kevättä ilmassa

Viime yönä siirrettiin kellot kesäaikaan. Ihan huimaa, miten vauhdikkaasti aika kuluu - kohta on todellakin jo kesä!! No, ainakin toivottavasti... Ja mullahan on siis kesän suhteen vielä asiat ihan auki, eli sinänsä ihan ok, jos nyt vähän himmailtaisi tässä vielä sen kesän saapumisen kanssa.

Aurinkoisena perjantaina kävin vähän tuossa pellolla ja metsässä koiran kanssa ja sieltä otin näitä ihanan valoisia kuvia. Tuulihan täällä on ollut melkoinen viime aikoina, mutta kun mittarissa ei ole montaa pakkasastetta - tai on jopa plussalla - niin mikäs siellä ulkona ollessa!

Minä siellä "kärpäsenä"... mulla on siis tollaset rillien päälle laitettavat aurinkolasit, ja onhan ne aika hassun näköiset kieltämättä. Mutta no, ne on tosi kätevät ja hyvät.

Noita jälkiä epäilen ketun jättämiksi... Hienosti ovat tuossa hangen pinnalla!

Ja nuo on sitten ihan omat ja koiran jäljet. Kyllä oli rankkaa tarpoa tuo peltopätkä, kun joka askeleella upposi... välillä aika syvällekin, yli puolen säären. Olis kyllä lumikengät olleet kätevät tällä kertaa!!

"Taustamusiikkina" ulisee parhaillaan formulat... meillä on täällä oikein tosifani sohvalla! =D Ukko osti tuon lippiksen silloin viime keväänä sieltä Barcelonasta, kun oli katsomassa kisoja. Ihan vitsinä se tuon laittoi eilen päähänsä, kun formulakausi taas alkoi ja ekat aika-ajot oli meneillään. Nyt siis kisat vonkuu tuolla olkkarissa mun selän takana. Kyllä mäkin aina sen lähdön katson, mutta hyvin harvoin viitsin koko kisaa seurata. Go Kimi joka tapauksessa!! Ja Valtsu myös!!

Tämän kuvan laitan sen vuoksi, että olin täysin ällistynyt ja hyvin vaikuttunut, kun mummon pieni 3-vuotias osasi viikata pyyhkeen ihan itse, ilman että siis näytin mitään mallia. Ensin kolmeen osaan pitkittäin, sitten poikittain. Oikeesti! En raaskinut yhtään suoristella viikkausta, vaan laitoin sen kaappiin ihan tuollaisenaan. Niin hieno! ♥

Otin myös kuvan pyyhkeestä tyttärelle (eli pikkuneidin äidille) ja kehotin antamaan jatkossa pikkumurulle viikkaushommia. Neiti nimittäin sanoi, että kun äiti ei anna hänen viikata, mutta mummo antaa. =D Mä yleensäkin aina otan tuon pienen auttamaan, hän niin intona just vaikka kiskoo pyykkiä koneesta tai "viikkaa" tai vaikka kantaa astioita kaapista pöytään. Saan myös aina itse tehtyä hommia eteenpäin, kun otan pikkuisen siihen apulaiseksi.

Mä muistan, miten parasta se aikanaan oli hoidossa, kun sai olla se pikkuapulainen, jolle laitettiin essu ja joka sai auttaa ruokailussa... Sellasten "oikeiden hommien" tekeminen on niin tärkeää silloin, kun on itse vielä pieni!  En muista, otinko aikanaan omia lapsia auttamaan... mun tapa kun on vähän sellanen "no mä hoidan tän homman itse nopeammin". Toivottavasti ees joskus otin! Ja toivottavasti päiväkodeissa on edelleen tapana tuo pikkuapulaisten käyttäminen. Se on oikeesti mun lämpimin muisto siltä ajalta, kun olen itse ollut jossakin hoitopaikassa!

Mulla on täällä muuten ihan pikkiriikkistä sisustelua tapahtunut. Sain tuollaisia maailman ihanimpia mustapohjaisia kasvitauluja pari kappaletta (ja yhden vaalean) ja olen niitä ensinnäkin nyt viikon verran suoristellut olkkarin paksun maton alla... ja nyt sitten eilen mietin, mihin ripustelisin niitä. Yhdelle löytyi vasta paikka, eli se on nyt tuossa silmieni edessä tietokonelipaston yläpuolella. Aijai, on se niin ihana!! ♥ Sopii minusta niin hyvin tuohon. Kun nyt vielä keksisi noille kahdelle muullekin paikat jostain... 

Tällaista tänne tänään. Koirulaisen kanssa lähdetään jossain vaiheessa lenkille, toivottavasti kaverin ja koirakaverien kanssa. Muutoin taitaa päivä mennä rauhallisissa merkeissä. Mukavaa palmusunnuntaita ja kesäajan alkua kaikille!

Heli

pieni-suuri projekti on valmis!

Olen joskus iät ajat sitten ostanu itselleni tuollasen valokuvakansion. Tarkoituksena on ollu kasailla sinne kaikki sellaset ruokaohjeet, jotka seilaa ärsyttävästi irrallaan. Olen siis riipassu vaikkapa lehdestä sivun, jossa on kiinnostava ohje, taikka pikaisesti raapustanut jonnekin paperin kulmaan jonkun reseptin. Ja mua siis todella, todella ärsyttää ne repaleiset laput tuolla laatikon pohjalla... Lisäksi useimmiten en sitten vaan koskaan mitään uutta edes kokeile. Eli tavoitteena on ollu saada kaikki ne OIKEESTI käytössä olevat ohjeet yksien kansien väliin.

No, tämä projekti on kyllä todellakin antanut odottaa itseään... Kunnes nyt äskettäin viimeinkin siihen tartuin. Olen tätä asiaa nimittäin kyllä mielessäni työstänyt aina silloin tällöin, koska olen halunnut tehdä homman sillä tavalla harkiten, että sitten ei puolen vuoden päästä ärsytä ja tule mieleen, miten se olis oikeesti kannattanut tehdä.

Olen tuumaillut, että jotenkin haluaisin yhdistää tuonne mukaan noita ihania Anne-Mari Westin kortteja, joita mulla on jonkun verran. En vaan meinaa voida vastustaa, kun jonkun ihanan kaupasta löydän... vaikka mulla ei oikeesti ole niille mitään sen kummempaa käyttötarkoitusta tai paikkaa. Jääkaapin ovessa niitä välillä pidän, mutta tahdoin ne nyt kuitenkin jonnekin paremmin "hyötykäyttöön". Ja nehän passaa tuohon kansion malliin loistavasti.

Mulla on myös viimevuotinen seinäkalenteri ollut tuota samaa Westiä. Olen ne kuvat sieltäkin leikannut ja nyt käytin myös niitä tähän. Montaa en kyllä saanut menemään, mutta edes pari osuvinta.

Minä siis toteutin tämän niin, että kirjoitin kaikki ne hyvät ohjeet wordilla puhtaaksi. Löysin kivan fontin, joka sopi tyyliin ja sitten vaan naputtelemaan. Lopulta tulostin ja leikkasin vaan ohjeet tuollain. Ja teippasin ne sellasella ohuella 2-puoleisella teipillä siististi kiinni kansioon.

Kyllä tuonne sitten lopulta eksyi myös sellasia ohjeita, joita en ole koskaan vielä kokeillut... Ja toisaalta sieltä tipahti myös pois sellasia, joita en ehkä koskaan tule kokeilemaan (siis vaikka olin nekin jo puhtaaksi kirjoittanut, tulostanut, leikannut jne.) Jotenkin tulee vaan sellanen realismi tässä kohtaa vastaan niin vahvasti... että mitä järkeä laitella edes kansioon ohjeita, joista jo nyt mietin, että tuskin tuota jaksan vaivautua edes kokeilemaan... 

Nämä ohjeet on kyllä ERITTÄIN suklaa-painotteisia... useimmat makeista ohjeista on jotenkin suklaisia. No minkäs teet... suklaa on parasta. Nämä on myös kaikki vegaanisia. Koitin kuitenkin kerätä kansioon vain sellasia, joista oikeesti muutkin mahdollisesti tykkäis. Ja siellä on ihan sellaset perusjututkin, kun vaikkapa letut ja munkit (molemmat onnistuu erinomaisesti myös ilman munia ja kasvimaitoon tehtynä!).

Rakentelin kansion niin, että se alkaa noilla makeilla. Ensin on piirakka-tyyppisiä juttuja, sitten kakkupohjat, sitten keksejä... Ja löytyy myös vaikkapa mun lemppari-taatelikakku joulun ajalle, sekä joitakin karkkiohjeita. Lisäksi liimailin tuonne myös muovailuvahaohjeen, jonka löysin yhdestä lapsille suunnatusta keittokirjasta.

Suolaisia piirakoitakin koitin tuonne laitella, sekä jokusen ruokaohjeen. Itse asiassa hävitin (=myin pois) keittokirjojani tämän myötä - keräsin niistä jemmaan vain ne ohjeet, jotka oikeasti kiinnostaa ja joita olen vaikkapa kokeillut ja hyväksi havainnut. Mun ei valitettavasti tule kyllä juurikaan mitään keittokirjoja käyteltyä, vaikka olen niitä jokusen itselleni haalinutkin... Koitan niitä välillä selailla ja saada jotain inspiraatiota, mutta kun en vaan saa.

No, tämä oli siis tällainen pieni-suuri projekti. Oikeesti tämän toteuttaminen vei melko paljon aikaa, koska mä olen aivan tavattoman kauhea jahkailija joissakin asioissa... Mä esimerkiksi pyörittelin niitä ohjelippusia ja -lappusia vaikka kuinka kauan pöydällä, kun suunnittelin mitkä niistä on säilyttämisen arvoisia. Lisäksi mä mietin aika paljon sitä, kirjoitanko nuo ohjeet kaikki tuonne itse vai liimailenko sinne vaan niitä lehdistä leikattuja versioita. Päädyin lopulta kirjottamaan kaiken itse, koska sillä tavalla sain kansiosta siistin ja sellasen, että se oikeesti miellyttää mun silmää. Siellä on ihan pari juttua vaan sellasia, mitkä on lehdestä leikattuja.

Oon kyllä iloinen. Nyt mulla on siisti kansiollinen ohjeita, jotka on oikeesti hyviä ja käytössä olevia. (No ok, melkein kaikki... Ajatuksissa on kyllä kokeilla ne vielä kokeilemattomatkin tässä piakkoin...) Kansio on malliltaan todella kätevä; se on aika pieni, siinä on tukevat kannet joiden avulla sen saa pidettyä vaikka pystyasennossa auki, toisaalta siinä on sitten nuo suuret kierteet, joiden avulla sen saa oikein helposti myös avattua tuolleen "yksi ohje näkyvissä" -tyyliin. Tykkään!

Eräänlainen järjestelyprojekti siis tämäkin. Mitäs tykkäätte? Onko teillä vastaavia "parhaat ohjeet"-kansioita?

Heli

käsilaukun sisältö

No niin, tässäpä olisi minun käsveskan sisältöä esittelyssä! 

Mun laukkuna on tuollanen ihana tähtikassi, jonka ostin viime keväänä Barcelonasta. Se maksoi ihan peräti 15€, eli en todellakaan harrasta mitään luksuslaukkuja. Tykkään kovasti tuosta tähtikuosista, lisäksi laukku on tilava ja sen voi sulkea vetoketjulla. Materiaaliltaan laukku on jotain sellasta vettäpitävän oloista. Sisällä on vuori, joka on ohutta kangasta, ja se on yhtä suurta laukkua vaan, lukuun ottamatta pientä vetoketjutaskua sekä kahta muuta pikkutaskua.

Ja mitäs se kassi sitten on syönyt?

Omaan makuun tässä on jopa aika paljon kaikenlaista sälää... Mutta pääasiassa nämä kaikki mulla mukana kulkee ja kaikki on tarpeeseen:

• kalenteri ja kynä - kynä on yleensä työnnettynä tuonne kalenterin selkämykseen, siis tuonne kierresidonnan sisään. Näin se on aina mukana, eikä kynä seilaa kassin pohjalla. Ja kalenterin olen siis itse tuunannut noilla ihanaakin ihanammilla Anne-Mari Westin korteilla.
• aurinkolasit ja niiden kotelo
• kangaskassi ja omatekemä hedelmäpussi, jotka on laitettu nippuun ponnarilenksulla - olen todennut sen paljon kestävämmäksi ja paremmaksi kuin kumilenkin, jolla ensin pidin kasseja yhdessä
• kotiavain, jota pidän siellä vetoketjutaskussa
• pokkarikamera 
• Globe hope -pussukka, jonka sisällön avaan tuonnempana
• rahapussi, senkin sisällön avaan tuonnempana
• puhelin
• Urtekramin käsirasva, ihan paras rasva, suosittelen lämpimästi! ♥
• puhelimen autolaturi, joka on nyt kassiini eksynyt ja sinne jämähtänyt... mutta ompahan mukana, jos tulee tarvista

Tämän Globe hope -pussukan olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten. Se on kulkenut mulla kassissa tollasena säläpussina, joka sisältää:

• särkylääkkeitä (Union Jack-rasiassa - rakastan tuota lippua!!)
• nenäliinoja
• minttupastilleja (koska halusin myös tuollasen Keep calm-rasian...)
• sydämen mallisen kiven, jonka sain joskus yhdeltä silloiselta ystävältä... hän sanoi, että sitä pitää aina pitää mukana, joten olen sitä uskollisesti kantanut kassissani jo vuosikausia, vaikka en ole sen ihmisen kanssa ollut missään tekemisissä enää moniin vuosiin
• laastaria ja näköjään myös rakkolaastarin
• terveyssiteen, jolle ei tosin taida enää olla tarvetta......
• kynsileikkurin
• hakaneuloja, en tiedä oikein että miksi

Rahapussina mulla on tuollanen ihana KLO-Designin pussukka. Sekin on ollut mulla jo vuosikausia ja se on kyllä ihan paras rahapussi ikinä! Se riittää mulle oikein mainiosti, koska - kuten näette - se imee sisäänsä todella paljon tavaraa!! Silti se on pikkuinen pussukka vain:

Pussukka jakaantuu kolmeen lokeroon: takimmaiseen isoon osioon, jonne on oma vetskari, sekä edessä oleviin kahteen pienempään lokeroon, joihin on yksi yhteinen vetskari. Tämä on siis todellakin maailman kätsyin kukkaro!!

Takimmaisessa lokerossa mulla on:

• ajokortti - mulla on vielä tollanen aika isoa kokoa oleva
• elokuvalippu
• terveysjutut: rokotuskortti (ikivanha!), silmälasien tiedot, elintestamentti, kudosluovutuskortti, matkavakuutuskortti, mun ja miehen Kela-kortit (koska miehellä ei ole rahapussia ollenkaan ja minä sitten tätäkin säilyttelen...)
• erilaisia jäsen- tai etukortteja: Animalia, PAM, Clas Ohlson, Body Shop, Musti&Mirri, Avainapteekki, Suomalainen Kirjakauppa, Ikea
• kirjastokortti
• työhön/kouluun liittyviä kortteja: hygieniapassi, turvapassi, työturvallisuuskortti

Etulokeron takimmaisessa osiossa mulla on:

• postimerkkejä
• leimakortteja: Arnold´s (käydään siellä välillä miehen kanssa kahvilla) ja pari luontaistuotekauppaa
• Eläineettisen kuluttajan opas
• setelirahat

Ja siellä etummaisessa lokerossa mulla on:

• S-kortti, Visa Electron ja Plussa-kortti
• kolikot
• metallinen kärrypoletti

Sinänsähän tuollanen lokeroimaton kassi on aika hankala, kun sieltä saa sitten kampetta kaivella pohjalta. Mutta toisaalta tämä kassi on niin kiva, että en välitä siitä... ja mulla on siellä aika vähän tavaraa, joten ihan hyvin sieltä etsimänsä yleensä löytää. 

Ja eihän mun kassi tosiaan aina ole noin yksioikoinen... Usein siellä on tumpattuna muutakin mukaan. Sinne mahtuu kätevästi esimerkiksi varavaatetta, kirja, kansio, evästä... Ai joo muuten, vesipullo mulla kyllä yleensä kuuluukin sinne ihan vakiona, nyt se vaan oli tuossa pöydällä erikseen!

Aika harvoin mä pidän kassia kiinni, yleensä se vaan rötköttää auki jossakin. En ole varsinaisesti mikään "käsilaukku-ihminen", monesti nappaan kauppaankin mukaan vaan rahapussin (ja puhelimen) ja ne kangaskassit. Tuon kassin hommasin, kun halusin vaihtelua mun Marimekon kassille, jota pidin sitä ennen useamman vuoden putkeen. Se oli omalla tavallaan kätevä, kun sen sai heittää olan yli. Mä myös ompelutin siihen vetoketjun, joten se oli reissussakin turvallinen (siellä Espanjassa, ennen tuota uutta kassia). Mutta tosiaan aloin vähän sitten kyllästyä siihen... Aika ajoin oon tosin miettinyt, että voisin vaikka välillä ottaa senkin taas käyttööni. Uskoisin, että nämä kaikki kamat sinnekin tulisi sisälle, vaikka se on kooltaan paljon pienempi.

Vaikka en ole käsilaukkutyyppiä muuten, jostain syystä kuitenkin niitä jollain tavalla himoitsen. En siis osta, mutta aina jotenkin tykkään katsella etenkin sellasia kasseja, missä on paljon lokeroita. Enkä kyllä ole tämän tykkäilyn kanssa yksin - oltiin kerran kaverin kanssa kaupoilla ja hän totesi itsestään aivan saman asian... siellä me sitten hilpailtiin kivoja kasseja, ostamatta kuitenkaan yhtään mitään. (Ja tuossa Marimekon kassissa on muuten juurikin noita taskuja ja lokeroita enemmän...)

Ehkä kaikkein lempparein kassi ikinä on kuitenkin tuo mun rakas Kånken-reppuni. Jos mun pitäisi ehdottomasti vain yksi ainoa kassi omistaa, se olis Konksu. Se onkin mulla koko ajan käytössä koulureppuna. Ja olen sillä mennyt myös esimerkiksi Vege-messut, koska mielestäni on paljon kätevämpää olla molemmat kädet vapaana, kun jossain kulkee - ja asentokin on parempi kuin jos riiputtaisi kassia vain olalla. Se on riittävä pieneen reissuun (esim. viikonlopuksi) ja se on maailman paras reppu kantaa. Mutta asiansa ajaa ja paikkansa ottaa myös tämä tähtiveska, sillä aina ei selässä kannettava kassi vaan ole paras vaihtoehto.

Millainen käsilaukku sulla on? Jos et ole vielä esitellyt sen sisältöä, tekisitkö sen nyt? Minusta ainakin on aina tosi kiva kurkata ihmisten kasseihin, siis tarkoitan näin niin kuin blogien kautta. =D

Heli

koska mä vaan tykkään siitä!

Mua inspiroi ihan tavattoman paljon kaikki kodinhoitoon ja järjestämiseen liittyvät asiat; blogit, kirjat, lehtijutut, ohjelmat... jopa lapsen yläasteen köksänkirja... Olen tosi monta kertaa miettinyt, että miksi, oi miksi, en keksinyt silloin aikanaan itse tätä asiaa tuotteistaa ja saanut siitä vaikka ammattia itselleni?? Tai miksi en ole hakeutunut alalle, jossa sitä voisi toteuttaa?? Tai miksi en vaan mene jonnekin ryhmiin sitä toteuttamaan, esimerkiksi Marttoihin??

No, toisaalta tykkään sitten kyllä vaan toteuttaa sitä ihan itsekseni. Luen, katson videoita ja ohjelmia - ja järjestelen. Kerta kaikkiaan joka viikonloppu mä mietin, että minkähän kaapin mä voisin järjestellä... En todellakaan joka viikonloppu jotain järjestä, mutta no, mieli tekisi kuitenkin.

Mä seuraan esimerkiksi Rakastu arkeen -blogia ja myös Lauran YouTube-kanavaa. (Suosittelen, jos yhtään nämä järkkäilyt kiinnostaa!) Jokaisen videon päätteeksi mun sormet syyhyää järkätä itekin jotain, kenties vaikka sitä samaa paikkaa, mitä videolla on järkätty. Ihailen niin kovasti Lauran todella jämptiä kotia ja järjestystä! Meillä ei ihan niin selkeää kyllä ole, vaikka koenkin, että meillä on järjestelmällistä ja mulla on vähemmän tavaraa kuin monella muulla. No, silti niitä kasoja multa aina löytyy, esimerkiksi nyt on penkkisohvan päällä taas kassi jos toinenkin... MUTTA; ne on niitä pois lähteviä kamoja.

Olen miettinyt sitäkin, että jos olisin filmaattinen tyyppi, tykkäisin itsekin tehdä järjestelyvideoita. Mutta en ole filmaattinen, eli en niitä tee. Mietinkin, että tekisinköhän vaikka postauksia siitä, miten mä järjestän ja mitä meillä kaapeista löytyy...? Koen hyvin suurta samankaltaisuutta Lauran kanssa niin monta kertaa, eli mulla on aivan samoja mietteitä ja samalla tyylillä joku asia hoidossa. Ai että kun on vaan niin ihanaa kaikki selkeys ja se, kun tavaroita on vaan vähän ja tarpeellista, ja ne on paikoillaan!

Ymmärrän kyllä, että kaikille se aihe ei kolahda. No, ei mullekaan kolahda vaikka korttiaskartelu taikka korujen tekeminen, tai kuntosalijutut tai leipominen. Eli meitä on monenlaisia ja hyvä niin! En ollenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla sellasia himojärjestäjiä mitä itse oon. Mulle nää jutut on kuitenkin tosi lähellä sydäntä ja mä vaan kerta kaikkiaan rakastan Marie Kondon yksinkertaistamista taikka vaikka Lauran lyhyitä ja ytimekkäitä videoita. Kyllä, todellakin on kiinnostavaa nähdä, miten joku järjestää kylppärin taikka paketointitarvikkeet!!

Joten mä taidan kehitellä jotain järkkäilyjuttuja tänne itsekin. (Ei vitsi, nytkin on niin kauhee vimma iskeä jonkun kaapin kimppuun.... mä tässä kirjottaessani koko ajan tähyilen sinne tänne, että mitä mä voisin vähän järkätä ja raivata...) Ja jos en tee varsinaisesti järkkäilyjuttuja, niin jotain sinne päin kuitenkin... Musta esimerkiksi kaikki ne sellaset "mitä laukkuni on syönyt"-jutut on tosi kivoja.

Sellaisia lauantaimietteitä siis täällä. Oon herännyt tänä(kin) aamuna ennen kuutta... ja noussut myös jo silloin kuuden kieppeissä. Oon koittanut vähän järkeistää iltoja ja mennä ajoissa nukkumaan, ja tää rytmi onkin nyt sellanen, että nukuttaa armottomasti jo ennen kymppiä illalla ja sitten vastaavasti olen hereillä jo kuudelta. No, arkena se on ihan toimivaa, kun kello soi miehellä kuitenkin 6:15, mutta voishan sitä viikonloppuisin vähän myöhempäänkin nukkua. Toisaalta aamut on mun lempiaikaa, ja tänäkin aamuna olen ehtinyt jo pestä monta koneellista pyykkiä, kirjoitella työharjottelupäiväkirjaa (ja tätä blogiakin), lukea monta lehteä mitkä on olleet rästissä jne.

Itse asiassa....... oon vähän miettinyt, että mulla pukkaa olla päällä nyt sellanen "pakko tehdä koko ajan jotain"-vaihe. Tunnen olevani jotenkin tosi laiska ja saamaton, jos en koko ajan puuhaa jotain. Talvilomalla se oli vähän huonokin juttu, koska koko ajan oli tunne, että on hommat kesken, loma kuluu, kohta se loppuu, hommat on edelleen kesken... Eli en osaa relata. Lomaviikon sunnuntaina olin oikeasti ihan poikki... Eli vaikka tekeminen on kivaa ja innostavaa, se pitäisi silti joskus vaan lopettaa. Ja olla vaan. 

...kuten vaikka tuo kuvan kissa, joka todellakin on "ollut vaan" koko talven, näyttämättä naamaansa pihalla montaakaan kertaa... Se vaan makaa ja syö. Ja nyttemmin näköjään myös pissaa kylppärin lattialla oleviin pyykkikasoihin, argh!! No, se alkaa olla jo jonkun ikäinen, 13,5 vuotta (vaikka ei mielestäni siltikään mitenkään kauhean vanha), joten pitää seurailla jos se tuosta vähän virkistyisi. Ja lopettaisi sen pissailun mielellään myös. En usko, että se on mitenkään kipeä ja siksi pissaa. Uskon ennemminkin, että se vaan kokee, että jaa, en mä tästä taida jaksaa yläkertaan hiekkalaatikolle lähteä, kun voin kusaista tähän pehmoiseen pyykkikasaankin... Se siis majailee tosi paljon tuolla kylppärissä lattialämmityksen päällä. Tuossa sohvan päällä on sitten sen toinen vakituinen majapaikka, ja siihen asettelin kauniiksi sisustuselementiksi siskolta saadun vessan maton... tuo kohta on aina niin raivostuttavasti kuorrutettu karvalla, että jotain piti keksiä!!

Mutta hei... nyt mä taidan lopettaa ja suorittaa seuraavaksi tämän kyltin osoittamaa juttua:

Ja sen jälkeen mä taidan kyllä kuitenkin katella vähän noita kaappeja ja kamppeita... se on kuitenkin mun mielestä ihan parasta hommaa näin lauantain ratoksi!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli

ihanne vastaan todellisuus...

Mietin tänä aamuna herätessäni, miten kaksi(ellen jopa kolmi)jakoinen tyyppi mä oikeastaan olen. Mulla on sellanen "ihanneminä", jollainen siis tahtoisin olla... ja sitten se "oikea minä", joka lähinnä kai kuitenkin olen. Joissain asioissa toimin yllättävänkin epäloogisesti verrattuna siihen, miten ajattelen haluavani toimia, tai miten jopa oikeastaan kuvittelen toimivani. Ja joissain asioissa on aivan kerta kaikkinen ristiriita; mulla on jopa kaksi erilaista ihanneminää, mitkä on täysin vastakkaisia...

Olen tässä esimerkiksi nyt taas into piukeena siivonnut kaappejani. Ihanneminällä on hyvin tyhjät kaapit ja vain tarpeellista tavaraa. Sitten on kuitenkin myös se toinen ihanneminä, joka on oikein kunnon kodin hengetär. Sellanen, joka leipoo, kokkaa ja säilöö sekä parsii ja ompelee. 

Huomasin nämä ristiriidat aika hyvin nimenomaan keittiön kaappien kohdalla. Mulla on oikeasti aika tyhjät kaapit, jotka karsiutuu aina vaan lisää. Haluan pois kaiken turhan. Sitten kuitenkin se toinen ihanneminä, se kokkaaja-säilöjä, säästelee kaappien perällä aina vaan vaikkapa tyhjiä lasipulloja ja -purkkeja, joihin se kuvittelee tekevänsä vaikka mehuja ja hilloja... 

Otin eilen nämä mehupullot kriittisen tarkastelun alle. (Purkkeja en vielä ole analysoinut...) Ihan totta hei, mitä mä kuvittelen? Se oikea minä kun ei tee mehuja. Eikä säilö juurikaan mitään muutakaan. (Tai säilöö: kaupan pakastimessa. Siellä on mahtavat apajat marjoja ja kasviksia... Sieltä niitä voi aina tarvittaessa hakea.) Oikea minä ei myöskään tee kivoja kattauksia, joissa laitetaan mehu sinne pulloon tarjolle. Ihanneminä tekee just sellasia asioita, lisäksi se vielä asettelee ihania servettejä ja ottaa söpöjä kattauskuvia! Oikea minä ei ees juuri koskaan kutsu tänne ketään kelle kattaisi mitään, ja jos jotain kattaa, tyyli on ihan jotain muuta kuin söpöä ja pastellista... lähinnä vaan mehu kannuun ja keksit lautaselle. 

Nyt ne mehupullot on siirretty kaapista poislähtevien kasaan. (No ok, yhden jätin....... ihanneminä ei ihan vielä antanut kaikessa periksi!)

Toinen hyvin epälooginen juttu ilmeni vaatteiden kohdalla. Kun siis minähän olen sitä mieltä, että mitään turhaa ei todellakaan säilytetä. Jos ei jollain ole käyttöä, pois vaan. Vaan miten tässä kävikään... 

Otin työn alle meidän ulkoeteisen kaapissa olevat vaatteet. Eli lähinnä siellä on takkeja ja housuja sekä joitain hattuja, huiveja ja hanskoja. Miehelläni, joka EI ulkoile todellakaan kuin joskus harvoin kun pyydän (=pakotan) mukaani lenkille, on näköjään paritkin eri paksuiset toppahousut. Siis housut, joilla ei oikeastaan ole käyttöä... mutta kyllähän ne nyt toki siellä säästössä pidetään. Ok, tämä nyt on vielä ihan ymmärrettävää.

Sitten tyttären vaatteet. Kaapissa oli toppatakki, josta on ennenkin sanonut, että ei käytä. Se on kuitenkin myös mulle sopiva. Joten... en anna hävittää sitä. (En kyllä tiedä, tulenko itsekään käyttäneeksi...) Sitten oli ohuempi takki, jota ei myöskään aio käyttää. Sekin mahtui mulle, mutta oli selkeästi sellanen, jota en käytä (eli turhan nafti). Mutta... sitten alkoi tää mun "mutta". Tyttö on hakenut opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Entäs jos siellä vaikka tarttisi vaatteita, joilla ei sitten olis niin väliä??? Enhän minä nyt hyvänen aika ala uusia ostelemaan, jos kerran kaapissa on tuollasia ei-niin-kivoja-mutta-kuitenkin-sopivia vaatteita... Myös tytön edellinen talvitakki jäi vielä telakalle odottelemaan, jos sillekin vaikka jotain käyttöä sitten kuitenkin tulisi vaikka siellä koulussa...

Sitten ne kaikki lapaset ja pipot..... Ne on sopivia ja ehjiä. Mitä siitä, vaikka ne on olleet kaapin perällä pari talvea..... Ja sit mulla on myös monen monta huivia, vaikka en oikeastaan ole juurikaan huivi-ihminen edes!! (Nyt lähtikin kyllä monta huivia, vain muutama lemppari jäi.)

Mulle tulee noiden vaatteiden kohdalla just tollanen ajatusklikki, että jos ne kerran on ehjiä, niin miksi laitan ne pois ja ostan kenties tilalle uusia. (Myös "hyvin säästäväinen"-minä tulee tässä esille!!) Mulla on esimerkiksi vanha tuulipuvun takki. Aivan ehjä, vaikkakin jo vissiin yli 10v vanha eikä todellakaan enää mitenkään hirveen mieluinen. MUTKU se on ehjä... Sit mulla on paljon enemmän itseäni miellyttävä tuulitakki (jonka olen saanut siskoltani), joka on väriltään valkoinen ja nyttemmin aivan ikitahrainen. Se on niin törtsön näköinen, että ei sillä oikeesti enää kehtaa mihinkään mennä - MUTKU entäs jos sit on koulussa jotain puun kaatamisia ja mitä lie eräretkiä, niin voishan sitä siellä vielä pitää...... kun se on kuitenkin ihan ehjä muuten. Mietin jopa, että alanko värittelee jokaisen tahran päälle tussilla jotain kukkasia..... (ja mielessä kävin myös, että pitäisikö mennä läpi risukkojen ja ryteikköjen noiden takkien kanssa, että ne ihan oikeesti hajoais...)

Lopputulos: ei yhtään vaatetta poistunut kaapista. Siis vaikka ne siellä on seisseet jo valmiiksi käyttämättöminä aika kauan, osa jopa vuosikausia... (esim. se mun aiempi tuulitakki - joka on kuitenkin ollut aikanaan kallis, on edelleen ehjä, pitää täysin vettä jne jne jne)

Sitten vielä otan käsittelyyn ruokakaapin sisältöä. 

Mun "kätevä emäntä"-minä on hankkinut meille esimerkiksi hillosokeria oikein useamman paketin joskus oliskohan toissavuonna. Mulla on myös jotain ihmeen siirappia, jota oon johonkin ohjeeseen varmaankin ostanut (ja jota on käytetty kenties 1 tl), samoin mulla on kaakaopäällysteisiä taateleita, joita en vaan kerta kaikkiaan voi syödä (ne tekee aivan kauheat kivut ja närästykset mulle!) eikä ne kelpaa kelleen muullekaan. Sit mulla on noita "nyt minä alan syömään terveellisesti"-minän hankkimia juttuja, kuten kvinoaa, belugalinssejä ja soijajauhoja, jotka käytännössä ei vaan millään hyppää mukaan mun ruoanvalmistukseen... Lisäksi löytyy myös vuosi sitten vanhentunutta kuivahiivaa (koska kyllähän sitä nyt vielä voi käyttää...), kivikovaksi kuivanutta fariinisokeria ja ilmeisesti pohjaton purkki viherjauhetta, jota en koskaan muista käyttää...

Mun "kaikki turha pois"-minä on jo moneen kertaan katsonut monia noista sillä silmällä, että nyt ne lähtee... Mutta sitten tulee ongelma: enhän mä nyt voi roskiin niitä heittää!!! Nehän on RUOKAA, päiväykset on vielä ihan ok ja kaikkea. Mutta MIHIN IHMEESEEN voi laittaa ruoka-aineita, joita ei käytä??? Mä koitan kyllä aika ajoin tsempata itseäni käyttelemään noita kaikkia. Mutta miten ne vaan ei ollenkaan koskaan tule käyttöön?? Mä oikeesti välillä jopa nostelen niitä tohon pöydälle, että "nyt teen tästä kvinoaa" ja "nyt muistan laittaa tätä (kamalan makuista) viherjauhetta smoothien joukkoon". Ja sitten vaivihkaa palautan ne kaappiin/hyllylle...

Sitten vielä yksi asia. Minä pidän itseäni siistinä ihmisenä. Ihannetapauksessa esimerkiksi keittiön pöytä on tuollainen kuvan kaltainen: tyhjä, siisti, vain kynttilöitä jokunen siinä kauniisti... 

Käytännössä pöytä on koko viikon näyttänyt lähinnä tältä:

Että se siitäkin kuvitelmasta... 

Tänään on nyt kuitenkin sellanen päivä, että tasot siistiintyy ja tavarat siirtyilee oikeille paikoilleen. (Paitsi en kyllä edelleenkään keksi, mihin ne hillosokerit sun muut laittaisin...) Laitoin myös viimein FB-seinälleni kuvia myytävistä kamppeista, mitä aitta pullistelee. Ai että, siinä on kyllä mulla yksi murheenkryyni lisää... ei tuollasta tilaa sais ees olla, minne voi vaan ovesta vipata roinat, jotka sit jää sinne pyörimään ikuisiksi ajoiksi... Hiukan on sellanen fiilis, että sinne nämä "ehkä kirpparille menevät" kamatkin tänään vielä päätyy. Onneksi eilen poika ja miniä otti joitakin kamoja tuosta satsista, vielä kun sais loputkin jonnekin eikä tarttisi sitä kirpparia ees alkaa ajattelemaan...

Sitä piti vielä kysymäni, että ootteko te enemmän sellasia loogisia, järkeviä ja tasaisia ihmisiä, vai tällasia "monipersoonaisia" niin kuin minä?

Oikein mahtavaa pakkaspäivää kaikille - mä taidankin nyt ihan ekana laittaa tulet uuneihin, täällä alkaa olla aika vilakka! (Aamulla oli mittarissa -25 astetta... nyt on kello pian 11 ja mittarissa "enää" -12, juhuu!!)

Heli

lomaviikon touhuja

Voihan kääk! Lomaviikko mennä huristelee kauheeta vauhtia eteenpäin - kohtahan se on jo ohi... Mä en oo tehnyt oikein mitään. (Toisaalta, eikö se ole loman tarkoitus..?) Ulkona on niin kylmä, että en siellä juuri kyllä ole nenääni näyttänyt edes. Tuollasen loimottelevan tulen ääreen ehkä voisin mennäkin, jos sellasta olis tarjolla... Kuva on koulukaverin kodalta, jonka ympäristössä oltiin ennen lomaa harjoittelemassa ensiaputaitoja. Koulussa oli siis EA-ykkönen ja sen tiimoilta opin muun muassa käyttämään deffaa:

En kyllä tiedä, miten sitten tositilanteessa kävisi... että osaisinko. Vaikka toisaalta tuo on kyllä niin helpoksi tehty, että voiko sen kanssa edes epäonnistua? No enivei, nyt pitäisi olla ensiaputaidotkin sitten hanskassa. EA-kakkonen on sitten parin viikon kuluttua vuorossa.

No juu. Mun loma alkoi itse asiassa kyläreissulla, kun kurvasin taas ystäväni luokse Helsinkiin heti perjantaina. Lauantaina käytiin sitten vegemessuilla, jonka suhteen meillä oli tänä vuonna paljon parempi onni kuin viime vuonna. Nyt meillä oli valmiit liput ja päästiinkin suoraan sisälle. Ja saatiin maistella vaikka jos mitä! Hiukan sieltä myös ostelin jotain, eli siis vain ja ainostaan herkkuja...

Ihan superhyviä olivat esimerkiksi nuo kuppikakut, joita sai ostaa Tuulispään pisteeltä. Oih ja nam!! ♥ Mä ostin maisteltavaksi minttusuklaan, oreon ja suolapähkinä-kinuskin, enkä kyllä osais laittaa ees paremmuusjärjestykseen, niin hyviä olivat joka ainoa! Nuo suklaat oli myös todella houkuttelevia ja ostinkin jotain pähkinäsuklaata. (Nuo suklaakuvat on ystäväni ottamia.)

No sitten kun sieltä stadista kotiuduin, olikin seuraavaksi vuorossa lapsenvahtikeikka! Meidän pikkuinen neiti tuli mummolle ekaa kertaa oikein yökylään maanantaista tiistaihin, kun vanhempansa olivat jonkun (minulle täysin oudon...) bändin keikalla Tampereella. Täytyy sanoa, että kylläpä olikin vikkelä neiti ja mummo ei ehtinyt muuta tekemään kuin perässä kulkemaan ja vahtimaan...

 Joka paikka piti tutkia ja vähän väliä roikkua mummon sukanvarressa...

Ja koko ajan oli suunta ylöspäin! Neidillä on ikää 7 kk (viikon päästä 8kk) ja hän on kyllä todella nopea ja näppärä jo. Konttaa vauhdilla ja todellakin kiipeää seisomaan milloin minnekin.

Niin huvittava tuo haara-asento... ja siinä sitten yleensä pitää myös hytkyä ylös alas. 

Yö meni ihan hyvin, tein neidille pesän viereeni meidän sänkyyn ja sinne hän sitten simahti pienen taistelun jälkeen illalla. Yöllä oli kolme herätystä, jotka hoitui ihan hyvin ja pulloon pieni taintui. Miestä jouduin kyllä juoksuttamaan hakemaan lisää maitoa ja vaippakin piti keskellä yötä vaihtaa, kun se oli niin märkä jo. Ja yksi herätys oli sellanen pitemmän kaavan mukainen, että piti kammeta neiti moneen kertaan aina uudelleen vaaka-asentoon. Mutta sellaset 11 tuntia kaikkineen me siellä pötkötettiin, kun tyttö nukahti illalla 20.30 ja aamulla noustiin sitten lopulta ylös 7.30. Ihan hyvin minusta!

Päikkäreitäkin nukuttiin pariin otteeseen sitten tiistaina. Kyllä ne vauvat on niin suloisia, kun ne nukkuu!

Kun lapsonen lähti omaan kotiin, jatkoin innolla kaappien penkomista täällä kotosalla. Mä oon pidemmän aikaa jo miettinyt, että haluaisin käydä läpi meidän legolaatikon, kun siellä on niin paljon sellasta "turhaa", joka vaan täyttää laatikkoa mutta jota tuo isompi lapsenlapsi ei tarvii. Eli esimerkiksi tekniikkalegoja ja bioniclen osia poikien jäljiltä... Kippasinkin sitten koko lootan lattialle ja perkasin nuo sieltä pois. Nyt olis tällaiset...

...ja mietin, että mitähän mä nyt sit noille tekisin... Legothan varmaan menis kirpparilla kaupaksi, kun vaan viitsisi sen kirpparipaikan ensin varata. Toisaalta mulla on niin vähän mitään myytävää, että ei ehkä mitään pöytää kannata ees varailla. No, jatkan kaappien raivailua vielä ja katson, irtoaako niistä lisää pöydän täytettä.

Pakkasta on totisesti pidellyt! Meillä on ollut jo monta päivää mittarissa yli 20 asteen pakkaslukemia ainakin aamuisin. Puita on kannettu ja pesät on olleet kuumana... Ja villasukille on käyttöä. Mulla on tollasia kuvan kaltaisia tosi tyylikkäitä virityksiä nää kotiasut täällä, eli tuossakin kahdet villikset päällekkäin. Lisäksi on täytynyt laittaa verkkarit sukkahousujen päälle, että tarkenee. Yleensä siis hiihtelen täällä vaan paksuissa sukkahousuissa tai trikoissa...

No toisaalta, ulkona on myös aivan mielettömän kaunista! Aurinko helottaa ja kelit NÄYTTÄÄ mitä ihanimmilta... Mutta kyllä mä ainakin oon aika jäässä tuolla, jos vähänkin sitten on vielä viimaista. Koiraa pitää vähän ulkona käyttää, mutta eipä sekään mitenkään suurella innokkuudella sinne tunnu haluavan... Sille pyntätään näillä keleillä päälle myös villaa ja toppaa, eli alle villapuku ja päälle vielä toppapuku...

...paitsi että tuossa kuvassa sillä näkyykin olevan toppapuvun alla sellanen "avaruuspuku", joka ostettiin vanhemmalle koiralle viime talvena, kun se niin kovasti ja selkeästi paleli. Tuon puvun pitäisi pitää lämpö siinä iholla, toimii siis samalla tavalla kuin avaruuslakanat ja muut vastaavat. (Kuva on tyttären ottama.)

No, hiukan ollaan täällä myös urheilullisesti aktivoiduttu: ostettiin eilen illalla meille suksipaketti yhdeltä tuttavan tuttavalta. Ei sillä, että ne välineet tekis meistä urheilullisempia, mutta hei, meillä sentään olis nyt mahdollisuus vaikka hiihtää joskus... =D No oikeasti tyttö kyllä lähti jo heti illalla (siis joskus klo 21) testaamaan suksia ja kyllä ne taisi ihan kiva ostos olla. Monot ainakin on niin hienot, ettei meillä oo koskaan moisia ollut aiemmin:

(Kuva on sen myyjän ottama.) No mutta nytpä ei tarvii sit kuin vetää monot jalkaan ja sukset perään ja pinkaista vaikka tonne pellolle joku päivä. Mä en ymmärrä mitään voiteluista ja sellasista, joten toivotaan, että suksille ei tarvii tehdä mitään... Nämä on nyt sellaset kimppasukset, kun ollaan tytön kanssa niin saman kokoiset että voidaan yhdessä niitä käyttää.

Aloitin muuten eilen yhden ikuisuusprojektin tekemistä... nimittäin monenlaisten ruoka- ja leivontaohjeiden kasaamisen yksien kansien väliin. Kirjottelin kaikki epäselvät raapustukseni tietokoneella puhtaaksi ja tulostelin ne, leikkelin ja teippasin niitä kiinni kansioon... ja sitten se teippi tietenkin loppui aivan alkumetreillä. Huokaus. Pitää hakea sitä lisää ja sitten vaikka joskus voisin senkin tänne kuvata, siitä tulee nimittäin aika kiva!

Nyt mä taidan heittää viimeisetkin puut uuneihin ja jatkaa jostain kaapista tätä iki-ihanaa lempipuuhaani, eli raivailua. Oikein aurinkoista ja ihanaa viikon jatkoa teille kaikille!

Heli