puutarhapostaus

Koska muutkin niin minäkin. 

Esittelen meidän puutarhan siis. 

Yläkuvassa näkyy kukkaloistoa talon reunustalta. Kuvaan on päässyt myös mansikkalaatikko, jossa tosin ei taida olla mansikoita. Tai saattaa siellä ollakin, en ole tarkistanut. Kuopus vaan sitä vähän siivoili viime kesänä, tai oliskohan jo syksyä ollut... vai olikohan se sittenkin jo keväällä..? En muista. Totesin sitten vaan jälkikäteen, että siivous on toteutettu ns. "rankalla kädellä" eikä jäljelle jäänyt paljon mitään. Mansikkahan siis (käsittääkseni?) on monivuotinen kasvi eikä varsinaisesti olis ollut tarvetta vähän rämähtäneen näköisiä raaskuja poistaa... No, koirat on kyllä tykänneet juoksennella tuota "ränniä" pitkin, että sentään jotain käyttöä noillakin laatikoilla (2kpl).

Siirrytäänpä sitten hyötypuutarha-osioomme:

Omenapuuhan se siinä. Joskus on tuottanut yhden omenan, joskus niin paljon että oksat on melkein katkeilleet. Ajatella, vaikka en ole tehnyt sille koskaan mitään!! Se on tainnut tehdä jo lapsiakin tuohon juurelleen, ainakin jotain oksaa pukkaa maasta kovaa kyytiä. Ja kukat koristavat myös omenapuun alustaa kauniisti! Omenien käyttö on meillä aika surkeaa. Useimmiten syksyllä intoudun siivoamaan tuosta alta läjäpäin mätiä omenia pois.

On meillä muuallakin hyötypuutarhaa:

Vadelmia! Nuo on vieläpä ihan sellasia ei-metsävadelmia, eli siis tarhavadelmia (?). Tässä tontilla on muinoin ollut vadelmaa enemmänkin, ja kerran joskus kauan sitten bongattiin keskeltä "peltoa" yksi sitkeä kepakko, jonka mies tunnisti vadelmaksi. Siirrettiin se tuonne kuusiaidan viereen ja kas, niin se on ihan itse saanut levittäytyä. Selvästi siis voi puhua suunnitelmallisuudesta ja tavoitehakuisesta puutarhuroinnista. Voin kuitenkin sanoa, että välttämättä ei ole kovin kivaa poimia vadelmia kuusen oksien seasta. Mutta olkoot, jos niitä pari kourallista yhteensä tulee, niin kestän. Yleensä tosin lapset ehtii ne napsia ennen kuin mulle tulee edes mieleen, että sato pitäisi varmaan poimia.

Tuo on se äsken mainittu "pelto". Meidän tontti on puolen  hehtaarin kokoinen ja sijaitsee keskellä peltoja. Omakin tontti on siis peltoa. Tuo alue rehotti pitkään ihan villinä ja vapaana, kunnes mies keksi, että se pitää ajella nurmikoksi. (Minusta se kyllä sais rehottaa vaan.) Olihan siinä työtä, ennen kuin heinikko muuntautui nurmikoksi - piti aina vaan ajella ja ajella ja jättää tietenkin kaikki silppu maahan. Samoin joka ainoa tuonne lennähtänyt lehti sai vapaasti maatua valitsemaansa paikkaan. Kuten myös kaikkialle muuallekin lennähtäneet lehdet, minusta kun haravointi on aivan turhaa puuhaa. No joka tapauksessa tuolla konstilla maa vähitellen pehmentyi ja rehevöityi, tai jotain. Ainakin nurmikko rehevöityi, tai siis se ei ehdi enää kasvaa kovaksi korreksi. On melko upea näky, kun koko pelto kukkii keltaisenaan voikukkaa! ELLEI mies ole ehtinyt ennen kukintaa ajamaan kaikkea alas... (tylsä tyyppi)

Tästä epäselvästä kuvasta ehkä näkee myös toisen kukkasen, jonka tontillamme tänään bongasin. Joo-o, kyllä siellä on kukka. Lajista ei mitään tietoa, mutta kukka kun kukka, eikö?

Ja vielä lisää tuota ihanaa keltaista loistetta! ♥ Kukkien viereen on asettunut (jo joitakin vuosia sitten...) tuollanen laatikko, jonka raahasin joskus kotiin yhden remontin alta. Toin oikeastaan noita kaksin kappalein, molemmat on tuossa samalla nurkalla. Ajatus on ollut laittaa noihin... jotain. Nuo on jalalliset ja vielä pyörätkin olis alla. Hirveen hienot, mutta kun en vaan keksi mitä niihin laittaisin. Aika isotkin ovat, jotain metri kerta metri. Olisivat kyllä aika kivat kukille jossain tuossa talon edustalla, mutta no, nyt on kukat vaan lootien ulkopuolella ja lootat edelleen toimettomat. Ehkä jonain päivänä. Siihen asti saavat trendikkäästi harmaantua tuossa.

Ja sitten mennään istutetun puutarhan puolelle:

Mitä, onko kanervien aika jo muka ohi?? 

Entä mihin katosivat muratit, joita tuolla padassa myös oli useita?? 

Nythän on niin, että YLEENSÄ olen kyllä sen verran vaivautunut, että tuossa oven pielessä olevassa padassa on kesäkukkia. (Joskus siinä oli jopa salaattia, mutta se maistui niin pahalle, että unohdin jatkoviljely-ajatukset saman tien.) Tänä keväänä on kukkien laittaminen jäänyt täysin. Syy: ei ole rahaa. Edes muutamaan typerään orvokkiin. Tässä onkin (yksi) syy, miksi meidän piha ei koskaan etene... se vaatis rahaa. Se vaatis jonkun, joka sanois, mitä sille pitää tehdä. (Ja mielellään myös jonkun, joka tekis...) 

Meidän tonttia alettiin vähän laittelemaan viime syksynä: yksi tuttu tuli traktorin kanssa ja tasoitteli vähän sieltä ja vähän täältä, sekä kynti yhden epätoivoisen kohdan. Ja siihen se sitten jäikin. Kylläpä on nyt varsin kivaa, kun homma on kesken, enkä mä tiedä milloin se jatkuu ja mitä yleensä muutenkin sille tapahtuu. Plus että jotenkin mulla on sellanen tunne, että ei se pelkkä tasoittaminen pelasta tätä pihaa... vaan siihen tarttis myös läjäpäin multaa tai jotain. Johon siis ei tod ole varaa.

Mä en toivois mitään muuta kuin HELPPOHOITOISTA pihaa, koska en vaan kerta kaikkiaan ole puutarhuri. (Vai antoiko kuvat ymmärtää jotain muuta...?) Haaveilen kyllä edelleen, että joskus mullekin iskisi joku innostus aiheeseen ja saisin vaikkapa niitä viljelylaatikoita laitettua. Tai kasvihuoneen. Mutta sitten mietin, että mitä mä kasvattaisin?? Ööö... en käytä yrttejä, en suuremmin salaattiakaan, en tykkää retiisistä, en ees tiiä mitä on mangoldi...(tai joku sinne päin...). Jos jotain tahtoisin kasvattaa, niin ehkä vaikka lehtikaalia, kesäkurpitsaa, tomaattia, porkkanaa. Mansikat olis myös todella kiva saada omasta maasta.

No, minä jatkan keltaisten kukkien tuijottelua niin ulkona kuin sisälläkin.

Tai, öö... tuokin taitaa olla aikansa elänyt...?

Ei muuta kun ihanaa aurinkoista päivän jatkoa kaikille!

Heli

PS. Kuvat otettu tänään. Ihan tätä postausta varten. Kun oli niin kiva ilma ja voikukat loisti ihanasti. Söin jäätelönkin, vaikka olen dieetillä. Mutta hei, eka lämmin päivä, jolloin oikeesti tuntui, että kenties se kesä sieltä vielä saapuu... jne jne jne, seliseli...

ekan viikon kuulumisia

Hei hou! Ensimmäinen viikko töitä sekä dieettiä melkein takana. Melkein, nimittäin huomennahan on tietenkin työpäivä ja dieetti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu (neljä viikkoa), eikä eka viikkokaan ole vielä ihan täynnä...

Töissä on ollu sellasta, että tuntuu kun ei poissa olis ollukaan. Aika hassua. Hommat on kai niin selkäytimessä sit kuitenkin, vaikka olin poissa 9 kuukautta. No, vähän on toki joutunu mieleen palauttelemaan asioita, mutta pääasiassa todellakin tuntuu, että siitä se lähti taas rullaamaan entiseen malliin. Mulla on entiseen verrattuna nyt kyllä enemmän vastuujuttuja töissä, joten ne vaatii vielä aikaa, että alkavat sujua, mutta eiköhän tämä tästä.

Dieetin alku meni oikein hyvin. Pelkäsin nälkäkuoleman yllättävän mut heti ekana päivänä, etenkin kun samaan aikaan menin istumahommista aikkas rankkaan fyysiseen työhön, mutta ei mulla sit nälkä ollukaan. (Tai en ehtinyt ajatella sitä...) Jouduin jonkun verran soveltamaan ekat päivät niitä ohjeita tuon lihattomuuteni takia, ja olenkin miettiny, tulinko sit soveltaneeksi niin paljon, että söin jopa liikaa... Eilen ja tänään on nimittäin sit kyllä "totuus" iskeytyny naamalle ja on ollu aika hirvee nälkä vähän väliä. 

Mä niin inhoan sitä olotilaa, kun on nälkä eikä saa syödä... tuntuu ihan ääliömäiseltä kärvistellä ja kärsiä jonkun laihan kasvissopan kanssa, kun toiset syö muussia ja makkaraa vieressä. Soppa oli siis kyllä hyvää, en valita sitä, mutta ei sillä nälkä lähteny kuin hetkeksi. Tekee ihan kauheesti mieli leipää!! Mä nyt koitan kuitenkin olla tiukkana ja toimia ees suunnilleen ohjeitten mukaan. Sen verran olen tosin tänään omiani soveltanu, että söin puolikkaan banaanin ja palan tummaa suklaata ohi ohjeiden... mutta hei, parempi sekin kuin leivän mättäminen.

Eilen sain tulokset niistä lukuisista labrakokeistani. Ja kuten ajattelinkin: ei mitään vikaa missään. Ainoastaan B12-vitamiinin tasosta lääkäri sanoi, että vaikka on viitearvoissa, se on kuitenkin matalalla (viitearvo >35, mulla 56 - normaalisti kuitenkin pitäis olla melkeinpä 200...). Lihaa kehotti syömään... *huoh* Musta tuntuu, että kohta mä itekin lankean takaisin lihaa syömään, vaikka miten se eettisesti mua itkettää. No en nyt kuitenkaan vielä ole sellaseen valmis, toivottavasti en koskaan ole...

Kun mietin sitä kauheaa väsymystä, minkä takia osaksi lääkäriin menin, niin totesinpa tällä viikolla yhden aika selkeän syyn siihen: en nuku tarpeeksi. Siis sehän on tietenkin ilmiselvä syyllinen, mutta olen jotenkin ajatellu kuitenkin myös, että väsymys johtuis kenties jostain muustakin. Joka tapauksessa tämä mun töihin meno on tarkoittanut sitäkin, että on pakko mennä nukkumaan ajoissa, jos herätys on klo 5 tai 6... Ja meninkin sitten aamuvuoroa edeltävinä iltoina tosi ajoissa nukkumaan. Heräsin aamuisin ihan ding vaan helposti ja jaksoin päivät ihan hyvin. Kun sitten torstaina ja perjantaina oli vapaapäivät, kukuin edellisinä iltoina taas ihan ylettömän myöhään... ja katos vaan, aamulla oli aivan nukkuneen rukous... Ei tässä siis oikeesti muu auta kuin mennä ajoissa nukkumaan ja sitä kautta siis hoitaa väsymystä pois.

Tuo telttakuva muuten on tässä siitä syystä, että meidän lapset avasi telttakauden ja ovat nukkuneet siellä jo pari yötä... pitäisköhän itekin kokeilla, vois olla aika laadukkaat unet kun raittiissa ilmassa nukkuis!

Vihreys senkun lisääntyy, vähänkö ihanaa! Tuon kuvan otin niin, että pysäytin auton tien varteen varta vasten... oli pakko, kun oli niin kertakaikkisen kirkkaan vihreä tuo metsikkö! Tänään ihastelin ihanaa ilmaa ja suloista metsän tuoksua koirien kanssa lenkillä. Teinkin tosi pitkän lenkin (melkein 2 tuntia). Saattaapi johtua osittain myös siitä, että olen jotenkin ihan töttis nyt ja nälkäkin on vaivannut... toi dieetti kun on kuitenkin aika vähäenerginen. Odotan jo kuumeisesti iltapalaa... kohta on pakko se jo ottaakin, ei muuten jaksa enää.

Nyt täytyy kuitenkin ensin alkaa väsäämään huomisia sapuskoja kasaan, että saan töissä jotain syödäkseni. Muullekin perheelle on varmaan vielä kokattava huominen ruoka valmiiksi, kun mies otti ja heittäytyi kipeäksi... vähän nimittäin luulen, ettei huomenna varsinaisesti huvita heti rankan työpäivän jälkeen alkaa vääntämään muille ruokaa...

Kivaa viikonloppua kaikille!

Heli

valmistautumisia

Jaaha, se on sitten huomenna sellanen päivä, että minä palaan takaisin sorvin ääreen... palkkatyöhön siis. Jotenkin vähän ehkä outoa... mutta eiköhän ne hommat äkkiä siitä mieleen palaudu taas. Olen joskus ennenkin ollu tuolta samasta työpaikasta yli vuoden poissa, ja kummasti ne kaikki jutut oli jossain takaraivossa ja heti osasi taas esimerkiksi kassaa käyttää, kun sitten töihin palasin.

Jotain on kyllä vanhassa työpaikassa tällä välin muuttunukin, nimittäin työvaatteet. Mullahan on työ, jossa koko kostyymi tulee talon puolesta, ja tän mun poissaolon aikana setti on muuttunut aivan erilaiseksi. Mulle on tilattuna sinne nyt uudet vaatteet, saapa nähdä ovatko sopivia ja miltä ne nyt muutenkin vaikuttaa. Mä tulen tekemään aika paljon töitä kylmässä, mietityttää esimerkiksi uusien paitojen toimivuus siinä kohtaa. No, eiköhän tuo aika pian mulle selkene.

Mun sisäpuun keiju on saanut kavereikseen perhosia... voitin joku aika sitten Jessican arvonnasta perhosketjun, jonka sitten julmasti purkasin ja kiinnittelin perhoset puun oksille.

Huomiseen on pitäny muutenkin valmistautua normaalia paremmin, koska aloitan huomenna sen PH-dieetin. Olen tänään kokkaillut koe-eriä ruoista - ja todennu, että hyi kauheeta. Mä kun en syö lihaa niin koitin sitten vaihtaa yhdessä ohjeessa lihan tofuun, ja jo vain jouduin jälleen kerran toteamaan, että ei ole todellakaan minun suuhun sattuvaa se tofu. Joten jouduin sitten tekemään vielä toisen ruoan, että mulla on huomiseksi syötävää.

Hiukan kyllä jänskättää miten mulle dieetin kanssa käy. Olen toiveikas että hyvin, mutta varautunu myös siihen, että jos menee aivan kamalaksi niin sitten luovutan. Tai en luovuta, mutta helpotan sitä. Toisaalta melkein huvittaa tämä mun säälittävä "kuolen varmasti nälkään"-fiilis... Olenkin sitten puntannu koko viikonlopun kaikkea herkkua, esimerkiksi olen syöny kaapista pois kasan suklaakeksejä, "etten sitten vaan sorru niihin, kun niitä tuolla kaapissa olis saatavilla..." Ja muutenkin vähän niin kuin varoiksi syöny. Täytyy sanoa, että huomaa kyllä sitten tuolla puntarillakin tän viime aikojen mättämisen... Toivoa sopii, että mahdun niihin työhousuihin, jotka pari viikkoa sitten kävin sovittelemassa!!

Eipä mulla muuta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Heli

Krissen luona kylässä ♥

Eilen illalla vietin laatuaikaa neljän muun paikallisen bloggarin kanssa. Me ollaan tavattu nyt muutaman kerran; eka kerran kahvilassa, toka kerran sisustuskaupassa (jonne itse en valitettavasti päässyt), kolmannen kerran meillä ja neljännen kerran ravintolassa. Nyt oli siis viides tapaaminen ja tällä kertaa vierailtiin Krissen ihanassa kodissa.

Kuten tapoihin kuuluu, ensin kamerat räpsyi... Krissen kotona on tosi paljon kaikkia aivan ihania yksityiskohtia! Tuo ekan kuvan naulakko on kyllä yksi suosikeistani, voi vitsit miten suloinen!! Samoin oli tämä ihana asetelma, minkä kruunasi tuo perhonen.

Ja lisäksi oli vaikka mitä muutakin ihanaa, esimerkiksi tämä ihana itse tehty koristus :

Tai tämä, myös itse tehty aivan ihana laatikko polttopuille (tahtoo kans!!):

Entäs sitten tämä upea iso arkku - ja iih miten ihana ♥ vihreäksi maalattu lattia:

Ja voihan huokaus, miten mä aina kuolaan näiden virkattujen mattojen perään:

Ja paljon paljon muutakin ihanaa sieltä löytyi. Oih ja voih. On aivan ihanaa, kun pääsee vierailemaan muiden kodeissa ja katselemaan heidän ratkaisuja ja sisustuksia. Samalla jotenkin myös oppii ihmisestä lisää.

Asiaan kuului tottakai myös kuplajuoma...

...sekä ihanat herkut:

Tykkäsin hirmuisesti Krissen ihanasta kodista! Kiitos kun saatiin tulla!

♥ ♥ ♥

Tykkään myös tosi paljon tästä porukasta, joiden kanssa pikkuhiljaa ollaan tultu tutummaksi. Ei ollu mitenkään itsestään selvää, että lähdin mukaan tähän porukkaan, koska jotenkin kauheesti vierastan edelleen sitä ajatusta, että minut tunnistettais blogin takaa. En esimerkiksi ole mennyt mukaan paikallisten bloggaajien julkiseen Facebook-ryhmään, enkä koskaan mainosta blogiani facessa muutenkaan. Mulle on ihan tarpeeksi kamala ajatus, että joku tuttu kenties löytää tiensä tänne ja lukee tätä... ihan hullu ajatus tietenkin, kun kuitenkin julkista blogia pidän. Mutta joku kynnys siinä kuitenkin vaan on.

No enivei, tämä ihana porukka on kuitenkin osoittautunut suureksi rikkaudeksi mulle. Eilenkin pulistiin, naurettiin ja jaettiin myös hivenen kipeämpiä ja henkilökohtaisempiakin asioita. Mulla ei loppujen lopuksi ole paljonkaan sellasia ystäviä, joiden kanssa istuskellaan iltaa ja jutustellaan - syystä että monet ystäväni asuvat tosi kaukana. Nämä ihanat tyypit kuitenkin on sellasta rentoa ja kivaa porukkaa, joiden kanssa aika kuluu tosi rattoisasti ja jokainen voi olla oma itsensä. Etenkin eilen mielestäni mentiin jotenkin "seuraavalle levelille" tuttavuudessa/ystävyydessä. Se on todellakin totta, että somen kautta voi saada kyllä ihan tosi tärkeitäkin ihmisiä elämäänsä!

Kiitos siis teille ihanaiset:

Krisse / Arjen helmiä

Marika / Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä

Katja /  Sydämellä tehtyä

ja

Jessica / Sisustan ja unelmoin.

Porukkaamme kuuluu tämä lisäksi vielä muutama muukin kiva tyyppi, jotka eivät valitettavasti päässeet paikalle eilen, mutta hei, seuraavalla kerralla sitten!

Tavataan taas... ♥

Heli

still alive

Ohi on! Opiskelut nimittäin. 

Eilen illalla palautin viimeisen oppimistehtävän, jota väänsinkin tiiviisti aika kauan. Mielestäni tehtävästä tuli hyvä, mutta saa nyt sitten nähä onko se sitä oikeesti. Suurensuuri kiitos hyvästä lopputuloksesta kuuluu sisko-kullalle, joka väsymättömästi kommentoi, avusti ja kannusti mua loppumetreillä tehtävän kanssa. ♥ On se vaan hienoa, kun on ihan oma kirjanpitäjä, keneltä voi kysyä apua tilinpäätöstehtävän kanssa!

Tänä aamuna siivosin vielä kaikki opiskeluun liittyvät jutut paikalleen. Oppimistehtävän materiaalit oli pitkin poikin levällään pöydillä ja lattioilla - ei oo enää. Kävin läpi myös opiskelumapit kahden vuoden ajalta, säilytin vain ne mitä on järkevä säilyttää ja heitin loput pois. Lisäksi järjestin mapit järkeviksi kokonaisuuksiksi. Enkä olisi minä, ellen olis tehnyt samaa siivousta myös muistitikuille ja tietokoneella jemmassa oleville opintoasioille... klik klik vaan, ja kaikki turha sieltäkin roskikseen.

Palkinnoksi urheasta suorituksestani klikkasin itseni mukaan Annukan kovasti kehumalle PH-dieetille. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä urhea ja menestyksekäs suoritus... Olen nimittäin vatkannut ja vaivannut ja miettinyt ja pohtinut olisko mussa naista lähteä mukaan siihen. En epäile hetkeäkään, etteikö toi olis todella mahtava ja hyvä juttu. Sen sijaan olen kovastikin epäilly, miten mulle käy tollasen kuurin kanssa... kun yleensä mikä tahansa kuuri päättyy mun kohdalla surullisesti. Eli kesken. Useimmiten jo ihan alkusenteillä...

No, katotaan nyt sitten miten onnistun tällä kertaa. Kattelin jo niitä ruokaohjeita valmiiksi sieltä, ja ihan ok:ltahan ne vaikuttaa. Kuitenkin mietityttää se ruoan määrä (aika vähän...) ja miten käytännössä vuorotyössä kaikesta selviän. Mun tuleva työ, joka alkaa samana päivänä kuin kuurikin (siis se vanha työ hiukan uusin kuvioin) on myöskin aika raskasta - riittääkö mulla potku tolla dieetillä maitolaatikoiden raahaamiseen? Entä miten pystyn ruokakaupassa työskennellessäni vastustamaan sitä alati silmissä olevaa suklaahyllyä... tai muitakaan herkkuja???

Mun harras toiveeni on, että tuon kuurin aikana oppisin kunnon ihmiseksi ruokailujen ja nukkumisen suhteen. Työajat ehkä pakottaa muutenkin menemään ajoissa unille (aamuvuorot alkaa klo 6 tai 7...), mutta tähän mennessä mikään mahti maailmassa ei ole saanu mua syömään kunnolla. Siis ei edes tämä kaameaksi äitinyt naamatauluni, jonka tiedän johtuvat huonosta suoliston kunnosta, jonka tiedän johtuvan paitsi stressistä, myös huonosta ruokavaliosta... jonka tiedän johtuvan ei-todellakaan-tiedon-puutteesta vaan silkasta saamattomuudesta...

Noh, viikonlopun aikana teen kasan hankintoja, joita tuo dieetti vaatii (pääosin ihan vaan ruoka-aineita mutta myös pari erikoisempaa juttua) ja todella todella todella yritän sitten toimia ohjeiden mukaan seuraavat neljä viikkoa. Paha vaan, että siihen aikatauluun sattuu myös lakkiaiset aika kaukana, eli parin yön reissu... no, ne on sit vasta parin viikon kuluttua, johon mennessä toivon mukaan olen sisäistänyt ohjeet ja etenkin sen hyvän olon niin hyvin, että saan hommat handlattua ilman karkki-repeilyjä...

Nyt kun kouluhommat on paketissa, on multa loppunu kaikenlaiset tekosyyt olla ulkoilematta ja liikkumatta. Mähän siis olen viime aikoina joka kerta, kun koirien lenkkiaika lähenee, asettanut ahterini tietokoneen äärelle (ellei se ole jo ollut siellä) ja ilmoittanut kuopukselle, että "se olis koirien lenkitys nyt". Eli olen muutaman viikon ajan täysin luistanut kaikesta liikunnasta ja ulkoilusta. Ja voin sanoa, että kyllä muuten tuntuu jaksamisessa... Olen kaiken aikaa kuin nukkuneen rukous, päätä särkee, niskoja jumittaa ihan sikanaan...

Ensi viikolla menen kuulemaan lääkäriltä tuomion niistä lukuisista labrakokeista, mitä multa taannoin otettiin. Vähän on sellanen tatsi, että "ei oo mittää vikkaa missää" vaan kaikki mun vaivat on surullista seurausta mun ihan ite harrastamista elämäntavoista: ei vitamiineja, ei liikuntaa, ei raitista ilmaa, ei tarpeeksi unta... liikaa sokeria, rasvaa, valvomista, stressiä... Nyt siis mielenkiinnolla odotan, millainen vaikutus naamaan, napaläskiin ja jaksamiseen kaikkinensa on sillä, että a) opinnot (=stressi) on ohi, b) palaan työelämään eli tienaamaan sitä niin kipeesti tarvittua rahaa (=rahattomuus-stressi on ohi) ja c) alan tolle kuurille. Kerron sit ajan myötä miten muijan kävi...

Nyt on sitten vissiin se aika, kun korkkaan toukokuun osalta koiralenkit alkaneeksi... Vaatetta niskaan siis ja ULOS!

Mukavaa helatorstaita kaikille!

Heli

loppurutistusta

Terveppä terve! Täällä minä vietän taas iltaa tietokoneen äärellä. Olen jo monta tuntia pakertanut kasaan sitä viimeistä koulutehtävää... Aivan älytön homma, sanon minä. Meidän pitää tehdä malliyrityksen tasekirja, ja se malliyritys on siis sellanen, minkä mukamas-tietoja ollaan koulussa nakuteltu kirjanpito-ohjelmaan. 

Mulla on paperit levällään pitkin tätä mun tietokonenurkkausta. Piti jo hakea apupöytäkin tuohon viereen, että voin niitä sille levitellä, samoin lattiakin alkaa olla aika täynnä. Tehtävä tuntuu ajoittain todellakin täysin ylitsepääsemättömältä - en ole koskaan tehnyt tällaista käytännössä ja nyt sitten pitäis tajuta miten se rakentuu... Mulla on vissiin neljä erilaista ohjetta, mistä katson mallia, sekä oppikirja. Kaikissa on tietenkin vähän erilailla asia selitettynä, joten mikäs tässä tulkatessa ja mulkatessa, että mikä se olisi juuri oikea tapa tässä nimenomaisessa keississä.

*huoh*

Alan olla aivan saakelin loppu tän kouluhomman kanssa. Toivoisin vain, että saisin tehtävän valmiiksi ja palautettua (vielä on kuukausi aikaa) ja voisin unohtaa sitten koko homman. Käytännössä olen esimerkiksi tämän koko viikon jokaisena iltana pakertanut sen kanssa tuntikausia. En ole ulkoillut yhtään, syön tosi laadutonta ruokaa (tai oikeastaan en ole syöny viime aikoina paljon muuta kun leipää aamusta iltaan...), suklaata on tehny mieli koko ajan (tai mitä vaan makeaa), nukun todella huonosti... yritän siis kyllä mennä ajoissa nukkumaan, mutta uni on huonolaatuista ja heräilen pitkin yötä monta kertaa. Olen koko ajan väsynyt ja ärtynyt. 

Kyllä on ihan pari kertaa käyny mielessä, että mitä järkeä... ja pitikö ihan tosissaan taas tällanen projekti nimeltä koulu ottaa taakakseen. Miksen minä hölmö vaan käyny töissä entiseen malliin, ja vapaa-ajan olis voinu olla vaan. Mutta ehkä tää on tällasta viime metrien totaalista väsähtämistä. Jaksaa, jaksaa... vielä vähän ja sitten se on siinä...

Olen jokakeväiseen tapaan taas alkanu miettiä kasvimaa-asioita. Mä oikeesti oon jo monta vuotta aina keväisin vähän niin kuin syttyny aiheelle, mutta sitten se on kuitenkin jääny - lukuun ottamatta sitä yhtä kertaa, kun oikeesti tein kasvimaan. Jolle sitten kävi vähän huonosti, kun sen perustamisen jälkeen en sitten enää siitä piitannukaan ollenkaan... loppukesästä kaivelin metrisen heinikon keskeltä esille muutaman porkkanan ja retiisin ja kourallisen mintun lehtiä... ja pari mansikkaa.

No, tänä vuonna olen kyllä taas sitten ajatellu yrittää jotain. Suunnitelmissa on laittaa vaikka ees pari jonkunlaista reunallista lavaa, tai mitä ne on... sellaset reunustetut kohopenkit kuitenkin. Vois ees jotain vähän kokeilla kasvattaa. Sit jos innostuis, vois vaikka lisätä aina lavan tai pari seuraavina kesinä. Ja lopulta mulla oliskin sitten mahtava puolen hehtaarin keittiöpuutarha... hehhee. Lisäksi saan yhdeltä kaveriltani pari vanhaa traktorin rengasta, sellasta tosi isoa. Mies on kyllä sitä mieltä, että ne on kauheat, mutta minusta ei ole, päin vastoin ne on mun mielestä oikein kivat ainakin näin ajatustasolla. Ja niihin sais hyvin rajattua pienet kukkapenkit. No, saa nähdä nyt miten mun puutarhasuunnitelmien käy...

Kivasti on jo kevättä ilmassa, vaikka ihmeen sitkeästi se vaan kylmää pitelee. Mä olen tosin viime aikoina ihaillut aurinkoa ja sadetta lähinnä vaan ikkunan läpi, että en paljon siitä kylmyydestä ole kärsiny... On vähän hiipiny mieleen sellanen olo, että elän taas oikein kunnon sitku-elämää: sitku tää tehtävä on tehty, ehdin käydä lenkillä/joogata/miettiä kunnon syömisiä/saan ehkä nukuttua paremmin/ja mitä nyt kaikkee sitten onkaan mielessä ollu. 

Todellakin on tunne, että elämä on tuolla jossain... aivan ärsyttävän tyhmää tällanen!! Ihailen blogeista, miten ihmiset on kuvannu kevään kukkasia ja puiden ekoja lehtiä, miten on käyty lenkillä nauttimassa kevätilmoista, miten on kasvatettu miljoonat taimet ja niitä jo innolla kiikutetaan ulos taikka kasvihuoneisiin... ja mä vaan väsään jotain typerää tehtävää... No jospa saisin sen nyt viikonlopun aikana valmiimmaksi, kun armas siskoseni (kirjanpitäjä, jes!!!) tulee kylään ja on luvannu katsoa sitä mun kanssa.

Nyt on varmaankin parasta sammutella kone ja mennä nukkumaan. Pitää aamulla vielä siivota tämä sekasotkuinen talo (en ole juuri sille aikaa antanut...) että kehtaa päästää vieraat sisälle.

Kivaa viikonloppua just Sulle, joka jaksoit lukea loppuun asti!

Heli

tapahtumarikas alkuviikko

Siinäpä on nätti rivi putkiloita! Ja jokainen täytettiin tänä aamuna minun verellä... En edes tiedä mitä kaikkea tutkittiin - kuulemma 18 pyyntöä oli koneella... Tuossa on 16 putkea, yhtä näytettä otettiin kahteen putkeen, eli siis 15 eri verinäytettä. Lisäksi kahta pyyntöä varten toin "tuliaisia kotoa" eli siis ne -piip-näytteet... ja sitten olis pitänyt kuulemma olla vielä pissanäytekin, mutta siitä ei tohtori mulle ollut maininnut, joten vien sen sitten huomenna. Seuraavaksi sitten vain odotellaan pari viikkoa, mitä näistä selviää. Jännää!!

Alkuviikon muihin tapahtumiin kuuluu opintojeni viimeinen kolmikantakeskustelu, joka oli maanantaiaamuna. Hyvin meni ja kolmonen tuli. Koulu on siis mennyt hyvin, kaikki näytöt on ollu kolmosia ja yhtä lukuunottamatta kaikki oppimistehtävät tähän asti myös. Se yksi kakkonen kyllä vähän riipii, mutta lohduttaudun sillä, että siitä tehtävästä ei saanut kuin yksi alan ammattilainen kolmosen. (Ai mitä alan ammattilainen koulussa tekee... no maahanmuuttajat joutuu valitettavasti tässä kummallisessa Suomen maassa jotenkin pätevöittämään jopa yliopistotason tutkintonsa uudelleen...) Viimeinen koulutehtävä on nyt mulla työn alla ja sitten on yksi tehtävä, josta ei ole vielä tullut arviointia. Kuvittelisin, että kakkonen tai kolmonen noistakin tehtävistä tulee. Joten siis koulu alkaa olla paketissa ja hyvinhän se on mennyt.

Tuossa kuvassa on mun harjoittelupaikan työpöytä... ihana kaaos! ♥ Jatkan harjottelupaikassani vielä tämän ja ensi viikon, vaikka käytännössä minun opinnot on jo tavallaan valmiit, kun se viimeinen näyttökin on annettuna. Jään kyllä kaipaamaan tuota nurkkaani, toivottavasti joskus olen siellä vielä oikeesti töissä... Joka tapauksessa pian tästä jo palailen vanhaan työpaikkaani. Tänään kävin tekemässä sinne uuden sopimuksen - olen siellä ennestäänkin jo vakituisena, mutta tuntimääriäni nostettiin nyt reilusti. Lisäksi työnkuvani vähän muuttuu vaativampaan suuntaan ja palkkakin nousi, joten ei paha. Uudet työvaatteet on tilattuna ja vaatekaapin oveenkin jo ripustelin nimilappua. Eli uhkaavastihan tämä alkaa siltä vaikuttaa, että rento (?) opiskelijaelämä on pian ohi.

No, just nyt väsyttää niin, että tekis mieli kaivautua saman tien peiton alle nukkumaan. Ihan karmeeta välillä noiden elukoiden kanssa, kun eivät anna yöllä nukkua!! Heräsin joskus keskellä yötä ihan kauheaan skeidan hajuun... se oli siis oikeesti niin väkevä katku, että heräsin siihen!! Mietin jo, että kuka elukoista on ripuloinut lattioille... mutta sehän olikin vaan kissa, joka ei ollu kunnolla saanut peitettyä hiekkaansa kakkimisen jälkeen. Oli ihan pakko mennä se läjä peittelemään... (yläkerran vessa on siis aika lähellä meidän petiä, ja siellä on kissan hiekkis...) Ja sitten puoli kuudelta heräsin, kun samainen kissahenkilö oksentaa... *huoh* Kun sitten nousin siivoamaan, koirat virkistyi ja tahtoi pihalle... joten se siitä uudelleen nukkumisesta sitten.

No, nyt elukoille iltaruokaa ja sitten... jotain.
Ehkei kuitenkaan ihan vielä nukkumaan...

Heippahei!

Heli

wappua ja sitä ja tätä

No niin, Vappuja täältäkin suunnalta! Talo on rauhoittunut, tänään on nimittäin ollu aika hulina päivä. Aamupäivästä jo tuli tytär perheineen kylään ja minä paistelin läjäpäin munkkeja - tein niistä taas kuvan kaltaisia tikkuja. Niin helppoja ja nopeita ja niiiiiiiin hyviä... etenkin siinä kohtaa, kun ovat vielä lämpimiä ja rapsakoita paistamisen jäljiltä. Olenkin ollu tänään aika monta kertaa tämän näköinen:

Mussun mussun. Joo, syöty on. Huhhuh. Olen pari päivää jo elellyt pääosin sipseillä, juustonaksuilla, karkilla ja tänään vielä sitten noilla munkeilla. Palan painikkeena on ollu niin teetä kuin kuoharia, simaa ja kirkkaampaakin. Josko nyt sitten rauhottuisi tuon mässyttämisen suhteen ja palailisi jonkunlaiseen ruotuun... huomenna siis, vielä olis karkkia vähän tuhottavana... ja mun käden liike ei kyllä pysähdy ennen kuin kaikki mahdolliset herkut on saateltu parempiin suihin. Kaapissa ei pitäis olla kuin näitä:

...jos mielisin olla syömättä herkkuja...

Kävin eilen siellä lääkärillä. Oli kyllä todella hyvä reissu, ihan sai täydet pisteet se tohtori!! Tuli nimittäin oikeesti tunne, että se kuunteli ja ymmärsi ja tahtoo selvittää mikä mua vaivaa. Ensi viikolla menen luovuttamaan varmaan melko paljon verta, koska multa otetaan vaikka mitä kokeita: hormonit, hb, vitamiinitasot (erityisesti mietti B- ja D-vitamiinien saantiani kasvisruokavalion takia), jotain se mainitsi myös allergia-jutuista ja kilpirauhasestakin. Ja sitten vien vielä -piip-näytteenkin, siitä katsotaan tulehdusjuttuja ja "piiloverta", jos nyt oikein muistan. Tulosten perusteella sitten katsotaan miten edetään.

Todennäköisesti kyse on stressin aiheuttamasta toiminnallisesta vatsavaivasta tai ärtyneestä suolesta tms. Joka tapauksessa nyt todellakin tutkitaan asiat. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että sekä jooga että ruokavaliomuutokset hyvin todennäköisesti vaikuttavat osaltaan tähän tilanteeseen. Eniten kuitenkin se jatkuva stressi. En kyllä jotenkaan tajua tätä mun stressiäni... ajattelen, että en stressaa, mutta sitten kuitenkin olen koko ajan kireä ja kärttyinen ja mietin kaiken maailman asioita etukäteen ja jälkikäteen...

 Mitenköhän siitä stressistä oikeesti pääsis??? En mä ainakaan pysty olemaan vaan leppoisasti koko ajan. Kuitenkin ympärillä tapahtuu kaiken aikaa vaikka mitä, mihin väkisinkin jotenkin reagoi. Mä olen kyllä aika helposti huolissani ja hermostunut ja jännitän aina nimenomaan mahallani. Saa nähdä mitkä on fiilikset vaikkapa maanantaiaamuna, kun suunnistan kohti viimeistä kolmikanta-keskustelua... viimeinen näyttöni siis päättyi perjantaina ja maanantaina on se arviointikeskustelu, jonka perusteella saan sitten arvosanan siitä osa-alueesta. Kaiken pitäis olla ihan hanskassa, mutta...

Tuo kuva ^ on muuten hauskasti jotenkin tähän asiaan sopiva... kuvassa on alhaalla toi samainen koirani, mikä ylemmässä kuvassa makailee taljalla. Huomaatteko mitä se tekee? No haukkuu noita ylimmällä langalla olevia lintuja... eli tollanen aivan mahdoton tehtävä, jonka vuoksi se silti usein jaksaa räksyttää vartin. Eli siis miten tämä liittyy mihinkään... no siten, että vertauskuvallisesti minäkin aika usein tuskailen ja vatkaan ja vaivaan ja hermoilen aivan turhaan asioita, joille en kerta kaikkiaan vaan voi mitään. Eiks ollut varsin nokkela vertaus...?? Hehheh.

No niin, josko tässä nyt sitten ihan oikeesti-oikeesti koittais ottaa elämään hiukka rennomman asenteen. Olishan elämä varmaan hiukka kivempaa ja nautinnollisempaa, jos ei koko ajan olis niin takakireä fiilis...

Mun on kyllä kovasti petrattava nukkumis-asioitakin. Uskon, että liian vähäinen unikin tekee kropalle paljon hallaa - ja silti mä kukun melkein aina liian pitkään... Jahka parin viikon päästä palaan töihin, mulla tulee olemaan (ilmeisesti ainakin) aika paljon aamuvuoroja ja jotkut niistä alkavat klo 6... Sinällään mun mielestä on oikeesti kaikkein ihaninta herätä aamulla aikaisin, mutta ei todellakaan pidemmässä juoksussa, jos jatkuvasti unta tulee alle 6 tuntia... 

Tottakai myös odotan innolla, mitä niiden verikokeiden ym tuloksista tulee ilmi ja voinko jotenkin auttaa kehoani paranemaan ja jaksamaan paremmin. Nyt on vähän nimittäin sellanenkin olo, että koska en tiedä mistä mikäkin johtuu, en oikein tiedä mitä asialle tekisinkään.

Mies sanoi mulle eilen, että olen omituinen höpöttäjä. No nyt mulla on kyllä just sellanen olo, kun tämä tarina on nyt tällasta sinne tänne sinkoilua... Joten pidemmittä puheitta kivaa viikonloppua kaikille!

Heli