Ihan pakko pitää nyt teetauko. (Olispa keksejäkin...) Oon siivoillu vähän niin kuin koko päivän. Se ei todellakaan tarkoita, että meillä olis siistiä nyt. Ei. Vaan sitä, että paikat on entistä enemmän sekaisin... Niin tyypillistä mun siivoilua tällanen.
Mä aloin siirtelemään erinäisiä juttuja tuolta yhdestä kaapista tähän uuteen lipastooni - sellasta kamaa mikä nyt liittyy kouluun tai tietokoneeseen tai tulostimeen jne. Kameranikin siirsin tänne. No sitten tonne kaappiin tuli tietenkin aukkoja, ja aloin sitä kaappia järkkäämään. Ja sitten peli olikin jo menetetty... ja siivous vaihtui melkoiseksi sotkuksi.
Mä siis todella, todella, TODELLA inhoan kaikkea turhaa kamaa. Mä olen varmasti esimerkiksi koko sen ajan, kun meillä on ollu lapsia, pitäny kaapit tyhjänä turhasta roinasta. Olen aina kuumeisesti odottanu, että lapset kasvaa ja saan heivata hittoon ne pieneksi jääneet kamat. (Ja sitten kun noita lapsia siunaantuikin aika peräkkäin neljä, manasin aina kun olin just ehtiny jo hävittää kaiken...) Mä en usko, että meillä on kauheesti ylimääräistä roinaa, noin niin kuin periaatteessa ainakaan. Mutta...
Ajoittain mulle iskee todellinen raivo-fiilis tän kaiken kaman keskellä. Mistä sitä tulee, vaikka mä koko ajan sitä kannan pois enkä mielestäni ostele mitenkään paljoa mitään?? Ihan oikeesti, mistä???
No, esimerkiksi vaatejuttujen kanssa meillä on jatkuva show. Me saadaan kierrossa vaatteita ja meiltä (onneks) myös lähtee sitä koko ajan. Ostan uutta melko lailla harkiten. Eilen sain siskolta ihanan takin - olinkin oikeesti takkia vailla ja olen takista tosi iloinen. Mutta siis noin yleensä ottaen noi vaatteet.... *huoh* Onneksi nyt on se systeemi H&M:llä, että sinne voi viedä jopa rikkinäiset, ettei tarvii roskiin työntää. Taas on nurkissa vaatekasseja ja -nyssäköitä moneen suuntaan lähdössä. Olen myös käyny jo läpi kaikkien muiden vaatteet, paitsi aitassa asuvien isojen lasten. Tyttö käykööt ite vaatteensa läpi, mulla menee niihin rätteihin vaan hermot... Ja pojalla nyt ei montaa riepua edes ole (kun tois nekin vähät välillä pyykkiin...).
Mutta on niin monta asiaa, minkä seuraava sijoituspaikka on todella ongelmallista. Olen tänään miettinyt tuntitolkulla, että mihin laittaisin mitäkin. Ja mitä säästäisin - ja MIKSI säästäisin.
Mihin laittaisin lehtiä, jotka on siistejä ja ehjiä, mutta joita en lue enää, enkä viittis ihan paperinkeräykseenkään laittaa? Ehkä otan ne kainaloon ja vien vaikka terveyskeskuksen odotustiloihin luettavaksi. Mitä tekisin sellasille lehdille, joissa on mun itse kirjoittamia artikkeleita?? Säästänkö vai heitänkö pois?? Tosi vaikea valinta.
Entä mihin laittaisin astioita ja vaikkapa kynttiläkippoja, joilla en tee mitään? No säästän ainakin osin lapsille. Mutta missä kohtaa iskee hermostuminen niihin tavaroihin, kun ne ei vieläkään ole nurkista kadonneet, kun ei ne lapsetkaan ole vielä täältä kadonneet...??
Säästäisinkö lasten tekemiä askarteluja ja piirroksia? No en paljoakaan kyllä säästä. Entä vaikkapa meidän häistä saadut onnittelukortit? Nekin laitoin poltettavaksi. Tämäkin oli vähän sellanen "voinko mä nyt tällaset hävittää"-juttuja... Mä aika vastikään heitin pois morsiuskimppuni, joka on siis yli 18v vanha. Kuiva, rapiseva, väritön... mitä mä sillä teen. Ei meidän avioliitto varmaan kaadu siihen, vaikka heitänkin tuollasia asioita pois. Silti tuntui, että onko väärin heittää ne pois, etenkin kun niitä on niin kauan säilönyt...
Säästänkö kirjoja, mitä en lue, mutta olen vaikkapa saanut joltakin ystävältä? Tavaroita, joita olen saanut? Säästänkö kynttilöitä, jotka on käyttämättömiä mutta olleet kaapissa about 5 vuotta jo? No kynttilät voi aina toki polttaa pois, ja aloinkin niitä nyt poltella. Tämä lipasto on siitäkin kiva, että tuossa ylätasolla voi poltella kynttilöitä ja ne samalla näkee kivasti tähän kun kirjottelen. Usein mulla nimittäin kynttilöiden polttaminen jää, kun ne on jotenkin niin näkymättömissä.
Niin ja säästänkö irtoteet, joita ei vaan koskaan tule juotua? Olen monta kertaa sanonut itselleni (painokkaasti!!), että nyt en osta yhtään uutta teepakettia (sitä lempparipussiteetäni siis, jota juon melkein vain ja ainoastaan...) ennen kuin olen juonut myös nuo kaikki irtoteet pois. Mutta miten siinä sitten aina käykään??
Musta olis välillä todella ihanaa, kun vois vaan pakata kaikki turhat jutut yhteen isoon laatikkoon (tai viiteen...) ja kantaa ne jonnekin, jollekin. Eikä koskaan enää tarttis miettiä niitä tavaroita. Tällä hetkellä olen kasannut tosiaan noita kasseja, joita onkin lähdössä vähän joka suuntaan.
Mä luulen, että tällasta tavara-ahdistusta ei voi käsittää kukaan muu kuin sellainen, joka siitä itsekin "kärsii". Esim uskoisin, että Puhdistuksen Virpi käsittäis hyvinkin. Se vaan on niin, että jossain takaraivossa se tavaramäärä kummittelee. Ja vaikka meillä siis todellakaan ei ole lähestulkoonkaan niin paljon tavaraa, kun uskoakseni useimmilla muilla ihmisillä (etenkin kun ottaa huomioon, että meillä on 6 ihmistä ja 7 eläintä), koen silti että tavaraa on liikaa. Karsin ja karsin ja karsin... mutta vaikkapa astioita on oltava jonkun verran, että piisaa omalle ja kaveriväelle kipot ja kupit (meillä on aika usein tilanne, että kaikki kahvimukit on likaisia...). Peittoja ja tyynyjä on vaan oltava, myös jokunen kavereitakin varten. On telttoja ja makuupusseja, lakanoita kasapäin. Mattoja lattioiden lisäksi parinkin penkkisohvan uumenissa.
Ja tuo aitta... voi hyvänen aika mikä romuvarasto. Lapsille just taas kerran tänään paasasin sen siivouksesta ja sanoin, että miksei sitä voi siivota niin, että kaikki olis paikallaan. Ei olis sit jatkossa ollenkaan iso homma siivota. No nehän katsoi tätä alakertaa ja alkoi vähän vinoilemaan mulle... niimpä. Mutta mulla on tilanne kesken, niillä on tilanne koko ajan. Ne sanoi, että miks mä en siivoo sit sielläkin, johon sanoin että siivoan oikein mielelläni aitan, mutta sitten siellä ei kyllä ole enää mitään jäljellä. Mulle niiden aarteet on romuja, jotka lähtis saman tien... ja tytöltäkin lähtis taatusti puolet vaatteista samaa kyytiä. Miten kukaan voi tarvita niin paljon vaatteita??
Mä hyvin mielelläni heivaan aina hetimiten pois kaikki lapsille pieneksi jäävät vaatteet, kengät, sukset, luistimet... DVD:t mitä kukaan ei enää katso (niitäkin on just kassillinen lähdössä miehen lapsenlapsille), kirjat joita ei enää lapset lue... On kuitenkin joitain juttuja, mitä haluan säästää; vaikkapa Melukylän lapset-elokuvat (maailman ihanimpia!! ♥) ja Koiramäen kirjat (joiden kohdalla olen tosin viime aikoina alkanu miettiä, että miks ihmeessä niitä säilön... kun kukaan ei niitä todellakaan lue) ja legot, joita on aika reilusti meillä (mutta joiden kohdalla alkaa kans varmaan kohta harkinta-aika... mutta kun ne on toisaalta sellasia ikileluja, että mielellään säästäis vaikka lastenlapsille - mutta entä jos niitä ei edes tule???). Meillä on myös läjä lautapelejä, vaikka kukaan ei tunnu niillä koskaan pelaavan... ("kiitos" tietokoneiden...) Mitenköhän kauan mä niitä kestän vielä säästellä?? Nyt ovat säästyneet, koska ovat suurelta osin tuolla aitassa...
Ja sitten vielä yksi isosti mietityttävä asia: valokuvat. Mitä niille tekis?? Mun niin kovasti tekis mieli ottaa joskus meidän kaikki valokuvat ja järjestää ne ihan uudelleen. Sillein todella harkiten. Niitä on ihan "vanhanaikaisina" kuvina ehkä 15 kansiollista, plus sitten tuhansittain kuvia vain tietokoneella... moneen moneen vuoteen en ole tilannut enää valokuvia. Mutta kuka niitä koneelta katsoo? Ja yleensäkin... onko valokuvat tarpeen säilyttää?? No kyllä mä ajattelen, että on, mutta tänään kyllä ihan eka kerran aloin miettiä sitäkin, että mitä me ihmiset tehdään kuvilla... miksei niitä muistoja vois säilöä mielessään ja ajatuksissaan - miks niillä pitää täyttää nurkat?
Mä oikeasti rakastan suuresti siivoamista tällä lailla. Jopa vaikka se tuottaa tietynlaista stressiäkin. Mua vaan palkitsee niin tavattomasti se lopputulos sitten - tyhjä tila, jämpti järjestys. Tuo kuvan kaappi on mielestäni aika siisti ja jämpti nyt (kuvasta ei kyllä ehkä näy...). Olen käyny nyt läpi kaikki hyllyt (no ok, en ihan ylimmäistä - siellä on lapsille kerätyt omat laatikot, joihin en kajoa, koska niiden sisältö on harkittu tarkkaan; vauvakirjat, vauvamuistoja, aapiset, ekat pikku vaatteet yms) ja kaikki tavarat. Poistanut taas kerran turhaa (joo, kyllä sitä löytyi taas, vaikka ei nyt niin kauheen kauaa oo siitä kun edellisen kerran sen siivosin hyvin perusteellisesti...).
Mun siivoushimoa ei todellakaan jaa meillä kukaan muu. Ja se on kyllä ajoittain tosi vaikeeta mulle. Mun mies haluaa säästettäväksi ihan ihmeellisiä asioita mun mielestä. No onneks sillä on autotalli, sinne mä en kajoa. (Mutta rehellisesti sanottuna olen monta kertaa ajatellu, että jos kävis niin, että mies vaikka kuolis ennen mua, niin ei kauaa menis kun talli olis typötyhjä..... kauhee ajatella tällasia kylläkin.) Lapsetkaan ei koe minkäänlaista tarvetta siivota tavaroitaan. Mä aina välillä pakotan ne siivoomaan kaikki kirjoituspöydän laatikotkin (ja joskus oon siivonnu ne ite...) ja nehän vihaa sellasta. Mä muistelen, että lapsena jo siivosin sillä lailla: kaikki tyhjäksi, roskat roskiin ja sitten tarpeelliset viivasuorasti takaisin... Ja mä ajattelen, että kun lapset joskus sit täältä lähtee, ne saa kyllä viedä joka ainoan tavaransa mennessään. Oikein nautin ajatuksesta, että pakkaan kaikki vaan kasaan ja pistän muuttoauton kyytiin. Setviköön sitten ihan ite kamansa sen jälkeen.
No tulipas tästä paasaus. Jaksoiko joku lukea loppuun asti?
Ymmärtääkö joku tän asian tai onko kenties samanlainen kahjo...??
No, ei muuta kun jatkamaan vaan. Mut piti vähän päästä purkautumaan välillä.
Heli
