rikkinäiset vaatteet ja mitä niille tekisi (ja paljastuksia vaatteideni tilasta...)

Olen tässä miettinyt taas. Olen seuraillut, miten erilaisista kestojutuista on tullut tosi trendikäs juttu. Jokaisen ekoihmisen pitäisi varmaankin juuri nyt ommella kaikki vanhat vaatteet ja muut tekstiilit erilaisiksi kesto-tuotteiksi, kuten vessapapereiksi, nenäliinoiksi, hedelmäpusseiksi, talouspapereiksi ja vanulappujen korvaajiksi. Plus kaikki langat ja niiden pienet pätkätkin erilaisiksi käytännöllisiksi kestotuotteiksi.

No eipä siinä mitään, kestotuotteet on oikein hyvä juttu. Kannatan niitä kyllä oikein lämpimästi, esimerkiksi kestorättejä, kankaisia pikkuhousunsuojia ja niitä virkattuja tai ommeltuja vanulapun korvikkeitakin. Kuin myös kauppakasseja ja hedelmäpusseja. Ja monia muitakin asioita.

Mutta. Nyt olen todennut itsellä vähän niin kuin ongelman. 

Nimittäin mitäs sitten, jos ei oikeasti tarvi mitään kestotuotteita, mutta silti tulee niitä tekstiilijätteitä? Koska kyllähän siitä minun vanhasta rikkinäisestä paidasta todellakin vielä saisi ommeltua sitä ja tätä, puhumattakaan jostain isosta lakanasta. Rikkinäiset sukat voisi käyttää vielä johonkin siivoushommiin ja entäs sitten ne sukanvarret, joissa ei ole mitään vikaa, kun se reikä on kantapäässä? Vai pitäisikö peräti nyt alkaa kunnostautumaan ja parsimaan pikkusukat, tai ommella monta vuotta vanhan tosi hiutuneen trikoopaidan saumat uuteen uskoon (joka tosin kaventaisi paitaa aika tavalla) ja lisätä paidan käyttöikää vielä tovi?

Saatu kaverilta. Minä en valitettavasti osaa tehdä tällaisia ihanuuksia.

Voi tuntua nyt kyllä ihan supertyperältä tämä tällainen pohdinta, mutta tällaisia minä täällä nykyään mietiskelen. Olen ihan oikeasti huolissani maapallon tilasta ja kaikenlaisesta jätteestä. Toisaalta koen hirmu vaativaksi tavoitella jotain nollahukkaa eli zero wastea. 

Olin aikanaan ihan hirveän innoissani, kun H&M alkoi kerätä tekstiilijätettä ja löysin paikan, minne voi viedä ne rikkinäisetkin vaatteet, ettei tarvinnut roskiin heittää. Kuvittelin, että niistä todella tehdään jotain imeytysmattoja, niin kuin luvattiin... Mutta nyttemmin olen siinä käsityksessä, että minne lie menevät muiden riesaksi nekin rytkyt. Sen kyllä sanon, että minun ostokset H&M:stä EIVÄT lisääntyneet tuon toiminnan takia - en osta mitään, jos ei ole tarvista. Eli se parjattu alekuponki jäi kyllä useimmiten minulta käyttämättä, vaikka sellasen saatoinkin ottaa vastaan "kiitokseksi" kierrätykseen tulleesta pussukastani.

Viimeisin niitti oli, kun luin Arkijärki-blogista jokin aika sitten, että keräyksiin ei pitäisi viedä mitään muuta kuin ihan puhtaita kuituja. Siis tarkoitan, että vain puuvillaa, villaa, pellavaa jne, ilman mitään elastaanilisäyksiä. Meidän vaatteista suurimmassa osassa on elastaania, koska minä nyt vaan tykkään siitä, että vaate on joustava. Toisaalta, oli sitten mitä kuitua hyvänsä, minä en halua viedä noihin H&M:n keräyslaatikoihin enää yhtään mitään...

Samoin luin tuolta (vai kuuntelinko podcastista Outi Pyyn haastattelun?), että esimerkiksi kierrätyskeskuksen tms. keräykseen menevä vaate on lähinnä pa*kaa, jonka keräyspaikan henkilökunta vippaa suoraan roskikseen. Meni ihan maku kyllä kaikesta tekstiilien kierrättämisestä, vaikkakin uskon, että se paikka, jonne minä vaatteet vien, EI vippaa niitä roskikseen. Tottakai pitää viedä siistiä ja puhdasta vaatetta, mutta jos Outin mielestä koirankarva tekee vaatteesta kierrätyskelvottoman (siis myyntimielessä), niin sitten meiltä voisi kaikki vaatteet kipata suoraan roskiin vaan... koira/kissa/kani-perheessä vaatteissa ja kaikissa muissakin tekstiileissä on AINA karvoja, vaikka ne miten hyvin puhdistaisi ennen eteenpäin lahjoittamista! Eikä ne minusta kyllä niistä samantien käyttökelvottomia tee.

No joka tapauksessa nyt sitten olen viime aikoina tuumaillut näitä kahta eri puolta tuosta tekstiiliasiasta. Eli mitä teen rikkinäisille tekstiileille, jos niitä EI voi viedä sittenkään keräyksiin, siis sinne, missä niistä nyt sitten tehtäisiin vaikka  imeytysmattoja, jos niitä ei kerta oikeasti tehdäkään...? Ei niitä roskikseenkaan oikein ilkeäisi heittää, etenkin jos vaikka paita on ihan järkyttävän rikki hihoista ja saumoista, mutta siinä onkin vielä vaikka miten paljon ehjää kangasta esimerkiksi selkäosiossa. Koska pitäisi olla tosi ekologinen ja surautella niistä nyt sitten vaikka kestovanulappuja, kestotalouspapereita tai vaikka pipoja lapsille... puhumattakaan nyt sitten sukista, joiden a) varsista voi tehdä ponnareita, b) resoreista voi tehdä uusia resoreita vaikka paidan hihoihin, c) muista osista voi tehdä vaikka rättejä vessanpesuun jne jne jne. 

Koska olen tällainen, että otan asiat aina hyvin raskaasti, olen tästäkin nyt siis kehitellyt itselleni ongelman. Jokin aika sitten heittelin kyllä ihan vaan roskiin (tai uuniin, paha minä!) vanhat rikkinäiset sukat. Siis sen jälkeen, kun totesin, että en siis voikaan enää viedä niitä sinne H&M:n keräykseen - ja minä kun nyt vaan en tartte enempää mitään vessanpesurättejäkään. Ja olen kyllä aiemmin leikellyt kuuliaisesti miehen rikkinäiset työpaidat autotalliin räteiksi, mutta joku raja nyt siinäkin, miten paljon sinne niitä rättejä tarvitaan. Myös vanhat lakanat on meillä menneet autotalliin erilaisiin peittelytehtäviin, mutta niidenkin määrä taitaa olla jo riittävä siellä. Olen myös kiikutellut kissatalolle vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita, mutta kyllä mä nyt hiukan mietin, kehtaanko sinne kuitenkaan jotain veritahraista lakanaa antaa... (eli pitäisikö siitä nyt sitten leikata ja ommella vaikka nenäliinoja, joita oikeasti EN halua??)

Vaikeaksi menee.

Tunnustan, että en ole esimerkiksi parsinut villasukkia varmaankaan koskaan. Mulla on niin paljon villasukkia, että olen vain suosiolla ottanut sitten käyttöön seuraavat, kun jotkut on kuluneet puhki. Kuitenkin kai ekologisuuden nimissä pitäisi parsia. Tai vaikka purkaa koko sukat, hehheh, ja neuloa niistä langoista sitten uudet... tai lahjoittaa langat jollekin, joka neuloo, itse kun en neulomista harrasta. Huoh. 

Mulla on myös yksi neulepaita, jonka kainaloissa alkaa olla nyrkinmentävät reiät, mutta en ole tehnyt niille mitään. Tämä on kyllä huono homma, sillä kyseessä on ihan lempipaitani... Se vain on niin ohutta neulosta, että en todella tiedä, miten sen saisi korjattua (=en osaa), ja niinpä se vaan aina jää korjaamatta. Olen kyllä ajatellut, että teen siitä sitten vaikka lapasia (siis ompelemalla ompelukoneella, jonka juuri ja juuri osaan) tai jotain, kun se on kerta kaikkiaan siinä kunnossa, ettei enää kehtaa pitää päällä - mutta mä oon kyllä vähän sellanen junttieinari, että kehtaan sitä paitaa edelleen pitää, ainakin koulussa, ja kotona nyt varsinkin.

Mä olen kyllä vaatteiden ostamisessa ihan äärimmäisen huono, voisi ihan aliostajaksikin kutsua. Inhoan vaatekaupoilla käymistä, koska en löydä mitään kivaa koskaan. Sitten jos jotain ostan, kadun jo kotona, ja vähintäänkin huomaan, että ei se niin hyvä ollukaan kuin kuvittelin. Joten mulla on ollut tapana vain ostaa se sama trikoopaita kuin aina ennenkin (H&M, koska en ees tiedä, mistä muualta vastaavia saisin, koska inhoan kaupoilla käymistä, enkä siis saa edes etsittyä muualta...). Mulla siis on läjä samanlaisia paitoja ja esimerkiksi sukat, alushousut ja rintsikatkin on aina samaa mallia ja mustaa väriä... säälittävää, mutta totta. Ja tosi helppoa itse asiassa.

Toisaalta moni mun vaate on saatu. En sinällään käy kirppareilla, mutta kylläkin esimerkiksi tyttären vaatekaapilla. (Se on ihan vaatehullu, puhumattakaan kenkähulluudesta. Ja minä hyödyn kyllä kieltämättä siitä...) Ekan kuvan leopardileggarit on ihan vastikään tyttäreltä pummattu - suoraan jalasta - ja ne on mielestäni aivan superihanat! Myös jalassa ihan mahtavan tuntuiset, joustavat ja pehmoiset. Mun all time favourite ruusuleggarit on saaneet pahan kilpailijan... Lisäksi mulla on tällä hetkellä päällä tyttäreltä saatu neuletakki ja monen monta muutakin vaatetta on peräisin jonkun muun vaatekaapista. Myös se lempparineuleeni, joka nyt lahoaa uhkaavasti.

Juuri nyt mulla on tilanne, että mun kaikki trikoopaidat on rikki. Myös mun lempiyöpaita (joka käy pikaisesti pesussa välillä ja palaa saman tien käyttöön taas) on aivan luokattomassa kunnossa, siinä on kohta enemmän reikiä kuin ehjää kohtaa, mutta en vain saa hommattua uutta, koska "kuka sen yöllä näkee" ja "onko mitään väliä jollain yökkärillä". (Ja aina voi ottaa kaapista miehen kerraston ja laittaa sen yökkäriksi (esim. viime yönä oli tuo vaihtoehto päällä), joten miksi edes ajatella OSTAA uutta yökkäriä...) Lisäksi mulla on monet trikoohousut (leggarit), jotka on parhaat päivänsä nähneet jo useita vuosia sitten.

(Enkä ehkä jaksa edes nyt avautua siitä, miten paljon toivoisin vaatteiden olevan ekologisesti ja eettisesti tehtyjä ja miten vaikea on sitä tietoa löytää ja miten sekin tekee sen, että en vaan jaksa enkä halua sitten ostaa yhtään mitään mistään ja senkin vuoksi olen vielä enemmän aliostaja ja kuljen aina vaan rikkinäisemmissä vaatteissa...)

Olenkin nyt kovasti pohtinut, mitä noiden rikkinäisten kanssa sitten oikein teen. Onko mulla täällä kohta työpaja, jossa surahtelee tulemaan hirveä kasa kesto-jotakin? Vaikka en edes tarvi mitään?? Onko typerää tehdä jotain, mille ei ole käyttöä? En nyt varsinaisesti ehkä kehtaisi tarjota kenellekään kasaa rikkinäisiä sukkia ja paitoja... mutta haaskaanko nyt ihan älyttömästi valmista kangasta, jos heivaan nuo vain roskiin? 

Yksi vaihtoehto olis tehdä juttuja muille. Mutta. Kenelle?? Olen ommellut kestohedelmäpusseja jo varmaan kaikille ketä tunnen... Enkä totta puhuakseni tiedä ketään, joka haluaisi käyttää kestotalouspaperia. Olen ommellut ja antanut tuollasia vastaavia asioita esimerkiksi omille lapsilleni, ja löytänyt niitä sitten heillä käydessäni lastenhuoneen lattioilta tai muualta ihan selvästi käyttämättöminä pyörimässä. No, ei väkisin. En tosiaan viitsi käyttää aikaa ja energiaa tekemällä asioita, joita he ei edes halua. 

Mä kyllä toisaalta kovasti tykkäisin ommella tuollasia hyötyjuttuja. Olen joskus miettinyt jotain myymishommeleitakin, mutta näyttää, että kaikilla on jo kaikenlaista tuollasta. Jotenkin tuntuu, että en oikein osaa osua sopivaan saumaan näiden juttujen kanssa. Olen itse esimerkiksi ommellut noita kestohedelmäpusseja jo yli 20v sitten. Silloin ei tullut mieleeni tehdä siitä bisnestä... olispas tajunnut!! Nyt on vähän myöhäistä.

No, ei mulla tän kummempaa. Olen vaan näitä ajatuksia pyöritellyt päässäni tässä nyt, kun aikaa tuntuu olevan kaikenlaiseen joutavaan mietiskelyyn... =D Ei vaan, oikeasti pidän tosi hienona asiana sitä, että ihmiset pitää tärkeänä olla haaskaamatta materiaaleja. Kertakäyttökulttuuri on ihan syvältä!! On ihan mahtavaa, miten näyttäisi nousevan uusi sukupolvi tiedostavia nuoria aikuisia. Minä kuitenkin kavahdan sellasta ehdottomuutta, jolta esimerkiksi nollahukka jotenkin haiskahtaa... Jätteettömyyteen pyrkiminen on erittäin tärkeää, mutta mun pää ei kestä sitä täydellisyyteen pyrkimistä tässäKIN asiassa. 

Jään nyt sitten pohtimaan, alanko kuitenkin ommella noista jotain viisasta sen sijaan, että viskaan roskikseen. Toisaalta, vielä nuo paidat päällä pysyy, vaikka ovatkin ihan reikiä täynnä. =D Mites teillä nää asiat, pohditteko samoja? Entä käyttääkö kukaan muu rikkinäisiä vaatteita niin pitkään, että ne lähes rapisee päältä pois...? =D

Tuulista illan jatkoa kaikille!

Heli

vanhojen muistelua, vaihtojuttuja ja viikonlopun suunnitelmia

Olen tässä viime aikoina huvikseni lukenut läpi vanhoja postauksiani. Luen niitä aina silloin tällöin, minusta se on jotenkin tosi kiinnostavaa. Muutaman vuoden takaisia ajatuksia on jännä tarkastella tällein jälkikäteen ja miettiä, onko tilanne edelleen sama tai mikä on muuttunut. 

No, oli sekä että: jotain oli samaa kuin nyt ja jotain oli muuttunut. Tai ehkä jotenkin jalostunut ja tarkentunut. Ainakin kiinnostus ekojuttuihin on vain lisääntynyt matkan varrella ja tietoisuus niiden suhteen lisääntynyt, johtuen varmaan isosti opiskeluista. Huoli maapallon tilasta on suurentunut ja halu tehdä sille asialle jotain on vahvistunut.

Vanhoja juttuja lukiessa on kiva katsella myös kuvia. Kävin vastikään läpi esimerkiksi meidän remontteja. Huhhuh mitä hommaa se on ollut. Monta vuotta aina joku nurkka työn alla. Etenkin alakerran remontti oli tosi vaativa henkisesti, kun kuukausikaupalla oli paikat levällään ja sitä pölyä oli joka paikassa niin kauheasti, että tuntui mahdottomalta saada taloa enää koskaan puhtaaksi. No, se aika oli ja meni ja olen edelleen remontin tuloksiin tyytyväinen. Värivalinnat, tapetit ja sellaset siis miellyttää vieläkin oikein kovasti. Hyvä niin!

No, ne oli menneitä muisteloita ja nyt on nyt. Tänään olen ollut savustamassa itseäni kodalla. Mulla siis kaikki vaatteet, hiukset ja varmaan reppukin kärtsää tosi paljon savulle, koska oltiin sellasella kodalla, joka ei vaan jostain syystä tunnu vetävän kunnolla. Sinne kun ulkoa meni, alkoi ihan silmiä kirvellä. Ihme kota!

Tänään olin myös englanninkielisessä haastattelussa, joka kuuluu asiaan sen kansainvälisen vaihdon tiimoilta. On se vaan ihan äärijännää, kun pitää tollein puhua! Nuo koulutusalat ja muut on niin vaikeita sanayhdistelmiä, että en niitä osaa ilman lunttilappuja edes sanoa... vai miltä kuulostaa "Competence Areas in Nature-based Services and Environmental Protection: Nature Instructor, Natural Resources Producer, Nature and Environmental Advisor, Environmental Operative". 

Sanon vaan, että OMG. Ja että voisiko sitä enää vaikeammin sanoa. Mutta nuo on jotkut OPH:n viralliset käännökset noista jutuista.

Meidän vaihtoasia etenee edelleen hitaasti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että emme pääse Saksaan vaan suuntana on Viro. Alkuun kyllä vähän ärsytti toi ajatus, mutta toisaalta ehkä se Virokin on ihan ok. Ei nyt hirveän "ulkomaiselta" tunnu, jos matka onkin vain rapakon toiselle puolelle, jossa kielikin on hyvin samankaltainen kuin tämä oma äidinkieli... mutta toisaalta on se kuitenkin aika jännää olla siellä vieraassa maassa putkeen jonkun 3-4 viikkoa. Katsotaan, kuinka tässä nyt sitten käy!

Meillä on juuri nyt aika vilakka sisällä. Tulet on kyllä uunissa, mutta eipä täällä pariin päivään olekaan lämmitetty. Ihmeelliset on kyllä nämä talvikelit; tänäänkin on täällä ollut aivan keväistä, aurinkoista ja useita lämpöasteita! Tuntui aivan maaliskuulta jo, linnutkin oli selvästi hereillä ja sirkuttelivat siellä kodan lähellä puissa. Eiköhän sieltä vielä talvisempiakin kelejä tule tuonnempana, mutta välillä on kyllä kiva saada jo pientä näytettä, mitä tuleman pitää! Toisaalta 10 päivän sääennusteessa näyttää kyllä ihan kiitettävästi olevan noita punaisia lukuja... voi kun kiva! Lämmityksen kanssa on tällaisilla keleillä vähän taiteiltava, ettei vedä uuneja sitten liian kuumiksi ja sisätiloja läkähdyttäviksi.

Jaaha, viikonloppua pukkaa. Koska viikko sitten ei tullut siivoiltua kotona ollenkaan, on se nyt sitten tänä viikonloppuna ohjelmassa. Eipä mitään, odotan kyllä innolla sitä, kun taas paikat on putsattuna, pyykit pestynä, lakanat vaihdettuna jne. Mun mielestä siivottu koti on vaan yksi parhaita asioita elämässä!

Viikonlopun aikana mun pitää vielä täydennellä noita ulkomaan vaihdon papereita. Itse asiassa taidan perehtyä niihin nyt jo kohta, kun on parannusehdotukset vielä tuoreessa muistissa. Ei muuta kun lisää puita uuniin, uutta kuumaa vettä teekuppiin ja hommiin, siitä se sitten pikkuhiljaa valmiimmaksi aina tulee.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli

lumista on!

Tällä kertaa terveisiä pakkasen sijasta valtavien lumimassojen keskeltä! Lunta tupruttelee harva se päivä ja sitä alkaa olla todellakin PALJON! Ihmiset pudottelee jo katoilta lumia, kun sinne vaan kasaantuu ja kasaantuu sitä, huhhuh. Meilläkin olen alkanut katsella autotallin kattoa sillä silmällä, että pitäiskö jo toimia, mutta mies on vakaasti sitä mieltä, että kyllä se sieltä alas tulee ihan itsekin. No, sitä odotellessa! Meiltä ei ole vielä talon katoltakaan tippunut mitään ja tässä on sentään jyrkempi katto kuin autotallissa.

Kynttiläkuva on sieltä viime postauksessa mainitsemastani ulkoilupäivästä, jossa oltiin esittelemässä meidän opintoja. En kyllä tiedä kenelle niitä sitten esiteltiin, nimittäin tapahtumassa en kyllä montaa ulkopuolista ihmistä edes nähnyt... lähinnä tuon meidän amiksen omia opiskelijoita vaan. Me tehtiin siellä "työnäytöksenä" lumikammi, joka on siis valtava lumikasa, jonka sisälle kaivetaan tila. Sinne sitten laitettiin myös tuo kynttilä palamaan ja kauniiltahan se näytti.

Mä tarkenin siellä päivässä itse asiassa oikein hyvin, vaikka pakkasta oli melkoisen napakat lukemat. Kävin nimittäin edellisenä iltana klo 21 (eli tosi ajoissa...) ostamassa itselleni uudet paksummat toppahousut (vanhat on aivan ohueksi hiutuneet haiskat). Ostin samalla sitten myös ne merinovillaiset alusvaatteet ja sukat. Kutittaahan ne, mutta muutaman kerran olen niitä nyt silti koittanut pitää. Kiva oli itse asiassa olla siellä ulkona, kun ei palellut!

Ja sitten mulla oli se kulttuurintäyteinen reissu Helsinkiin. Oli kyllä niin mahtavaa!! Sain sitä ihanaa pizzaa, jota viime postauksessa mainitsin haikailevani ja käytiin katsomassa aivan mahtava Kinky Boots -musikaali sekä toinenkin ihan hyvä esitys (Comeback - räpätessä roiskuu). Ja sitten oltiin Vegemessuilla, jossa mussutin ihan hullunaan kaikenlaisia herkkuja (se siitä laihistelusta sitten taas...). Kävin Ruohonjuuressa ostoksilla ja hankin mm. kauan suunnittelemani oliivisaippuan (jolla siis pesen hiukseni nykyään) sekä metallisia pillejä. Ja kaiken tämän tein siis yhdessä mahtavan yläasteen ajalta asti mukana kulkeneen ystäväni kanssa, jonka luona olin myös kaksi yötä. Kyllä oli kerta kaikkiaan ihana ja virkistävä viikonloppu, tällaisia lisää! 

★ Ja hei, se Kinky Boots oli todellakin ihan mielettömän hyvä, suosittelen ehdottomasti jos vain jollain on mahdollista sitä mennä katsomaan! ★

Koulussa meillä on ollut todella, todella, todella kiinnostavia juttuja koskien mm. sääilmiöitä ja avaruuden asioita. Ihan eri tavalla katselee vaikkapa pilviä tai säätiedotusta, kun on edes jotain pientä haisua nyt esimerkiksi siitä, mitä on todennäköisesti odotettavissa vaikkapa lämpimän rintaman lähestyessä. Ja aika pieniähän me ihmiset täällä pallollamme ollaan, kun vertaa koko avaruuden kokoon.

Ollaan koulussa myös taas oltu puunkaatohommissa - tai minä kyllä kannoin vain risuja, olin nuorison kanssa laiskahkoa lumisotaa (Heli 46v vastaan pojat 18-20v), otin valokuvia, juttelin kaverin kanssa sekä tein lumienkelin metsään... Sekin päivä meni siis oikein mukavasti ulkosalla, vaikka minun ennakkoasenne on melkein aina vähän sellanen "voi kääk, ulkopäivä, pakkasta, kylmä, apua". Ei ollut kylmä, oli kivaa, meidän luokan tyypit on ihan parhaita ja ruokakin tais olla hyvää. =D

Sellainen uusi ylläripyllärikäänne tässä on tullut, että saatan lähteä vielä tämän kevään aikana ulkomaille vaihtoon kuukaudeksi! Alettiin yhden luokkakaverin kanssa puhumaan, että hitsiläinen, pitäiskö nyt vaan uskaltaa tuollainen temppu tehdä... kun se ei itselle maksaisi oikeastaan mitään ja olishan se ihan mieletön kokemus!! Tällä hetkellä on siis tämä prosessi (hitaasti) etenemässä ja meillä on ajatuksissa lähteä Saksaan. 

Ollaan täytetty hakemuksia ja lisääkin pitäisi monenlaista paperijuttua tehdä, ja sen lisäksi ollaan käyty myös pakollisilla enkun keskustelutunneilla virittelemässä vähän kielitaitoa. Itselleni on todella vaikeaa se ääneen puhuminen, vaikka periaatteessa kyllä kai osaan kohtuu hyvin englantia. Menee vaan ihan jauhot suuhun aina, jos pitää oikeasti jotain sanoa!! Tuolla tunneilla ollaan kuitenkin ihan rennolla otteella rupateltu aina milloin mistäkin jutuista ja opettajana on oikein kiva tyyppi, joka rohkaisee puhumaan, joten ihan kivaa on ollut.

Eli saas nähdä, tuleeko reissusta totta. Aika pian pitäisi jotain konkreettista alkaa sen suhteen kyllä tapahtumaan, että ehditään mennä ennen kuin koulu keväällä on päätöksessään.

Tällä viikolla kävin pienen pikareissun Jyväskylässä. Pidettiin pientä sukumiittinkiä keskiviikkoiltana ja koska se meni aika myöhään, jäin yöksi äitini luo. Mä olen sisarusteni kanssa isovanhempieni jälkeisessä perikunnassa, koska isämme on kuollut. Ukki kuoli jo vuosia sitten ja viime syksynä mummokin nukkui pois ja nyt on sitten mummola myyty. Pientä järjestelyä ja keskustelua pidettiin nyt sitten sen tiimoilta ja täällä sitä nyt sitten elellään perintöä odotellessa! =D

Oli kyllä todella kiva nähdä sedät ja täti! Kovasti mietityttää, että missä heitä kaikkia jatkossa edes tulee nähtyä, kun ei ole enää sitä perinteistä kokoontumispaikkaa, mummolaa... Lisäksi me asutaan täällä kaukana, eikä todellakaan usein käydä Keski-Suomessa, ja silloinkin kun käydään, ei mitenkään ehdi joka paikkaan. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa ollut, että pidettäisi jonkunlaiset sukujuhlat sitten, kun vuonna 2022 tulee 100v ukin syntymästä - toivottavasti tämä toteutuu!

Tuosta reissusta vielä sen verran, että kylläpä oli kauhea ajokeli takaisin tullessa eilen! Lunta pyrytti ja ohituspätkien kohdalla se ohituskaista oli ihan kauheessa pöpperössä... Onneksi ei ollut mitään hulluja kaahareita liikenteessä ja ohitukset onnistui sujuvasti siten, että aina yksi auto kerrallaan ohitti, meni omalle kaistalle takaisin ja sitten vasta lähti seuraava ohittelemaan. Jonossa ei nimittäin tullut siitä hommasta mitään, eteensä ei nähnyt kerta kaikkiaan mitään, kun edessä ajava auto pöllytti ne ohituskaistan lumet ilmaan! Ja siis juu, ohittelin minäkin, koska liikkeellä oli kuitenkin myös heitä, jotka ajelivat melko lailla alle nopeusrajoitusten ja kasasivat vain letkaa peräänsä. Plus muutamat rekat ohitin myös, koska tuntuivat hyytyvän aina ylämäkiin niin paljon. Onneksi tuolla Jyväskylä-Heinola-välillä on nykyään niin monta kunnollista, pitkää ohitusaluetta!! 

Nyt taidan lähteä tästä ruokakauppaan ja viemään tyttöä tuonne ostoskeskukseen, jossa se tapaa kaverinsa ja lähtee hänen luokse viikonloppua viettämään. Johan se ehti kolmisen tuntia kotona ollakin... =D On tämä kyllä niin hiljaiseloa nykyään, kun tuo kuopuskin on viikot (ja näköjään viikonloputkin...) poissa kotoa jo.

Kuinkas teillä menee? Ootteko jo kyllästyneet lumentuloon...? =D Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

Heli