Aloin pohtia viimeaikaista toimintaani: sitä, miten koitan tehdä kaikkea, enkä lopulta tee oikein mitään kunnolla.
Vietän tänään (ja huomenna) etäpäivää kotona ja suoritan melkoista multitaskausta juuri parhaillaan: kuuntelen parhaillaan yhtä hävikkiviikkoon liittyvää webinaaria (josta saan työtunteja), pesen ja ripustelen pyykkiä, kirjoitan blogia, koitan saada yhteyttä yhteen tuttuun ompelijaan, niputtelen kuittejani järjestykseen, teen töihin instapostausta, syön ja juon, pohdin mitä vaatteita laitan päälle lauantaina oleviin häihin...
Fiilis:
Huomaan, että vaikka tavallaan pystyn kyllä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, niin se on kuitenkin toisaalta aika hankalaa ja älytöntä.
Tuo postauksen aloituskuva liittyy harjoitteluuni ja liittyy hyvin tähän aiheeseen myös. Olen siis kestävän kehityksen opintoihin liittyvässä 10 viikon asiantuntijaharkassa meidän alueen martoissa (siis ihan tuolla piirissä). Harkkapaikkani on tosi mielenkiintoinen ja olen siitä tosi innoissani: kaikki marttailu kiinnostaa! (Korostus sanalla KAIKKI!) Joten... olenkin sitten haalinut itselleni tuollaisen 25 cm pinkan kaikenlaisia lehtiä, vihkosia ja vinkkejä, joita "sitten joskus" aion "paremmalla ajalla" katsella tarkemmin...
Ongelma: milloin ja millä ajalla?
Jeps.
Harkassa kuluu leijonan osa päivistä, ja välillä myös illoista. Olen päässyt siellä mukaan vaikka mihin: messuille, verkkokurssien kuvauksiin, yksilöohjaukseen, tapahtumien suunnitteluun, valmisteluihin ja toteutukseen jne. Lisäksi olen tosiaan tehnyt myös somepostauksia, tälläkin viikolla teen niitä päivittäin (koska hävikkiviikko). Kaikki ihmiset siellä on kivoja, hommat on tosi mukavia ja mielenkiintoisia ja viihdyn ihan tosi hyvin. Ja vinkiksi muuten: martat tekee TODELLA paljon muutakin, kuin vain kutoo sukkaa!!!
Mutta mutta: kotona en sitten saa aikaan yhtikäs mitään......... ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Paitsi että siivoukset ja pyykit vartoo tekijäänsä nykyään aika kauan, en ole ehtinyt (jaksanut, saanut aikaiseksi...) "laitella" kotia.
Esimerkki:
Meidän kuopus muutti keväällä omaan asuntoon, joten hänen huoneensa jäi tyhjäksi. (Tai jäi sinne sänky ja pöytä ja matto ja nojatuolikin... mutta vaille vakituista asukasta kuitenkin.) Täällä alakerrassa taas alkaa olla pienoinen säilytysongelma, kun mun kynttiläntekotarvikkeet lisääntyy koko ajan, eikä noille aloituskuvan lippusille ja lappusille, tai myöskään vaikkapa kirjaston kirjoille, ole oikein missään paikkaa.
Mulla olisi nyt siis ihan mahtava tilaisuus siirtää sinne yläkerran huoneeseen tietokoneeni ja muut askareet, joilla yleensä täytän meidän ruokapöydän. (Näkisittepä sen nytkin.. syömäänhän tähän ei edes mahtuisi, vaikka on iso pöytä!) Olishan se nyt älyttömän kätevää, kun olis kokonainen huone, missä elellä kuin pellossa! Ja pysyisi tupakin siistimpänä.
Mutta: mä en halua viettää aikaani yksin yläkerrassa! Tykkään olla alakerrassa, tässä tuvassa, keskellä kaikkea, valoisassa ja nätissä tilassa, ikkunoiden äärellä... ja teepannun ja ruokakaapin vieressä (mikä tosin selvästi aiheuttaa sen, että natustelen jotain KOKO AJAN...). En siis saa kerta kaikkiaan mitään tehtyä tuolle yläkerralle.
Mietin kolmea erilaista toimintatapaa tai ratkaisua ongelmaan:
1. Sisustelu. Jos vaikka koittaisin tehdä siitä huoneesta houkuttelevamman jotenkin? Olisiko sinne sitten kivempi mennä, kun olis hyvät ja asianmukaiset kalusteet ja esimerkiksi passeli kaappi kaikelle sälälle? (Plussaa olisi varmaan sekin, että pitäisi aina kävellä alas hakemaan syötävää...)
2. Uusi kaappi alakertaan. Hommaisinko sittenkin uuden, isomman kaapin, jonne saisin kunnolla tungettua kaikki roinani..? Se ei ratkaise sitä ongelmaa, että levittäydyn tähän ruokapöydälle tekemään kaikkea, mutta toisaalta kaikki kamppeet mahtuisivat sinne helposti ja ne kenties tulisi kerättyä paremmin aina takaisin kaappin piiloon. Nykyinen kaappi on hankala ja liian pieni, joten tämä olisi ihan hyvä ratkaisu.
3. Nykyisten kaappien raivaus ja järjestely. Entä jos vaan tyhjennän nämä nykyiset alakerran kaapit ja teen niihin kunnon raivauksen? Sinänsä kyllä itseni tuntien tiedän, että jos haluan, mä kyllä saan ne kamat mahtumaan... mutta en haluaisi tunkea kaappeja täyteen. Pitäisikö siis jotain poistaa, tai tehdä vain vähän uudelleen järjestelyä kaapeissa...? (Tämä vaihtoehto kyllä houkuttelisi eniten!!)
Tämmöinen jahkailu on mun mielestä tosi rasittavaa!! Ja koko ajan on tunne, että asia on kesken, kun siihen ei sitä ratkaisua vaan löydy.
Kuvassa on yhden tutun kesämökin ulkohuussi - ihan mahtava! Ajatuksena tässä mulla siis on, että toisilla riittää energiaa ja ideoita sisustaa jopa huussi, mutta mulla ei ole idean poikastakaan sinne yläkerran huoneeseen...
Ja palatakseni työharkkaan: niin kivaa kuin siellä onkin, mulla ei meinaa riittää jaksamista ja aivokapasiteettia tehdä tälle huushollille mitään. En jaksanut paneutua tuon huoneen laittamiseen kesälläkään, sillä olin kevään opinnoista ja muusta henkkoht stressistä aika väsyksissä koko kesän. Lisäksi olin ottanut kesäksi aika paljon opintoja ja niitäkin olisi pitänyt edistää (osa on edelleen kesken). Eli olin väsynyt enkä ole oikein vieläkään toipunut siitä, ja väsymys on kaikesta hauskasta ja mielenkiintoisesta huolimatta läsnä oikeastaan koko ajan.
Jep, jälleen sopiva kuvateksti...
Tänä aamuna, kun lähdin tähän päivään tietoisena siitä, että mulla on periaatteessa neljä vapaapäivää, mutta toisaalta tuhottomasti kaikkea hommaa, jota pitäisi tehdä (siivous, pyykit, kauppareissu, yksi keskeneräinen opiskeluraportti, häät, mahdollinen lapsenvahtikeikka...) huomasin jo aamupäivällä jonkunlaisia kiireen ja stressin oireita. Mä siis hösäsin sinne ja tänne, tein kaikkea yhtä aikaa, limittäin ja lomittain - ja välillä ihan konkreettisesti pitelin päästäni kiinni, että saisin sen pysymään kasassa ja ajatukset jossain hallinnassa ja järjestyksessä! Huomasin myös, että hengitys oli hyvin pinnallista ja lyhyttä, mikä on mulle erittäin tyypillistä silloin, kun sählään ja sekoilen monien eri asioiden ristipaineessa.
Mulla tuntuukin olevan elämässä tämmönen ihmeellinen ristiriita: haluan tehdä paljon ja olla monessa mukana, haalia kaikki matskut, osallistua jokaiseen webinaariin ja lukea joka ikisen kiinnostavan artikkelin - mutta samaan aikaan koen sitten myös, että heeeeeeelp, tarviin jarrut päälle, tarviin aikaa ja rauhaa näille jutuille ja kaikki hommat pois! Eli nytkin: nautin työharkasta kovasti ja menen sinne joka aamu innoissani (vaikka väsyttäisikin), mutta toisaalta kaipaisin myös vaikka viikon vapaata, että saisin rauhassa laitella muita juttuja kuntoon. Vaikka esimerkiksi nyt ton tila-asian.
Mua auttaa paljon to do -listat, joihin kasaan tekemistä odottavat asiat. Monen mielestä liian pitkät listat on vaan huono juttu ja lisää painetta, mutta mä saan sillä tavalla ne miljoonat asiat pois mielestäni. Rakastan listojani ja tykkään vetää yli sitten ne tehdyt jutut. Samalla asiat on kirjattu ylös jonnekin, enkä vahingossa sitten unohda niitä.
Oli miten oli, tältä päivältä on nyt nuo työtunnit kasassa ja tämä blogikin pitkästä aikaa viittä vaille valmis päivittymään. Koska olen tässä aihetta pohtiessani taas kerran todennut, että sähläämällä kaikkea yhtä aikaa ei asioista tule oikein mitään valmista, taidankin nyt ottaa kupposen teetä ja siirtyä hetkeksi ihan keskittyneesti miettimään, miten tämän tilaongelman ratkaisisin.
En tiedä, oliko tässä tekstissä oikein päätä eikä häntää... Kysyn kuitenkin, onko linjoilla muita, joille multitaskaus aiheuttaa lähinnä sekavaa oloa ja paljon keskeneräisiä ajatuksia ja tekoja?
Heli