sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

kesäkuulumisia


Kesä on täällä! Helteet, vihreys, kukat... juhannuskin jo ehti ohi vilahtaa. Olen seurannut innolla pihan juttuja, eli siis kasvien kasvamista ja kukkimista. Tässä vähän kuvakavalkadia teillekin.


Omenapuu kukki tosi runsaasti. Viime vuonna se ei kukkinut ollenkaan eikä saatu ompun omppua. Nyt on toivo, että saadaan tehtyä taas omaa mehua, katsotaan kuinka käy. Huomasin muuten varmaan ihan ekaa kertaa elämässäni tänä kesänä, että omenapuun kukat tuoksuu tosi hyvälle. En tiedä, olenko koskaan ennen pysähtynyt niitä haistelemaan...


Kaikki istuttamani mansikat kukki! Niitä käytiin joka päivä ihastelemassa ihan innoissamme. Raakileitakin on jokaisessa taimessa ihan mukava määrä. Ajateltiin, että laitetaan mansikoiden päälle verkot, ettei linnut syö näitä ihanuuksia, mutta eipä ehditty, ennen kuin ekat raakileet oli jo sieltä katkottu ja nokittu - ihan vihreinä siis! Tartuttiin sitten toimeen pikaisesti ja tällainen hieno suoja saatiin aikaiseksi:


Kaaret on väännetty aurakepeistä, laatikoiden ulkoreunoille laitettiin ruuveja ja niihin sitten kiristettiin verkko. Eipä kannata nyt sinne yritellä lintusten! Täytyy silti tarkkailla, ettei siihen nyt vaan kukaan onneton varpaitansa mene sotkemaan. Mutta toivo elää siis mansikoidenkin suhteen, kyllä niitä ainakin pieneksi naposteltavaksi asti sieltä saadaan.

 
Joka ainoa istuttamani peruna lähti myös kasvamaan! Tämän kuvan tilanne ei enää ole voimassa, vaan olen lisännyt multaa laatikoihin siten, että sitä on nyt ylälaidoille saakka (näin ohjeistettiin). Joka kerta lisäyksen jälkeen tuntui, että näinköhän ne sieltä vieläkin vaan nousee, mutta hämmästyksekseni jo heti seuraavana päivänä varret olivat taas terhakasti ponnistaneet uuteen kasvuun. Luulen, että jos istuisi laatikon vieressä, voisi melkein nähdä, miten kovaa vauhtia nuo varret kasvaa... Toiveissa on siis myös ihan ekaa kertaa ikinä saada omia pottuja jossain vaiheessa kesää (vai syksyä...?)!


Myös aroniat kasvaa ja voi hyvin. Niitä on kasteltu todella ahkerasti ja näyttää siltä, että joka ainoa taimi on lähtenyt kasvuun. Peitin tuon koko penkereen hakkeella, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu, sillä tässä alkukesän paahteessa ja meidän kohdalla myös ikuisessa tuulessa multa olisi ollut pinnastaan aina ihan kivettynyttä, eikä siellä olisi kyllä kosteus pysynyt juurikaan, eikä kastelukaan olisi ollut kovin helppoa sen rutikuivan pinnan läpi. Olen aidanteen suhteen todella toiveikas ja nyt sitten vain odotellaan, miten monta vuotta kestää, että se on oikeasti muutakin kuin yksittäiset pikkuiset taimet.


Tässä onkin meillä sitten mysteeri! Sain kuvassa näkyvän syreeni lahjaksi vuonna 2013. Tuo kuva siitä on otettu seuraavana kesänä, kun se kukki. Sen jälkeen syreeniä on siirretty kaksi kertaa, joista tämä toinen kerta nyt sitten tänä kesänä. Syreeni kukki tänä kesänä muutamalla kukalla ja se oli vallan ihanaa. Mutta mitä ihmettä...??? 

 
Sen kukat ovat nyt lilat!! Miten tämä voi olla mahdollista, osaako joku sanoa? Se on aivan 100% varmuudella sama kasvi ja ainoa syreeni koko meidän tontilla. Miten se on voinut vaihtaa väriä?? Mulla on mielikuva, että kaikkina edellisinä kesinä se teki valkoisia kukkia ollessaan "väliaikaisessa sijoituksessa" (joka kesti monta vuotta) ison koivun katveessa. Mutta nyt, kun se laitettiin ihan omaan paikkaan, reiluun multaan, sen kukat vaihtoivatkin väriä. Häh?? 

Pieni lisäihanuus tuosta syreenistä vielä: kun tuulee tietystä suunnasta, nenään tulvahtaa ihan hento syreenintuoksu jo niistä muutamastakin kukasta! Lisäksi käyn sitä aina välillä ihan tarkoituksella myös nuuskuttelemassa - on jotenkin niin ylellistä, kun on pihassa ikioma kukkiva syreeni!


Myös erittäin rankalla kädellä keväällä siistitty juhannusruusu kukki tosi kauniisti ja runsaasti. Olin eräänä päivänä juuri ajatellut, että pitäisi ottaa siitä kuva, kun se on aivan täynnä kukkia... ja sitten tuli rankkasade, joka a) pudotti tosi paljon terälehtiä ja b) painoi koko puskan aika tavalla länään. No, sellaista se on. Kuvia on kuitenkin yksittäisistä kukista jonkun verran otettuna ja kyllähän ne niin kauniita taas ovat. Ja puskan lähistöllä on ihanan huumaava ruusun tuoksu!


No, meillä toki rehottaa täällä myös luonnonkukkaset, vaikka nurmikkoa ajellaankin. Ollaan jätetty osa tonttia ihan vaan sikseen, siinä kasvaa pääosin ehkä kuitenkin timotei, mutta kyllä siellä saa myös pienet kukkaset rauhassa kasvaa. Aikeissa on tasoitella yksi toinen osa tonttia, koska sen pohja on ihan kauhea nilkat katkova kynnösmaa, mutta senkin on kyllä tarkoitus pääosin sitten antaa kasvaa rauhassa ihan mitä lystää. Osaan ehkä laitetaan hiekkaa, koska mies tarvii noita autonrassauspaikkoja näköjään ihan loputtomat määrät... ja sinne alueelle on tarkoitus myös kenties laitella selkeästi rajattuna jonkunlainen risunpolttopaikka. Mutta nämä hommat tehdään (toivottavasti) vasta loppukesällä, koska nyt se paikka kukkii ihan täyttä päätä koiranputkea ja saa minun mielestä kukkia rauhassa. 


Kyllä mua vähän riipii ajatus, että siinä alueella nyt kasvavat ohdakkeet, puuntaimet, pajupuskat ja muut menee samalla vetäisyllä matalaksi (ajattelen ötököitä!), mutta toisaalta koska sitä ei mitenkään sitten muuten siivota, elän toivossa, että ne sieltä sitten takaisin nousevat ja saavat sitten kasvaa jatkossa rauhassa. Se saisi periaatteessa nytkin olla omillaan, mutta se on kertaalleen joitakin vuosia sitten kynnetty sillä ajatuksella, että se sitten tosiaan tasoitetaan, mutta tasoittajaa ei sitten koskaan saapunut paikalle... joten se on todella hankala kävellä ja aina saa pelätä, että nilkat naksuu. Toinen ongelma sen kohdan kanssa on se, että koska siitä kohtaa kulkee sähköjohto, ne puut ja pensaat tultaisiin joka tapauksessa ihan meiltä kyselemättä katkomaan joku kaunis päivä... (näin on käynyt ennenkin) Joten me nyt sitten tehdään se mieluummin itse ja annetaan jatkossa puiden ja puskien kasvaa paikkoihin, joissa ne ei sähkömiesten elämää häiritse.


Meillä vietettiin toisteksi nuorimman lapsen valmistujaisia joku aika sitten ja niitä varten koristeltiin meidän tyyliin - eli luonnonkukkia lasipurkkeihin. Tykkään tosi paljon lupiineista, mutta samalla kyllä tiedän, että ne on ihan nou nou täällä Suomessa ja niiden leviämistä ei pidä suosia. Joten aikomus on sitten kukkien kuihduttua pistää ne uuniin ja polttaa, ettei saada riesaksemme niitä meidän tontille. Oli miten oli, kyllä ne vaan on kauniita tuolla tavalla koristeina!


Pikkuisen olen koittanut täällä paikkojakin kohennella. Tämä pihakeinu oli jo aika totaalisen kauheassa kunnossa, mutta uutta öljyä kun laittoi pintaan ja hankki uuden katoksen, niin johan se taas oli kuin uusi! Kiikku on mun ehdoton lempipaikka koko meidän pihassa ja siellä tykkään tosi paljon istua kirjaa lukemassa tai ihan vaan pihaa katselemassa. 


Edelleen me aika ajoin mietitään, että pitäisikö joku terassin tapainen jonnekin nikkaroida, mutta ei se asia kyllä ajatusta pidemmälle vaan etene. Loppujen lopuksi oltaisiin siinä todella vähän, ei me suuremmin harrasteta grillailua eikä ulkona istumista - paitsi minä tuossa keinussa. Yksi ajatus onkin, että kannattaisiko hankkia toinenkin samanlainen keinu vaan ja niiden väliin jonkunlainen matala pöytä, jossa sitten tarvittaessa voisi syödä...? Tuossakin kuvassa mun aamupalatarjotin on isketty vain tuolille, että voin siinä keinussa istua ja syödä... enkä siis pöydän ääressä. Nythän meillä siis on siskoltani saatu tuo valkoinen ruokaryhmä, mutta ne edelleen vaan tuppaa seilaamaan siellä täällä vähän niinkuin ilman varsinaista pysyvää paikkaa ja päämäärää. Terassin rakentaminen olisi kuitenkin aika kallista, enkä tiedä, olenko halukas laittamaan rahaa asiaan, joka ei kuitenkaan luultavasti olisi kovin aktiivisessa käytössä. No, katsotaan, miten tämä piha tässä nyt tulevina vuosina muotoutuu, kun alkuun pääsin näiden kasvijuttujen osalta viimeinkin.


Grillailusta puheen ollen, vietettiin juhannusaatto tyttären appivanhempien omistamassa paikassa heidän kaikkien kanssa. Ohjelmassa oli monenlaista grillailua, niin suolaista kuin makeaakin, ja lisäksi miehet saunoi ja ui (siis jopa minun mies ui, on varmaan viimeksi uinut järvessä 20v sitten...). Ilma oli ihana ja miten mahtavaa olikaan saada viettää ilta järven rannalla! En ole koskaan mitenkään kaivannut kesämökkiä, mutta kieltämättä olisihan se ihan mahtavaa, jos olisi paikka, jossa voisi kauniita kesäpäiviä veden äärellä viettää.


Pihan osalta vielä sen verran kasvikuulumisia, että kukkapenkistä nousee hyvin hitaasti (mutta nousee kuitenkin!) kehäkukkia. Oli hiukan vaikeuksia päätellä niistä kasvin aluista, mitkä on kylvettyjä ja mitkä rikkaruohoja, mutta lopulta taisin tästä mysteeristä saada selvyyden ja sain penkin kitkettyä. Saa nähdä ehtivätkö vielä tänä kesänä kukkiakin, hehheh, kun nyt ovat vasta muutaman sentin mittaisia alkuja! Herneitäkin on tulossa, tyttö laittoi kasvamaan. Sen sijaan tomaatteja en saanut hankittua, joten niitä varten hommattu kasvatussäkki taitaa saada kasvateltavaa vasta ensi kesänä. En ole myöskään suunnitelmista huolimatta saanut tehtyä mitään aitan ja saunan edustoille, joten ne rehottaa ihan entiseen malliin edelleenkin. No, ei nyt liikaa yhdelle kesälle... ensi vuonna sitten, ehkä.


Olen kyllä nauttinut tästä alkukesästä ihan tosi paljon! Kirjastojen auettua hain heti monta hyvää kirjaa luettavaksi ja olen lukenutkin niitä jo useamman. Olen fillaroinut ja lenkittänyt koiraa pikkuvaatteissa ja hillunut omalla pihalla suorastaan alusvaatteissa. Olen saanut kesäopinnot jo tehtyä (5op) ja ikkunoitakin olen saanut pestyä. To do -lista ei ole hirveästi yliviivauksia kuitenkaan saanut, ja odottelemassa onkin monta isompaa urakkaa, kuten esim. keittiön lattian, muutaman huonekalun ja ulkoseinien maalausta.


Miehellä alkaa viikon päästä loma ja silloin olisikin tarkoitus nikkaroida räystäslaudat paikoilleen (mikäli linnunpoikaset on lähteneet pesästä) ja toivon, että saadaan myös noita maalaushommia tehtyä ja vaikka saunakin pestyä (viimeistään silloin). Ja toki olisi kiva myös käydä vähän jossain, ihan siis vaan autolla ajelemassa vähän kauempanakin vaikka yön, parin verran. Ja kulutetaan aikaa varmasti myös ihailemalla kasvien kasvamista ja etenkin niitä kastellessa.

Sellaisia kuulumisia täältä. Mitä teidän kesään kuuluu? Toivottavasti ainakin jonkun verran ihania, leppoisia, aurinkoisia päiviä!

Heli

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

ameriikan ihmeitä ja meidän keittiö



Mä olen nykyään oikein suurkuluttaja noille YouTube-kanaville. Lukulista (vai soittolista? vai mikä?) kasvaa uhkaavasti koko ajan, kun aina vaan löytyy uusia kivoja seurattavia. Ja ne mun suosikithan on siis kanavia, joissa on tavaroiden järjestelyä ja siivoamista sekä usein myös jonkun asteista minimalismia tai siihen pyrkimistä. En välitä muodista, vaatteista, meikeistä, musiikista tai mitä kaikkea sieltä nyt löytääkään - paitsi jos esimerkiksi siivotaan, karsitaan ja järjestetään meikit ja vaatteet. =D

Mun mies virnuilee, että taasko sä katselet, kun joku siivoaa. Yhtä lailla voin virnuilla hänelle, että taasko sä katselet, kun joku korjaa autoa tai ajaa autolla rataa ympäri 55 kertaa. Intressinsa kullakin!


Mä siis todellakin rakastan karsia ja järjestää tavaroita. Noita amerikkalaisia kanavia seuratessani olen lähes joka kerta ihan järkyttynyt siitä tavaran määrästä, mitä ihmisillä on! Ei ihme, että heidän talot on niin valtavia, ei se kamamäärä mihinkään suomalaiseen kämppään ikinä mahtuisikaan!

Mutta ei se kaman määrä itsessään, vaan ennen kaikkea se TURHA tavara jotenkin syö mun mieltä aika paljon. Seuraan kyllä myös muutamia minimalisteja, joilla on elämä sellasta kohtuullista, osassa hyvinkin niukkatavaraista. Mutta ihan sellanen perus jenkkimeininki tuntuu olevan sitä, että joka paikka on pullollaan kaikenlaista. Esimerkiksi vaatteita, leluja, kattiloita, kirjoja, ruokatarvikkeita, pyyhkeitä, lakanoita... puhumattakaan niistä "heittotyynyistä", joita on sohvat ja etenkin sängyt täynnä!


Toisaalta on erittäin mielenkiintoista seurata amerikkalaista elämänmenoa. Heidän talot on useimmiten suuria ja niissä on paljon huoneita, niissä on ullakot ja kellarit ja pantryt, ja jotenkin kaikin puolin ihan erityyppinen meininki kuin mitä täällä ollaan totuttu. Nykytaloissa nyt tosin jo varmaan alkaa olla niitä walk in closeteja ja makkarin yhteydessä olevia kylppäreitä, mutta noin niinkuin lähtökohtana ajattelen tällaista meidän talon kaltaista "perus"taloa.

Nyt koronan aikaan näyttää siltä, että osalla on siellä kyllä tuo ruokatavaroiden ostaminen ihan hiukkasen lähtenyt käsistä, kun ne ruokakomerot on aivan täynnä... Vai pitääkö ihmiset siellä yleensäkin valtavia määriä esimerkiksi tölkki/pullojuomia (limsoja tms) ja kymmenittäin snacksejä (=yleensä jotain patukoita) kaapeissaan? En osaa sanoa. Itselle kuitenkin pistää silmään se, miten paljon niissä ruokakomeroissa on kamaa. Toki vertaan näitä tietenkin vain omaan tyyliini pitää kaapit mahdollisimman tyhjillään. 


Näissä kuvissa on meidän keittiötä. Avohyllyt (á noin 3m) notkui ennen lasipurkkeja. Pikkuhiljaa olen niitä vähentänyt, koska olen todennut, että en vaan kerta kaikkiaan käytä jotain juttuja. En ole kokeileva kokki vaan aina samojen pöperöiden vääntäjä, joten koitan jatkossa jättää kaikki erikoisuudet todellakin ostamatta. Lisäksi olen siirtänyt esimerkiksi sokerit (palasokeria lukuun ottamatta) olemaan vaan pusseissaan alakaapissa. Tykkään tuosta uudesta väljästä hyllystä kovasti - tosin sinne saa ihan keksimällä keksiä täytettä nyt.

Jääkaapin, pakastimen ja noiden muutamien lasipurkkien lisäksi kaikki meidän ruoka-ainekset mahtuu yhteen alakaappiin. Aivan riittävästi on kaikkea, joskus liikaakin. Mua jotenkin ihan hermostuttaa, jos toi kaappi on liian täysi tai sekava tai siellä on jotain turhaa, ja mieluummin pidän siellä siis vain sellasia juttuja, jota käytetään varmasti. (Nytkin siellä on jotain ihme sokereita yms, pitäisi käytellä ne pois.)

Yhdessä alakaapissa on kodin tärkeät paperit, kuopuksen kansio (lähtee sitten hänen mukaansa aikanaan), mun opiskelujutut, kirjaston kirjat, mun rasvat, puhelinten laturit... Tuo kaappi on aika vastikään järjestetty uudelleen ja huvitti, miten iso ilo oli siitä, kun keksin kääntää tähtilaatikot sivuttain. Ihan uusi järkkä, jee! =D

Yksi alakaappi on näköjään jäänyt kuvaamatta, siellä on meidän kattilat, vuoat, mitat ja keittiövekottimet; monitoimikone, pieni blenderi, sauvasekotin, vatkain (joiden moninaisuus vaivaa mua myös, mutta tarviin kaikkia, vaikkakin joitain aika harvoin).


Tässä kaapissa on juomalaseja, haarukoita yms. lukuun ottamatta kaikki meidän astiat. Lisäksi alahyllyllä on joitakin tarjoiluastioitakin. Vähensin just vastikään meidän mukeja, edelleen niitä on aika paljon, mutta ne on myös paljon käytössä. Usein kyllä koen, että meillä on noissakin puolet turhaa ja montaa juttua ilmankin pärjäisi mainiosti. Aika ajoin mietin, että karsisin lisää astioita, mutta toisaalta en tiedä mistä sitten raaskisin luopua. Tällä hetkellä tykkään kovasti kaikista astioistani, ja hyvinhän nuo tuolla mahtuu olemaan - vaikkakaan en pidä yhtään sellasesta perustelusta, että "mahtuu olemaan": jos joku on turha, se on turha ja siitä voi hankkiutua eroon, ihan sama vaikka miten hyvin mahtuisi olemaan! 

Mä käytän juttuja moneen tarkoitukseen, eli en esimerkiksi omista erikseen mitään leivontakulhoja, vaan tuo alahyllyn keskimmäinen valkoinen peltikippo toimii sekä taikinakulhona että muussa käytössä. (Käytän joskus myös kattiloita taikinakulhoina.) Olen vakaasti sitä mieltä, että jos tarve vaatisi, saisin tuohon kaappiin mahtumaan kaikki meidän astiat SEKÄ ruokatarvikkeet (etenkin heivaamalla tarpeettomat pois). 


Välillä todella tuntuu, että saan ihan tosissaan levitellä tavaroita, että saan hyllyille täytettä. Esimerkkinä vaikka nämä lasipurkkihyllyn toisessa päässä olevat jutut, eli teet, purkkapurkit, taulu ja kynttilät. Periaatteessa tuo monihaarainen kynttelikökin on käytännössä meillä ihan turha, sillä en ikinä raaski polttaa noin montaa kynttilää kerrallaan... mutta ihan tilan täytteen vuoksi se nyt saa täällä edelleen olla. Pärjäisin hyvin tuolla yhden kynttilän versiolla.

Nuo purnukat sain yhtenä vuonna tyttäreltä joululahjaksi. Tykkään niistä tosi paljon, mutta nekin oli käytännössä ihan tyhjinä vaan tuossa monta vuotta. Vähän aikaa sitten keksin, että ne toimii oikein hyvin purkkapurkkeina ja olin iloinen, kun niille viimeinkin tuli joku käyttötarkoitus. Kuten sanottua, en välitä pitää turhia tavaroita, mutta noiden hävittämisen koin vaikeaksi sekä siksi, että ovat lahjoja että siksi, että tykkään niistä todella. 


Esittelen nyt samaan syssyyn sitten vielä lisää kaappeja. Tässä on tiskikaapin viereinen kaappi, jossa on lääkkeet ja joitakin (täysin turhia...) laseja. (Tuon emalikipon taidan kyllä siirtää kattilakaappiin.) Keittiöpyyhkeitä mulla on vain muutama, periaatteessa oon halunnut pitää vain noita mustia (käytännön syistä; ne ei näytä heti ihan kämäsiltä), mutta sain lahjaksi tuollaisia pellavaisia (toinen just käytössä), joten koitan niitäkin nyt käytellä. 

On oikeasti kyllä hankalaa, jos saa lahjaksi jotakin tavaroita, joita ei itse hankkisi. Vaikka ne olisi miten kivoja, nättejä, käytännöllisiä jne, mutta kun niille ei tavallaan ole kotona tarvetta eikä paikkaa, niistä tulee jotenkin hankala asia. Nämäkin hienot, laadukkaat pyyhkeet on esimerkiksi aivan eri kokoisia kuin kasan muut pyyhkeet, puhumattakaan siitä, että ne ei ole mustia. Vaikka olen tosi kova karsimaan, lahjaksi saadut jutut on asioita, jotka kyllä aiheuttaa mussa syyllisyyttä, jos sellaisia haluaisin laittaa pois. Koitan siis käyttää niitä, vaikka ne ei ihan oman valinnan mukaisia asioita olisikaan. (Kuulostaa kyllä nyt niin tyhmältä tällaisia sanoa. Mutta näin asian koen. Toivonkin ennen kaikkea, että EN saisi mitään, paitsi jos olen jotain erityisesti pyytänyt.)


Vielä yksi kaappi. Alimmalla hyllyllä näkymättömissä on kierrätyskassit muoveille ja kartongeille, muu sisältö on tässä. Pakastus- ym. rasioita, ylimääräisiä lasipurkkeja, lasikannu, idätyspurkki, lävikkö, koiran nameja. Esittelemättä jäi roskiskaappi (tuskin kiinnostaa, vaikkakin sekin on hyvin yksinkertainen ja käytännöllinen eikä siellä ole muuta kuin neljä kannellista roskista: biojäte, sekajäte, metallit sekä muovipussit) sekä tiskikaappi, jossa säilytän (kuivatettavien tiskien lisäksi) juomalasit, kattilat ja niiden kannet.


Koen kyllä olevani aika minimalisti tavaroideni kanssa. Mun jatkuva intohimoni on vähentää tavaroita ja karsia kaappeja, joissa ei kyllä ole vuosiin ollut enää oikein mitään karsittavaa - ja toisaalta aina, kun alan niitä penkomaan, jotain taas lähtee. Ymmärrän oikein hyvin, että kaikkia ei moinen kiinnosta, mutta minusta se on ihan parasta. Viihdyn myös niitä videoita katsellessa ihan liiankin hyvin... voin edes katsella sitä ihanaa karsimista ja järjestämistä, kun ei omissa kaapeissa ole hommaa. Toisaalta ne videot aina myös saa sormet syyhyämään ja tekee mieli alkaa vähän edes jotain kaappia kaivelemaan taas. 

Vaikka mun kaapeissa ei siis liiemmin tekemistä ole, käyn ne kuitenkin säännöllisesti läpi. Lähiaikoina olen perannut läpi keittiön ja myös kylppärin. Jossain vaiheessa käyn vaatekaapin kimppuun, sitten katson liinavaatteet. Olkkarissa on yksi kaappi, jonka voisi siivoilla, samoin TV-tason laatikot. Vieläköhän eteisen kaapeista jotakin saisi irti... tai yläkerran verhojen takaa? Ja penkkisohvat voisi tietysti myös katsastaa läpi...

Mitenkäs teillä muilla? Onko tullut tehtyä "korona-raivauksia" kotona? Vihaatteko siivousta ja raivaamista, vai onko se jollekin muullekin parasta mitä voi olla (heti suklaan jälkeen)?

Heli