harjottelumietteitä

Piti tänään lähteä oikein kameran kanssa kävelylle lähimetsään, kun oli niin kiva ilma. Postauksen kuvat siis sieltä tällä(kin) kertaa. Kuvissa kuopus ja koirat metsän puiden ja naapurin peltojen lisäksi.

Mulla on nyt pari viikkoa työharjoittelua takana. Aika lailla aivot savuaa siellä, niin paljon on kaikkea uutta ja outoa. Vois melkeinpä sanoa, että koulussa ei ole opetettu mitään, mistä olis tuolla hyötyä (no paitsi ehkä Excelistä). Voiko muutenkaan mihinkään työpaikkaan mennä niin, että hyppää vaan suoraan hommiin - tuskin. Perehdytys tarvitaan aina. Silti tuntuu, että jestas sentään, en osaa mitään!! Välillä se on suorastaan lannistava tunne. Onneksi siellä on kaikki tosi kivoja ja auttavaisia, enkä ole saanut minkäänlaisia moitteita, päin vastoin hyvinkin vaan kehuja. 

Mun "pomo" on todella kiireinen, eikä kauheasti ehdi mua opastella asioissa. Hän on myös tosi paljon poissa koko talosta, siis tekee töitä myös "kentällä". Välillä käy niin, että kesken opastamisen soi taas kerran puhelin, tai hänen pitää vaan kerta kaikkiaan lähteä toisaalle. Hän on näyttänyt kertaalleen, miten joku homma tapahtuu, ja sitten jään sormi suussa miettimään, että mites se nyt menikään... 

Toisaalta on ihan mielettömän kivaa, kun pitää oikeesti ihan tosissaan miettiä, miten asioita teen. On loistava tunne, kun huomaan, että joku juttu sittenkin jo sujuu ja onnistuu. Käytän ihan surutta luppoaikaa siihen, että vaan mietin ja pohdin ja tutkailen niitä asioita. Plärään kansioita, tutkin intrasivuilta missä mitäkin on. Mulle on saatettu lähettää sähköpostiin tai jättää vaan pöydän kulmalle joku homma, että teeppä tämä. Siitä sit vaan tekemään. Aikansa kun etsii, niin kyllä se ratkaisu sieltä sitten löytyy. Ja jos ei löydy, niin sit ei löydy. Sit sanon, että tarviin tässä nyt kyllä jeesiä vielä.

Musta olis kyllä todella kiva olla tällä alalla töissä. Toimistohommissa siis. Ja kenties vaikka tässä nimenomaisessa työpaikassa. Kaupan työ on ihan jees sekin, mutta mä todella todella todella toivoisin, ettei tarttis olla töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Päivätyö arkisin, se olis ihan mahtavaa. Plus että mä kyllä ihan oikeesti viihdyn papereita pläräämässä. You never know. Kenties tästä se ura urkenee - elän toivossa. Toivoa saattaa jopa olla, mutta katsellaan nyt.

Kirjanpitokin oli kivaa, sitä harjottelin siis syksyllä. Tämä harjottelu on sit vähän muuta toimistotyötä, pääasiassa monenlaisia juttuja tietokoneella. Mun aikeissa on suorittaa näyttö Toimistopalveluista tän harjottelun aikana, ja se pitää sisällä tosiaan aika monipuolisesti kaikenlaista. Tykkään!

No mitäs muuta tässä on sitten viime aikoina ollutkaan... ainakin joogaa. Olen todella tykästyny astangajoogaan.

Mummon pieni prinsessakin se kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Nyt neiti jo nostelee pyllyä ilmaan ja miettii, olisko kontallaan vai sittenkin ihan suorin koivin. Eteenpäin mennään ryömimällä. Voi että, toinen on ihan vauva ja sit ei enää kuitenkaan. Ihan älyttömän ihana typykkä se kyllä on! ♥ Todennäköisesti maailman suloisin pikkuinen tyttö. ♥

Sellaisia kuulumisia täältä tänään. Ei paljon mitään, ja sitten kuitenkin koko ajan kaikkee. Aika väsyttävää on toi työharjottelu, koska on niin paljon uutta - olenkin koittanut parantaa tapojani ja mennä aikaisemmin nukkumaan. Viikonloppu meni ihan vaan joogatessa, asanoita ja Pranayamaa. Oli aika rankkaa kaikkineen eikä tosiaan ole viikonloppunakaan liikaa tullu nukuttua... Onneksi on nyt ollu niin ihania valoisia päiviä, ne piristää vaikka olis pientä univajetta.

Mitäpä teille kuuluu? 

Onko jo kevättä rinnassa?

Heli