pikauutiset

Todistus suoritetusta tutkinnosta on saatu kouraan tänään. 

Jaaha, mitähän sit seuraavaksi opiskelis...?

Mummon pieni apuri oli eräänä päivänä mukana kokkaushommissa.

Rankan avustamisen päätteeksi piti ottaa vähän unta:

Mikäs siellä kölliessä, pehmoisella sohvalla.

Ja tarkkasilmäisimmät varmaan häikäistyivätkin jo:

Jep jep, sohvissa on nyt nuo räiskyvät oranssit päälliset.

On ne kieltämättä värikkäät. Tykkään silti.

Ja pakko on välillä niitä turkooseja pestä...

Kesäilmojakin on viimein pidellyt.

Paitsi tänään sataa taas...

Mutta heti kun on vähänkin "kesä", kakarat kirmaa järveen.

Niin sen pitääkin olla.

Sellaset pikaiset uutiset täältä.

Huomenna reissuun... ai että oon innoissani!!

Joo, vaikka reissu onkin vain 22h risteily Tallinnaan...

Kivaa tiedossa joka tapauksessa!

Mukavaa viikkoa evripadi!

♥

Heli

juhannusruusuja ja sisähommia

Tänään on taas ollu sellanen päivä, ettei tiiä sataisko vai paistaisko. Joten tekee vuoron perään molempia... Välillä on tosi ihana ilma ja lämmintä, sitten meneekin synkäksi ja rovauttaa älyttömän sadekuuron. Höh, päättäis nyt onko kesä vai eikö oo! No enivei, meidän juhannusruusu kukkii niin ettei vissiin koskaan ennen ole noin runsaassa kukassa ollutkaan. Tuoksu leijailee pihalla tosi voimakkaana, en muista ennen sellastakaan huomanneeni.

On siinä kukka poikineen!!

No, koska ilma on mitä on, mä olen jatkanut listalla olevien hommien tekemistä. Ohjelmassa oli pakastimen tyhjennys, eli siis sulatus ja siivous.

Naapurista hain lainaan vaikka kuinka monta kylmälaukkua, joihin mätin pakastimen sisällön. No, kamat ehti silti kyllä aika lailla pehmetä, litran jäätelöpaketti oli vielä pari tuntia pakkaseen takaisin laittamisen jälkeenkin pehmoinen... mutta toisaalta se oli just sellasta syöntihyvää. Laitettiin sitä tytön kanssa mansikka-raparperi-kiisselin sekaan, nam nam. Tein myös raparperimehua pakkasen aarteista... sekä otin sulamaan porkkanasosetta, teen siitä aamulla rieskoja.

Täällä on muutenkin mukavasti edistyny pari sellasta pidempään tekemistä odottanutta ärsyttävämpää hommaa. Keittiö sai eilen viimein listat, jee! Ja mä pesin eilen kylppärin. Tänään mies vähän korjausmaalaili siellä (suihkun kohdasta on maalit vähän rapisseet...) sekä vaihtoi joistain kohtaa silikonit, jotka on menneet aivan kamalan näköisiksi. Mä ostin uuden suihkuverhon ja virittelin sen äsken paikalleen ja vielä pitäis laittaa seinälle kori, johon saa lattialla majailevat shampoopullot yms. Sit on viimein sekin pikku fiksaus tehty ja yksi ikävämpi paikka saanut vähän uutta ilmettä.

Jaaha, koko päivän on pilvet olleet enemmän ja vähemmän uhkaavan näköisiä - nyt jyrähti sitten kunnolla ukkonen. Taidan sulkea masiinat ja jatkaa puuhastelua. Mä niin äsken naureskelin itselleni, että pienestä se onni tulee... esimerkiksi siitä, kun tyhjentää keittiön laatikot ja järjestää ne uuteen uskoon. Tai kun siivoaa eteisen kaapin. Tai lapsen vaatekaapin. Kaikkee tollasta oon tässä tänään hommaillu ja oikeesti kyllä niin tykkään sellasesta puuhasta!

Eipä muuta kun sadetta pidellessä, taas... 

Otan lasin punkkua ja jatkan hommia, jei!

Heli

saavutuksia

Sen tein minkä lupasin! Pataan on istutettuna kukkaset! 

Ihan piti vähäsen kyllä järkyttyä kukkien hinnoista, kun noita hain. Padassa on viisi hopeaputousta (olisin ottanut hopealankaa, mutta on kuulemma syyskukka... ok...), neljä valkoista markettaa ja kolme pinkkiä markettaa. Näiden lisäksi ostin säkillisen (halppis)multaa. Ja vaikka kassaneiti unohti laskuttaa yhden noista putouksista, oli lasku silti YLI VIISKYMPPIÄ!!!!! 

Siis oikeesti... kuinka monia TUHANSIA ihmiset upottelee pihoihinsa ja istutuksiinsa joka kevät, jos mulla meni mokomaan pataan jo viiskymppiä??? Joo ei tosiaan tartte jatkossakaan laitella tuota suurempia viritelmiä. Onneks syksyllä voi hakea täytettä siihen tuolta metsästä.

Meidän aakee laakee nurmikkokin on jotakuinkin ajettuna nyt. Ainaskin tuosta kohtaa. On avaraa, on. Uusi teltta ostettiin tänään, kun entinen tais olla ihan seula - se on siis jo asennettuna tuohon aukeelle. Nyt saa taas kakarat ulkoruokintaan. =) Noi meidän on ihan hulluja telttailijoita, tänäkin keväänä oli jo toukokuussa teltta laitettuna ja siellä siis myös jo nukkuivat. Ite en kyllä todellakaan tarkenis, saatikka viittis.

Mun listalla oli myös se mansikkamaan kunnostus. Tästä lähettiin:

...ja tähän jäätiin:

Juu ei tullu mitään. Kyllä on nyt lyötävä hanskat tiskiin tuon paikan kanssa, ei tuota heinikkoa sieltä enää millään haralla irrotella. Kokeilin kyllä, mutta luovutin, koska nuo "laatikot" on todellakin aivan täys heiniä ja niiden juuria. Päätettiin, että annetaan mansikoiden elellä siellä nyt tää kesä seassa ja sitten vasta sen jälkeen, jos/kun sieltä marjaa tulee, kiskastaan koko hoito veks. Eli siis ne "laatikon reunat" vaan ylös. Mansikat pelastetaan jonnekin ja ajetaan koko paikka ympäri möyhijällä.

Mutta siis viiva yli siihenkin suunniteltuun tehtävään.

Eilen nautin tuollasta välipalaa, nam! Ja sama (eli pirtelö) ilman mansikoita sitten tänä aamuna, samalla kun tukka pystyssä koitin käydä läpi ajo-opetusluvan kirjallisten tehtäviä. 

Eilen kävin varaamassa kirjallisiin ajan, ihan tollein vaan että joo, huominen käy, sittenpähän on ohi. Illalla tajusin, että mä olen UNOHTANUT harjoitella niitä asioita... OMG, yhteen asti yöllä sitten netissä kävin tehtäviä läpi - jestas ne kuvalliset tehtävät on kauheita! - ja aamulla piti laittaa kello herättämään ja jatkaa... Just ennen kokeeseen lähtöä sain ekan kerran vasta kaikki oikein siinä netin kokeessa, muuten oli koko ajan virheitä. Olisin kyllä läpi päässy joka kerta kun harjoittelin, mutta silti olin kyllä ihan kauhuissani, että mahdanko selvitä siitä oikeesta kokeesta ollenkaan.

Mutta joo, selvisin mä ONNEKS siitä ekalla yrittämällä läpi. Vaikkakin tais olla toinen kysymys, missä jo tuli kauhee tunne, että nevöhööd... ja ihan arpomalla meni vastaus (ja väärin meni). Loppujen lopuksi yksi virhe (toi äskeinen) oli kirjallisissa kysymyksissä ja kaksi kuvallisissa ja suoritus hyväksytty, huhhuh. Olin niin helpottunu, että hyvä kun en alkanu parkumaan. Joka tapauksessa nyt on sitten se suoritettuna, seuraavaksi auton muutoskatsastus ja sitten voi lampsia poliisilaitokselle hakemaan ne luvat lasten kanssa. Siitä se sitten hurruuttelu alkaa!

Eipä mulla muuta tänään - huomiseen siis!

Heli

sunnuntain suunnitelmat

Terveisiä vaan meidän pihalta. Voikukat pukkaa siementä täyttä päätä ja silleen. Syy:

Rikkihän se oli. Onneksi mun mies on tuhattaituri ja osaa korjata ihan kaiken. Myönnettäköön, että vaikka sillä on todella lehmän hermot, kuulin äsken useampia kirosanoja ja todistin sitä, että tavaraakin lensi, kun ei vaan meinannut mennä prikat paikalleen, tai jotain. Mutta äsken se masiina jo pörräsi taas pitkin pihaa. Kunnes loppui bensa...

Vähän on päässy revähtämään paikat, joo. Tää piha on oikeesti ihan toivoton. Nyt etenkin, kun siellä on aloitettu tasoittelu (viime syksynä...) mutta kas kummaa, sitä ei edelleenkään ole jatkettu... Olispas rahaa, siis silleen oikein tuhlattavaksi asti. Tilaisin heti jonkun laittamaan pihan kuntoon, KERRALLA kuntoon.

* * *

Mä aina kaikille kerron, miten mä olen tän meidän huushollin karsinu niin, että missään ei oo mitään turhaa enää. No, voin tunnustaa, että tämä koskee vain tätä taloa ja sen sisustaa. Meillä ON myös ne kauheat romukasat, muualla. Nimittäin saunalla ja aitalla.

Joka vuosi mä urheasti päätän siivota nuo kaksi kauhujen paikkaa. Teen tämän, mitä tänäänkin, eli tyhjennän saunan eteisen. Kun tavarat on roudattu pihalle, onkin tuskan paikka: mihin nämä nyt sitten laitetaan?? Mihin voi laittaa kaksi jättimäistä kaninkoppia? Koiran häkin? Kanien/kissan kuljetuskopan? Puuarkun? Kanien puru/heinätynnyrin? Useimmat noista romuista on talvella tytön huoneessa (eli noi kanikamat) mutta nyt kun pupsit on ulkona, ne on viety huoneesta pois - eli heitetty saunan ovesta sisään...

Entäs sitten aitta... *huoh* Mä niin innolla maalasin ja tapiseerasin meidän suloisen aitan. Josta on tullut toinen murheenkryyni... Sinne kanssa viskataan vaan romut ovesta sisään. 

Se siitä väitteestä, että mulla on aina kaikki kaapit järjestyksessä...

Aitassa asustaa yksi lapsista (18v). Joten on kyllä sitten sen näköistäkin... Aina välillä kiipeän yläkerran rappuset ja totean että OU MAI GAAD. Tuo kuva on otettu sen jälkeen, kun keräsin sieltä säkillisen pyykkiä ja toisen roskia. Joo tiiän, ei pitäis. Mutta kun. En vaan kestä katellakaan. En mä sitä usein tee, mutta just tänään oli sellanen vire, että "keräänpä tosta noi rojut veks".

* * *

Aina kun mulla on loma, mun sormet jo etukäteen syyhyää päästä siivoomaan, raivaamaan ja poistamaan turhaa roinaa. Saa nähä, onnistunko tänä kesänä tavoitteessani.. 

Mun työlista loman ajaksi on aika pitkä. (Tosin ei noista nyt kaikki varsinaisia töitä oo, esim, kirjastossa käynti...) Mä en ole sellanen ihminen, joka nauttis vaan olemisesta. Mitä mä tekisin, jos mä vaan olisin? Olisin tietokoneella kai... kun ei meillä ole pihallakaan mitään paikka "olemiselle". Mulle tulee tosi äkkiä tylsistynyt olo, jos ei ole jotain projektia tiedossa. No en mitään valtavaa remontointia todellakaan kaipaa, mutta jotain pientä on aina oltava. Olen tässä jo tylsyyttä tappaakseni kaivellut näitä vähiä kaappejani täällä sisällä, kun olen odotellu parempia kelejä ulkohommiin... Ja huomenna aion mennä vihdoin viimein hakemaan niitä kesäkukkia pataan. Ja jos EHKÄ muutaman mansikan taimenkin ostais. (Vai vieläkö niitä voi laittaa maahan???)

No, sellasia kesämietteitä täällä suunnassa. Huomenna mulla alkaa virallisesti KESÄLOMA, joten ei muuta kun jee jee vaan! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille myös!

Heli

juhannusaattona

Olin ajatellut postailla otsikolla "unelmia ja toimistohommia". Oli nimittäin to-del-la lähellä, että sain toimistotöitä. Mutta en nyt sitten postaakaan, koska en saanut. Käytännössä kaikki oli sovittuna jo aloituspäivää myöten, kunnes tuli puheeksi palkka. En osannut sanoa, mitä pyytäisin, koska eipä ollut aavistustakaan, mitä alan palkat on. Joten pyysin tarjoamaan jotain. 

Siinä ootellessani selvittelin, mitä tessin mukainen palkkaus olisi. Siksi olikin aika pettymys, että kyseessä olikin harjottelijan vakanssi ja palkkatarjous oli selkeästi alle alimman tessissä olevan palkan... Kun se palkka oli lisäksi pienempi kuin minun nykyinen palkka, ja työ muutenkin vain määräaikainen pätkä ilman lupausta jatkosta, en uskaltanut vakituista työpaikkaani jättää ja sellaseen "puolityhjään" hypätä.

(Lisään tähän vielä jälkikäteen, että minä siis heitin sinne tarjouksen kuultuani vasta"tarjouksen" eli palkkapyynnön, joka oli kyllä reilusti isompi kuin tarjous. Ehkä jopa liiankin reilusti, mutta perustin sen tessiin ja myös siihen, että otan riskin lähtiessäni vakipaikasta, jolloin palkan on oikeesti oltava todella houkutteleva. He kuitenkin otti siihen sitten jonkun sillä alkuperäisellä tarjouksellaan. Ymmärrän hyvin, että siihen kyllä tekijä löytyy silläkin rahalla, koska sanotaan niin, että vielä joku aika sitten se raha olisi kyllä minustakin ollut ihan hyvä, jopa iso, mutta just nyt mun palkka on kuitenkin isompi.) 

Olen tässä kuulostellut, millä mielellä menetetystä paikasta nyt sitten olen. Olen sitä kuitenkin kyttäillyt jo jonkun aikaa. Aluksi mulle tarjottiin tosi lyhyttä pätkää, jollaiseen en todellakaan olis voinut lähteä (vakityö vs 3kk pätkä). Sitten venyttivät sen puoleksi vuodeksi, jonka vuoksi olisinkin jo tehnyt radikaalin ratkaisun ja "hypännyt". Työnkuva olis ollut ihan jees ja lopulta tosiaan oltiin siinä pisteessä, että se oli sitä palkkaa vaille. Töissäkin annoin sitten jo pienen varoituksen, että tässä taitaa olla edessä irtisanoutuminen...

Ja sitten se homma tyssäsi kuitenkin lopulta. Olen käännellyt ja väännellyt asiaa mielessäni moneen kertaan, mutta kyllä mä aina lopulta päädyn siihen, että ei olis ollut millään lailla järkevää lähteä vakituisesta työpaikasta, jos tarjolla on vain pätkätyö ja vielä huonommalla palkalla kuin nykytyö. Siis vaikka se oliskin nyt sitten ollut sitä toivomaani toimistotyötä, jota varten olen myöskin äskettäin koulutuksen käynyt.

No, se paikka siis meni. Olen kuitenkin ollu ihan tyytyväinen nykytyössäni nyt. Mulla on oma vastuualue, jossa sarkaa riittää. Olen myös pienimuotoisesti sijaistanut esimiestäni nyt hänen lomansa ajan ja olen sen tiimoilta saanut tehdä vähän erilaisempiakin juttuja, kuin mitä normaaliin työnkuvaani kuuluisi. Ja olen saanut tehdä melkein pelkkää arkea ja aamuvuoroa, mikä on kyllä tosi jees tällä alalla. 

Työpäivät on rankkoja, mutta ne kuluu tosi nopsasti. Välillä toki tylsistyttääkin jotkut hommat, jalat on soossia ja selkä kipeä, kädet jäässä ja koivet kankeat. Mutta toisaalta sitten taas tykkään siitä, että työ on liikkeellä olemista ja rehkimistä. Nostamista ja kantamista. Mulla on kaiken aikaa lämmin (muualta paitsi ajoittain käsistä), suorastaan hiki. Ei tarvii miettiä punttisaleja iltaisin.... joskaan ei myöskään kyllä jaksa miettiä paljon mitään muutakaan. Ja jos siis tätä kaikkea vertaan istuvaan työhön, jossa vaan tuijotan tietokonetta päivät... niin pistää miettimään, kumpi on enemmän sitä mitä haluan tehdä? Puolensa molemmissa. 

Kuitenkin siis tämä hetki näin on ihan hyvä. Kenties tulevaisuudessa tulee eteen jotain muuta ja jopa muutoksia. Mutta nyt mennään näin.

Ja hei, parasta just nyt on se, että tänään on juhannusaatto ja mulla alkoi kesäloma! Edessä siintää muutama viikko rentoa kotoilua, aamulla pidempään nukkumista (mitä nyt tänä aamuna koirat herätti ekan kerran klo 5...), huushollin siivoilua (oikeesti odotan sitä, että räjäytän lian pois joka nurkasta!!) ja pientä reissuakin olis tiedossa.

Juhannussää ei ole mitenkään erityisen hyvä, eikä meillä ole oikein mitään suunnitelmia tälle päivälle, mutta ei meillä yleensäkään suuremmin juhlita mitään koskaan. Saa nähdä mitä päivä ja ilta tuo tullessaan. Toivottelen kaikille nyt kuitenkin ihanaa juhannusta, toivottavasti keskikesän aurinko jossain kohtaa pilkahtaa ja voidaan viettää kaikin puolin tunnelmallinen ja ihana yötön yö! Ei pitäis ainakaan kokoista olla vaaraa näillä ilmoilla!

Heli

Marikan kotona

Tänään taas vettä ropisee, mutta eilen saatiin nauttia ensimmäisestä oikeasti kesäisestä päivästä. Ja sitä vietettiinkin sitten hyvässä seurassa, kun blogiporukkamme kokoontui taas, tällä kertaa Marikan kotona. Ja oiiiiii miten ihana koti se olikin!! Jo pihalla minä huokailin ihastuksesta, kun omenapuun alle oli asetettu pöytäryhmä ja sinne omenapuuhun sitten verhoa ja palloa ja lyhtyjä... ♥ Tahtoo tuollasen myös, vaan eipä ole meidän omenapuun alla tilaa...

Marikan koti on niiiiin ihana! Valoisa ja nätti (kuvat ei valitettavasti tee oikeutta sille valoisuudelle, mikä kodissa oli!), paljon ihania yksityiskohtia, kauniita huonekaluja, uutta ja vanhaa. Kyllä oli ihanaa kierrellä ja kaarrella, nappailla kuvia ja saada inspiraatiota. Marikan kotona pilkahteli söpöä vaaleanpunaista siellä täällä:

 Ja sitten tuota ah niin ihanaa (oikeesti siis, tykkään!!) vanhojen talojen väriä, vaaleanvihreää, plus vähän kapeampaa panelia, mitä usein näkee just noissa vanhoissa rintsikoissa,  ja mikäli oikein olen notiseerannut, nimenomaan noissa ihanissa lasikuisteissa:

Ja miten kivasti oli muutenkin sisustettu tuo kuisti!! Kenkäkori, kynttilöitä, sinkkisaavi, virkatut verhot, irtonainen ikkuna jossa pisaroita... tykkäsin tosi kovasti!

Siellä sun täällä muuallakin oli kivoja tuunauksia ja tavaroita ja yksityiskohtia - paljon kaunista katseltavaa. Yläkerrassa oli makuutilat, jotka oli mielestäni myös sisustettu tosi suloisesti. Vanhempien makkarista sai ikkunan auki ja kesätuuli puhalsi sisälle - tuli jotenkin niin hyvä fiilis siitä, tosi kesäinen ja rento! Olis ihanaa ottaa päikkärit siinä sireenien tuoksuisessa ilmassa... tuoksu oli aivan huumaavan ihana, rakastan sireenejä!

Lasten makkarissakin oli tosi kivan näköistä. Mua viehättää tällainen jollain lailla vähäeleinen, mutta kuitenkin persoonallinen tyyli. Huone on selkeästi lastenhuone, kuitenkin ilman joka tuutista pursuavaa lelu- ja värikaaosta. Sit tuollasia aivan mahtavia persoonallisia pikkujuttuja, kuten viirinauha, turkoosi hylly, pilkkuseinä... Mustaa ja valkoista, pastellivärejä, mutta ei kuitenkaan lähellekään liian yksinkertaistettua. Aivan ältsin söpö huone!

 Ja sitten ne herkut... uuh!! Meillä on nämä tapaamiset aina nyyttärijuttuja, joten tarjolla on jos vaikka mitä herkkuja. Esimerkiksi noita aivan mahtavia valkosuklaa-kookos-mansikoita, croissanteja, melonia, suklaapopcornia... unohtamatta tietenkään kuohujuomaa!

Mansikkakakkuakin saatiin, kuvassa emäntä ite ihanassa ruusumekossaan (jonka on itse ommellut, jotkut ne osaa!!). Kyllä oli herkut mitä parhaimmat, samoin seura! Paikalla olivat tällä kertaa Krisse, Laura, Jessica ja Katja. Kiitos seurasta leidit ja kiitos Marikalle kutsusta!! 

* * *

Kivaa ensi viikkoa kaikille!

Heli

ehkä jo ensi vuonna

Nyt on päästy sen verran kesän makuun, että puput muutti eilen pysyvästi kesäkämppäänsä. Kuva tosin on viime kesältä, mutta ei välitetä siitä... en ole nimittäin juurikaan kuvaillut muuta kuin mummon kullannuppusta viime aikoina. No enivei, tuollanen se pupujen kesäkoti nyt kuitenkin on, paitsi että siellä on nykyään rastasverkkoa kattona, tai ne mitä siellä nyt on talven jäljiltä hengissä... lumi painoi aidat melkein linttaan talvella ja verkot piti repiä hajalle, eikä jostain syystä (=saamattomuus & rahattomuus) olla saatu uusia tilalle hankittua.

Koitan tässä inspiroitua tekemään jotain myös tuolle meidän padalle. Tuokin kuva siis viime kesältä... nythän siinä padassa edelleenkin kukoistaa ne talveksi laitetut kanervat. No, keskiviikkona koittaa viimein se hartaasti odotettu tilipäivä ja jospa vaikka sitten hommais kesäkukkasia pataan. Onhan ne mun kanervat kieltämättä jo aika nolot siinä... Toisaalta mua ei oikeastaan vois vähempää kiinnostaa mokoma pata, saatikka mitä kukkia siinä on... 

Oikeesti: miten voi olla ihmisellä näin iso epäkiinnostus pihaa/puutarhaa kohtaan??? Ihailen kaikkia ihania pihoja, mutta oman kanssa olen aivan saamaton.

Kummalliset viileät ja etenkin tuuliset on kyllä ollu kelit. En tajua näitä tuulia - en muista, että ennen olis tällä lailla päiväkausia ja vissiin jo viikkokausia tuullut niin, että nurkat vaan ulisee. Kun en muutenkaan ole minkään sortin ulkoilmaihminen, niin kylläpäs on oikein hyvä tekosyy olla sisällä, kun "ei tuolla ulkona voi tehdä mitään tollasella tuulella"... (ikään kuin mä tekisin muutenkaan...)

Totta puhuakseni eilen vähän heräsi kyllä pientä (siis tosi pientä!) innostusta vähän kaunistella pihaa tai kotia. Selailin nimittäin pitkästä aikaa Ilona Pietiläisen kirjoja, joita mulla on kolme kappaletta. On niissä kyllä vaikka mitä tosi suloista ja ihanaa, vaikkakin minun makuun ehkä hiukan turhan runsasta isompana määränä. Mutta edes jotain pientä kaunista olis ehkä kiva vähän jonnekin laitella. Tämä meidän totaalinen rahapula vaan on estänyt tekemästä oikeastaan yhtään mitään, mutta jospa se alkaisi tästä vähän helpottaa ja sais jotain vähän aikaiseksi. Edes kesäkukat pataan...

Meidän pihaa (joka EI ole tuossa kuvassa) pitäis ensin kyllä ihan vaan siivota ja raivata. Se ei tietenkään maksaisi mitään muuta kuin aikaa ja vaivaa, mutta enpä tunnu saavan aikaiseksi siihen kuitenkaan energiaani "tuhlailla". Toisaalta siellä on jonkun verran myös muiden ihmisten kamppeita, esimerkiksi autoja. (Argh!!) Ollaan kerran jos toisenkin sanottu näille tyypeille, että hakisivat autonsa veks, mutta MITÄÄN ei tapahdu. Lisäksi tontilla majailee järkyttävä määrä tiiliä, joista meidän piti joskus jotain hienoa tehdä... Nyt on lähinnä vaan lahjoitettu niitä pois jokaiselle, joka niitä tarvii. Ja sitten on pari aikoja sitten kaatunutta puuta, jotka on kyllä pätkitty, mutta joista suurin osa edelleen makaa pitkin poikin. Ja sitten on se kynnetty osio, josta näkyy jo pitkää heinää pukkaavan... Kaikki on kesken, levällään, pitkin poikin, sotkuista, sekalaista... *huoh*

Ajattelen tosi usein, että olispas meillä vaan ihan pieni piha. Sellanen rivaripiha. Tai sitten meillä vois olla isokin piha, kunhan sen olis joku joskus laittanut johonkin kuosiin. Mä sit ehkä osaisin/jaksaisin/viitsisin sitä pitää kurissa ja nuhteessa. Kenties jopa saisin sitä rakenneltua eteenpäinkin. Nyt olen jumitilanteessa, jossa en pääse edes alkuun... En kerta kaikkiaan osaa ajatella mitä minnekin laittaisi. Varsinkaan kun mikään ei varsinaisesti edes kiinnosta, niin kuin olen tainnut jo muutaman kerran mainitakin... Ja sitten tietenkin hidastaa kaikkea myös noi edellä mainitut rojut ja kamat ja keskeneräiset hommat.

Yksi ihana piha-ajatus olis metsäpiha. Joka siis ei tässä ole mitenkään mahdollinen, koska asumme suopohjaisella savipellolla. Vaikka tähän laittaisi puita, ne olis metsää vasta joskus sitten piiiitkän ajan kuluttua. Mutta olispas helppo ratkaisu, kun piha olis pelkkää mäntymetsää, jossa kasvais kanervaa. (Ei tarttis sitä kanerva-pataakaan sit laitella... ehhehe.)

Juu, mä tiedän, että valittamalla ei MIKÄÄN asia miksikään muutu. Pitäis vaan nousta ja aloittaa jostain nurkasta. Mä vaan olen jotenkin ihan ärsyyntynyt koko pihaan... on se aika tyhmää, että tulee pahalle tuulelle aina, kun alkaa miettiä mitä sille tekis!! Olen lukuisia kertoja koittanut miettiä pihaa, miten sitä laittais ja mistä aloittais. Esimerkiksi joka kevät mietin asiaa ankarasti, tuumin että jospa kasvattaisin vaikka jotain taimia ja laittaisin pienen kasvimaan ja siistisin talon reunustat. Sitten tulee kesä, mitään ei ole tapahtunut.... ja syksyllä totean, että ei ollut tämäkään kesä Se Kesä, Jolloin Pihaa Laitettiin... Toisaalta viime vuosina on kaikki kesät menneet remontteja vääntäessä. Tänä kesänä ei remontoida mitään suurta, mutta miehelle olen kyllä ukaasit antanut, että nyt olis paree listojen ilmestyä sitten paikoilleen viimeinkin. 

Jos tarkkoja ollaan, juurikin tänään olin taas "vähän" kireenä tästä piha-asiasta ja tekis mieleni heivata taas se asia mappi ööhön... että jos vaikka ensi kesänä sitten se piha olis tarkemmassa syynissä, tehtäis talvella vaikka vähän suunnitelmia ja annettais vielä tämäkin kesä mennä ihan entiseen malliin... eli ei tehtäis mitään... paitsi mies kyllä tuota nurmikkoa ajelee aina välillä iltojensa iloksi.

Joo. Mä taidan hakea loppuviikosta muutaman kukan pataan ja muuten unohtaa koko jutun taas. Vissiin paras suunnitelma tämä, joten se siitä tällä erää. Raportoin kyllä sit taatusti heti, jos jotain mielenkiintoista pihalla tapahtuu... Sitä odotellessa!!

Heli

kesäkuun eka

Huhhuh miten tuulinen päivä! Kuva on vuoden takaa, mutta suunnilleen tuolta näytti kyllä tänäänkin, traktorin aiheuttamaa pölypilveä myöten. Viime viikolla tässä ympärillä kulotettiin, olipas melkoinen näky kun perjantaina tulin kotiin töistä ja viereisessä pellossa oli hirveät lieskat...

Tuo etualan musta alue on siis ihan tuosta meidän ojan takaa... Että joo, ei tarvii miettiä täällä maalla ikkunoiden pesua ennen toukotöitä todellakaan, kyllä sen verran pöllyää kun pelloilla töitä tehdään. Tänään itse asiassa traktori äesti (tms...) tuota kulotettua aluetta, että siellä sitten pölyn lisänä vielä nokikin pöllysi...

Kesälomat on lapsilla alkaneet. Kuopus heitti hyvästit steinerkoululle ja siirtyy ensi syksynä tavallisen peruskoulun puolelle. Toisteks nuorimmainen, ammattikoululainen, totesi ekan vuoden jälkeen, että ei ole oikealla alalla, joten hän tekee ensi vuoden aikana uudet suunnitelmat. Toisteks vanhimmainen taas joutui toteamaan, että kuukauden loppukiri ei riittänyt, vaan liikaa oli selvitettäviä kursseja jäljellä... hän siis jatkaa ensi syksynä vielä opintojaan, toivottavasti sitten jouluksi valmistuu ammattiinsa.

Noh, eihän tuo siis ihan perustyyliin mennyt, kun jokaisella on jotakin muutosta... mutta väliäkö hällä. Pääasia, että jatkossa asiat sujuu, ehtiipä nuo pojatkin vielä ammatit hankkia, vaikkakin vähän pitkän kaavan kautta... Kuopuskin ottaa vuodella pitkäksi, kun lähtee syksyllä kertaamaan seiskaluokan sinne peruskoulun puolelle, koska steinerkoulu on niin kovasti erilainen, ettemme usko hänen pärjäävän tavallisessa koulussa ilman kertausvuotta.

Mulla on takana jokseenkin raskaat kaksi viikkoa. Töihin paluu on ollut ihan kivaa, mutta todellakin raskasta. Koko päivä on silkkaa painavien taakkojen kantamista ja nostamista ja vaikka työskentelen pääosin kylmässä, hiki vaan valuu koko ajan. Jalat on töiden jälkeen ihan soossia, eikä jaksais illalla tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ja joka päivä tuntuu, että työaika loppuu kesken, enkä meinaa mitenkään ehtiä saada hommiani valmiiksi. Koko ajan on kiire, istumaan ehtii sen 2 x 12 minuuttia päivän aikana...

No, mä kyllä tykkään tosta hommasta. Aika kuluu ihan siivillä ja koko ajan on tekemistä. Siitä en vaan tykkää, että koko ajan on riittämätön tunne, kun ei vaan kerta kaikkiaan meinaa ehtiä saada työtään valmiiksi työajan puitteissa. Ainakin nyt alkuun on sellanen tunne. Ehkä tässä vielä oppii priorisoimaan hommia ja kunhan saan ton osastoni kokonaan "haltuuni" niin hommat nopeutuu.

Viikonloppukin oli aika rankka, vaikka mukava olikin. Olin tyttöjen kanssa reissussa, ajamista kertyi yhteensä noin 1000 km. Huristeltiin ensin perjantaina siskon luokse Tampereelle ja siitä sitten lauantain aikana Vaasaan kummipojan yo-juhliin ja vielä takaisinkin. Sunnuntaina ajettiin takaisin kotiin. Ihana oli nähdä tuttuja ja sukulaisia, mutta kyllä tollanen tuntikausien ajeleminen on myös melkoisen uuvuttavaa puuhaa. Eilen illalla olinkin aivan töttis, että siitä sitten reippaana vaan kohti uutta rankkaa työviikkoa taas..

Mun PH-dieetti on mennyt aivan plörinäksi. Alku oli ihan lupaava, vaikka jouduinkin heti kyllä soveltamaan ohjeita, jotka ei todellakaan ollu tehty kasvissyöjälle. Proteiinin osalta siis aika hankala toteuttaa, jos ei halua syödä myöskään soijaa taikka quornia. Muutenkin jouduin soveltelemaan vähän siellä sun täällä, kun ei ollu just ihan oikeita aineksia saatavilla. 

Mä en oikein ollut tyytyväinen siihen dieetin ohjeistukseen. Minusta annokset oli välillä aivan minimaalisia ja sitten taas toisaalta aivan järjettömän suuria. Välillä oli kauhee nälkä ja välillä sitten taas ihan yliturpea olo. Mun maha reistaili aika lailla koko ajan. Välillä en jaksanut syödä välipalaa taikka iltapalaa ollenkaan, ja sen kyllä sitten huomasi seuraavana päivänä. Sekavat työvuoroni teki ruokien ajoittamisen jotenkin todella hankalaksi. Ja sitten oli noi viikonlopun juhlat ja kyläilyt. Ja sellainen huomio vielä, että jos jotain siellä foorumilla kysyin, en saanut yhtään kertaa sellasta vastausta, mikä olisi oikeesti avannut mulle sen kysymäni asian... se oli aika turhauttavaa.

Minä siis luovutin ja ajattelin, että ehkä joskus toiste... enkä kyllä pode asiasta minkään valtakunnan huonoa omatuntoa. En vaan nyt malta, enkä kerta kaikkiaan ees jaksa, keskittyä tuohon. Otan ohjeet talteen ja katon jos toteutan tämän joskus paremmalla ajalla, sitten kun elämä on vähän tasoittunut tuolla töissäkin. Tai sitten en toteuta. Joitakin ihan hyviä ohjeita sieltä tarttui matkaan ja niitä saatan toteuttaa ilman sen suurempia dieettejä. 

Minä en kokenut dieettini aikana sitten minkäänlaisia muutoksia olossani. En piristyny yhtään eikä muutenkaan ollu mitenkään "puhdistunut" olo. Painokaan ei pudonnut yhtään, vaikka moni siellä foorumilla hehkutteli, että kiloja oli heti karissut. Joten ei nyt mitään kauheen isoja hurraahuutoja saa minulta tämä dieetti miltään osalta, vaikka tietenkin asiasta on vaikeaa suuremmin mitään muutenkaan sanoa, kun en kerran sitä loppuun asti edes tehnyt.

Piakkoin minusta tulee muuten opettaja - alan opettamaan meidän lapsille autolla ajamisen jaloa taitoa! Ostan kaveriltani polkimet ja ne viritellään sitten mun autoon, ja sitten alkaakin hurja autokoulu... Iso säästö on opettaa lapset itse, ja mä saan opetettua ensin nyt kaksi lasta samalla kerralla ja sitten syksystä alkaen vielä kolmannenkin. Meillä siis noi isommat lapset on jo 20v ja kohta 19v, ja kolmas täyttää syksyllä 17v (eli sitäkin saa sitten alkaa jo opettamaan)... ei vaan ole ollut varaa laittaa tyyppejä autokouluun aikaisemmin. 

Olen miettinyt tätä itse opettamista jo pitkän aikaa, mutta meillä ei ole oikein ollu siihen sopivaa autoa. No nyt on, mun nykyinen auto on ihan superhelmi yksilö: maksettiin siitä 100€, ja se on siis paras auto ajaa mitä mulla on ikinä ollut!! Mies fiksaili sen todella hyvään kuntoon ja siinä on myöskin melko uusi moottori jne jne... Eli siihen nyt sitten vaan polkimet kiinni ja menoksi! Saa nähdä miten mun tunnetusti melko lyhyt pinna kestää tän pestin...

Jaahas, tarttee vissiin alkaa kohta suunnistaa nukkumaan. Herätys on aamulla klo 5, koska menen jo kuudeksi töihin... No, ei mulla mitään, mutta poikakin menee kuudeksi ja sillä on edessä 25km ajomatka - mopolla... (minä hurautan 3km työmatkani autolla, ehhehe...) Hienoa, että poika sai kesätöitä, mutta kieltämättä minunkin mielestä tuntuu hivenen kohtuuttomalta tuo matka sinne töihin (etenkin, kun se on taitettava todellakin sillä mopolla) ja kellonaika milloin aloittavat. Itsellekin nuo kuuden aamut on aikamonen uroteko, saatikka jos niitä olis joka ikinen työaamu kuukauden ajan... no, luonnetta se kasvattaa, eiks niin, ja mä luulen, että tsemppiäkin siihen riittää, kun luvassa on sitä omaa rahaa... ja se ajokorttikin, koska lapset joutuu korttinsa kuitenkin itse maksamaan (minä kustannan kyllä sitten bensat ja polkimet).

Tällaiset sekavat selitykset vielä sekavampien kuvien kera tänään... olen "vähän" väsyny...

Heli