa Jyväskylässä, vaikka virallinen syntymäpaikka onkin sitten Kirkkonummi, josta sieltäkään en muista mitään, kun ollaan jo taas muutettu... Ensimmäinen paikka, josta jotain muistan, on Säynätsalo Jyväskylän maalaiskunnassa. Sen jälkeenkin on ollut monia, monia koteja... En oikein osaa sanoa, mistä olen kotoisin, kun sellasta selkeää ja pysyvää lapsuudenkotia ei ole ollut. Olen muuttanut kotoa omillenikin eri paikasta missä vanhemmat sen jälkeen vielä asuivat.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee...

opettaja tai lastentarhanopettaja. Joku lapsiin liittyvä kuitenkin, tykkäsin aina etenkin vauvoista ihan hirveästi. Isompanakin musta vielä piti tulla lastenhoitaja, joko sairaalan vauvalaan taikka sitten päivähoitopuolelle. Jälkimmäistä alaa jopa opiskelin hetken...

...mutta minusta tulikin...

kaupan täti. *huokaus* En ole todellakaan unelma-ammatissani, joskaan en itsekään oikein tiedä mikä se mun unelma-ammatti sitten olis. Kaupan alan opiskelu oli kyllä ihan mielenkiintoista ja alussa tykkäsinkin hommasta, ja tykkään kyllä itse työstä vieläkin, mutta nämä nykyiset aukioloajat repii hermoa tosi kovasti. En todellakaan halua olla töissä iltaisin, sunnuntaisin, saatikka sitten yhtenäkään juhlapyhänä - ja nythän kaupat on ihan joka ikinen päivä vuodessa auki, myös tuo meidän putiikki. Argh. Myöskään tuo tuollanen "aina on saavutettava enemmän"-ajattelutapa ei ole mua ollenkaan, saatikka sitten se hävikkitouhu, mitä kaupoissa on.

Kolme parasta piirrettä minussa...

on kyllä todella vaikea keksiä... koko postaus meinasi jäädä saamatta valmiiksi, kun oli niin tuskallisen vaikea keksiä itsestään hyviä piirteitä!!! Mutta noh, sanotaan nyt vaikka että järjestelmällisyys, tunnollisuus ja oikeudenmukaisuus. Jotka kaikki voi myös olla todella huonoja ja itseäni vastaan kääntyviä piirteitä...

Kaupunki...

Jyväskylä. Jotenkin se on sellanen rakkain kaupunki Suomessa. Johtuu ehkä siitä, että siellä on ollu molemmat mummolat ja lähes kaikki sukulaiset muutenkin. Osaan siellä kulkea hyvin kaupunginosasta toiseen, koska olen siellä lapsena niin paljon pyörinyt. Haaveilen aina, että ostaisin mummolan talon ja muuttaisin sinne, vaikka totta puhuakseni sitä tuskin tulen tekemään. Nykyinen kotikaupunkini Kouvola tuntui pitkään tosi hyvältä paikalta, mutta viime vuosina jotenkin on mennyt vähän maku tähän mestaan. Ihme touhua tuolla politiikassa, huoh... Ulkomailta voisin kuvitella lempikaupungiksi jonkun englantilaisen kaupungin. Toivottavasti pääsen niitä vielä katselemaan elämäni aikana enemmänkin.

Biisi...

Finlandia. Se on todella, todella upea kappale, joka saa aina jotenkin juhlavan olon. Ihan tulee kyynel silmään sitä kuunnellessa! Toinen ihan superhieno biisi just tällä hetkellä on tämä ihana kappale. Jostain eksyin ton kuuntelemaan ja voi eiiiiiiiii.... se on niin ihana! ♥ Kauniin laulun ja lauluäänen (ja todella kauniin naisen myös!) lisäksi tuo kieli on myös niiiiiiin kaunista, mä tykkään hirveästi venäjän kielestä. Oliskohan pitänyt aikanaan jatkaa sen opiskelua kuitenkin.... (mulla on venäjästä 10 yläasteelta ja lukiosta) Jos haluat, käyppä vilkaisemassa myös tämä linkki, jossa Aida on ekassa koelaulussa tuomareiden edessä, eikä tuomarit ole uskoa korviaan hänen äänensä kuullessaan... uuuh! ♥

Juoma...

jota lipitän paljon, on tee. Milloin mustana, milloin vihreänä, milloin valkoisena, milloin minkäkin makuisena. Ja ihan sellasenaan, ei maitoja saatikka makeutuksia sekaan. On aikoja, että juon yhtä ja samaa teetä koko ajan, ja sitten on aikoja, että se "lempitee" ei menisi alas enää millään - näin on käynyt esim. kamomillalle, Keisarin morsiamelle, ja ajoittain myös mintulle. En suuremmin tykkää makean makuisista teejuomista, esim. lakritsa ja vanilja. Rooiboksestakaan ei suuremmin välitä. Toinen mitä juon myös paljon on ihan tavallinen vesi. Kassissa on AINA vesipullo mukana, samoin yöpöydällä, töissä... joka paikassa!

Sarja...

josta olen nähnyt todennäköisesti joka ainoan tuotantokauden joka ainoan jakson, on Amazing Race. Se vaan on niin hyvä!! Toinen superlemppari oli Downton Abbey. Miksi, miksi, miksi siitä ei tehty lisää jaksoja??? Olen tykännyt kovasti myös esimerkiksi Ex-onnellisista ja nyt seuraan mielenkiinnolla Riisuttuja. 

Kosmetiikkatuote...

jota ilman en voisi olla, on......? Hammastahna? Käsirasva? Voin aivan hyvin olla ilman meikkiä, vaikka töihin useimmiten kyllä meikkaankin - huom, en kuitenkaan aina... jos olen vaikka sellasessa vuorossa, että käytännössä olen vaan jossain maitokaapin uumenissa, en koe tarpeelliseksi meikata. Ei tarvii siihenkään aamulla aikaansa uhrata... Jos nyt sit ihan meikkejä ajatellaan, niin mun meikki koostuu värivoiteesta, puuterista ja ripsiväristä. Joskus lisänä on luomiväriä ja rajauskynää. Muita en taida ees omistaa. Valokynä kyllä varmaankin tarttis hankkia, koska mulla on aina niin mustat silmänaluset.

Sovellus...

jota olen ihan äskettäin opetellut käyttämään on Whatsapp. Mä olen sitkeästi kieltäytynyt edes opettelemasta moisia "hapatuksia", kunnes sitten sen latasin ja ohhoh, olenkin siellä vähän väliä... (juuri siksi olen ehkä kieltäytynytkin kaikesta, kun tiedän, että se on menoa sitten...) No, pakko on ollut todeta, että se on kätevä. Voin laitella ilmaisia viestejä sen kautta ja se onkin ollut ahkerassa käytössä. Ja voi vaikka soitellakin sitä kautta ilmaiseksi. Ja olla yhteyksissä yhtä aikaa kaikkien lasten kanssa. Ja on todella mahtavaa, kun voi laitella vaikka videoitakin ystävälleni Englantiin asti, ihan ilmaiseksi!! (Taikasana: ILMAINEN!!)

Instagrammaaja...

öö, mikä?? Instagramiin en ole (vielä.......) mennyt. Enkä mene (!!!). Joten en osaa sanoa tähän ketään.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen...

nukkuisin enemmän. Tulee niin usein valvottua liian pitkälle. Tässä eräänäkin iltana ihan vahingossa kello olikin yhtäkkiä 01... menin "ajoissa" petiin klo 23 ja sitten tartuin kirjaan...

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä...

en mitään, koska en tajua mitään koko Spotifystä. Harvemmin otan mitään lasillisiakaan kyllä. Mutta JOS otan joskus jotain, niin kyllä mun heti kovasti tekee mieleni kuunnella Metallicaa täysillä. Aika usein olen kaivanut netistä jonkun keikkapätkän, jossa on Master of Puppets.... uuh, se on niin paras!! ♥

Pakkaan mukaan matkalle...

kirjan. Ainakin useimmiten. Ja hammasharjan, käsirasvan, varavaatteita, ja mitä noita peruasioita nyt onkaan. Mutta kyllä mulla taitaa aina olla myös sitä lukemista matkassa, joko kirjana tai sitten lehtinä.

Mitä teen kotona, kun kukaan ei näe...

tuijotan naamaani peilistä ja mietin, millainen tukkamalli mulle sopis. Tosin kun olin eka aika hirveän kauan tuota tehnyt ja sitten viimein rohkaistuin leikkauttamaan puolet tukasta pois, ei ole enää moista tarvinnut tehdä. En kyllä keksi mitä muuta erityistä tekisin... no, kökötän konella ehkä... tai nypin naamasta karvoja pois... =D 

Viimeisin sisustusostokseni...

lasketaanko astiat sisustukseen? Viimeksi ostin kaverin yhdelle kipolle, joita oli vain yksi. Ei, kun kävinhän mä Ikeassa lauantaina... sieltä ostin juomalaseja ja muutaman pyyhkeen. Onko ne sisustustavaroita? Äh, en kyllä yhtään nyt keksi, mitä varsinaista sisustusjuttua olisin ostellut viimeksi...

Paras tapa tuhlata 50€...

on ostaa koko rahalla suklaata. Mutta se ei tietenkään ole mitenkään järkevä tapa...

Ohjenuorani elämässä...

on kaikenlainen järkevyys, taloudellisuus ja toivottavasti myös ekologisuus asioissa. Osta vain tarpeeseen, sammuta turhat valot, vähemmälläkin pärjää jne. Ehkä joku sellanen vois olla mun ohjenuora.

★ ★ ★

Sellasia juttusia. Oliko jotain uutta tai yllättävää tietoa?

Tätä saapi mielellään jatkaa, tule vinkkaamaan jos teet omasi niin tulen sitten lukemaan!

Ja sitten teetä keittelemään ja hammasharjaa pakkailemaan, edessä olisi pieni reissu...

Heli