Olen tässä joutessani taas tehnyt jonkunlaista "jälkitilinpäätöstä" joulusta... En oikein voi sille mitään, mutta joka vuosi mä nykyään tätä joulu-asiaa pohdiskelen, ennen ja jälkeen joulun. Joulu on kiva ja sitten toisaalta taas se on niin turha. Ennen joulua on kiva odotella sitä, suunnitella, kirjoitella kortteja, mietiskellä miten voisi ihmisiä ilahduttaa. Ja sitten tulee se itse joulu, päivä-kaksi, ja se on ohi, humps. Ja sitten pitää taas aloittaa tämä mietiskely...
Kyllä se vaan todettava on, että ei joulu enää oikein miltään tunnu. Meillä ei ole oikeastaan mikään juhlapäivä vuodessa sellanen, että sitä kovasti juhlistettaisi - siis tarkoitan, että pukeuduttais paremmin, katettais hienommin, olis jotenkin tositosi juhlava fiilis. Ei tuo joulukaan siihen poikkeusta tee, vaikka periaatteessa on ns. parempi kattaus. Meidän porukka ei vaan osaa olla ruokapöydässä pitkän kaavan mukaan, joten oli sitten kyseessä maanantai-illan ruoka tai jouluateria, niin ihan yhtä nopeesti se on naamariin tempastu ja pöydästä häivytty. Ja se pukeutuminen on melkeinpä naurettava ajatus meillä.
Ruokien kanssa on aina pieni miettiminen. Tänä vuonna ajattelin toteuttaa omalla kohdallani vegaanisen joulun, mutta ei menny ihan niinku Strömsössä. Mulla kyllä oli vegaanisiakin juttuja ihan tarpeeksi, mutta söin sit kuitenkin myös ihan perus-perunalaatikkoa. Ja tavallista suklaata on mennyt enemmän kuin mikään tämän valtakunnan laki yhden ihmisen osalle sallii... Joka vuosi noita ruokajuttuja suunnitellaan ja pyritään kohtuuteen - meillä ei todellakaan ole montaa sorttia ruokia taikka notkuva pöytä - ja silti aina ruokaa on liikaa, niin nytkin.
Joulukoristeet sen sijaan todellakin vaan vähenee vuosi vuodelta. En ole koskaan ollut mikään suuri tonttujen, enkeleiden, himmeleiden, olkipukkien tai ikkunakoristeiden ystävä. En siis sellasia tänne kotiin ole vuosikausiin laitellut (tonttuja ehkä joskus silloin, kun lapset oli pieniä...). En ole myöskään enää vuosiin vaihdellut jouluverhoja, -mattoja tai muuta jouluista tekstiiliä (paitsi meidän sänkyyn laitoin punavalkoiset tähtilakanat). Koristuksena oli tänä vuonna siis oikeastaan vain ne aiemmassa postauksessa olleet lumiukot ja niiden kanssa yksi posliinienkeli. Ja sitten kuusi koristeineen, muutama kukka ja kynttilöitä sekä joitain valosarjoja.
Sitten on tietenkin se lahjahommeli. Kyllä minusta on ihanaa laitella paketteja ja olen edelleen sitä mieltä, että joulu ilman lahjoja ei ole joulu oikeastaan ollenkaan. Mutta en ole valmis sijoittamaan lahjoihin omaisuutta. Haluan siis pysytellä kohtuudessa ja olla tasapuolinen lasten kesken. Tänä vuonna lapsille oli yksi isompi ja yksi pienempi lahja. Se isompi ostettiin kimppalahjana niin, että sisarukset osallistui toistensa lahjoihin osittain, jolloin saatiin jotain vähän arvokkaampaakin sitten yhdessä hankittua.
Meillä on sellainen tilanne, että lapset ei saa lahjoja perheen ulkopuolelta mistään muualta kuin kenties kavereiltaan ja isommat puolisoiltaan ja ehkä puolisoidensa suvulta. Ei siis tule paketteja mummoilta, kummeilta, saatikka muilta sukulaisilta. (Eikä mielestäni tarviikaan tulla!) Kun kuitenkin haluaisin, että lapset saa lahjoja, niin ne on sitten kaikki itse hankittava... ja rohkenen epäillä, että teini-ikäiset lapset ei suuremmin ilahdu vaikkapa suklaarasioista ja villasukista. Tässä vaiheessa elämää on siis aiheellista ihan oikeesti miettiä, mistä ne ilahtuu ja mitä ne tarvii. Kyllä sekin aika sitten joskus ehkä/toivottavasti tulee, kun lahjana ilahduttaa vaikkapa kynttilät, kukat ja herkut - itseäni ainakin ilahduttaa.
Mun haaveissa on todella kauan ollut sellanen sukujoulu, että talo on täynnä väkeä. On mummot ja siskot ja serkut, on aikuisia ja lapsia... eli sellasta kuin oli aikanaan mummolassa. Oli ihanaa se serkkujen kanssa kirmailu ja jännittävä odotus ja yhdessä syöminen ja kenties saunominenkin (en muista saunottiinko...). Nyt lähinnä mietin, että huhhuh, mikä rupeama se onkaan mummolle ollut... meitä nimittäin oli aika hirmuinen sakki!
No, tänä vuonna tuon tapainen joulu toteutui siinä mielessä, että täällä oli kaikki lapset ja myös niiden perheet. Eli isoin tytär, miehensä ja 2-vuotias mummon rakas, isompi poika, tyttöystävänsä ja heidän 12-viikkoinen koiranpentu, sitten nämä kotona vielä asuvat kaksi lasta ja me miehen kanssa - yhteensä siis 8 aikuista, yksi lapsi ja omien koirien ja kissan lisäksi yksi koiravauva. Tytär ja miniä oli molemmat puolikuntoisia, pikkukoira lähinnä roikkui naskalihampaillaan kintuissa, mummon murulla riitti vauhtia enemmän kuin kaikilla muilla yhteensä, talo tuntui todella pieneltä tälle sakille, tortut paistui liian kuiviksi ja toinen pelti kärähti uuniin, matot piti pitää rullalla pois lattioilta ja silti tuli pisuja ja kakkoja lattioille... Jotenkin olen tainnu tottua tähän hiljaiseen ja avaraan elämään jo sen verran, että kyllähän se olo sitten oli aika väsähtänyt, kun kaikki lopulta lähti koteihinsa...
No, katsotaan millä kaavalla vedetään joulu sitten ensi vuonna. Tämä joulu oli ihan kiva, mutta on se vaan silti mukavaa, että se on nyt ohi! Ja ihan vaan muistutukseksi sanon, että nämä on sitten minun ikiomia ajatuksia... ei arvosteluita kenenkään muun joulunviettoa tai tapoja ja perinteitä kohtaan!
Heli
PS. Joulu oli kelien puolesta lauha ja ihan musta. Tänä aamuna maa oli taas ohuesti valkoinen ja keli ihanan kirkas! Kuvat siis tältä päivältä.
