Hyvää helatorstaita! Jep, kello on 01.15 helatorstain puolella, kun tätä tekstiä tässä aloittelen... On vähän unet poissa, kun katselin äsken yhtä hyvää sarjalöytöä Areenasta (Isäviikonloput; islantilainen sarja, josta olen bongaillut lukuisan määrän suomalaista designia, mikä oli tosi hauska ylläri!) ja muutenkin on jotenkin vaan nyt virtaa ihan muuhun kuin nukkumiseen...
Tämän postauksen aihe on puutarha, tai pihamaa, kun en tuota meidän pihaa nyt ihan kuitenkaan miksikään puutarhaksi osaa sanoa. Ja kuvakavalkadin aloittaa raparperi, joka sieltä koittaa säälittävästi puskea joka vuosi saunan/puuvaraston nurkalta. En ymmärrä, miten ihmisillä on sellasia metrin korkuisia raparpereja pihoissaan, tuo ei nimittäin saavuta kuin jonkun 20cm korkeuden vaikka on ollut tuossa paikassa vuosikausia. Se on kokenut useita alasajoja, kun mies on siitä kohdasta ajellut ruohonleikkurilla - sitä kun siis ei todella meinaa edes maasta erottaa! Toisaalta olen siitä kyllä useimmiten muutaman (just ehkä kolme-neljä) vartta satoakin saanut. Mutta siis: ei kasva, ei. Miksi??
Viimeksi esittelin karsitun ruusupuskan. Nyt esittelen sen uudestaan kera katteen - jota upposi tuohon ympärille varmaan viisi säkkiä... ei, taisi mennä kuusi! Käsittämätöntä... ja kuitenkin tuollainen ihan "hyödytön" puska, minkä reunustamiseen laitoin rahaa ihan järkyn määrän. Kallista on puutarhurointi!! Mutta onhan se nyt toisaalta tosi siisti. Karsin sitä innoissani vielä lisääkin, jostain syystä sieltä aina vaan löytyi lisää ja lisää kuivia, kuolleita oksia. Katsotaan, mitä se nyt tästä operaatiosta sitten tykkäsi, mahtaako kuinka kukkia tänä kesänä.
Parina vuonna olen leikannut myös omppupuuta. Viime vuonna siinä ei ollut kukan kukkaa. Nyt näyttää jotakin sieltä pukkaavan, olisko lehteä vai kukkia, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa sekin näyttää nyt kovin hienolta ja siistiltä, kun sen juurelle on levitetty myöskin katetta.
Pataan laitoin orvokit. Olisin halunnut keltaisia, mutta ei ollut muita kuin noita liloja, joten menee nekin. Padassa oli muratteja tuossa etualalla, ne oli kylläkin ihan kuivia, mutta ajattelin kokeilla, elpyvätkö kuitenkin vielä. Toistaiseksi ei kyllä siltä näytä... Jos ei nyt pian ala jotain vihertymistä tapahtumaan, täytyy hankkia uudet. Mä tykkään murateista hullun lailla ja kadehdin maita, jossa niitä kasvaa villinä joka paikassa (kuten Saksa ja Britannia). Ja kesäkukkina padassa tykkään eniten orvokeista, ihan peruskukista.
No mutta, nyt sitten tämmöistä uutta meillä, eli mansikoita! Olen joskus aiemminkin niitä koittanut kasvatella, mutta aina on into loppunut kesken ja tulos ollut heikko. Nyt olen tämän oudon koronakevään intouttamana minäkin sitten saanut jonkun kummallisen pistoksen ja todella alkanut kiinnostua pihaa laittelemaan... joten hankittiin viimeinkin noita lavakauluksia, appiukolta alusiksi kasa sanomalehtiä, järkyttävä määrä multaa, tuollaset lavakankaat sekä kolme settiä mansikoita. Olin NIIN ONNELLINEN, kun mansikat oli paikallaan!! Reunustettiin vielä tuo alue katteella - en tiiä onko siitä minkään valtakunnan hyötyä, ja linnutkin oli sen alta heti seuraavana aamuna repineen sanomalehdet silpuksi, mutta siinä ne nyt kuitenkin on ja hienolta näyttävät. Jei!
Koska vettä on satanut harva se päivä, uskallettiin viimeinkin eräänä vähätuulisena iltana polttaa risukasa, joka oli ihan valtavaksi jo päässytkin. Kaikkein mieluitenkin olisin sen hakettanut, mutta koska meillä ei ole haketinta, niin polttaa ne täytyi. Valvoin sitä tulta varmaan pari tuntia, niin iso se kasa oli. Tuo alue on tarkoitus yhden tutun tulla ajamaan traktorin jollakin vehkeellä tasaiseksi (nyt siinä on kaiken tuon heinän alla monen vuoden takainen kynnös, eli se on aivan järkyttävä), jonka vuoksi kasasta todellakin tartti hankkiutua eroon. Ei vielä ihan tiedetä, mitä tuohon alueelle laitettaisi; osittain ainakin vissiin ihan vaan hiekkaa autoja varten, sen lisäksi jotenkin olisi kiva rajata tuo risunpolttoalue järkevämmin. Ja ehkä sitten voisi siihen vaikka jotakin ihan tavallisia puita laitella myös. Katsellaan.
Pikkuhiljaa aletaan lähestyä tämän postauksen huippukohtaa. Nimittäin kuvassa on nyt siis multakasa. Tilasin noin 7 kuutiota multaa, joka lopulta osoittautui aivan järkyttäväksi virhearvioksi tarpeeseensa nähden. No, riittääpä aika moneen muuhunkin projektiin, hah hah! No, joku pari kuutiota tästä varmaankin sitten kärrättiin tytön ja miehen kanssa kohteeseen, joka on...
...aronia-aidanne!!! En voi melkein vieläkään uskoa, että me IHAN OIKEESTI ollaan nyt istutettu reilut 40kpl aronioita aitaamaan meidän tonttia! Eihän tuossa ole siis kuin 25 metriä tuota, mikä on aika pieni pätkä tällä isolla tontilla, mutta se on kuitenkin ALKU! Aateltiin, että katsotaan ensin tuon kanssa, miten se lähtee kasvamaan. Jos hyvin, sitten laitetaan lisää. Meidän tontti kun on aivan tiukkaa savimaata, jossa on vaikea kasvattaa yhtään mitään, ainakin ilman mittavia pohjatöitä. Tuota pätkää varten mies möyhi maata monen monta kertaa ees taas, sitten lisättiin multaa noin miljoona kottarillista ja möyhittiin taas, sitten vielä kasattiin maa keoksi ja siihen minä omin pikku kätösin sitten rakkaudellisten sanojen saattelemana aroniat laittelin. Siinä on vuoron perään marja- ja koristearoniaa, syystä että jouduttiin hommaamaan taimia kahdesta eri paikasta ja toisessa oli yhtä, toisessa toista sorttia. Ja koska käsittääkseni ne on syksyllä hiukan eri väriset, tuntui parhaalta ratkaisulta istuttaa ne vuorotellen. Ehkä siis muutaman vuoden kuluttua meillä todella on jo jonkun korkuinen aidanne, juhuu!
☘ ☘ ☘ ☘ ☘ ☘ ☘
Sellaisia puutarha/pihajuttuja täältä tällä kertaa. Mä katselen vähän väliä ikkunasta ulos tuota istutusta, että voi sentään, siinä se ihan oikeasti nyt on, ja mietin samalla, että mitäköhän sitten seuraavaksi... Paljon on ajatuksia, toivottavasti jotain saadaan tänä kesänä toteutettuakin. Ehkä jo huomenna (tai siis tänään...) tapahtuu jotain lisää? Stay tuned!
Heli
Sama vika minulla - unet on mennyt heikonlaiseksi. Islantilainen sarja on katsottu ja seuraavaa jaksoa odottelen :D
VastaaPoistaHyvältä näyttää pihallanne. Siitä se puutarhaynelmaksi muotoutuu aronia-aidanteineen kaikkineen. Hyvää viikonloppua!
Mulla on noiden unien kanssa vähän vaihtelevaa. Välillä menen nukkumaan jo ihan ihmisten aikoihin, välillä venähtää ihan järkyttäväksi. Olisin mieluusti sellainen ihminen, joka nukkuu säännöllisesti klo 23-07 tai jotain sinne päin, mutta eipä tuo useinkaan toteudu.
PoistaMä taidan tänään jatkaa sen sarjan katsomista, jos vaan ehdin. On vielä monta jaksoa katsottavana. Se on kyllä kiva sarja!
Piha alkaa todella tässä vähän viimeinkin muotoutua. Välillä harmittelen, miksi ihmeessä en ole tehnyt sille jotain jo vuosikymmeniä sitten... no, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
Hyvää viikonloppua sinullekin!
Ihanat kuvat ja siellähän on vaikka mitä kasvamassa! Raparperi piirakan maku kihahti kielen päälle lukiessa:) Se on ihan parasta kevätherkkua! On ollutkin melkoinen homma kun noita Aronioita olette istuttaneet, mutta ne on kyllä upeita sitten kun kasvavat ja antavat kivasti näkösuojaakin:) Syksyisin Aronian tulenpunaisenoranssit lehdet on niin kauniit! Mukavaa helatorstaita ja aurinkoisia kevätpäiviä sinne♥
VastaaPoistaMinä saan raparperipiirakkaa vielä tovin odotella... ressukka on kyllä niin minikokoa vielä. Siitä aloinkin taas ihmetellä tuota meidän rapsun kokoa, kun alkoi ihmisillä olla instassa kuvia "vuoden ekasta raparperikiisselistä"... Olin ihan että häh, vastahan tuo meidän hädin tuskin tuolta pilkistää!
PoistaAronioiden istutus oli melko nopea juttu, mutta valtavan työläs tehdä ne pohjat! Tiukasta savesta kuohkeaksi alustaksi oli se isoin työ, eikä kyllä ollut herkkua tuota multaakaan kärrätä. Mulla on toisessa kädessä jotain vaivaa, eikä se käsi kyllä oikein tykännyt raskaasta hommasta. Mutta siellä ne nyt on ja olen niin iloinen!! Toivon niin hartaasti, että ne nyt lähtee kasvuun.
Aurinkoa sinne myös! ♥
Siitä se lähtee, puutarhainnostus. Raparperin alusen kitkisin reilusti, lisäisin multaa ja lannoitetta, todennäköisesti rikkojen juuret häiritsevät sitä.
VastaaPoistaHei kiitos tuhannesti, kun vinkkasit tuosta raparperista! Innostuin siitä niin, että otettiin ja siirrettiin koko hoito uuteen paikkaan, omaan isoon kuoppaan, johon laitettiin säkillinen mustaa multaa pohjaksi! Nyt sitten vaan toivotaan, että se tykkää uudesta kodistaan mansikkamaan päädyssä. Sieltähän ne rikat varmaan ajan kanssa taas nousee, mutta ainakin nyt alkuun jos saisi vähän vauhtia kasvuunsa noin. Lannoitetta en kyllä laittanut, ei ole aavistustakaan millaista sen pitäisi olla... luotan siihen, että uudesta mullasta saa nyt ainakin aluksi jotain tarvittavaa imaistua itseensä ja laitan vielä katetta siihen jelppaamaan rikatonta alkua.
PoistaMinunkin piti tulla lukemaan Katjan raparperivinkit, kun huomasin juuri, että kovin alakuloiset kolmesenttiset, hädintuskin raparperiksi tunnistettavat alut nököttää puutarhassa.
PoistaNo juuri tuollaiset oli mullakin! Plus kaksi onnetonta laihaa vartta, jotka lähinnä makasi maassa... Mutta nyt näyttäisi kyllä reippaammalta, joten toivoa sen selviämisestä on!!
PoistaPaljon on teilläkin hommaa. Meillä tehdään puukatosta ja pilkotaan ensi talven puita. Pitäisi käydä kalassa ja metsässä,,,ym. Työn iloa teille.
VastaaPoistaNo kyllä, työtä piisaa. Onneksi voi itse päättää, miten paljon on valmis ja innokas tekemään. 25 vuotta mulla kesti, että näihin hommiin intouduin, on vissiin aiempina vuosina aina ollut jotain muuta kiinnostavampaa tekemistä.
PoistaVoihan puut, me otetaan ne aina valmiiksi pilkottuina, siinä vasta savotta olisi jos nekin vielä itse tekisi. Toisaalta jos olisi hyvät vehkeet, niin tekisihän niitäkin joutessaan, ehkä... Mut ollaan tähän saakka ainakin otettu aina valmiit yhdeltä tutulta. Alkaa vaja ollakin aivan tyhjä, joten pitäisi sekin siivota ja tilailla uudet puut täytteeksi.
Koitahan ehtiä myös metsään ja kalaan! Työn iloa teillekin!
Onko tuon kirjoittanut sama ihminen, joka on antanut itsestään vuosikaudet kuvan, että puutarhahommat on jotensakin vieraita, työläitä tai kovaonnisia?!
VastaaPoistaSun mansikkamaasta voisi olla melkeinpä kade ja multakasan nähtyäni kyllä sitten olinkin. On eri asia lappaa lapiolla kärryyn multaa, kuin tapella sitä juolavehnän juurien alta esille, kun puutarhaksi aiottu pelto on kasvanut umpeen ties mitä höröä. Ja tuo aronia on kyllä oikeasti huippujuttu! Olen ymmärtänyt, että aronia ei paljoa hoivaajansa perään huutele - ainakin meillä se kasvattaa ihan omia aikojaan joka syksy suuret ja makeat marjat,joista saa upeaa mehua puolukan kanssa ja kyllä niitä syödään ihan sellaisenaankin. Marjojen kypsymisen aikoihin saa olla tarkkana, koska linnut voivat putsata oksat tyhjiksi yhdessä päivässä.
Minäpä veikkaan, että "tämä ei jää sinulla tähän". Mites olis joku saskatoon seuraavaksi?
Juu, sama tyyppi! =D En ole koskaan innostunut pihahommista tätä ennen. Tai joo, olen kyllä yrittänyt kerran aiemmin laittaa kasvimaan, mutta laittamisen jälkeen se sai olla oman onnensa nojassa koko loppukesän... ja mansikoita olen myös joskus laittanut, mutta.... No, jospa nyt sitten??
PoistaMansikkamaa on ihan mini vielä. Jos tässä nyt kaikki kuun asennot on kohdallaan ja noista jotain satoakin saa, ja aroniat lähtee kasvuun, niin ehkä sitten juurikin mansikoita laittaisin jatkossa myös lisää sen lisäksi, että aitaakin jatkaisin. Tekisi mieli kovasti laittaa kaikkea saman tien, nyt heti, mutta ehkä parempi malttaa mielensä ja katsoa, miten nämä nyt lähtevät kasvamaan... sitten vasta vähitellen lisäilee asioita.
Tämä meidän tienoo on ihan peltojen keskellä ja aivan järkkyä tiukkaa savea. Kyllä sai mies tehdä tosissaan töitä, että möyhijällä sai tuon aronioiden paikan tehtyä! Mansikkalaatikothan lätkäisin vaan suoraan nurmikon päälle; alle paksusti sanomalehteä, päälle laatikko ja multaa... voi olla, että meni ihan pieleen, mutta katsotaan kuinka käy! Maaperä onkin ollut iso osasyy siihen, ettei ole mitään huvittanut tänne edes yrittää laittaa... Naapuri juuri sanoi, että hän on pikkuhiljaa poistanut kaiken, mitä on yrittänyt kasvatella, kun mikään vaan ei kasva. Joten siksi koitan nyt himmailla intoani, ettei käy sitten lopulta sama juttu täälläkin.
Aronia on kai aika helppo sitten, kun sen saa kasvamaan. En tiedä miten monta vuotta saa odotella ekoja marjoja... Juuri leikkasin eilen istutusleikkauksen noille, eli kaikki ne vähätkin lehdet pois, voi nyyh. Nyt ovat pelkkiä kepin töröjä vaan, joille sitten joka päivä pitää laskea ihan rutosti vettä, että lähtevät juurtumaan hyvin. Ja kuulemma ensi keväänä sitten vaan uusi leikkaus, että saa ne kunnolla haaroittumaan... sitten ovat tuuheampina tukevampia myös niitä marjoja kantamaan. Onneksi me saatiin nyt viimein ostettua myös vanhaan pihakaivoon vesipumppu, joten saadaan sieltä kasteluvedet. Ei olisi mitään järkeä joutua kastelemaan kaikkea hanavedellä, kuten ollaan tähän mennessä vähille kasvatuksilleni tehty!
Mä itse asiassa toivon juurikin lintuja saavani tontille noiden aronioiden avulla! En ole lainkaan varma, että syödään/juodaan niitä itse missään muodossa, ennen kaikkea siis niiden tuoman pienen suojan, kauniin (syksyisen) ulkonäön ja niiden lintumarjojen takia ne tänne halusin. =)
Toivon, että tämä ei jää tähän. Kyllä mielessä jo surrailee, että mitähän tuonne muuta laittaisi... Ehkä voisi jotain muuta puskaa myös miettiä aitaamaan aluetta?? Olen vaan niin autuaan tietämätön mistään, etten oikein osaa itse mitään keksiä. Pitääkin tutustua tuohon saskatooniin.......
Mukavaa viikonloppua, Sirkku! ♥
Juu raparperi pitää olla syvämultaisessa paikassa. Mielellään esim hevosenkakkaa lannoitteeksi. Tykkää vedestä. Ja istutus vähän koholle sillä vesi ei saa maata juurella. Alkuun ei saa ottaa kaikkia varsia niin johan jo toisena vuonna kasvaa.
VastaaPoistaNo nyt pitäisi ainakin tuo multa-asia olla kohdallaan. Myös kohollaan se on ainakin hitusen. Ja ympärystä on katettu. En ole sitä nyt kyllä mitenkään lannoittanut, en oikein sitä hommaa handlaa. Mutta kasteltu on joka päivä hyvin. Mun mielestä se on nyt selvästi voimissaan ja sieltä se pikkuhiljaa nousee. Olen varmaankin liikaa sitä aina katkonut aiemmin, pitää nyt malttaa mielensä!
PoistaVähän ehkä harmittaa katsella, kun muutamissa lähitaloissa on todella mehevät raparperit, mutta eivät näytä käyttävän ollenkaan niitä. Mietin, kehtaisinko pyytää itselleni muutaman varren, että saisi edes vähän jotakin tehtyä, vaikka piirakkaa tai kiisseliä.
Pyydä ihmeessä. Meillä töissä ainakin monet oikein tarjoavat niitä. Niin ja lannoita nyt jollain niin se jaksaa kasvattaa myös vahvat juuret. Maisemakahvilan raparperipiirakkaa ohje löytyy netistä ja on ihan parasta.
VastaaPoistaTäytyisi perehtyä tuohon lannoitusasiaan. Jos ei huomenna mene töissä kovin pitkään, täytyy varmaan käydä jossain vähän kyselemässä, mitä sinne yleensäkin tarttisi laittaa. Tuosta piirakasta olen paljon kuullut, mutta en ole koskaan kokeillut. Suosin leivontaa ilman maitotuotteita ja munia, niin varmaan siksi jäänyt kokeilematta (muistaakseni tuossa oli jotain... kermaviiliä tai rahkaa tms?).
Poista