kesäkuulumisia

Kesä on täällä! Helteet, vihreys, kukat... juhannuskin jo ehti ohi vilahtaa. Olen seurannut innolla pihan juttuja, eli siis kasvien kasvamista ja kukkimista. Tässä vähän kuvakavalkadia teillekin.

Omenapuu kukki tosi runsaasti. Viime vuonna se ei kukkinut ollenkaan eikä saatu ompun omppua. Nyt on toivo, että saadaan tehtyä taas omaa mehua, katsotaan kuinka käy. Huomasin muuten varmaan ihan ekaa kertaa elämässäni tänä kesänä, että omenapuun kukat tuoksuu tosi hyvälle. En tiedä, olenko koskaan ennen pysähtynyt niitä haistelemaan...

Kaikki istuttamani mansikat kukki! Niitä käytiin joka päivä ihastelemassa ihan innoissamme. Raakileitakin on jokaisessa taimessa ihan mukava määrä. Ajateltiin, että laitetaan mansikoiden päälle verkot, ettei linnut syö näitä ihanuuksia, mutta eipä ehditty, ennen kuin ekat raakileet oli jo sieltä katkottu ja nokittu - ihan vihreinä siis! Tartuttiin sitten toimeen pikaisesti ja tällainen hieno suoja saatiin aikaiseksi:

Kaaret on väännetty aurakepeistä, laatikoiden ulkoreunoille laitettiin ruuveja ja niihin sitten kiristettiin verkko. Eipä kannata nyt sinne yritellä lintusten! Täytyy silti tarkkailla, ettei siihen nyt vaan kukaan onneton varpaitansa mene sotkemaan. Mutta toivo elää siis mansikoidenkin suhteen, kyllä niitä ainakin pieneksi naposteltavaksi asti sieltä saadaan.

 

Joka ainoa istuttamani peruna lähti myös kasvamaan! Tämän kuvan tilanne ei enää ole voimassa, vaan olen lisännyt multaa laatikoihin siten, että sitä on nyt ylälaidoille saakka (näin ohjeistettiin). Joka kerta lisäyksen jälkeen tuntui, että näinköhän ne sieltä vieläkin vaan nousee, mutta hämmästyksekseni jo heti seuraavana päivänä varret olivat taas terhakasti ponnistaneet uuteen kasvuun. Luulen, että jos istuisi laatikon vieressä, voisi melkein nähdä, miten kovaa vauhtia nuo varret kasvaa... Toiveissa on siis myös ihan ekaa kertaa ikinä saada omia pottuja jossain vaiheessa kesää (vai syksyä...?)!

Myös aroniat kasvaa ja voi hyvin. Niitä on kasteltu todella ahkerasti ja näyttää siltä, että joka ainoa taimi on lähtenyt kasvuun. Peitin tuon koko penkereen hakkeella, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu, sillä tässä alkukesän paahteessa ja meidän kohdalla myös ikuisessa tuulessa multa olisi ollut pinnastaan aina ihan kivettynyttä, eikä siellä olisi kyllä kosteus pysynyt juurikaan, eikä kastelukaan olisi ollut kovin helppoa sen rutikuivan pinnan läpi. Olen aidanteen suhteen todella toiveikas ja nyt sitten vain odotellaan, miten monta vuotta kestää, että se on oikeasti muutakin kuin yksittäiset pikkuiset taimet.

Tässä onkin meillä sitten mysteeri! Sain kuvassa näkyvän syreeni lahjaksi vuonna 2013. Tuo kuva siitä on otettu seuraavana kesänä, kun se kukki. Sen jälkeen syreeniä on siirretty kaksi kertaa, joista tämä toinen kerta nyt sitten tänä kesänä. Syreeni kukki tänä kesänä muutamalla kukalla ja se oli vallan ihanaa. Mutta mitä ihmettä...??? 

 

Sen kukat ovat nyt lilat!! Miten tämä voi olla mahdollista, osaako joku sanoa? Se on aivan 100% varmuudella sama kasvi ja ainoa syreeni koko meidän tontilla. Miten se on voinut vaihtaa väriä?? Mulla on mielikuva, että kaikkina edellisinä kesinä se teki valkoisia kukkia ollessaan "väliaikaisessa sijoituksessa" (joka kesti monta vuotta) ison koivun katveessa. Mutta nyt, kun se laitettiin ihan omaan paikkaan, reiluun multaan, sen kukat vaihtoivatkin väriä. Häh?? 

Pieni lisäihanuus tuosta syreenistä vielä: kun tuulee tietystä suunnasta, nenään tulvahtaa ihan hento syreenintuoksu jo niistä muutamastakin kukasta! Lisäksi käyn sitä aina välillä ihan tarkoituksella myös nuuskuttelemassa - on jotenkin niin ylellistä, kun on pihassa ikioma kukkiva syreeni!

Myös erittäin rankalla kädellä keväällä siistitty juhannusruusu kukki tosi kauniisti ja runsaasti. Olin eräänä päivänä juuri ajatellut, että pitäisi ottaa siitä kuva, kun se on aivan täynnä kukkia... ja sitten tuli rankkasade, joka a) pudotti tosi paljon terälehtiä ja b) painoi koko puskan aika tavalla länään. No, sellaista se on. Kuvia on kuitenkin yksittäisistä kukista jonkun verran otettuna ja kyllähän ne niin kauniita taas ovat. Ja puskan lähistöllä on ihanan huumaava ruusun tuoksu!

No, meillä toki rehottaa täällä myös luonnonkukkaset, vaikka nurmikkoa ajellaankin. Ollaan jätetty osa tonttia ihan vaan sikseen, siinä kasvaa pääosin ehkä kuitenkin timotei, mutta kyllä siellä saa myös pienet kukkaset rauhassa kasvaa. Aikeissa on tasoitella yksi toinen osa tonttia, koska sen pohja on ihan kauhea nilkat katkova kynnösmaa, mutta senkin on kyllä tarkoitus pääosin sitten antaa kasvaa rauhassa ihan mitä lystää. Osaan ehkä laitetaan hiekkaa, koska mies tarvii noita autonrassauspaikkoja näköjään ihan loputtomat määrät... ja sinne alueelle on tarkoitus myös kenties laitella selkeästi rajattuna jonkunlainen risunpolttopaikka. Mutta nämä hommat tehdään (toivottavasti) vasta loppukesällä, koska nyt se paikka kukkii ihan täyttä päätä koiranputkea ja saa minun mielestä kukkia rauhassa. 

Kyllä mua vähän riipii ajatus, että siinä alueella nyt kasvavat ohdakkeet, puuntaimet, pajupuskat ja muut menee samalla vetäisyllä matalaksi (ajattelen ötököitä!), mutta toisaalta koska sitä ei mitenkään sitten muuten siivota, elän toivossa, että ne sieltä sitten takaisin nousevat ja saavat sitten kasvaa jatkossa rauhassa. Se saisi periaatteessa nytkin olla omillaan, mutta se on kertaalleen joitakin vuosia sitten kynnetty sillä ajatuksella, että se sitten tosiaan tasoitetaan, mutta tasoittajaa ei sitten koskaan saapunut paikalle... joten se on todella hankala kävellä ja aina saa pelätä, että nilkat naksuu. Toinen ongelma sen kohdan kanssa on se, että koska siitä kohtaa kulkee sähköjohto, ne puut ja pensaat tultaisiin joka tapauksessa ihan meiltä kyselemättä katkomaan joku kaunis päivä... (näin on käynyt ennenkin) Joten me nyt sitten tehdään se mieluummin itse ja annetaan jatkossa puiden ja puskien kasvaa paikkoihin, joissa ne ei sähkömiesten elämää häiritse.

Meillä vietettiin toisteksi nuorimman lapsen valmistujaisia joku aika sitten ja niitä varten koristeltiin meidän tyyliin - eli luonnonkukkia lasipurkkeihin. Tykkään tosi paljon lupiineista, mutta samalla kyllä tiedän, että ne on ihan nou nou täällä Suomessa ja niiden leviämistä ei pidä suosia. Joten aikomus on sitten kukkien kuihduttua pistää ne uuniin ja polttaa, ettei saada riesaksemme niitä meidän tontille. Oli miten oli, kyllä ne vaan on kauniita tuolla tavalla koristeina!

Pikkuisen olen koittanut täällä paikkojakin kohennella. Tämä pihakeinu oli jo aika totaalisen kauheassa kunnossa, mutta uutta öljyä kun laittoi pintaan ja hankki uuden katoksen, niin johan se taas oli kuin uusi! Kiikku on mun ehdoton lempipaikka koko meidän pihassa ja siellä tykkään tosi paljon istua kirjaa lukemassa tai ihan vaan pihaa katselemassa. 

Edelleen me aika ajoin mietitään, että pitäisikö joku terassin tapainen jonnekin nikkaroida, mutta ei se asia kyllä ajatusta pidemmälle vaan etene. Loppujen lopuksi oltaisiin siinä todella vähän, ei me suuremmin harrasteta grillailua eikä ulkona istumista - paitsi minä tuossa keinussa. Yksi ajatus onkin, että kannattaisiko hankkia toinenkin samanlainen keinu vaan ja niiden väliin jonkunlainen matala pöytä, jossa sitten tarvittaessa voisi syödä...? Tuossakin kuvassa mun aamupalatarjotin on isketty vain tuolille, että voin siinä keinussa istua ja syödä... enkä siis pöydän ääressä. Nythän meillä siis on siskoltani saatu tuo valkoinen ruokaryhmä, mutta ne edelleen vaan tuppaa seilaamaan siellä täällä vähän niinkuin ilman varsinaista pysyvää paikkaa ja päämäärää. Terassin rakentaminen olisi kuitenkin aika kallista, enkä tiedä, olenko halukas laittamaan rahaa asiaan, joka ei kuitenkaan luultavasti olisi kovin aktiivisessa käytössä. No, katsotaan, miten tämä piha tässä nyt tulevina vuosina muotoutuu, kun alkuun pääsin näiden kasvijuttujen osalta viimeinkin.

Grillailusta puheen ollen, vietettiin juhannusaatto tyttären appivanhempien omistamassa paikassa heidän kaikkien kanssa. Ohjelmassa oli monenlaista grillailua, niin suolaista kuin makeaakin, ja lisäksi miehet saunoi ja ui (siis jopa minun mies ui, on varmaan viimeksi uinut järvessä 20v sitten...). Ilma oli ihana ja miten mahtavaa olikaan saada viettää ilta järven rannalla! En ole koskaan mitenkään kaivannut kesämökkiä, mutta kieltämättä olisihan se ihan mahtavaa, jos olisi paikka, jossa voisi kauniita kesäpäiviä veden äärellä viettää.

Pihan osalta vielä sen verran kasvikuulumisia, että kukkapenkistä nousee hyvin hitaasti (mutta nousee kuitenkin!) kehäkukkia. Oli hiukan vaikeuksia päätellä niistä kasvin aluista, mitkä on kylvettyjä ja mitkä rikkaruohoja, mutta lopulta taisin tästä mysteeristä saada selvyyden ja sain penkin kitkettyä. Saa nähdä ehtivätkö vielä tänä kesänä kukkiakin, hehheh, kun nyt ovat vasta muutaman sentin mittaisia alkuja! Herneitäkin on tulossa, tyttö laittoi kasvamaan. Sen sijaan tomaatteja en saanut hankittua, joten niitä varten hommattu kasvatussäkki taitaa saada kasvateltavaa vasta ensi kesänä. En ole myöskään suunnitelmista huolimatta saanut tehtyä mitään aitan ja saunan edustoille, joten ne rehottaa ihan entiseen malliin edelleenkin. No, ei nyt liikaa yhdelle kesälle... ensi vuonna sitten, ehkä.

Olen kyllä nauttinut tästä alkukesästä ihan tosi paljon! Kirjastojen auettua hain heti monta hyvää kirjaa luettavaksi ja olen lukenutkin niitä jo useamman. Olen fillaroinut ja lenkittänyt koiraa pikkuvaatteissa ja hillunut omalla pihalla suorastaan alusvaatteissa. Olen saanut kesäopinnot jo tehtyä (5op) ja ikkunoitakin olen saanut pestyä. To do -lista ei ole hirveästi yliviivauksia kuitenkaan saanut, ja odottelemassa onkin monta isompaa urakkaa, kuten esim. keittiön lattian, muutaman huonekalun ja ulkoseinien maalausta.

Miehellä alkaa viikon päästä loma ja silloin olisikin tarkoitus nikkaroida räystäslaudat paikoilleen (mikäli linnunpoikaset on lähteneet pesästä) ja toivon, että saadaan myös noita maalaushommia tehtyä ja vaikka saunakin pestyä (viimeistään silloin). Ja toki olisi kiva myös käydä vähän jossain, ihan siis vaan autolla ajelemassa vähän kauempanakin vaikka yön, parin verran. Ja kulutetaan aikaa varmasti myös ihailemalla kasvien kasvamista ja etenkin niitä kastellessa.

Sellaisia kuulumisia täältä. Mitä teidän kesään kuuluu? Toivottavasti ainakin jonkun verran ihania, leppoisia, aurinkoisia päiviä!

Heli