Eilen oli meidän perheessä ensimmäinen palmusunnuntai, kun päivää ei mitenkään huomioitu. Aina ennen, siis vielä vuosi sittenkin, on lapsi/lapset tehneet virpomavitsoja, vaikka virpomista ei sinänsä kyllä ole harrastettu. Vitsoilla on virvottu lähinnä minua, ja saatu sitten suklaamunia palkaksi... Nyt ei ole niitä muniakaan vielä osteltu ainuttakaan.
Oikeastaan siis nämä virpomisjutut tuli mieleeni lähinnä muiden blogeja lukiessani, itse en asiaa edes olis muistanut. Niin se maailma vaan muuttuu lasten kasvaessa. Monesta muutoksesta (myös tästä...) ajattelen, että "onneksi"... vaikka kyllä mä aika ajoin kovastikin kaipaan sitä aikaa, kun lapset oli pieniä.
Olen aika väsynyt. Huomaan, että vaikka lähinnä vaan istun persiilläni kaiket päivät, olen jotenkin uuvuksissa päivien päätteeksi. Tuntuu myös, että vuorokausista loppuu tunnit ihan kesken. Iltaisin ei ehdi oikein mitään ja viikonloputkin menee tuosta vaan.
Totuin aika leppoisaan elämään sen jälkeen, kun jäin elokuussa opintovapaalle: viikossa oli vain 1-3 koulupäivää (plus sitten kyllä etähommat siihen päälle) ja syksyn harjottelukin oli aikataulullisesti tosi helppo, kun päivät oli vain 5-tuntisia. Lomailin syyslomalla, joululomalla, hiihtolomalla... Oli aivan ihanasti aikaa olla kotona, käydä lenkillä valoisaan aikaan, pitää huushollia kunnossa, harrastaa. Nyt teen paljon pidempiä harjottelupäiviä eikä vapaa-aikaa olekaan niin paljoa.
On tosi ihanaa, kun on illat vapaat. Kuvittelin kuitenkin, että iltaisin myös saisin aikaan erilaisia asioita. Nyt lähinnä käyn kaupassa ja teen ruokaa, vähän siivoilen keittiötä ja kenties lenkitän koirat. Toivoisin, että löytäisin puhtia myös joogata useammin ja tavata vaikka kavereita, mutta... Aika usein illat menee noiden pakollisten hommien jälkeen ihan vaan tietokoneella istuskellessa, valitettavasti. Ei vaan oikein jaksa/viitsi/huvita muuta. En tosin ainoastaan hengaile blogeissa, vaan olen urakalla käynyt läpi valokuviani, taikka lukenut vanhoja "päiväkirjojani", eli poistettuja blogitekstejäni. Koitan myös mennä ajoissa nukkumaan, mikä tavallaan "syö" sitä iltaa aika paljonkin... jos siis entiseen vertaa, kun valvoin pikkutunneille.
Viikonloppuisin sitten siivoan ja pyykkään. Meillä on tosi toimiva siivoussysteemi nykyään, kun olen viimein älynnyt ottaa myös miehen siihen hommaan mukaan. No toisaalta, aikaisemmin vuorotyötä tehdessäni olin useimmiten lauantait töissä, eikä elämään saanut minkäänlaista tasaista rytmiä. Nyt haluan pitää kiinni koko perheen lauantaisiivouksesta, jos se vaan suinkin on mahdollista. On ihanaa, kun illalla pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan ja muutenkin on kaikki järjestyksessä - myös ne lasten huoneet ees suunnilleen.
Vähän on kyllä ollu alavireistä meininkiä viime aikoina niinkin tylsän jutun kuin rahatilanteen takia. Ollaan koko ajan niin pee aa, ettei oo tosikaan... Syksyllä vielä kuvittelin, että ihan helposti elellään näillä tuloilla talven yli, mutta kyllä tää aika kauheeta on. Ei olla koskaan mitenkään leveästi elelty, enkä sellasta haikailekaan, mutta olis kieltämättä kiva, jos ei tarvis koko ajan olla huolissaan miten tästä taas kuukausi eteenpäin selvitään. Mulla on siis opintoraha ja mies on ihan tavallinen keskipalkkainen duunari.
Olen mielestäni aika säästeliäs, mutta kuitenkin on vaikeeta. Meillä on ollu pieni vararahasto, jota ollaan koitettu kerätä kattoremonttia varten, mutta ollaan jouduttu sieltä rokottamaan melkein kaikki jo, ja luulenpa, että kun toukokuun lopussa ollaan, siellä ei ole enää mitään jäljellä... Toisaalta mä jotenkin ihmettelen, miksi meidän rahat ei riitä, koska saadaan kuitenkin käteen yhteensä noin 2500-2800€/kk. No, toiset saa sen ja enemmänkin ihan vaan per lärvi...
Olen oikein koittanut miettiä, mihin meidän rahat hupenee. Äkkiseltään katsottuna pääosin asumiseen, ruokaan ja perus-elämiseen. Mun kuukausitulot ei riitä edes lainaan ja sähkölaskuun yhteensä. Tai ruokaan yksistään. Toisaalta nämä on valintoja, enkä esimerkiksi edes ajattele ottavani lainasta maksuvapaita kuukausia tai ostavani vain halvinta ruokaa. Meillä on myös kaksi autoa, halpoja ritsoja tosin, mutta kuitenkin.
Mutta ihan perusmenojen päälle ei kyllä raha riitä mihinkään ylimääräiseen. En ostele vaatteitakaan kuin pakon edessä. Ei syödä ulkona, ei matkustella, ei harrasteta mitään. En tajua miten muilla ihmisillä on varaa kaikenlaiseen. Mua harmittaa, kun en voi viedä lasta ratsastamaan, tai kun en pysty itsekään käymään joogassa just nyt. Kaipaisin myös ihan kauheesti jotain pienen pientä irtiottoa arjesta, vaikka ees jotain Tallinnan risteilyä miehen kanssa kaksin... (ei siis todellakaan puhettakaan, että koko perhe reissais... ees sinne Tallinnaan...)
Olen mielestäni aika säästeliäs, mutta kuitenkin on vaikeeta. Meillä on ollu pieni vararahasto, jota ollaan koitettu kerätä kattoremonttia varten, mutta ollaan jouduttu sieltä rokottamaan melkein kaikki jo, ja luulenpa, että kun toukokuun lopussa ollaan, siellä ei ole enää mitään jäljellä... Toisaalta mä jotenkin ihmettelen, miksi meidän rahat ei riitä, koska saadaan kuitenkin käteen yhteensä noin 2500-2800€/kk. No, toiset saa sen ja enemmänkin ihan vaan per lärvi...
Olen oikein koittanut miettiä, mihin meidän rahat hupenee. Äkkiseltään katsottuna pääosin asumiseen, ruokaan ja perus-elämiseen. Mun kuukausitulot ei riitä edes lainaan ja sähkölaskuun yhteensä. Tai ruokaan yksistään. Toisaalta nämä on valintoja, enkä esimerkiksi edes ajattele ottavani lainasta maksuvapaita kuukausia tai ostavani vain halvinta ruokaa. Meillä on myös kaksi autoa, halpoja ritsoja tosin, mutta kuitenkin.
Mutta ihan perusmenojen päälle ei kyllä raha riitä mihinkään ylimääräiseen. En ostele vaatteitakaan kuin pakon edessä. Ei syödä ulkona, ei matkustella, ei harrasteta mitään. En tajua miten muilla ihmisillä on varaa kaikenlaiseen. Mua harmittaa, kun en voi viedä lasta ratsastamaan, tai kun en pysty itsekään käymään joogassa just nyt. Kaipaisin myös ihan kauheesti jotain pienen pientä irtiottoa arjesta, vaikka ees jotain Tallinnan risteilyä miehen kanssa kaksin... (ei siis todellakaan puhettakaan, että koko perhe reissais... ees sinne Tallinnaan...)
No niin, ei mun nyt kyllä pitäny tästä tällasta valitusvirttä kirjoitella... Toisaalta mun kirjottelu on ollu viime aikoina aika väkinäistä ja just ehkä myös siksi, koska mieltä painaa tällaset asiat, enkä oikein osaa olla mikään "kaikki on tosi hyvin"-tyyppi, jos niin ei oikeesti ole. No, muuten on kyllä asiat ihan suht ok, nää raha-asiat on vaan vallannu ajatuksia vähän liiankin kanssa. Joten tulipas nyt avauduttua. Ehkä joku muukin painii rahahuolien kanssa... no eipä ole yksin.
Tämä raha-asia tietenkin tarkottaa sitä, että kun koulu loppuu, on suunta suoraan töihin. Mulla on vanha työpaikka odottamassa, mutta kyllähän mä tietenkin toivoisin, että opinnoista olis jotain hyötyäkin ja saisin uuden työpaikan. Sekin asia on edelleen auki, ja vähän mun mieltä vaivaa... toisaalta elän toivossa, toisaalta olen toivoton. No, katellaan.
* * *
Kylläpä olikin varsin pirteä postaus... Kuvatkin mitä sattui vanhoista kuvista löytymään, ei päätä eikä häntää niissä. No, tää on tätä joskus. Nyt mä meen nukkumaan...
Mitä kuuluu teidän kevääseen?
Heli
Tämä raha-asia tietenkin tarkottaa sitä, että kun koulu loppuu, on suunta suoraan töihin. Mulla on vanha työpaikka odottamassa, mutta kyllähän mä tietenkin toivoisin, että opinnoista olis jotain hyötyäkin ja saisin uuden työpaikan. Sekin asia on edelleen auki, ja vähän mun mieltä vaivaa... toisaalta elän toivossa, toisaalta olen toivoton. No, katellaan.
* * *
Kylläpä olikin varsin pirteä postaus... Kuvatkin mitä sattui vanhoista kuvista löytymään, ei päätä eikä häntää niissä. No, tää on tätä joskus. Nyt mä meen nukkumaan...
Mitä kuuluu teidän kevääseen?
Heli
