Diorendhal

kuva on jostain netistä, valitettavasti en muista mistä...

Tämä juttu on todella outo. Ja tää kuuluu nyt varmaan kategoriaan "olis kannattanu jättää kertomatta..." Mutta kerron kuitenkin.

Sain yhdeltä ihmiseltä (jota en tunne) linkin tällaiseen kuvaan. Kyseessä on kuulemma "minun yksisarviseni". Sain asiaan liittyen mulle tarkoitetun viestin ja tämän kuvan kohdalla kysymyksen, että tuntuuko kuva oikealta? En tiedä muuta sanoa, mutta kun selasin siellä linkin paikassa hirmuista määrää erilaisia yksisarvisen kuvia, niin juurikin tämä kuva oli mun mielestäni kaikista kaunein. Eli eiköhän se sitten ollut aivan oikea kuva mulle!

Yksisarvinen liittyy kohdallani yhteen tarinaan. Yksi ystäväni opiskeli sellasia jotain hoitojuttuja ja olin sitten hänellä yhtenä opiskeluhoidettavana. Juu, sellasia "hörhöjuttuja" siis. Siinä tehtiin sellanen mielikuva-matka tms. Minä olen yleensä TODELLA kaikkea muuta kuin mielikuvituksekas, enkä siis tosiaankaan heittäydy helposti tuollasiin juttuihin - ihan vaan taustatietona tämä. Eli siis lähdin tähän hommaan vähän ehkä että just just, mikähän tääkin on... hyvin varautuneena. 

Menin hoitovuoteeseen peiton alle lämpimään pötköttämään. Mua ohjeistettiin ensiksi sulkemaan silmät ja rentoutumaan. Sitten mun piti mennä mielessäni ensin johonkin ihanaan luonnon paikkaan, ja kun en muutakaan keksinyt menin meidän tontin laitaan... (kuten huomaa, ei ollu kovin kekseliästä... ei nyt varsinaisesti mikään ihastuttava paikka ole tuo). Koko ajan kerroin, mitä "näen" ja missä olen. Siitä sitten menin mielessäni ohjeistuksen mukaan eteenpäin, lopulta tulin sillalle ja aloin ylittää sitä. "Ajan usvan laskeuduttua" ja sillan ylitettyäni siirryin toiseen maailmaan... 

Yllättäen se mun "toinen maailma" oli hyvin mielenkiintoinen. Mun seurana siellä oli valkoinen yksisarvinen, paikka oli jylhää, vuoristoista seutua, tai en tiiä oliko ne vuoria vai korkeita kallioita, ja siellä oli havumetsää... jylhää, korpimaista, synkkääkin (vaikkakin aurinkoista). Oli kesä ja oli jotenkin tosi hiljaista. Kuljin polkua, joka kulki jyrkänteen reunalla. Ohitin "matkallani" mm. pelottavan talon, jonka pihalla oli viikatemiehen tapainen pelottava, kasvoton, huppupäinen, kaapuun pukeutunut olento, joka tuijotti mua. 

Mun piti jossain kohtaa sitten miettiä, miten siinä ajassa kuolin. No, olin aurinkoisella metsäaukiolla... ja nousin kohti valoa - olin keiju ja vain sulauduin sinne valoon.

Sen jälkeen matka jatkui. Nyt olin tyttö ja seurassani poni, talutin tai ratsastin sieltä aukiolta pois kohti edessäni avautuvaa kaupunkia - olin siis mäellä ja kaupunki oli siellä alapuolella. Tulin keskiaikaisen kaupungin reunalle, sitä ympäröivän kivimuurin luo. Kohdallani oli aukko, josta pääsi sisälle kaupunkiin. Menin jollekin ovelle, astuin sisään ja olin kivisessä käytävässä joka kaartui vasemmalle... sitä valaisivat tulet, jotka oli seinillä sellasissa telineissä. En muista lähdinkö sitten sinne vai mitä tapahtui... tai miten tarina loppui. (Ehkä se loppui tuohon.)

Tuo "matka" oli jotenkin tosi mielenkiintoinen ja ihmeellinen. Me ei oo taidettu sen koommin ystäväni kanssa puhua tuosta asiasta, mutta todella paljon se kyllä mua jälkikäteen mietitytti. Onko ihmisillä ollut "entisiä elämiä"? Onko tuollaset kokemukset ihan silkkaa satua ja tarinaa mitä mieli tuottaa... (ja siis hei, mä EN ole mikään tarinatäti ollenkaan...)? Mulla on monia tuttavia, joilla on erikoisia kokemuksia, ja jotka on esimerkiksi saaneet joillekin tosi ihmeellisille mietteille ja tuntemuksille selityksen, kun ovat menneet etsimään niihin vastauksia. (Ja sanomattakin selvää, että ne vastaukset on tullu ihan kysymättä ja minkäänlaisia taustatietoja antamatta.)

Mun mieleen tuli nyt äsken koko ajan vaan sana "Schwarzwald". Olenhan mä sen toki kuullut ennenkin, mutta juuri NYT se pälähti tosi vahvana päähän jankkaamaan. Joten menin googlettamaan, ja kas vain... sanoisinpa että tuossa on se "minun metsä". Aivan juuri tuossa. Siinä mun "matkassa" olin just tuolla lailla korkealla paikalla, eli metsää oli paljon myös siellä alapuolellani. Ja onko tuolla se kylä, minne menin???

kuva löytyi googlen kuvahausta

  Tiedän, että monen mielestä tämä juttu on aivan ufo. Mutta monen mielestä taas sitten ei. Mulle on sanottu, että olen "vanha sielu" ja että mulla on monia entisiä elämiä (miten ihmeessä sana elämä taipuu monikossa...). Ehkä olen siis elänyt niistä yhden keijuna ja toisen keskiaikaisena tyttönä... Kuka näistä tietää. Ja kyllä, nämä riitelee pahasti sen ajatuksen kanssa, että mietin tätä olemassaoloa muutenkin, onko henkisyyttä vai eikö ole, onko Jumalaa vai eikö ole, onko Raamattu totta vai eikö ole... Todellakin: kuka voi tietää varmaksi yhtään mitään muuta kuin tämä näkyvän, kosketettavan todellisuuden mitä just nyt eletään?? Saatikka mitä siellä toisella puolella on - tai ei ole...

No niin. Tällasia mietteitä tällä kertaa. Herättikö ajatuksia? Järkytystä? Ymmärrystä?? Oletko samaa mieltä, eri mieltä vai et mitään mieltä näistä asioista?

Ja tuo otsikko: 

Se on kauniin oman yksisarviseni nimi, joka mulle kerrottiin. 

Heli