torstai 14. marraskuuta 2019

yökukkuja


No huhhuh. Siis en tajua tätä, miten on aivan unet sekaisin!! Kello on tällä hetkellä 01.18 eikä nukuta yhtään.

Tai no kaippa osansa on sillä, että olen viime aikoina tuijottanut tuota sinistä (?) valoa aivan tosi paljon. Paitsi että teen tietokoneella kaikki koulujutut (joihin kulutan sivumennen sanottuna todellakin melkoisen paljon aikaa), tuijotan sitä myös vapaa-ajalla ihan mittavissa määrin. Löysin nimittäin tovi sitten tosi hyvän YouTube-kanavan, jossa pääasiassa on minimalismi ja aivan ihanan ihana koti. Lisäksi kyseinen tubettaja on kaikin puolin mainio, hauska ja herttainen sekä videoiden suhteen melkoisen tuottelias, joten katseltavaa todellakin on vaikka kuinka paljon. 

Ja minä siis kahlaan (tavoilleni uskollisena) läpi KAIKKI hänen videonsa aloittaen sieltä alusta. Tällä hetkellä olen menossa toukokuun 2019 kohdalla, joten vieläkin katseltavaa riittää - mikä on toisaalta tosi ihanaa ja toisaalta taas sitten huono juttu, koska en todellakaan malttaisi edes nukkua, kun vaan haluaisin katsoa aina vaan lisää, lisää, lisää...


Toinen juttu, mitä teen ihan himona, on noi sudokut. Teen niitä samalla kun kuuntelen videoluentoja tai iltaohjauksia, aamulla ennen kuin aloitan muut jutut, päivällä vähän joka välissä ja illalla vielä jokusen lisää. Jostain syystä oon niihin aivan koukuttunut.

Tänään satuin hetkeksi telkkarin ääreen ja siellä tuli joku ohjelma riippuvuuksista. Tunnistan kyllä itseni siitä sakista. Mulla on riippuvuuksiin vissiin jotain geeniperimääkin (useampikin alkoholisti suvussa) ja olen elämäni aikana huomannut todellakin itsessäni monia addiktioita ja myös riippuvuudesta suoraan toiseen siirtyilyä. Hirveästä terveysintoilusta tolkuttomaan kännäilyyn siirtymistä jne. Nuo on onneksi taakse jäänyttä elämää, mutta hiilarihimo on ja pysyy, vaikka jotkut onkin sitä mieltä, että sellanen ei oo mahdollista.

Sanoisin, että kaikkein pahin addiktion aiheuttaja mulla on kuitenkin some. (Eikös toi YouTubekin ole somea??) On aivan järkkyä, miten mä voin vaan tuijottaa ruutuja tuntikausia, enkä malta lopettaa, vaikka on keskiyö (tai jo paljon sen ylikin, kuten nyt...). Tiedän, että huomenna on karmea nousta, paljon pitäisi saada aikaiseksi, olis erittäin terveellistä mennä nukkumaan mieluummin tunti-pari ENNEN puoltayötä kuin sen jälkeen... Ja silti vaan "katson vielä yhden"...


Esimerkiksi noi minimalismi-videot on aivan valtavan innostavia. Oon siis todella ihan täynnä virtaa niitä katsellessani ja tekisi mieli heti alkaa omia kaappeja raivaamaan ja turhia tavaroita poistamaan, samoin kuin tekemään kaikkia ihania terveellisiä herkkuja ja puunaamaan vessaa (jota en kyllä tosin tee... mutta innokas suunnittelu on vähän niin kuin puoliksi tehty, vai mitä?). Olen hirmu hyvällä tuulella niitä katsellessani! Ehkä se hyvä fiilis on sen koukuttavuuden takana?

Sitten taas välillä, koulujuttuja tehdessä, eli aivan samassa kököttelyasennossa koneella ollessani, olen aivan päänsärkyinen ja tuskissani. Olen viime aikoina työstänyt yhtä itselleni todella hankalaa kirjoitusta, mikä mulle ryhmätehtävästä lankesi - olisin voinut ruikuttaa jotakuta vaihtamaan hommia, mutta ajattelin, että otan sen nyt oppimisen kannalta kuitenkin. Kuitenkin sitä vääntäessäni huomasin, että aina alkoi niskaa nakertaa ja päätä ihan jyskytti! Ei siis puhettakaan, että olisin saanut siitä hommasta virtaa ja hyvää fiilistä...


Olen kyllä nyt sitten miettinyt, että pakko olisi rajoitella koneella (tai puhelimella) notkumista. Esimerkiksi Facebookista olen ajatellut lähteä pois kokonaan, vaikka se nyt ei näistä mun ruutujutuista pahin olekaan. Olen sieltä tyhjentänyt lähes kaiken (myös ison osan kavereita, sorry) ja puhelimestani sen jo poistinkin. Se "iso askel" eli kokonaan häipyminen on kuitenkin ollut vielä työn alla ajatuksissa, koska jostain syystä mietityttää se, menetänkö jotain, jos poistun. Tuskin menetän, joten todennäköisesti lähiaikoina sen suljen kokonaan. (Itse asiassa nyt, kun tätä kirjoitan, miten että miksi mä siellä haluaisin olla, koska yleensä se vaan ärsyttää  mua...? Mutta  sitten taas toisaalta olen esimerkiksi voinut sitä kautta myydä jotain tavaroita pois tosi kätevästi...)

Instassa seuraan aika maltillista määrää tyyppejä (piti tarkistaa; 41 seurattavaa, joista tosin voisin poistaa joitakin - poistin heti, nyt on 33), tuttujen lisäksi lähinnä jotain ekoilu-juttuja. YouTubessa mulla on 5 kanavaa seurannassa (minimalismia, vegeruokaa) ja blogissa on lukulistalla parikymmentä blogia (joista osa ei taida enää edes olla toiminnassa, eli pitäisi karsia niitäkin...). Eli mitään valtavia määriä en edes seuraa, mutta sitten saatankin todella intensiivisesti lukea tai katsella jonkun kokonaisen blogin tai tube-kanavan läpi. Jotenkin ajattelen, että se on vähän niin kuin hyvään kirjaan uppoutumista, haluaa nähdä/kuulla koko sen tarinan alusta loppuun saakka. Mutta tässä nyt ei ole mitään järkeä, että käytän siihen esimerkiksi puolet yöstäni!!


Ei hyvänen aika, en voi uskoa, että kello on nyt jo 02.39. Tässä se aika vaan kerta kaikkiaan vierähtää huomaamatta!! Tätäkin mokomaa tekstiä olen tässä naputellut siis jo kohta puolitoista tuntia... eikä muuten edelleenkään nukuta. Voisikohan osittain johtua myös täysikuusta?? Olen aina välillä havainnut kyllä yhteyden siihen ja valvomisiini, vaikka kyllä tämä ruudun tuijottaminen ihan varmasti myös osaltaan tämän unirytmin rikkoontumisen aiheuttaa. En ole tänään ulkoillutkaan ollenkaan, en kerta kaikkiaan ole kerinnyt, koska tein aamupäivän tosi tiiviisti koulujuttuja, sitten saman tien kun sain ne johonkin vaiheeseen tuli lapsenlapset kylään, sitten heti heidän lähdettyään olin kaksi tuntia iltaohjauksessa (netin välityksellä) ja sitten olikin kello jo kahdeksan (ja aloin katsoa telkkaria, jonka jälkeen aloin taas katsoa sitä tube-kanavaa...).

Nyt on varmaankin pakko sulkea kone, vaikka oikeasti mieli ei kyllä yhtään tekisi sitä tehdä!! Onko teillä muilla tällaisia järkkyjä paheita / addiktioita, jotka vie jo unetkin??

Heli

PS. Ja nyt, kun ihan just kohta tuikkaan tämän tekstin eetteriin, kello onkin jo 02.55. Help...