keskiviikko 1. toukokuuta 2024

kevätfiiliksiä ja reissukuvia

 

Moikkamoi! Se on kevät nyt ja tänään on vappu! Suunnitelmissa on lapsilauman kokoontuminen tänne meille, nakkeja ja perunasalaattia (tietty!), munkkeja ja simaa myös, ja ajateltiin myös testata instagramissa nähtyä "vohveliraudalla tortillaletuista pizzaa" -vinkkiä. Tosin näyttäisi siltä, että ostamani tortillaletut on liian isoja... no, testataan nyt kuitenkin.


Viime postauksessa kerroin, että suunnitelmissa on reissuja. No, kuluneen puolentoista kuukauden aikana olen ollut reissussa peräti kolme kertaa, mikä on kyllä melkoinen määrä, koska yleensä en todellakaan reissaa missään. Kuva on Tukholmasta, jossa kävin työreissulla. Hah, tuntuu kyllä hassulta sanoa noin... Kyseessä oli siis kalatalousalueristeily (työhöni liittyy mm. kahden kalatalousalueen asiat), joka oli käytännössä Ruotsin risteily. Mennen tullen oli luentoja päiväaikaan, ja sitten oli se perinteinen aamupäivä aikaa käydä maissa. Kävin maissa kaksistaan pomoni kanssa, koska muut eivät sinne innostuneet menemään. Käytiin ehkä Tukholman kalleimmassa kahvilassa (vahingossa) ja muuten vaan kuljeskeltiin.


Reissun ekana iltana jorailin ihan täysillä ja voi että oli ihanaa! Rakastan tanssia kunnon discojumputusta ja viihdyinkin tanssilattialla useamman tunnin putkeen. Tanssin siis lähinnä yksin ja ihan puhtaasti omaksi ilokseni, omalla tyylilläni. En hirveämmin juo alkoholia ja tuollakin lipittelin vain välillä vettä, koska hikihän siinä tuli. Ja tuli myös jalat ihan toooosi kipeiksi... se oli vähän kyllä yllätys itselleni. Polvet tuntui turvonneilta ja oli fiilis, ettei jalat suunnilleen taivu enää. Laivallahan joutuu ramppaamaan aika paljon rappusissa, aargh... Se paluumatkan ilta olikin sitten paljon hillitympi, ei sitä näköjään vaan vanha enää jaksa!


Kävin myös Englannissa, jonne olen haikaillut pitkään ja jonne viimein sain aikaiseksi järkätä reissun. Rakas ystäväni asuu siellä perheineen ja olinkin siis viikon heillä. Englannissa oli IHANAA, vihreää, kukkaisaa - ja viileää... Välillä täytyi olla pipo ja lapasetkin, ja takin alla oli villapaitaa jne. Käytiin kuluneen viikon aikana kävelemässä joka päivä pitkiä reissuja sekä siellä Nottinghamissa, jossa ystäväni asuu, että muuallakin. Tässä vähän kuvia ja juttuja.


Eka päivä (tiistai) oli reissupäiväni sinne suuntaan. Ystäväni mies haki mut lentokentältä ja oltiin heidän luona perillä vasta myöhään illalla. Seuraavana päivänä (keskiviikko) käytiin kävellen Nottinghamissa (noin 6 km suuntaansa), ihailtiin hienoa kaupunkia, käytiin parissa hienossa baarissa happy hour -cocktaileilla ja vielä myöhemmin pizzalla ja käveltiin myös takaisin kotiin. Kuva on kanaalin varrelta, se oli kaunis kävelyreitti sinne cityyn.


Kolmantena päivänä (torstai) käveltiin suht läheiseen Wollaton Parkiin, jossa on mm. tuo ihan jäätävän suuri puu! Kierreltiin siellä puistikossa ja nähtiin myös iso lauma peuroja. Alppiruusut oli viittä vaille kukkimassa... eli ei ihan sitä ehditty näkemään, ne kukkii siellä nyt parhaillaan. Ja ne on siellä muuten ihan puiden kokoisia! Sinikelloja siellä oli ihan maat sinisenään. Kotiin tullessa haettiin koko perheelle fish&chips, joka oli vähän niin kuin minun toivelistalla kokea siellä. Hmm, se niiden hernesose oli kyllä ihan kuin meikäläisten hernekeittoa... hassua!


Seuraavana päivänä (perjantai) köröteltiin tunnin matka junalla Lincolniin, joka oli ihan älyttömän kaunis kaupunki. Tallusteltiin siellä koko päivä ees taas, ristiin rastiin, ylös alas ihania mukulakivikatuja. Käytiin kukkulan laella olevassa katedraalissa, ihailtiin vanhoja rakennuksia, takorautaportteja ja aitoja, kaikkea. Mä olen aivan varmasti ollut entisessä elämässäni englantilainen, koska tuo maailmankolkka vaan on minusta kaikkein hienoin ikinä, niin luonnoltaan kuin rakennuksiltaan. Tätä kuvastanee myös se, että mulla on reissustani varmaan toista tuhatta valokuvaa.


Reissuun piti toki mahduttaa myös yksi pubi-ilta, joka sattuikin sitten siihen Lincolnista paluuseen. Viini olikin aika hyvää, takana pitkä päivä jo valmiiksi, aika vähän syötynä mitään jne. Muutaman lasillisen jälkeen lähdettiin tallustelemaan kotia kohti, mutta matkalle osuikin sitten vielä disco, jossa meno oli mainiota, joten ei muuta kuin ikärouvat sinne vaan ja sitten jorattiinkin putkeen reilut pari tuntia hyvän dj:n tahtiin. Ja miten sitten olikin taas tuo laivareissulta jo niin ikävästi tuttu "polveni eivät enää taivu" -tilanne... Kotiin ei onneksi ollut pitkä matka, joskin se oli kyllä meille molemmille melko tuskainen polvikipujen takia. Kapeissa brittitaloissa on myös aika jyrkät ne portaat, joten kyllä tuntui seuraavana (ja varmaan sitäkin seuraavana) päivänä polvissa nämä meidän jorailut. Mutta kyllä oli taas ollut yksi tosi kiva päivä ja ilta!


Seuraavana aamuna otettiin aika iisisti - kuten itse asiassa useimpina muinakin aamuina. Me saatettiin ihan sujuvasti istuskella puoleen päivään (ja välillä ylikin) olohuoneessa pyjamissa ja lipitellä teetä ja rupatella vaan loputtomasti. No, nyt oltiin jo lauantaissa ja meillä oli illaksi suunnitteilla ihan tietty meno. Sitä ennen käytiin kuitenkin taas kävelemässä Wollaton Parkissa ja nyt ihan siellä linnalla asti (tai en tiedä onko se linna, siltä se kuitenkin minusta näyttää!). Sisällä ei käyty, ulkoa päin vain ihailtiin. On kyllä niin hienoja paikkoja tuo maa täynnä!


Tiedättekös, mikä kasvi tämä on? No sehän on villivalkosipuli! Sitä kasvoi paikoittain vaikka miten paljon, ja kun otti tuollaisen kukanhapsun ja sitä sormissaan hieroi, tuli aivan ihana valkosipulin tuoksu! Kuulemma tätä ihan käytetään ruoaksikin tuolla, itse en arvannut tien varresta suuhun saakka laittaa. Mutta mietin kyllä, voisikohan sitä kasvattaa itse kukkapenkissä...


Jo aiemmin sovittuna iltamenona meillä oli disco! Tuolla on kuulemma ihan valtavan suosittuja tuollaiset aikuisten discot, ja kyllä oli nytkin tupa täynnä väkeä ja meno aivan vallatonta. Itselle useimmat biisit oli ihan tuntemattomia, mutta muu yleisö lauloi ja tanssi mukana ihan täysillä. Tuon discon järkkääjänä oli jonkun tunnetun brittinäyttelijän mies, tämä näyttelijätär itse oli mukana lavalla joraamassa koko ajan ja näkyy kuvassakin (valkoinen T-paita, tummat housut) - itse en kyllä tiedä kenestä on kyse (joku Vicky..?), mutta yleisö oli aivan hulluna. Brittiläinen juomatyyli on ihan suomalaisen veroista, huomasin... Disco kesti viisi tuntia, joista itse oltiin paikalla neljä, ja vaikka meno oli edellistä iltaa huomattavasti hillitympää, niin tuli siinä tosiaan siis NELJÄ tuntia tanssahdeltua... Kotiin mentiin tällä kertaa bussilla, liika on liikaa jo liikunnallekin, hah.


Yksi mun haaveista on ollut joskus päästä käymään nummilla. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten koko perheen voimin käymään Peak Districktillä (toivottavasti kirjoitin tuon oikein...), jonne oli noin tunnin ajomatka. Oli taas niin hieno paikka, että nyt on pakko laittaa myös useampia kuvia sieltä näytille tännekin. Tuohon yläkuvaan viitaten, käveltiin siis tuolla lehmien laitumellakin... yhdessä kohtaa lehmät päätti tulla joen varteen, joten tämä täti aika kiireesti väisti, koska samaa polkua olivat tulossa meidän perässä. 


Nämä tienoot on kuulemma upeat silloin, kun kanervat kukkii. Oli ne upeat minusta jo nytkin!



Nuo sammaloituneet metsäkohdat ällistyttävän känkkyräisine oksineen oli kuin suoraan jostain keskiaikaisesta elokuvasta!





Kallion kuningatar! Paikka oli siis todella, todella ihana ja maisemat ihan huikeat tuolta ylhäältä. Pääsisipä joskus uudestaan, vaikka näkemään sen kanervien kukinnan...


Maanantaina me lähdettiin Lontooseen, jossa oltiin yksi yö. Köröteltiin sinne bussilla kolmisen tuntia ja sitten käveltiin siellä ihan koko päivä iltamyöhään asti, lukuun ottamatta noin 1,5 tuntia, jotka vietettiin kahvilassa nauttien perinteistä iltapäiväteetä. Nyt on nähty Westminster Abbey, Big Ben, parlamenttitalo, Buckinghamin palatsi, London Eye... ja vaikka mitä muuta. Me siis vain ihailtiin kaikkea ulkoa päin, ei maksettu minnekään sisälle, mutta siinäkin riitti kyllä silmänruokaa aivan riittämiin. Ensin nähtiin paikkoja päivänvalossa ja illalla sitten vielä sama kierros, kun niitä oli hienosti valaistu. 



Tuo London Eye oli ihan jäätävän suuri, kun käveltiin ihan sen vierestä illalla. Kuvista ei kyllä yhtään sitä osaa ajatella. Käveltiin muuten tuolla jokiuomassakin myöhään illalla! Jännää, kun laskuvesi vetää myös Thamesia "tyhjäksi", siellä tosiaan pystyi kävelemään, ainakin tuolla kuvasta katsottuna vastarannan puolella. 


Lontoossa oli monessa paikassa myös tosi kauniita puistoja ja muutenkin se oli tosi kaunis kaupunki mun mielestäni. Vielä jäi monia kiinnostavia paikkoja näkemättäkin, koska ei vaan enää jaksanut kävellä yhtään. Illan päätteeksi lähdettiin sitten majapaikkaamme, joka oli pikkuinen hotellihuone lähellä Victorian asemaa, josta sitten seuraavana aamuna lähdin suunnistelemaan kohti lentokenttää ja kotimaata.

Reissu oli aivan ihana, parasta oli tietenkin rakkaan ystävän seura, mutta myös tuo Englanti on niin lähellä mun sydäntäni kaikkineen, että oli aivan mahtavaa viimein monien vuosien jälkeen päästä siellä taas käymään. Askelmittari olisi ollut mielenkiintoinen olla, koska me tosiaan käveltiin aivan hirveän paljon ja lisäksi vielä oli ne jorailutkin kahtena iltana. Jalat olikin aika soossia kaiken sen tallustelun jälkeen, mutta sydän täynnä iloa reissusta!


Reissusta ehti hädin tuskin toipumaan, kun jo oli edessä uusi... Tällä kertaa suunnattiin Tallinnaan miehen liiton risteilylle. Perinteinen 24h risteily: laivalla Tallinnaan, yö laivassa, aamulla maihin, iltapäivällä takaisin kohti Suomea ja illaksi kotiin. Ihan kivaa oli. Ilta otettiin todella hillitysti, vaikka pikkutunneille menikin. Aamupalan jälkeen käytiin miehen kanssa kahdestaan ihan vaan tallustelemassa pitkin vahnaa kaupunkia. Keli oli hieno, joten mikäs siinä oli ollessa.

Nyt, kun on näin pienellä väliajalla käynyt sekä Tukholman että Tallinnan vanhoissa kaupunginosissa, voi todeta, että ovat kyllä hyvin samanlaisia. Ja kuinka ollakaan, myös ne Englannin vanhat kaupungit on hyvin vastaavia: samanlaiset mukulakivikadut, samantyylisiä rakennuksia... Ihania siis kaikki, vaikkakin Englanti kyllä voittaa kisan minun sydämessä!


Palataanpa sitten takaisin arkeen ja kotiin. Kaikenlaisen reissailun ja jorailun lisäksi on sitten sitä tavallista arkeakin tietty ja vähän myös elämän nurjaakin puolta: minulta on kuukauden sisällä menehtynyt sekä mummo että setä, ja lisäksi tuli myös suru-uutinen yhden vanhan luokkakaverini poismenosta. Mummo ehti muutamaa päivää ennen kuolemaansa täyttää 99 vuotta, ja vointi oli jo jonkun aikaa heikentynyt, eli tätä vähän osattiin jo odottaakin. Mummo oli minun viimeinen elossa ollut isovanhempi, joten tämä oli nyt yhden aikakauden päätös. Setäni kuolema oli puolestaan ihan yllättävä, enkä edes tiedä vielä kuolinsyytä (ehkä sairaskohtaus?). Vanha luokkakaverini menehtyi sairaskohtauksen jälkeisiin vaurioihin. Eli kyllä tässä on matkahumuista tipahdettu tukevasti takaisin arkeen ja elämän realiteetteihin...


Tänään kuitenkin vietetään kauniissa ilmassa vappua perheen kanssa, joten kaippa se on alettava kaivelemaan munkkiaineksia esille... (tuo munkkikuva on jostain vuosien takaa). Eipä muuta kuin HAUSKAA VAPPUA kaikille, ties monettako takatalvea odotellessa...!

Terveisin reissuissa rähjääntynyt / rentoutunut Heli

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Bertan muistolle ♥

Hei vaan! Näyttää vahvasti siltä, että kaikista suurista suunnitelmista ja hyvistä aatoksista huolimatta kirjoittelu on edelleen todella harvaa hupia. Hupia siis itselleni, teistä en tiedä. Joka tapauksessa tässä taas vähän juttua alkuvuoden tapahtumista.

Hän on juuri syntynyt ♥ (24.7.2007)


Postauksen kuvat ovat kunnianosoitus meidän pienelle Bertalle. ♥ Hän eli 16,5 vuotta ja oli tärkeä osa elämäämme. Hän oli ensimmäisestä omasta pentueestamme, eli asui aivan koko elämänsä tässä samassa talossa. Hänellä todettiin maksakasvain jo syksyllä 2022, ja ennusteeksi arvioitiin silloin noin puoli vuotta... mutta hän eli iloisena ja hyvinvoivana, joskin selvästi jo vanhentuneena, kanssamme vielä reilun vuoden.

5 päivän ikäinen ♥
Häntä kutsuttiin alussa Pinkiksi noiden söpöjen pinkkien pikkukorvien takia

Viimeisten parin viikon aikana katselimme tosi tarkalla silmällä hänen vointiaan ja sitten oli vain pakko tehdä päätös. Hän nukkui pois 9.1.2024 ja onneksemme sai lähteä rajan toiselle puolelle rauhallisesti ja turvallisesti omassa kodissa, kun tuttu eläinlääkäri tuli kotiin tekemään hänelle viimeisen palveluksen. Elämä on nyt erilaista - ei ole enää yhtään lemmikkiä (eikä todennäköisesti tulekaan) - mutta hän elää muistoissamme ikuisesti. ♥

Bertta reilun 1kk iässä ja Inkku-mamma

No niin, sitten tyhjenikin pää aika totaalisesti. Mitä muuta tässä on tapahtunut? Paljon töitä, mutta mitä muuta..? Se pitää töistäni sanoa, että onneksi mulla on maailman paras työpaikka ja mahtava esimies. Vuosi sitten, kun äiti sairasti ja kuoli, pystyin hyvin joustavasti olemaan etätöissä ja pitämään tarvittaessa vapaapäiviä. Nyt, kun koiran tilannetta piti tarkkailla (ja kun tiesi, että sen aika alkaa käydä vähiin), olin myöskin mahdollisuuksien mukaan etätöissä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, miten paljon koiralla oli kotosalla kuitenkin seuraa, vaikka täällä asumme enää vain minä ja mies, molemmat täysiä työpäiviä tekeviä ihmisiä.

Hän otti rennosti iskän kainalossa (noin 3kk)

Olen tänäänkin kotona etätöissä. Tosin tällä viikolla olen tehnyt (taas) niin paljon tunteja jo maanantain ja torstain välillä, ettei tälle päivälle jäänyt kuin 2h 15minuuttia, jotta viikko olisi täynnä. Ja koska iltapäivällä on joka tapauksessa yksi kokous (Teamsissä) ja myöskin, koska mulla on ylitöitä kohta varmaan jo kolmen täyden viikon edestä, voin ihan helposti lötköillä melkein koko päivän. Ja siis viimeinkin vaikka kirjoitella tännekin.

Bepsukka noin 9kk

No, kävin tammikuussa katsomassa kuopusta, joka on vakituisesti majautunut Lappiin. Kelit oli jäätävät, mutta käytiin koiravaljakkoajelulla hänen työpaikallaan (järkyttävän kylmää kyytiä), tunturin laella (jos mahdollista, vieläkin kylmempää), lumilinnassa (upeaa!!), Tonttulassa (erikoista...), lenkittämässä heidän omia koiria (koomista, kaksi naruun tottumatonta huskypentua), pizzalla, krääsäkaupoissa... Ajelin sinne suuntaan kahdessa erässä, ensin Jyväskylään ja sitten seuraavana päivänä perille asti. Takaisin tulin kolmen pysähdyksen taktiikalla: kävin 2 x pikaisesti vessassa ja pidin yhden noin puolen tunnin tauon, kun poikkesin Kemiin katsomaan pojalle sieltä tulevaa koiranpentua.

Bertta noin 1,5 v

Tuolla kotimatkalla kävi kyllä sellainen vähältä piti -tilanne, että pisti hetkeksi miettimään ajotyyliäni, joka on "aika vauhdikas". Olen mielestäni kyllä ihan taitava kuski, mutta silloin sattui juuri kelit lauhtumaan sieltä -25 asteesta plussalle asti, ja sehän sohjosi tiet. Yhdessä ohitustilanteessa auto lähti heittelehtimään puolelta toiselle, kun olin rekan ja kaistojen välisen kaiteen välissä... näin, että ohituskaista on loppumassa, joten ainoa vaihtoehto oli vain painaa kaasua lisää. Ihan hirveää kyllä ja tovin (hmm... siis oikeasti vain tovin...) ajattelin, että en kyllä ohita enää yhtään kertaa. No ohitin kyllä sitten, kun oli sohjot aurattu. Mutta kyllä mietin hetken, mitä järkeä on kiiruhtaa. Toisaalta ajomatkaa oli järkyttävän paljon ja tarkoitus ajaa kotiin asti samana päivänä, joten en nyt sitten viitsinyt körötelläkään. (Ajomatka kesti lähes tarkalleen 12 tuntia taukoineen.)

Kesällä 2009, Bertta noin 2v

Hmm... kun katselen kalenterista, mitä alkuvuoden aikana muuta olisi tapahtunut, joudun toteamaan, että eipä kyllä oikeastaan juuri mitään. Kalenteri on täynnä vain työasioita. Välillä kyllä mietin, että eipä elämässä oikeasti paljon mitään muuta olekaan. Mulla on tunnin työmatkat suuntaansa, ja kun olen toimistolla, olen usein vielä vähän pidemmän päivän siellä. Helposti siis käy niin, että herään klo 6, lähden ajamaan töihin klo 7 ja palaan sitten illalla kotiin joskus klo 18. Pidän sitten kyllä vaikkapa perjantaina lyhyen päivän ja olen sen etänä, jos vain voin. Mutta jotenkin on tunne, että "kun nyt kerran toimistolle menen, olen siellä sitten saman tien (samalla ajamisella) pidempään". Lisäksi on aika ajoin kokouksia iltaisin ja saatankin välillä olla kotona vasta klo 21.30.

Bertan ekat omat pennut joulukuussa 2009

Joskus, kun on tosi kovasti töitä, mietin, että olisipa aikaa olla vaan. No, olen kyllä todennut, että sitten, jos sellaista aikaa on, olen kuin kipeä kissa... en keksi MITÄÄN tekemistä!! Tästä on tullut mulle oikeasti suoranainen ongelma, sillä koska kotona ei ole mitään tekemistä, ajaudun tosi herkästi sitten vaan tuijottelemaan puhelinta. En tykkää siitä ollenkaan ja koen, että elämä menee hukkaan sen takia, mutta toisaalta... mitä muutakaan tekisin? Meillä ei tarvitse siivota juuri koskaan, mulla ei ole mitään harrastuksia (en keksi, mitä edes haluaisin harrastaa!) satunnaisia marttailtoja lukuun ottamatta, mulla ei ole kavereita kenen kanssa hengailla (kaikilla on omat menonsa, työnsä, juttunsa tai sitten asuvat jossain aivan muualla), en leivo tai kokkaile, tee käsitöitä, askaroi puutarhassa... lukeminenkin tapahtuu lähinnä äänikirjojen kautta nykyään. Tiedän, tiedän... voisihan sitä sitten vaikka harrastaa jotain liikuntaa, mutta olen todennut, että yksin samojen katujen tallaaminenkin on melkoisen tylsää hommaa. (Teen kyllä kotosalla enemmän ja vähemmän säännöllisesti kuminauhajumppaa.)

Maaliskuussa 2010

Koska tuo tekemisen puute on oikeasti iso ongelma ja koska todennäköisesti pidän kesällä aika pitkän loman, olenkin alkanut vähän miettiä, tekisikö täällä kotosalla jotain vähän isompaa muutosta. Niinkuin vaikka korjaisi viimeinkin yläkerrasta yhden lattian, maalaisi alakerran lattiat uudelleen, vaihtaisi makkariin uuden tapetin tai muuta vastaavaa. Vähintäänkin ulkoseiniä pitäisi maalailla kesällä.

Remppa-apulainen kesällä 2011 (4v)

Meillä on ollut myös suunnitelmissa tehdä (vihdoinkin) terassi, tosin sen suunnittelukaan ei ole yhtään edennyt, koska ei ole vieläkään tietoa, miten tässä talossa asumiselle yleensäkin käy ympärille suunnitellun aurinkopaneelikentän takia. (Olemme siis sen toteutuessa jäämässä ihan sinne keskelle, eli ainoa vaihtoehto on, että lunastavat meidät tästä sitten pois.) Eli asiat on aika auki. Olen kysellyt paneelifirmalta, mikä on meininki, mutteivät osaa hekään asiaa valaista, koska se on nyt jossain kaupungin rattaissa pyörimässä. Toisaalta muuttaminen voisi olla kivaakin, mutta toisaalta... ääh.

Marraskuu 2011

Jotain reissuakin voisi kesäksi jo suunnitella, koska mieskin pitää pitkän kesäloman. Ollaan itse asiassa jo monta vuotta koitettu suunnitella jotain ulkomaanreissua, mutta jotenkaan ei vaan koskaan päästä asiassa eteenpäin. Tämä on toisaalta aika huvittavaakin, mutta toisaalta osoittaa myös sen, että ei olla kumpikaan mitään reissaajia, ei olla koskaan juuri missään käyty eikä näin ollen oikein osata sitten mitään suunnitellakaan. Yleensä meidän reissut on muutaman päivän autoiluja kotimaassa tai sitten jotain liiton risteilyjä.

Marraskuu 2014
Bertalla oli hauska istumatyyli ja tuo nurkka oli vakkaripaikka.

Reissuista puheen ollen, mä olen monen vuoden jahkailun jälkeen saanut kuitenkin viimein aikaiseksi oikeasti sopia reissusta Englantiin ystäväni luokse. Tämä reissu on jo huhtikuussa ja odotan innolla! Ja toisaalta kauhulla, koska en ole mikään suuri lentämisen ystävä... tai joo, lentäminen on ihan jees, mutta aina mulla on se pelko, että just se kone tietenkin putoaa, mikä tekee matkaan ikävän taustafiiliksen. No, toivotaan, että kaikki menee hyvin mennen tullen ja reissusta tulee kaikin puolin kiva.

Joulukuu 2014
Meillä koirat sai olla sohvalla ja nukkua sängyssä.

Tämä postaus on kyllä nyt niin tikusta asiaa -tyyppinen, kun koitan vaan saada noita koiran kuvia tänne paljon. Koska mulla nyt ei ole tämän ihmeemmin sanottavaa, niin laitetaan vielä loppuun vähän kuvakavalkadia pikku karvakorvasta.

Helmikuu 2017

Helmikuu 2019

Huhtikuu 2019
Bertan päivystyspiste sijaitsi ruokapöydällä...

Marraskuu 2019
Bertan lempihommia oli ojien kaivaminen. Välillä pihalta tuli tämän näköinen otus!

Marraskuu 2020
Bertta 13v, alkaa jo ikä näkyä harmaantumisena ♥

Tammikuu 2021

Helmikuu 2022
Bertta oli mahdottoman kova kerjäämään kaikkea syötävää

Tammikuu 2023
Niin suloinen Bertta ♥

Elokuu 2023, Bertta 16v
Välillä sitä jo mietti, että ihan ei ole kaikki muumit enää laaksossa vanhalla tytöllä...

Tammikuu 2024
Viimeisiä päiviä. Hän on jo väsynyt. ♥

Vaikka näitä kuvia on haikea katsella, on myös ihana muistella aikoja, kun koira oli vielä pieni vauva tai nuori ja terve toheltaja. Koen, että Bertta eli hyvän elämän täällä meidän kanssa rakastettuna lemmikkinä, ja ajattelen, että sen lähtö - niin vaikeaa kuin se päätös olikin tehdä - tapahtui oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Rakkaudella ja kiitollisuudella yhteisistä hetkistä häntä muistamme! ♥

En ole halukas ottamaan enää uutta koiraa, enkä koe minkäänlaista pentukuumetta, vaikka pojalla on nyt pieni pentu ja lähipiirissä on myös yksi toinen pieni pentu. Sen kyllä huomaan, että ulkoiluni on vähentynyt todella radikaalisti, kun lenkki"pakkoa" ei enää ole... Koiria on kuitenkin omassa elämässä nyt ollut tarpeeksi ja nyt on omanlaisensa vapaus tulla ja mennä ilman, että täytyy miettiä hoitopaikkaa tai muutenkaan ajan kulumista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen. Mukavaa maaliskuuta kaikille!