kesäkuun eka

Huhhuh miten tuulinen päivä! Kuva on vuoden takaa, mutta suunnilleen tuolta näytti kyllä tänäänkin, traktorin aiheuttamaa pölypilveä myöten. Viime viikolla tässä ympärillä kulotettiin, olipas melkoinen näky kun perjantaina tulin kotiin töistä ja viereisessä pellossa oli hirveät lieskat...

Tuo etualan musta alue on siis ihan tuosta meidän ojan takaa... Että joo, ei tarvii miettiä täällä maalla ikkunoiden pesua ennen toukotöitä todellakaan, kyllä sen verran pöllyää kun pelloilla töitä tehdään. Tänään itse asiassa traktori äesti (tms...) tuota kulotettua aluetta, että siellä sitten pölyn lisänä vielä nokikin pöllysi...

Kesälomat on lapsilla alkaneet. Kuopus heitti hyvästit steinerkoululle ja siirtyy ensi syksynä tavallisen peruskoulun puolelle. Toisteks nuorimmainen, ammattikoululainen, totesi ekan vuoden jälkeen, että ei ole oikealla alalla, joten hän tekee ensi vuoden aikana uudet suunnitelmat. Toisteks vanhimmainen taas joutui toteamaan, että kuukauden loppukiri ei riittänyt, vaan liikaa oli selvitettäviä kursseja jäljellä... hän siis jatkaa ensi syksynä vielä opintojaan, toivottavasti sitten jouluksi valmistuu ammattiinsa.

Noh, eihän tuo siis ihan perustyyliin mennyt, kun jokaisella on jotakin muutosta... mutta väliäkö hällä. Pääasia, että jatkossa asiat sujuu, ehtiipä nuo pojatkin vielä ammatit hankkia, vaikkakin vähän pitkän kaavan kautta... Kuopuskin ottaa vuodella pitkäksi, kun lähtee syksyllä kertaamaan seiskaluokan sinne peruskoulun puolelle, koska steinerkoulu on niin kovasti erilainen, ettemme usko hänen pärjäävän tavallisessa koulussa ilman kertausvuotta.

Mulla on takana jokseenkin raskaat kaksi viikkoa. Töihin paluu on ollut ihan kivaa, mutta todellakin raskasta. Koko päivä on silkkaa painavien taakkojen kantamista ja nostamista ja vaikka työskentelen pääosin kylmässä, hiki vaan valuu koko ajan. Jalat on töiden jälkeen ihan soossia, eikä jaksais illalla tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ja joka päivä tuntuu, että työaika loppuu kesken, enkä meinaa mitenkään ehtiä saada hommiani valmiiksi. Koko ajan on kiire, istumaan ehtii sen 2 x 12 minuuttia päivän aikana...

No, mä kyllä tykkään tosta hommasta. Aika kuluu ihan siivillä ja koko ajan on tekemistä. Siitä en vaan tykkää, että koko ajan on riittämätön tunne, kun ei vaan kerta kaikkiaan meinaa ehtiä saada työtään valmiiksi työajan puitteissa. Ainakin nyt alkuun on sellanen tunne. Ehkä tässä vielä oppii priorisoimaan hommia ja kunhan saan ton osastoni kokonaan "haltuuni" niin hommat nopeutuu.

Viikonloppukin oli aika rankka, vaikka mukava olikin. Olin tyttöjen kanssa reissussa, ajamista kertyi yhteensä noin 1000 km. Huristeltiin ensin perjantaina siskon luokse Tampereelle ja siitä sitten lauantain aikana Vaasaan kummipojan yo-juhliin ja vielä takaisinkin. Sunnuntaina ajettiin takaisin kotiin. Ihana oli nähdä tuttuja ja sukulaisia, mutta kyllä tollanen tuntikausien ajeleminen on myös melkoisen uuvuttavaa puuhaa. Eilen illalla olinkin aivan töttis, että siitä sitten reippaana vaan kohti uutta rankkaa työviikkoa taas..

Mun PH-dieetti on mennyt aivan plörinäksi. Alku oli ihan lupaava, vaikka jouduinkin heti kyllä soveltamaan ohjeita, jotka ei todellakaan ollu tehty kasvissyöjälle. Proteiinin osalta siis aika hankala toteuttaa, jos ei halua syödä myöskään soijaa taikka quornia. Muutenkin jouduin soveltelemaan vähän siellä sun täällä, kun ei ollu just ihan oikeita aineksia saatavilla. 

Mä en oikein ollut tyytyväinen siihen dieetin ohjeistukseen. Minusta annokset oli välillä aivan minimaalisia ja sitten taas toisaalta aivan järjettömän suuria. Välillä oli kauhee nälkä ja välillä sitten taas ihan yliturpea olo. Mun maha reistaili aika lailla koko ajan. Välillä en jaksanut syödä välipalaa taikka iltapalaa ollenkaan, ja sen kyllä sitten huomasi seuraavana päivänä. Sekavat työvuoroni teki ruokien ajoittamisen jotenkin todella hankalaksi. Ja sitten oli noi viikonlopun juhlat ja kyläilyt. Ja sellainen huomio vielä, että jos jotain siellä foorumilla kysyin, en saanut yhtään kertaa sellasta vastausta, mikä olisi oikeesti avannut mulle sen kysymäni asian... se oli aika turhauttavaa.

Minä siis luovutin ja ajattelin, että ehkä joskus toiste... enkä kyllä pode asiasta minkään valtakunnan huonoa omatuntoa. En vaan nyt malta, enkä kerta kaikkiaan ees jaksa, keskittyä tuohon. Otan ohjeet talteen ja katon jos toteutan tämän joskus paremmalla ajalla, sitten kun elämä on vähän tasoittunut tuolla töissäkin. Tai sitten en toteuta. Joitakin ihan hyviä ohjeita sieltä tarttui matkaan ja niitä saatan toteuttaa ilman sen suurempia dieettejä. 

Minä en kokenut dieettini aikana sitten minkäänlaisia muutoksia olossani. En piristyny yhtään eikä muutenkaan ollu mitenkään "puhdistunut" olo. Painokaan ei pudonnut yhtään, vaikka moni siellä foorumilla hehkutteli, että kiloja oli heti karissut. Joten ei nyt mitään kauheen isoja hurraahuutoja saa minulta tämä dieetti miltään osalta, vaikka tietenkin asiasta on vaikeaa suuremmin mitään muutenkaan sanoa, kun en kerran sitä loppuun asti edes tehnyt.

Piakkoin minusta tulee muuten opettaja - alan opettamaan meidän lapsille autolla ajamisen jaloa taitoa! Ostan kaveriltani polkimet ja ne viritellään sitten mun autoon, ja sitten alkaakin hurja autokoulu... Iso säästö on opettaa lapset itse, ja mä saan opetettua ensin nyt kaksi lasta samalla kerralla ja sitten syksystä alkaen vielä kolmannenkin. Meillä siis noi isommat lapset on jo 20v ja kohta 19v, ja kolmas täyttää syksyllä 17v (eli sitäkin saa sitten alkaa jo opettamaan)... ei vaan ole ollut varaa laittaa tyyppejä autokouluun aikaisemmin. 

Olen miettinyt tätä itse opettamista jo pitkän aikaa, mutta meillä ei ole oikein ollu siihen sopivaa autoa. No nyt on, mun nykyinen auto on ihan superhelmi yksilö: maksettiin siitä 100€, ja se on siis paras auto ajaa mitä mulla on ikinä ollut!! Mies fiksaili sen todella hyvään kuntoon ja siinä on myöskin melko uusi moottori jne jne... Eli siihen nyt sitten vaan polkimet kiinni ja menoksi! Saa nähdä miten mun tunnetusti melko lyhyt pinna kestää tän pestin...

Jaahas, tarttee vissiin alkaa kohta suunnistaa nukkumaan. Herätys on aamulla klo 5, koska menen jo kuudeksi töihin... No, ei mulla mitään, mutta poikakin menee kuudeksi ja sillä on edessä 25km ajomatka - mopolla... (minä hurautan 3km työmatkani autolla, ehhehe...) Hienoa, että poika sai kesätöitä, mutta kieltämättä minunkin mielestä tuntuu hivenen kohtuuttomalta tuo matka sinne töihin (etenkin, kun se on taitettava todellakin sillä mopolla) ja kellonaika milloin aloittavat. Itsellekin nuo kuuden aamut on aikamonen uroteko, saatikka jos niitä olis joka ikinen työaamu kuukauden ajan... no, luonnetta se kasvattaa, eiks niin, ja mä luulen, että tsemppiäkin siihen riittää, kun luvassa on sitä omaa rahaa... ja se ajokorttikin, koska lapset joutuu korttinsa kuitenkin itse maksamaan (minä kustannan kyllä sitten bensat ja polkimet).

Tällaiset sekavat selitykset vielä sekavampien kuvien kera tänään... olen "vähän" väsyny...

Heli