suunnitelmaa vääntämässä

Aurinko paistaa ja on tosi keväisen oloinen ilma. Ja mitä mä teen? No istun koneella ja koitan vääntää liiketoimintasuunnitelmaa... *huoh* Olen sen kanssa nyt jotenkin aivan jumissa. Mun mielestä se on aivan hirmuisen iso ja vaativa työ, ja tietenkin koitan taas tehdä siitä ihan täydellistä... jota se siis tuskin tulee olemaan, mutta hirveesti mä sille aikaa ja energiaa kyllä olen uhrannut. Kuin myös todennut, että oon aika paljon kirjoitellut sinne ihan silkkaa puppua. Ei oo mulla ihan hallussa esimerkiksi sanojen "strategia" ja "arvot" tarkoitus... Googlettelen siis niitä ja mietin, että mitä ihmettä niistä oikein kirjottaisin.

Meillä on suunnitelmaa varten ohjeistus (eli mitä kaikkea siitä pitäis löytyä) ja luulis olevan helppoa sitä seurata, mutta eipä vaan olekaan. Mun pikku yrityksen kohdalla kaikkiin kohtiin ei vaan löydy vastausta, ja monessa kohdin mietin oonko edes ajatellu kyseisen asian oikein (tod.näk. en). Mä oon oikeesti aina haaveillu, että mulla olis oma yritys, mutta nyt jotenkin tuntuu, että mahtaisko mulla kuitenkaan olla sellasia ominaisuuksia, joilla yritys pyöris. Mulla ei esimerkiksi ole elämässäni sen ihmeempia menestymistavoitteita - siis jos mulla olis yritys, mun tulostavoitteet olis tosi vaatimattomat: kunhan plussalle pääsis ja hengissä pysyis. Joo, ei vissiin ihan kauheen tavoitteellista... (tosin tässä oletuksena on se, että taloudessa on toinenkin joka tienaa...)

Toisaalta mun ajatus (ja myös tämä tehtävä) on pyörittää ihan pientä, vain itseni työllistävää yritystä... mutta riittäiskö rahkeet siihenkään - jaa-a. Aluksi aloin tehdä tehtävää sillä silmällä, että tästä tulee mun yritys. Nyt kun sitä olen väkertänyt, olen aika usein itekin tosi epäileväisellä kannalla koko ajatuksen suhteen... ja se tekee jostakin syystä jopa kuvitteellisen yrityksen liiketoimintasuunnitelman teon tosi vaikeaksi! Ehkä se johtuu siitä, että mä olen aikamoinen realisti - en vaan osaa kuvitella asioita. Tosiasiat on niitä jotka ON, miten siitä sitten jotain muuta väännät?

Jaa, kai se sit vaan täytyy jatkaa hommia. Illaksi menenkin sit töihin. Kun vaan pääsisi tän jumi-vaiheen yli jotenkin... vai pitäiskö vaan laskea rimaa...? Toisaalta mä tiedän, etten vaan voi päästää käsistäni tekelettä, mihin en ole tyytyväinen. Mutta toisaalta mä tiedän, saamani Power Point -palautteen perusteella, että tää ei oo välttämättä nyt ihan nappisuoritus... vaikkakin otin palautteesta kyllä oppia ja koitan muuttaa joitakin kohtia. No esim vaikka juuri ne arvot... oli ihan pakko käydä kattelemassa, että millaisia niiden oikein sit pitäis olla - ja todeta, että ok, en ollu ollenkaan tajunnu sitä kohtaa oikein... Oppia ikä kaikki! ;)

No niin, ei kun jatkamaan!

Heli

"lomalla"

Koulusta alkoi loma. Ei se kyllä miltään lomalta tunnu, kun töitä on jo heti huominen päivä... ja ens viikolla viisi työpäivää. Jotenkin ei nyt naurata... Mulla ei itse asiassa ole koko talvena lomaa ollenkaan, kun tän talven talvilomat tuli vahingossa käytettyä jo viime kesänä. Ajattelin, että no, ei se mitään, en mä tässä varsinaisesti mitään talvilomaa tarvii edes. Mutta olisinpa kyllä kieltämättä tarvinnutkin. 

Tämä kulunut kevättalvi on ollut koulussa niin vaativaa asiaa, että joka päivä sieltä lähtiessä tuntuu, että pää vaan savuaa. En meinaa sitten kotonakaan kyetä ollenkaan rentoutumaan, kun kaikki tekemistä odottavat kouluasiat vaan mielessä pyörii. Ja sitten teen niitä kaikkia hommia yötä myöten. Eilenkin heti loman alkajaisiksi aloin väkertämään ruotsin palautettavia tehtäviä kasaan... en tosin siinä kovin pitkälle päässyt.

Tänään oli siis viikon ainoa vapaapäivä. Tulin sopineeksi tapaamisen tunnin päähän kotoa kello kymmeneksi aamulla, joten herätä täytyi jo kasin maissa, vaikka ei todellakaan olis huvittanut taikka jaksanut. Mutta tehtiin ihan hyvä reissu miehen kanssa, haettiin nimittäin meille vanhan pönttöuunin pellit hyvin edullisella hinnalla! Otan niistä kuvan joskus kun saan aikaan... on hauska kyllä nähdä, tuleeko niistä epämääräisistä pelleistä todellakin sitten hieno käyttökapistus meidän olkkarin nurkkaan.

Tuon reissun jälkeen tehtiin ruokaa, ja sitten taas pitikin jo mennä, tällä kertaa toiseen suuntaan puolen tunnin matkan päähän. Kunnon kotiseutumatkailua! Vein lapsen kaverin synttäreille ja jäin itsekin sinne kahvittelemaan. Ihan hirveän mukavaa on välillä vaan istua ja rupatella - vaikka samalla mulla kyllä pyöriskeli mielessä ne lukuisat koneelliset pyykkiä, mitä olis pitänyt pestä... On tuo huushollin pitäminen jääny niin surkeaan jamaan, että sitten on vapaapäivinä ihan hurjasti hommaa. Edelleen mulla sitten tuolla kone pyörii, menee taas aika myöhäiseksi että saan pyykit kuivuriin, saatikka kuivina sieltä pois... voi itku.

No, tässä nyt tällainen "loman" aloitus. Vähän kyllä kateeksi käy, kun luokkakaverit hihkui lomaa... siellä ei ole mun lisäksi vissiin ketään muuta, ketkä olis töissä. Tai yksi taitaa olla, mutta en tiedä miten paljon hänellä on työpäiviä. Loman ajaksi tuli läksyäkin... äh, lannistavaa. Täytyy sanoa, että ajoittain tämä työ-koulu-yhdistelmä tuntuu tosi kovalta puurtamiselta, huusholli on ihan retuperällä eikä niin sitten yhtään huvittais mennä töihin. Toisaalta töissä en ajattele kouluhommia ja siellä on kuitenkin ihan kivaa. Silti täytyy miettiä ensi vuodeksi sitä opintovapaa-vaihtoehtoa.

Jaaha, nytkös se pyykkikone tuolla lopettelee... taidan mennä, heippa!

Heli

PS. Jee, mahtava juttu tuo jääkiekon olympiapronssi!

monta syytä juhlaan

Tänään on ollu aihetta kakutteluun monestakin syystä. Tärkein näkyy tuossa kuvassa... hän on minun pikkuinen tuleva lapsenlapseni ensimmäisessä "valokuvassaan", joka otettiin tänään! ♥ Hiukan on kyllä vaikeaa tuota kuvaa joistain kohdin tulkita, mutta kyllä siinä pikkuinen näkyy ja kaikki oli kuulemma kunnossa. Toivotaan, että on jatkossakin!

Muita syitä:

nuoriso teki asuntokaupat

mä sain powerpointit valmiiksi

+ muita kouluhommia hyvään malliin

Niin ja oli mulla nimpparitkin, mutta ei me yleensä sellasia vietetä.

Minusta on myös todellinen juhlan aihe se, että voin lähteä tästä ihan tuota pikaa nukkumaan, eikä tarvii jatkaa koulujuttujen vääntämistä yli puolen yön.

Kivaa, kivaa!

Eipä mulla sit muuta.

terkkusin

Heli, tuleva mummeli! ♥

PS. Tuo oli se salaperäinen maanantai-uutinen jonkun ajan takaa. 

jotain kesken, jotain valmista

Tauon paikka. Pää on niin tyhjä, että humina käy... Juuri nyt pitäis tehdä liiketoimintasuunnitelmaa (Wordilla) sekä sen esittelyä Power Pointilla. En pääse eteen enkä taakse niiden kanssa... Olen saanut Power Pointiin aikaan kaksi diaa; otsikkodian ja ekan varsinaisen sivun. Otsikkodiassa lukee yrityksen nimi ja ammattinimikkeet, ekalla sivulla on kolmen ranskalaisen viivan verran perustietoja yrityksestä... 

*huoh*

Voi että tää on hankalaa nyt. Ja deadline pukkaa päälle, perjantaina olis toi esittely oltava kunnossa. Itse suunnitelmaan saan kyllä lisäaikaa. Se on tällä hetkellä mulla seitsemän sivun mittainen, mutta on aivan raakile. Ja miten monta tuntia olenkaan sen kanssa jo yhteistä aikaa viettänyt... lukemattomia. 

Jotkut muut asiat sentään etenee. Tänään selvisi mun työharjoittelupaikkani. En ole suorastaan laittanut sen eteen rikkaa ristiin - olen heittäytynyt sen varaan, että jotain kyllä tulee vastaan. Opettaja keksikin sitten tosi erilaisen paikan mulle - olen iloinen, että hän on huomannut mun intressit ja paikka onkin sellainen, etten olis itse kuuna päivänä sitä edes osannut ajatella. En tiennyt etukäteen paikasta juuri mitään, ja mulla olikin jonkinlaiset ennakkoluulot siitä... tuli jo hiukan sellanen apuva-olotila, että miten mä sellaseen... mutta kävin sit kotosalla netistä kattelemassa sitä paikkaa, ja oikeastaan innostuin aika tavalla. 

Tuo mun harjottelupaikka on mulle todellinen hyppy tuntemattomaan. Olen tosi huono kaikin puolin mihinkään uuteen tarttumisessa - tai ainakin mulla on itelläni sellanen fiilis, että mieluummin tuttu ja turvallinen kuin uusi ja tuntematon. Mä kuitenkin ajattelin jo koulussa, siis ennen kuin netistä kävin katsomassa tuota paikkaa, että nyt mä en ala jänistämään, vaan menen rohkeasti kohti uusia kokemuksia. Ja tosiaan luulen, että tuo on paikka, missä moni mulle tärkeä asia oikeastaan yhdistyy.

Toinenkin asia selvisi tänään. Pitkän ja tuskallisen jahkailun jälkeen tultiin nimittäin miehen kanssa siihen tulokseen, että alakerran remontissa ei tehdäkään niin mittavia juttuja, mitä vielä vähän aikaa sitten oli suunnitelmissa. Meidän siis piti avata parikin seinää, purkaa molemmat uunit ja rakentaa yksi suuri uuni keskelle taloa. Nyt kuitenkin päätettiin, että korjataan vanha pönttöuuni kuntoon ja koitetaan hankkia myös tuon toisen (surkean) uunin tilalle pönttis, joko uusi tai mieluummin käytetty. Odottelenkin tässä yhteydenottoa parista paikasta, mistä olen niitä nyt jo tänään kysellyt.

Mua aina ärsyttää suuresti, kun asiat on kesken. Siis vaikka esimerkiksi tollanen miettiminen, että mitä ne nyt noiden uunijuttujenkin kanssa tehdään. On aika iso helpotus, että suunnitelmat saadaan valmiiksi ja on ajatus, mitä seuraavaksi sitten tehdään. Nyt tosin täytyy odottaa kevättä ja lämmityskauden loppumista, ennen kuin voidaan noille olemassaoleville mitään tehdä... mutta kesällä sitten olis tarkoitus remontoida alakerta loppuun. Huh, se tulee olemaan kaamea urakka (puoli alakertaa ilman lattiaa, ja silleen...), mutta sitten olis talo läpeensä rempattu!

Nyt mun täytyis kuitenkin jatkaa noita kouluhommia. En tiedä mistä aivosolujen rakosista kaivaisin nämä suunnitelmani valmiiksi... tuntuu todella nyt mahdottomalta tehtävältä. Mutta ei auta, on pakko saada se PP valmiiksi, tai edes erittäin hyvään vaiheeseen tänään, koska sitten on enää huomisilta aikaa sitä hioa. Ehkä pitäis antaa mennä vaan ja latoa sinne kaikkea mahdollista mieleen tulevaa, ja sitten aloittaa viimeistelyä sieltä toisesta suunnasta, eli sitä sekametelisoppaa sitten siistisi ja karsisi. No toisaalta nyt ei kyllä tule oikein yhtään mitään tekstiä sinne... 

Nämä opiskeluillat on alkaneet mennä ihan hävyttömän pitkiksi - eilenkin vielä vissiin yhden aikaan yöllä tein suunnitelmaani. Ei tuu mitään tästäkään, että en ehdi nukkua. Aika ahdistavaa on katsoa kelloa, että jaaha, se olis sitten puoli kaksi, uniaikaa olis tollaset viisi tuntia... Mutta minkäs teet, kun jotain valmistakin olis saatava aikaan. Tuntuu, etten nykyään muuta teekään kuin istun; päivät koulussa, illat koneella ja vielä sitten yötkin koneella. Entinen kohtalaisen raskas ruumiillinen työ on vaihtunut istuskeluun, ja sen kyllä huomaa.

No mutta nyt mä koitan puristaa jotain älykästä tuonne tehtävään... Hyvää illan jatkoa ja yötä teille muille!

Heli

muutoksia edessäpäin

Mitäs tämä kuva tarkoittaa??? No sitä, että ensimmäinen poikanen on lentämässä pesästä piakkoin ja ollaan hänelle katsottu mukaan tavaraa. Mulla on ollu tuolla yläkerran kätköissä banaanilaatikoissa astioita jemmassa just tätä tilannetta silmällä pitäen, ja nyt sitten neiti valitsi itselleen Pentikin Mansikka-sarjan astiat ja Ikean sitä sun tätä ja mitä siellä nyt sitten olikaan. 

Mulla on ollut jemmassa myös muutamia pyyhkeitä, ja päiväpeitonkin lupasin. Ostin tuon tähtipeiton kyllä ihan itelle, mutta se on aika hankala laittaa tuonne nurkassa olevaan sänkyyn, joten menkööt nyt sitten tytön kotiin. 

Esikoinen siis muuttaa yhteen poikaystävänsä (=kihlattunsa) kanssa, asunto on jo tiedossa mutta muuttopäivä ei. Mutta sekös minua hillitsis... mä haluan kaivaa nurkat heti ja nyt! Odotan ihan innolla sitäkin, että aitasta kaivetaan kaikki mahdollinen kama tytön mukaan. Minä olen sitä mieltä, että sitten kun nämä kotoa lähtee, lähtee myös kaikki niiden tavarat... eli siis saavat viedä kaikki vaatteensa ja tavaransa sinne omiin nurkkiinsa. Odotan myös sitä, että aitassa tehdään uudelleenjärjestelyitä tämän myötä. Kaikki tollanen järkkäily vaan on niin ihanaa!!

Olen minä tottakai joutunut myös aika tavalla tätä asiaa prosessoimaan mielessäni: eka lapsi muuttaa pois kotoa. Se on iso asia, ja vaikka se on kivaa niin on se haikeaakin: minun vauvasta on tullut iso ihminen. Te, joilla on kokemusta lasten pois muuttamisesta: millaista se oli? Ihanaa, kamalaa, haikeaa, helpottavaa...???

Mutta nyt minä lähden tästä töihin viettämään sunnuntaipäivää.

Heli

ystävänpäiväilta

Alkaa näyttää uhkaavasti siltä, että ehdin kirjoitella vain tosi harvoin. Toisaalta on aikoja, etten oikein tiiä mitä edes kirjottelisin. Edellisen postauksen jutuista en voi vieläkään kummemmin kertoilla (vaikka mieli tekis!), mutta sanotaan niin, että asiat etenee. Kuulette kyllä vielä.

No, kouluviikko takana. Ja työviikonloppu edessä... *huoh* Vaikka pääosin viihdyn työssäni, se on kyllä alkanut viime aikoina olla vähän niin kuin taakka tän opiskelun lisänä. Nytkin olen molemmat viikonlopun päivät töissä. Pitäis tehdä koulujuttuja, mutta ei oikein jaksa/viitti sit enää työpäivän päätteeksi. Ensi syksynä pitää kyllä ihan tosissaan miettiä sitä opintovapaan ottamista.

Aika ajoin mietin edelleen sitä, että lopetan koko koulun. Sitten taas innostun ja mietin, että tottakai mä jatkan sen loppuun asti. En ole vieläkään hankkinu itelleni harjottelupaikkaa. Harjottelun alkuun ei ole kuin kuukausi ja useimmilla taitaa olla jo sopimuksetkin kirjotettuna... Mulla ei ole oikein ajatusta, että mistä edes kyselisin... olen jotenkin niin jumiutunu tähän omaan pieneen maailmaani, etten osaa nähdä sen ulkopuolelle. Tänään opettaja kyllä ehdotti yhtä aika erilaista paikkaa... lupasi kysellä sen tilannetta. Saas nähä.

Mun näyttö muuten nousi kolmoseksi. (Se siis, minkä sössin kakkoseksi ensin ja sain lisätöitä joilla voin sitä koittaa korottaa.) Sekään asia ei tuntunut oikein miltään, etenkään kun opettaja vaan huikkasi ovenraosta sen tiedon mulle. No ok, nyt se on sit kolmonen. Jep jep. Hieno homma. Aivan sama.

No, taidan mennä nukkumaan. Iso syy mun mielenliikkeisiin (ylös-alas) on uni ja sen puute, olen huomannut. Täytyy nukuskella univelkoja pois, onneks menen huomenna töihin vasta puolen päivän aikoihin, sunnuntaina tuntia aiemmin. Ei ole kiireisiä ja aikaisia aamuja siis.

Hyvää Ystävänpäivää vielä kaikille teille!

♥

Heli

 PS. Kuvat vanhoja... helmikuulta, vuodelta 2010.

salaperäistä

On ollut varsin vaihtelevainen viikko. Paljon isoja asioita.

Maanantaina 

kuulin mullistavia uutisia. Sellaisia, jotka muuttaa monen ihmisen elämää. Myös minun, mutta paljon enemmän parin muun. 

Tiistaina

tapahtui jotain, jota olen pelännyt jo kauan tapahtuvaksi. Nyt tapahduttuaan - kaikessa kauheudessaan - se kuitenkin mahdollisesti muuttaa yhden jos toisenkin henkilön elämää. Yhden paremmaksi, ja sitä olen kyllä toivonut ja rukoillut jo todella kauan. Ja yksi toinen joutuu kenties viimeinkin tilille tekosistaan. Sietääkin. 

Keskiviikkona

koin kerrankin olevani hyvin vahva ihminen - taustatukenani Totuus ja Oikeus, jotka on vahvimmat tuet ikinä.

Torstaina

oli tapaaminen, joka vahvisti myös. Vaikka alemmuudentunto meinaa aina nousta pintaan, huomasin, että ihan hyviä eväitä on meilläkin antaa elämään. Suorastaan arvokkaita.

Perjantaina

oli koulupäivä. Vaivasin aivojani niin, että raksutus kävi. Kyllä teki hyvää!

Lauantaina

vastoin kaikkia odotuksiani sain tulla töistä siivottuun kotiin. Edellisestä kerrasta onkin kulunut aikaa... liian kauan... siis siitä siivoamisesta. Aika ei vain riitä. Eikä inspiraatio. Kouluhommia on niin mahdottoman paljon.

* * *

Ja nyt on sunnuntai, tosin vasta aluillaan... (kello on nyt 0:44) Ihan pakko oli kirjoitella, vaikka nuo alkuviikon jutut onkin ihan ufoja varmaan lukea... tuollasia vihjaisuja vaan. Kerron näistä kaikista lisää, varmasti, kunhan aikaa hieman kuluu. Niin moni asia on nyt vielä kesken ja parempi olla niistä hissukseen. Vaikka kyllä se vaikeeta on...

Menisköhän vaikka välillä vähän nukkumaan.

Heli

blogiasioita ja opiskelua

Olen tässä viime aikoina yrittänyt monta monituista kertaa tehdä jotakin tälle blogin ulkoasulle. Olen yrittänyt esimerkiksi vaihtaa fonttia tai fontin väriä, tai peräti ihan koko tuota mallin sävyä. En ymmärrä, miksi mikään muutos ei tule tänne kuitenkaan. Olen mielestäni niitä muutoksia tallentanutkin, mutta kun ei niin ei. 

Itse kun avaan blogin, on fontit monta kertaa aivan mitä sattuu - onko teidän katsomina? Esimerkiksi ylimmän postauksen fontti saattaa olla se vanha perinteinen, mikä mulla tässä on ollukin, mutta sitten seuraavan postauksen fontit on jotain aivan muuta. Samoin linkit on välillä ihan erinäköiset kuin pitäisi. Miksi, osaako kukaan kertoa? Moni kuitenkin aika ajoin muuttelee blogiaan, eli jotenkinhan sen kai sitten pitäisi onnistua. Mutta miten??

Koulussa on alkanut nyt tositoimet. Arvasinkin, että kevät on vaativa ja kiireinen. Olisinpa ollut kaukaa viisas ja hakenut sitä opintovapaata... Just nyt vähän harmittaa, että on nuo työtkin vielä tuolla seassa. No, koitan tehdä asian kerrallaan ja purkaa sumaa pikkuhiljaa. Tänäänkin vaan jouduin lähtemään kesken tuntien pois ja jäi harmillisesti kirjanpidon tunnit väliin... se tuntuu aika kinkkiseltä asialta näin äkkiseltään ja kaikki oppi olis ollut hyvä nyt saada.

Opintojen suuntaviivoja koitan tässä mietiskellä. Siis että mitä aineita mä nyt sitten loppujen lopuksi valitsen. Yllättäen kävi tosiaan niin, että menikin vähän niin kuin valinnat uusiksi, kun meillä on koko ajan ollut vanhat kurssitiedot... On siis hieman pasmat sekaisin. 

Huomenna ja torstaina on etäpäivät, täytyy pakertaa ne nyt ihan täysillä noita kaikkia läksyjä sekä sitä liiketoimintasuunnitelmaa. Näytön uusintaa varten on hommat myös jo tuloillaan, ne koitan kyllä ehdottomasti saada tällä viikolla pois mieltä vaivaamasta.

Joku aika sitten siivoilin sähköpostia ja omia tiedostojani ja sen sellaista täällä koneella. En oikein suoraan sanottuna tajua tuota Picasaa, ja menin sitten sinnekin siivoamaan... Siellä oli ties mitä kaikkia kansioita, joita sitten napsuttelin vaan pois, pois, pois. Yhtäkkiä tajusin, että jostain ihmeen syystä mun blogissa olevat kuvat onkin myös siellä... ja niin siinä sitten kävi, että kaikki blogin alkupään kuvat katosivat blogista... *huoh*

Kouluhommien lisäksi takaraivossa siis vaanii myös tuo hommeli. Ompa ihan huisin kivaa alkaa etsimään, että mikähän kuva tuossakin kohtaa on mahtanut olla... mutta joskus mä vielä ton tilanteen kyllä korjaan. Mun tekis muutenkin mieli jotenkin palautella niitä vanhoja tekstejä, mutta taitaa olla liikaa se homma, etenkin kun vanhat tekstit ei ole mulla enää täällä blogissa ollenkaan, vaan poistin silloin kaikki tekstit ihan tyystin. Melkein 500 postausta... joskus se harmittaa, kun en vaan säästänyt niitä luonnoksina. No, mennyttä se on, joten mitäpä noista, vanhoista asioista.

Tämän postauksen kuvat on muuten taas jostain parin vuoden takaa. Noita ottaessa on ollut kipakka pakkanen - nythän ollaan taas nollan tuntumassa.

Eipä mulla sit muuta tällä kertaa.

Kuulemisiin!

Heli  

tapahtunutta

Justiinsa viisi vuotta sitten meillä oli meneillään ankara remppaaminen. Yläkerran lattia vaihtoi silloin väriä. Voi että miten se olikin hieno, nyt se on jo aika kulahtanut paikka paikoin.

On tässä vuosien mittaan kyllä aika paljon tapahtunut täällä kotosalla. Tuossa yläkuvassa on vielä nuo ihqut puunväriset panelitkin. Ja vanhat ikkunat. Tuo ikkunaseinähän itse asiassa laitettiin ihan uuteen uskoon, kun ikkuna + parvekkeen ovi vaihtui kahteen ikkunaan, jotka oli ihan eri kokoa kuin tuo alkuperäinen. Aijai, on se ihanaa, että tuli sekin vaihdos tehtyä.

Uuuh.. keittiössä oli tuollaiset näkymät vielä viisi vuotta sitten! Nyt tuo on se seinä, missä on mun hiilarihyllyt. Hella on vaihtunut, mikroa meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen, muovipurkit on vaihtuneet lasisiin, vedenkeitin on vaihtunut, astiat on vaihtuneet... Koira on kuitenkin sama. =) Ja isompi kattilakin. Teflonit oon kanssa heivannut talosta ulos aikaa sitten.

Siellä on meidän molemmat kisut... toista ei enää ole ollut moneen vuoteen. Ja muurin väri on vaihtunut.

* * *

Sellaista elämä on. Muutoksia tapahtuu. Välillä pitää vaan katsella kuvia ja muistella vanhoja ja todeta, että joo-o, kyllä jotain on tapahtunut, vaikka joskus tuntuu, ettei mitään tapahdu. Kuvaajakin on oppinut, ettei kannata pitää sitä yhtä osaa kamerassa kiinni, saatikka käyttää salamaa, kun kuviin tuli alussa aina tuollanen mystinen varjo alareunaan... (kahdessa ylimmässä kuvassa)

* * *

Viime yön ja tämän päivän aikana on satanut viimeinkin kunnollinen lumikerros tännekin. Aura-autokin kävi, ekaa kertaa koko talvessa!! Ja hei, nyt on siis jo helmikuu...

Minä olen tehnyt palkanlaskennan tehtäviä, siivonnut tietokoneen syövereitä, kokannut ruokaa, kuskannut lapsia ja käynyt koiralenkillä lumipyryssä. Aika ihanaa, kun on ihan kokonainen vapaa viikonloppu!! Mä olin viime kuussa töissä kaikki viikonloput, kolme kokonaan ja yhtenä viikonloppuna vain lauantain.

Huomenna sitten ehkä siivouspäivä. Ehkä... Tai opiskeluhommia. Jotain kuitenkin. No, vähintään blogeissa notkuskelua ja teen juontia. Ah!

Nyt kirjan kanssa nukkumaan - hyvää yötä teillekin!

Heli