lisää pihahommia ja ihania fiiliksiä

Pihahommat on jatkuneet. Tänään sain viimein väkerrettyä tallin päätyyn tuollaisen kukkapenkin. Ensin möyhittiin taas ihan urakalla ja kaivettiin lapion kanssa kivijalan kyljestä vuohenputkea, nokkosta ja ties mitä irti. Sitten laitoin maatuvaa paperia koko tuon alueen leveydeltä. Se siis maatuu aika nopeasti, joten todennäköisesti saan jatkossakin taistella rikkojen kanssa, mutta jos nyt näin aluksi saisin edes hetkellisesti kuvitella, että tämä on helppoa hommaa... Mustalla kuorikatteella reunustin seinän vierustan, sitten multaa ja taas katetta ulkoreunaan. Kylvin tuonne niinkin eksoottista juttua kuin kehäkukkaa kahteen riviin. Toivottavasti sieltä jotain nouseekin! Päätyihin ajattelin vielä hankkia jotkut ihan "valmiit" kukkaset.

Tällainen oli tallin päädyn lähtötilanne. Nämä meidän rakennukset on saaneet olla täällä vuosikymmeniä ihan rauhassa ja näitä reunuksia ei todellakaan ole suuremmin siistitty, kuten kuvasta näkyy. Heinä kasvaa joka rakennuksen seinustoilla ihan valtoimenaan. Ja kasvukausi on sentään vasta aivan alussa, joten voitte kuvitella, miten korkeaa kasvustoa tuossa kesän lopulla on. Nyt kaivelin laudoituksen alta saakka sinne ujuttautuneita heiniä pois ja saatiin ihan tosissamme kyllä tehdä töitä, että saatiin reunusta edes jotakuinkin puhtaaksi rikoista. 

Ja juu, tiedän, että sorareunus olisi ollut oikeaoppisempi tuohon seinän vierustalle laitella. Nyt laitoin kuitenkin ensi hätään siihen tuon katteen ja se kasteltava kukkapenkki on irti seinästä. Siitä on nyt kuitenkin se heinä pois, mikä on ensimmäinen tavoite, vaikka tuo ei sitä ikuisesti siitä pois pidäkään. Haluaisin kyllä kaikki rakennukset reunustaa soralla, ja sitä ollaan mietittykin jo monta vuotta, mutta se nyt vaan ei ole vielä tapahtunut. Nyt se on ollut puheissa taas, joten toivottavasti tänä kesänä ainakin talo saataisiin reunustettua.

Saatiin muuten tuo syreenikin viimein siirreltyä paikkaan, jossa se nyt saisi sitten sijaita loppuelämänsä. Tässä kuvassa se ei tosin ole siinä lopullisella paikallaan vielä... sitä nimittäin siirrettiin tuosta vielä noin metrillä oikealle, köh köh, kun rouva vähän arvioi väärin tuon ekan paikan... (mies kiltisti möyhi sille viereen vielä kerran uuden kuopan) Olen saanut tuon jo vuosikausia sitten kaveriltani lahjaksi ja se laitettiin aluksi saunan/puuvajan päätyyn. Se ei kuitenkin ollut oikein hyvä paikka, joten se siirrettiin "väliaikaiseen" paikkaan jonkun kaivuuhomman tieltä pois muutamia vuosia sitten. Ja sinne se jäi... Nyt toivon, että se vihdoin lähtee kasvamaan kunnolla, kun sille on tehty (toivottavasti) hyvä paikka.

Paljon kiitoksia Katjalle edellisen postauksen kommentoinnista raparperin tiimoilta! Me (kerrankin) toimittiin heti ja kaivettiin rapsu ylös, tehtiin sille iso kuoppa mansikkamaan päätyyn, laitettiin siihen säkillinen mustaa multaa ja istutettiin raparperi uuteen kotiinsa. Päälle laittelin vielä katetta, jonka vuoksi raparperi näyttääkin lähinnä sen sekaan hukkuneelta, eikä sitä hirveästi tuosta erota - se on todellakin pieni. Katsellaan nyt, mitä se muutosta tykkää ja lähteekö kasvamaan tuossa. Peukut pystyyn!

Mansikkamaan viereen laitoin vihdoin mulla vuosikausia jemmassa olleet kehikot. Alle laitoin taas tuota aiemmin mainittua maatuvaa paperia, kärräilin laatikoihin multaa ja peittelin niihin pussillisen itäneitä pottuja (molempiin tuli ehkä 8kpl perunoita). Kaivelin myös maata vasten olleista reunojen rakosista pois pari pesällistä melko kiukkuisen oloisia kusiaisia... Jännityksellä odottelen, mitä tuolta nyt sitten nousee vai nouseeko mitään. Ja osaanko kasvatella (edes) perunaa!

Olen todellakin aivan amatööri näissä jutuissa. Mua ei ole koskaan suuremmin kiinnostaneet mitkään puutarhuroinnit ja tämä puolen hehtaarin tontti (josta kuvassa näkyy ehkä joku neljännes) sekä tiukka savimaa (sekä vähät rahat, lauma lapsia ja aika kärsimätön luonne) on myös jarrutelleet niitä pieniäkin kiinnostuksen poikasia kehittymästä sen kummemmaksi toiminnaksi. Mun pääasiallinen toive tämän pihan ja tontin suhteen on ollut aina lähinnä vaan se, että tämä olisi "siisti" ja olen eniten jaksanutkin nimenomaan siivota pihaa. Toivon rojuttomuutta ja helppohoitoisuutta, ja muusta oikeastaan en ole hirveämmin sitten piitannutkaan. Esimerkiksi tuo rakennusten reunustaminen soralla on ollut mun toiveissa kauan - se kuuluu siihen kategoriaan "siisti". Lisäksi meillä ei ole esimerkiksi mitään kellaria tai muuta vastaavaa, jossa säilytellä vaikka jotain juureksia, joten kaikki sellainen kasvattelu on tuntunut vähän turhalta. (Nyt vasta osaan ajatella, että voihan sitä perunaa laitella vain ihan vähän, muutamalle syönnille... ei tarvii miettiä, että sitä pitäisi olla kellarillisen verran!)

En siis osaa mitään, yhtään mitään, ja voi hyvinkin olla, että esimerkiksi tämä nurmikon päälle täräytetty kasvattelusysteemi menee aivan perseelleen. En tiedä yhtään, mitä minnekin kannattaisi laitella, eikä mulla ole minkäänlaista puutarhasilmää tai kasvituntemusta. (Eikä totta puhuakseni mitään suurta poltetta edes opetella mitään.) Itse asiassa silloin, kun lähdin opiskelemaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa, sanoin opettajallekin huolissani, että voinko edes tällaiselle alalle lähteä, kun en YHTÄÄN osaa mitään puutarhahommia tai ole niistä kiinnostunut. No, ihana opettaja sanoi, että ympäristöalalla on todellakin paljon muitakin hommia kuin niitä puutarhajuttuja - ja lopulta mä suoritinkin opinnoissani yhden vaaditun sijasta KOLME "pääainetta", joista yksikään EI ollut ympäristönhoitaja (eli se, joka tekee niitä puistotöitä). 

No siis, jos nämä hommat nyt menee pieleen, niin sitten menee, ja olenpahan ehkä vähän viisaampi seuraavana vuonna! Kaikkein eniten nyt toivon, että aidanne lähtee kasvuun - se on monen vuoden haave ja oikeastaan en koskaan uskonut moista tänne saavani edes. Nämä mansikat, perunat ja kukkapenkit on enemmän sellaisia kivoja kokeiluja. Meidän maa on siis ihan savikkoa ja koitettiin tehdä kunnolliset pohjat aronioille, mutta jännitän silti kaikesta kastelusta huolimatta, saadaanko se kasvamaan. On jokseenkin hankalaa, kun täällä aukealla paikalla tuulee koko ajan ja aurinko pääsee  myös porottamaan joka suunnasta, joten aronioiden penkki kuorettuu siitä pinnasta ihan kovaksi, eikä vesi oikein tahdo mennä siitä läpi vaan valuu reunoja pitkin alas vaan. Siihen pitäisi nyt kiireesti hakea kuoriketta jostain (mutta mieluusti irtotavaraa peräkärryllä, eikä pelkkiä kalliita säkkejä!!), että sen saisi pysymään kosteampana jotenkin. Miehellä on ensi viikko lomaa, joten tämä homma on suunnitelmissa toteuttaa ehkä jo heti huomenna.

Täytyy sanoa, että en olisi koskaan uskonut, miten suurta onnen tunnetta voi kokea, kun lappaa hiki päässä lapiolla multaa kottareihin, kippailee sitä paikoilleen, tasoittelee käsin kukkapenkkiä, asettaa taimia multaan, valuttelee säkistä kuorikatetta ja ETENKIN, kun illalla seisoo letkun päässä suihkuttamassa aidanteelle vettä. Siis tuo vesiletku ja vanhan pihakaivon kannella nököttävä pumppu, jolla sitä vettä saa kaivosta... nekin on aiemmin olleet haaveita vain! Ette usko, miten onnellisena mä sitä suutinta kaupasta valitsin! Ja miten ylpeä mä olen omista uusista pikkuisista oksasaksista, joilla sain napsia istutusleikkauksen aronioille! 

Summa summarum: kaikki tämä on jotenkin ihan ihmeellistä! Mulla IHAN OIKEASTI kasvaa aroniaa monta kymmentä tainta ja joskus, jos onni suo, siinä on tonttia rajaava aidanne! Ja mulla kasvaa mansikoita ja jopa perunoita! Voisinko todella toivoa, että raparperi vielä joskus tuottaa satoa enemmänkin kuin kaksi vartta? Ja syreeni, voisiko sekin oikeasti viimeinkin kasvaa ja tuottaa kunnolla kukkia?? Entä saankohan mä joskus kesän mittaan katsoa autotallin päätyä ja siellä kasvavia kukkasia? Kuinka IHANAA!!

Nyt sitten vain odotellaan, miten tässä käy. 🌱 Ja katsellaan, saadaanko vielä vähän muitakin paikkoja täällä entrailtua kesän mittaan, sitä hommaa kun todellakin riittää.

Heli

pihahommia

Hyvää helatorstaita! Jep, kello on 01.15 helatorstain puolella, kun tätä tekstiä tässä aloittelen... On vähän unet poissa, kun katselin äsken yhtä hyvää sarjalöytöä Areenasta (Isäviikonloput; islantilainen sarja, josta olen bongaillut lukuisan määrän suomalaista designia, mikä oli tosi hauska ylläri!) ja muutenkin on jotenkin vaan nyt virtaa ihan muuhun kuin nukkumiseen...

Tämän postauksen aihe on puutarha, tai pihamaa, kun en tuota meidän pihaa nyt ihan kuitenkaan miksikään puutarhaksi osaa sanoa. Ja kuvakavalkadin aloittaa raparperi, joka sieltä koittaa säälittävästi puskea joka vuosi saunan/puuvaraston nurkalta. En ymmärrä, miten ihmisillä on sellasia metrin korkuisia raparpereja pihoissaan, tuo ei nimittäin saavuta kuin jonkun 20cm korkeuden vaikka on ollut tuossa paikassa vuosikausia. Se on kokenut useita alasajoja, kun mies on siitä kohdasta ajellut ruohonleikkurilla - sitä kun siis ei todella meinaa edes maasta erottaa! Toisaalta olen siitä kyllä useimmiten muutaman (just ehkä kolme-neljä) vartta satoakin saanut. Mutta siis: ei kasva, ei. Miksi??

Viimeksi esittelin karsitun ruusupuskan. Nyt esittelen sen uudestaan kera katteen - jota upposi tuohon ympärille varmaan viisi säkkiä... ei, taisi mennä kuusi! Käsittämätöntä... ja kuitenkin tuollainen ihan "hyödytön" puska, minkä reunustamiseen laitoin rahaa ihan järkyn määrän. Kallista on puutarhurointi!! Mutta onhan se nyt toisaalta tosi siisti. Karsin sitä innoissani vielä lisääkin, jostain syystä sieltä aina vaan löytyi lisää ja lisää kuivia, kuolleita oksia. Katsotaan, mitä se nyt tästä operaatiosta sitten tykkäsi, mahtaako kuinka kukkia tänä kesänä.

Parina vuonna olen leikannut myös omppupuuta. Viime vuonna siinä ei ollut kukan kukkaa. Nyt näyttää jotakin sieltä pukkaavan, olisko lehteä vai kukkia, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa sekin näyttää nyt kovin hienolta ja siistiltä, kun sen juurelle on levitetty myöskin katetta.

Pataan laitoin orvokit. Olisin halunnut keltaisia, mutta ei ollut muita kuin noita liloja, joten menee nekin. Padassa oli muratteja tuossa etualalla, ne oli kylläkin ihan kuivia, mutta ajattelin kokeilla, elpyvätkö kuitenkin vielä. Toistaiseksi ei kyllä siltä näytä... Jos ei nyt pian ala jotain vihertymistä tapahtumaan, täytyy hankkia uudet. Mä tykkään murateista hullun lailla ja kadehdin maita, jossa niitä kasvaa villinä joka paikassa (kuten Saksa ja Britannia). Ja kesäkukkina padassa tykkään eniten orvokeista, ihan peruskukista.

No mutta, nyt sitten tämmöistä uutta meillä, eli mansikoita! Olen joskus aiemminkin niitä koittanut kasvatella, mutta aina on into loppunut kesken ja tulos ollut heikko. Nyt olen tämän oudon koronakevään intouttamana minäkin sitten saanut jonkun kummallisen pistoksen ja todella alkanut kiinnostua pihaa laittelemaan... joten hankittiin viimeinkin noita lavakauluksia, appiukolta alusiksi kasa sanomalehtiä, järkyttävä määrä multaa, tuollaset lavakankaat sekä kolme settiä mansikoita. Olin NIIN ONNELLINEN, kun mansikat oli paikallaan!! Reunustettiin vielä tuo alue katteella - en tiiä onko siitä minkään valtakunnan hyötyä, ja linnutkin oli sen alta heti seuraavana aamuna repineen sanomalehdet silpuksi, mutta siinä ne nyt kuitenkin on ja hienolta näyttävät. Jei!

Koska vettä on satanut harva se päivä, uskallettiin viimeinkin eräänä vähätuulisena iltana polttaa risukasa, joka oli ihan valtavaksi jo päässytkin. Kaikkein mieluitenkin olisin sen hakettanut, mutta koska meillä ei ole haketinta, niin polttaa ne täytyi. Valvoin sitä tulta varmaan pari tuntia, niin iso se kasa oli. Tuo alue on tarkoitus yhden tutun tulla ajamaan traktorin jollakin vehkeellä tasaiseksi (nyt siinä on kaiken tuon heinän alla monen vuoden takainen kynnös, eli se on aivan järkyttävä), jonka vuoksi kasasta todellakin tartti hankkiutua eroon. Ei vielä ihan tiedetä, mitä tuohon alueelle laitettaisi; osittain ainakin vissiin ihan vaan hiekkaa autoja varten, sen lisäksi jotenkin olisi kiva rajata tuo risunpolttoalue järkevämmin. Ja ehkä sitten voisi siihen vaikka jotakin ihan tavallisia puita laitella myös. Katsellaan.

Pikkuhiljaa aletaan lähestyä tämän postauksen huippukohtaa. Nimittäin kuvassa on nyt siis multakasa. Tilasin noin 7 kuutiota multaa, joka lopulta osoittautui aivan järkyttäväksi virhearvioksi tarpeeseensa nähden. No, riittääpä aika moneen muuhunkin projektiin, hah hah! No, joku pari kuutiota tästä varmaankin sitten kärrättiin tytön ja miehen kanssa kohteeseen, joka on...

...aronia-aidanne!!! En voi melkein vieläkään uskoa, että me IHAN OIKEESTI ollaan nyt istutettu reilut 40kpl aronioita aitaamaan meidän tonttia! Eihän tuossa ole siis kuin 25 metriä tuota, mikä on aika pieni pätkä tällä isolla tontilla, mutta se on kuitenkin ALKU! Aateltiin, että katsotaan ensin tuon kanssa, miten se lähtee kasvamaan. Jos hyvin, sitten laitetaan lisää. Meidän tontti kun on aivan tiukkaa savimaata, jossa on vaikea kasvattaa yhtään mitään, ainakin ilman mittavia pohjatöitä. Tuota pätkää varten mies möyhi maata monen monta kertaa ees taas, sitten lisättiin multaa noin miljoona kottarillista ja möyhittiin taas, sitten vielä kasattiin maa keoksi ja siihen minä omin pikku kätösin sitten rakkaudellisten sanojen saattelemana aroniat laittelin. Siinä on vuoron perään marja- ja koristearoniaa, syystä että jouduttiin hommaamaan taimia kahdesta eri paikasta ja toisessa oli yhtä, toisessa toista sorttia. Ja koska käsittääkseni ne on syksyllä hiukan eri väriset, tuntui parhaalta ratkaisulta istuttaa ne vuorotellen. Ehkä siis muutaman vuoden kuluttua meillä todella on jo jonkun korkuinen aidanne, juhuu!

☘ ☘ ☘ ☘ ☘ ☘ ☘

Sellaisia puutarha/pihajuttuja täältä tällä kertaa. Mä katselen vähän väliä ikkunasta ulos tuota istutusta, että voi sentään, siinä se ihan oikeasti nyt on, ja mietin samalla, että mitäköhän sitten seuraavaksi... Paljon on ajatuksia, toivottavasti jotain saadaan tänä kesänä toteutettuakin. Ehkä jo huomenna (tai siis tänään...) tapahtuu jotain lisää? Stay tuned!

Heli

kevään kulkua ja kesäsuunnitelmia

Heipähei pitkästä aikaa! Aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta, ja vaikka olen monet kerrat hinkunut tänne kirjottelemaan, en vaan ole saanut sitten aikaan. Nyt onkin sitten tiedossa pitkät tarinat, kun otan kiinni nämä kaksi kuukautta, mitkä tähän väliin on jääneet.

Opinnot on tältä keväältä viimeinkin ohi ja kesäloma on koulusta alkanut. Olen kyllä ilmoittautunut yhdelle kesäkurssille ja mietin, josko vielä pari muutakin ottaisin, mutta varsinaiset ekan keke-vuoden opinnot on suoritettuna. Juhuu!! Oli ihan mahtava tunne, kun sai kerätä kaikki ne opiskelumatskut yhteen kasaan ja todeta, että näille pitäisi nyt etsiä paikka jostain muualta kuin näkösältä!

Tässä kun olen ruokapöydän ääressä näitä opiskeluitani suorittanut, on tuo kissa ollut erittäin usein assarina. Se tunkee kissamaiseen tyyliin ihan pokkana vaan siihen papereiden päälle makaamaan ja kehräämään. Välillä se on ärsyttävää, välillä huvittavaa. Kuvassa se just hiipii vaivihkaa kohti hyvää paikkaa, johon asettua, eli useimmiten mun ja tietokoneen väliin, puoliksi mun hiirikäden päälle makaamaan. Huoh!

Myös koira on pitänyt seuraa, mutta se pysyttelee kyllä yleensä lattiatasossa. Sekin kyllä vierailee ruokapöydällä, mutta yleensä vain silloin, kun ei olla kotona. Vaikka en periaatteessa siis todellakaan tykkää, että elukat on pöydillä, niin käytännössä ne kyllä siellä on. Kissa makaa siinä erittäin usein (ei sentään silloin, kun syödään) ja koira näkee siitä just sopivasti ulos ikkunasta, joten aika usein, kun hurautan pihaan autolla, näen jo pihalta, että siellä se koira taas pöydällä seisoo. No, pöydän voi aina pyyhkiä. 

Meille on saapunut myös uusi lemmikki, kun tyttö hankki kuningaspytonin. Mä en ole mikään käärmefani, mutta en nyt varsin vastaankaan ollut, koska tyttöhän hoitaa tuon kyllä ihan itse (ja vie todellakin mennessään sitten, kun kotoa muuttaa pois). Käärme on mun mielestä väriltään hyvinkin kaunis ja on se jotenkin mielenkiintoinenkin katsella, kun se iltahämärässä siellä luikertelee. Joskin pakko sanoa, että en hirveästi pidä ajatuksesta, että eläin elää elämänsä tuollaiseen lasilaatikkoon teljettynä, olkoonkin, että se terra on kooltaan "isompi kuin lain mukaan tuolla lajilla tarttisi".

Kerran olen tuota pitänyt käsissäni, oli kyllä aika jännittävä kokemus, vaikka nuo on ymmärtääkseni säyseitä eikä ne pure (ne kuristaa). Tyttö aikoo hankkia myös toisen käärmeen, sille on terra jo olemassa, mutta hän haluaa ensin sisustaa sen kuntoon ja sitten vasta hankkii sinne asukkaan. Minä odotan tässä kohtaa lähinnä sitä, että saan vähän sisustella uusiksi näitä ihmisten huoneita, koska toisenkin ison terran mahduttaminen tytön huoneeseen vaatii vähän muutoksia muihin järjestelyihin. (Huomaa, miten housut mätsää käärmeen kuvioihin! =D)

Opiskeluista vielä vähäsen. Tämä kevään viimeinen moduuli oli ympäristötekniikkaa, jonka lisäksi oli enkkua. Tehtiin tiimi- ja paritehtävinä useita juttuja, pääosin videoita. Osa tehtiin puhuttuina (=äänitettyinä) PowerPoint-esityksinä, mutta viimeinen paritehtävä tehtiin ihan jollain video-ohjelmalla - tulin nämä molemmat tekniikat oppineeksi nyt, jee! Enkussa oli jännittäviä hetkiä, kun piti esittää ensin 5min ja sitten 15min kestävät jutut livenä (tiiminä sentään, ettei yksin). Enkun kirjallinen tentti jäi harmittavasti syksyyn, koska sitä ei voi tehdä netissä, mutta substanssitentti muista moduulin aiheista (joita oli älyttömästi!) oli etätentti. Uskoisin, että kokonaisuutena moduuli meni ihan ok ja saan siitä ihan hyvän arvosanan. Tuossa kuvassa on mun lukkaria; kauhea sekasotku, kun merkkailen mitä oon jo tehnyt jne! Ja näkisittepä mun kalenterin, huhhuh.

Sinänsä on alkanut mietityttää tuo, kun havittelen noita hyviä arvosanoja, että kuinka hyvin oikeasti opin ja sisäistän asiat? Vai pyrinkö vaan sillä hetkellä siihen hyvään arvosanaan, mutta asiat häviää päästä heti tentin jälkeen? Tällaisen opiskelu/oppimistyylin olen tunnistanut itsessäni jo lukiossa ja vähän on pelko, että sama tyyli jatkuu edelleen. Jotenkin välillä tuntuu, että tärkeintä on esimerkiksi järjestää paperit suoriin riveihin ja odotan vaan, että moduuli on ohi ja voin järjestää paperini jonnekin pois silmistä ja todeta, että "ohi on". Jotenkin tää eka vuosi on mennyt ihan hämmästyttävän äkkiä ja paljon helpommalla kuin mitä kuvittelin amk-opiskelujen olevan, mutta toisaalta vaikea on ajatella, että tällä tyylillä/osaamisella olisin muutaman vuoden kuluttua joku "asiantuntija".

Tässä kuvassa on mun korona-ajan ergonominen ratkaisu seisontatasoksi, sekä käsijumppapiste suoraan pöytään kiinnitettynä ja jalkajumppapallotkin lähietäisyydellä. Inhoan tehdä noita jumppia (fyssarin ohjeet), mutta kun yhdistän jumppailuun esim. kiinnostavan YouTube-kanavan katsomista, ne sujuu vähän kuin huomaamatta.

Huomasin kevään mittaan, että tässä keittiössä ei ole kovin hyvä opiskella, keskellä taloa ja elämää, siis vaikka täällä nyt pääosin onkin ihan hiljaista päivisin. Mun keskittyminen kuitenkin herpaantuu vähän väliä, kun katselen ikkunasta, kissa änkee pöydälle, lämmittelen teevettä, näpelöin puhelinta... Sen vuoksi mun opiskelupäivät venyy ja vanuu, ja huomaan töröttäväni koneella älyttömiä tuntimääriä saamatta kuitenkaan mainittavasti mitään aikaan. Ensi syksynä taidankin siirtää opiskelupisteeni yläkertaan ja koittaa muutenkin rajata päiväni tarkemmin. Toivottavasti tämä korona on silloin jo siinä pisteessä, että saisin myös otettua jumpat ja kuntosalit takaisin päiväjärjestykseen!

Mä olen pyrkinyt pitämään aika hyvin huolta siitä, että koronaohjeistuksia noudattaisin. En käy oikein missään muualla kuin kaupassa ja lenkillä, enkä ole meille ihmisiä ihmeemmin päästänyt sisälle. Miehellähän on ihan sama meno kuin ennenkin, hän on töissä ja tuolla autotallissa ramppaa porukkaa jatkuvasti, mutta ne kahvittelut ei enää tapahdu sisällä vaan kantakoot kahvinsa talliin sitten. Ja jonkun kerran on kyllä lapset käyneet täällä sisälläkin meillä, vaikka vappumunkit ja äitienpäiväkahvitkin periaatteessa tuohon ulos laittelin. 

Muutaman kerran olen kuitenkin mennyt kaverin kanssa yhteisellä autokyydillä suunnistamaan. Suunnistushan tapahtuu myös nyt omatoimisena, eli itse tulostetaan kartat ja etsiydytään paikalle - mikä ei muuten ole ihan helppo juttu, kun sinne ei ole teiden varsilla ohjeistuksia. Aina onkin "eka rasti" se, että löytyy se lähtöpaikka! Metsässä on sitten rastimerkit, mutta ei leimauspisteitä. On ollut jotenkin paljon leppoisampaa nyt suunnistaa, kun ei tule yhtään juostua kellon perässä eikä ole paineita saavuttaa jotain kohtuullista aikaa, joka sitten näkyy tuloslistassa. Saattaisin jatkossakin kyllä ehkä mieluummin suunnistaa tällä tavalla, silloin ei pänni niin paljon ne pummitkaan, joiden vuoksi aika venyy ja on listan häntäpäässä.

Kevätkin on tässä edennyt pikkuhiljaa. Ja sitten taas mennyt takapakkia, kuten vaikka tänään, kun maa taas valkaistui... Välillä on ollut aivan ihania kelejä ja on voinut jo suunnilleen paljain jaloin hipsutella, tai ainakin keinussa istua (mm. lukemassa tenttiin) auringosta nauttien.

Meidän tontilla nähtiin ihmeekseni siili!! En muista täällä koskaan ennen sellaista nähneeni ja nyt innoissaan sitten sille kannettiin jonkun aikaa ruokaakin, että siitä vahvistuisi ja jaksaisi sitä sitten myös luonnosta etsiä ihan itse. Joka ilta vietiin lautasella sille kissan/koiranruokaa, ja aamulla oli aina lautanen tyhjä. Sitä en sitten tiedä, söikö ne ruoat siili, kettu, linnut vai meidän kissa tai koira. Nyt on kuitenkin ruokinta jo lopetettu, enkä ole siiliä enää nähnyt.

Yhtenä kauniina päivänä tapahtui myös sellainen ihme, että mä menin ulos ja tartuin ns. puutarhahommiin! Aattelin, että josko viimeinkin jotain pientä edes tänne laittelisin jonnekin kasvamaan ja päädyin sitten polvilleni saunan päätyä raivaamaan. Eli nyhdin irti kaiken maailman rikkaruohot ja pehmitin tuosta kaistaleen, johon aion laittaa multaa ja "jotain"... ehkä jonkun minitomaatin taimen ja kenties vaikka kaveriksi herneitä kasvamaan. Tai sitten ostan kaupasta persiljan ja ruohosipulin, jotka tökkäsen tuohon. Saunan pääty on aurinkoinen paikka lähes koko päivän, joten "jotain" siihen kyllä on tulossa.

Outo puutarhurointikohtaus jatkui, kun siirryin juhannusruusun kimppuun. Tuo pusikko on saanut aivan rauhassa kasvaa paikallaan koko sen ajan, kun me ollaan täällä asuttu (yli 20v...). Viime syksynä ekaa kertaa katkottiin hiukan karkureita pois ja nyt innostuin siistimään sitä ihan kunnolla - tuon kuvan ottamisen jälkeenkin olen vielä sukellellut siellä piikkien seassa ottamassa kuolleita oksia pois. Mies kaivoi lapion kanssa karkurien juuria esille ja katkottiin niitä pois, ja möyhensin tuota ympäristöä vielä. Siihen aion laittaa jotakin katetta nyt päälle, jos pysyisi leviäminen kurissa. Eikä siinä vielä kaikki, siivosin myös omenapuun alustan ja sinnekin on tulossa katetta!

Mulla on nyt siis koulusta kolmen kuukauden kesäloma. Ne pienet kesäopinnot (5op) aion suorittaa ja tosiaan vielä vähän mietin, ottaisinko pari muutakin pientä kurssia. Lisäksi olen töissä kesällä todennäköisesti päivän viikossa - työt alkaa/jatkuu huomenna, pariin kuukauteen en ole nyt siellä ollut koronan vuoksi. Mulle kesä siis näyttäytyy lähes tulkoon pelkkänä piiiitkänä vapaana ajanjaksona, joten mikäs sen parempaa kuin tehdä sitä varten piiitkät to do -listat! Noiden listojen teko on ihan parasta, ja vaikka ne onkin pitkät, niissä on hyvin paljon ihan sellasta pientäkin juttua, kuten "tilaa pesuaineet". On toki myös isoja, kuten "maalaa keittiön lattia" tai "aitaa tontti", mutta en aio ottaa mitään sellasta "pakko saada kaikki tehtyä" -tavoitetta noiden kanssa. Kunhan vaan kirjottelin muistiin kaikenlaista, mitä voisin tehdä!

Nämä ekat vapaapäivät on menneet lähinnä ihmetellessä. Ja herkutellessa ja kivoja YouTube-kanavia katsellessa. Oikeastaan siinäpä ne onkin sitten syyt, jonka vuoksi koitan keksiä itselleni paljon muutakin tekemistä. Sen lisäksi, että tekemättömyys on ärsyttävää ja kuolen tylsyyteen, pelkään pahoin, että tuhraan kaikki päiväni ja loputtoman vapaa-ainaki vaan istumiseen, ruutujen tuijottamiseen ja syödä mässyttämiseen. Juu ei, haluan tehdä jotain hyödyllisempää! Tuntuisi myös VIIMEINKIN, että ihan pienenpieni innostuminen olisi iskenyt pihan laittamisen suhteen, joten koitan nyt todellakin saada sitä sitten laitettua. Mun suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä noiden aiemmin mainittujen muutaman helpon jutun lisäksi pikkiriikkinen perunamaa sekä mansikkapenkki. Ja toiveena on lisäksi laittaa jotain ihan iisejä kukkasia autotallin päätyyn. Koska nyt on aikaa, pitää nämä jutut toteuttaa, jos vain suinkin mahdollista. Raportoin sitten, miten meni!

♥ ♥ ♥ ♥ 

Tässäpä siis parin kuukauden kuulumisia täältä meiltä. Miten teidän korona-kevät on mennyt? Onko teillä kovasti kesäsuunnitelmia kotiin, nyt kun ei oikein muuallekaan voi mennä? Voikaahan hyvin kaikki! ♥

Heli