kaappi = visio

Siskon perhe kävi täällä. Meillä on aina tapana mennä siskon kanssa tohon lähellä olevaan Pentikin myymälään norkoilemaan ja shoppailemaan (sisko shoppaa, minä norkoilen...). No, tällä kertaa silmään sattui sellainen helmi, että ei ihan tottakaan. Ja mun päässä syttyi kyllä niin vahva visio tulevaa keittiöremppaa ajatellen, että menin sitten ja varasin tämän kaunokaisen itelleni!!  *in love*

Kyseessä on siis iso kaksipuoleinen kaappi. Joo-o, luit oikein! Tuossa on myös toisella puolella ovet ja hyllyt. Yhteensä kaapilla on syvyyttä reilut 60cm, eli molemmin puolin on noin 30-senttiset hyllyt. Mun visio on sijoittaa toi keittiön ja ruokahuoneen väliin niin, että toiselle puolelle tulee ruokatarvikkeet ja toiselle sitten astiat. Täydellinen!!! Ja väitän muuten hyvinkin, että mun astiat ja ruokatarvikkeet mahtuu kaikki tuohon kaappiin... ehkä jotkut isommat tarjoilulautaset ja kulhot ei mahu (ihan vaan siksi ettei syvyys riitä) mutta muuten. 

 

Tietenkin tämä tarkoittaa sitä, että saatan joutua luopumaan noista muista kaapeistani. Siskon kans jo vähän mietittiin kenties vaihtokauppoja (heillä olis ton kanssa sopiva tumma kaappi samaa mallia mitä mulla on valkoisena), mutta kattoo niitä sitten kun on ajankohtaista. Ja noita "virallisia" tai sanoisko perinteisiä keittiön kaapistoja en todellakaan tule kaipaamaan. Mun visio on ollu muutenkin päästä niistä eroon. Mä en tykkää turhasta tavarasta eikä mulla ole keittiössäkään tarvetta hirveille säilytystiloille. Tämä kaksipuoleinen kaappi nyt kuitenkin avas aivan uudenlaisen mahdollisuuden rempalle. Ah, ihanaa!!  

Nyt vaan sitten odottelen sitä alakerran remonttia alkavaksi... harmi vaan, että se saattaa siirtyä vuoden päähän, kun mies tahtoo eka tehdä noi ulkovuorihommat loppuun. Mut jospas tästä tulevasta kesästä tulis piiiiiiitkä ja lämmin - se vois alkaa jo huhtikuussa ja loppua vasta syyskuussa tai jotain - ja ehtis tehdä sekä ulko- että sisähommat. Ulkovuorta on kuitenkin enää aika vähän tekemättä... No, katsellaan. Mutta tämän kaapin pohjalta mä nyt alan sitten miettiä jatkossa miten tämä laitetaan. 

Nyt taidan kuitenkin ottaa vähän jotain nannaa ja alkaa ootella tän illan kohokohtaa eli Amazing Racea. Huomenna onkin sit jo virallisesti kesäaika - muistakaahan siis kääntää kellot!

terkuin Heli

lausunto

Los hebreanos. Mitään en tuosta tajua... muuta kuin että jotain vikaa-vikaa siellä alaselässä on. Ja edelleen se on kipeä. Oikeesti hyvä, että sieltä löytyikin jotain (rontgenissä siis) mutta tietty vähän mietityttää että mitä ja miten pahaa se nyt sitten on. Seuraavaksi menen sitten fysiatrille, tosin sain ajan vasta melkein kuukauden päähän. Nyt mennään joku aika Burana-kuurilla.

No mites nyt sitten työnteko...?? Olisin vissiin saanut saikkua. Mutten ottanu... ajattelin, että vaihtelen työtehtäviä sillä lailla, etten kauheesti reuhdo. Mutta oleppa tuolla nyt sit reuhtomatta.. väkisinkin ihan jokaisessa työtehtävässä sitä eteen tulee. Plus että en todellakaan voi vaatia, etten tekis mitään sellasta. Kyselin kuitenkin, saanko nyt hetken tehdä hommani vähän sillein kevennetysti - joo saan. Ja on kai se sit saikkukin vaihtoehto.

Naprapaattini näin tänään. En osannu ihan kertoa mikä mua vaivaa, muuta kuin että joku "kirkastuma" siellä on. Ihmetteli, miksen saanut saikkua... Ja sanoi, että saattaapi olla, että nyt todella pitäis olla tekemättä yhtään mitään. Hitsi. Laitan hänelle tuon tekstin sähköpostiin ja odottelen mitä siihen sitten sanoo.

No se positiivinen juttu oli röntgenissä, että lapojen välissä ei ole mitään erityistä. Kiristelee muuten vaan ja saa varmaan hieronnalla kuntoon. Sen fysiatrin mielipidettä odotan kyllä mielenkiinnolla. Ja olen tyytyväinen nyt sen samaisen työterveyslääkärin tekosiin, jota kovasti aiemmin moitin. Nyt tuntuu, että ottaa vaivat tosissaan. 

Mä taidan mennä kattelee kohta Duudsoneita. Täytyy muuten sanoa, että olen erittäin tykästynyt noihin riiviö-veijareihin - en siihen niiden älyvapaaseen remuamiseen mitä ne aiemmat ohjelmat oli, vaan näihin Duudsonit tuli taloon-jaksoihin. Hitsi, on nuorilla miehillä kyllä sydän paikallaan, ei voi muuta sanoa!! Olen joka jaksossa aivan kyynel silmässä ja voisin ottaa ton porukan meille vaikka heti!! Mahtavaa, kun käyttävät kuuluisuuttaan hyväksi tuolla lailla. Jos siis ette ole aiemmin sitä ohjelmaa katsoneet, niin katsokaas nyt ihmeessä (näkee netistä). Tulette taatusti yllättymään, miten ihania tyyppejä ne on ja miten tärkeitä ja mahtavia asioita ne tekee kaikille noille perheille!

 

So long! (sanos meidän äiti...)

 

terkuin Heli

siivottua

Rairuohon alut pilkistää sittenkin!

Eilen mulle iski pissatulehdus. Olin jo pari päivää aiemmin kuulostellut, kun vähän sen suuntaisia oireita oli... mutta eilen iski sitten sellasella voimalla, että oli haettava lääkekuuri. Onneks auttaa jo ekan lääkkeen jälkeen huomattavasti, on se niin kauhee vaiva. No, sen mitä pytyllä kärvistelyltä ehdin, siivosin. Käytännössä koko päivä meni siivotessa ja nyt onkin tilanne aika hyvä täällä jo. Innostuin pesemään sohvan päällysetkin:

Irrotin rungostakin päällyset ja illalla sitten mies ja naapurin mies niitä kiskoi paikalleen. Jätettiin vielä yöksi tyynyt tuolleen että on varmasti kuivat sitten kun laitan ne kohta paikalleen. Jos jotakuta kiinnostaa, niin sohva on Ikean Karlstad ja noi päällysethän ei kuulemma oo vesipestävät. No, mä olen pessy jo useaan kertaan (30 asteen ohjelmalla) eikä ole menneet miksikään. Puhdistuneet vaan. Nyt on taas ihanaa kun on puhtoinen sohva!

 

Hohhoijaa...

 Yläkerran tyypit ne ei piittaa, vaikka miten olis siivottu... Ne vaan sotkee aina uudelleen. Tuolla sisällä pilkottaa se meidän sotkijapupu, ja kuten kuvasta näkyy, ei sitä minkään mallinen koppa pitele. En ole ihan varma, mutta musta tuntuu että tossa kopassa pitäis olla vielä sellanen väliseinä, mikä estäis sotkun... täytyy kehitellä siihen jotain. Onneksi tuo puumuru ei nyt kuitenkaan vaikuttais pölyävän.

 

Tässä toinen nöpönenä ihmettelee toisen sotkuhommia...

Hahaa, meidän petikin on välillä pedattuna!!

Iltalukemista.

 

 

No, vielä mulla työsarkaa riittää...

  Ruokapöytä ja ulkkari on vielä ihan vaiheessa. Miten tähän pöydälle aina kasaantuukin kaikki?? Mä tosi usein sanon perheelle, että raivatkaa sieltä joku kolonen missä syötte, mä siivoan noi roinat kohta... Ulkkari taas on ollu tän siivouksen aikana se paikka minne raahaan kaiken pois lähtevän. Vasta tänä aamuna sieltä kannettiin autoon tavaraa ja tänään koitan ajella ne pois minne minkäkin. Auto on myös pullollaan likaisia mattoja, jotka vien pesulaan. Pakko viedä ne tänään, koska muuten ollaankin sitten ilman mattoja pyhät...

 

 

No, nyt on aamupalat nautittu ja on alettava hommiin, joita riittää ihan iltaan asti. Otin nimittäin tälle päivälle työvuoron, kun tarjottiin, ja se vähän laittoi pasmat sekaisin ja kiirettä aikatauluihin. Mun on juostava vielä kaupungillakin tänään ja vaikka sun mitä. Joten pidemmittä puheitta hommiin mars!

 

Aurinkoista päivää kaikille ja hyvää ja turvallista Wanhojen risteilyä lapsikullalle, joka tuossa aamusella lähti innoissaan matkaan!

 

terkuin Heli

pölyressi

 

Heissan! Tuo kuva on taas jotain vuosien takaa - tän vuoden rairuohot on vasta laitettu toissapäivänä.... saa nähdä ehtiikö ollenkaan nousta.

Mulla on tänään siivouspäivä. Nyt on se hammasharja-fiilis... mutta täytyy sanoa, että hermot on sanomassa piakkoin *naps*!!! Olen tuota yläkertaa setvinyt, ja mulla meinaa mennä järki noiden pupujen kanssa... se pöly mitä ne saa aikaan, VOI KARMEUS SENTÄÄN!!! Niillä on siis kissanhiekkalaatikko, jossa paakkuuntuvaa kissanhiekkaa - sellasta mitälie savipohjaista. Ja toinen pupu on ihan järkeä vailla sen kaivamisensa kanssa, ihan koko ajan kuuluu hermoja raastava raaps-raaps-raaps.... (kuvittele ääni, kun kynnet taukoamatta raapii muovisen astian pohjaa...) AAAAAAAAAAAAAAAARGH! No ok, ei ihan koko ajan, mutta LIIAN paljon kuitenkin. Eikä se raapiminen mitään, mutta kun samaa vauhtia tyhjenee hiekkis pitkin niiden aitausta. Ja se PÖLY... sellanen näkymätön hienojakoinen pöly, mikä sit laskeutuu kaikille pinnoille. Sen voi ihan oikeesti MAISTAA välillä.

Eilen mulla sit ekan kerran napsahti sen pölymäärän kanssa. Tyhjensin koko aitauksen ja jynssäsin lattian, katon ja seinät sieltä. Yksi seinustahan on kokonaan häkkiä, siitä se pöly siis tulee iiiiihanasti läpi koko yläkertaan. Arvatkaa onko sen häkkiosan JOKAINEN säie kuorrutettu pölyllä?? No ON! Tänään koitin sitäkin sit pyyhkiä rätin kanssa. *huoh* Koitan nyt sitten (ties monettako) sellasta konstia, että laitoinkin niille aluseksi sellasta puumurua, vähän niin kuin pellettiä mutta murennettuna, ja sellasella kullan arvoisella ominaisuudella, että se paakkuuntuu. (Piru että tulee kalliiksi noi kaiken maailman hiekat ja alusetkin...) Ja sain kamuselta lainaan ja kokeiluun sellasen iglu-mallisen hiekkiksen, mistä ei pitäis niin helposti lentää kama ulos. (No kyllä lentää sieltäkin, totesin alle kahden minuutin siitä kun kani pääsi sitä testaamaan...) Seuraavaksi mä sit varmaan marssin pleksikauppaan ja laitatan sen seinustan sillä... 

Nonni! Nyt sain purkaa tän ketutuksen tänne ja sit voinkin taas jatkaa hommia. Kiitti teille kun ootte siellä - ja jos jollain on konsteja noiden kanien juttuihin, niin saa esittää... (mun miehellä olis tosi hyvä konsti: LAPIO millä kopsauttaa pupuja takaraivoon... mut siihen ei suostuta...) Kyllä mulla sellanen olo on kuitenkin, että kun noi ötökät nyt on tossa niin paras mahdollinen hoito niille on annettava, eli en niistä varsinaisesti halua luopua. Mut olis se vaan ihan sairaan mahtavaa, kun olis joku navetta mihin ne vois laittaa asumaan... pois tuolta nukkumatiloista. Musta tuntuu välillä, että mun pää on täys pölyä!! (ehkä se onkin...)

On ne kuitenki aika söpöjä. Voi että kun ne ei järsis kaikkee kiellettyä irti ollessaan, saisivat mun puolesta olla irti vaikka koko ajan muuten.

Mukavaa päivää kaikille!

terkuin Heli

tapahtumarikas päivä

Se ois sit niinku virpomissunnuntai. Meillä kaksi nuorinta edelleen halajaa herkkuja niin kovin, että väsäsivät vitsat. Meillä ei tosin ollu mitään kummoisia aineksia niihin, mutta hienot ne silti teki:

Myös tuo punainen pupu on vastavalmistunut. Tarvikkeena vanha sukka! =) 

Meillä on edelleen huusholli ihan pommin jäljiltä. Tänään sain kannatettua tuon arkun yläkertaan. Sen sisällä oli päiväpeittoja ja vilttejä, joita sitten järkkäilen paikoilleen. Tässä tuli nyt kuitenkin eteen sellainen juttu, että nuo kuvassa näkyvät kirjavat tilkkupeitot saisi lähteä. Ne on ihanan mummoni tekemät, enkä ole niistä raaskinut luopua... enkä raaskis vieläkään, mutta kun ne on kaikki vähän risoja. Minusta ei ole niitä korjailemaan ja nyt ajattelinkin, jos jotakuta näpertäjä/askartelija/ompelijaa kiinnostais ne... luopuisin niistä postikulujen hinnalla, kunhan ne vain sais hyvän uuden kodin ja käyttötarkoituksen.

Tässä on lähempiä kuvia niistä:

 

Tämä on pohjaväriltään tuollainen harmahtava beige, mitä näkyy yläreunassa oikealla. Kooltaan sellanen yhden hengen sängyn päiväpeiton kokoinen.

Tällaisia ovat tämän tilkkupeiton vauriot.

Tämän pohjaväri on tuo keskellä pilkottavista rei'istä näkyvä tummahko punainen. Ja kuvassa näkyy nuo repaleet.

Tämä on pohjaväriltään tuollainen oranssihtavan punainen. Tässä on samantyyppisiä riekaleisia kohtia kuin aiemmissakin.

Eli tuollaiset kolme erilaista noita olisi, jos jotakuta kiinnostaisi. Mummoni on ehta marimekkolainen, joten tilkuissa on aika paljon niitä ihan aitoja oikeita kankaita. Saisi kai noista jotain väkerrettyä, ellei sitten haluaisi nähdä sitä vaivaa että vähän purkaa ja sitten paikkailee täkit entiselleen (minä en saa sitä aikaan...). Kooltaan nuo punaiset on jokseenkin tavispeiton kokoiset. Ja punaisten tilkut on kooltaan noin 15x15cm, beigessä ovat ehkä jotain 8x15cm (en ole mitannut...).

Jos kiinnostuit noista, laita viestiä vaikka tuohon sivupalkissa näkyvää blogin sähköpostiin. Laita myös tänne mainintaa, että muistan mennä sähköpostia lukemaan... =)

 

* * *

 

Tänään onkin ollut tapahtumarikas päivä:

Kyseessä tyttären poikakaverin auto, joka käytiin aika isolla porukalla lopulta kiskomassa ojasta. No, ei henkilövahinkoja, joten ei hätää. (kuvassa tytär kaivaa kamojaan ikkunan kautta... sen verran oli kyllä syvässä tuo auto) Meillä kävi saman tien sitten kahvikylässä vävyehdokkaan vanhemmat (koska tuo ojaan ajo tapahtui tässä meidän lähellä). Oli kiva tavata ekaa kertaa, vaikka tämä meidän sekasotku antoi nyt kyllä varmaan toooooosi hyvän kuvan meistä... =D No, en todellakaan jaksa välittää. Talossa talon tavalla, ja silleesti. Kivoja ihmisiä olivat, ja hauskaa tässä on se, että meillä oli tuon vävyehdokkaan äidin kanssa huomiseksi muutenkin suunnitteilla eka tapaaminen. Nyt ollaan sitten jo tutut ja huomenna jutut jatkuu.

Ja nyt: siivoomaan. Ei herranen aika tätä loppumatonta työmaata... *huoh*

Oikein kivaa sunnuntain jatkoa kaikille!

terkuin Heli

perjantaifiilis

Tänä aamuna piti kuskailla koko perhe johonkin suuntaan - tein oikein rengasmatkan tässä lähiseudulla. Samalla vauhdilla kävin sitten kaupassa ja nappasin mukaan nuo narskut. Tuossa ikkunan alla olevalla kukkatasolla on niillä just passeli paikka, ja onhan se hyvä että tasoa käyttää sille suunnitellussa tehtävässä, yleensä kun siinä majailee vain yksi puolikuollut viherkasvin raasku ja lopun tilan valtaakin sitten kissa. Toivotaan, ettei se nyt yritä tuonne sekaan.

Kun tulin kaupasta, sanoin koirillekin että nyt meidän on oltava reippaita. Huusholli on edelleen ihan kauhea kaaos, mulla on iltavuoro tänään ja huominenkin menee töissä, joten nyt on saatava paikkoja kuntoon. Ensin kuitenkin aamupalaa... mun piti ottaa oikein tollanen teelusikka tonne voirasiaan mittaamaan että miten paljon se mun kuviteltu teelusikallinen voita on. Voin sanoa, että se on tainnukin olla ruokalusikallinen... noilla leivillä on nyt ehkä sit se teelusikallinen per leipä. Hemmetti, jos saan tän voin käytön kuriin niin johan mä laihdun ne muutamat kilot pelkästään sillä!!!

Tuossa olis sit niinku valmis aamupalani. Ja kuva vinksallaan, en oikein tajua miksi blogger vippelee välillä kuvat miten sattuu. Joka tapauksessa, olen noita syömisiäni nyt ihan oikeesti koittanut miettiä. Eilen kirjoitin kaikki syömiset ylös jos vaikka jotain analyysiä niistä jossain välissä tekisin (kuten että onko tarpeeks sitä sun tätä vai liikaa vai liian vähän). Ihan karmee tuska oli kyllä karkin perään, töissäkin niitä herkkuja hyllytin suu lopsaten. Mutta kestin tiukkana - ei tarvinnu kun aina välillä vilkasta niitä kohta lentäviä paidan nappeja niin johan katos namimieli. Tai ei kadonnu, mut kuitenki.

Se aamuinen reippausmieli sitten. Se katosi. Tässä me nyt sit ollaan oltu vaan, koira tossa jaloissa auringonläikässä makaa ja minä luin eiliseltä lukematta jääneet jutut koneelta. Hohhoijaa. Näin se huusholli kiiltää!! Eli kai se on nyt sit vaan otettava uusi vauhti hommiin, vaikkakin ensin olis käytävä koiralenkki. Jonka jälkeen onkin sit jo kohta töihin lähtö... Inhottavaa, kun siellä on edelleen niin sikakylmä keli. Mut kevättä rinnassa kuitenkin, noi narskut on niin iloisen keltaisia että kyllä tämä tästä! 

Nyt hipi-hipi-vauhtia eteenpäin! 

Hyvää viikonloppua kaikille!

terkuin Heli

potkua mulle

Me huokailtiin taas tänä aamuna sääkarttojen äärellä: eikö VIELÄKÄÄN plusasteita... eikä vielä lähipäivinäkään. Kummallista, kun aurinko helottaa täysillä, mutta keli ei vaan lämpene. Mutta johtuu tietty noista tuulista. Nytkin tuulee niin että nurkat paukkuu - lähe siinä nyt sit lenkille: no en lähe.

Mun täytyy nyt oikeesti alkaa miettiä mitä suuhuni laitan. Kävin eilen järkyttymässä vaa'alla nimittäin... Sanotaan vaikka niin, että paino on noususuhdanteinen, mikä ei todellakaan ole toivottu suunta. Pikkuhiljaa niitä kiloja vaan on hiipinyt useampia tässä talven aikana. Ei ihme, että töissä olen jo miettiny paidan vaihtoa suurempaan, kun se on kutistunu pesuissa vissiin sillein hassusti kiristää nappien kohdalta... NYYH!! Mutta kyllä mun on tullukin mätettyä suklaata joka päivä, tosi paljon leipää ja etenkin voita sen päällä... olen myös alkanu syömään muroja kun niitä tossa lapsille on aina tyrkyllä. Ja missä on ne veget?? Kaupassa... Tähän täytyy tulla muutos nyt!

Mua innostaa valtavasti lukea tätä ja tätä blogia, missä energiat oikein pursuilee. En usko että miksikään jumppahirmuksi alan - tosin on ollut sellainenkin aika, että kävin 3x viikossa stepissä (step-aerobic, I love it!!), tai sellanen aika että kävin pari kertaa viikossa suunnistamassa, eli kerralla sellanen 1,5 tuntia mettässä juoksemista kerrallaan (I love it, too!) plus koiralenkit päälle. Niin ja nuorena steppasin monta kertaa viikossa sen 1,5 tuntia (kuten sanottua, mä rakastan sitä, se voittaa mennen tulleen kaikki nykyhytkytykset kuten zumbat sun muut). Että kyllä mä aikanaan liikuin... mihin se into on kadonnut? Nyt on vaan selkä kipeä ja vapaa-aika kuluu tässä takapuolta levittäen koneen äärellä suklaata mussutellen. Ei hitto, nyt on alettava tekemään asioille jotain todellakin!!

No, nyt ens alkuun kuitenkin suljen koneen ja jatkan tän kaaoksen selvittämistä täällä. Tänään on kuitenkin työvuoro ja muutakin menoa, eli ei oo aikaa koko päivää. Suunnistan aittaan setvimään sieltä roinaa ja siitä se sitten lähtee...

Oikein ihanaa ja aurinkoista päivää kaikille!

terkuin Heli

muutos = ahdistus...??

Nyt on selkä sökönä kamojen raahaamisesta. Vieläkin on paljon hommaa, esimerkiksi vaatteiden paikalleen laittamista, jonka tyttö ihan mielellään tais delegoida mun hommaksi (ja täytyy tunnustaa, että mielelläni ne laitankin järjestykseen...). Tytöllä on järkyttävän paljon vaatteita... pojalla oli yksi kassillinen, kun karsittiin pois ne mitä se ei pidä. Tytöllä on ehkä se määrä kertaa kymmenen. Ei oo ainakaan äitiinsä tullu!! On myös paljon kampetta, mikä vaatii loppusijoitusta jostain. Ja roskia pussitolkulla. Jonkun verran myös sellasta kamaa, mitä ei enää huoneisiin huolittukaan, kuten iso laatikollinen legoja... (apua, nytkö sitten on kasvettu niin isoksi että niiden aika on ohi???)

Mulla on aika ahdistunut fiilis. Kovasti mietityttää miten tässä nyt käy tällä kertaa... Aitta-asujat on nyt toki isompia, toivottavasti myös fiksumpia... täysi-ikäinenkin jo toinen. Toivon, ettei ne kuitenkaan hautaudu tonne aittaan kokonaan. Eniten silti mietityttää toimiiko tämä pupujen yösijoitus pienten huoneissa. Olen aika lailla neuvoton, jos ei toimi ja ne rapistaa siellä niin ettei tyypit pysty nukkumaan. Eka yö meni ihan jees, onneksi. Ja lapset oli kyllä ihan onnessaan, kun saivat ne viimein huoneisiinsa.

Mä lähden nyt neljättä kertaa naprapaatille. Luulenpa, että sitten soitankin taas työterveyteen, että josko kuitenkin kuvattais toi selkä... Ja taitaa nyt olla aika viimein tarttua ittenään niskasta kiinni ja alottaa kuntosalilla käynti. Tarttisin vaan sinne hyvät ohjeet.

 

* * *

En voi olla miettimättä mitenkä paljon mun selkävaivat johtuu siitä, että stressaan niin paljon... millon/miksi musta on tullut tällanen ihminen, jota ahdistaa asiat niin paljon, että selkäkin menee niistä solmuun???

 

* * *

Aurinkoa päiväänne!

terkuin Heli

in ACTION

Ihanaa viikon alkua!! 

 

Maanantai alkaa oikein hyvässä fiiliksessä - ollaan vihdoinkin nyt päätetty, että isot muuttaa aittaan. Ai, mä RAKASTAN näitä isoja muutosprojekteja!! Nyt on siis ohjelmassa aika lailla roudaamista, kun kahden lapsen kamat siirtyy aittaan ja kahden muun lapsen kamat jakaantuu yhdestä huoneesta kahteen. Täytyy siirtää sitä, tätä ja tota ja siitähän mä tykkään! Ja niin, se aittakin täytyy selvitellä, että sinne mahtuu.

 

Isot siirrot on nyt alkuun vaikkapa noissa sängyissä, mitkä on majailleet pari päivää olkkarissa... ne pitäis viedä hyväntekeväisyyteen, kun vaan sais jonkun millä ne kuskata. Meiltä siis lähtee yhteensä kolme runkopatjaa petareineen veks, en raaski niitä kiikuttaa kaatsille kun kuitenkin ovat ihan nukkumakelpoisia ja varmasti kelpaavat ainakin tosiaan tonne rajan taakse. Ovat kuitenkin meillä nyt aikansa olleet ja pari uutta hankittiin tilalle.

Mistähän sitä nyt sit homman alottais, pitääkin oikein tehdä suunnitelma, ettei sit hetken päästä ole vain yksi iso kaaos mistä ei pääse eteen eikä taakse. Toisaalta musta on ihan mahtava tunne, kun siitä kaaoksesta lopulta kuoriutuu selkeä ja väljä ja kaikin puolin toimiva lopputulos. Musta pitäis kyllä ehdottomasti tulla joku projektityöntekijä - oon parhaimmillani, kun voin tehdä jonkun jutun kunnon rytinällä alusta loppuun.

Pidemmittä puheitta: hommiin!!

Aurinkoa viikkoonne!

terkuin Heli

niin kasari

Hellou! Olin eilen kasari-aiheisissa synttäribileissä. Huvittavaa oli, että vaatteet on kaikki ihan tän päivän vaatteita... farkkutakki on miehen - sopivasti mulle tosi iso, tollainen mulla sillon teininäkin oli... - flanellipaita on tytön poikakaverilta lainassa, trikoot on omat, sukat on pojan ja lenkkarit sekä raidallinen paita on tyttären. Ostettua oli vain hiuksissa näkyvä neonlisäke sekä rannerenkaat, jotka ei näy. 

 

Miehen tytär on meikkaaja, joten tukka ja naama on hänen kädenjälkeään. Tosi päheet olikin meikit, ja tukka ihan suoraan kuin omasta vanhasta valokuvasta. Ja mä käytin just tuollasta vaatetusta sillon teininä, että ihan nostalgistahan toi oli. Jotenkin on kyllä vähän järkkyä, että tuo muoti on ihan oikeesti tullu takas, neonvärit ja kaikki. Huhhuh!!

Rajasin kuvasta pois kaverini (koska en arvaa näyttää täällä muiden kuvia), mutta tuosta näkeekin hänen tyyliään. Iiiiihanat neonpinkit sukat, säärystimet, lila jakku ja lilat kengät, kultainen vyö... Hän löysi vaatteensa kirpparilta tosi edukkaasti. Se etu noissa tollasissa naamiaisissa on.

Niin ja kuvassa myös tietenkin se aito oikea "omppujytä", jota nostalgisoitiin pullollinen puoliksi, ihan niin kuin sillon joskus teininäkin kaverin kanssa tehtiin.

Bileissä oli kivaa ja ihmiset mukavasti oli panostaneet vaatteisiinsa. Sen sijaan täytyy sanoa, että koskaan en oo niin hävenny vaatetustani kuin sit illan päätteeksi, kun mentiin kaverini kanssa vielä pikaisesti baariin. Olihan se aika coolia olla siellä parhaisiinsa tälläytyneiden naisten seassa lenkkareissa, T-paidassa ja melkein kuin pitkissä kalsareissa... päässä oranssi vauhtiraita. =D

Ja tänään väsymys on huikea. Ei mistään viinaksista, vaan noin neljän tunnin yöunista... Taidan mennä ruoan jälkeen ottamaan päikkärit.

Sunnuntain jatkoja kaikille!

terkuin Heli

puuhaperjantai

Taas upea päivä tänään! Ja hienot jääpuikot aitan katolta roikkumassa. Mä aina töissä juttelen ihmisten kanssa säästä. Meillä on joka kerta ollu kylmempää kuin kellään muulla. Johtunee siitä, että meidän tönö sijaitsee suopohjaisella peltoaukealla.

Luntakin ON. Tuossa kasan alla on siis jenkkipakettiauto... Katolle menevä lumi on lingon heittämää. Mutta on tuo kasa silti aikamoinen... seuraavassa kuvassa näkee hangen korkeutta - se on siis korkeampi kuin minä. No tosin mä en oo kovin korkea. =D

Hitsi mulla on ihana tukka!! Eli just ei oo... No olin just tullu hierojalta tossa. Tai siis siltä naprapaatilta. Ja jessus sentään, nyt oon kipee. Se naksautti mun alaselkää ja se sattu! Mä aina pelkään sitä naksauttamista ja se tietty vaikuttaa sit asiaan kun en pysty olla rentona. Ei se kuitenkaan koskaan satu, kunhan säikäyttää vaan. Mutta nyt oon ihan raakki, nyyh. Toivottavasti tokenen ees jotenkin huomiseksi, kun olen menossa kasari-aiheisille synttäreille, jiihaa!

Polttopuukuorma odottelee pihalla purkajaa (se en ole minä). Muutenkin olis tässä puuhaa... haettiin tänään jokunen viikko sitten tilatut runkopatjat kahdelle lapselle, ja nyt on mietinnässä että vaihdetaanko me noita huoneita vaiko eikö. Olis niin kiva väljentää lasten tiloja... sais noi pienet omat huoneet. Isot takas aittaan. Mutta.......... kun jotenkin en kuitenkaan raaskis laittaa kahta lasta aittaan, ne on siellä jotenkin niin omissa oloissaan sitten. Eikä tämä johdu siitä mitä tuossa taannoin tapahtui... Mä vaan huomasin, että kun ne sillon otettiin sieltä takas sisälle niin mun olo jotenkin helpotti. Kaikki lapsoset oli taas siinä mamman siipien suojassa. Vaikka meillä on vähän ahdasta näin niin kuitenkin tää on jotenkin turvallisempaa tai jotain. Ollaan kaikki saman katon alla, välissä on vain seinä, ei kokonaista pihamaata. Lapset haluais sinne, pienet haluis ne omat huoneet. Mutku mutku. Katsotaan nyt. Johonki suuntaan noi sängyt tosta olohuoneen lattialta pitäis kuitenkin roudailla...

Semmosta kaikkee kuuluu perjantaihin tähän mennessä. Nyt jos alkais jostain suunnasta vähän hipsimään paikkoja kuntoon, sen mitä tän selän kanssa nyt kykenee. Toivon todella että tää tästä paranee ja pian.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

terkuin Heli

siisteys-aiheinen realitypläjäys

Tänään on työpäivä 6/8. Sitten onkin vuorossa viisi vapaapäivää! Mielessä jo kutkuttelee miten niitä viettäis... ja kauheesti on alkanu tehdä mieleni siivota! Siis ihan sillein hammasharjalla joka nurkka -tyylisesti. Kaappien kaivelu himottaa, ja nurkkien tyhjennys.

Mun tekis mieli ottaa tehoiskun kohteeksi myös aitta. Meidän nuoriso viettää siellä aikaansa "ja sen kyllä huomaa..." Yläkerta toimii usein yökyläpaikkana, siellä siis kavereiden kanssa ollaan ja pelaillaan, syödään sipsejä ja karkkia, juodaan energiajuomia (joita inhoan jo ajatuksenakin)... Sääntönä on, että jälkensä pitää sitten siivota, mutta arvatkaa toimiiko?? No ei todellakaan.

Aitan alakerrassa majailee yönsä puput. Eli lattialla on sitten heinää, purua ja myös sitä ihteään, vaikka puput onkin häkeissä. Aina silloin tällöin lapset unohtaakin sulkea häkin yläluukun, ja aamulla lattialta tai mistä milloinkin löytyy iloinen ja tyytyväinen pupunen. Onneks alakerta on pupu-turvallinen. Idea tietty kuitenkin olis, että ne yöpyy siellä kalterien sisäpuolella.

Tuossa keittiön ja ruokahuoneen välikössä otetussa pupukuvassa varmaan havaitsittekin tuon miten näppärästi puput on käyttäneet hampaitaan sinne sun tänne... tuossa muun muassa lattiamattoon, tapetin alareunaan sekä tolpan sisällä oleviin papereihin... Mua ei sureta pätkääkään, koska tuonne on joka tapauksessa tulossa täysremontti. En usko, että pupujen hampaat sitten enää puulattiaan ja listoitettuihin kohtiin pystyy. Sitä paitsi puput on niin söpöjä (ja niin hölmöjä) ettei niille edes kannata olla vihainen pienistä tuhotöistä...

No mutta tuosta siivousvimmasta vielä. Mä aina aikani kestän tätä sekasortoa täällä kotona. Sitten tulee ns. kuppi täys ja on alettava hommiin. Mä en olis ehkä joskus aikanaan uskonut, miten paljon sotkua voinkin sietää... nykyään aika harvoin enää pimahdan edes lasten huoneiden ovella, vaikka ne onkin todella karmeat, kattokaa vaikka:

Kaksi ylintä kuvaa on isojen ja kaksi alempaa sitten pienempien huoneesta. (asuvat siis 2 per huone) Oikeesti mä en tajua miten tuollasissa rytöläjissä kukaan viihtyy, mutta ei tuota tyypeille ongelmia. Sitä paitsi jos mä patistan ne siivoomaan, huomaan että niiden siisteyskäsitys on aika kaukana omastani. Kuopuksella on silppua ja sälää joka paikka täys vaikka miten siivoais. Tällä hetkellä onkin itse asiassa taas mietinnässä josko isot menis kuitenkin takas tuonne aittaan asumaan taas ja nää pienemmät sais sit omat huoneet. Ongelma tulee vaan sit pupujen yösijoituksesta... siinä ripinässä ja rapinassa kun yksinkertaisesti tulee hulluks. Joten mietintä jatkuu tältä osin.

Syitä siihen, miksei mua niin hirveesti riivi tämä sekasotku, on oikeastaan parikin.

1. Oon alkanu enenevissä määrin ajattelemaan, että hyvänen aika, lapset ei todellakaan ole täällä ikuisesti. Vähän joka välissä mun mielessä vilahtelee ajatuksia, että ei tätä ikuisesti kestä. Jokunen vuosi, ja mä luultavasti totean, että talossa on ehkä enää yksi lapsi (joka sekin varmaan siinä vaiheessa laskee sekunteja että pääsee pois...), ei oo eläimiä, ei oo elämää.... Joten mä oon ajatellu, että olkoot nyt tätä. Mua ehkä helpottaa ajatus siitä, että lapset tosiaan kohta puoliin alkaa itsenäistyä, kun mä kypsyttelen mieleni suorastaan potkaisemaan ne talosta ulos sotkuinensa. =)

2. Mä en halua olla koko ajan stressaantunu, kiukkuinen, väsynyt, ärtyisä mutsi, joka nalkuttaa "siivotkaa, siivotkaa" -virttä aamusta iltaan. Omathan on paskansa missä majailevat. Mun siskokin oli lapsena (kuulemma) oikee sekasorto, mutta nyt aikuisena sillä on mitä ihanin ja siistein koti. Ja eiks toi teiniaika vaan oo tollasta sekasortoista aikaa, niin mielessä kuin ympäristönkin suhteen...??? (ja vissiin myös vanhempien mielessä)

Niin... näytettäköön nyt vielä tämä meidän "petaus":

Aika ihanat pussilakanat, vai mitä?? =D

Joten sorry vaan lukijat (jotka muuten näyttää vähenevän tasaista tahtia... liekö vaikutusta sillä, ettei täältä löydy mitään ihkua, uutta, trendikästä ja lällyä), taas tuli tällasta realityä meiltä. Nyt mä meen suihkuun ja lähden sit töihin. Moikkamoi ja tsaukkidau!

terkuin Heli

sunnuntai

Kuvat muutaman vuoden takaa, mutta sopisivat nytkin - paitsi ylimmäinen, jossa räystäät tiputtaa. Ei ihan hetkeen täällä ainakaan tiputa, koska yöllä oli taas yli 20 astetta pakkasta. Mutta sieltä se kevät tulee! Aurinko paistaa, hanget hohtaa. Tosi kaunista ulkona.

Lähden tästä kohta töihin. Tänään työputkesta päivä 4/8.

Aurinkoista päivää!

terkuin Heli

aurinkoterkut

Heissan! Ajattelin, että haluatte varmaan nähdä taas mun aamupalan. ;) No tuollaista tällä kertaa. Rakastan tota lehtisalaattia - muistaisin, että lapsena en todellakaan rakastanu. Nyt laitan sitä leivälle aina ihan hirveen kerroksen, se on niin ihanaa. Tuoksuukin kesälle. En tajua miksi se mun itse kasvattamani salaatti ei ollu ollenkaan hyvää, lähinnä vaan kitkerää. Sinne jäi penkkiin ja syömättä.

Asiasta toiseen ja eiliseen. Kävin naprapaatilla ja voi herranjestas sentään että olinkin selästäni pahemmassa jamassa kuin koskaan ennen. Olen käyny samalla tyypillä ennenkin (on tosi hyvä) ja hänkin muisti, että on aiemmin hieronut mua paljon kovemmilla otteilla, nyt piti hissutella kun olen niin kipeä. Sinällään hieronta ei tehnyt kipeää, mutta selässä on kuulemma ihan selkeästi jumiutumia - hän tunsi sen ihan heti, kokeili heti oikean kohdan ja sanoi että sormiin tuntuu selvästi. Olen tosi tyytyväinen käyntiini, vaikkei se vielä kipua pois vienytkään. Vaatii monta käyntikertaa, mutta ei se mitään (paitsi että kyllähän se kukkarossa tuntuu). Odotan innolla jo seuraavaa kertaa! Uskon, että noilla käsittelyillä selkä kyllä paranee.

Ja sitten vielä tähän aamuun. On nimittäin pieniä epäselvyyksiä noissa työterveysjutuissa että kuka korvaa ja mitä vai korvaako kukaan mitään... Soitin sinne sitten vähän selvitystä ja samalla annoin kyllä palautteen mua "tutkineesta" lääkäristä. Olin huomaavinani myös palautteen vastaanottajan hieman henkäisevän ihmeissään, kun kerroin käynnistäni... kertoi vievänsä palautteen eteenpäin ja saan vielä tänään soiton myös niistä epäselvyyksistä. Mä niin toivon, että toi kyseinen lääkäri kattoo hetken ajan peiliin palautteen saadessaan ja kohtelee seuraavia asiakkaitaan sitten vähän paremmin. Tai aika paljonkin. Vois alkajaisiks esimerkiksi ottaa asiakkaan vaivat tosissaan ja tutkia...

Aurinkoinen se taas paistaa upeasti. Mä syön nyt aamupalani loppuun ja lähden sit koirien kanssa ulos. Täytyy myös alkaa keräillä tsemppiä tänään alkavaan 8 päivän työputkeen.

Mukavaa päivää kaikille!

terkuin Heli

terveellisempi elämä

Jumppakeppini.

Miksi kuva typerästä lattiaharjasta? Siksi, että se toimi äsken mun jumppakeppinäni. Selailin joutessani vanhoja sähköposteja, ja päätin kurkata vihdoinkin, että mikähän se onkaan tuo keppijumppa, mistä sain kerran linkin yhdeltä tutulta. Katsoin jumpan läpi ja päätin sitten vaivata itseäni sen 5 minuuttia ja tehdä kans. Ai hitsi... olipas mulla ihan järkyttävän jumissa hartiat!!!! En olis oikeesti uskonu, että muutama hassu liike saa mut melkein oksentamaan. Mulle tuli oikeesti ihan huono olo noita liikkeitä tehdessä. On TODELLAKIN aika tehdä itelleen jotain. Eikä yhtään huono juttu se naprapaatti tänään, ei myöskään hieronta...

Linkki jumppaan tässä. Kokeile ihmeessä, todella helppo ja nopea, ja välineeksi tosiaan käy vaikka sitten tuollanen harja... ja hei JOKAISELTA löytyy kyllä se 5 minuuttia aikaa tähän. Ja todennäköisesti myös jokin kepakko. Joten ei enää tekosyitä, tartu toimeen ja tee tuo jumppa!! Minä koitan ottaa sen ohjelmaan nyt ihan joka päivä. Tekee ihan hyvää tässä koneella oleilun välissä.

* * *

Juttelin yhtenä päivänä erään 92-vuotiaan miehen kanssa. Hän ajaa edelleen autoa, ei tarvitse silmälaseja (oikeesti!!!), asuu omillaan, käy kaupassa, lukee paljon, suussa on ikiomat hampaat. Hän kertoi mulle tosi mielenkiintoisia juttua elämästään, kuten että hän on aina syönyt aamupäivisin vain kasviksia ja hedelmiä, ei ole koskaan syönyt punaista lihaa (kalaa syö), on tähän asti kasvattanutkin syömänsä kasvikset itse. Hän ei ole ikinä polttanut tupakkaa, juonut kaljaa eikä muistaakseni käynyt missään iltariennoissakaan. Hän on pienestä asti ollut "köyhä ja laiha", siksi kuulemma selvisi monivuotisesta sodastakin aikanaan kun ei häneen osunut kun oli niin laiha. Hän on ollut aina elämäänsä tyytyväinen, ei stressiä. Hän on sairastanut eturauhassyövän, josta selvisi ruokavalion avulla.

Koska mua tavattomasti kiinnostaa nuo ruokavalio-asiat, kysyin syökö hän voita. Kyllä, ei missään nimessä noita kevytlevitteitä vaan omatekemää kevytvoita (voita+vettä+öljyä, jolloin tulee ikään kuin oivariini, kevyempi ja helpompi levittää ja sisältää maitorasvan lisäksi monityydyttymätöntä kasviöljyä). Tänä talvena hän otti eka kerran vastaan apua lumitöissä, kun auran jäljiltä jäi niin suuria jäisiä kökköjä pihatien päähän, ettei jaksanut niitä kanniskella pois. Hän on ollut yrittäjänä, jaksoi kuulemma "vain 58 vuotta" sitä lajia. Koko ajan hänellä oli huumorin pilke silmäkulmassa ja sain nauraa hereästi hänen jutuilleen. Lopuksi hän sanoi, että pitää lähteä tästä kotiin "kun vielä muistaa missä se on".

Mitä tähän sanoo? Olen vaikuttunut. Olen syvästi nöyrä tällaisten tarinoiden edessä. Vanha mies, virkeä ja terve. Elettyyn elämäänsä tyytyväinen. Ja etteikö muka ruokavaliolla olisi vaikutusta??? Ihan tasan varmasti tuo terveellinen, stressitön elämä on hänen pitkän ikänsä ja terveen vanhuutensa salaisuus. Omassa elämässä ei ole kehumista: stressaan joka asiasta ja koko ajan, syön mitä sattuu, millon sattuu. Nukun liian vähän, en jaksa panostaa terveelliseen ruokaa, saatikka kasvattaa juureksiani itse.

Pitäisköhän ehkä vähän ottaa oppia tuosta miehestä?? Yhden jos toisenkin meistä...

Mukavaa päivää kaikille - nautitaan elämästämme ja tehdään siitä hyvä itsellemme!

terkuin Heli

tänään

Kuva parin vuoden takaa, tosin hypittiin meillä nytkin hiihtiksellä trampalla - ja luntakin on ihan saman verran.

Kattelin tossa alkuillasta telkkaria, sillein että läräsin vaan kanavalta toiselle. Satuin sitten osumaan Amerikan Talenttiin. Täytyy sanoa, että on siellä kyllä "pikkasen" eri tasolla toi talenttius kuin täällä peräpohjolassa... hyvänen aika miten UPEA oli se Silhouettes-ryhmä!!!

* * *

Tänään käväisin pikavisiitillä lääkärissä. Täytyy kyllä sanoa, että oli NIIN turha reissu... Menin valittelemaan selkääni, joka on ollu sitkeästi nyt vaan koko ajan kipeä jo varmaan parin kuukauden ajan. Olen luullu, että se on jymähtäny tässä koneella kökötellessä, mutta kun ei siihen nyt taho auttaa hieronta eikä mikään. No, arvon herra tohtori pyysi ottamaan paidan pois, käski kumartaa sormet lattiaan, tunnusteli noin kahden sekunnin ajan mun selkärankaa noin viiden sentin matkalta, käski pukea paidan päälle ja marssi istumaan pöytänsä taakse. Että tosi hyvin on nyt kyllä selkä syynätty!!!

Lääkäri sanoi, että siellä on varmaan joku välilevyjuttu tai jotain siihen suuntaan. Käski mennä naprapaatille tai fysioterapiaan. Kysyin, että pääseekö sinne tätä kautta, johon sanoi että työnantajahan ei maksa sitten hoitoja. Ehdotti mulle jos laittais lähetteen työergonomia-opetukseen... No hohhoijaa, ei kiitos, sanoin minä. Osaan kyllä asentaa tuolin kassalla sopivaksi, samoin osaan nostaa ja hyllyttää ergonomisesti. Koitin sit vielä kysäistä mikä mahtaa olla vialla, kun mulla on joskus kauheita vatsakipuja jotka säteilee selkään. Sanoi, että tämä aika ei ollut varattu tuollaista asiaa varten.... 

Voi hevon perse, sanon minä. Tuosta reissusta ei tullu kuin vihaiseksi. Ajoin kotiin ja soitin saman tien ajan tutulle naprapaatille huomiseksi. Uskoisimpa, että saan paremman hoidon häneltä kuin mokomalta lääkäriltä. Ja minä kun olen ollu ihan oikeesti jo aika huolissani, että mikä kumma mun selässä on... Oon kuitenki lukenu monesta paikkaa että "se selkäkipu olikin sitten syöpä". No, jos tää nyt sit on vaan joku mikälie naksautettava juttu.

* * *

Asiasta toiseen: miksi iho on jostain kohdasta tosi kosketusarka? Se ei ole missään hankautunu, siinä ei näy yhtään mitään. Mutta mun ranteessa on sellanen 5x5cm kokoinen alue, mikä on todella arka. Olen ennenkin huomannu ihan samaa, mutta se ei ole koko ajan tuollainen. En jaksa ymmärtää näitä ihmiskehon kummallisuuksia. Onko kellään tietoa/vastaavia kokemuksia? 

* * *

No, eipä mulla sen kummempaa. Huomenna on vielä vapaapäivä (tosin aika lailla aikataulutettu) ja sitten oliskin sellanen kevyt 8pv työputki. No, tehään töitä nyt kun niitä on. Seuraavassa työvuorolistassa onkin sitten aika tavalla tyhjää. Mitäköhän tässä oikein keksis, kun huhtikuussakin on tällä tietoa puoleenväliin mennessä kokonaiset 3 päivää töitä... mihinköhän ne kaikki palkat sitten tuhlailis?? Ostaiskohan maitoo vai ostaisko leipää...??

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille - nyt mä meen maate!

terkuin Heli