torstai 4. heinäkuuta 2024

kesäisiä kuulumisia, istutuksia, marttajuttuja, Lapin reissu...

 

Hei ystävät! Heinäkuussa jo mennään ja olen nyt kesälomalla. Oikeasti olen ollut sitä ennen ylityövapailla jo kolmisen viikkoa, eli kotosalla on tullut notkuskeltua jo pitkään. Muutamia työtunteja teen silloin tällöin, koska meitä on töissä vain kaksi ihmistä ja kuitenkin pitää katsella laskutukset ja sähköpostit ja sellaiset, ettei mitään tärkeää jää rästiin. Puolensa ja puolensa tällaisessa pikkupaikassa työskentelyssä siis: lomallakin on oltava hitusen selvillä, missä mennään. Vaikka toisaalta sitten on tosi joustavaa kaikki muu ja tämä on kyllä paras työpaikka, missä olen koskaan ollut.

Kevät oli kieltämättä aika tiukka puristus töissä ja kotijutut jäi aivan jalkoihin siinä. Esimerkiksi nuo ulkokukkien laittamisetkin siirtyi reilusti kesäkuun puolelle. Koska en ole ollenkaan osaava puutarhahommissa, pyysin vain kaupassa, että olisi jotain sellaisia kukkasia, jotka kestävät tuulta ja myöskin paahdetta. Kuvien kukkaset ovat mun "kukkapenkistä", eli viime kesänä laitettiin kaksi lavakaulusta päällekkäin ja siinä se sitten onkin. Osa kukista on nyt ihan hyvin pärjännyt, osa ei tahdo kestää tuota tuulta.

Tässäpä koko viritelmä. Oikeassa alanurkassa oli persiljaa ja ruohosipulia, jotka olen pätkinyt ja kuivatellut. Uutta tuntuisi siihen pukkaavan. Mutta nuo köynnökset tosiaan ei meinaa millään kyllä napata kiinni noista tuista, vaikka olen niitä koittanut siihen kiinnitelläkin, vaan liehuvat vain tuulessa. No, ensi vuonna ehkä sitten jotain toisenlaista, sikäli mikäli ensi vuotta täällä tulee...

Ehkä muistatte, että meillä on täällä uhkana jäädä aurinkopaneelipellon keskelle. Se asia ei ole vieläkään edistynyt mihinkään suuntaan. Sen verran on tietoa, että aikovat kyllä syksyn mittaan jatkaa prosessia alueellamme, eli paneelifirma aikoo laittaa kaavoitusanomusta sisään, tai jotain sellaista. On siis täysin epävarmaa, miten tässä käy. Meidät lunastetaan ilmeisesti tästä välistä pois, jos paneeleja tulee. Kaikki riippuu nyt ensin siitä, miten kaupunki päättää tämän alueen kaavoittaa. Jos tästä tulee teollisuusaluetta, se on sitten morjens.

Meidänhän piti tänä kesänä tehdä tähän talon edustalle terassi (tai kivetys), maalata vähän ulkoseiniä ja olisin mielelläni laittanut makkariin uudet tapetitkin, mutta kaikki tällaiset asiat nyt sitten vain seisovat. Motivaatio tehdä mitään on todella heikko, kun ei tiedetä, pitääkö tästä sitten kuitenkin lopulta lähteä. Miksi nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa ja rahaa siihen, että täällä paikkoja entrailee, jos lopputuloksena on kuitenkin "häätö"? (Talo ja tilukset on ikiomia, kaikki on maksettu jne, mutta häädöltä se tuntuu, jos koti lunastetaan ja meidän on tästä pakko lähteä pois.) Joten kesä on vaan oltu, mikä ei nyt sinänsä ole huono asia sekään. Tai siis... minä olen vain ollut. Miehellä on koko ajan autotallissa puuhaa, hyvä ettei jonossa ole kaikki tutut korjauttelemassa autojaan koko ajan...

No, muitakin kuulumisia vähän tästä parin kuukauden ajalta. Pojan koirulainen on kovasti kasvanut. On se hauska, kun korvat lepattaen säntäilee sinne tänne. Sillä on kyllä tosi ihanan silkkinen tuo karva!

Marttailua on harrastettu. Toukokuussa käytiin laittelemassa linnunpönttöjä yhteen metsikköön. Aloitettiin hommaa jo viime vuonna, mutta pönttöjä tuntuu olevan loputtomasti.

Mummo haudattiin toukokuussa. Oli erikoisen mallinen tuo uurna.

Kävin Ikeassa jälkikasvun sekä siskontytön kanssa. Kyllä lapset on aina lapsia, vaikka ovatkin jo aikuisia...

Ajoittain on pidellyt melkoista hellettä. Tällä hetkellähän sää on tämmöinen perus Suomi-kesä: pilvistä, alle 20 astetta, ajoittain sataa... Tuulista on myös.

Mun työpöydän kaaos vain paheni kesää kohti. Olen edelleen tehnyt sitä jo varmaan vuosi sitten aloittamaani arkistointia, koska sitä pystyi tekemään vain silloin, kun muuta hommaa ei ollut. Nyt sain ennen kesälomaani homman valmiiksi. (Tietoturva)roskikseen lähti kaikkineen kolme sellaista roska-astiallista paperia ja säilöön otettiin vain sellaisia asioita, joita oli järkevä ottaa. Arkistolaatikoita tuli varmaan joku  15-20 kpl ainakin, mutta huhhuh, homma on nyt jotakuinkin paketissa. Tosin, vielä mua oottelee toisen yhdistyksen mapit... (kuuluu myös mun hommiin)

Toukokuussa oli myös toinen marttailta, aiheena valtakunnallinen Juhlat metsässä. No mehän juhlittiin!! On kyllä niin kivaa sakkia tää meidän marttaporukka, ehtisipä enemmänkin tapaamaan tuolla tavalla.

Ihan hirvee kiire töissä... hah. Toimistollamme on kesällä tosi lämmintä, ja koska olen siellä paljolti yksin, pystyn olla ihan vaan shortseissa ja paljain kintuin. (No, pystyn kyllä muutenkin, vaikka en oliskaan siellä yksin.) Tämän kuvan laitoin kaverilleni, että täällä sitä töissä "hikoillaan"... Hah!

Omenapuu kukki ihan valtavasti tänä vuonna. Kuten tuolta ylemmästä kuvasta näkeekin, omenia on tulossa paljon. Tuntuu olevan niin, että puu tuottaa joka toinen vuosi valtavan sadon ja joka toinen vuosi lepää. Mulla on tällä hetkellä pakkasessa vielä pussillinen omenaviipaleita sieltä kahden vuoden takaa (!) sekä useampikin purkki hilloa... täytyy ne nyt kyllä käyttää ennen kuin uutta satoa pukkaa pakkasen täydeltä.

Käytiin miehen kanssa Tampereella katsomassa siskon ja miehensä uutta kotia. Samalla vähän käyskenneltiin kaupungilla siellä. Tallipihalla oli just joku tapahtuma ja siellä kävin taputtamassa heppaa. =D

Sain äitienpäivälahjaksi hortensian. Koitin oikein tosissani hoitaa sitä kaikkien ohjeiden mukaisesti, ja se alkoikin kukoistaa aivan valtavan upeana. Kunnes sitten eräänä päivänä se lurpahti ihan totaalisesti, enkä saanut sitä millään konstilla elvytettyä enää. Siis en tajua. Täydestä kukoistuksesta äkkikuolemaan. En vaan käsitä, mitä tapahtui!

Yhden kerran töistä tullessani pysäytin auton ja keräsin tien poskesta kimpun kieloja. Ne on kyllä niin ihania!

Tämä oli maininnan arvoinen juttu: sain satoa meidän pihan raparperistä!! En tiedä, miksi se ei yleensä kasva kuin jonkun 20 cm korkeaksi. Viime vuonna en tainnut siihen sitten koskea lainkaan ja yllättäen tänä vuonna se teki monta pitkää vartta!!  Samainen raparperi on kyllä niin kaltoin kohdeltu kuin voi olla, sen yli on ajettu epähuomiossa ruohonleikkurillakin monta kertaa (koska se on niin matala). Nämä varret laitoin nyt pakkaseen (pilkottuna) ja teen niistä joku päivä jotain.

Kesän aikana on saatu ihan mielettömiä sateita täällä meillä päin, tosin niin on varmaan muuallakin. Ihmeelliset nämä kelit kyllä... ensin viikko ihan tuskaisaa hellettä, sitten järjetön kaatosade, sitten onkin tämmöstä kuin nyt, ettei ole oikein lämmintä muttei kylmääkään. Kuva on yhden kovan sateen jälkeen, kun vettä tuli niin, ettei piha meinannut imeä sitä ollenkaan.

Jännä juttu. Olen tehnyt koko talven niin kauheasti töitä, että mulla oli tosiaan reilun kolmen viikon verran ylityövapaita pidettäväksi tässä kesällä. Vaikka odotin sitä kovasti, huomasin jälleen kerran, että elämä pelkällä vapaalla on mahdottoman tylsää... eikä mulla ole juurikaan mitään tekemistä kotona. Koska edelleenkään siis en kokkaa, leivo, puutarhuroi... eikä yhtään nappaa tuo liikuntakaan valitettavasti. Olen siis aikani kuluksi kuunnellut paljon äänikirjoja ja samalla pelaillut pasianssia tai täytellyt sudokuja.

Juhannusviikolla kävin kuopuksen luona Lapissa. Hyttysiä riitti ja hyttyshattu oli aivan pakollinen varuste oikeastaan koko ajan kaikkialla paitsi sisätiloissa. Kävin jopa kaupassa hyttyshatussa, tosin verkko oli silloin kyllä nostettuna ylös... =D Tein reissun tuonne sen takia, että tytöllä oli siinä viikon verran vapaata aikaa ja toisaalta koska menin auttamaan heitä muutossa (sekä koirien että ihmisten). Lähinnä siis päivät kului koiratarhoja purkaessa, kuskatessa ja kasatessa uuteen paikkaan, sekä myös ihmisten muuttojuttuja tehdessä. 

Lappi on niin kaunis, mutta voi kääk tosiaan sitä hyttysten määrää kesäaikaan!!

Tytöllä ja miehellänsä on koiria yhteensä 27 kpl, tässä toinen uusimmista tulokkaista. Niin söpö taapertaja oli tuossa vaiheessa vielä, tällä hetkellä on varmaan meneillään se pahin naskalihammas-aika... Kaunis tyttönen tulee tästä valkoisesta ja sinisilmäisestä pikkuisesta!

Nämä tarhat ja koirat on jo uudessa paikassaan. Ovat aika äskettäin sinne saapuneet ja siellä juuri ihmettelevät uutta kotipaikkaansa. Oli kyllä ihan oma taiteenlajinsa tuo koirien siirto... minun voimat ei riittäneet edes yhden koiran siirtoon tarhasta toiseen, kun nämä on ihan super innoissaan kun jotain tapahtuu ja poukkoilevat joka suuntaan. Tyttö ja miehensä siirtelivät kahta kerrallaan, toki kun työkseen tekevät niin homma hoituu ihan tuosta vaan.

Tämä teksti taas venyy ja vanuu... Luin juuri läpi taas vanhoja postauksiani ja pidän kyllä itse siitä, että niistä voi palautella mieleen tapahtuneita asioita. Eli jos muut ei jaksa näitä lukea, niin itselle ovat kuitenkin tärkeitä juttuja muistiin kirjattavaksi ja kiittelen kyllä jälkikäteen itseäni siitä, että olen jaksanut kirjoitella, koska omia juttuja on mukava lukea vuosien jälkeen sitten ja muistella asioita. Tämä kuva on varmaan ainokainen juhannukselta, jota vietettiin erittäin kesysti tuossa miehen isän luona, jossa oli miehen sisaruksia paikalla. Tyyliin kymmeneltä kotiin... on ne ajat vaan muuttuneet, enää ei oikein mitään tehdä koskaan.

Mansikoita olen pakastanut yhden laatikollisen verran. Toisenkin olisi voinut laittaa, mutta niin vaan on jäänyt sekin taas. No, onneksi talvella saa pakkasesta ostettua marjoja.

Siinä kuva Kotkan Varissaaresta, jossa oltiin ihanan marttaporukkamme kanssa retkellä. Tuuli niin, että lähes tukka lähti päästä, mutta muuten oli ihan kiva keli. Ja seura, se oli parasta!

Laitetaanpa vielä kauniiksi lopuksi kuva siitä, kuinka paljon mahtuu multaa pieneen Pösöön... paljon!! Ja takapenkille vielä kasveja yms. Isomman tyttären kanssa käytiin hakemassa "muutama multasäkki", koska tarkoitus oli siirtää meiltä heille nuo mustaherkukat, jotka ei täällä ole useamman vuoden jälkeenkään edelleen kasvaneet yhtään, päin vastoin kituuttelevat vaan. Jospa heillä olisi parempi kasvupaikka. Samalla innostuttiin vähän sitten hankkimaan sinne heidän pihaan mansikoita yms. Joten... kuorma oli niin iso, että jännityksellä ajeltiin kotiin ja odotettiin, milloin rengas puhkeaa tai jouset katkeaa. Mutta selvittiin!

♥ ♥ ♥

Oli nyt melkoinen sillisalaatti taas tämä postaus, mutta väliäkö hällä. Noita vanhoja juttuja lukiessani tuli mieleeni monta hyvää aihetta, josta postailla, mutta sellainen melkein vaatisi, että olisi noin muutenkin sitten ajan tasalla nämä jutut täällä. Nyt tykkään koota tänne tapahtumia, jotta niitä voi sitten jälkikäteenkin muistella, mutta jospa tästä saisi aikaiseksi kirjoitella myös jotain ajankohtaisia ajatuksiaankin... ja esim. vaatteista mulla olisi myös sanottavaa, nyt nimittäin vihdoin viimein tuntuu, että olen löytänyt sellasia luottovaatteita, että niillä pärjään pitkään!

Palataanpa asiaan siis toivottavasti lähiaikoina. Mitä teille kuuluu? Onko lomaa vai töitä? Mitä ootte kesällä hommailleet? Itse muuten tajusin joku aika sitten, että en ole tänä kesänä käynyt vielä kertaakaan uimassa... edes niillä hirmuhelteillä ei tullut lähdettyä rantaan (meillä ei ole ihan lähellä rantaa, autolla pitäisi mennä). Ehkä sen asian vielä kesän aikana korjaan kohdalleen. 

Mukavaa kesän jatkoa!

t. Heli


6 kommenttia :

  1. Heh heh, mikä kuorma. Taisi auto kestää. Jos se paneliporukka meinaa teidän kodin lunastaa niin pyytäkää todella paljon. Ei ketää pitäisi kotoa ajaa edes väkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kesti se, vaikka vähän pahalta näytti. =D
      Saas nähdä miten sen paneeliasian kanssa käy... kyllähän me toki sitten kunnon korvaus halutaan, jos lunastukseen joudutaan.

      Poista
  2. Ja lintu kommentiin on aika paha vastata mutta pajulintu on minun veikkaus.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että kirjoitit!! ♥
    Olen ollut vähän alamaissa kun tuntuu, ettei enää ole mitään "nettiystäviä" kun blogit hiljenee ja vaikenee ja katoaa... Kun valitettavasti joku insta on pelkkiä kuvia eikä tarinaa lainkaan. Erityisesti instastoorit kuuluu omalla kohdallani sarjaan "tjaah, jaksaisko kliksutella ne "nähdyiksi"" enkä siis edes katso vaan napsuttelen eteenpäin...

    Kuulostaa kivalta kesältä - paitsi erittäin iso miinus tuosta aurinkopaneelikenttäideasta. Pahaa tekee ja toivon totisesti, että joutuvat maksamaan itsensä kipeäksi saadakseen teidät siitä pois. On se nyt ihme touhua tässä maassa nykyään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että kommentoit!

      Mulla on ihan sama surkufiilis tän blogistanian lähestulkoon kuoleman suhteen... luin äskettäin kaikki vanhat postaukseni ja mietin, miten tärkeä se yhteisö oli mulle... ja miten kaipaisin sen kirjottelun aktivoitumista. Koitetaan me dinosaurukset pitää jonkinlainen toiminta käynnissä eikä langeta pelkkien nopeiden alustojen ansaan.

      Saa tosiaan nähdä, miten paneeliasiat etenee. Kyllä mäkin toivon suurta korvausta, jos talo menetetään.

      Kuulemisiin, Vivi!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥