Pihahommat on jatkuneet. Tänään sain viimein väkerrettyä tallin päätyyn tuollaisen kukkapenkin. Ensin möyhittiin taas ihan urakalla ja kaivettiin lapion kanssa kivijalan kyljestä vuohenputkea, nokkosta ja ties mitä irti. Sitten laitoin maatuvaa paperia koko tuon alueen leveydeltä. Se siis maatuu aika nopeasti, joten todennäköisesti saan jatkossakin taistella rikkojen kanssa, mutta jos nyt näin aluksi saisin edes hetkellisesti kuvitella, että tämä on helppoa hommaa... Mustalla kuorikatteella reunustin seinän vierustan, sitten multaa ja taas katetta ulkoreunaan. Kylvin tuonne niinkin eksoottista juttua kuin kehäkukkaa kahteen riviin. Toivottavasti sieltä jotain nouseekin! Päätyihin ajattelin vielä hankkia jotkut ihan "valmiit" kukkaset.
Tällainen oli tallin päädyn lähtötilanne. Nämä meidän rakennukset on saaneet olla täällä vuosikymmeniä ihan rauhassa ja näitä reunuksia ei todellakaan ole suuremmin siistitty, kuten kuvasta näkyy. Heinä kasvaa joka rakennuksen seinustoilla ihan valtoimenaan. Ja kasvukausi on sentään vasta aivan alussa, joten voitte kuvitella, miten korkeaa kasvustoa tuossa kesän lopulla on. Nyt kaivelin laudoituksen alta saakka sinne ujuttautuneita heiniä pois ja saatiin ihan tosissamme kyllä tehdä töitä, että saatiin reunusta edes jotakuinkin puhtaaksi rikoista.
Ja juu, tiedän, että sorareunus olisi ollut oikeaoppisempi tuohon seinän vierustalle laitella. Nyt laitoin kuitenkin ensi hätään siihen tuon katteen ja se kasteltava kukkapenkki on irti seinästä. Siitä on nyt kuitenkin se heinä pois, mikä on ensimmäinen tavoite, vaikka tuo ei sitä ikuisesti siitä pois pidäkään. Haluaisin kyllä kaikki rakennukset reunustaa soralla, ja sitä ollaan mietittykin jo monta vuotta, mutta se nyt vaan ei ole vielä tapahtunut. Nyt se on ollut puheissa taas, joten toivottavasti tänä kesänä ainakin talo saataisiin reunustettua.
Saatiin muuten tuo syreenikin viimein siirreltyä paikkaan, jossa se nyt saisi sitten sijaita loppuelämänsä. Tässä kuvassa se ei tosin ole siinä lopullisella paikallaan vielä... sitä nimittäin siirrettiin tuosta vielä noin metrillä oikealle, köh köh, kun rouva vähän arvioi väärin tuon ekan paikan... (mies kiltisti möyhi sille viereen vielä kerran uuden kuopan) Olen saanut tuon jo vuosikausia sitten kaveriltani lahjaksi ja se laitettiin aluksi saunan/puuvajan päätyyn. Se ei kuitenkin ollut oikein hyvä paikka, joten se siirrettiin "väliaikaiseen" paikkaan jonkun kaivuuhomman tieltä pois muutamia vuosia sitten. Ja sinne se jäi... Nyt toivon, että se vihdoin lähtee kasvamaan kunnolla, kun sille on tehty (toivottavasti) hyvä paikka.
Paljon kiitoksia Katjalle edellisen postauksen kommentoinnista raparperin tiimoilta! Me (kerrankin) toimittiin heti ja kaivettiin rapsu ylös, tehtiin sille iso kuoppa mansikkamaan päätyyn, laitettiin siihen säkillinen mustaa multaa ja istutettiin raparperi uuteen kotiinsa. Päälle laittelin vielä katetta, jonka vuoksi raparperi näyttääkin lähinnä sen sekaan hukkuneelta, eikä sitä hirveästi tuosta erota - se on todellakin pieni. Katsellaan nyt, mitä se muutosta tykkää ja lähteekö kasvamaan tuossa. Peukut pystyyn!
Mansikkamaan viereen laitoin vihdoin mulla vuosikausia jemmassa olleet kehikot. Alle laitoin taas tuota aiemmin mainittua maatuvaa paperia, kärräilin laatikoihin multaa ja peittelin niihin pussillisen itäneitä pottuja (molempiin tuli ehkä 8kpl perunoita). Kaivelin myös maata vasten olleista reunojen rakosista pois pari pesällistä melko kiukkuisen oloisia kusiaisia... Jännityksellä odottelen, mitä tuolta nyt sitten nousee vai nouseeko mitään. Ja osaanko kasvatella (edes) perunaa!
Olen todellakin aivan amatööri näissä jutuissa. Mua ei ole koskaan suuremmin kiinnostaneet mitkään puutarhuroinnit ja tämä puolen hehtaarin tontti (josta kuvassa näkyy ehkä joku neljännes) sekä tiukka savimaa (sekä vähät rahat, lauma lapsia ja aika kärsimätön luonne) on myös jarrutelleet niitä pieniäkin kiinnostuksen poikasia kehittymästä sen kummemmaksi toiminnaksi. Mun pääasiallinen toive tämän pihan ja tontin suhteen on ollut aina lähinnä vaan se, että tämä olisi "siisti" ja olen eniten jaksanutkin nimenomaan siivota pihaa. Toivon rojuttomuutta ja helppohoitoisuutta, ja muusta oikeastaan en ole hirveämmin sitten piitannutkaan. Esimerkiksi tuo rakennusten reunustaminen soralla on ollut mun toiveissa kauan - se kuuluu siihen kategoriaan "siisti". Lisäksi meillä ei ole esimerkiksi mitään kellaria tai muuta vastaavaa, jossa säilytellä vaikka jotain juureksia, joten kaikki sellainen kasvattelu on tuntunut vähän turhalta. (Nyt vasta osaan ajatella, että voihan sitä perunaa laitella vain ihan vähän, muutamalle syönnille... ei tarvii miettiä, että sitä pitäisi olla kellarillisen verran!)
En siis osaa mitään, yhtään mitään, ja voi hyvinkin olla, että esimerkiksi tämä nurmikon päälle täräytetty kasvattelusysteemi menee aivan perseelleen. En tiedä yhtään, mitä minnekin kannattaisi laitella, eikä mulla ole minkäänlaista puutarhasilmää tai kasvituntemusta. (Eikä totta puhuakseni mitään suurta poltetta edes opetella mitään.) Itse asiassa silloin, kun lähdin opiskelemaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa, sanoin opettajallekin huolissani, että voinko edes tällaiselle alalle lähteä, kun en YHTÄÄN osaa mitään puutarhahommia tai ole niistä kiinnostunut. No, ihana opettaja sanoi, että ympäristöalalla on todellakin paljon muitakin hommia kuin niitä puutarhajuttuja - ja lopulta mä suoritinkin opinnoissani yhden vaaditun sijasta KOLME "pääainetta", joista yksikään EI ollut ympäristönhoitaja (eli se, joka tekee niitä puistotöitä).
No siis, jos nämä hommat nyt menee pieleen, niin sitten menee, ja olenpahan ehkä vähän viisaampi seuraavana vuonna! Kaikkein eniten nyt toivon, että aidanne lähtee kasvuun - se on monen vuoden haave ja oikeastaan en koskaan uskonut moista tänne saavani edes. Nämä mansikat, perunat ja kukkapenkit on enemmän sellaisia kivoja kokeiluja. Meidän maa on siis ihan savikkoa ja koitettiin tehdä kunnolliset pohjat aronioille, mutta jännitän silti kaikesta kastelusta huolimatta, saadaanko se kasvamaan. On jokseenkin hankalaa, kun täällä aukealla paikalla tuulee koko ajan ja aurinko pääsee myös porottamaan joka suunnasta, joten aronioiden penkki kuorettuu siitä pinnasta ihan kovaksi, eikä vesi oikein tahdo mennä siitä läpi vaan valuu reunoja pitkin alas vaan. Siihen pitäisi nyt kiireesti hakea kuoriketta jostain (mutta mieluusti irtotavaraa peräkärryllä, eikä pelkkiä kalliita säkkejä!!), että sen saisi pysymään kosteampana jotenkin. Miehellä on ensi viikko lomaa, joten tämä homma on suunnitelmissa toteuttaa ehkä jo heti huomenna.
Täytyy sanoa, että en olisi koskaan uskonut, miten suurta onnen tunnetta voi kokea, kun lappaa hiki päässä lapiolla multaa kottareihin, kippailee sitä paikoilleen, tasoittelee käsin kukkapenkkiä, asettaa taimia multaan, valuttelee säkistä kuorikatetta ja ETENKIN, kun illalla seisoo letkun päässä suihkuttamassa aidanteelle vettä. Siis tuo vesiletku ja vanhan pihakaivon kannella nököttävä pumppu, jolla sitä vettä saa kaivosta... nekin on aiemmin olleet haaveita vain! Ette usko, miten onnellisena mä sitä suutinta kaupasta valitsin! Ja miten ylpeä mä olen omista uusista pikkuisista oksasaksista, joilla sain napsia istutusleikkauksen aronioille!
Summa summarum: kaikki tämä on jotenkin ihan ihmeellistä! Mulla IHAN OIKEASTI kasvaa aroniaa monta kymmentä tainta ja joskus, jos onni suo, siinä on tonttia rajaava aidanne! Ja mulla kasvaa mansikoita ja jopa perunoita! Voisinko todella toivoa, että raparperi vielä joskus tuottaa satoa enemmänkin kuin kaksi vartta? Ja syreeni, voisiko sekin oikeasti viimeinkin kasvaa ja tuottaa kunnolla kukkia?? Entä saankohan mä joskus kesän mittaan katsoa autotallin päätyä ja siellä kasvavia kukkasia? Kuinka IHANAA!!
Nyt sitten vain odotellaan, miten tässä käy. 🌱 Ja katsellaan, saadaanko vielä vähän muitakin paikkoja täällä entrailtua kesän mittaan, sitä hommaa kun todellakin riittää.
Heli
Olette puutarhuroineet ahkerasti. Tallin päädyssä on varmasti hienon näköinen kukkapenkki tänä kesänä. Puutarhatyöt tuntuu joskus henkimaailman hommilta, vaikka lienevät vainen biologiaa, maantietoa ja matematiikkaa. Sen olen huomannut, että se mikä onnistui yhtenä kesänä, ei onnistunutkaan välttämättä toisena. Se lienee ehkä yksi näistä puutarhuroinnin viehätyksistä - siis ne onnistumiset :D Näillä mennään kohti kesää <3
VastaaPoistaOlen yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa näitä juttuja loppujen lopuksi on ollut tehdä!! Tietenkin mies hoitaa ne raskaat hommat, kuten jyrsimiset/möyhimiset, minusta ei sen koneen puikkoihin ole. Mutta sekin hoituu loppujen lopuksi aika nopeaan. Mullan kärräily, vaikka raskasta onkin, on kuitenkin aika iisiä, kun ei tee kiireellä, ja samalla hyvää hyötyliikuntaa. Puhumattakaan katteen levittelystä, joka on suorastaan nautinnollista hommaa.
PoistaToivotaan, että kukkapenkki kukoistaa vielä jossain vaiheessa. Koira siellä tänään makaili, joten saa nähdä, onko siemenet vielä paikoillaan... =D
Odotan innolla, mitä tästä kesästä jää käteen - etenkin, että jääkö käteen onnistumisen ilo ja seuraavan kasvukauden innokas odotus, vaiko jotain aivan muuta. Kivaa kesän odottelua sinulle! ♥
Voi että kun niin toivon, että kaikki sun vaiva palkitaan ja mullasta alkaa kasvaa kaikkea sitä, mitä toivot <3.
VastaaPoistaMeillä on kanssa ihan älytöntä savimaata koko tontti. Jos sitä yrittää kaivaa, kun maa on märkää, savi tarttuu lapioon ja painaa ihan sikana. Ja jos taas yrittää kaivaa, kun maa on kuiva, tarvitaan ihan jonkun muun voimat kuin mun, vaikken ihan heikko ole itsekään. (Esim. tänä keväänä päätin ekaa kertaa istuttaa ostamani, mutta jo nuutuneet narsissit tontin kulmaan sen sijaan että olisin heittänyt ne kompostiin niinkuin yleensä, mutta ei siitä kaivuusta tullut mitään, kun oli vielä jotain juurakkoakin siellä savessa. Poika tuli onneksi apuun ja se oli suitsait monttu valmiina. Kävi vielä hakemassa puutarhamyymälästä kuoppaan viisi säkkiä multaa ja tasoitteli nätiksi. Siinä sitten niitä pikku narsisseja pehmeään multaan istuttaessani mietin, että saattaisin hyvinkin alkaa tykkäämään puutarhahommista, jos olis näin helppoa ja joku muu tekis ensin ne raskaat pohjatyöt :)).
Olen kasvatellut perunoita ämpäreissä ja ekana vuonna tulikin kivasti satoa, mutta seuraavina ei. Enkä edes muista, mikä meni pieleen, mutta päätin että saa potut olla. Etenkin kun niitten kypsyminen sattuisi aina just meidän ainoan pienen lomanpätkän aikoihin ja pitäisi ottaa ämpärit mukaan (joskus otettiinkiin peräkärryyn :D).
Jännityksellä ja toiveikkaana täällä odottelen, kun Helin puutarha alkaa pukata satoa <3
Voi ihana, samaa toivon minäkin! ♥
PoistaNuo savimaan kuvauksesi on just tuota... joko painavaa ja takertuvaa könttiä tai kuivaa, kivikovaa ja mahdotonta käsitellä!! Tuolla meidän jyrsimellä siitä saa jotain tolkkua onneksi, käsin en olisi näihin juttuihin lähtenyt todellakaan. Mutta jyrsimelläkin pitää vetää ees taas moneen kertaan, odotella kuivumista välissä ja taas uudelleen, lisätä multaa sekaan ja taas uudelleen... Ihan mahdoton homma! Ja silti tuloksena on sellasta pikkukikkareista maata, ei todellakaan mitään muhevaa, pehmeää ja tasaista. Mutta kun multaa lisää reilusti ja jättää kohopenkiksi, toivon että lopputulos on hyvä kasvualusta.
Pidän tärkeänä sitä, että maata möyhitään ja pehmitetään laajalti, kun jotain savimaahan istuttaa. Jos kaivaa vaikkapa pensaalle (tai esim tolle syreenille) pelkän kuopan, vaikka isonkin, niin se on kuin joku kulho, jonka ulkopuolella on niin tiukka savi, ettei siihen mikään juuri mene... Kukkien kanssa on eri asia (ja raparperillekin kaivettiin vain sellanen kulho ilman möyhintää), mutta jos on tarkoitus juurruttaa isommin, tarvisi maata pehmittää laajalta (minnun logiikalla). Meidän naapurilla oli omenapuu istutettuna isoon kuoppaan ja se oli ollut siinä vuosikausia ja jo aika isokin, kun eräänä myrkyisenä päivänä (tai yönä) se oli keikahtanut. Ja siis se oli tosiaan edelleen vain siellä kulhossaan, koko kippo keikahti! =D
Kiva että sait pojan auttamaan! Ja todellakin sitä muhevaa multaa on aivan ihana käsitellä ja jos sellaista olisikin kaikki paikat, niin mikäs olis istutellessa! ♥
Mä mielenkiinnolla odotan, miten noi perunat kasvaa... vai kasvaako ollenkaan. Olis se aika juhlaa saada ekaa kertaa ikinä perunaa omasta maasta, mutta noh, olen realistinen ja varaudun siihen, että näin ei välttämättä tapahdu. =)
Ei muuta kun satoa odotellessa! ♥
Ihanaa!!! Voi että miten valoisa ja pirteä postaus!!
VastaaPoistaÄlä huoli, meistä moni istuttaa mitä milloinkin ja minnekin ja pohtii sitten mikä meni pieleen, kun menee ihan metsään.... Pääasia, että itsellä on kivaa tehdessä.
Tuosta tallin päädystä tuli tosi siisti.
Iloa ja aurinkoa pihahommiin!!
Jotenkin on ihmeen valoisa ja iloisa olo kyllä kieltämättä!! Aurinko, lämpö ja pihapuuhat... voi miten se onkin hauskaa!!
PoistaTallin pääty tosiaan näyttää nyt siistiltä, MUTTA tunnustan, että ihan hiukan kaipaan sitä entistä olotilaa, joka teki siitä jotenkin sellaisen kotoisan ja vanhanaikaisen näköisen. Vaikea selittää, mutta... Täällä kaikki tuollaiset laittelut tuo mulle äkkiä sellaisen olon, että ne on liian hienoja, liian siistejä, liian "fancy", liian jotain muuta kuin mitä meidän elämä on. No, ehkä noihin tottuu! Ja kokeilemalla oppii, mikä kannattaa ja mikä ei.
Aurinkoisia päiviä sinnekin! ♥
Oi kuinka ihanalta kuulostaa!! Jotenkin voin niin samaistua noihin onnentunteisiin. Toivottavasti kokeilut onnistuu ja aroniat kotiutuu hyvin!
VastaaPoistaIhania tuntemuksia todellakin! Sulla on pitkä kokemus kaikesta tuollaisesta, mä oon ihan keltanokka intoilija vielä. Toivottavasti tämä into kestää ja toivottavasti aroniat kasvaa! Ne muut kokeilut on sitten positiivinen bonus, jos onnistuvat. =)
PoistaRaparperi on uskomaton kasvi. Meillä sitä on ollut pitkään ja aina siihen muutama varsi tulee. Sitä ei ole koskaan hoidettu mitenkään. Mummolassa raparperi rehottaa niin maanperusteellisesti. Ja hiljaksee hyvä tulee.
VastaaPoistaMeidänkin raparperi on ollut tuossa vuosikausia. En tiedä, olenko ottanut siitä liikaa varsia pois, jonka vuoksi se ei sitten oikein ole saanut kasvettua isommaksi... Tänä vuonna se oli kyllä ennätyssurkea näky, joten taisi olla viimeinen tilaisuus se pelastaa!
PoistaMonesti nuo mummoloiden raparperit on todella isoja ja komeita. En tiedä, voisiko kyseessä olla joku eri lajike, joka jo lähtökohtaisesti kasvaa isommaksi?
Totta puhut, että hiljaa hyvä tulee. Mä oon aika malttamaton, haluaisin kaikki mulle heti nyt... Pihahommat vaan on aika hitaita ja jotenkin ajatus, että kaikki on "sitten joskus" isoja, JOS on, on aika tuskastuttava... Mutta katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan!
Ihan oisin voinut osan itse kirjoittaa, sillä ekaa kertaa meillä mökillä puutarha jossa voi kasvatella kaikenlaista. Kaikenlaista oon laittanut ja laittamassa kasvamaan, saa nähdä mikä sitten selviää :)
VastaaPoistaSulla on kuitenkin se ero, että alat hommiin heti, kun se on mahdollista - siis jos on eka mahdollinen kesä tehdä jotain. Mulla kesti lämmetä yli 20v... =D Toivotaan, että sinunkin kasvattelut sieltä selviää hienosti!
PoistaNo, voi hyvänen aika sentään =) Tännehän on tupsahdellut kasvipainoitteista tekstiä oikein monen päivityksen verran!
VastaaPoistaJa totta tosiaan se tunne, miten mullassa puuhastelu saa mielen melkoisen keveäksi ja olotilan iloiseksi. Siinä tosiaan on taikaa.
Homma on savimaalle tehdessä työlästä ja multaa on tällekkin tontille melkoisesti ajettu ja sillä on ikävänlainen kyky vähitellen painua sekä kovettua ja "hävitä minne lienee", joten tänäkin vuonna olemme jälleen olleet tutuissa mullanlisäys puuhissa. Ja sitä, kun kuskataan järeämmillä värkeillä on meikäläisen saatava apua tuolta siipaltaan.
Kävin tänään puutarhalla hakemassa hortensioita terassin ruukkuihin ja niin olisi sormet syyhynneet taas hankkimaan kaikkea kivaa, mutta alkaa nämä minun istutusalueeni olemaan sen verran rajalliset, ettei tänne ikävä kyllä liiemmälti enää mahdu laitettavaa...tontilta loppuu tila.
Toivotaan, että kaikki istutukseen siellä päätyneet alkaisivat kohisten kasvaa. Toisinaan löytyy niitä hittejä ja ikävä kyllä hutejakin, mutta se on juuri se suola tämän harrastuksen parissa ;)
Juu, eikö ole outo juttu tämä innostus mun kohdalla!! Saa nähdä onko sitten miten pysyvää. Suunnitelmia on, mutta ei oikein edelleenkään tuohon talon eteen, mistä sinulta neuvojakin silloin taannoin kyselin... tai ehkä siihen tulee vain kiviä, koska epäilen ettei siinä selviydy oikein mikään muu. Kunhan nyt joskus saisi rakennustelineet siitä ensin pois, niin voisi jotain muutakin alkaa suunnittelemaan!
PoistaTuota olen kyllä miettinyt, että onko mulla intoa ja halua hankkia jatkuvasti jotakin multaa yms, koska todellakin tännekin kaikki vain katoaa vähitellen. Olen niin pihi, etten haluaisi sellaiseen kauheasti rahaa laitella!! Monen monta vuotta on kasvattelujuttuja mietitty teoreettisella tasolla, sitten on aina päädytty siihen, että "kaupasta saa halvemmalla" esim vaikka nyt perunaa ja sellaista. Nytkin mies sanoi, että jos nyt laitan kolme tomaatin tainta tuohon kasvusäkkiin, niin sillä rahalla mitä noihin valmisteluihin laitan, saisin jo aika paljon tomaattia kaupasta. Totta... Mutta joku viehätys on kuitenkin saada edes vähän omaa satoa! Ja se mullan näpelöinti on kyllä ihmeellisen ihanaa!! ♥
Mun pitäisi vielä jotakin noita kukkajuttujakin miettiä. Aitan edusta on aivan luonnontilassa, samoin saunan edusta, ja ne on sentään pihaan päin molemmat, eli voisi kai niihin vähän panostaa. Jotenkin olen niin tottunutkin tähän meidän pihan mitäänsanomattomuuteen ja hallitsemattomaan rehotukseen, etten oikeasti edes suuremmin mieti, pitäisikö jotain kaunistusta siihen laitella. En halua tästä missään nimessä liian laiteltua, kun se vaan ei yhtään sovi mun tyyliin!
Haluaisin myös laittaa puita kasvamaan, siis ihan sillein "sekametsää" vaan, että olisi vähän enemmän suojaa sekä meille että vaikkapa linnuille. Mutta nämä kaikki jutut on mulle niin vieraita, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Pitäisikö esim tuota "peltoa" tuosta tasoitella ensin ja möyhiä, että siinä edes saisi jonkun puuntaimen kasvamaan... jotenkin tuntuu turhalta vain pikku kuoppia niille kaivella, jos eivät sitten sieltä saa juuriaan saveen sen kummemmin kuitenkaan työnnettyä.
Saas nähdä nyt siis, mitä tässä vielä tapahtuu ja millaisia hittejä sekä huteja loppukesästä totean! =)
Niin ja siis pitäisin tosi mielelläni kaiken ennen kaikkea luonnotilassa täällä. Pientä siistimistä vain ja just lisää sellasta "luonnollista" kasvatettavaa. Ei mitään liian hienoa! Jopa tuo aronia mietitytti, että onko se nyt lainkaan sellanen, joka tänne kuuluisi... mutta toisaalta mietin myös, että ne marjat voisi houkutella lintuja tänne, mikä olisi ihanaa.
PoistaKuitenkin, etenkin nämä talon ja muidenkin rakennusten reunukset pitäisi jotenkin siistiä ja laittaa soraa niihin... vaikka mun täytyy sanoa, että jotenkin minusta on vaan niin ihanat nuo reunukset heinineen kaikkineen. Mutta onhan se totta, että ei nuo kasvustot saisi kivijalan vieressä rehottaa, vaikkakin tuossahan ne on rehottaneet vuosikymmeniä jo, eikä tässä talossa ole minkäänlaisia kosteusvaurioita havaittavissa niiden takia ollut koskaan. Mitään en ole niissä koskaan tarkoituksellisesti kasvattanut, ihan itse ovat siihen vuohenputket, voikukat, nokkoset yms levittäytyneet.
Vanhan ajan perinteiset perennat saattaisi olla sulle ratkaisu tuonne aitan sekä saunan edustoille ja käy totta kai myös talon eteen. Niitähän löytyy vaikka mitä: särkynyttä sydäntä, syysleimua, akileijoja, suopayrttiä, ukonhattua, kultapalloa, syysasteria, lemmikkiä, päivänkakkaraa, palavaa rakkautta ja vaikka mitä.
VastaaPoistaJos noista innostuu kannattaa tosin suunnitella penkit niin, että taka-alalle noita korkeammiksi yltäviä ja edustalle matalampia ihanuuksia.
Enkä usko, että noista liian laiteltua saa sun makuusi, kun vähän otat selvää millaisista kasveista on kyse. Ovat kuitenkin maatiasperennoja, eli niitä on ollut monen torpan pihapiirissä jo vanhoina hyvinä aikoina =)
Joo, itsekin olen ajatellut, että mitähän sellaisia vanhoja juttuja olisi, jotka vaikka kävisi tänne. Esimerkiksi juurikin lemmikkiä toivoisin jostain löytäväni (taidan kaivaa yhden tutun pihasta sitä itselleni...) ja meidän talon reunustoilla on kasvanut ihan itsekseen ymmärtääkseni just tuota akileijaa. Sen siirto kun jotenkin onnistuisi... tosin se kasvaa juuri siinä hankalassa, pimeässä paikassa, eli ulkoeteisen reunoilla, eli siirto aurinkoiseen kukkapenkkiin ei ehkä ole paras idea...
PoistaPitää mietiskellä! Kiitos vinkeistä! ♥