puutarhapostaus

Koska muutkin niin minäkin. 

Esittelen meidän puutarhan siis. 

Yläkuvassa näkyy kukkaloistoa talon reunustalta. Kuvaan on päässyt myös mansikkalaatikko, jossa tosin ei taida olla mansikoita. Tai saattaa siellä ollakin, en ole tarkistanut. Kuopus vaan sitä vähän siivoili viime kesänä, tai oliskohan jo syksyä ollut... vai olikohan se sittenkin jo keväällä..? En muista. Totesin sitten vaan jälkikäteen, että siivous on toteutettu ns. "rankalla kädellä" eikä jäljelle jäänyt paljon mitään. Mansikkahan siis (käsittääkseni?) on monivuotinen kasvi eikä varsinaisesti olis ollut tarvetta vähän rämähtäneen näköisiä raaskuja poistaa... No, koirat on kyllä tykänneet juoksennella tuota "ränniä" pitkin, että sentään jotain käyttöä noillakin laatikoilla (2kpl).

Siirrytäänpä sitten hyötypuutarha-osioomme:

Omenapuuhan se siinä. Joskus on tuottanut yhden omenan, joskus niin paljon että oksat on melkein katkeilleet. Ajatella, vaikka en ole tehnyt sille koskaan mitään!! Se on tainnut tehdä jo lapsiakin tuohon juurelleen, ainakin jotain oksaa pukkaa maasta kovaa kyytiä. Ja kukat koristavat myös omenapuun alustaa kauniisti! Omenien käyttö on meillä aika surkeaa. Useimmiten syksyllä intoudun siivoamaan tuosta alta läjäpäin mätiä omenia pois.

On meillä muuallakin hyötypuutarhaa:

Vadelmia! Nuo on vieläpä ihan sellasia ei-metsävadelmia, eli siis tarhavadelmia (?). Tässä tontilla on muinoin ollut vadelmaa enemmänkin, ja kerran joskus kauan sitten bongattiin keskeltä "peltoa" yksi sitkeä kepakko, jonka mies tunnisti vadelmaksi. Siirrettiin se tuonne kuusiaidan viereen ja kas, niin se on ihan itse saanut levittäytyä. Selvästi siis voi puhua suunnitelmallisuudesta ja tavoitehakuisesta puutarhuroinnista. Voin kuitenkin sanoa, että välttämättä ei ole kovin kivaa poimia vadelmia kuusen oksien seasta. Mutta olkoot, jos niitä pari kourallista yhteensä tulee, niin kestän. Yleensä tosin lapset ehtii ne napsia ennen kuin mulle tulee edes mieleen, että sato pitäisi varmaan poimia.

Tuo on se äsken mainittu "pelto". Meidän tontti on puolen  hehtaarin kokoinen ja sijaitsee keskellä peltoja. Omakin tontti on siis peltoa. Tuo alue rehotti pitkään ihan villinä ja vapaana, kunnes mies keksi, että se pitää ajella nurmikoksi. (Minusta se kyllä sais rehottaa vaan.) Olihan siinä työtä, ennen kuin heinikko muuntautui nurmikoksi - piti aina vaan ajella ja ajella ja jättää tietenkin kaikki silppu maahan. Samoin joka ainoa tuonne lennähtänyt lehti sai vapaasti maatua valitsemaansa paikkaan. Kuten myös kaikkialle muuallekin lennähtäneet lehdet, minusta kun haravointi on aivan turhaa puuhaa. No joka tapauksessa tuolla konstilla maa vähitellen pehmentyi ja rehevöityi, tai jotain. Ainakin nurmikko rehevöityi, tai siis se ei ehdi enää kasvaa kovaksi korreksi. On melko upea näky, kun koko pelto kukkii keltaisenaan voikukkaa! ELLEI mies ole ehtinyt ennen kukintaa ajamaan kaikkea alas... (tylsä tyyppi)

Tästä epäselvästä kuvasta ehkä näkee myös toisen kukkasen, jonka tontillamme tänään bongasin. Joo-o, kyllä siellä on kukka. Lajista ei mitään tietoa, mutta kukka kun kukka, eikö?

Ja vielä lisää tuota ihanaa keltaista loistetta! ♥ Kukkien viereen on asettunut (jo joitakin vuosia sitten...) tuollanen laatikko, jonka raahasin joskus kotiin yhden remontin alta. Toin oikeastaan noita kaksin kappalein, molemmat on tuossa samalla nurkalla. Ajatus on ollut laittaa noihin... jotain. Nuo on jalalliset ja vielä pyörätkin olis alla. Hirveen hienot, mutta kun en vaan keksi mitä niihin laittaisin. Aika isotkin ovat, jotain metri kerta metri. Olisivat kyllä aika kivat kukille jossain tuossa talon edustalla, mutta no, nyt on kukat vaan lootien ulkopuolella ja lootat edelleen toimettomat. Ehkä jonain päivänä. Siihen asti saavat trendikkäästi harmaantua tuossa.

Ja sitten mennään istutetun puutarhan puolelle:

Mitä, onko kanervien aika jo muka ohi?? 

Entä mihin katosivat muratit, joita tuolla padassa myös oli useita?? 

Nythän on niin, että YLEENSÄ olen kyllä sen verran vaivautunut, että tuossa oven pielessä olevassa padassa on kesäkukkia. (Joskus siinä oli jopa salaattia, mutta se maistui niin pahalle, että unohdin jatkoviljely-ajatukset saman tien.) Tänä keväänä on kukkien laittaminen jäänyt täysin. Syy: ei ole rahaa. Edes muutamaan typerään orvokkiin. Tässä onkin (yksi) syy, miksi meidän piha ei koskaan etene... se vaatis rahaa. Se vaatis jonkun, joka sanois, mitä sille pitää tehdä. (Ja mielellään myös jonkun, joka tekis...) 

Meidän tonttia alettiin vähän laittelemaan viime syksynä: yksi tuttu tuli traktorin kanssa ja tasoitteli vähän sieltä ja vähän täältä, sekä kynti yhden epätoivoisen kohdan. Ja siihen se sitten jäikin. Kylläpä on nyt varsin kivaa, kun homma on kesken, enkä mä tiedä milloin se jatkuu ja mitä yleensä muutenkin sille tapahtuu. Plus että jotenkin mulla on sellanen tunne, että ei se pelkkä tasoittaminen pelasta tätä pihaa... vaan siihen tarttis myös läjäpäin multaa tai jotain. Johon siis ei tod ole varaa.

Mä en toivois mitään muuta kuin HELPPOHOITOISTA pihaa, koska en vaan kerta kaikkiaan ole puutarhuri. (Vai antoiko kuvat ymmärtää jotain muuta...?) Haaveilen kyllä edelleen, että joskus mullekin iskisi joku innostus aiheeseen ja saisin vaikkapa niitä viljelylaatikoita laitettua. Tai kasvihuoneen. Mutta sitten mietin, että mitä mä kasvattaisin?? Ööö... en käytä yrttejä, en suuremmin salaattiakaan, en tykkää retiisistä, en ees tiiä mitä on mangoldi...(tai joku sinne päin...). Jos jotain tahtoisin kasvattaa, niin ehkä vaikka lehtikaalia, kesäkurpitsaa, tomaattia, porkkanaa. Mansikat olis myös todella kiva saada omasta maasta.

No, minä jatkan keltaisten kukkien tuijottelua niin ulkona kuin sisälläkin.

Tai, öö... tuokin taitaa olla aikansa elänyt...?

Ei muuta kun ihanaa aurinkoista päivän jatkoa kaikille!

Heli

PS. Kuvat otettu tänään. Ihan tätä postausta varten. Kun oli niin kiva ilma ja voikukat loisti ihanasti. Söin jäätelönkin, vaikka olen dieetillä. Mutta hei, eka lämmin päivä, jolloin oikeesti tuntui, että kenties se kesä sieltä vielä saapuu... jne jne jne, seliseli...