Tänään on työpäivä 6/8. Sitten onkin vuorossa viisi vapaapäivää! Mielessä jo kutkuttelee miten niitä viettäis... ja kauheesti on alkanu tehdä mieleni siivota! Siis ihan sillein hammasharjalla joka nurkka -tyylisesti. Kaappien kaivelu himottaa, ja nurkkien tyhjennys.
Mun tekis mieli ottaa tehoiskun kohteeksi myös aitta. Meidän nuoriso viettää siellä aikaansa "ja sen kyllä huomaa..." Yläkerta toimii usein yökyläpaikkana, siellä siis kavereiden kanssa ollaan ja pelaillaan, syödään sipsejä ja karkkia, juodaan energiajuomia (joita inhoan jo ajatuksenakin)... Sääntönä on, että jälkensä pitää sitten siivota, mutta arvatkaa toimiiko?? No ei todellakaan.
Aitan alakerrassa majailee yönsä puput. Eli lattialla on sitten heinää, purua ja myös sitä ihteään, vaikka puput onkin häkeissä. Aina silloin tällöin lapset unohtaakin sulkea häkin yläluukun, ja aamulla lattialta tai mistä milloinkin löytyy iloinen ja tyytyväinen pupunen. Onneks alakerta on pupu-turvallinen. Idea tietty kuitenkin olis, että ne yöpyy siellä kalterien sisäpuolella.
Tuossa keittiön ja ruokahuoneen välikössä otetussa pupukuvassa varmaan havaitsittekin tuon miten näppärästi puput on käyttäneet hampaitaan sinne sun tänne... tuossa muun muassa lattiamattoon, tapetin alareunaan sekä tolpan sisällä oleviin papereihin... Mua ei sureta pätkääkään, koska tuonne on joka tapauksessa tulossa täysremontti. En usko, että pupujen hampaat sitten enää puulattiaan ja listoitettuihin kohtiin pystyy. Sitä paitsi puput on niin söpöjä (ja niin hölmöjä) ettei niille edes kannata olla vihainen pienistä tuhotöistä...
No mutta tuosta siivousvimmasta vielä. Mä aina aikani kestän tätä sekasortoa täällä kotona. Sitten tulee ns. kuppi täys ja on alettava hommiin. Mä en olis ehkä joskus aikanaan uskonut, miten paljon sotkua voinkin sietää... nykyään aika harvoin enää pimahdan edes lasten huoneiden ovella, vaikka ne onkin todella karmeat, kattokaa vaikka:
Kaksi ylintä kuvaa on isojen ja kaksi alempaa sitten pienempien huoneesta. (asuvat siis 2 per huone) Oikeesti mä en tajua miten tuollasissa rytöläjissä kukaan viihtyy, mutta ei tuota tyypeille ongelmia. Sitä paitsi jos mä patistan ne siivoomaan, huomaan että niiden siisteyskäsitys on aika kaukana omastani. Kuopuksella on silppua ja sälää joka paikka täys vaikka miten siivoais. Tällä hetkellä onkin itse asiassa taas mietinnässä josko isot menis kuitenkin takas tuonne aittaan asumaan taas ja nää pienemmät sais sit omat huoneet. Ongelma tulee vaan sit pupujen yösijoituksesta... siinä ripinässä ja rapinassa kun yksinkertaisesti tulee hulluks. Joten mietintä jatkuu tältä osin.
Syitä siihen, miksei mua niin hirveesti riivi tämä sekasotku, on oikeastaan parikin.
1. Oon alkanu enenevissä määrin ajattelemaan, että hyvänen aika, lapset ei todellakaan ole täällä ikuisesti. Vähän joka välissä mun mielessä vilahtelee ajatuksia, että ei tätä ikuisesti kestä. Jokunen vuosi, ja mä luultavasti totean, että talossa on ehkä enää yksi lapsi (joka sekin varmaan siinä vaiheessa laskee sekunteja että pääsee pois...), ei oo eläimiä, ei oo elämää.... Joten mä oon ajatellu, että olkoot nyt tätä. Mua ehkä helpottaa ajatus siitä, että lapset tosiaan kohta puoliin alkaa itsenäistyä, kun mä kypsyttelen mieleni suorastaan potkaisemaan ne talosta ulos sotkuinensa. =)
2. Mä en halua olla koko ajan stressaantunu, kiukkuinen, väsynyt, ärtyisä mutsi, joka nalkuttaa "siivotkaa, siivotkaa" -virttä aamusta iltaan. Omathan on paskansa missä majailevat. Mun siskokin oli lapsena (kuulemma) oikee sekasorto, mutta nyt aikuisena sillä on mitä ihanin ja siistein koti. Ja eiks toi teiniaika vaan oo tollasta sekasortoista aikaa, niin mielessä kuin ympäristönkin suhteen...??? (ja vissiin myös vanhempien mielessä)
Niin... näytettäköön nyt vielä tämä meidän "petaus":
Aika ihanat pussilakanat, vai mitä?? =D
Joten sorry vaan lukijat (jotka muuten näyttää vähenevän tasaista tahtia... liekö vaikutusta sillä, ettei täältä löydy mitään ihkua, uutta, trendikästä ja lällyä), taas tuli tällasta realityä meiltä. Nyt mä meen suihkuun ja lähden sit töihin. Moikkamoi ja tsaukkidau!
terkuin Heli
Jaa niin missä tossa on se sotku? :D Siellähän näkyy lattiaa ja jopa tyhjää pöytätilaakin!
VastaaPoistaMistä ne lapset muualta oppii sen siivoamisen, jos ei kotoa? Ei se nimittäin ole sisäsyntyinen taito. Ei mulla ainakaan. En ees näe sotkua aina... isäntä komentaa lapsia siivoamaan ja mun pitäs olla samassa rintamassa muttaku oon ihan yhtä tyhmänä ku lapsetkin, että mitä nyt pitäs siivota.
Eihän nuo edes ole sotkuisia - näkisitpä meidän nuorten huoneet. Ja tällä hetkellä mun flunssan jälkeen meidän kaikki huoneet.
VastaaPoistaMäkään en raski kauheasti meuhkata enää kotona, kun suren sitä pojan kesällä/syksyllä tapahtuvaa muuttoa. Tyttö jää, mutta mielelläni mä vielä olisin koko Kiljusen herrasväen pitänyt koossa.
Hyvää työpäivää sinne ja aurinkoa viikkoosi!
Hieno postaus, niin totta lapsiperheissä.
VastaaPoistaMinä innostuin sunnuntai aamuna siivoamaan kaapit ja nyt on kirppari pöytä varattu.
Meillä oli tyttö sellanen sotkija, että ihmeteltiin keheen lie tullut. Nyt kahden lapsen ja kahden koiran omistavana vanhempain lomalla oleva on yhtä sotkuinen kuin ennenkin. Mutta halutessaan saa kodin siistin ja puhtaan näköiseksi, joten olen ajatellut, että kaikki elää tavallaan.
Meillä lapset jo muuttanet kotoa ja siisteys pysyy, mitä nyt kun tyttö perheineen tulee, joka paikka on täynnä tavaraa ja sekasta on.
Niinhän sitä sanotaan, että aika aikaansa kutakin.
Mukavia vapaita, älähän rehki itseäsi väsyksiin siivouksien suhteen. Tee pienempi siivous ja rentoudu raskaan työputken jälkeen.
-päivi-
Eeehhehheee... tosin ehkei voi lapsilta vaatia liikaa sängyn petaamista jos vanhemmatkaan ei muista pedata omaansa. :D Mutta ihanat on pussilakanat! Niin ja siis ihan rehellisenä voin tunnustaa että en todellakaan jaksa pedata aina sänkyä viikolla kun sotkun näkee vain minä (ja ylläri kyläilijät). Miten sitä voikin välillä olla niin laiska siirtämään tavaraa takaisin omalle paikalleen? Niin sympatiseeraan teinejä. Tosin sullakin on ehkä samaa vikaa, että sitten kun siivotaan siivotaan kunnolla. :D Nimimerkillä ikkunat pakkasella väkisin pessyt ja pakkanenkin tuli sulatettua...
VastaaPoistaMitä sitä lasten sotkuista stressailemaan... heillä on prioriteetit toisaalla ja onhan teillä nyt niin paljon siellä porukkaa että olisi enemmän omituista jos tavarat ois koko ajan paikoillaan. Mutta hienoahan se ois jos oppisiva pitämään huolta tavaroistaan jo kotona ollessaan (äidille pientä iloa siitä että kyllä se taito siellä on). Mutta ehkei kaikkea voi vaatia... ;) Eikö teillä kuitenkin saa lastenhuoneiden ovet kiinni, harrasta sitä :D
ja kesä tulee... kanit viihtyy silloin varmasti pihalla :) kuinka kauan tuollaset puput oikein elää? Ei sillä että niiden nyt veiviä tarvitsisi heittää, mutta siis yleisesti...
Kyllä täällä ainakii 1 lukija mukana pyssyy, vaikka ei ookkaa a, b, c ja oliko vielä kohta d tuossa listassa ;).
VastaaPoistaNyt ei irtoo mitään tuosta siivoamisesta, koska oon niiin kyllästynyt täällä kotona siihen jatkuvaan toisteluun rojujen paikoilleen viemisestä jne. Meillä imurinletku rojottaa lattialla jatkuvana koristeena ja sulavasti sen yli näyttää vieraatkiin loikkivan..puuh!
Mie en rehellisesti ymmärrä lasten huoneita tuossa kunnossa. LÄhinnä tietenkin varmaan siksi,että minut itseni kasvatettiin niin,että huone siistitään aina illalla. Se on aina kunnossa. Tavarat paikoillaan, ja likaiset vaatteet pyykkikorissa, ei koskaan lattialla.
VastaaPoistaSamaa olen aina vaatinut lapsiltani ja myös vahtinut sen, että niin myös tapahtuu.
Varsinkin Juniorin maailmassa tuo on ollut ensiarvoisen tärkeää,sillä pojan elämänhallinta on mahdollisuus parantua sillä,että ensin se lähiarki ja oma reviiri opetellaan koko ajan pitämään kunnossa.
Sen kautta hallinta ja asioiden hoitaminen muutenkin elämässä kunnolla, helpottuu.
MInä en jaksaisi kaaosta ympräilläni koko aikaa,sillä se johtaa kaaokseen omassa päässäni.
Sänkyä en voi jättää petaamatta.Koskaan.
MInä en arvostele sinua, puhun itsestäni.
JOkainen tekee omassa,perheen elämässänsä,kuten näkee ja kokee hyväksi. Se on aina henkilön itsensä määrittelemä päätös- jota ei mielestäni toisilla ole edes oikeutta arvostella.
Puput sööttejä, pian ne saa tuoretta ruohoa jo! Tai siis,kunhan tuokaksimetrinen hanki sulaa :-)
Sanna: mä kyllä väitän, että joillakin se siisteys voi olla myös sisäsyntyistä. Ja jotkut ei opi vaikka miten opettais. Ja sit on vielä se, että kelle mikäkin on siisti... =)
VastaaPoistaJa hei apua, mä en pääse sun blogiin ollenkaan jostain syystä!! Mun kone koko ajan herjaa vaan että ei ole jotain "DSL connection"... en tajua!!! Pari muutakin blogia hylkii mua nyt samalla lailla. Vaihdoin netin Saunalahdesta Soneraan, ja sen jälkeen alkoi ongelmat... ärsyttävää, enkä tajua mitä tekisin että ongelma poistuis!
Lady: ihanaa, että ymmärrät! Aika samanlaiset ajatukset on tässä asiassa meillä vissiin.
Elämän helmiä Päivi: jokainen tyylillään, sitä minäkin tässä koitan ajatella. Nyt ne saa hoitaa huoneitaan omalla laillaan, aikanaan sitten omissa kodeissaan asukoot ihan miten lystäävät. Oppia on kyllä kotona annettu, harmi jos ei mene perille.
Saariston kasvatti: meillä jää toi oma peti useimmiten petaamatta ihan siksikin jo, että sänky on yläkerrassa, jonne ei välillä tule mentyä edes muuten kun sitten illalla taas nukkumaan. Ja useimmiten sängystä nousee viimeisenä mies, joka petaa äärimmäisen harvoin... sänky ei siis ole kenenkään silmissä ja siksi useimmiten suorastaan unohtuu.
Ja kyllä mä välillä kilahan ihan totaalisesti noista lasten huoneistakin...
Puput on kesällä kyllä päivisin ulkona, mutta yöt sisällä, koska ei uskalla jättää kettujen armoille. Ketut vei naapurista kanat viime kesänä, tollaset pullapuput olis niille liian iso houkutin ja helppo saalis. Puput elää parhaimmillaan (eli pahimmillaan...) kymmenen vuotta...
Mepudi: voi, meilläkin imuri kuuluu sisustukseen. =) Ja hei kiva että et karkaa pois täältä. Aina vähän harmittaa jotenkin kun lukema putoaa, viime aikoina on lähtenyt monta lukijaa, vissiin tää on niin tylsä blogi. =)
Vintti: muistan, että oot ennenkin kertonu teidän toimivasta systeemistä. Mä todella kunnioitan sitä, että oot saanu lapset oppimaan tavoille. Mä olen kyllä ihan taatusti aikanaan opettanu: meillä siivottiin huoneet illalla ja pyykit laitettiin pyykkikoppaan. Sitten tapahtui jotain... mä lähdin töihin tai jotain, ja mun jaksaminen lopahti siinä suhteessa. Olen nykyisinkin todella paljon iltatöissä, tulen kotiin noin 21.30 jolloin todellakaan ei enää huvita alkaa juoksuttaa porukkaa laittamaan tavaroita paikalleen... (välillä kyllä pimahdan jo oviaukossa ja alan karjua...)
Ja osuit asian ytimeen tuolla, että pitää vahtia että asiat myös tapahtuu. Lapset hyödyntää välittömästi tilanteen, jos mä vaikka unohdun omiin juttuihini (aika usein tähän koneelle...). Kaikki jää taatusti sillon kesken.
Mä toisaalta pikkasen osoittelen sormella myös tuota siippaani. Ottaa välillä ankarasti päähän, että hommia ei ole hoidettu täällä sillä välin kun ite olen töissä. Ollaan välillä aika repivästi riidelty siitä... mä olen sanonut, että en jaksa sekä kotia että työtä, että jos mies ei hoida osuuttaan täällä vaan kaikki jää edelleen mulle niin mä en sitten mene töihin. No, pakkohan mun on, joten olen sitten vaan minäkin opetellu sulkemaan silmät sotkuilta, ainakin joskus.
Ja arvaa vaan, millanen kaaos mun päässä ajoittain on... sotkuinen ympäristö todellakin tekee mulle sotkuisen mielenkin. Ja sitten kun tarpeeksi kauan kerään sitä sotkua päähän niin se on pakko selvittää - ja sitten mä räjäytän talon ja laitan kaiken kuntoon. Ja hetken aikaa on taas hyvä... =)
Jaan kanssasi samat ajatukset. Minulla on myös neljä lasta, joista vanhin on tytär ja huone on juuri tuollainen aina sen jälkeen kun hän on lähtenyt kouluun. Miten voikin olla että tyttö on sotkuisempi kuin kolme poikaa. Mutta en enää stressaa asiaa, joskus stressasin kovastikin. Ostin huoneeseen oman pyykkikorin, nyt vaatteet alkavat mennä jo koriin jonka minä sitten tietysti tyhjennän. ns. viikkosiivoukset joita ei nyt ihan joka viikko jos joka toinenkaan viikko ole tehdään koko perheen voimin. Aurinkoista kevään jatkoa Sinulle ja perheellesi. Ole ylpeä "suurperheestäsi", minä ainakin olen.
VastaaPoistaps. jatka vain realitypostauksia
Anne: arvasin, etten ole ainut!! Ja minäkin kummastelen etenkin ja erityisesti tuon ison likan sotkuja. Miksi vaatteet on LATTIALLA??? Toisaalta kyllä meillä osaa ihan tasapuolisesti jokainen lapsista olla sotkuinen - jos myös vanhemmatkin...
VastaaPoistaEhkä osittain lasten huoneet on tuossa jamassa siksikin, että huoneet ei oo mitkään supersuuret, niissä ei ole juurikaan säilytystilaa ja niissä asuu tosiaan kaksi lasta per huone - ja aina tyttö+poika.
Mä olen aikanaan ollu tosi nipo tossa siivousasiassa, nyt koitan siitä relata. Mä olen miettiny tota pyykkikoria huoneeseen, mutta sinne ei oikein mahdu... Ja periaatteessa joka viikko huoneet pitää siivota hyväksi, mutta kyllä ne viikossa ehtii taas sit kunnon kaatopaikat olla. Mut mitäs siitä, tällasta tää nyt vaan on!
PS. Saatanpa jatkaakin... Kiitos ihanasta viestistäsi!
Meidän neiti 10veen huone näyttää ihan samalta kuin teidänkin lasten, vaatteet on kaikkialla muualla paitsi kaapissa... sujuvasti puhtaat ja likaiset siellä sikinsokin. Kyllä se saa ne paikoilleen laitettua kun tarpeeks monta kertaa jaksaa sanoa, vaan kun ei aina jaksais ja sitte loppuviimeks kilahdan kun oon niin monesti samasta asiasta sanonu... :/
VastaaPoistaEn nyt itekään voi kehua olevani mikään siivousintoilija, mutta sellainen yleinen järjestys pitää olla että tavarat on suunnilleen siellä missä niitten pitäiskin. :)
Oikeesti kyllä helpottaa että muittenkin lapset elää näin, sitä kun aina aattelee että varsinkin tyttölasten huoneet on muilla vimpan päälle siistejä jne. ;)
Anne: juu ei meillä ainakaan ole tyttöjen huoneet siistejä. =D Ei varmaan, vaikka olisivat huoneissa yksinäänkin, nythän on tyttö ja poika parina molemmissa (ikäeron takia ei onnistu tytöt yhdessä... ja tappelun takia ei onnistu pojat yhdessä =D). Mustakin aina tuntuu, että blogistien tyttöjen huoneet on ihania, siistejä prinsessahuoneita. No ehkä niiden ihan pikkuisten tyttöjen huoneet vielä onkin, kun äidit niitä siivoaa ja laittaa. Mut mä olen päättäny, etenkin vihdoin tän neljännen lapsen kanssa, että silputkoon, askarrelkoon, leikkiköön sydämensä kyllyydestä, täyttäköön sänkynsä pehmoilla... se aika on sit kuitenkin yhtäkkiä ohi.
VastaaPoistaPöllähdin tänne sun blogiisi tuolta Kikin kautta ja jos sopii niin taidan myös jäädä. Kerrankin sellainen rento ja realistinen blogi jota sun ulosannillasi on mukava lukea.
VastaaPoistaPs. Rakennusalan ihmisenä tykästyin teidän kämppään joka on avara eikä täyteen tungettu, vaan huoneet ovat valoisat ja niissä voi oikeasti elää (viimeinen sana kursivoituna). Siitä pisteet.
Peppone: lämpimästi tervetuloa! Me ollaankin jo vähän niin kuin tutut tuolta Sannan blogin kommenttipalstalta. =)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi kodistamme - avara on mun juttuni, kiva kun muutkin tykkää! Jospa saankin sulta jatkossa remppakommentteja myös, kun kerta alalla olet, ja meillä tätä remppaa vielä piisaa. Taidankin postata keittiöprobleemasta, jos sais siihen lukijoilta ideoita!
Eihän tuolla niin pahalta näytä! Lattiapintaakin näkyy ihan reippaasti;) Hoh hoijaa, siivous on yliarvostettua. Mä yritän, että alakerrassa meillä olisi suht koht siisitiä, koska siellä vietän eniten aikaa. Ei sekään kyllä toteudu ihan kympillä... Meilläkään ei kamalasti sänkyjä petailla. Nyt ostin uuden päiväpeiton aikusten sänkyyn, josko innostuisi;)
VastaaPoistaIhanan aurinkoisia kuvia muutes edellisessä postauksessa!
Tämä on kuules ihan just hyvä näin tämä blogi<3 Ilmottelehan jos ajelette Karisman kauppakeskukseenpäin, niin treffattais;)
Kati: mä olen laittanu kaikki päiväpeitot pois, kun ne oli lapsilla aina vaan lattialla... omakin näkyy majailevan lähinnä tossa sängyn vieressä kaiteella. =)
VastaaPoistaMä en ole tuolla Karismassa koskaan käyny.. en oo kauhee shoppailija. Jos johonki meen niin se on sit Vantaan Ikea. Mut jos joskus tonne päin tulen niin ilmoittelen!
Ihan normisettiä :) Mun mielestä ei edes mitenkään paha.
VastaaPoistaItsellänikin on nykyisin myös aika hyvä sietokyky sotkulle, mutta sitten kun joka paikassa on "väärää tavaraa" ja kaaosta, niin kyllä se alkaa ahdistamaan.
Rva Kepponen: kaikkeen tottuu. Kun aikansa kattelee niin kyllähän se alkaa ihan normaalilta tuntumaan. =D Mulle on vissiin käyny niin.
VastaaPoista