Eilen oli meidän perheessä ensimmäinen palmusunnuntai, kun päivää ei mitenkään huomioitu. Aina ennen, siis vielä vuosi sittenkin, on lapsi/lapset tehneet virpomavitsoja, vaikka virpomista ei sinänsä kyllä ole harrastettu. Vitsoilla on virvottu lähinnä minua, ja saatu sitten suklaamunia palkaksi... Nyt ei ole niitä muniakaan vielä osteltu ainuttakaan.
Oikeastaan siis nämä virpomisjutut tuli mieleeni lähinnä muiden blogeja lukiessani, itse en asiaa edes olis muistanut. Niin se maailma vaan muuttuu lasten kasvaessa. Monesta muutoksesta (myös tästä...) ajattelen, että "onneksi"... vaikka kyllä mä aika ajoin kovastikin kaipaan sitä aikaa, kun lapset oli pieniä.
Olen aika väsynyt. Huomaan, että vaikka lähinnä vaan istun persiilläni kaiket päivät, olen jotenkin uuvuksissa päivien päätteeksi. Tuntuu myös, että vuorokausista loppuu tunnit ihan kesken. Iltaisin ei ehdi oikein mitään ja viikonloputkin menee tuosta vaan.
Totuin aika leppoisaan elämään sen jälkeen, kun jäin elokuussa opintovapaalle: viikossa oli vain 1-3 koulupäivää (plus sitten kyllä etähommat siihen päälle) ja syksyn harjottelukin oli aikataulullisesti tosi helppo, kun päivät oli vain 5-tuntisia. Lomailin syyslomalla, joululomalla, hiihtolomalla... Oli aivan ihanasti aikaa olla kotona, käydä lenkillä valoisaan aikaan, pitää huushollia kunnossa, harrastaa. Nyt teen paljon pidempiä harjottelupäiviä eikä vapaa-aikaa olekaan niin paljoa.
On tosi ihanaa, kun on illat vapaat. Kuvittelin kuitenkin, että iltaisin myös saisin aikaan erilaisia asioita. Nyt lähinnä käyn kaupassa ja teen ruokaa, vähän siivoilen keittiötä ja kenties lenkitän koirat. Toivoisin, että löytäisin puhtia myös joogata useammin ja tavata vaikka kavereita, mutta... Aika usein illat menee noiden pakollisten hommien jälkeen ihan vaan tietokoneella istuskellessa, valitettavasti. Ei vaan oikein jaksa/viitsi/huvita muuta. En tosin ainoastaan hengaile blogeissa, vaan olen urakalla käynyt läpi valokuviani, taikka lukenut vanhoja "päiväkirjojani", eli poistettuja blogitekstejäni. Koitan myös mennä ajoissa nukkumaan, mikä tavallaan "syö" sitä iltaa aika paljonkin... jos siis entiseen vertaa, kun valvoin pikkutunneille.
Viikonloppuisin sitten siivoan ja pyykkään. Meillä on tosi toimiva siivoussysteemi nykyään, kun olen viimein älynnyt ottaa myös miehen siihen hommaan mukaan. No toisaalta, aikaisemmin vuorotyötä tehdessäni olin useimmiten lauantait töissä, eikä elämään saanut minkäänlaista tasaista rytmiä. Nyt haluan pitää kiinni koko perheen lauantaisiivouksesta, jos se vaan suinkin on mahdollista. On ihanaa, kun illalla pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan ja muutenkin on kaikki järjestyksessä - myös ne lasten huoneet ees suunnilleen.
Vähän on kyllä ollu alavireistä meininkiä viime aikoina niinkin tylsän jutun kuin rahatilanteen takia. Ollaan koko ajan niin pee aa, ettei oo tosikaan... Syksyllä vielä kuvittelin, että ihan helposti elellään näillä tuloilla talven yli, mutta kyllä tää aika kauheeta on. Ei olla koskaan mitenkään leveästi elelty, enkä sellasta haikailekaan, mutta olis kieltämättä kiva, jos ei tarvis koko ajan olla huolissaan miten tästä taas kuukausi eteenpäin selvitään. Mulla on siis opintoraha ja mies on ihan tavallinen keskipalkkainen duunari.
Olen mielestäni aika säästeliäs, mutta kuitenkin on vaikeeta. Meillä on ollu pieni vararahasto, jota ollaan koitettu kerätä kattoremonttia varten, mutta ollaan jouduttu sieltä rokottamaan melkein kaikki jo, ja luulenpa, että kun toukokuun lopussa ollaan, siellä ei ole enää mitään jäljellä... Toisaalta mä jotenkin ihmettelen, miksi meidän rahat ei riitä, koska saadaan kuitenkin käteen yhteensä noin 2500-2800€/kk. No, toiset saa sen ja enemmänkin ihan vaan per lärvi...
Olen oikein koittanut miettiä, mihin meidän rahat hupenee. Äkkiseltään katsottuna pääosin asumiseen, ruokaan ja perus-elämiseen. Mun kuukausitulot ei riitä edes lainaan ja sähkölaskuun yhteensä. Tai ruokaan yksistään. Toisaalta nämä on valintoja, enkä esimerkiksi edes ajattele ottavani lainasta maksuvapaita kuukausia tai ostavani vain halvinta ruokaa. Meillä on myös kaksi autoa, halpoja ritsoja tosin, mutta kuitenkin.
Mutta ihan perusmenojen päälle ei kyllä raha riitä mihinkään ylimääräiseen. En ostele vaatteitakaan kuin pakon edessä. Ei syödä ulkona, ei matkustella, ei harrasteta mitään. En tajua miten muilla ihmisillä on varaa kaikenlaiseen. Mua harmittaa, kun en voi viedä lasta ratsastamaan, tai kun en pysty itsekään käymään joogassa just nyt. Kaipaisin myös ihan kauheesti jotain pienen pientä irtiottoa arjesta, vaikka ees jotain Tallinnan risteilyä miehen kanssa kaksin... (ei siis todellakaan puhettakaan, että koko perhe reissais... ees sinne Tallinnaan...)
Olen mielestäni aika säästeliäs, mutta kuitenkin on vaikeeta. Meillä on ollu pieni vararahasto, jota ollaan koitettu kerätä kattoremonttia varten, mutta ollaan jouduttu sieltä rokottamaan melkein kaikki jo, ja luulenpa, että kun toukokuun lopussa ollaan, siellä ei ole enää mitään jäljellä... Toisaalta mä jotenkin ihmettelen, miksi meidän rahat ei riitä, koska saadaan kuitenkin käteen yhteensä noin 2500-2800€/kk. No, toiset saa sen ja enemmänkin ihan vaan per lärvi...
Olen oikein koittanut miettiä, mihin meidän rahat hupenee. Äkkiseltään katsottuna pääosin asumiseen, ruokaan ja perus-elämiseen. Mun kuukausitulot ei riitä edes lainaan ja sähkölaskuun yhteensä. Tai ruokaan yksistään. Toisaalta nämä on valintoja, enkä esimerkiksi edes ajattele ottavani lainasta maksuvapaita kuukausia tai ostavani vain halvinta ruokaa. Meillä on myös kaksi autoa, halpoja ritsoja tosin, mutta kuitenkin.
Mutta ihan perusmenojen päälle ei kyllä raha riitä mihinkään ylimääräiseen. En ostele vaatteitakaan kuin pakon edessä. Ei syödä ulkona, ei matkustella, ei harrasteta mitään. En tajua miten muilla ihmisillä on varaa kaikenlaiseen. Mua harmittaa, kun en voi viedä lasta ratsastamaan, tai kun en pysty itsekään käymään joogassa just nyt. Kaipaisin myös ihan kauheesti jotain pienen pientä irtiottoa arjesta, vaikka ees jotain Tallinnan risteilyä miehen kanssa kaksin... (ei siis todellakaan puhettakaan, että koko perhe reissais... ees sinne Tallinnaan...)
No niin, ei mun nyt kyllä pitäny tästä tällasta valitusvirttä kirjoitella... Toisaalta mun kirjottelu on ollu viime aikoina aika väkinäistä ja just ehkä myös siksi, koska mieltä painaa tällaset asiat, enkä oikein osaa olla mikään "kaikki on tosi hyvin"-tyyppi, jos niin ei oikeesti ole. No, muuten on kyllä asiat ihan suht ok, nää raha-asiat on vaan vallannu ajatuksia vähän liiankin kanssa. Joten tulipas nyt avauduttua. Ehkä joku muukin painii rahahuolien kanssa... no eipä ole yksin.
Tämä raha-asia tietenkin tarkottaa sitä, että kun koulu loppuu, on suunta suoraan töihin. Mulla on vanha työpaikka odottamassa, mutta kyllähän mä tietenkin toivoisin, että opinnoista olis jotain hyötyäkin ja saisin uuden työpaikan. Sekin asia on edelleen auki, ja vähän mun mieltä vaivaa... toisaalta elän toivossa, toisaalta olen toivoton. No, katellaan.
* * *
Kylläpä olikin varsin pirteä postaus... Kuvatkin mitä sattui vanhoista kuvista löytymään, ei päätä eikä häntää niissä. No, tää on tätä joskus. Nyt mä meen nukkumaan...
Mitä kuuluu teidän kevääseen?
Heli
Tämä raha-asia tietenkin tarkottaa sitä, että kun koulu loppuu, on suunta suoraan töihin. Mulla on vanha työpaikka odottamassa, mutta kyllähän mä tietenkin toivoisin, että opinnoista olis jotain hyötyäkin ja saisin uuden työpaikan. Sekin asia on edelleen auki, ja vähän mun mieltä vaivaa... toisaalta elän toivossa, toisaalta olen toivoton. No, katellaan.
* * *
Kylläpä olikin varsin pirteä postaus... Kuvatkin mitä sattui vanhoista kuvista löytymään, ei päätä eikä häntää niissä. No, tää on tätä joskus. Nyt mä meen nukkumaan...
Mitä kuuluu teidän kevääseen?
Heli
Ihanaa Heli, kun päivitit taas blogiasi ♥ Mä aina odotan sun postauksia. Toi on niin totta, että kun olet päivät töissä, illalla et saa/ehdi oikein mitään tekemään. Mä usein töissä mietin, että illalla teen sitä ja sitä, mutta totuus onkin sitten ihan toinen juttu. Hyvin, hyvin usein käy niin, että mä en vaan jaksa tehdä yhtään mitään. Syön ja katon vähän telssua ja käyn ajoissa nukkumaan. Nykyisin pidän tosi tarkkaan huolta siitä, että nukun riittävästi. Muuten en jaksaisi joka aamu nousta kuudelta.
VastaaPoistaKirjoituksesi rahasta kuullosti kovin tutulta, joten kohtalotoveri löytyy täältä. Meillä nuo kokonaistulot ei tällä hetkellä ole edes noin paljon kuin teillä, kun tuo Kelan työttömyyspäiväraha on ihan hävyttömän pieni ja itse olen kyllä melko huonopalkkainen (alle keskitason). Meillä ei ole säästöjä, mistä nipistää pahan paikan tullen, joten tiedän niin ton tunteen, kuinka mieli välillä synkkenee väkisinkin, kun tietää, että rahat ei vaan riitä. Eniten harmittaa se, että lapsille ei ole varaa hankkia edes sitä mitä he tarvitsevat :( Mutta mä yritän uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että vielä mieskin sen uuden työpaikan saa =)
Kakesta huolimatta mukavaa pääsiäisviikkoa sinulle, Heli ♥
Mun tekis mieleni tosi paljon enemmän kyllä kirjoitella, mutta en vaan tahdo saada sitäkään aikaan... tai sitten alan sensuroimaan. Monet kerrat pyöritän mielessäni asioita, mistä kirjottelisin, mutta sitten en kuitenkaan kirjoita. En ole taas kuvaillutkaan oikein mitään, eikä kotona sinänsä tapahdu mitään, enkä sitten ihan kaikkea ajateltua kuitenkaan ehkä halua jakaa täällä julkisesti.
PoistaOlen kyllä ihan rehellisesti sitä mieltä, että raha tuo onnea. Kunhan sitä ei ole ihan överin paljoa, jolloin se saattaa kääntyä itseään vastaan. Mutta kyllä ainakin tässä tilanteessa, kun tosiaan meilläkin koko ajan vyötä kiristellään, tuntuu usein että olispas rahaa niin olis kaikki kyllä paljon paremmin. Ihan sama juttu on täälläkin, että ei ole varaa edes tarpeelliseen... Esim polkupyörä olis kiva, meillä ei ole yhtään ehjää fillaria. Lapsen koulussa oli puhe, että tekisivät pyöräretken, minä ajattelin ensimmäisenä että fuck, mistä fillari... Nyt on tilanne, että lapset tarvii ehdottomasti vaatteita ja kenkiä, ja mulla on kyllä aikamoinen tuska, että miten rahat riittää. Me ei todellakaan ostella vaatteita vaan kun ne on kivoja tai kun nyt huvittaa, vaan ihan todelliseen tarpeeseen. Tytöllä on kaikki kengät pieniä, tarvitaan ainakin lenkkarit sille. Pojalla on yhdet ainoat housut. Toisella pojalla on vain yhdet kengät, jotka nekin rikki. Että tästä lähdetään... Lisäksi olen kohta autoton, toi romu ei mene katsastuksesta läpi ikinä, tai siis ilman isoa remonttia. Ei paljon hurraa-huutoja tee mieli ilmoille heitellä... Tänään tuli mun opintoraha, saa nähdä miten paljon siitä on illalla jäljellä kun maksan laskut... ja sitten taas odotellaan miehen tilipäivää, ja sitten maksetaan taas laskuja, hommataan bussikortit jne. Ja sitten taas ihmetellään, miten taas kuukausi pärjäillään...
Moikka Heli tänne <3 Mun mielestä tää kirjoitus oli aitoa elämisen tarinaa ja siksi hyvä!! Ja olen sun kanssa samaa mieltä että raha tuo onnea. Mun mielestä on turha muuta väittää. Tietenkään se ei tuo yksin yhtään mitään mutta se helpottaa asioita ja näin ollen saa huomaamaan ne asiat paremmin mitkä ei maksa mitään! :) Mä olen ollut myös väsynyt, talvi otti kaikkine harmauksineen koville ja eilen sitten ikkunasta avartuva näkymä sai mut ihan raivon partaalle hetkellisesti :D Tsemppiä sulle kevääseen ja aina näitä tulee elämään..ylämäkiä ja alamäkiä, se kait on osittain elämän suolakin ;) Ihanaa pääsiäistä <3
VastaaPoistaMoi sullekin! Ihan samaa mietin tosta rahasta, että ei se tietenkään yksin sitä onnea tuo, mutta kyllä se vaan niin hemmetin paljon auttaa ja helpottaa, kun ei tarvii koko ajan sen vähyyttä tuskailla. Mustakin tuntuu, että tää takatalvi jotenkin vähän ikään kuin lamaannutti, oli jo jotenkin niin ihanaa, kun oli aurinkoa ja keväinen keli. Ups and downs, sitähän tämä... Kivaa pääsiäistä sullekin!
PoistaMeillä kanssa pitkästä aikaa virpomaton palmusunnuntai - ei edes naapurin lapset käyny. Neki on kai kasvaneet niin isoiksi, että eivät viitsi. Paljon oli juttua lehdissä kaupunkilaislapsista, jotka ei edes pukeutuneet tai vitsojaan koristelleet, olipa jotku ollu ihan vitsattakin vaan karkkia vaatimassa. Hauskintahan siinä hommassa oli just se naaman suttaaminen ja rekvisiitta :)
VastaaPoistaMeilläkään ei tule edes bruttona noin paljoa rahaa; on ollu pakko ostaa sitä halvinta ruokaa. Kuitenkin sellaista, mitä lapsetkin syö - ne on tullu aina vaan hankalammaksi syömistensä kanssa. Eivät vaan syö, jos ruoka ei ole mieluista, ja sit valittavat jaksamattomuutta ja väsyä ja mahakipua ja milloin mitäkin. Pärjäillään silti näinkin, varsinkin kun eläkkeeseen tuli viisivuotiskorotus, mutta mihinkään isompaan ei ole rahaa, esim. jätevesijärjestelmän muuttamiseen asetuksen mukaiseksi.
Ratsastaminen on vähän hankalaa ilman hevosta, mutta joogata voi kyllä ihan kotonakin! Tosin eihän se ole ollenkaan sama, kuin ryhmässä ja ohjaajan vetämänä. Onhan niitä äänitteitäkin, en kyllä ole koskaan kokeillut - oon niin fakkiutunut tuon saman ohjaajan ohjaukseen, että tuntuu hankalalta jonkun toisen ohjaus.
Se on hienoa, että sulla on kuitenkin se työpaikka odottamassa! Mukavaa kevättä!
Meillä ei (onneks) koskaan käy kukaan virpomassa. Jotenkaan en tykkää siitä ollenkaan, enkä ole halunnu että omatkaan lapset käy virpomassa. Tylsä mutsi... Mä kuulin kanssa, että teinit on käyneet kerjuulla ja pilanneet sitten muiden lasten virpomiset. Kyllä on maailma mallillaan tässäkin kohtaa, voi hyvää päivää...
PoistaHei onneks tohon jätevesijuttuun tuli taas jatkoaikaa... ei oo meilläkään siihen nimittäin todellakaan varaa!! Ruoan kanssa meillä on sillein, että muuta lihaa en osta kuin jauhelihaa, mutta se on sitten luomua. Eli ei näy täällä pöydässä kokolihaa todellakaan... (ei sillä ett mua haittais lihan puute muutenkaan...) Ruokien vaihtelu on siis melko minimaalista meillä eikä meillä muutenkaan mitään ihmeellistä tai kallista syödä. En kuitenkaan halua ostaa halvinta lihaa, eikä miehelle kelpaa halvin kahvi (toisteks halvin kyllä sit kelpaa). Maito on sitten sitä Kotimaista kyllä, eli halvinta. Eli jossain pihistän, jossain en.
Mun jooga on astangaa, eli teen muutenkin sitä "omaa sarjaa" ja tunneillakin siis omaan tahtiin. Mutta paikalla on kuitenkin opettaja joka auttaa, jos vaikka on vääränlainen linjaus. Ja on siellä tunneilla muutenkin sellanen oma tunnelmansa, mitä ei kotona tavoita... en esimerkiksi tee mantroja täällä. Mä itse asiassa voitin 4kk nettijoogat Yoogaiasta, mutta jotenkin se vaan ei ole mun juttu, se ohjattu... on kivempi tehdä omaan tahtiin omaa sarjaa kuin odotella muita.
Työpaikka on odottamassa, joo, mutta kun toivoisin ettei sinne olis enää tarvinnu mennä takas... Mukavaa kevättä sullekin!
Tutulta kuulostaa!
VastaaPoistaMun tekisi mieli lähteä opiskelemaan taas pitkästä aikaa, mutta se opiskeluajan tulotaso on niin järkyttävän pieni, ettei ole varaa eikä edes halua "kituuttaa" pitkien kotihoitovuosien jälkeen enää yhtään, saati kolmea opiskeluvuotta. Huokaus. Enkä mä kyllä edes tiedä mikä musta tulee isona :D Ehkä se ajatus vielä joskus kirkastuu?
Tsemppiä arkeen <3 Minäkin aina odotan sun postauksia, joten turha sensuuri hushus :)
Mä kituutin sillon aikanaan kotona vuosikaudet, pienimmällä mahdollisella äitiyspäivärahalla ja kotihoidontuella... kyllä tuli sillonkin todella tutuksi se rahattomuus. Muutamia vuosia olin palkkatöissä nyt tässä ja sitten taas kuvittelin hyvin jaksavani vähällä elämisen, mutta kyllä vaan koittelee nyt loppumetreillä jo aika lailla tämä rahatilanne... Opiskelu on kyllä sinänsä ihan kivaa, toivottavasti sullekin tilaisuus siihen vielä tulee, jos siltä tuntuu. Jospa se sieltä ajatus kirkastuis...
PoistaKiitos tsempistä ja samaa sinne! Täytyy vissiin sit koittaa hellittää sensuuria vähän, että sais joskus jotain kirjotettuakin.
Joo siis todellakin raha tuo onnea! Kyllä sen jokainen tajuaa, ettei se tuo onnea mitenkään automaattisesti, mutta kyllä se silti tuo elämään jonkinlaisen tasapainon ja rauhan. On myös helppo tajuta, että jos ajatukset pyörivät koko ajan taloudellisessa pärjäämisessä, se pikkusen verottaa sitä "jee jee, elämä on ihanaa!"-fiilistä. Niin... ei meilläkään tällä hetkellä kummoisesti mene taloudellisesti(kaan). Mistään kummallisesta en tällä hetkellä edes haaveile, vaan ostoslistalla on ihan perusjuttuja. Aika pitkäksi on kuitenkin tuo lista tässä ajan saatossa kasvanut. Ymmärrän siis tunnelmasi tähän asiaan liittyen.
VastaaPoistaILOISTA PÄÄSIÄISTÄ SULLE, HELI! ♥
Aika monelle lienee tuttuja juttuja nämä rahafiilikset. On se todellakin niin, että ei paljon tee mieli hihkua, kun on matti kukkarossa... vaikka tottakai rakkaus ja terveys ja liiba ja laaba on tärkeitä, enkä minäkään mitään luksuselämää kaipaa, niin inhottaa tämä perusasioidenkin kanssa kituuttelu. Meilläkin se lista vaan kasvaa... argh.
PoistaKivaa pääsiäistä sullekin! ♥
Ihania kuvia, Heli! Vaikka vanhoja ovatkin... ;)
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä siitä, että kyllä raha jonkinlaista onnellisuutta tuo. Ainakin pientä huolettomuutta. Itellä asiat on, oikeastaan, tosi hyvin. Molemmilla on töitä, vaikkakin paskaduunit tehtaassa! Mutta toiselle rapsahtaa tili kahden viikon välein, toiselle kahdesti kuussa. Lainaa ei ole kuin muutama tonni. Yksi lapsi ja sekin jo aikuinen. Mutta silti tulee aikoja, kun rahat eivät meinaa riittää. Ja aina on jotain huolia!
Tyttärestä olin huolissani pitkää, kun hän ei saanut töitä. Nyt hänellä on työtä, elokuun loppuun. Minun kollegana br. teurastamolla. Nyt sitten mietin, että olenko epäonnistunut kasvattajana, kun lapseni seuraa minun jalanjälkiäni. Mutta hän on tyytyväinen, kun hän saa säännöllisesti rahaa ja pystyy vihdoin suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin! Niinpä! Asiat ovat niinkuin ne ottaa! Ja nyt kun meille on näitä kausityöntekijöitä tullut ja heidän kanssaan on jutellut, on kyllä tullut selväksi, kuinka onnellinen saa olla kun on vakityö! Töitä on kuulemma aika mahdoton saada, edes paskatöitä!
Aina on jotain murhetta, mutta on myös iloakin! Iloiset asiat vaan tuppaavat jäämään niiden murheiden varjoon.
Minua pännii tämä jatkuva sairastelu! Se vie voimat ja tekee ihmisestä saamattoman!
Mutta aina sitä vaan ihminen suosta nousee. Minä uskon siihen! Täytyisi vaan yrittää huomata ne hyvät asiat elämässään!
Jatka vaan kirjoitteluasi, me niitä odotellaan!
Kivaa kevättä Sinulle ja perheellesi! Kaikesta huolimatta!
Nimenomaan huolettomuutta! Elämä on helpompaa, kun tietää, että laskut pystyy maksamaan ja vielä vähän jääkin. Kyllä mä nytkin pääosin maksan laskut aina ajallaan, mutta sitten mihinkään muuhun kuin ruokaan ei olekaan enää rahaa. Loppukuusta ostetaan usein kyllä jo ruokaakin velaksi kaupan tilille...
PoistaMuuten tämä kyllä ihan suht menettelee, mutta sitten kun tarvii vaikka vaatteita ostaa, niin heti onkin jo tenkkapoo. Saatikka, jos vaikka meidän pesukone tuosta ottaa ja hajoaa, merkit siihen on vahvat. Tai kun tarttis hommata polkupyörä. Tai laittaa mopo rekisteriin, että poika pääsis ajelemaan sillä kouluun. Tai kun on mummon 90v-juhlat 200km päässä, eikä olis oikeesti yhtään rahaa lähteä sinne. Tai kun auto on hajoamaisillaan tai tarttis katsastaa. Kaikkia tollasia perusasioista, jotka kuitenkin aiheuttaa harmaita hiuksia. Ei olla käyty puoleen vuoteen sukuloimassa, ja nimenomaan siksi, ettei ole rahaa ajaa sitä 500km.
Mä tarttisin rahaa myös terveysjuttuihin. Vaikka perusterveys ihan ok onkin, tarttisin kuitenkin kipeästi rahaa esimerkiksi hierojalla käyntiä varten. Unelmoin hierojasta, vyöhyketerapiasta, jonkunlaisesta "niksauttajasta" joka kattois mikä mun olkapäässä ja polvessa on vialla... Haaveilen myös ihan oikeesti pienestä lomasta. Olen jotenkin niin kauheen väsynyt tähän köyhäilyyn välillä...
Mutta kuten sanoit, pitäisi huomata ne hyvät asiat elämässä. Onneksi monet niistä on kuitenkin ihan ilmaisia. Ja onhan mulla todellakin toi työpaikka olemassa, en tiedä miten toivottomalta tuntuisi olla vailla mitään tietoa tulevasta tän koulun jälkeen.
Mukavaa kevättä myös sinulle ja perheellesi!
Tsemppiä Heli! Ei ihme jos tuntuu ettei raha riitä, on teillä oikeasti pienet tulot. Oletko katsonut saisitteko asumistukea? Sitä saa myös omistusasuntoon (olen itse saanut). Samat taloudelliset asiat pyörii mielessä. Olen tosi huono näyttämään sitä ulospäin, minusta on hienoa että uskallat puhua myös taloudesta. Tässä juuri siivosin vanhoja papereita ja tuli vastaan tilinauhat 10 vuoden takaa. Tulomme oli silloin suuremmat kuin nyt, joten eipä ihme että tuntuu ettei raha riitä. Muutamassa vuodessa kiinteistövero on kaksinkertaistunut, sähkö noussut, jne. Tavallinen ihminen ei niille voi mitään, pakko on maksaa.
VastaaPoistaNuo tulot on tietenkin vähän mihin niitä vertaa. Minusta 2500€ on toisaalta aika iso raha, ja jotenkin olen ällistynyt, ettei se kuitenkaan riitä mihinkään. Tietenkin on oma valinta asua omakotitalossa, mutta en tiiä olisko se kauheen paljon halvempaa vuokrallakaan asustella tällä porukalla - maksetaan lainaa 600€/kk, ei sillä kovin isoa vuokrakämppää saisi. Sähkölaskut varmaan olis kerrostalossa murto-osa tästä nykyisestä... meillä on pahimmillaan yli 400€/kk sähkölaskut!! Ruokaan ja sellaseen kodin perustavaraan vessapapereineen yms menee varmaan noin 1000€/kk (sisältäen eläinten ruoat - tarkkaa summaa en kyllä ole aikoihin laskeskellut). Johan niistä tulee se pari tonnia... ja muita laskuja ja menoja on kuitenkin vino pino vielä tuohon päälle: bensakuluja, lasten bussikortit, puhelimet, netti, vakuutukset... mitä niitä kaikkia onkaan. Kaikki kyllä menee mitä tuleekin, eikä ole tosiaan viime aikoina edes riittänyt vaan on pitäny mennä rokottamaan niitä säästörahoja jo niin, että senkin kirstun pohja pilkottaa...
PoistaNiin ja en ole kysellyt sitä asumistukea. Olen jotenkin ajatellu, että ei me sitä kuitenkaan saatais.
Kelan sivulla on asumistuesta hyvä laskuri, antaa ainakin osviittaa. Meillä ruokakulut on aika paljon pienemmät, vain keskimäärin 750e kuukaudessa. Mutta ei ostella luomua lähes mitään ja teen lähes kaiken itse, leivätkin.
PoistaKöyhäily on kivaa vain silloin, kun ei ole pakko. Muuten se syö voimia ja minut ainakin tekee aggressiiviseksi. Mitenkähän sitten sillä kauan kaivatulla eläkkeellä...
VastaaPoistaOnnea työnhakuun!
Tuo on just noin, että köyhäily on kivaa sillon kun siihen on varaa... muutoin se on vain raastavaa ja ahdistavaa.
PoistaToivon, etten joudu työnhakuun... toivon kovasti, että tämä mun harjottelu poikii mulle työpaikan. No katellaan miten käy.
Kovin kovin tuttua. Täällä toinen aikuisopiskelija, opintovapaalla työpaikastaan. Voi kun koulussaolo olikin helppoa, kun oli niitä etäpäiviä. Nyt työharjoittelu ja näytöt siellä vievät "kaikki mehut". Uudelta alalta on luvassa jo osa-aikainen työpaikka, mutta en tiedä pärjäänkö pelkästään sillä palkalla... Kauppaankaan en haluaisi palata... Työaikojen ja työilmapiirin vuoksi.
VastaaPoistaSiis aivan kuin mun tilanne!!!! Viimeinen lausekin aivan just eikä melkein!!! Ainoa ero on, että mulle ei ole luvassa ainakaan vielä sitä työpaikkaa uudelta alalta... pientä lupailua on ollu, mutta sit ei kuitenkaan mitään varmaksi. Näyttöä tässä itekin kasailen parhaillaan... vielä olis yksi oppimistehtäväkin aloittamatta, palautusaikaa on kesäkuulle kyllä, mutta jotenkin en jaksa ees ajatella sitäkin tässä nyt vielä...
PoistaTsemppiä sulle opiskelurutistukseen!!
Heli (sydän sinullekin) kirjoittelin nimittäin juuri Krissen blogiin kommenttia samaisesta aiheesta. Samassa (uppoavassa?) laivassa ollaan täälläkin, mies ollut viime syksystä työttömänä, jemmatili pahan päivän varalle kohta kuiva ja oma palkka ei päätä huimaa. En edes uskalla ajatella, mikä tilanteemme on kun liiton päiväraha loppuu ja kelan tuille joutuu. Toivottavasti niin ei kävisi. Toooosin, meillä on menoja, joista voisi oikeasti karsia, kuten toinen auto, mutta kaikki on nyt niin auki ettei oikein uskalla vielä karsia siitäkään. Mutta tiedän, kuinka hermoja kiristää! Ja vaikkei raha toisi onnea, niin perusturvaa kyllä ja elämästä se tekee hieman helpompaa. Tiukalla tilanteella on valitettavasti vaan heijastuksia moneen asiaan, vaikka sitä mitenpäin yrittäisi poitiiviset puolet kaivaa esiin. Mutta, ajatellaan nyt kuitenkin niin, että asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Toivon, että sinä saat mieluisaa työtä tai ainakin että tilanne helpottuu kun palailet vanhaan duuniin takaisin. Tsemppirutistus!
VastaaPoistaVoi vitsi, toi työttömyys on kyllä ihan oma lisä"mausteensa"... Meillä kuitenkin on töitä vaikka nyt tällä opintovapaalla olenkin. Ja mä tiiän, että näinä aikoina, kun kaikille halukkaille ei todellakaan ole töitä, on tosi tökeröä omasta työstään valitella... siis tarkoitan sitä, että mäkään en nyt tosiaan kaipaa takaisin sinne entiseen työpaikkaan, vaan todellakin toivoisin opintojen auttavan siinä, että saisin uuden paikan. Toki menen sinne vanhaan paikkaan, jos ei muuta eteen tule.
PoistaRaha on kyllä siitä vinkee juttu, että sillon kun sitä ei ole, niin se vaikuttaa todellakin koko muuhun elämään. Ok, on paljon ilmaistakin kivaa olemassa, mutta kun mieltä koko ajan painaa että "miten tästä selvitään", niin se vaan ei voi olla vaikuttamatta mieleen. Mä kyllä tunnustan olevani aika kaamea ihminen aina välillä, johtuen nimenomaan rahattomuus-stressistä: kun tietää, että pitäis ostaa sitä ja tätä, pitäis maksaa isoja laskuja, pitäis (haluis) mennä sukuloimaan kauas... mutta kun ei voi...
Toivottavasti teillä miehen työttömyys hellittää ja töitä löytyy! Tsemppirutistus sulle kans!!
Moikka, äitini viljelemää totuutta jakaakseni: raha ei tuo onnea, mutta se rauhoittaa kummasti. Niin totta! Me ollaan miehen kanssa molemmat työssä sellaisella "normi" palkalla. Joku ehkä luokittelisi hyvätuloisiksi. Ainakin silloin kun pojat olivat vielä päiväkodissa... siis maksuluokan takia, siihen päästäkseen ei kummoisia tuloja tarvita:(
VastaaPoistaKoska lapsia on vaan kaksi, niin päästään vähän matkustelemaan. Lähinnä siis vaan ale reissuja Tukholmaan ja Tallinnaan. Itse en ole laiva fani, mutta lapset tykkää niillä olla. Onneksi sulla on se työ odottamassa ja toivoa myös saada uusi työ uudelta alalta. Pidän sulle peukkuja! Ihanaa kun teillä on kuitenkin se kivasti repattu ja sisustettu talo. Luonto lähellä ja suloinen lapsenlapsi. Nämä nyt on niitä "kliseitä":)) Tykkään sun teksteistä, (ei kaikkien tarvitse olla positiivisia:)) joten jatka vaan samaan malliin. Niitä voisi lukea useamminkin. Itse en kauheesti ehdi päivityksiä tekemään kun on töitä ja poikien harkkoja (ja niitä kotihommiakin) Mukavaa keskiviikkoa ja pääsiäisen odotusta!
Tuohan se totuus on. =) Ja joo, tuntuu että moni tuttu joutuu maksamaan aika huimia hoitomaksuja. Meillä ei aikanaan ollu lapset juurikaan hoidossa, ja jos olivat niin mä olin aina sillon jossain työkkärin kursseilla tai työllistymistöissä tms... ja maksut oli todella pienet, jos ollenkaan. (Että siis köyhiä on oltu jo silloin...)
PoistaMe ollaan käyty yhden kerran koko perhe reissussa ja se oli just Tukholman risteily. Meidän PITI kyllä tehdä siitä sellanen jokakesäinen juttu, mutta... toisaalta sen esti minun vuorotyö, toisaalta sitten myös raha. Meillä on myös noita eläimiä, joten niidenkin kanssa on aina vähän hankalaa, jos me lähdettäis jonnekin. Nyt on isoin tyttö poissa kotoa ja on luvannut tulla vahtimaan pienempiä sisaruksia ja eläimiäkin, jos mentäis miehen kanssa johonkin... ollaankin sitä koko talvi-kevät suunniteltu, mutta kun ei ole sitä rahaa... Silloin kun on aikaa, ei ole rahaa, ja toisin päin...
Ja totta, meillä on kuitenkin paljon kivaa ja hyvää. Ei olis remppaa ollu ilman lainaa, joten ei auta kuin maksella sitä nyt vaan tyytyväisenä pois. Uusi työpaikka olis kenties vähän paremmin palkattu kuin vanha, plus että se olis päivätyö arkisin... kyllä mä niin kauheeeeeesti toivon, että saisin päivätyön! Mutta entiseen palaan, jos ei muuta tule eteen, katellaan sitten jos joskus vaikka alan haeskella muita töitä. Siihenkin vaan on joku ihme kynnys...
Täällä kanssa voisi rahatilanne olla hieman parempi... Mäkin mielelläni opiskelisin jonkun "konkreettisemman" ammatin itselleni (t. FM) mutta ollaan jo niin monia vuosia elelty vain miehen palkalla mun opiskelujen ja kotiäitivuosien takia että kai munkin täytyisi jo oikeesti alkaa tienaamaan. (eikä kyl vähiten eläkkeenkään takia..) No, eletään toivossa ja yritetään parhaamme! <3
VastaaPoistaEn minäkään kovin montaa vuotta ole vielä ollu eläkettä tienaamassa. Toisaalta mistä sitä edes tietää mikä on eläketilanne siinä kohtaa, kun me sitä alettais saamaan! Joka tapauksessa eletään toivossa tosiaan, eihän tässä muuta voi! =)
PoistaUskallan taas kirjoittaa pitkästä aikaa. Viimeeksi, muistatko, tuli pieniä väärinymmärryksiä! Sulla on kyllä aito elämänmakuinen blogi. Tuli mieleeni, että kun olet ymmärrykseni mukaan opiskellut kirjanpitoa, niin tee ihmeessä kodin tilikirja. Vaikka exceliin. Joka kuukaudelle oma lehti, vasemmalle pystyyn päivät ja ylös tilit, esim. ruoka, vaatetus, herkut, harrastukset, lainat, auto jne. Sitten vielä yhteenvetotaulukko, jonne kuukauden loppusummat linkittyvät ja niitä on helppo vertailla. Aikoinaan, kun oli rahan kanssa tosi tiukkaa, tämä taulukko suorastaan koukutti, edellyttää että kaikki kuitit tulee talteen ja ne myös kirjataan. Itse tein sen päivittäin, aina aamulla edellisen päivän jutut. Sitten yritimme kovasti aina pärjätä vähemmällä kuin edellisessä kuussa. Kaupassakin ostoksia mietti tarkkaan, kun se kuitti piti säilyttää!! Sitten virpomisesta, että siinäpä säätää herkkukuluissa. Lapset saavat pitkäksi aikaa herkkuja. Muistan tuosta menoseurannasta, että yllättävästi rahaa meni esim. lahjoihin ja herkkuihin. Sitten aloimmekin marjastuksen, sienestyksen ja herkut loihdittiin sitä kautta.
VastaaPoistaJoskus sitä ajattelee, että esim. naapurilla menee hyvin. Heillä on paremmat tulot yms, mutta yritän aina pitää mielessä äitini opetuksen: Älä karehdi niiden onnea, joiden murheista et tiedä!
Hyvää pääsiäistä sinulle ja perheellesi.
No mutta hei, kiva kun olet uskaltautunut taas kommentoimaan!!! =)
PoistaItse asiassa mä olen juurikin tuollasta tilikirjaa pitänyt monia vuosia aikaisemmin, mutta vaan paperiversiona. Se on hyvinkin koukuttavaa puuhaa ja tykkäsin sitä tehdä, mutta hiukan se oli hankalaa kun ei toi mies aina tuonut kuitteja... sitten piti tiliotteelta arpoa, mitä se oli ehkä mahdollisesti aina ostellut. Mä tein jokaisesta kuitista tarkat laskelmat, mitä milloinkin meni ruokaan, mitä herkkuihin, mitä eläinten juttuihin (ruoka, kissanhiekat, kenties lääkärit jne), mitä meni bensaan, mitä lasten juttuihin, vakuutuksiin, asumiskuluihin jne jne jne. Laskin päivätasolla mitä meni, kuukausitasolla myös, ja lopuksi vielä vuositasollakin. Keräsin taulukkoon myös kaikki tulot ja laskin oltiinko kuukauden lopussa plussalla vai miinuksella.
Munhan piti nyt vuoden alusta aloittaa se homma taas, ja keräsinkin tammikuussa kaikki kuitit talteen, samoin osan helmikuutakin. Sitten tuli vaan joku hermostuminen koko siihen ajatukseenkiin, kun rahatilanne alkoi osoittautua niin tuskallisen huonoksi. Mua myös vähän stressasi kaikki kouluhommat yms, joten aloin miettiä että onko mun todellakin ihan pakko ottaa vielä toi homma harteilleni tässä hetkessä... Päätin että ei oo, ja heitin kaikki kuitit menemään. Tiliotteista pystyisin suunnilleen arvioimaan menot kyllä, mutta en nyt jotenkaan vaan jaksa. Ehkä sitten joskus tuonnempana taas asiasta innostunkin.
Minä en pidä virpomisessa siitä kerjäämisestä. Itse pienituloisena mua vaan ahdistais, jos ovella kävis kaiken maailman mukulat ruinaamassa. En myöskään halua siis, että omat menee. Kummit ja mummit on mielestäni eri asia, ja miksei myös sellanen naapurusto, joka innolla odottaa pikku noitia, mutta ihan vieraisiin taloihin meneminen on kyllä täysin nou nou mulle. Onneksi mun lapset on jo isoja eikä enää ees haaveile virpomisesta. En tykkää myöskään siitä typerästä suklaamuna-krääsästä... ostin siis lapsille vähän herkkuja nytkin, mutta jätin munat roinineen kauppaan ja ostin Kinderit patukoina.
Niin, ei sitä tosiaan tiedä mitä kenenkin kulissin takana on. Mun mies ajattelee ihan just tollein kans, se ei koskaan kadehdi muilta mitään. Mun on vähän vaikeempi kieltämättä olla kadehtimatta... Mutta omassa elämässäkin on paljon hyvää, joten koitan olla tyytyväinen näin. Hyvää pääsiäistä myös sinulle ja perheellesi!
Heippa. Kiitos tästä postauksesta, melko paljon olet saanutkin kommentteja. Meidän perhe kuuluu myös sinne matalapalkkaisiin, tai palkkaa ei varsinaisesti tilille tule kun ollaan yrittäjiä. Miehen kanssa pyöritetään pientä yritystä, eikä koskaan ole varmaa minkä verran rahaa tilille tulee. Ja jos haluamme pitää lomaa, niin silloin ei tule mistään rahaa, kun pulju pitää laittaa kiinni, työntekijöihin ei ole varaa. Tiukasta rahatilanteesta huolimatta olemme onnellisia, saamme itse päättää firmamme asioista ja töitä on ihan kiva tehdä omassa yrityksessä.
VastaaPoistaLeppoisaa pääsiäisen aikaa!
Tämä raha-asia herättää selvästi ajatuksia monissa. Aikanaan kirjoitin sellasen postauksen, missä esittelin ton Talvikille kertomani kotikirjanpidon, summineen kaikkineen, ja sitä kävi lukemassa yli tuhat ihmistä!! Siis todella iso määrä minun postauksissani. Tosin sitä oli sitten myös nälvitty jossain vauva-palstoilla... "ketä kiinnostaa jonkun raha-asiat", "kuka laittaa raha-asiansa nettiin kaikkien näkyville"... No aika montaa kiinnosti, joo. Eikä raha-asiat ole mulle mikään tabu, niin kuin monelle kai sitten on.
PoistaOlen ollut yhdessä lehtijutussakin, jossa kerrottiin meidän perheen raha-asiat, ja voi että kun niitä kateellisia heti ilmaantui (mieheni tuloja hänen työkaverinsa nälvi, että he kans haluu siihen hommaan kun noin hyvin tienaa... bruttotulot vajaa 3000€ että liekö se nyt kuitenkaan mikään huipputienesti on...) ja heti tuli lehden palstoillakin marinaa, miten muka valittelen raha-asioitani ja köyhyyttäni (vaikka siinä jutussa hyvinkin selvästi sanoin, että mielestäni emme ole köyhiä...).
Näitä raha-asioita voi katella niin monelta kantilta ja mikä on yhdelle vähän, voikin olla toiselle tosi paljon. Tällä hetkellä kuitenkin meidän tulot ei tahdo riittää meidän elämään ja se vaan on fakta, eikä tosiaan mitenkään leveästi elellä. En tiiä onko kaikki sitten vaan niin kallista tai jotain. Mutta oma valinta tämä kuitenkin on.
Minusta kuulostaa ihanalta tuo, että teette työtä yhdessä ja omilla ehdoilla. Ikävä puoli on se, että rahatilanne on koko ajan epävakaa, mutta se on varmaankin kuitenkin sen arvoista. Joten onnea valitsemallanne tiellä ja leppoisaa pääsiäistä teillekin!
Tähän on vaikea lähteä vastaamaan mutta kirjoittelen kuitenkin omia pohdintoja aiheesta koska nautin kovasti aidosta tyylistäsi kirjoittaa.
VastaaPoistaTällä viikolla meillä oli päivä jolloin mies palasi viikon työreissulta klo 3 yöllä, minä lähdin sitten omalleni klo 6:30 aamulla.. kyllä siinä kieltämättä mietti että onko tässäkään mitään järkeä!
No, vanhempamme ovat arjessa auttamassa niin että lapsilla ei ole hetkeä jolloin olisivat ilman tuttua ja turvallista aikuista, ja jos lapset oireilisivat töiden määrään en miettisi hetkeäkään onko työ (vaikka siitä aidosti tykkään, muuta silti = raha) tärkeämpää.
"omaa aikaa", kuten kotiäitivuosina ei sitten olekaan, harrastukset, bloggailut, ulkoilut ja muut on hyvin satunnaista. Töiden jälkeen ei muuta raaski kuin lasten kanssa olla ja tehdä yötä myöden kotihommia.
vetelä suo siellä täällä, suo siellä, vetelä täällä..
Lidlistä haetaan ruuat ja syksyn satoa säilötään, vaatteita kierrätetään jne. Sisustelupostauksia ei juuri ole ollut koska en kiertele kaupoissa "etsimässä ostettavaa" tai osta vain huvikseni siitä kahdeksattatoista tuikkukuppia. Sivuun jäävät rahat laitetaan sitten juuri siihen matkustamiseen.
Me ollaan toki oltu siinä onnellisessa asemassa että mieluista palkkatyötä on aina ollut aloilta joille nuorena opiskeltiin. Itse en luokittelisi meitä mitenkään "rikkaiksi" mutta sellaisessa tilanteessa eläväksi että kiitollisuuden aiheita on paljon, ja perus toimeentulosta ei tarvitse murehtia.
Välillä voi ostaa lapsille sitä kerrosviiliä halvimman tölkkijugurtin sijaan - arjen pieniä iloja.
Koitan aina myös muistaa sen että itsellä on asiat hyvin, pysyä kiitollisena ja jakaa hyvää myös eteenpäin: lahjoitan käytännöllisesti katsoen kaikki lastenvaatteet eteenpäin ystäville ja tarvitseville ja koitan muutenkin auttaa ja huomioida, tehdä hyväntekeväisyysasioita (ja vapaaehtoistöitä - tosin niihinkään ei juuri nyt ole ollut aikaa..).
Lasten kanssa kotona ollessa oli rahan kanssa tarkempaa, nyt myyn aikaani muualle kuin kotiin.
En tahdo nyt kerskailla tai vertailla (toivottavasti tunnet minut jo sen verran että tiedät tämän), tämä postaus herätti vain tunteita ja ajatuksia.
Väsymystä (ja toisaalta unettomuutta) on täälläkin ollut ilmassa. Onneksi on edessä 5 päivää lomaa - sitten taas työreissuun.
Mukavaa pääsiäisen aikaa! <3
Mä ymmärrän täysin tämän pointtisi enkä todellakaan ota sitä kerskailuna tms. Kuitenkin osaltaan ehkä just vaikka teidän reissaamiset saa mut ajattelemaan, että miten ihmisillä on varaa. Mutta olet ennenkin kirjotellut, että te jossain säästätte ja laitatte sitten rahaa matkusteluun. Plus se tottakai auttaa asiaa, että on työpaikat ja vieläpä ihan kohtuupalkkaiset. Että älä nyt sinäkään ota tätä pahalla, vaikka osaltaan siis juuri teidänkin reissut on saanut mut vähän kadehtimaan.
PoistaMä en tahtois olla kateellinen ja katkera, mutta kyllä mä välillä oon. Siis en teille, vaan ihan noin yleisesti ajateltuna. Kyllä mäkin tahtoisin matkustaa, ees joskus. En voi väittää ettei ihan hivenen harmittais, kun tutut lähtee etelään. Ja erityisesti mua niin kovin surettaa, kun lapset aina välillä sanoo, että on harmillista kuulla, kuinka luokkakaverit on lähdössä koko perheen reissuun etelään tai Lappiin tai minne nyt kukakin, tai ihan vaikkapa vaan käyvät ravintolassa syömässä koko perheen voimin (me ei oo koskaan käyty muualla kuin hampparilla tai pizzalla...). On ajoittain aika vaikea selittää lapsille, että kun meillä vaan ei ole varaa sellaseen, piste.
Nytkin mä mietin (ja sanoin jo miehellekin) että koitettaisko ens kesänä mennä ihan vaikka vaan Tallinnaan tai Tukholmaan niin, että lapsetkin joskus pääsis johonkin. Saa nähä miten käy... Kateltiin just vanhoja kuvia, siitä ainokaisesta kerrasta kun ollaan oltu koko perhe reissussa, justiinsa siellä Tukholmassa (sellanen 2 yötä laivassa reissu) ja sanoin miehelle, että muistatko tonkin, kun oltiin syömässä... kuinka sekin ahdisti, että koko ajan vaan mietti että kaikki on niin kallista. Eli sitten kun on reissussa niin koko ajan takaraivossa takoo, että kallista, kallista, ei tähän olis varaa... ei sellasessa mielentilassa ole kyllä järin kiva reissata.
Mä olen aikoinaan yhdestä työpaikasta sanonut itseni irti kesken määräaikaisen sopimuksen, kun kerta kaikkiaan kotielämä ja lapset niin vaati. Siis ei ne sanoneet, että "nyt sun on pakko jäädä kotiin" vaan yhden lapsen kanssa oli niin vaikeita aikoja, että se tilanne vaati niin. Väsyin siihen ihan totaalisesti (siltä ajalta on muistona esimerkiksi silloin puhjennut stressistä johtuva migreeni...). Olinkin sitten kokonaisen vuoden ilman rahaa... kun sain pitkän karenssin työkkäristä. Mutta että tosiaan silloinkin valitsin mieluummin lapset ja köyhyyden, kuin palkkatulon mutta ahdistavan kotielämän.
Ja minä myös aina lahjoitan meiltä vaatteet yms eteenpäin, tai jos olen joskus myynyt niin ihan naurettavaan hintaan tyyliin 1€/vaate. On kuitenkin sellanen tunne, että meillä on asiat ihan ok ja jollain on paljon paljon huonommin. Jotenkaan en myöskään tällä hetkellä oikein saa aikaiseksi edes selvittää olisko meillä mahdollisuus johonkin tukiin, koska mielestäni KUITENKIN meillä on asiat ihan ok (vaikka siis käytännössä ei tosiaankaan raha tahdo riittää, vaikkei tehdä oikeesti mitään muuta kun perus-eletään...). Meillä on talo, miehellä töitä, mullakin työpaikka oottamassa jne. Mutta kyllä meillä rehellisesti sanottuna tiukkaa nyt on ja se tuntuu koko ajan kaikessa ja on koko ajan mielessä.
Joo, on tämä ajatuksia herättävä aihe kyllä itellekin, paljon olis aiheesta sanottavaa. Ehkä postaan tästä vielä lisää, nyt kun vauhtiin pääsin.
Mukavaa pääsiäistä teille! ♥
Kiitos paljon tästä vastauksesta! <3
PoistaEdelleen - on hienoa että kirjoitat näin avoimesti tärkeistä aiheista, näistä saa varmasti moni tukea ja pohdittavaa! Ja sinulla on arvot kohdillaan, varmasti lapset ovat saaneet hyvän, vahvan, rakastavan pohjan elämälleen.
Jos saan "ilmainen risteily" lahjakortteja tiedän mihin ne lähetän! ;)
Pääsiäisen jatkoa! <3
Voi sun kanssas! ♥
PoistaMä toivoinkin, että käyt lukemassa ton mun jutun ja mietin, että toivottavasti et tosiaan ota pahalla sitä. No et onneks tainnu ottaa.
Pääsiäisen jatkoja sinnekin! ♥
Hei Heli! Maanläheinen blogisi on piristänyt jo pitkään!!! Kokeile ruokasoodaa tuohon närästykseen...Soodasta kannattaa muutenkin lukea enemmän juttua... Ja jos oireesi olisi ärtynyt suoli tms... niin kaikki maitohappobakteerituotteet, jyvät, siemenet, kaalit ja ns. ruoansulatustuotteet activiat sun muut voivatkin vain pahentaa asiaa... Viljoja vältelleenä huomaan että pizza ja ns. pullaleivät (vehnää...) eivät ärsytäkään joskus nautittuna niin, mutta vetäiseppä jotakin ihanaa ja terveellistä monivilja-jyväleipää niin johan jyllää ja vessaa tulee ikävä... tsemppiä ja toivon että löytyy joku helpotus ja ratkaisu!!!
VastaaPoistaHei vaan ja kiva kun olet viihtynyt!
PoistaNyt ei olekaan hetkeen taas närästänyt, koitan muistaa tuon vinkin sitten h-hetkellä. En ole rehellisesti sanottuna kauheasti perehtynyt tuohon ärtyneen suolen hommaan, siis siihen ruokavalioon. Tuo kyllä yllättää, että maitohappobakteerituotteetkaan ei sitten olis hyviä! Mutta sen olen huomannut, että joskus, syystä tai toisesta, ihan jo ajatuskin jostain vaikkapa raaoista kasviksista tuntuu pahalle - ihan sellanen olo, että maha/suoli/jokin sisuskalu ei vaan sitä kestä just silloin. Joskus mulla vaalea leipä saa aikaan kauhean turvotuksen, joskus ei mitään. Käsittämättömät ovat sisuskalujen tiet... toimivat miten toimivat, joka päivä vähän eri tavalla. Jospa tämä tästä selviää jossain vaiheessa, kiitos kovasti tsempistä!!