kiipeilemistä ja pihamietteitä

Käytiin tänään perheen kanssa Pajulahden urheiluopistolla Seikkailupuistossa. Se on siis paikka, jossa on puissa tuollasia köysiratoja, mitä pitkin kiipeillään. Oli kyllä hauskaa, vaikkakin aika ajoin tosi rankkaa. 

Minä ja tyttö käytiin kaikki muut paitsi vaikein rata, koska se toisteksi vaikein oli jo sen sorttinen, että en enää viitsinyt lähteä yrittämään sitä viimeistä... siis uskallusta ei puuttunut, mutta käsivoimaa kyllä sitten senkin edestä. Nytkin jo oli aika tutisevat kädet sen viimeisen käymämme ylösnousun jälkeen ja huomenna on takuulla kädet kipeät. 

Poika meni koittamaan sitä viimeistäkin, mutta voimat jo sitten loppui kesken ja tuli puolessa välissä sieltä pois. No, tuolloin oli oltu ratoja kiertämässä jo monta tuntia ja päivän syömiset oli pojalla rajoittuneet yhteen jäätelöön... Mies meni vain muutaman radan, sen jalat ei kestä oikein mitään näköjään enää, harmi.

Sen tulin ainakin huomanneeksi, että korkean paikan kammoa mulla EI ole. Ihan ekalla radalla tuntui hurjalta lähteä ekaan vaijeriliukuun (tuollaseen vastaavaan kuin tuossa kuvassa, jossa poika juuri lähdössä liukuun), mutta kun sen kynnyksen ylitti niin loput oli sitten ihan helppoja. Ei mua myöskään pelottaneet ne heiluvat ja huojuvat systeemit, mitä pitkin siellä yläilmoissa mentiin. Mutta tosiaan käsivoimia ei ole juurikaan ja se rajoitti sitten menoa sinne viimeiselle radalle harmillisesti.

Kotimatkalla käytiin syömässä, olikin jo ihan hirmuinen nälkä, aamupala vain syötynä mullakin... ja kello oli jo jotain kuusi! Nyt on kyllä aika väsähtänyt olo sitten...

Kotosalla istahdin hetkeksi pihakeinuun lepäämään, juomaan teetä ja katselemaan naakkojen parveilua. Minusta naakat on jotenkin tosi kiehtovia lintuja, mutta on ne vaan melkoisen kovaäänisiä!! Päivällähän se ei todellakaan mitään haittaa, mutta ne tapaa myös aamuyöllä mekastaa tässä lähellä, ovat pihassa tai tuossa langoilla tai pelloilla, ja se metallinen terävä ääni on niiiiin raivostuttava, kun siihen herää keskellä yötä... Ja kun niitä on todellakin paljon täällä, niin meteli on sen mukaista!

No, antaa lintusten kuitenkin olla, kiva niitä on katsella.

Juhannusruusu kukkii aina vaan upeampana. Älytön harmi, kun nämä mun kuvat on niin superhuonoja... ei nämä tee oikeutta tuolle mahtavalle puskalle!  Mä en siis tosiaan tee meillä pihalla yhtään mitään puutarhurointeja, ja tuokin puska on saanut kasvaa ihan omassa rauhassaan vuosikausia, ja joka vuosi se kukkii ihan mahtavasti. Mä en siitä viitsi koskaan katkoa oksia mihinkään maljakoihin - minusta yleensäkin kukat on kauneimpia ihan vaan tuolla luonnossa - joten eipä tuo ole tuosta muuta kuin levinnyt vaan joka vuosi lisää.

Sen verran meidän pihalla on tapahtunut, että purettiin se viime kesänä tehty terassin tapainen..... Mä en vaan jotenkin uskonut, että siitä koskaan tulee sellasta, mitä mun visio siitä oli. Eka purettiin se rautakehikko ja sitten lopulta myös ne laatat. Nyt keinu töröttää (typerästi) tossa talon edustalla ja pöytä sekä tuolit nojailee linttaan kasattuna talon seinustalla... Ja ne kaikki terassilaatat on tallin seinustalla odottamassa jotain tosi hyvää ideaa jatkokäytölle... *huoh*

Mä oon monet kerrat ajatellut, että oliskohan ihan kannattava sijoitus pyytää joku ammatti-ihminen tänne miettimään tätä pihan laittamista. Siis ei sillä mielellä, että kukkia tai pensaita tai yhtään mitään muutakaan tänne välttämättä haluaisin, mutta edes tuota kalusteiden sijoittelua jos joku vähän avittais. Tahtoisin tuohon edustalle jotain terassin tapaista, mutta ei se vaan siihen omilla ideoinneilla meinaa millään muotoutua... Kohta lähtee pöytä ja tuolit myyntiin, jos ei ala jotain siihen keksiä!

Mutta ei auta, nyt on kyllä lähdettävä petiin... On tämä ulkoilmassa reippailu sen verran rankkaa!

Heli

juhannuksen juttuja

Juhannus on juhlittu. Tai no juhlittu ja juhlittu... Kotonahan se pääosin on vain mennyt ja rauhallisissa merkeissä. Eilen illalla olin kyllä jonkun aikaa naapurissa ja pari viinilasiakin tuli juotua, mutta tulin sitten kuitenkin mieluummin takaisin kotiin kuin jatkoin iltaa juominkien merkeissä sen enempää.

Eilen päivällä kävi sisko perheineen. Toivat aivan hervottoman määrän tuliaisia, syötäviä sellaisia. Pussillinen keksejä ja suklaata ja pahvilaatikollinen hedelmiä ja kasviksia. Huh, siinä meillä riittää syötävää. Koitan saada kunnialla käytettyä kaiken - siis niistä kasviksista ja hedelmistä, niitä keksejä ja suklaita koitan ennemminkin vältellä... 

Kokkoa käytiin yhdessä katsomassa tuossa meidän kylällä. Oli kyllä tosi mukavaa, kun sinne tuli aika paljon porukkaa lähitaloista. En tunne vieläkään kaikkia naapurustostani, vaikka olen asunut täällä jo kohta 20 vuotta! No, uusimmat kyläläiset on vasta äskettäin muuttaneita. Kaappasin nuoren perheen pikkuisen vauvan syliini hetkeksi, kylläpä hän oli suloinen! ♥

Juhannusruusu on ajallaan kukassa. Hassusti paras kukinta on tuolla pellon puolella... pihan puolella on kyllä nuppuja ihan hurjasti, mutta kukkia siinä ei vielä paljoa ole. No riittääpä ihasteltavaa vielä edessä päin.

Ostettiin grilli. Perinteinen halpa pallogrilli vaan... ollaan vähän huonoja grillaajia. Meillä ei mies ole mikään grillikuningas, joka kääntäisi pihviä illat pitkät. Lähinnä meillä tirisee grillissä makkarat vaan, ja joskus ehkä maissit. 

Pojan kanssa kasattiin tuota kapinetta melkoinen tovi. Ohjeet oli, mutta ne oli aika huonot. Hirmu hailakat kuvat ja pientä piperrystä... Sanoinkin, että jos olisi ollut Ikean tuote, olis ollut kasassa jo paljon aikaisemmin. Olen oikeasti sitä mieltä, että Ikean ohjeet on erittäin hyvät ja kasaaminen helppoa.

Tänään tuolla sitten ekat makkarat paistoivat. Ja maissit. Nyt kun vielä saisi aikaan viedä grilli aina jonnekin suojaan... meillä on perinteisesti aika huonolla hoidolla kaikki tuollaset, ja sitten ruostuvat tuolla sateessa. Mielestäni voisi halvankin jutun kuitenkin hoitaa niin, että ei ihan joka vuosi tarttis uutta hommata... Mutta en jaksa kaikkea koko ajan kytätä, etenkään kun en itse edes sitä makkaraa koskaan syö tai muutenkaan grillaile.

Monet panostaa näihin juhlapyhien ruokiin suuresti. No, me ei... Tässä minun ateria tänään. Uusia perunoita ja Keijua, sekä soijapullia ja ketsuppia. Niin oli hyvää, että! (Muilla oli lihapullia.) Minä tykkään tästä äärimmäisestä yksinkertaisuudesta, vaikka se kenties vähän säälittävän ankealta näyttääkin.

Ollaan ehkä maailman huonoimmat salaatinsyöjät... olenkin kasvissyöjä, joka ei syö kasviksia... No, oikeesti syön kyllä. Mutta en yleensäkään ruoan kanssa salaattina. Muistan, etten ole koskaan oikein salaatista välittänyt. Syön mieluummin sitten tomaattia ihan vaan sellasenaan, kurkkua leivällä, paprikaa ja porkkanaa, hedelmiä... Tänään illalla tein eilisistä tortilloista jääneistä kasviksista sekä päivältä jääneistä soijapullista salaatin itselleni, eli aika ajoin kyllä syön sitten salaattiakin. Muu perhe veteli niitä makkaroita.

Ostin uuden tietokoneen. Täytyy sanoa, että vaikka jotenkin kirpaisee ostaa uusi kone, vaikka entinenkin vielä jotenkuten pelaa, niin on kyllä ollut todella ihanaa, kun kone on nopea. Entinen aukesi useita minuutteja, tämä uusi on käyttövalmis sekunneissa. Entisellä jos latasi useita sivuja auki yhtä aikaa, se meni ihan tilttiin - uusi toimii tuosta vaan, ja nopeasti. Ja entinen alkoi tehdä kaikenlaisia temppuja, siellä vilkkui ties mitä lätkiä aina välillä... Alkoi ihan pelottaa, jos se vaikka totaalisesti pimahtaa. Kone oli käytössäni 5 ja puoli vuotta. Ilmeisesti melko pitkä aika tietokoneelle, ainakin näin sanoo meidän nörtit.

Uudella on sitten se ikävä kääntöpuoli, että sen toimintoihin pitää vähän tutustua. Mä en millään viitsisi. On ärsyttävää etsiä ja latailla ohjelmia - esim. äsken latasin Picasaa - kun ei ole ihan varma mitä on tekemässä... Kaikki valokuvat on poissa (aion ne kyllä sieltä vanhasta vielä tänne siirrellä), jotkut toiminnot on erilaisia... Mua tuskastuttaa sellanen uuden opettelu. Vanha hyväksi havaittu riittäis hyvin mulle.

Kiva tällä on kuitenkin nyt surffailla ja naputella. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että kaiken ei tartte tapahtua niin nopeasti, niin kyllä mä tunnustan olleeni entisen koneen hitauteen jo aika tuskastunut.

★ ★ ★

Huomenna on paluu arkeen, vaikka sunnuntai onkin. Eli mulla on työpäivä. Voi itku ja hammasten kiristys... Hyvää viikonlopun jatkoa teille muille.

Heli

kesäretki

Yksi kesän odotetuimpia juttuja on nyt takana, nimittäin Jukolan viesti, jonne lupauduin keväällä jossain ihme huumassa lähteä. En ole suunnistanut moneen vuoteen, eikä juoksukuntoa ollut enää olemassakaan. Ajattelin kuitenkin, että ehdin nyt edes pikkuisen vetristelemään muistia, että miten päin sitä kompassia kädessä pidettiinkään. Ja ehkä vähän kuntoakin kohottamaan.

Meidän oli tarkoitus mennä kivalla kaveriporukalla, jolla ollaan ennenkin siellä käyty. Kävi sitten kuitenkin niin, että ensin estyi yksi ja sitten vielä toinenkin lähtemästä. Kuulun kuitenkin paikalliseen seuraan, jonka alla oltiin sinne lähtemässä, joten sieltä kautta sitten hoitui tämä sotku. Lopulta minut ja toinen jäljelle jäänyt sijoitettiin muihin joukkueisiin. Perjantaina, päivää ennen tapahtumaa siis, oli selvillä, että pääsen yleensäkin sinne metsään lähtemään!!

Olen ihan hirmuisen tyytyväinen omaan suoritukseeni!! Sehän ei todellakaan ollut mikään huipputulos, mutta minun kunnolla ja osaamisella se oli oikein hyvä. Toki siellä Jukolan metsissä aina mennään porukalla - mikä on oikeasti tosi kivaa! Porukka huutelee, kuka on millekin rastille menossa ja sitten yhdessä suunnitellaan mistä mennään ja letkassa hölkötellään. Näin siis me, joilla ei ole tavoitteena muuta kuin puhdas suoritus - ne kilpaa menevät on sitten erikseen.

Joka siellä on joskus ollut, tietää mistä puhun, kun näitä intofiiliksiä täällä jaan. Se vaan on jotenkin ihan mahtavaa, kun siellä metsässä yhdessä mennään ja porukka kannustaa jne. Mun kannustusjoukot oli tänä vuonna kylläkin todella pienet, vain mies oli siellä odottamassa ja seuraamassa menoani. Eikä kuulemma kehdannut huudella, vaikka näki kun puuskutin maaliin... 

Joka tapauksessa ihan hirmu ihana fiilis oli siis suorituksen jälkeen! Hyvä minä, juhuu!!!

★ ★ ★

Kun lupauduin mukaan, en edes kysellyt, missä päin kyseinen tapahtuma tänä vuonna on. No, selvisi sitten, että se on Joensuun Enossa. Eli matkaa sellaset 350km ja risat suuntaansa... Sain tosiaan miehen sitten mukaani sinne ja lähdettiin lauantaina aamulla matkaan. Ihan kivaa on ajella autolla kyllä, viihdyn kyydissä. Mutta olihan sinne aikamoisesti kuitenkin matkaa.

Noottia antaisin järjestäjille siitä, miten älytön matka oli parkkialueelta kävellen mennä kisa-alueelle... useita kilometreja siis. Ihmiset kantoivat kassikaupalla tavaraa, majoituskamojaan, eväitään jne, ja suurimmaksi osaksi loivaan ylämäkeen. Ja sitten sieltä piti vielä tulla takaisinkin... Minun jalat on aika kököt, juoksun jälkeen etenkin, ja miehen vasta onkin, joten meidän takaisintulo oli kyllä silkkaa kiroilua ja raahautumista. Olisi ollut tosi asiallista järjestää siihen matkalle jotain nonstop-kuljetuksia!! (tai ainakaan me ei sellasia kyllä havaittu!)

Mua harmitti myös aivan sikanaan, kun olin innolla odottanut sitä vegaanista ruokaa siellä. Olin ennen omaa suoritusta katsonut yhden hampurilaispaikan ja kieli pitkällä olin menossa sitten joskus klo 20 hakemaan syötävää sieltä... ja sieltä oli ruoka loppu. Voi itkujen itku!! Koko päivä meni siis taas jollain banaanilla ja pähkinöillä...  

★ ★ ★

Se oli myös tänä vuonna tosiaan harmillista, että se meidän porukka ei ollutkaan se, mikä piti. Harmitti jotenkin, että kun menin joukkueen teltalle hakemaan omia lippuja ja lappuja, kukaan ei tervehtinyt (koska kukaan ei tuntenut mua, enkä mä ketään...) eikä jutellut. Piti oikein kiskoa irti se mitä halusi tietää, minä kun en tosiaan ole vuosiin tuolla ollut, eikä ne rutiinit ole mulle tuttuja. En ollut joukkuekavereitanikaan nähnyt koskaan, enkä ennen vaihtoa tiennyt edes, että keneltä sitä karttaa siellä portilla odotan... Piti vain tuijotella numerolappuja ja sitten hokasta, kuka tuo mun "kapulan".

Samoin kun tulin osuuteni jälkeen teltalle hakemaan kamojani, ketään ei kiinnostanut miten mulla oli mennyt, kukaan ei siis sanonut sanaakaan. Se kun on kuitenkin todella iso osa tuota tapahtumaa, että voi jakaa niitä kokemuksia ja kertoa miten meni ja kuulla miten kaverilla meni. Mun mies ei todellakaan suunnista, eikä se ole sillä lailla kiinnostunut asiasta, joten varmaankin se oli aika rasittunut kun mä vaahtosin menostani sitten sille... Näin siellä onneksi myös pari tuttua, joiden kanssa vähän rupateltiin. No, ensi vuonna toivottavasti joukkueemme sitten on se mikä pitikin!

★ ★ ★

Minä en ollenkaan rakasta sitä telttamajoitusta, etenkään uppo-oudossa porukassa, joten piti sitten hommata majapaikka jostain sieltä suunnalta. Päädyimme Kiteelle, tarkalleen sanottuna aivan sinne Venäjän rajan tietämille, sellaiseen paikkaan kuin Riihivalkea.

Paikka oli ihanan rauhallinen, siisti ja mukava. Ei mitään liikenteen ääniä, lintusia vaan. Ystävälliset omistajat ottivat meidät vastaan kello 23.30 yöllä, kun olimme pitkiltä harharetkiltämme sinne viimein löytäneet...

Oli kyllä oikeesti niin huvittavaa: kun lähdettiin uupuneina Enosta ajelemaan kohti Lappeenrantaa, ajoimme ohjeistuksen mukaiseen suuntaan. Jonka siis kyseenalaistimme muutaman kymmenen kilometrin päässä, kun olimme jossain ties missä ja kompassini näytti, että ajamme kohti pohjoista...!!! Onneksi siellä autioilla teillä sattui ajelemaan joku polkupyöräilijä, jolta kysyttiin suuntaa. Käännettiin auton nokka 180 astetta ja päästiinhän me sitten lopulta oikeaan paikkaan.

Mutta joka tapauksessa tuota majoituspaikkaa voin lämpimästi suositella! Kysyin sieltä etukäteen vegaanista aamupalaa, ja sen sainkin, tosin pienten väärinkäsitysten jälkeen... Eli ei he olleet tajunneet, mitä se vegaaninen tarkoittaa ja silloin yöllä sitten selvensin sitä heille. Aamupala oli sitten kuitenkin oikein hyvä ja riittävä ja vielä edullinenkin.

Aamulla käveltiin hiukan siinä pihalla ja ihasteltiin rauhaa ja hiljaisuutta. Sitten lähdettiin ajelemaan kotia kohti. 

Ajeltiin pikkuteitä pitkin osittain ja poikkeiltiin siellä ja täällä. Käytiin kahvilla Kesälahdella Pivankassa, josta on tuo ihana keltainen auto kuvattu. Pysähdyttiin sellaisessa paikassa kuin Iloisen Pässin Maalaispuoti, josta ostin mummon murulle söpön mekon. Kurvattiin Imatran kautta, jotta sain (sateisessa säässä) kuvata tuota ihanaa Valtionhotellia. Ja poikettiin aika pitkä matka kutostieltä, kun käväistiin Pulsan asemalla, josta olin kuullut kovasti kehuja. (Ja josta ei sitten ostettu lopulta edes kahvia, kun siellä oli niin täyttä...) 

Lähes koko kotimatkan satoi vettä, aika ajoin aivan kaatamalla. Kotona keli oli hautova ja myös täällä satoi sitten illemmalla aivan hirmuisesti ja ukkonenkin jyrisi.

Kesän ensimmäinen autoreissu on siis tehtynä. Lisää näitä! Harmi vaan, että mä oon koko kesän töissä sillä välin, kun muu perhe lomailee... Mutta jos edes pieniä reissuja sinne tänne saisi tehtyä kesän aikana, niin olisi kiva. 

Kivaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille - mä lähdenkin tästä illaksi töihin...

Heli

raivailun toinen puoli, eli mihin ne tavarat päätyy...

Ihanaa aamupalaa (maustamaton soijarahka+omatekema omenahillo+härkäpapugranola) syödessäni mietiskelin, että nyt, kun on esitelty hyvin organisoidut ja siistit kaapit, on lienee paikallaan paljastaa tämänhetkinen totuus täällä muualla. Eli se, mitä raivailu sai aikaan - siis siinä mielessä, että ne raivatut kamat odottaa edelleen siirtoa "jonnekin". 

Lisäksi eilen saapui se suuresti odottamani Bokashi, joka ei sitten mahtunutkaan sinne, minne sitä kaavailin. Eli nyt sitten mietiskelen seuraavaa siirtoa sen suhteen, samalla kun koitan saada inspistä siivota nuo loput tavarat paikoilleen...

Harmaat ämpärit on Bokashi-ämpäreitä. Ne olikin isompia kuin olin ajatellut. Eivät todellakaan mahdu roskiskaappiin ihan heittämällä. Joudun joko miettimään niille uudet paikat tai sitten purkamaan kaapista kiskosysteemin pois. En välttämättä haluaisin sitä tehdä, koska kaapin pohjaan jää sitten reikiä. Lisäksi tuo meidän systeemi on ollut tosi toimiva tuollaisenaan, vaikkakin lasiroskis on useimmiten tyhjä ja tyhjät muovipussit voisi kyllä varmaan laittaa jonnekin muuallekin... 

Tämä tilanne on siis nyt mietinnän alla. Kissakin siellä ihmettelee, että "on tää niin tätä taas".

Siinä ne kaapeista lähteneet kamat lepää, edelleen. Lisäksi on tuo iso kassi, joka on täynnä vaatteita, jotka olen viemässä "jonnekin". Ja joka on siinä totta puhuakseni nököttänyt jo monta viikkoa... Todennäköisesti vien ne paikalliseen hyväntekeväisyyspaikkaan. Sinne menee noista tavaroista muutenkin kaikki ne, mitä en laita säästöön. Ehkä. 

Tämä on niin ärsyttävää... pitäisi vaan nousta ja kasata kamat jonnekin, mutku... en saa aikaan. Ja tämä on ihan joka kerta sama juttu, kun jotain kaappeja kaivelen ja raivailen.

Ruokapöytään on myös tapana kasautua kaikenlaista. Tässä mä nytkin tietokonetta nakuttelen pöydän kulmalla. Pöytä on tällä kertaa päällystetty mitä ihmeellisemmillä jutuilla; en esimerkiksi kyllä tiedä mitä tuo rullamitta siellä tekee. Kippokasa on ollut siinä valmiina lähtöön - tiistaina piti olla kokkauskerho, jonne olisin ne vienyt, mutta se peruttiin. Ja nyt on siis... torstai. Oottaakohan ne siinä vielä ensi viikon tiistainakin?

Tuo Barcelonan karttakin on pöydällä levällään. Katselin siitä eilen illalla siskolle ohjeistukseksi yhtä tiettyä metroasemaa, hän kun on perheineen just nyt siellä. Lisäksi pöydällä on ainakin teekuppi, suklaalevy, keskeneräinen kirja, juomapullo, lasi, kurkunpätkä, sakset, Bokashin ohjekirja, aurinkolasit, penaali...

Juu, mulla siis EI ole tapana illalla viimeiseksi siivota keittiötä.

Niin, olishan mulla se oma paikkansa tietokoneelle. Mutta jostain syystä se ei just tällä hetkellä ole vapaa varsinaiseen tehtäväänsä... Kirjaston kirjoille mä en ole kyllä vielä keksinyt järkevää paikkaa, joten ne yleensä aina seilaa siellä sun täällä. Ja joku hommahan mulla on nyt selkeesti jäänyt kesken, kun alaovetkin on levällään...

Tuo sininen koppa kuuluisi tonne tietokonekaappiin. Se on siis ilmeisesti se keskeneräinen asia... Musta juttu sen vieressä on ranteenlämmitin - toinen mokoma sijaitsee näköjään tuolla edellisen kuvan tuolilla, käyttöön edelleenkin ottamattoman valokuvakehyksen vieressä... (ostin kehyksen varmaan yli vuosi sitten, ajatuksena laittaa sinne kuva mummon pikku murusesta... edelleen on ajatustasolla tämä teko...)

Ja mitähän tuo mun laukku tekee tuossa syöttötuolissa?? Pesin laukkuni Barcelonan loman jälkeen, öö, kolme viikkoa sitten... Ensin se roikkui kaksi viikkoa "kuivumassa" kylppärissä, kunne siirtyi haahuilemaan tähän tupakeittiöön. Se siis on matkalla yläkertaan... 

Välttämättä en menis kehumaan siistiksi tuota tasoakaan. Mähän siis haluaisin, että tuossa on vaan minimalistisesti tavaraa. Kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, kahvipurkki, puukauhat. Mutta käytännössä siinä on aika paljon kaikkea muutakin, ainakin joskus...

Kappas vaan. Eilinen ruokahan se siinä edelleen hellalla nököttää...!!! Tuo on "muun perheen ruokaa", en siis ite syö sitä. Mutta ilmeisesti mun tehtäviin tässä taloudessa kuitenkin kuuluu siivota myös heidän juttunsa aina pois. Jos en siivoa, niin tässäpä aika poikkeuksetta tulos. No, onneksi mulla on Bokashi, sinne menee nyt sitten tämä ruoka. (Ärsyttävää, oikeesti!!)

No, päätän tämän sotkuraportin ihanan zenimäiseen kuvaan kauniista pyöreistä rantakivistä, joita toin kotiin lomareissultamme. Näissä silmä lepää! ♥ 

Ja nyt mä alan siivoomaan noita kamoja paikoilleen... Tänään on vapaapäivä, joten auton nokka kohti jotakin paikkaa, minne voin kiikuttaa nuo kamat. Ja muut tavarat sit ihan vaan sinne minne ne kuuluukin. Ja Bokashille se paikka jonnekin. Ja ja ja...

Vai lähtisköhän sittenkin vaan rannalle, tai edes pihalle viltin päälle lukemaan kirjaa..???

Kivaa kesäpäivää kaikille!

Heli

PS: Problem solved! Keksinkin sitten heti, miten tuon Bokashin saan laitettua kaappiin. Vähän siirtelin tavaroita ja se oli siinä:

Bokashit alimmaiseksi, kierrätyskassit vähän ylemmäksi ja muita tavaroita hiukan tiivistelin ja siirsin osan toiseen kaappiin. Kiskosysteemi sai jäädä paikoilleen ja siihen yleensä tyhjänä olevaan lasiroskikseen laitoin nyt Bokashi-rouheen. Siinä se on kannen alla ja kätevästi lähellä kuitenkin. (Rouhettahan siis pidetään pieni määrä tuossa ämpärin vieressä olevassa (pakkauksen mukana tulevassa) rasiassa, josta sitä on helppo sirotella ämpäriin.) Ämpärit on nyt aika tiiviisti tuolla hyllyn alla, johtuen siitä, että hyllynkannakkeille ei ollut enää ylempänä reikiä, mutta uskoisin, että tuo toimii kuitenkin. Kansi on kuitenkin aina pidettävä tiukasti kiinni ja samapa tuo, jos ämpärin joutuu kerran päivässä vetämään esille.

Jälleen kerran sain muuten huomata, miten helppoa on, kun tavaroita on vain vähän!! Oli niin nopea ja helppo sijoittaa muutama tavara toiseen kaappiin ja yhdistellä pari juttua samaan koppaan. Ja nyt sain yhden isomman korin vapaaksi ja voin katsastella uudelleen tuon edellisen postauksen kuivatavarakaapin järjestystä... Jiihaa, järkkäily on ihanaa!! (Etenkin silloin, kun keksii hyviä ratkaisuja.)

raivailua keittiössä

Koska mulla ei näköjään ole elämässäni just paljon mitään tekemistä, aloin eilisen vapaapäivän ja sunnuntain ratoksi sitten siivoamaan vaihteeksi muita kaappeja. Eli siis keittiön kaappeja tällä kertaa. (Aloitetaan kuitenkin voikukkakuvalla, ettei heti ekana lyö silmille roskakaapin kuva...) 

Alkuperäinen ajatus oli tehdä jonnekin paikka tilaamalleni Bokashi-ämpärille. Se on nyt siis aikomus laittaa tänne roskiskaappiin. Eikö olekin mielenkiintoista blogattavaa: tässä kuva roskiskaapistamme, hiphei! 

No enivei, silloin kun tehtiin remppa mä halusin roskiskaapista erityisen selkeän, siistin ja helpon. Ei hyllyjä, joille kertyy kamaa, vaan sen sijaan kannelliset roskikset. Ja monta sellaista! Tässä siis on samalla myös minun kierrätyskaappi, kun omat roskiksensa on sekajätteelle, metallille ja lasille. Ja yksi ämpäri sitten tyhjille muovipusseille. Kunhan se Bokashi kotiutuu, pitää kokeilla mahtuuko se yhden ämpärin paikalle tuohon. Toivottavasti!! Todennäköisesti muovipussit sitten siirtyvät muualle tuolta. 

Kierrätysjuttuja on toki lisääkin... ja mua onkin aika pitkään tuskastuttanut muovi- ja kartonkikassit, jotka on seilanneet lähinnä ulkoeteisessä. Tai siis muoviroskille on ollut pussi ensin tuossa kaapin ovessa roikkumassa, ja sitten täydet pussukat siirtyy ulkoeteiseen... 

Nyt sain kehiteltyä niillekin kasseille paikan tuohon korkeaan kaappiin tiskipöydän viereen. Mun piti tehdä vähän järjestelyjä ton korkean kaapin kanssa, kun siitä nyt poistui yksi hylly noiden mustikkakassien tieltä. Perhe on koulutettu asian suhteen, nyt sitten seuraillaan miten tämä toimii. Toivon, ettei ala haiskahtamaan. Ulkoeteiseen jäi edelleen lehtikeräys-pussukka. 

Nuo kaupan kestokassit on muuten tosi käteviä näihin kierrätyshommiin - ja ihan nättejäkin. Mä tapaan aina napata mukaani koko säkin (taikka lasin ja metallin kohdalla ämpärin), kun vien kierrätyskamoja pois. Tarvittaessa ne voi sitten pestä, ja ei kun seuraavia roskia oottelemaan!

Mulla on muuten nyt tavoitteena saada meidän roskiksen tyhjennysvälit pidemmiksi tuon Bokashin myötä. Meillä tulee muutenkin tosi vähän jätettä tonne roskikseen, joskus on laskutettu ihan vaan tyhjän roskiksen kurkkaamisestakin... On jotenkin tosi typerää, että ilman mitään kompostoria ei sitä tyhjennysväliä voi lyhentää. No, toivotaan, että Bokashi kelpaa kompostoriksi!! 

Sitten siirryin raivausmielessä seuraavaan kaappiin, eli tiskipöydän yläpuolelle. Kaapista poistui kasa pyyhkeitä; kaikki muut paitsi mustat. Mä olen todennut, että ainoastaan mustat säilyy ihmismäisessä kunnossa, kaikki muut likaantuu todella nopeasti. Eläinten lääkkeet, kynsisakset yms siirtyi korkeasta kaapista tänne, ihmisten lääkkeet järjestin uudelleen (ja poistin peltisen lääkelootan). Toinen "vihanneskannu" lähti säilöön (tytär haluaa sen sitten aikanaan itselleen) ja mittakipot siirtyi muiden leivontajuttujen luo toiseen kaappiin. 

Nuo pyykkipojat on muuten sitä varten, että voi juomalasin reunaan laittaa nimikirjaimensa. Ei tule sitten niin paljon tiskiä, kun mulla on tapana kaikki tiskipöydällä ajelehtivat lasit aina tuikkasta koneeseen... Nyt voi säilytellä siis jokainen omaa lasiaan vähän kauemmin.

Seuraavaksi hiilarihyllyjen alakaapit. Poistin kaikista näistäkin tavaraa. Joka kerta kun raivailen, mietin vakavasti tuon monitoimikoneen kohtaloa. Käytän sitä todella, todella vähän... Myös uunipata on tosi vähällä käytöllä. Eikä voi sanoa, että alkuinnostuksen jälkeen blenderikään olisi täällä hirmuisesti surissut...

Huvittaa myös tuo kakkuvuokien määrä (7kpl). Mitä tekee kakkuvuoilla ihminen, joka leipoo hyvin harvoin? Mulla on kolme irtopohjavuokaa (iso, keskikokoinen, sydän), yksi "kakkupohjavuoka" ja kolme rengasvuokaa (iso ja kaksi pientä). En myöskään muista, olenko koskaan käyttänyt tuota muffinssipeltiä..?

No, kaikki nämä kuitenkin edelleen säilytin. Joskus niillä on joka tapauksessa käyttöä, vaikkakin hyvin harvoin. Mutta jos mä nyt muuttaisin pikkuiseen asuntoon, jonne voisi ottaa mukaan vain tarpeelliset, niin näistä kyllä suurin osa jäisi kyydistä!

Seuraavaksi on mun kuivatarvikekaappi. Tämä on murheenkryyni!! Inhoan tuota sekalaista tavarakasaa. Ja tällä hetkellä myös sekalaista laatikkosysteemiä! Mulla oli siellä aiemmin kaksi pahvista kotilaatikkoa, joissa nuo sälät oli, mutta nyt tein vähän muutoksia... Tarvii kyllä edelleen jatkaa muutosten tekoa, sillä en tykkää tästä tällaisena. 

En oikein tiedä miksi tämä kaappi häiritsee mua niin kovasti... ehkä siksi, että siellä on just niitä kamppeita, jotka aiheuttaa mulle "huono ihminen"-tuntemuksia. Olen ostanut jotain, että "nyt minä tässä kunnostaudun ja teen sitä-tätä-tota"... ja kuinkas kävikään??

Mua siis hyvinkin paljon häiritsee asiat, joille ei ole käyttöä. Nyt tuolla on esimerkiksi kaksi pussia hillosokeria, joita olen siellä kohta vuoden "hillonnut". Täytyy koittaa tehdä jotain hilloja kesän aikana... Omenia meille ei varmaan tule, koska puussa ei ole kukan kukkaa. Oikeastaan muita hilloja en edes kaipaa..... Mansikat ja mustikat syön mieluummin sellaisinaan jne. Jos näille ei kesän aikana tule käyttöä, ne kyllä lähtee täältä jonnekin.

Viimeinen kaappi on sitten tuollainen "kotikaappi". Siellä on kaikki meidän mapit (minun todistukset / opiskelujutut / kodin kansio / tytön oma / pojan oma). (Kaikille lapsille on ollu tuollaiset omat kansiot, kaksi isointa on jo vieneet ne mennessään.) Alahyllyllä on tyhjiä lasipurkkeja (niidenkin säästämisen järkevyyttä olen alkanut miettimään...) ja toisessa laatikossa on jonkun sortin askartelukamaa.

Mä tänään hitusen hämmästelin, että olenko ollut aika tehokas raivaaja, kun tuossa kaapissa olen säilyttänyt takuukuitit. Nyt niitä ei sieltä sitten enää löytynytkään... ja mulla ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta paikkaa missä ne voisi olla. En tajua. Eilen en niitä ainakaan siitä mihinkään laittanut, eli onko ne jo jollain aiemmalla kierroksella saaneet lähdöt... 

★ ★ ★

Kuten näkyy, mun kaapit on tosi väljät. Nämä kuvat on tosin otettu raivailun jälkeen, mutta ei siellä ahdasta ollut sitä ennenkään. 

Aina joskus mä kattelen hiukan kateellisena, miten ihania tavaroita ihmisillä on, miten kivoja kattauksia ne tekee, miten nätisti on sisusteltu ja koristeltu kotia. Kuitenkin sitten koen enemmän omakseni tällasen vähänlaisen tavaran määrän. Jos mulla olis kaapeissa paljon tavaraa, mä tiedän, että mulle tulis melkein sellanen pakottava tarve vähentää niitä! Johan siitä kertoo sekin, että ei mulla oikeesti ole mitään raivaamisen taikka siivoomisen tarvetta kaapeissani, ja siltikin niitä vähän väliä kaivelen, ja tunnen iloa siitä, kun saan sieltä taas jotain poistettua...  

Nyt olisi sitten saatava aikaiseksi kuskata ne ylimääräiset roinat jonnekin - se on raivailun tuskallisin hetki. Haluaisin ne pois HETI, mutta eihän se ihan niin mene. Mä olen hyvin tunnollinen kierrättäjä ja haluaisin kuitenkin aina, että ehjät tavarat menee jatkokäyttöön. En kuitenkaan koskaan saa haalittua niin paljon tavaroita kasaan, että kannattaisi kirpparipöytää ottaa, enkä todellakaan ala säilytellä tavaroita missään niin pitkään, että saisin niitä kasaan enemmän. En muutenkaan ole mikään kirpparityyppi. Olenkin yleensä sitten vaan kiikuttanut kamat jonnekin hyväntekeväisyyteen - aina parasta, jos saa kaiken kerralla jonnekin. Se sinne-sun-tänne kuljettaminen on aika rasittavaa... 

Nyt laitan jotain tavaroita odottelemaan jälkikasvun poismuuttoa. En tapaa heillekään mitenkään hirmuisia määriä tavaroita säästellä - tiedän jo kokemuksesta, että säästössä olleet astiat tms ei sitten miellytäkään lapsosen silmää. Nytkin neiti sanoi, että hankkii sitten omat keittiöpyyhkeet aikanaan... Asia on ihan ok, jokaisella on oma makunsa ja saa ollakin. Uskoisin kuitenkin, että esimerkiksi nyt poistetut ylimääräiset juomalasit löytää paikkansa sitten joskus nuorison omissa ekoissa kodeissa, joten ne menee jemmaan.

★ ★ ★

Sellasta ajankulua tällä kertaa. Nyt voisin ehkä siivota vielä nuo kuvista kätevästi pois rajatut pöytätasot...

Heli

"kesäinen" vaatekatsaus

Kesäkuu alkoi. Sen kunniaksi satoi kaatamalla rakeita ja lämpötila laski lähelle nollaa!! Voihan Suomen kesä sentään. Voisi nyt vaikka juhlavuoden kunniaksi kesä näyttää parastaan, eikä muistella menneitä, esimerkiksi suuria katovuosia, jolloin juhannushäiden juhlijat saivat taittaa kirkkomatkansa reellä...

No, mikäpä on kivempaa tällaisella kelillä ja vapaapäivänä kuin kaappien kaivelu! Olen itse asiassa jo jonkun aikaa ajatellut, että ihan vain omaksi huvikseni teen laskelmaa, mitenkä paljon mulla on vaatteita. Siis kun minähän pidän itseäni melko minimalistisena tyyppinä, ja olen sitä mieltä, että mulla on tosi vähän vaatteita ja kenkiä.

Noh.... Ihan tässä piti pikkuisen järkyttyä, kun sain laskelmat päätökseen. Kokonaistulos oli nimittäin 186 vaatetta/kenkää. (Laskin yhdeksi kappaleeksi parit, esim sukat, lapaset ja kengät.) Melko paljon, huhhuh... 

Halusittepa tai ette, tässä olisi nyt sitten katsaus minun vaatekaappeihin. Mietin samalla, mitä kenties mistäkin osastosta voisi laittaa pois ja vastaavasti mitä tarttisin lisää.

HOUSUT JA PAIDAT

Pääosa mun housuista on leggareita tai muita kuminauhavyötäröisiä juttuja. Ainoastaan yhdet farkut, yhdet farkkushortsit ja kahdet caprit on vetoketju+nappi-vyötäröisiä. Mukavuus ennen kaikkea, hehheh... Tähän en laskenut mukaan ulkohousuja enkä urheiluhousuja. Olen silti ällistynyt tästä määrästä.

Housut (24 kpl): 

-3 farkut

-1 collegehousut (harmaat)

-2 kirjavat "villa"leggarit

-4 ohuet mustat leggarit

-2 nahkahousun näköiset leggarit (joista toisissa reikä polvessa...)

-1 paksut päällyshousumaiset leggarit

-2 kukkaleggarit (lemppareitani)

-3 farkkushortsit

-2 caprimittaiset leggarit

-2 päällyshousumaisemmat caprit

-2 rämähtäneet pyöräilyhousut (pidän kesällä sotkuisissa hommissa, tai sitten menkkojen aikaan yöllä)

Voisin poistaa: 

*toiset villaleggarit, ei ole kovin kivan väriset

*parit ohuet leggarit, niissä on reikiä

*toiset (myöskin reikäiset) nahkaleggarit

Tarviin lisää:

*en mitään!

Farkkuja en pidä juuri koskaan, mutta ehkä ne kuitenkin säästän. Toisaalta mietin, riittäisikö yhdet farkut? Pääasiassa pidän kukkaleggareita, sekä kotona noita mustia ohusia. Kesällä tykkään farkkushortseista ja talvella niistä paksuista mustista leggareista. Kotosalla on ihanat myös nuo villamaiset leggarit.

Paitoja oli myös melkoisesti, vaikka pidän niistäkin vain murto-osaa säännöllisesti. Pääosa ohuista paidoistani on trikoisia ja mustia. Muita paitavärejä on sitten sininen ja valkoinen. En jotenkaan vaan osaa pitää muuta kuin mustaa! Barcelonasta ostin nyt sitten valkoisen ja vaaleansinisen paidan (sekä yhden mustan), toivottavasti tulee pidettyä. 

Lasken tähän paitaosioon kaikki paidat: hihattomat, T-paidat, pitkähihaiset trikoopaidat, neuleet, neuletakit, colleget... mutta en taaskaan urheiluvaatteita.

Paidat (28 kpl): 

-5 hihatonta: valkoinen, lila ja loput mustia 

-7 T-paitaa: 1 v.sin kukkapaita (se uusi, näkyy kuvassa) ja loput mustia; 5 peruspaitaa ja 1 pitsihihainen 

-8 pitkähihaista trikoopaitaa: 4 raidallista, loput mustia

-9 päällyspaitaa: 2 ohutta neulepaitaa (harmaa ja sinivalkoinen), harmaa pitkä neulepaita, sininen kasmirneule, mustavalkoinen paksu neule, musta collegetakki (joka on aivan risa...), tummansininen neuletakki, 2 toppi+reikäneule-settiä (musta ja valkoinen)

Voisin poistaa:

*ehkä nuo raidalliset trikoopaidat, en hirveemmin niitä pidä

*harmaa ohut neulepaita, se on niin ankean värinen

Tarviin lisää:

*ohuita tunikoita

*pitkiä, ohuita päällyspaitoja

*nykyistä vastaavan collegetakin - sitten vasta raaskin poistaa tuon vanhan ja risan... 

Tartteisin siis ohuehkoja päällyspaitoja, jotka peittäisi makkaramahan ja takapuolen. Nyt pidän niin paljon tuota sinivalkoista ohutta neulepaitaa, että se varmaan kohta hiutuu puhki... Se käy sekä hihattoman että pitkähihaisen trikoopaidan päälle ja on kaikin puolin ihan lemppari sekä väriltään että malliltaan.

MEKOT, HAMEET, BOLEROT

En ole ollenkaan mekkoihminen. Tai olisin, jos löytäisin jostain lisää lempparimekkoni kaltaisia vaatteita... Mekkojen ja hamosten värit on toooosi vaihtelevia: mustaa ja harmaata...

Mekot, hameet, bolerot (9 kpl):

-lyhythihainen taskullinen collegemekko; lempparini! Haluaisin tämänkaltaisia lisää, ja mieluiten hihattomina, ns. liivimekkomaisina, jotta voisin pitää trikoopaitaa ja leggareita/(paksuja) sukkiksia niiden kanssa

-pitkähihainen trikoomekko (luottomekko)

-hihaton trikoomekko (uusi, en oo pitänyt kertaakaan)

-samettimainen kotelomekko ("pikkumusta")

-perhosmekko (oikeasti vissiin tunika, mutta minä pidän juhlamekkona)

-1 hame

-3 boleroa: pitkähihainen trikoinen, lyhythihainen jotain "hienompaa" materiaalia, reikäneuloksinen lyhythihainen

Voisin poistaa:

*en mitään, kaikki on tarpeeseen

Tarviin lisää:

*no ne taskulliset liivimekot kelpaisi

ALUSVAATTEET, SUKAT, SUKKAHOUSUT 

En kauheasti näihin panosta... Tykkään siitä, että ei kierrä eikä hierrä ja on mukavaa ja pehmoista. En pidä pitsihepeneitä ollenkaan. Urheiluliivit menee taas sinne sporttivaatteisiin, ei tähän.

Alusvaatteet (12 kpl):

-5 mustat alushousut, Sloggin Tai-mallia (näitä on kieltämättä liian vähän ja ovat myös ritsahtamassa, ovat hankintalistalla!)

-7 mustat rintsikat: 1 hienommat kaarituelliset, joita inhoan, 1 kaarituettomat mutta hakaselliset, näitäkin inhoan... ovat vain hierojalle mennessä päällä, ja 5 toppimalliset, joita rakastan, vaikka saavatkin ehkä tissit näyttämään väsähtäneeltä... =D Mutta minä en välitä. Mukavuus ennen kaikkea, ihan oikeesti!!

Sukat, villasukat, säärystimet ja sukkikset (36 kpl):

-11 paria mustia tavallisia nilkkasukkia

-7 paria mustia ja valkoisia matalavartisia sukkia

-8 paria villasukkia: 5 lyhytvartiset, 2 pitkävartiset, 1 työvillasukat

-1 säärystimet

-8 sukkahousut: 3 ohuet vaaleat, 2 paksut lilat, 1 paksut harmaat, 1 kimallekuvioiset mustat, 1 puuvillamaiset paksut 

-2 sukkahousuleggarit

Voisin poistaa:

*inhottavat rintsikat - mutta en voi poistaa, koska niitä tarvii välillä

*kimallesukkikset, ne on hirveät, mutta toisaalta käyvät esim pikkujouluihin - joten en poista

Tarviin lisää:

*alushousuja, ehdottomasti!

*toppiliivejä, sillä vanhat alkaa uhkaavasti rispaantumaan

TAKIT, ULKOHOUSUT, PIPOT, HANSKAT, HUIVIT

Mä hivenen ällistyin takkieni määrää... koska mähän oon sellanen "yksi takki per sortti riittää". No, kyllä niistä silti kertyy jokunen. Mun takit on yhtä lukuun ottamatta kaikki mustia.

Takit (10 kpl):

-kesätakki (ohut farkkutakki)

-pitkä kevät/syksytakki

-vettäpitävä ohut takki (valkoinen)

-tikkitakki, jossa karvavuori

-kevyttoppatakki (käytössä mm tänään...!)

-toppatakki

-untuvatakki (vanha, pidän talvisin koiralenkkitakkina)

-villakangastakki (mun ns. parempi takki, joka on nätti mutta melko ikävä päällä...)

-toppaliivi (taitaa tosin olla tarkalleen ottaen untuvaa)

-fleecetakki (aivan kauhea, mutta ah niin lämmin... käy niin sisällä kuin ulkona pidettäväksi)

Ulkohousut (3 kpl):

-vettä pitävät ns. tuulipuvunhousut

-2 kevyttoppahousut (samanlaiset, toiset lyhennetty ja ollu käytössä vuosikausia, toiset oottaa yhä lyhennystä)

Voisin poistaa:

*karvavuoritikkitakin. Ostin sen kiireessä, se oli mukamas just sellanen kuin tarttein, mutta... se on huonon mallinen. Ja mulle tulee siitä mieleen pultsarimummot.

*erittäin hiutuneet toppahousuni. Pitäisi fiksata ne toiset sopiviksi.

Tarviin lisää:

*jonkun fiksunnäköisen ja hyvänmallisen kevyttoppatakin. Nykyinen on urheilumalli, mutta paremman puutteessa sillä mennään kaikki muutkin reissut kuin lenkit, koska pultsaritakkia vaan en voi laittaa päälle...

Pipot, hanskat, huivit (27 kpl):

-2 trikoopipoa

-1 sormikkaat

-3 lapaset

-2 kauluria: ohut trikoinen ja paksumpi neulottu

-11 kaulahuivia: isoja, pieniä, ohuita, paksuja, hienoja, tavallisia...

-5 päähuivia: v.sininen, vihreä, 2 ruskeaa, musta - sellasia bandanahuiveja siis, pidän hatun sijasta

-2 tuubihuivia (muistoja Jukolasta eri vuosilta)

-1 lippis (koirarotu-lippis)

Voisin poistaa:

*todennäköisesti suurimman osan huiveista...

Tartten lisää:

*vuorelliset lapaset ensi talveksi. Nykyiset on maailman parhaat, mutta menossa rikki. (Tai sitten pitäisi parsia ne...)

Olen ihan oikeesti järkyttynyt tosta huivien määrästä. En edes suuremmin välitä pitää huiveja!! Mutta kun ne on niin nättejä... Käytännössä pidän melkein aina yhtä tiettyä pipoa, yksiä lapasia tai sormikkaita, yhtä kaulahuivia ja kauluria (koiralenkillä). Mihin tarviin kaikkia noita muita??

KENGÄT

Näitä mulla on vain vähän. Vai... onko sittenkään?? Kaikkia kenkiä kyllä tulee käytettyä, joitain paljon ja joitain sitten vähemmän.

Kengät (14 kpl):

-2 halppis"crocksit"

-urheilusandaalit

-2 kesäkengät, sellaset hollannikkaan tyyliset mutta pehmeät (en tiedä mitkä nimeltään.. kuvassa ylävasemmalla, mustat ja ruskeat)

-matalat tennarit

-varsitennarit

-lenkkarit

-kumisaappaat

-juhlapikkukengät

-päheät nilkkurit

-saapikkaat

-talvikengät (maiharin tapaiset nauhalliset varsikengät)

-toppakengät

Voisin poistaa:

*en välttämättä mitään, kaikki on käytössä

Tartten lisää:

*urheilusandaalit. Nuo on tosi hyvät, mutta niistä alkaa sisäpohjat olla ihan hajalla.

*kaipaan monesti talvella IceBugeja... eli nastapohjaiset talvikengät olis kivat.

URHEILUVAATTEET JA SEKALAISET

Minun urheilullinen harrastus on suunnistus, johon olen nyt taas monen vuoden (lintsaamisen) jälkeen aktivoitunut (ja voin kertoa, että olen ihan kuollut rastien jälkeen... kuntoni on todella surkea!). Urheiluvaatteet siis liittyy kaikki tähän lajiin. Ai niin, paitsi kaippa uikkaritkin urheiluvaatteiksi voi laskea.

Urheiluvaatteet ja -kengät, uikkarit (12 kpl):

-suunnistuskengät

-urheilurintsikat

-2 teknistä T-paitaa

-pitkähihainen paita (alkuperäinen suunnistuspaitani, ekaa Jukolaa varten joukkueellemme hankittu)

-2 juoksutrikoot: lyhyet ja pitkät

-juoksutakki (jota en yleensä kyllä pidä, mutta tänään oli niin kylmä että laitoin)
-suunnistushuivi

-säärisuojat (tosi hyvät olla, ei mene kepit läpi housuista...)

-2 uikkarit: kokouikkari ja toppi+housut

Sitten on vielä joitakin sekalaisia vaatekappaleita, jotka ei oikein satu mihinkään edellä mainittuihin kategorioihin.

Sekalaiset (9 kpl):

-5 yöpaitaa: 2 pitkähihaista ja -helmaista, 2 lyhythihaista paitulia, 1 lyhythihainen pitkähelmainen

-kerrasto

-2 slipoveria

-2 ranteenlämmittimet

Voisin poistaa:

*en mitään

Tartten lisää:

*säärisuojat. Toinen suoja katosi mystisesti äskettäin. Ne on niin tarpeelliset, että mun on pakko ostaa uudet.

★ ★ ★

Että kylläpä olikin toooosi niukka mun vaatekaappi... Ei ole kyllä niukkaa nähnykään!! Ehkä sen niukka-fiiliksen tekee se, että en kuitenkaan käytä lähellekään kaikkia vaatteitani. 

Pyrin siihen, että kaikki vaatteet on lempivaatteita, istuvia ja mukavia, sellasia että vois heittää päälle (melkein) millon vaan. Mutta ei tämä ihan niin toimi. Päin vastoin mulla on todella usein sellanen tunne, että "mulla ei oo mitään päällepantavaa".

Olen niin tyhmän mallinen - 149cm "pitkä", pullukkamaha, ei takapuolta - että perusvaatteet ei vaan istu mulle juuri koskaan kunnolla. Jos vyötäröltä on hyvä, on takapuolesta iso, ja toisin päin. Takit ja paidat usein puristaa käsivarsista, ja se jos joku on tosi inhottava tunne. Lisäksi hihat ja lahkeet on useimmiten aivan liian pitkät. Siksi joustovaatteet (leggarit, trikoopaidat) on mun juttu. 

Mulla on ihan hyvät "hamejalat", eli tiukat housut tai lyhyt mekko käy mielestäni mulle. Kaipaisin kuitenkin sitä peittävyyttä keskivartalolle, koska minusta on tosi epämiellyttävä tunne, jos makkarat näkyy. Ja nehän näkyy, etenkin jos pidän vain napakoita trikoopaitoja ja niiden kanssa leggareita... Siksi uskoisin, että moneen vaateongelmaan tulisi apu sillä, kun löytäisin niitä ohuita pitkiä päällyspaitoja tai tunikoita, tai sitten niitä collegemekkoja, jotka voisi heittää tuon perussetin päälle. 

Barcelonasta ostetut toppi+reikäneule-setit on toivottavasti tulleet avuksi tähän pulmaan. Oikeastaan mietin, että ratkon ne topit sieltä alta irti ja alan pitää niitä reikäneuleita päällysspaitoina... Mutta katsotaan nyt, onnistuuko tuollainen.

En hirveesti tykkää vaatteiden sovittamisesta ja ostamisesta. Jatkan kuitenkin hitaasti mutta varmasti vaatekaappini parantelua.

 ★ ★ ★

Oletteko te koskaan laskeneet vaatteitanne? Osaisitteko arvata, paljonko vaatteita kaappien kätköistä paljastuukaan..? Entä onko teillä toimivat vaatekaapit, siis vaatetta joka lähtöön ja kaikki mieluisia? Olisi kiva kuulla!

Heli