tiistai 27. joulukuuta 2016

vielä joulusta


Olen tässä joutessani taas tehnyt jonkunlaista "jälkitilinpäätöstä" joulusta... En oikein voi sille mitään, mutta joka vuosi mä nykyään tätä joulu-asiaa pohdiskelen, ennen ja jälkeen joulun. Joulu on kiva ja sitten toisaalta taas se on niin turha. Ennen joulua on kiva odotella sitä, suunnitella, kirjoitella kortteja, mietiskellä miten voisi ihmisiä ilahduttaa. Ja sitten tulee se itse joulu, päivä-kaksi, ja se on ohi, humps. Ja sitten pitää taas aloittaa tämä mietiskely...

Kyllä se vaan todettava on, että ei joulu enää oikein miltään tunnu. Meillä ei ole oikeastaan mikään juhlapäivä vuodessa sellanen, että sitä kovasti juhlistettaisi - siis tarkoitan, että pukeuduttais paremmin, katettais hienommin, olis jotenkin tositosi juhlava fiilis. Ei tuo joulukaan siihen poikkeusta tee, vaikka periaatteessa on ns. parempi kattaus. Meidän porukka ei vaan osaa olla ruokapöydässä pitkän kaavan mukaan, joten oli sitten kyseessä maanantai-illan ruoka tai jouluateria, niin ihan yhtä nopeesti se on naamariin tempastu ja pöydästä häivytty. Ja se pukeutuminen on melkeinpä naurettava ajatus meillä.


Ruokien kanssa on aina pieni miettiminen. Tänä vuonna ajattelin toteuttaa omalla kohdallani vegaanisen joulun, mutta ei menny ihan niinku Strömsössä. Mulla kyllä oli vegaanisiakin juttuja ihan tarpeeksi, mutta söin sit kuitenkin myös ihan perus-perunalaatikkoa. Ja tavallista suklaata on mennyt enemmän kuin mikään tämän valtakunnan laki yhden ihmisen osalle sallii... Joka vuosi noita ruokajuttuja suunnitellaan ja pyritään kohtuuteen - meillä ei todellakaan ole montaa sorttia ruokia taikka notkuva pöytä - ja silti aina ruokaa on liikaa, niin nytkin.

Joulukoristeet sen sijaan todellakin vaan vähenee vuosi vuodelta. En ole koskaan ollut mikään suuri tonttujen, enkeleiden, himmeleiden, olkipukkien tai ikkunakoristeiden ystävä. En siis sellasia tänne kotiin ole vuosikausiin laitellut (tonttuja ehkä joskus silloin, kun lapset oli pieniä...). En ole myöskään enää vuosiin vaihdellut jouluverhoja, -mattoja tai muuta jouluista tekstiiliä (paitsi meidän sänkyyn laitoin punavalkoiset tähtilakanat). Koristuksena oli tänä vuonna siis oikeastaan vain ne aiemmassa postauksessa olleet lumiukot ja niiden kanssa yksi posliinienkeli. Ja sitten kuusi koristeineen, muutama kukka ja kynttilöitä sekä joitain valosarjoja.


Sitten on tietenkin se lahjahommeli. Kyllä minusta on ihanaa laitella paketteja ja olen edelleen sitä mieltä, että joulu ilman lahjoja ei ole joulu oikeastaan ollenkaan. Mutta en ole valmis sijoittamaan lahjoihin omaisuutta. Haluan siis pysytellä kohtuudessa ja olla tasapuolinen lasten kesken. Tänä vuonna lapsille oli yksi isompi ja yksi pienempi lahja. Se isompi ostettiin kimppalahjana niin, että sisarukset osallistui toistensa lahjoihin osittain, jolloin saatiin jotain vähän arvokkaampaakin sitten yhdessä hankittua.

Meillä on sellainen tilanne, että lapset ei saa lahjoja perheen ulkopuolelta mistään muualta kuin kenties kavereiltaan ja isommat puolisoiltaan ja ehkä puolisoidensa suvulta. Ei siis tule paketteja mummoilta, kummeilta, saatikka muilta sukulaisilta. (Eikä mielestäni tarviikaan tulla!) Kun kuitenkin haluaisin, että lapset saa lahjoja, niin ne on sitten kaikki itse hankittava... ja rohkenen epäillä, että teini-ikäiset lapset ei suuremmin ilahdu vaikkapa suklaarasioista ja villasukista. Tässä vaiheessa elämää on siis aiheellista ihan oikeesti miettiä, mistä ne ilahtuu ja mitä ne tarvii. Kyllä sekin aika sitten joskus ehkä/toivottavasti tulee, kun lahjana ilahduttaa vaikkapa kynttilät, kukat ja herkut - itseäni ainakin ilahduttaa. 


Mun haaveissa on todella kauan ollut sellanen sukujoulu, että talo on täynnä väkeä. On mummot ja siskot ja serkut, on aikuisia ja lapsia... eli sellasta kuin oli aikanaan mummolassa. Oli ihanaa se serkkujen kanssa kirmailu ja jännittävä odotus ja yhdessä syöminen ja kenties saunominenkin (en muista saunottiinko...). Nyt lähinnä mietin, että huhhuh, mikä rupeama se onkaan mummolle ollut... meitä nimittäin oli aika hirmuinen sakki! 

No, tänä vuonna tuon tapainen joulu toteutui siinä mielessä, että täällä oli kaikki lapset ja myös niiden perheet. Eli isoin tytär, miehensä ja 2-vuotias mummon rakas, isompi poika, tyttöystävänsä ja heidän 12-viikkoinen koiranpentu, sitten nämä kotona vielä asuvat kaksi lasta ja me miehen kanssa - yhteensä siis 8 aikuista, yksi lapsi ja omien koirien ja kissan lisäksi yksi koiravauva. Tytär ja miniä oli molemmat puolikuntoisia, pikkukoira lähinnä roikkui naskalihampaillaan kintuissa, mummon murulla riitti vauhtia enemmän kuin kaikilla muilla yhteensä, talo tuntui todella pieneltä tälle sakille, tortut paistui liian kuiviksi ja toinen pelti kärähti uuniin, matot piti pitää rullalla pois lattioilta ja silti tuli pisuja ja kakkoja lattioille... Jotenkin olen tainnu tottua tähän hiljaiseen ja avaraan elämään jo sen verran, että kyllähän se olo sitten oli aika väsähtänyt, kun kaikki lopulta lähti koteihinsa...

No, katsotaan millä kaavalla vedetään joulu sitten ensi vuonna. Tämä joulu oli ihan kiva, mutta on se vaan silti mukavaa, että se on nyt ohi! Ja ihan vaan muistutukseksi sanon, että nämä on sitten minun ikiomia ajatuksia... ei arvosteluita kenenkään muun joulunviettoa tai tapoja ja perinteitä kohtaan!

Heli

PS. Joulu oli kelien puolesta lauha ja ihan musta. Tänä aamuna maa oli taas ohuesti valkoinen ja keli ihanan kirkas! Kuvat siis tältä päivältä.

maanantai 26. joulukuuta 2016

♥ Jouluna 2016 ♥


 ★ aattona 

joulutervehdys hevosille
riisipuuro
joulurauhan julistus

lapset perheineen meillä syömässä
ja aikaa viettämässä
ihania joululahjoja (mm. kuvan jutut)

suklaata...

★ joulupäivänä 

reissu sukuloimaan
lisää ihania lahjoja

kotona illalla
hyasinttien tuoksua
kynttilöitä
lukemista

suklaata...

★ tapanina 

pitkään nukkumista
pientä ulkoilua
säätilan ihmettelyä (+4!)

rauhallista fiilistä
kotoilua
hyvää mieltä

ja edelleenkin suklaata...

Ihan kiva joulu!

Heli

torstai 22. joulukuuta 2016

ihan pian on joulu!


Jouluinen tervehdys täältä meiltäkin viimein. 

Niin on ollut kaikenlaista puuhaa (ja töitä), ettei ole tänne ehtinyt. Mun tietokonekin on temppuillut, se ei välillä avaa nettiä ollenkaan. Olen aika hiilenä tän koneen kanssa, mutta minkäs teet. Meidän piti yhtä sun toista hommailla veronpalautusrahoilla, mutta piti sitten ostaa se uusi auto, kun entinen meni romuksi, joten unohdan taas kerran ajatukset uudesta tietokoneesta, samoin kuin muu perhe saa unohtaa haaveet uudesta telkkarista... (vanha alkaa olla kyllä tiensä päässä, että saa nähdä milloin se lopullisesti pimahtaa)


No joka tapauksessa, täällä alkaa olla suht kaikki ok. Kuusi on hankittu ja koristeita pikkuisen laiteltu esille. Tosi vähän meillä kyllä mitään erityisen jouluista täällä on... nuo lumiukot ja muutama muu koriste vaan, ja valosarjoja ja kukkia. Kyllä mä sen kuusen sit kuitenkin halusin, vaikka aina mietityttää se turha puiden kaataminen. Prisman pihasta ostettiin (mielestäni kyllä ihan turhan kallis) pieni kuusi. Se on malliltaan söpön pörheä, mutta oksat on tosi hentoiset, joten koristeita ei todellakaan voinut siihen paljoa ripustella. Kastella sitä täytyy ihan kauheasti, en muista että koskaan olisin noin tarmokkaasti monta kertaa päivässä lirutellut vettä kuuselle!


Joulusiivot on tehty se mitä tehdään - kylppäri on vielä pesemättä, argh! - ja lahjat on pääosin hankittuna. Ruokajutut vielä kieltämättä vähän mietityttää.. Mulla on harmikseni tämä loppuviikko iltavuoroja töissä, olen siis perjantainakin vielä ysiin asti töissä, joten ei ehditä yhtään yhdessä valmistella ja ostella mitään miehen kanssa. Mä sitten koitan miettiä pääni puhki täällä aamupäivisin, että mitä vielä pitikään ostaa/tehdä/viedä/hakea... Just nyt tuntuu, että apua, mitähän kaikkea mä unohdan. (Ja siis kun mies nyt ei varsinaisesti näitä hommia hoida...)

No, sieltä se joulu kuitenkin tulee, oli valmista taikka ei. Ja eiköhän siitä ihan hyvä joulu tule. Lumi kun sinnittelis maassa... tai satais uutta. Aika harmaalta tällä hetkellä näyttää ulkona valitettavasti. Nyt mä koitan vielä vähän katella noita keskeneräisiä asioita valmiiksi ennen töihin menoa. 

Jos ei ennen joulua tule täällä enää käytyä, niin..

OIKEIN IHANAA JOULUN AIKAA KAIKILLE!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

t. Heli

tiistai 13. joulukuuta 2016

jouluisia aatoksia

 

No kylläpä nyt pisti harmittamaan. 

Mulla oli päässäni ajatus olkkarin jouluistamisesta: uudet valkoiset päälliset sohviin ja niiden päälle sitten istuintyynyjen suojaksi punavalkoista tähtikangasta. Oijoi, miten hellin mielessäni tätä kuvaa: niin söpöä ja jouluista! ♥

Olin suunnitellut, että lähden tänään vapaapäiväni kunniaksi käymään Ikeassa ja haen ne päälliset. Istahdin koneelle katsomaan, että niitä on varmasti siellä... ja mitä mä huomaan??? Ikeassa ei enää ole niitä valkoisia, puuvillaisia, 60-asteisen pesun kestäviä päällisiä!!!!!

Miksi, Ikea, miksi???


Nythän meillä on nuo superihanat turkoosit päälliset (itse värjätyt). Tykkään niistä aina vaan ihan hirmuisesti, mutta olisin ehkä halunnut jouluksi sitä punavalkoista tänne vähäsen. Tilasin jo kangasnäytteitäkin erilaisista punavalkoisista tähtikankaista... 

No, jos en nyt sitten halua sijoittaa satasta enemmän ja ottaa ristikseni pääosin tekokuituisia päällisiä (sillä kyllä Ikeasta valkoiset löytyy, mutta ei ne mua miellytä materiaaliltaan eikä hinnaltaankaan...), ei auta muu kuin pitää nämä vanhat ja tehdä suunnitelma B olkkarin jouluistamisen kanssa. Tai sitten vois ehkä katsastaa, miltä ne edullisimmat vaalean beiget päälliset livenä näyttäisi... tosin niissäkin on tekokuitua aika paljon. Plääh.

Ehkä joulun sävyt olisi sitten valkoista, lasinkirkasta ja hopeaa? Se sopis kyllä noiden nykyisten päällisten kanssa hyvin... ja tykkään siitäkin ajatuksesta, vaikka se onkin ehkä ennemminkin sellanen talvinen ja "jäätävä" kuin jouluinen ja lämpöisen sävyinen.

Ongelma on se, että mulla on keittiökin tollanen sinertävä, enkä sitten saa sitä punaista oikein mihinkään... mun mielestä turkoosi/vaaleansininen ja punainen ei nyt vaan jotenkaan sovi yhteen. Ja jostain syystä olisin nyt vähän kyllä tahtonut punaista. Ja valkoista. Höh.


Ollaan mietitty, jos meille ei enää tulis kuusta. Siis oikeaa kuusta. Tosin en kyllä ihan äkkiä hankkis myöskään tekokuusta... Tuon joulukoti-kierroksen jälkeen tuntui kuitenkin, että ehkä sittenkin se kuusi kuuluis meidän jouluun...

Kuusen paikka onkin sitten taas vähän sellanen kysymysmerkki. Sille kun ei täällä ole oikein luontevaa paikkaa. Tuossa kuvassa kuusi on laitettu tähän keittiö-ruokailutilaan, eli käytännössä tämän mun tietokonepaikan lähelle. Mun mielestä se vaan ei välttämättä ole kiva siinä, koska menee ikkunan eteen.

Toinen mahdollinen kuusen paikka on olkkarissa näin:


Eli vähän niin kun keskellä lattiaa, uunin edessä... Ei hyvä sekään. Mutta muita paikkoja ei oikein sitten olekaan kuin nuo kaksi.

On mietitty, josko meidän joulupuuksi riittäisi mun tilpehööripuu...


Tällä hetkellä siinä on nuo pallovalot tuolla oksilla. Ja lisäksi siellä roikkuu yhtä sun toista ihanaa: hopeisia lintuja, yksittäisiä kristalleja sekä erilaisia kristallikoristeita, Englannista tuomiani suloisia hopeavalkoisia pikkuisia keijunmekkoja henkareissaan, pari ihanaa keraamista kuviota, ystävältä saatu koriste... Ja siihen voisi laitella vielä jouluisempiakin juttuja (ja ehkä ottaa sitten osan muista siksi aikaa pois, ettei puuparka romahda..)

No, katsellaan. Nuoriso kyllä on torpannut tuon tilpehööripuun ihan täysin, niiden mielestä se on kamala kuiva käkkyrä vaan, eikä mikään joulupuu...

★ ★ ★ 

Sinänsä mulla on taas pikkuinen ristiriita näiden mietteideni kanssa, koska toisaalta kuitenkin aina vaan ja edelleenkin vastustan sellasta turhien juttujen hommailua ja etenkin sitä elävien puiden kaatamista metsistä. Tuntuu oikeesti tosi tyhmältä, että kaadetaan puita muutaman päivän/viikon takia... Kuitenkin sitten taas joku kestokuusi, niin kaunis kuin onkin, ei ole mun juttu.

Viime vuonna mulla ei ollut tuosta kuusi-asiasta huonoa omatuntoa, koska satuin metsäkävelyilläni huomaamaan, että lähimetsässä oli tehty jotain aivan ihmeellistä puiden raivaamista ja siellä lojui kuukausikaupalla aivan hirmu söpöjä pieniä kuusia maata myöten... niin me sitten miehen kanssa käytiin kerran hilaamassa yksi sellainen meille kotiin...

★ ★ ★

No, Ikean reissu jää nyt kuitenkin tältä päivältä tekemättä. Taidan sen sijaan vetäistä nyt vaatteet päälle ja lähteä koirien kanssa metsään miettimään syntyjä syviä. Kuten vaikka sitä, että joko olis aika lähteä vähän etsiskelemään suunnittelemiani pieniä jouluisia lahjoja...

Heli

lauantai 10. joulukuuta 2016

Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit 2016


Olen monta vuotta toivonut joskus pääseväni katselemaan Loviisan vanhoja taloja. Tänään sitten vihdoin toteutui tuo haave, kun lähdettiin miehen kanssa katselemaan jouluisia taloja sinne. Ei toki ehditty läheskään jokaiseen paikkaan, mutta käytiinpä edes muutamassa.

Olen laittanut jokaiseen kohteeseen paikan nimen kohtaan linkin, josta voi mennä katselemaan taloja tarkemmin. Käykää ihmeessä linkkien kautta katselemassa talojen esittelyjä ja monipuolisempia kuvia!

★ ★ ★

Ihan ekasta käymästämme kohteesta mulla ei nyt ole ollenkaan omia kuvia, harmi. Se oli kohde numero 4, Villa Aaltonen. Talo oli ihana, suuret korkeat huoneet, vanhoja huonekaluja, suuria uuneja, mielettömät kirjahyllyt... Jotenkin oli aivan uskomatonta ja hienoa saada noin vaan kierrellä ja katsella toisten kotia!

Siellä istahdettiin heti aluksi juomaan kahvit ja teet. Siellä olisi voinut myös lounastaa, mutta koska vasta aloitettiin kierrosta, ei viitsitty heti ekassa paikassa jämähtää aloillemme kovin pitkäksi aikaa. Kakkupalat kuitenkin näytti niin herkullisilta, että syötiin puoliksi yksi tosi suuri Britakakun palanen. Sitten jatkettiin matkaa ja ihan ensin pistäydyttiin talon piharakennuksessa olevaan puotiin. Se muuten oli aivan tosi söpö pikkutalo! ♥ 

Se täytyy kyllä mainita, että pikkutalon alakerrassa olleessa Glögikellarissa join kenties elämäni kalleimman glögin... pieni (ja erittäin vajaa..) pahvimukillinen maksoi huimat 4€... Vaikka miljöö oli hieno jne, niin ihan "pikkasen" oli rahastuksen makua kyllä ilmassa. En kehdannut enää perua kauppaa, kun glögi oli jo kupissa, mutta jos olisin tuon hinnan huomannut, niin olisi kyllä jäänyt ostamatta. (Tämä olikin sitten koko reissumme ainoa miinus, mutta tulipa nyt mainituksi kuitenkin.)

★ ★ ★

Toinen vierailemamme kohde oli numero 2, Ajurintalo. Voi miten ihana talo se olikaan! ♥ Isäntä hääräili keittiössä ja kertoili hiukan talon remonteista - tuo postauksen eka kuva on muuten tästä alla olevan kuvan kohteesta napattu yksityiskohta: seinän välissä kulkevat vesiputket on jätetty paikoilleen ja niihin on laitettu kynttilät! Tosi kaunis ja kekseliäs idea.

Tykkäsin muutenkin talosta kaikin puolin. Sinne oli ihanasti jätetty vanhaa esille, esimerkiksi nuo hauskat, vinot keittiönkaapit. Monessa talossa näki noita kauniita kiinteitä komeroita, niin myös tässä. Tuli ihan mieleen oma mummolani, jossa myös on tuollaiset kaapit ja samanlaiset nupit/vetimet niissä ovissa!

Tämä talo oli todella ihana ja jotenkin tuli sellanen tunne, että siellä on varmaan ihana asua! Oli mukava nähdä myös lasten huoneita ja kävin jopa silittelemässä talon kissaa, joka ihan tyynesti torkkui lapsen huoneen sängyllä.





★ ★ ★

Sitten siirryttiin kohteeseen numero 1, Vackerbacka. Siellä oli pihalla jo vastassa ihanuuksia, kun pihaan johtava "kuja" oli koristeltu erilaisilla penkeillä, valoilla, havuilla ja jopa lahjapaketeilla. Voi että, miten ihanasti ihmiset valmisteleekaan joulua ja näkee vaivaa laittaakseen kaikkea tuollasta ihanaa katseltavaa esille! ♥

Tässä paikassa oli tavallaan kaksi juttua: koti ja työtilat. Ja nämä mun kuvat on nyt sieltä työtiloista (paitsi alin kuva). Tuonne työtilaan ei päässyt varsinaisesti kiertelemään, mutta ovien raosta sai hyvän näkymän koko tilaan. Talon sisäkatto oli omaan makuuni vähän outo, mutta muuten tila oli kyllä todella kaunis ja siellä oli vaikka mitä silmänruokaa ihasteltavaksi. Kiinnitin huomiota myös tuohon ihanan lämpimän näköiseen paksuun mattoon.

Ihmettelin, kun näin talon pojan (?) kiipeävän noita tikapuita pitkin torttutaikinat kainalossa tuonne ylös (mietin, että täh, onko siellä keittiö??), ja sitten hetken kuluttua hän olikin aivan toisessa paikassa niitä torttuja paistamassa... Koti ja työtilat taisi yhdistyä jotenkin sen "kujan" päältä yhteen. Siellä kodin tiloissa oli myös tosi kivan näköistä, mutta porukkaa oli vaan niin paljon, ettei siellä paljoa nähnyt. Tuo alimmainen kuva ihanasta uunista on sieltä kodin puolelta.






★ ★ ★

Sitten mentiin kohteeseen numero 3, Pitkänpöydäntalo. Talossa oli aivan ihana suuri terassi, jossa on varmaan mukava istuskella pitkälle syksyyn. Kiinnitin huomiota hauskaan taulun asetteluun eteistiloissa (koirakuva). Talossa oli taas tosi korkeat huoneet ja siellä oli aivan mielettömän tunnelmallinen oleskeluhuone, jossa soi hartaat joululaulut... siellä tuli kyllä todella jouluinen fiilis.

Tässä talossa asuu keraamikko, ja jos en ihan väärin arvaa, niin voisin kuvitella, että hänen kättensä jälkeä oli myös talon uuneissa - niissä oli tosi hienot pinnat. Myös muuta keramiikkaa oli näkyvillä paljon.

Käytiin jo aikaisemmin samassa pihapiirissä olevassa galleriassa, mutta ei tajuttu, että ne kuului tähän samaan taloon, koska sinne galleriaan mentiin toiselta kadulta. Pihapiiri kaikkineen oli ihana, ja siellä oli kertakaikkisen upea lasiseinäinen kasvihuone! ♥




★ ★ ★

Sitten käveltiinkin hyytävässä kelissä vähän pidempi matka ja mentiin aivan erilaiseen paikkaan. Kohde oli numero 18, Kimmon joulumaailma (johon en valitettavasti löydä muuta linkkiä). Siellä oli katseltavana talon isännän rakentama lastenlasten ja miksei muidenkin iloksi tehty jouluinen maailma, joka sisälsi junaradan, lukuisia piparkakkutaloja, sokeripaloista tehdyn linnan ja vaikka miten paljon kaikkea muutakin.

Isäntä kertoi joulumaailmansa rakentelusta ja muistakin askarteluistaan. Puolison kanssa olivat myös tehneet myyntiin hilloja ja piparkakkutaloja. Ostin yhden kivan jouluisen koristeen muistoksi tuolta.

Tästä kodista löytyi myös todella erikoisia muita tiloja. Alimmassa kuvassa on palanen itämaista huonetta, jossa oli esimerkiksi katto vuorattu tummilla erisävyisillä kankailla. Olihan erikoinen näky täällä kylmässä talvisessa Suomessa! Tuo oksa on pihasireenistä napattu ja hopeamaalilla suihkittu - se oli kyllä tosi kiva!






★ ★ ★

Joulumaailmasta käveltiin sitten kohteeseen numero 7, Lilla Ljuva. Iiiiih! ♥♥♥♥ Miten suloinen talo, voi että sentään!! Tässä pienessä talossa oli vaikka mitä suloista ja ihanaa, ruusuja, ihania kiemuroita, valkoiset lautalattiat, romanttisuutta ja söpöyttä ihan nurkasta nurkkaan! Ja voi että miten mä taas tykkäsin tuosta verannasta... ♥ 

Yhdessä kuvassa pöydän ääressä istuu talon mukava emäntä, Fröken Wiklund, kuten ulko-oven pielessä niin mainiosti lukee. Tämä pikkuinen talo oli kyllä kerta kaikkiaan hurmaava! ♥










★ ★ ★

Sitten suunnistettiin vielä yhteen kohteeseen, joka oli numero 10, Helgas. Uuuuh... ♥♥♥ Tämäkin oli mielestäni aivan ihana talo! ♥ Tässä oli kyllä oikein verantojen veranta, aivan ihana! Kaksi ekaa kuvaa on sieltä verannalta, en meinaa vaan millään saada kyllikseni siitä miten ihana se oli! Niin valoisa ja iso ja kauniisti laitettu!

Pidin kyllä tästä talosta muutenkin todella paljon. Siellä oli lämmin tunnelma ja hirmuisen kivat ihmiset, sekä tietenkin muutenkin tosi nättiä. Ja poiketen muista taloista, joissa oli paljon väkeä kaiken aikaa, täällä oli kivan rauhallista, koska talo sijaitsi ehkä jotenkin hiukan sivummalla (vaikka olikin ihan siinä keskustan liepeillä sekin). Tässä kohteessa oli muutenkin sisällä mukavan lämmintä, toisin kuin muissa vierailemissamme kodeissa, joissa oli ilmeisesti ovet auki vähän väliä (kelihän oli todellakin aika jäätävä).

Tämä talo on ollut ennen majatalo, ja siitä on muistona tuo yhden kuvan aivan ihana puhelinkoppi. Tosi mukavaa, kun on säästetty tuollainen pieni yksityiskohta muistona historiasta! Talonväki kertoi, että tuo lasiovi oli löytynyt vintiltä ja se oli laitettu paikalleen siihen asennetun umpioven sijasta. Onneksi löytyi!!

Ostin kotiinviemisiksi ja maisteltavaksi alimmassa kuvassa olevia söpöjä pikkuherkkuja: erimakuisia macaronseja, brownieta ja aivan superherkullisia sitruunaisia palleroita.








★ ★ ★

Sitten lähdettiinkin jo kotia kohti, koska isännällä oli ohjelmassa työpaikan pikkujoulut.

Vielä tänä aamuna ennen Loviisaan lähtöä mietin, että tuntuuko musta ehkä jotenkin vähän hölmöltä mennä toisten koteihin töllistelemään. Varauduin siihenkin, että jos näin on, me ei käydä kuin ekassa paikassa ja sitten lähdetään pois. Oli kuitenkin tosi ihana kierrellä noita taloja, ja nyt alan kyllä haaveilla, josko pääsisi katsomaan noita kauniita koteja joskus toistekin... Loviisassahan on vanhojen talojen tapahtuma myös syksyisin (elokuussa) ja silloin näkisi myös pihoja ja puutarhoja. Ehkäpä sinne sitten ensi syksynä?

Sen voin sanoa, että nyt kyllä iski joulumieli itselle ja hirmuinen hinku laitella omaankin kotiin enemmän joulua! Mulla jo täällä ekat hyasintit kukkii ja tuo ihanaa tuoksuaan ja vaikka meinattiin, että kuusta ei enää kotiin hommata, niin ehkä sit kuitenkin... oli ne koristellut kuuset vaan niin nättejä! Mulla on myös pientä sisusteluajatusta olkkarin suhteen, joudun kyllä välttämättä käväisemään Ikeassa sen takia piakkoin (ehkä huomenna??) ja sitten vähän kangaskaupassakin... Joo, nyt vaan toimeksi ja kohta meilläkin tuoksuu leivonnaiset ja näyttää joululta! 

★ ★ ★

Kiitos vieraanvaraisuudesta ja inspiraatiosta kaikille kodeille, joissa saatiin tänään vierailla. Aivan ihana idea tuollainen kotien avaaminen! ♥

Heli

PS. Toivon erittäin hartaasti, että en sekoittanut taloja, kuvia ja tarinoita mitenkään keskenään... Olen koittanut moneen kertaan tarkistella, että kuvat ovat varmaan oikeasta kohteesta. Jos joku huomaa jotain epäkohtia, saa toki ilmoittaa!

perjantai 2. joulukuuta 2016

joulusiivoukset alkuun ♥


Joulukuu on alkanut. Samoin joulusiivous!

Mä olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä koti on kiva siivota jouluksi lattiasta kattoon. No, kattoja en kyllä siivoa, enkä seiniäkään, ellen sitten bongaa jostain jotain sotkuja ja hämähäkinverkkoja. Kaapit mä kuitenkin tykkään siivota - joskin mä kyllä tykkään siivota niitä koko ajan muutenkin. No, sovitaan, että nyt on kuitenkin kyseessä joulusiivous.


Oikeastaan mun siivous lähti siitä, kun yksi tuttu kyseli millaista on noiden avohyllyjen kanssa - että joutuuko sitten koko ajan hinkkaamaan niitä puhtaaksi? Minä sanoin, että ei toki, ei ne mitenkään erityisen likaiset ole.

Sitten tuli mieleeni, että teempäs oikein perusteellisen siivon hiilarihyllyyn. Otin jokaisen purkin erikseen tyhjäksi, purin palasiksi, pesin, kuivasin ja laitoin kamat takaisin sisälle. Kun olin siivonnut ylähyllyn (siihen muuten meni sivumennen sanottuna aika kauheasti aikaa...), totesin järkytyksekseni, että purkithan suorastaan kiiltää puhtauttaan...

Että kyllä ne sittenkin taisi aika likaisia olla. Sisältä toki puhtaita, mutta ulkopintaa peitti ajan saatossa siihen ihan huomaamatta kiinnittynyt pöly, ja hellan läheisyydessä myös sellanen rasvainen ällöpinta. Tämä siis varoituksen sanana sille, joka avohyllyjä mietiskelee itselleen. Kyllä niitä ehkä aina välillä kuitenkin tarvii aika perusteellisesti peseskellä.


Kun olin koko armaan iltapäivän ja illan sitten hinkannut purnukoita kiiltäväksi, palkitsin itseni ja perheeni ekoilla joulutortuilla. Mä tykkään, että hilloa pitää olla PALJON, joten teen useimmiten tollasia taskuja. Hilloksi laitoin vadelmamarmeladia, joka olikin tosi hyvää. Siis TOSI hyvää. Ja eikö se nyt muutenkin ole sanomattakin selvää, että lämmin torttu on aivan vastustamatonta... 

Vetelin noita siis aivan sikapaljon. Jatkoin vielä tänä aamunakin torttuisella aamupalalla...

Olen muutenkin viime aikoina kunnostautunut herkkujen mussuttelussa. Mulla on ollut paljon vapaapäiviä nyt - osa-aikatyön hyvä puoli - ja huomaan, että valitettavan hanakasti hamuilen koko ajan jotain makiaa palaa naamaan. Mulla oli Enkku-tuliaisina suklaata, jotka katosi alta aikayksikön "arvatkaa kenen" mahaan. Ja sain Helsingin ystävältäni iiiiison paketin, joka paljastui keskustellessamme joulunODOTUSpaketiksi - pitihän sen nurkkaa sitten varovasti raottaa ja todeta, että sisältö oli silkkaa suklaata. Ja sitten eräänä heikkona hetkenä rapistelin paketin kokonaan auki ja avasin ensimmäisen konvehtirasian... ja rest is history. 

Tuli todettua, että ihminen oikeasti kykenee vetämään kertaistumalta melkein kokonaisen ison rasiallisen Wiener Nougatia (5kpl jäi syömättä, kun ei vaan enää kyennyt, vaikka mieli teki).

No mitä??? Mitäs et päästänyt yöllä ulos...

Lämpimästä tortusta tuli mieleeni vähän epämiellyttävämpi mielleyhtymä, johon sain taas eilen aamulla törmätä. Olin lähdössä ulos koirien kanssa, kun katse sattui kenkään... joka oli kuorrutettu yhdensorttisella lämpimällä tortulla...

Äsken se torttu-kenkä tuli juuri ulos pyykkikoneesta. Tulipahan pestyksi nekin välillä...

Minä olen kultamurunen, joka ei KOSKAAN tekisi mitään noin öklöä! - sanoo hän, joka ilmestyy välillä pihamaalta sisälle ihan vääränvärisenä, kun on tullut otettua matsia jonkun kanssa ojan pohjalla...

No, mulla täällä siivoilut jatkuu. Tänään ajattelin tarttua haasteeseen, jota aina välttelen viimeiseen asti. Se on vähän kuin ikkunoiden pesu, jonka aloittamista vaan vitkuttaa ja vitkuttaa, mutta joka sitten aloituskynnyksen ylityttyä onkin ihan ok-hommaa.

Mistähän mahtaa olla kyse, kuka arvaa?


No uunin pesuhan se tietenkin on kyseessä. Huoh. 

Ajattelin kokeilla tuollasta ainetta siihen. Se on vähän kuin Universal Stone, ihmeaine joka tehoaa ihan kaikkeen - tämä vaan on vissiin joku matkittu versio siitä (?). Ihan hirveesti ei innosta ajatus laittaa tuollasta vahvasti vaahtoavaa juttua uuniin, se huuhtominen kun on vähän mitä on. Mutta meidän uuni on kyllä ihan karmeassa kunnossa, jos totta puhun. Viime aikoina on uunia käytettäessä suorastaan jouduttu kärvistelemään jossain extrakäryissä, kun siellä pohjalla on ollut jotain pudonneita tunnistamattomia asioita... Osa näytti kyllä ranskanperunoilta, mutta yksi hiiltynyt kökkönen muistutti vahvasti paistettua kärpästä...


Ja taitaa mulla uunin lisäksi olla "pari muutakin juttua" vielä odottelemassa paikalleen laittelua...

Mä jo innolla odottelen, että vois alkaa kirjoitella postikortteja. Toin niin ihania joulukortteja sieltä Englannista, aion vain niitä laitella tänä vuonna enkä edes harkitse mitään omia askarteluja tällä kertaa. Mutta siis todellakin tuo pöytä pitäis ensin raivailla. No, kunhan saan sen uunin pestyä, niin pöytä onkin ohjelmassa heti seuraavana. Pääsee sitten nuo hyasintitkin vähän paremmin esille, nyt niitä ei melkein edes erota tuolta rytökasasta.

Jaaha, pitää vissiin kääriä ne hihat ja aloittaa. Tai jos ensin kuppi teetä vielä...

Oletteko te aloittaneet joulusiivousta? Tai aiotteko ylipäätään siivota paremmin - eli onko muita, jotka aikoo viettää joulunsa kaapeissa??

Heli