pakkasta ja uusi neule

Kelit on olleet aivan upeat! ♥ Mielestäni talvella on melkeinpä kauniimpaa kuin muina vuodenaikoina ja etenkin silloin, kun on lunta ja pakkasta. Kirkas auringonpaiste, valkoinen hanki, sininen taivas, kuuraiset puut... oih ja voih! ♥ Toisaalta nyt on kyllä ollu aika napakoita noi pakkaset ja minä olen ollut työharjottelussanikin ulkona... ja se on vähän ollut sellanen hankalampi juttu. Ei muuten, mutta kun palelee.....

Vaikka toisaalta... sehän on ihan pukeutumiskysymys, vai mitä? (No oikeesti en kyllä tiiä missä vaatteissa tuolla yli 20 asteen pakkasissa ja kovassa tuulessa tarkenisi...) Mä oon miettinyt paljon noita vaate- ja kenkäasioita viime aikoina. Mitkä olis ne vaatteet ja kengät, joilla tarkenisin ja toisaalta jotka ei olis sellaset, että olisin aivan pönkeäksi topattu?? Vegaanisuuteni antaa asiaan lisähaastetta, koska oikeesti kaippa se vaan on niin, että lämpöisintä on villa, silkki ja untuva, joita periaatteessa en ehkä haluaisi käyttää... Argh. Ilmastoa ja maapalloa kun sitten taas toisaalta ajattelee, niin tekokuidut on tosi huono juttu. Ja niin edelleen...

Olenkin koittanut selvitellä näitä asioita eri firmojen ja erilaisten materiaalien kohdalla. Ja selvitysteni jälkeen olen haaveillut esimerkiksi kunnollisista neuleista... mutta koska ne on kalliita, en ole raaskinut ostaa. Tammikuussa hommasin lopulta tällaisen:

Se on Alpan Silent, jota olen kauan jo katsellut sillä silmällä. Kauhean kallis minun budjettiin, mutta nätti, ohut ja muutenkin vaikuttaa hyvältä tuo kaikki mitä firman sivuilla sanotaan. Tuo on siis alpakanvillaa ja ne alpakat saa elää vapaana siellä ja niitä arvostetaan. Tuo on ohut ja nätti ja sen ei pitäisi kauheammin kutittaa.

(Edit: nyt jälkikäteen on tosin pakko todeta, että kyllä se vaan kutittaa, melkeinpä ihan liikaa minua ainakin... tosi harmi!! Poistin tästä postauksesta ison osan, mutta jätän tämän karsitun version nyt muistoksi tänne itselleni lähinnä.)

Heli

voittajafiiliksiä

Pirtsakkaa helmikuista iltaa kaikille! 

Mulla on täällä kyllä nyt niin voittajaolo!! Sain nimittäin hetki sitten valmiiksi yhdet koulutehtävät, jotka saadessani olin hitusen että ou nou, näitähän on ihan MILJOONA ja ovat vielä aika ärsyttävän kuivasta aiheesta. Lakipykäliä ja sen sellasia. Olen niitä tehnyt vähän aina silloin tällöin eteenpäin ja tänään sitten vapaapäivän iloksi (hah!) pakersin ne kaikki valmiiksi. Jippii ja hurraa, nyt ei tarvii niitä ajatella enää yhtikäs yhtään, vaan voi siirtyä vaikka sitten seuraaviin tehtäviin... Hih!

Oikeesti mä kyllä hiukan kapinoin sitä vastaan, että pitää tehdä tätä itsenäistä opiskelua niin paljon. Nuokin tehtävät oli vain verkossa, ei yhtään lähiopetusta. Että en mä tiiä oonko nyt oppinut asiat, vai oonko vaan tehtävä kerrallaan kaivanut tiedot netistä ja siirtänyt omin sanoin ne vastauspaperille... Mä tykkäisin ennemmin istua koulussa ja kuunnella kun opettaja opettaa ja sitten vaikka keskustella asiat vielä yhdessä auki. No, tää on tätä ja minkäs teet. Mutta valmista tuli nyt kuitenkin!

Tää elämä on kyllä yhtä koulujuttua täällä blogissakin nykyään, mutta minkäs teet, kun sitä ne mun päivät on niin täynnä. Mulla on meneillään nyt toinen viikko harjoittelua, mutta käytännössä mun viikot on aika rikkonaisia, koska niihin sisältyy kuitenkin aika usein myös koulupäiviä. Ekalla harkkaviikolla oli yksi koulupäivä, tällä tokalla viikolla myös, ja lisäksi olin vielä yhden päivän puoliksi harjottelussa ja koulussa... No, harjottelua kestää toukokuulle asti, että kyllä mä siellä varmasti ehdin myös olla.

Tuo lumikuva on otettu keskiviikkona, kun olin yhden luokkakaverin kanssa metsäasioita opettavan opettajamme matkassa tekemässä riistakolmiota. Siinä siis mentiin kolmion mallisen alueen sivurajoja pitkin (2km per sivu) ja laskettiin eläinten jälkiä, jotka ylittää sen meidän kulkurajan. Saattaapi kuulostaa pikkujutulta tuollanen, mutta sitä se ei ollut... 6km rämpimistä läpi ryteikköjen, yli ojien, halki peltojen jne. oli kyllä melkoinen setti! Välillä upposi hankeen polvea myöten, välillä vielä syvemmällekin. Välillä pyllähti istumaan, välillä lähes tuiskahti nenälleen. Hiki virtasi ja nenä vuoti. Mutta välillä sitten levähdettiin ja hörpättiin repuista vähän kuumaa juomaa, ja kyllä se olikin mukavaa! Meillä meni aikaa tuohon reissuun mojovat 4,5 tuntia ja voin sanoa, että kun saavutimme lähtöpisteemme jälleen, oli senkin suhteen aika voittajaolo!

Harmiksemme niitä eläinten jälkiä oli kyllä todella vähän. Saatiin "saaliiksi" vain muutamat suht tuoreet ketun, jäniksen ja oravan jäljet sekä yhdet "ehkä lumikon" jäljet. Kauriin jälkiäkin kyllä oli, mutta ne oli vanhoja, samoin kuin useimmat muista nähdyistä jäljistä. No, nyt olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi joka tapauksessa, ja mukavaa meillä siellä oli. Opettajamme on tosi kiva tyyppi ja tämä kyseinen luokkakaverikin ihan niitä lemppareitani siellä.

  

No on täällä muutakin elämää ollut. Viime viikonloppuna oli pikkuneiti mummon luona yökylässä, kun vanhempansa olivat juhlimassa yksiä 3-kymppisiä. Meillä oli murun kanssa kyllä niin mukavaa ja paljon mahtui niihin pariin päivään: ulkoilua, leipomista, kauppareissu, kylpemistä, leikkimistä... Tuo minun kuopus on iso apu tämän pikkutyllerön kanssa, koska vie pientä aina katsomaan pupuja ja pihallekin, että minä saan vaikka laitettua ruokaa sillä välin. Näiden kahden yhteiseksi jutuksi on myös muodostunut tuo leipominen, ja nykyään tosi usein he pyöräyttää täällä muffinssit, kun pikkuneiti tulee käymään.

Yön muru nukkui mummon vieressä ja mulla oli kyllä niin hauskaa, kun illalla tyttöä nukutin. Juteltiin vaikka mistä, esimerkiksi katosta ja seinästä (meillä kun on sellanen hänelle erikoinen vinokatto yläkerrassa). Kyllä 3-vuotiaan kanssa voikin jo tarinoida vaikka mitä, ainakin tämä meidän pikkuinen on jo hyvin osaava noissa jutuissansa. Ja tulihan se unikin sitten viimein... =)

Nyt mulla onkin täällä tosi rauhallista. Kuopus on kaverin luona yökylässä ja mies lähti juuri viemään toisteks nuorinta, eli sitä toista kotona asuvaa lasta, myös jonkun kaverin luokse, josta poika tuskin tänään kotiutuu. Täällä siis olen vain minä, kissa ja koira sekä puput, joita taidankin nyt seuraavaksi lähteä moikkaamaan...

Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

Heli

viimeaikaisia tapahtumia

Taas on kuukausi vaihtunut ja kevättä kohti mennään kovaa kyytiä. Tosin juuri tällä hetkellä täällä seudulla taitaa olla kylmempää, kuin koko talvena tätä ennen... No mutta eikös nämä tammi- ja helmikuu ne kylmimmät olekin, joten mikäpä tässä. Puita uuniin ja vaatetta päälle vaan!

Kuunpimennystä koitin kuvata ikkunan läpi... mutta eipä nyt hääviä kuvaa siitä tullut. Hienoa oli kuitenkin pimennystä seurata ja jääpä nyt muistoksi tuo kuva edes. Muutoinkin on taivas ollut upean näköinen, esimerkiksi eilen oli aivan mieletön oranssi auringonlasku ja tänä aamuna suloinen vaaleanpunainen taivas. Talvella on kyllä niin kaunista! ♥

Mun koulussa on alkanut nyt työharjoittelu. Tosin mulla se alkoi heti ekana päivänä poissaololla, kun vein tytärtä tutustumaan taas yhteen mahdolliseen opiskelupaikkaan. Nyt ollaankin viime viikkoina ajeltu sinne sun tänne, kun noita kouluja on käyty katsastamassa, yhtä jopa oikein kahteen kertaan. Kolme paikkaa on tsekattuna ja kaikissa on hyvät sekä huonot puolensa. Lähti tyttö sitten mihin tahansa niistä, niin asuntolaan pitää mennä - meidän lähiamiksessa ei sitä linjaa ole, mikä kiinnostaa, ja jokaiseen noista käymistämme kouluista on meiltä matkaa noin 80-90km (ollaan huvittavasti siellä kolmion keskipisteessä, kaikki koulut kun on eri suunnissa). Mutta eipä tuo asuntolaan lähteminen taida tyttöä suuremmin ajatuksena pelottaa, enemmän päänvaivaa tuottaa se valinnan tekeminen. Vielä olisi jonkun verran tässä mietintäaikaa, ja sitten pitäisi saada tehtyä päätös, mikä se ensisijainen ala olisi sekä mihin kouluun ykkösenä hakisi. Jännät on paikat!

Niin, huomenna sitten pääsen minäkin siihen omaan harjoitteluuni tutustumaan. Mielenkiinnolla menen. Ja hyvin pukeutuneena... Täällä kulmalla on tosiaan nyt aika napakka pakkanen (kun on totuttu niihin nollakeleihin...) ja mun harjoittelussa ollaan paljon ulkona, säällä kuin säällä. Olenkin tässä nyt koittanut varustautua ja tehnyt tuon aiemman postauksen takin lisäksi pari muutakin hankintaa, joista lisää tuonnempana... pientä käyttökokemusta tässä ensin otan niihin ja sitten kerron tarkemmin.

Pientä juhlaakin on ollut ilmassa. Sisko meni naimisiin! ♥ Ihan pienet oli juhlallisuudet, siviilivihkiminen vain maistraatissa ja sitten käytiin syömässä. Vieraina vihkitilaisuudessa oltiin vain minä, mies ja kuopus, sekä tietenkin pariskunnan lapset. Mielenkiintoinen kokemus oli tuo siviilivihkiminen. Se itse vihkiminen siis todella kesti noin kaksi minuuttia... (lisäksi muutama minuutti allekirjoituksia papereihin) Kuten sisko sanoikin: meinasi alkaa itkettämään, mutta ei ehtinyt, kun se olikin jo ohi! =) Oikeastaan todella koruton tapahtuma.

Jälkikäteen mentiin sitten syömään hienosti, ja siellä olivat siskon appivanhemmat meidän lisäksi. Juhla-ateria oli hieno ja mäkin sain tällä onnettomalla ruokavaliollani hyvää syötävää. Hiukan hämmennystä aiheutti tosin se, että muille oli alkupalaa ja mulle sanottiin, että mun kohdalla on sitten panostettu pääruokaan... eli istuin siinä sitten kuivin suin (!) kun muut söivät. Aika hassu järjestely... No, mun pääruoka oli hyvää, vaikka tarjoilija toikin sen pöytään saatesanoilla "kyllä sääliksi käy" (!)... Muilla siis pippuripihvit ja mulla erittäin yksinkertainen ateria niistä vähistä aineksista, mitä sallittujen listalla oli. No, minä kyllä tykkäsin ruoastani kovasti, samoin kuin jälkkäristäni (tuoreita marjoja ja soijakermavaahtoa, muilla juustokakkua), enkä yhtään säälinyt itseäni noista ruoista! Eli kivat oli häät ja hyvät oli ruoat, kiitos niistä sekä paljon onnea siskolle ja siipallensa myös tuleville vuosille! ♥

Mulla tosiaan kevät etenee nyt sitten siellä harjottelussa. Lisäksi on läjäpäin koulutehtäviä, ettei vaan vapaa-aikaa liiaksi tule olemaan... Yksi opettaja avasi meille verkkokurssin juuri tuossa harjoittelun kynnyksellä, ja siellä olikin iloksemme 17 kpl tehtäviä odottelemassa. Lisäksi on yhden aiemman kurssin tehtävät kesken, parin keväällä olevan tapahtuman suunnittelut kesken (niistä on lähipäiviä tulossa useampi kappale harjoittelun aikana), harjoittelun ennakkotehtävät tsekkaamatta, harjoittelun aikana suoritettavia ja palautettavia tehtäviä tulollaan, kaksi näyttöä kevään aikana ja niihin liittyvät tehtävät..... 

Jep, puuhaa riittää. Mutta eiköhän tämä tästä! Olen päättänyt, että stressiä en ota!!! Toki varmaan sellasta "perus-stressiä" saattaa ilmaantua ja työtä riittää, vaikka rennomminkin ottaisi, mutta liialliseksi en anna hermoilun mennä. Mun maha ei ole vieläkään kunnossa (huomattavasti parempi kyllä jo!), ja edelleen joudun temppuilemaan syömisten kanssa, enkä ole keksinyt mistä mikäkin vaiva johtuu, joten lisästressi ei todellakaan ainakaan paranemista edistä. Koitan ottaa päivän (ja tehtävän) kerrallaan nyt vaan.

Nyt kuitenkin lopetan raporttini tähän ja menen laittamaan uuneista pellit kiinni, josko sitten viimeinkin alkaisi kunnolla tämä jäähtynyt torppa lämmetä..... Puulämmitys on ihana, mutta heti jos jää yksi päivä lämmittämisessä väliin, on talo niin viileä, ettei meinaa lämmetä millään ennen kuin sitten vasta, kun ne pellit todellakin saa kiinni. Toivottavasti än-yy-tee-NYT!

Kivaa pakkasviikkoa kaikille!

Heli