viikonlopun jutut

Meillä on kaikki tapetit seinillä, jee!

No, muuten viikonloppu ei sitten ollukaan yhtä suurta edistystä remontin saralla, niin kuin olin ajatellut ja koko viikon kovasti odottanut... Oikeastaan mitään muuta ei olekaan sitten tapahtunut. Paitsi että olen saanut myytyä ylimääräisiä huonekaluja pois, ollaan viety kierrätykseen aika paljon kamaa ja ollaan haettu kaupasta liimapuulevyä, joka on jo sahattu palasiksikin ja joista voin alkaa tekemään hyllyjä huomenissa. Mutta ei siis ole vielä astiakaappi siirtynyt paikalleen tai muutakaan sellasta selkeää edistystä. Noh, viikko se on seuraavakin... ja kuukausi se on syyskuukin...

Meidän kodinkoneet alkaa todellakin sanoa itseään nyt irti. Viikko sitten taisi poksahtaa hellasta kiertoilmauuni-osuus. Luulin jo, että se homma saatiin korjattua selväksi, kun hurina kuulosti taas normaalilta, mutta eipä se uuni sitten lämmennytkään. Onneksi muut toiminnot pelaa ja uuni lämpiää normaalisti kuitenkin. No sitten astianpesukone: korjaaja katsoi sen ja keksi viankin (kone ilmoitti, että tulvasuojatoiminto on mennyt päälle). Koneen piti olla ehjä, paitsi ettei se sitten tänä aamuna lähtenytkään toimimaan... (ja juu, kaikki mahdollinen on tarkistettu...) Myös meidän pyykkikone alkaa vedellä viimeisiään. Hyvin on Bosch meitä kymmenen vuotta palvellut, mutta aika kallis pieti on kyllä uuden hankkiminen. Katsotaan nyt ensin mitä vakuutusyhtiöstä sanotaan.

Tuossa kuvassa on sitten viikonloppuni todellinen lankeemus. Mulla on ollut tähän asti aivan tavallinen kännykkä, siis ei-äly-sellainen. Olen vastustanut suuresti älypuhelimen hankkimista (omalla kohdallani siis), mutta toisaalta sen hommaaminen on myös kieltämättä kiehtonut. Nyt, kun DNA:lla oli tämä älypuhelinten karvalakkimalli tarjouksessa hintaan 69€, ajattelin, että pitäiskö munkin nyt sit kuitenkin se hommata...

Niin mä sitten hommasin. Ja jo kaupasta ulos astuessani kaduin koko asiaa... Mitä mä nyt oikeesti tollasella teen? Kun en mä tarvii puhelinta kuin puhumiseen, tekstaamiseen ja joskus vilkaisen siitä sähköpostit. Mä EN tarvii mahdollisuutta pelata, kuunnella musiikkia, kirjoitella sähköistä kalenteria, katsella elokuvia (siis haloo, tollasesta tulitikkuaskin kokoisesta ruudusta...) tai mitä kaikkea ihmeellistä tollasella hilavitkuttimella nyt sit voikaan tehdä. En osaa käyttää Instagramia, Twitteriä, Whatsupia tai mitä nää nyt on. Mulla ihan tasan menee hermot, kun koitan osua niihin kirjaimiin tollasella näytöllä tekstaria kirjoittaessani. Ja niin edelleen.

En ole vieläkään avannut koko pakettia. Katotaan avaanko huomenna, vai palautanko koko vempeleen...

Sellanen viikonloppu. Ens viikolla sitten ehkä edistymme remontissa, ehkä emme. Lähdetään siitä, että edistymme...

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Heli

järjestystä vaatekaapissa

Tässä on meidän vaatekaappi. Siis minun ja miehen. Siellä on kaikki meidän molempien vaatteet lukuun ottamatta ulkovaatteita. Hyvin mahtuu.

Kesän aikana vaatekaappi oli päässyt aika kauheaan tilaan. Sen edessä on ollut milloin mitäkin, joten olen lähinnä vaan raottanut ovea ja viskannut vaatteet sisään ja pukeutumisvaiheessa kopeloinut vaan jonkun käteen osuvan ja kiskonut ulos... Vaatteet on olleet siis mytyissä ja rutuissa ja sijainneet ihan missä sattuu. Mies ei esimerkiksi löytänyt tuolta (val-ta-vas-ta) kaapista farkkujaan, kun ne ei olleet sillä oikealla hyllyllä...

Tuommoinen sotkukaappi ei ole todellakaan mun tapaista ja pitkään kaappi onkin vaivannut mieltä. Nyt kun olen saanut tilaa sen ympärille, siivosin sen. Tyhjensin ihan kokonaan, vedin irti paikoiltaan, imuroin ja pyyhin sekä kaapin että sen ympäristön.

Ja sitten vaatteet takaisin:

Kuten näkee, meillä on tosi vähän vaatteita. Minun vaatteet on melkeinpä tässä:

En ole todellakaan kummoinen pukeutuja. Mun vaatevarastoni koostuu suunnilleen näistä: 

- trikoopaitoja erilaisilla hihan pituuksilla, lähinnä mustia

- joustavia farkkuja ja leggareita eri lahkeen pituuksilla

- kesähousuina kolmet erilaiset caprit

- fleecehuppari, kaksi collegehupparia (+ yksi remppakäyttöön)

- kaksi puuvillaista neuletakkia (ohut ja paksu)

- kaksi pontsoa (joita en oikein kuitenkaan osaa pitää)

- kaksi hametta, kaksi mekkoa

- yksi tunika ja kaksi siihen sopivaa boleroa (lyhyt- ja pitkähihaiset)

- kaksi kerrastoa

- kaksi ukkini vanhaa (kuulemma kamalaa) mulle rakasta neuleslipoveria (mainiot lenkkivaatteet)

- pari pitkää ja pari lyhyttä yöpaitaa

- alusvaatteita, sukkia, (paksuja) sukkahousuja

- urheiluun muutama paita ja kahdet erimittaiset trikoot

- uikkarit

Nopeasti laskettuna mulla on ehkä 65 vaatekappaletta plus alusvaatteet (plus tietenkin sit ulkovaatteet yms).

Miehellä on lähinnä työvaatteita (verkkareita, T-paitoja ja collegepaitoja) ja niiden lisäksi kolmet farkut, yksi villapaita, kahdet shortsit, muutamia kauluspaitoja ja muutama "parempi" T-paita tai pitkähihainen trikoopaita. Ja sitten tietenkin pikkukalsareita ja sukkia sekä kaksi kerrastoa. Ai niin ja puku. (Miehellä muuten ei ole uikkareitakaan...)

Noissa koreissa on muuten ne alusvaatteet, toisessa mun ja toisessa miehen.

Ai niin, tangolla roikkuu myös lasten vaatteita, tuosta vaaleasta ruutukuvioisesta kauluspaidasta tangon oikeaan reunaan saakka. Nuo ihan laitimmaiset on ihania talletettuja pikkumekkoja, joista keltainen on ollut paitsi molemmilla tyttärillä myös mulla itselläni vauvana! Tytär saa ne sitten lainaksi pikkuprinsessalleen, kun tarvitsee.

Eli kovin paljoa meillä ei ole vaatteita, vai olenko oikeassa? Noistakin vaatteista voisi varmaan vielä vähentää, mietin esimerkiksi niitä pontsoja... samoin käytän kyllä äärimmäisen harvoin niitä kerrastojani tai vaikkapa sitä paksumpaa neuletakkia. Toivoisin ehkä jotain värejä vaatteisiini, vaikka toisaalta en oikein osaa pitää kuin mustaa (etenkin paitoina). Olis kyllä myös tosi kiva, jos joku alan guru kävis läpi mun vaatteet ja antais tuomionsa, mitä voi pitää ja mitä ei... (tosin multa taitais lähteä sit kaikki, koska musta väri ei taida koskaan ikinä miellyttää ainuttakaan vaatestailaajaa...)

No joka tapauksessa nyt on kaappi siisti. Olen siis tyytyväinen!

Onko teillä millainen tuo vaatetilanne? 

Vähän, paljon, kaapissa, lattialla, järjestyksessä, epäjärjestyksessä...?

Heli

  

tavaran karsimisesta

Mulla on jo monta vuotta ollut kova tarve vähentää kaikkea turhaa tavaraa: vaatteita, astioita, lasten leluja, valokuvia, sitä sun tätä roinaa. Sitä mukaa kun tavarat vähenee, on myös ylimääräiset säilytystilat ja kaapit saaneet kyytiä.

Viime vuosina on tullut aika trendikkääksi kaikenlainen minimalismi ja karsiminen ja pienellä eläminen. Minäkin luen montaa blogia tai sivustoa, missä aiheena on tavaran karsiminen. Huomaan aika usein, että "noinhan minä olen tehnyt jo vuosia"... 

Olenkin jo kauan ajatellut kirjoitella tästä aiheesta.

Jos katselee ympärilleen meillä vaikkapa just nyt, ei vois todellakaan kuvitella, että meillä on oikeasti aika vähän tavaraa ja kaapit hyvässä järjestyksessä. Mutta kunhan saan kaiken viimein joskus paikoilleen, sen voi kyllä helpostikin todeta. 

Olen tänään siivoillut yläkertaa, jonne on kannettu remontin ajaksi vaikka mitä jemmaan. Ajoittain olen ollut melkein epätoivoinen näiden kaikkien kamojen kanssa. Mitä kauemmin olen tätä sekasortoa katsellut (eli koko kesän...), sitä suurempi halu mulla on roudata suurin osa meidän tavaroista ovesta ulos ja olla ottamatta niitä enää koskaan takaisin... Tuossa kuvassa onkin iso osa sellaista kamaa, mikä lähtee meiltä lähipäivinä.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta mua itteeni kiinnostaa aina kauheasti lukea muiden ihmisten kodeista ja kaappien sisällöistä ja karsimisesta ja sen sellaisesta. Ajattelin nyt sitten itsekin toteuttaa tällaisia tekstejä. Kenties käyn kodin läpi huone kerrallaan, tai sitten esim. yhdellä kertaa vaatteet, toisella astiat ja sitä rataa. Katsotaan mitä tulee. Minusta on joka tapauksessa mielenkiintoinen ajatus kaikin puolin ihan omaa itseäkin varten tehdä tällainen projekti. 

Mun mielestä on myös ihan älyttömän mielenkiintoista tehdä sitä karsintaa. Se on mielen ja sielun siivoamista myös, ainakin mulle. Rakastan järjestystä, selkeyttä ja toimivuutta, ja pyrin niihin kaikissa asioissa koko ajan. Ehkä hiukan perfektionistinen piirre... Huonoa on tietenkin sitten se, että täydellistä tilannetta on aika vaikea saavuttaa, ainakin kun ei asu yksin. Remontin sekasorron jälkeen kuitenkin kaipaan sitä selkeyttä ja siisteyttä ihan tosi paljon, joten kunhan tästä vielä saadaan paikkoja parempaan kuosiin, niin minä alan postailla näistäkin aiheista - näette ehkä noiden tylsien sotkukuvien jälkeen viimein jotain muutakin...

Palaan siis asiaan.

Hyvää yötä!

Heli

to do

Listat ei ota hoituakseen. Miehellä on tosi paljon ylitöitä ja monet hommat vaan odottaa hänen paikalla oloaan. Tai sitten ajan kulumista ja tilauksen saapumista, jonka jälkeen vasta pääsee seuraavaan hommaan... No, kyllä tämä tästä.

Tämä loppuviikko on koulusta etähommia, ja tein itse asiassa ne hommat jo eilen. Voin siis täysillä keskittyä nyt vaan tähän siivoiluun. Mulla on ollut ajatus ottaa avukseni siivooja, lähinnä siis ihan sitä pintojen putsausta tekemään, mutta saapa nähdä, että teen ne sitten kuitenkin lopulta itse. Tänään on aika kunnianhimoinen mun listani (tuo alempi), ihan kauheen monta juttua... Koitan edes osan saada ihan tosissaan myös tehdyksi tänään. Ensimmäisenä varmaankin iskeydyn tämän kimppuun:

Kirjoituslipasto on ollut tuolla paikallaan jo pari päivää, mutta en ole ehtinyt sitä laitella kuntoon. Lisäksi aikaa vie kaikkien tavaroiden perusteellinen välppäys. Mä todella tahtoisin nyt kaikesta turhasta eroon... ja vaikka olen mukamas kaiken jo kertaalleen katsonutkin, niin aina sieltä kuitenkin jotain turhuuksia taas löytyy. Toisaalta koitan samalla myös järjestää kaiken järkevästi ja käytännöllisesti - on vähän pakkokin, kun se äskettäin meiltä lähtenyt iso kaappi on pelistä pois. Ei sinällään, että sitä kaipaisin tai tarttisin, mutta sen sisältämät tavarat on vaan nyt saatava sijoitettua muualle.

Yksi ärsyttävä lisähomma pukkasi nyt tähän vaiheeseen, kun luulin jo hetken pääseväni sen suhteen helpommalla: tiskaus. Meiltä nimittäin taisi hajota tiskikone sunnuntaina... Korjaaja tulee vasta perjantaina, plääh. Tiskaamisessa ei sinällään ole mitään ärsyttävää, mutta tällä hetkellä tiskipöydän välitilasta puuttuu vielä lasi, joten koko ajan olen vähän hysteerinen, etten roiskisi sinne tapettiseinälle vettä ja pesuainetta... En myöskään ole vielä oikein tottunut tuohon puiseen tasoon - entinen taso oli ihan kokonaan sitä teräksistä tiskiallasta, eikä tarvinnut sen ihmeemmin miettiä, meneekö vettä sinne sun tänne... Tiskaaminen on siis tällä hetkellä hermostunutta varomista joka suuntaan, en tykkää sellasesta. Tilakin meinaa kaapista koko ajan loppua, koska normaalisti en pitäisi siellä kaikkea sitä kamaa, mitä nyt tiskatessa sinne on laiteltava.

Jaaha, josko sitä sitten hörppäis teen ja alottais. Pyykkiä jo eka satsi pyöriikin, suuntaan siis tuonne tavarakasan keskelle...

Heli

katon alla

Hyvää sunnuntaista huomenta! Laitetaanpas aluksi tuollainen kaappikuva taasen... mutta mitäs eroa tässä on edelliseen vastaavaan?? No kattohan se siellä pilkistää! Eilen alkoi katon laittaminen ja noin puolet on nyt paikoillaan. Aika outo näky, tässä kun on ollut tumma katto aiemmin. Kun ekat rivit oli paikallaan, tuntui että olisi jonkun katoksen alla. Mutta kaikkeen tottuu, ja mikäs se hauskempaa kuin se, että koko ajan on valmiimpaa. Kohta saan hyllyt seinälle ja ruokatavarat paikoilleen... jee!

Nyt on mietinnässä lamppu-asiat. Siellä entisen varsinaisen keittiön katossa oli tuollainen lamppu (joka ei tietenkään oikeesti vinksota tuolla lailla eikä ole ilman kupua...). Ei mikään varsinainen kaunotar, mutta erinomainen lamppu valoisuutensa takia. Se saa jäädäkin paikoilleen, en näe mitään syytä keksiä tähän jotain muuta.

Tämä on sitten ruokahuoneen puolta. Siellä on ollu sellanen roikkuva lasikupuinen valaisin, jota mies on sitten siirellyt sitä mukaa kun pöytä siirtyilee... Nyt tuli ukaasi, että rouva olis hyvä ja kertois missä se pöytä mahtaa sijaita jatkossa, ja sitten myös ne varapaikat... että vois laitella noita rasioita vähän sitten sen mukaan lisää, ennen kuin kattohommat jatkuu. 

Kääk, vaikea tehtävä! En minä voi tietää, missä se pöydän paikka tulee olemaan... sittenhän sen vasta näkee, kun on kaikki paikat ok ja tavaroita saa paikoilleen! Tulikin sitten mieleeni eräs helpompi ratkaisu... nimittäin tuollanen vastaava lamppu kuin keittiössä. Jos sen laittaisi vaan kerta kaikkiaan keskelle kattoa (eli tuohon just), niin sen valaisuvoima riittäisi kyllä jokaiseen pöydän paikkaan. 

Nyt kaikki sisustajat varmasti järkyttyneenä pyörtyilee siellä... että olispas karmea ja mauton ja tyylitön ratkaisu. Mutta onneks täällä asun minä. Eikä tämä nyt vielä ole lukkoon lyöty ajatus ollenkaan. Alkoipa kuitenkin kiehtoa ihan oikeesti, koska vaikka se entinen lamppu on ihan nätti, se on toisaalta sellanen tosi häikäisevä. En olis osannut sellasta ees ajatella silloin ennen sen hankintaa. Ne lamput pilkistää sieltä kuvuista tosi pahasti ainakin minua silmiin, siis sillein häikäisymielessä, ja kun ovat vielä siinä ihan lähellä, niin eivät ole kovin kivat.

Tietenkin sellanen ruokapöydän päällä roikkuva lamppu olis toisaalta kauhean kivakin, joten katsoo nyt, mitä tehdään.

Sitten kun tuo katto alkaa olla plakkarissa, alankin odotella loppujen tapettien laittoa. Sitten enää listat ja siivous (eli esimerkiksi ikkunoiden pesu... ne on edelleen pesemättä ja kaikki rakoset täys puhallusvillaa) ja sitten saankin roudata kirjoituslipastoni takaisin tuonne nurkkaan. Olen sinne tulevat tavaratkin jo käynyt läpi (ja poistanut kaiken turhan) ja odotan kovasti, että saan tavarat paikoilleen ja arjen niidenkin osalta sujumaan. Helpottais kummasti, kun ei tarttis kökötellä koneellakaan ruokapöydän kulmalla, kun tämä väliaikainen ruokapöytä sattuu muutenkin olemaan niin pikkuinen ja ahdas.

Jaaha, mitähän mä sit järjestäisin...

Heli

tavaroita paikoilleen

Loputkin kaapit on saatu jaloilleen, jee! Ne on nyt vaan siis tuossa ihan itellään, ei kiinnitetä niitä seinään. Tasokin on vain laskettu niiden päälle, ei kiinnitetty. Ihan toimiva systeemi näin, ja voi tarvittaessa helposti siirrellä. (No miksi sellainen tarve tulis, en kyllä tiedä... mutta kuitenkin.)

Minä sit heti raahasin kaiken maailman laatikot alakertaan ja aloin tuumailla miten kaapit järjestän.

No jo on roinaa!! Mutta kaikki käyn läpi huolella ja ajatuksella. Ylimääräiset tavarat saa lähdöt ihan kylmästi. Kaikki astiat pesen tai vähintään huuhtaisen ennen kaappeihin laittamista. Tarkastan kuivaruokien päiväykset ja järjestän ne, ja niin edelleen. Tämä tavaramäärä todellakin mahtuu meidän keittiön kaappeihin niin, että voidaan esimerkiksi yksi tosi iso kaappi hävittää kokonaan (siellä oli ennen kaiken maailman kansiot, kynttilät, askartelukamat jne).

Tällä hetkellä tilanne on jokseenkin tuollainen. Laatikot alkaa olla tyhjiä ja hei, kaapeissa on vielä tilaakin! Tiskipöydän viereiseen kaappiin on vielä menossa joitakin tavaroita ja sinne täytyy käydä teettämässä yksi lisähylly. Tänä iltana tämä homma on todennäköisesti valmis ja sitten puuttuu keittiöstä enää hyllyille tulevat tavarat. Samanlainen "hiilarihylly" siis tulee jauhoille, ryyneille, makaronille yms lasipurkeille, mitä ennenkin oli. Nyt hyllyt tulee olemaan niin pitkät (2,7m) että taidan laittaa niitä vain kaksi. En varsinaisesti tykkää mistään sisustuskrääsästä, joka on hyllyillä vain näön vuoksi... ehkä sinne kuitenkin jotain tuikkutaloa tulee, tai sitten ei, katsotaan nyt.

Lopuksi vielä yksi iso muutos. Meidän pitkätukasta tuli lyhyttukkainen:

Minä niin tykkäsin tuosta pitkästä kuontalosta, mutta täytyy myöntää, että muutos oli silti oikein hyvä. Poika ikään kuin kasvoi pituuttakin yhtäkkiä ja muuttui jotenkin vanhemman näköiseksi. No, peruskoululaisesta tulikin tänä syksynä opiskelija, eli saapi sitä siltä sitten näyttääkin.

Nyt kutsuu muut jutut... se on heippa sitten vaan!

Heli

tuumaustauko ennen hommien aloitusta

On pakko hengähtää hetki ennen kuin aloitan päivän hommat. Lista tehtävistä asioista on nimittäin piiiiiiiitkä... Tulee taas vähän sellanen olo, että mistä mä oikein aloitan, kun joka paikka oottaa tekijäänsä. Mutta kai se vaan on jostain nurkasta aloitettava, tehtävä homma kerrallaan ja niin ne sitten kaikki pikkuhiljaa valmistuu.

Yläkuvassa on yhdenlainen työvoitto näkyvissä: ritilähyllyt on paikoillaan. Kävin oikein useamman kerran niiden mokomien takia siellä sun täällä... ritilät ostin jo aikaa sitten, mutta reiät ei olleet sopivissa kohdissa ja lopulta en enää ees tajunnut että miten ne sinne pitää yleensä kiinnittää... No nyt on kaikki ok. Paitsi huomasin, että vanhassa kaapissa meillä oli kolme ritilähyllyä, nyt on vain kaksi... ja mä kun muistelin, että ihan sama systeemi oli ennenkin. No, katotaan vaihdanko tavallisen hyllyn vielä ritiläksi...

Lähes kaikki keittiökama on edelleen siellä sun täällä. Laatikostoon olen saanut tavaroita jo laitettua, mutta kaikki ruoka-ainekset on jossain kätköissä (vain jääkaapin ja pakastimen sisältö on siellä missä pitääkin). Astiatkin on edelleen pääosin olkkarin nurkkaan survotussa kaapissa, enkä saa niitä laitettua keittiössä mihinkään - no kun se kaappi kokonaisuudessaan pitäis saada keittiöön eikä sille ole vielä paikkaa valmiina...

Loput keittiökaapitkin on vielä olkkarissa kasallaan. Mies oli eilen niin pitkään ylitöissä, etten enää raaskinut sillä näitä laitatella paikoilleen. Se olis laittanut kyllä, mutta jotenkin ahistaa, kun se on koko ajan niin väsynyt. Noiden kaappien päälle tuleva taso on tallissa työn alla, eilen petsasin sen jo kokonaan ja öljysinkin toiselta puolelta. Tänään öljyän loppuun ja illalla sen saakin sitten jo paikoilleen, jos mies tänä iltana vaikka jaksais noi kaapitkin laitella. Kaapit siis tarvii lähinnä vain jalat allensa ja ne seisoo vapaasti (ei siis kiinnitetä seinään). Ja levykin tulee päälle niin, ettei sitä välttämättä ees laiteta kiinni.

Portaiden kaiteet pitäis rapsuttaa loppuun. Voi että miten vaikea on sekin homma saada alkuun... tai sainkin jo yks päivä ja aika pitkällekin, mutta nyt taas joutuu tsemppaamaan itseään ihan tosissaan jatkamaan sitä. Paljon ei olis jäljellä, sit sais siivottua sotkut pois. Mutku ei huvittais...

 Tänään on meillä parturipäivä ja kylppäri on kyllä ainakin saatava siihen kuntoon, että siellä voi parturoinnit suorittaa. Oikeesti on kyllä ihan kamalaa, kun joka paikka on niin sotkussa... kärsin tästä! Välillä raivostun jokaista väärään paikkaan jäänyttä tavaraa (lasten siis) ja välillä koitan vaan sulkea silmät, hengittää syvään ja ajatella, että joka päivä mennään eteenpäin... joka hetki vie lähemmäs tän sekasorron loppumista... mutta kyllä se on ajoittain oikeesti tosi vaikeaa. Käsite "pikkuhiljaa" on tullut liiankin tutuksi... Toisaalta esimerkiksi eilen sain monta hoidettavaa asiaa pois listalta: hain ne systeemit tuonne tiskikaappiin, tilasin lasit välitilaan ja hellan taakse, hain puuttuvat kalustejalat ja ruuvit... monta asiaa, mitkä on taas eteenpäin.

Taidan vitkutella hommien aloitusta vielä koiralenkin verran. Mutta sit on pakko tarttua toimeen... Aurinkoista päivää teille muille, minä kattelen aurinkoa überpaskaisten ikkunoiden läpi ja mietin, että millon nekin ehtisin pestä...

Heli

edistystä keittiössä

Tänään oli lähestulkoon juhlapäivä. Sain laskea vettä keittiön hanasta ja keittää puuroa keittiössä liedellä!!! Jospa vois vaikka pakata tuon väliaikaisköksän ihan tyystin nyt pois...

Kyllä on herttanen tuo kesäkeittiö ollut meillä... se sijaitsee milloin rappusten alla (kuten kuvassa), milloin lattialla... Yhteinen tekijä on vain se, että kaikkialla sen ympärillä on koko ajan kauhea sotku. No, tämä loppui nyt, sillä tosiaankin tänään on koittanut suuri onni ja paikallaan ovat nyt hella, hana, allas ja tiskikone! ♥ Ai niin ja muutama kaappikin!! ♥

Se alkaa todellakin näyttämään keittiöltä!!

Epäonnea on näissä hommissa kyllä ollu ihan riittämiin. Otetaanpas esimerkiksi vaikka tuo allas tasoineen...

Meillähän oli vakaa aikomus säästää vanha, iso tiskipöytä. Sitten koitti se hetki, että sitä alettiin laittamaan paikalleen... ei mahtunut!! Se on täysin eri mallinen kai kuin nykyaltaat, ja kaappi kun oli uusi, niin kappas kippas, edessä olikin ongelma. Otettiin sitten käyttöön Plan B ja ostettiin uusi allas. Se on nyt sitten upotettu versio, kun entinen oli terästä koko hoito aina tuonne astianpesukoneen päälle asti. Minä en olis halunnut upotettavaa, koska koko ajan pelkään, että hölvään vettä joka suuntaan ja sitten se taso turpoaa jne jne.

No sitten ostettiin taso. Tai siis ostettiin liimapuulevy, jonka käsittelin Liberonin petsillä (sävy on harmaa tammi) ja sen päälle laitettiin pariin kertaan Bloomsin työtasoöljy. Ensimmäinen ostettu levy piti (kuinka ollakaan) käydä vaihtamassa uuteen, kun se eka oli aivan kiero joka suuntaan... Toinen sitten oli ok.

Sitten tehtiin tasoon aukko altaalle. Jes, tuli hyvä. Kunnes huomattiin, että altaan kiinnitysnippelit ei ollenkaan käy tähän levyyn... eikä ne muutenkaan oikein asetu kunnolla tuohon kaappiin... Lisäksi ne nippelit oli kai jotenkin tosi hankalat, ruuvit ei kiristyneet kunnolla jne. Koko tämä päivä on ollut taistelua altaan kanssa. En tiiä mitä vippaskonsteja tuossa on nyt sitten käytetty, mutta paikallaan se on. Jotain vielä pitää varmaan vähän fiksailla, koska altaan reuna hivenen irvistää (ja taas saa pelätä sitä veden hölväämistä...).

Ajatuksena on laittaa lasilevy välitilaan. Menin lasikauppaan ja ajattelin kävellä sieltä ulos lasinpalan kanssa. Ehei... lasi lähtee karkaisuun, jossa voi kestää 3-4 VIIKKOA... Nyt sitten mietitään mitä tehdään. Jotenkin tuo pitäis suojata nyt joka tapauksessa. Ja taas saa pelätä, että hölvää sitä vettä... ei kiva, jos tapettiin tulee vesilänttejä.

Ja vielä yksi epäonninen asia tuon kohdan kanssa: lampun paikka. Mies laittoin sähköt tulemaan ilmeisesti entisen kaapiston mitan mukaan tai jotain. Nyt piuhat on viitisen senttiä liian alhaalla... En tiiä miten tuon ongelman ratkaisis. Täytyy miettiä nyt jotain... *huoh* 

No oikeesti mua ei nyt kyllä kauheesti lannista nuo jutut, koska kuitenkin keittiö alkaa näyttää jo keittiöltä. Pakastin ja jääkaappi on paikoillaan, laatikosto on paikoillaan (siinäkin on liimapuulevystä tehty ja itse pinnoitettu levy päällä), hella on paikoillaan. Kaikki ruokatarvikkeet ja astiat ja sen sellaiset on kyllä vielä ihan hukassa, mutta lähipäivinä alan kaivella niitäkin esille. On ihan hassua suunnistaa jääkaapille tuonne - yksi jos toinenkin meistä vielä marssii kohti olkkaria hakemaan maitoa tai muuta...

Tuossa olis sitten yksi tuleva projekti. Saa nähdä onnistuuko... Mä olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että tahtoisin takaisin meidän vanhan pirttikaluston. Se on ollu pitkään jemmassa tuolla yhdessä ulkotilassa... ja näyttääkin kyllä siltä. Katsotaan voisko sen kunnostaa. Maalaan sen ehkä sitten siniseksi.

Tässäpä tämän iloisen päivän tapahtumia. Nyt lähden vissiin nukkumaan, sillä huomenna on minulla syksyn eka koulupäivä! Jaa, en kyllä tiiä löydänkö mistään kaikkia tarvittavia kamoja kouluun... tai tarviiko nyt ekana päivänä ees mitään, ehkei.

Niin, mitäs tykkäätte meidän uudesta lookista keittiössä??

Heli

tilannekatsausta

 

Pikkuhiljaa täällä homma etenee. Kaapit kotiutuivat, mutta ei ne vielä paikoilleen ole päässeet. Mies on joutunut olemaan ylitöissä ja silleesti. Minä olen täällä sitten koittanut tehdä alta pois kaikkia tyhmiä ja tylsiä hommia, kuten vaikka noiden portaiden maalauksen. No, ihan kivaa se maalaaminen on, olen vaan aivan niskat jumissa kaikista mielenkiintoisista työasennoista. Ja sinällään maalaaminen on nopeaa ja palkitsevaa, muutos näkyy heti.

Askelmat on vielä maalaamatta, muuten ovatkin valmiit. Eli taas maalasin kaiteet niin, että ulkoreunoissa oleva puun kuori näkyy, samoin nuo mitkälie ovatkaan askelmia tukevat puut... Minusta ne on hyvät nyt näin. Maalaan askelmat sitten jossain vaiheessa vielä, ne tulee samalla harmaalla kuin lattiakin. Uskoisinpa, että olkkari valaistuu tosi paljon, kun lattia vaalenee!

No, portaissa on vielä se tylsin homma edessä, eli yli menneiden maalien pois raaputtaminen. Samoin ne yläkerran kaiteiden välipuut on vielä raaputtamatta. Molemmat hommat lukee mun piiiiiitkässä työlistassa, joten sieltä ne jossain kohtaa eteen tulee. Ja taas voi vetää viivaa tehdyn työn yli ja ollaan lähempänä valmista...

Olen maalailut myös noita paneeleja. Me kierrätettiin entiset keittiössä olleet katto- ja seinäpaneelit noihin puolipaneeleihin, hyvin onnistui. Vähän korjausmaalia pintaan ja ovat tosi hyvät. Edelleen mietin, mitä teen noiden yläpuolien kanssa. Tänään menen käymään Prismassa, taidan samalla vähän katsella maalien sävyjä tapetinpalan kanssa. Mies kyllä yhä sanoo, että tapettia laitettais, mä hiukan epäröin.

Tässä myös yksi tyhmä ja tylsä homma. Maalasin tuon uunin takana olevan muurin ennen kuin siihen alettiin uunia takaisin pystyttämään, ja nyt se on sitten taas aika kauhean näköinen. Siihen on roiskunut laastia ja siihen on piirrelty muistiinpanoja jne. Rätin kanssa rapsuttelin suurimmat roiskeet irti, mutta varmaan maalaamaan joutuu vielä uudelleen. Mielenkiintoista, etenkin kun en yletä tuonne ihan ylös... 

Ja sitten on se pönttiksenkin maalauskin tulossa jossain kohtaa. Tuo ihan "katto" on aika (irto)hiekkaista laastia (tai mitä se nyt sitten onkaan...), en oikein tiedä tuleeko siihen joku pinnoitus vielä vai jääkö tuollaiseksi. Maalailen vasta sitten, kun voi varmasti maalata.

Ja tuossa nuo kaapit nyt sitten olis... nätisti odottamassa, että joku ehtis niitä laitella paikoilleen. Minä niin tykkään noista ovista! ♥ Ja olispas ihanaa päästä jo laittelemaan tavaroita paikalleen... Mutta pakko on vaan malttaa. 

Tasotkin on vielä tyystin hommaamatta - ostetaan liimapuulevyä, jonka sitten petsaan samalla lailla mitä meillä aiemminkin on ollut, ja miten esim. ne avohyllyt on tehty. Tasot tietty vaan sitten paksummasta levystä. Myös kattopanelit on ostamatta vielä... ja katto muuten sitten kuitenkin tehdään siitä "hötölevystä". Ei vaan jaksa enää muuta kuin laittaa nopeimman vaihtoehdon paikalleen... (ja halvimman...)

No niin, tässäpä tällä kertaa tilannekatsausta. Taidan alkaa raaputushommiin...

Heli

ruusuja, ruusuja, (liikaa???) ruusuja...

 

 Kun kurkkaan tästä koneelta etuoikeaan, näen tuon kuvan näyn... Lattia on siis maalattu ja tapettikin on seinässä! Hirmuisia edistysaskelia, mutta kyllä ollaan niiiiin väsyneitäkin, että voihan apua... Viikonloppuna maalasin lattian, koska oli tarkoitus, että keittiökaapit tulevat maanantaina (eilen). Ei niitä sitten näkynytkään, mikä oli sinänsä hyvä, että saatiin sitten eilen viimein tosiaan tapetoitua. 

Kaapit tulevat tänään, niimpä painettiin puoleen yöhön tuota hommaa, että saadaan ne paikat valmiiksi, mihin kaappeja on tulossa. Naapurin mieskin oli auttamassa. Tapetoinnin edetessä tapahtui kuitenkin jotain tosi kummallista... mua alkoi nimittäin todella mietityttää tuo ruusujen määrä.

(älkää sitten kiinnittäkö kuvissa huomiota joka suunnalla näkyviin romuihin...)

Tuonne nurkkaukseen tulee minun kirjoituslipasto. Samaan paikkaan missä se siis olikin. Ikkunasta tänne päin tulee sitten kaappeja - pelkät alakaapit - sekä seinälle hyllyt, samaan tyyliin mitä oli ennemminkin.

Samainen seinä jatkuu tuossa. Oikealla olevasta ikkunasta vasemmalle päin tulevat siis ne alakaapit hellaan saakka. Seinän yläosassa olevan reiän kohdalle tulee liesituuletin ja sen alle hella, samaan paikkaan missä olivatkin. Nurkkaan tulevat pakastin ja jääkaappi. Hellan ja jääkaapin väliin tulee 60cm leveä laatikosto. Toisen ikkunan alle tulee entiseen malliin Ikean kukkataso, joka tosin meillä toimittaa kissan ruokintapaikan virkaa.

Sama seinä jatkuu tässä. Ikkunasta vasemmalle tulee tiskipöytä ja tiskikone, ihan nurkkaan tulee korkeampi kaappi ja tiskipöydän päälle (keittiöni ainoat) yläkaapit. Uunista tulee musta, niin kuin se olikin, ja ajattelin myös tuon jakkaran maalata mustaksi. Sopishan tuo sininenkin, mutta toisaalta sen väri on aika kärsinyt, kun se on ollut remontissa apulaisena, ja muutenkin kaipaan tänne ryhtiä siitä mustasta. Kaappien jalatkin tulee olemaan mustat, ja niin, mulle ei tule kaappeihin sokkeleita lainkaan vaan kaikki mahdolliset on jaloillaan seisovia. Katosta tulee valkoinen.

Täytyy sanoa, että kun tuota oviseinää tapetoitiin, alkoi se kauhistus hiipiä mieleeni! Yhtäkkiä alkoi tuntua, että ei ehkä sittenkään olis enää tuota seinää pitänytkään tapetoida... Aloin katsella tilaa lievän ahdistuksen vallassa ja miettiä, että mitäs ihmettä nyt...

Tarkoitus oli, että myös noiden puolipaneeleiden yläpuolelle tulee tapetti. Nyt mulla on kuitenkin sellanen olo, että ei kerta kaikkiaan enää yhtään ruusua tänne!! Olenkin tässä huonosti nukutun yön jälkeen koittanut tuumia tilannetta. Ensin ajattelin, että jos maalaisi jompsin kumpsin päin valkoisella ja jollain sopivan sävyisellä sinisellä seinän ja paneelin. Mun mielestä paneeli siniseksi ja seinä valkoiseksi, miehen mielestä tietenkin just toisin päin... 

Toisaalta mietin olisko parasta kuitenkin maalata kaikki vaan valkoiseksi, ettei tästä tule ihan värien sekamelska. Toisaalta vähän hirvittää, että onko se pelkkä valkoiseksi maalattu levy sitten ihan tyhmä... olisko siihen laitettava kuitenkin joku kuviollinen maalattava tapetti alle (esim se ihan perus lasikuitutapetti). Mietityttää myös tuo oviseinä... että pitääkö mun tuhota tehty työ ja vetää sekin vaan valkoiseksi...

No, kunhan ne kaapit saapuu ja saadaan paikalleen, voi näkymä olla vähemmän levoton. Uskon myös, että mustat (uuni, jalat, hyllynkannakkeet) ja tummanruskeat (hyllyt, tasot) jutut ryhdistää tilaa. Joten ehkä mä odotan, että saadaan hommaa vähän eteenpäin, enkä ala nyt suin päin heilumaan maalitelan kanssa vielä.

Ei voi muuta sanoa kuin että on tää remontointi kyllä melkoista hommaa. Visiot, mitä päässä on, ei aina todellakaan ole sitä sit valmiina... Mulle tulee mahdollisesti nyt jäämään sitten tapettia muutama rulla yli, täytyy koittaa niitä vaikka myydä sitten pois, koska niitä ei voi palauttaakaan (ovat tilaustavaraa).

Semmosia mietteitä tänään. 

Mitäs sanotte tästä asiasta, onko ehdotuksia ja näkemyksiä, kuulisin mielelläni...?

Heli

   

tänään tapahtunutta

Iltahämärässä kuvailin etenemisiä. Keittiö - vai miksi tuota nyt sanois, kun siinä on keittiö ja ruokahuone yhdessä... tupa?? - on nyt siis levytetty ja saumatkin jo kahteen kertaan kitattu. Maaliviiva alkaa siis lähestyä...

Ja tuollainen tapetti tuonne siis tulee. ♥

Mun projekti yläkerran kaiteitten parissa on jatkunut. Olen maalannut nyt osan kaiteista jo kolmeenkin kertaan ja ne näyttää nyt tältä:

Ja kuten näkyy, maaliahan on sitten lirvahtanut myös sinne ei-sallitulle alueelle, joten tiedossa on varmaankin epätoivoista raaputusta, että saan ne pois. Mun pitäis myös keksiä, miten ihmeessä maalaisin nuo alalautojen alapuolet... ne nimittäin näkyy alakerrasta ja portaista katsottuna, ja olis kovin kiva jos nekin olis valkoiset, tai edes vaaleanharmaat, kuten lattia.

Tuossa nyt siis kuitenkin on portaiden idea näkyvillä. Tuppeen sahattua tavaraa niissä siis on ja minä tykkään kyllä itekin kovasti tuosta sävystä, mikä tuossa kelottuneessa "kuoressa" on. Ja valkoiseen yhdistettynä se tulee kyllä vielä paremmin esille kuin siinä kellastuneessa versiossa. Toisesta suunnasta katsottuna kaiteet on sitten taas ihan valkoiset, mikä on myös kiva juttu.

Nuo palikat tuossa on kaiteiden välipuita. Kaiteet olis ilman noita todella harvat ja aikanaan mun isä teki nuo sinne harvoihin väleihin. Ne tulee sillein vinosti paikalleen. Ne on nyt maalattu kahteen kertaan, kolmannen kerran kyllä vielä vaatii, kun edelleen kellertää mänty sieltä läpi. Joskos huomenna saisin ne maaliin, sekä myös loput kaiteet maalattua. Sinänsä kyllä ihanaa, että kelit on lämpimät, olenkin noita irtopalasia maalannut pihalla pikkuvaatteissa. Mukavaa kun kuivuvatkin nopeasti. Amppareita on vaan vähän pitänyt välillä kirmaista karkuun, kun tulevat mun hommia ihmettelemään.

Huomenna onkin sitten mun viimeinen työpäivä aika pitkään aikaan. Viikonloppu on vapaata (eli kotoisa työleiri) ja sitten alkaa opintovapaa, jota kestääkin aina toukokuun loppuun asti!

* * *

Kaksi merkittävää asiaa tältä päivältä:

Yhdellä lapsella alkoi tänään opiskelijaelämä. Jännää! Nyt vaan toivotaan, että alavalinta tuntuu oikealta ja opiskelut maistuu.

Ja se toinen juttu: meidän tontilla oli tänään villisika!!! Itse en nähny, mutta kaksi perheenjäsentä näki, ja sama otus oli nähty myös naapurustossa. Ällistyttävää!!

Nyt kuitenkin unten maille mars...

Heli

portaat ja kaiteet

Meillä on olkkarista yläkertaan menevät portaat ja yläkerrassa sitten kaiteet. Nämä on olleet varsinainen probleema tässä vuosien saatossa, nimittäin vaikka minä todella kovasti tykkään niiden ulkonäöstä, eli siis mallista ja muodosta ja tyylistä, niin en todellakaan tykkää siitä, että ne on kellastuneet ihan hirveän näköisiksi.

Ja mies tietenkin rakastaa tuota mäntyä. Meillä on siis ollut näiden osalta vääntö jo monta vuotta: minä tahtoisin maalata tai edes petsata tai mitä hyvänsä, että sais tuon kellastuneen pinnan veks. Mies haluaa että ne on puun väriset. Huoh. Nyt kuitenkin sitten pitkällisen taivuttelun tuloksena sain luvan ne petsata. Kunnes keksin, että paljon helpompihan ne on lakata sävylakalla. 

Suuri ongelma kellastuman lisäksi on tämä:

Kitti on siis aikanaan kai ollut samaa sävyä kuin puukin, mutta nyt se vaan pilkottaa kamalan näköisesti silmään. Ja siis tuossa kuvassa olen jo kynnet verillä koittanut hioa tuota pintaa puhtaaksi. No, into piukeena eilen ostin lakkaa ja hioin ja sitten aloin kokeilla mitä saan aikaan.

Todella masentavan näyn... (värikin niin kauhee, että yök, vaikka miten koitin valita hyvän sävyn...) Kitit ei tosiaankaan mene piiloon noin. Ja hermo se vaan sitten napsahteli, kun koitin tätä probleemaa miettiä eteenpäin. Argh.

Sain sitten miehen TODELLA pitkin hampain lupaamaan, että voin koemaalata kaiteita valkoisella. Mä tahdon itsekin, että tuo tuppeen sahattu ulkoreuna tulee näkyviin juuri tuollaisena kuin se onkin, siinä on tosi hyvä värikin. Mutta kellastumat ON SAATAVA pois, mä en muuten kyllä ala mitään.

Niimpä sitten tänään vetelin varovasti pieneen osaan sitä valkoista:

Ja kyllä siitä vaan niin hitsin hyvä tulis noin, että miehen on nyt vaan kerta kaikkiaan pakko suostua tähän. Tuo kaunis ulkopinta jäis nätisti näkyviin ja kellastumat olis piilossa, samoin kitit. Porrasaskelmiin vois laittaa harmaan, koska kaikki lattiatkin tulee olemaan sitä. Eikö vaan kuulostakin hyvältä???

Jos kun mies antaa luvan, mä näperrän nuo kaiteen valmiiksi ja olen kyllä erittäin onnellinen tilanteeseen. Muutenkin remontti etenee nyt ihan mukavasti, etenkin kun sain viimein ne tapetit tilattua. Ja keittiön panelit on myös jo paikallaan:

Mutta nyt, kääk, kello on jo paljon... paljon hommaa vielä ja töihinkin pitäis ehtiä. Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tänään, heippa vaan!

Heli