7 asian haaste

Sain Krisseltä haasteen, kiitos! 

7 asiaa minusta, 7 uutta kysymystä, 7 seuraavalle vastaajalle... 

Aloitetaas sit!

1. OLETKO KEITTIÖN HENGETÄR JA MIKÄ ON BRAVUURIRUOKASI?

En ole kummoinen kokki. Ruoanlaitto ei ole mulle mikään lempipuuha todellakaan. Sitä vaikeuttaa erityisesti nämä mun eettiset ajatukseni. Mietin monesti, että jos en olis koskaan alkanut sen kummemmin miettiä, kenen ruokaa se maito oikeesti on (vasikan) ja miten niitä eläimiä kasvatetaan ruoaksi (huonosti), niin elämä - ja ruoanlaitto - olis todella paljon yksinkertaisempaa.

Ihana kasvissosekeitto, hiivahiutaleita ja auringonkukansiemeniä. Nam!

Omasta mielestä teen tietty tosi hyviä kasvissosekeittoja ja pirtelöitä, jotka olkoot nyt vaikka ne mun bravuurit. Lisäksi teen mielestäni oikein hyvää papu-tomaatti-kastiketta. Teen mielelläni selkeää ja yksinkertaista ruokaa vähistä aineosista, enkä piittaa vahvoista mausteista (selviäisin varmaan loistavasti pelkillä mustapippurilla ja suolalla!). Tykkään hirveästi ihan tavallisesta kaurapuurosta. Kun olen yksin kotona, mun ateriat on esimerkiksi tällaisia:

Yksinkertaista hyvää: punajuuripihvejä, paprikaa ja raejuustoa.

Paitsi nyt vegaanimietteiden aikana tietenkin toi raejuusto veks... Perhe ei oo niin järin ihastunut mun kasvispöperöihin. Olenkin nyt tammikuun Vegaanihaasteen aikana aika lailla kokannu kaksia ruokia sitten.

Leivontaakaan en kauheesti harrasta. Jotenkaan vaan mun sämpylät ei oo hyviä. Jos jotain teen, niin lähinnä mokkaruutuja. Paitsi nyt pitäis niistäkin kai sitten kehitellä vegaanimpi versio... En oikein pidä juhlista, koska olen aika huono keksimään saatikka valmistamaan suuria ja ihmeellisiä tarjoiluja... tosin on meillä ollu parit isommat juhlat, joihin olen vääntäny melkeinpä kaiken ite. Jollekin ihan normisuoritus, vaan ei mulle! Tästä kakusta olen kyllä ylpeä:

Ylppärikakku, ihan ite tein!

Kyllä mun mielessä useinkin käy ajatus, että suljenko vaan silmät noilta eettisiltä asioilta ja jatkan sellasta ruoanlaittoa, mitä ennenkin... Mutta kun en vaan pysty. Joten tässä koitan opetella jonkun sortin tasapainoilua näiden ajatusten kanssa.

2. MITÄ HARRASTAT (MUUTA KUIN BLOGGAAMISTA)?

Astangajoogaa. ♥ 

Se on ihanaa! Tykkään siitä, kun se on aina samanlaista. Samaa sarjaa siis tehdään koko ajan. Olen käynyt astangan alkeiskurssin sekä nyt viimeksi alkeisjatkokurssin, jossa alkeissarjaan tuli muutama liike lisää. Hädin tuskin osaan ulkoa vielä sitä alkeistakaan...

Rakas ihana joogamattoni ♥

Jooga on muuten aikas haastava ja vaativa laji, mun mielestä ainakin. En olis uskonu, miten hiivatin kipeeksi siitä voikaan tulla joka paikka... jopa sellaset lihakset, mistä ei mitään tienny aikaisemmin. Jooga ei siis ole vain kevyttä liikuskelua ja rentoutumista, ainakaan astanga. Se on rankkaa! Se vaatii keskittymistä, oikeanlaista hengittämistä, tasapainoa ja lihaksia. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän arvostan kehon hallintaa, ja sitä tuo todellakin opettaa. Hyvä ihme miten vaikeita ne asanat voikaan olla! En taivu puoliinkaan... Mutta sitten taas on mahtavan palkitsevaa huomata, miten pikkuhiljaa notkistuu ja vahvistuu. Kuvassa on aurinkotervehdykset A (ylärivissä) ja B (keski- ja alariveillä)

Kyllä kai mä voin sanoa harrastavani myös lukemista. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Viime aikoina olen lukenut aika paljon ja täytyy sanoa, että yöunetkin välillä kärsii, kun ei malttais laskea kirjaa käsistään...

Niin paljon niin hyvää luettavaa...

Ja harrastan myös lenkillä käymistä. Pääosin kävellen ja koirien kanssa, mutta välillä saatan kirmaista vähän matkaa juostenkin. Ja aiemmin olen kesäisin suunnistanut, joskus tosi paljon ja sitten on välillä kesiä etten ole käynyt lainkaan. Suunnistus on kuitenkin myös jotenkin vaan aivan hirveen ihanaa!

Onnea on juosta nastareilla kurassa... ♥

3. UNELMA-AMMATTISI LAPSENA? MITEN HAAVEILLESI KÄVI?

Tahdoin opettajaksi tai lastentarhanopettajaksi. Päädyin monen lapsen äidiksi, kaupantädiksi ja toivottavasti joskus vielä joksikin muuksi...

Opiskelua...

Tosin kaikista mieluiten olisin kotona aina ja aina ja aina. Tai tekisin vaan ihan vähän töitä, tyyliin 3-4 päivää viikossa ja senkin ma-ke/to ja vain 6-tuntisina päivinä noin klo 8-14... No, ainahan sitä voi haaveilla... Tai sit olisin mielelläni kotona töitä tekevä yrittäjä. Mä vaan viihdyn kotona ihan parhaiten!!

4. SISUSTUKSESI KULMAKIVET - VÄRIT, MATERIAALI, TYYLI VAI JOKU MUU?

Kyllä mä kantavaksi ajatuksekseni kodin sisustuksessa sanoisin käytännöllisyyden ja sen, että kaikki turha on karsittu pois. Ne on varmasti ensisijaiset asiat mun ajatusmaailmassa. Huomaan jossakin runsaammassa kodissa ajattelevani lähes välittömästi, mitä kaikkea mä raivaisin pois... Mun mielestä ihmiset ei tarvii lähellekään niin paljon kamaa kuin mitä monella on. Taikka tilaakaan. Itse olen raivannut tavaraa vuosikausia ja nyt olen siinä melko lailla "valmis". Tavaran määrä on siis saavuttanut pisteen, johon olen tyytyväinen.

Kuitenkin kodin pitää olla kivan näköinen ja kotoisa, ihan viivasuora minimalisti en ole, vaikkakin minimalismiin päin kallellaan. Jotain pientä kivaa jujua saa myös olla... esimerkiksi väreillä voi saada kivasti ilmettä kotiin. Meillä on värillisiä huonekaluja, kukallisia tapetteja, räsymattoja, keittiössä kuivat aineet avohyllyillä lasipurkeissa ja myös joitakin kivoja koriste-esineitä. Ajatuksena kuulostaa sekavalta, mutta mun mielestä meillä on tosi kiva, yksinkertainen, kaunis, selkeä ja käytännöllinen koti nyt, kun remppa on suht valmis ja olen saanut raivattua kaiken turhan kaman talosta ulos ja järjestettyä ja suunniteltua kodin fiksusti.

5. MILLAINEN ON MUSIIKKIMAKUSI? ONKO SINULLA LEMPIARTISTIA?

Kuuntelen aika lailla sitä mitä automatkalla Suomipop suoltaa. Tykkään monenlaisista artisteista ja bändeistä muutaman biisin verran, enkä osaa sanoa onko mikään varsinaisesti ylitse muiden... 

Paitsi tietenkin Metallica, joka on paras aina ja iänkaikkisesti. Siitä olen tykännyt teinistä asti, ja edelleen voisin hyvin huudattaa sitä täysillä... Kerran olen käynyt sitä katsomassakin, olisko ollut vuonna 1993...? Tolta ne sillon tais näyttää.

6. JOS SAISIT VALITA; MILLÄ HISTORIAN VUOSISALALLA TAI -KYMMENELLÄ ELÄISIT? MIKSI?

Suoraan sanottuna haluaisin elää sellasta aikaa, jolloin elettiin tavallista työteliästä arkea ilman tietokoneita, telkkareita, mikroaaltouuneja, eineksiä, ryppyrasvoja, kevytmargariineja, kännyköitä, muovilla kuorrutettuja taloja, synteettisiä tekstiileitä, aspartaamia, superfoodeja... Haluaisin elää tavallista arkea maalla, aikana jolloin mummot ja vaarit sai kuolla omaan kotiinsa omien lastensa ja lastenlastensa hoivaamina, voit kirnuttiin itse, kanat eleli kukon kanssa, lehmät meni umpeen talvella, pyykit pestiin kylän naisten kanssa yhteisissä pesutalkoissa ja leivät leivottiin kerran viikossa suuressa leivintuvassa.

Saattaapi kuulostaa melko romantisoiduilta ajatuksilta, etenkin kun se arki oli yleensä kamalan raskasta... Mutta ajoittain olen vaan niin turhautunut tähän nykyaikaan, kun elämää ei ole ilman älypuhelinta tai jatkossa ilmeisesti ei myöskään ilman älytuttia vauvoille...... karmivaa. Tämä nykyaikainen elämä ei ole enää elämää, vaan tämä on silkkaa järjettömyyttä...

7. PAKOPAIKKASI - ONKO SINULLA SELLAISTA? MIKÄ SE ON?

No niin... pakopaikkaa mulla ei varmaan fyysisesti ole, mutta henkisesti sitten ehkä monenlaiset romaanit, joihin uppoudun niin, että tahtoisin aina kuulua itsekin sinne kirjaan sisälle. Ihailen valtavasti kirjailijoita, jotka osaa kirjoittaa ihan uskomattoman mukaansatempaavia kirjoja!

* * *

Ja nyt mä teen sen, minkä jo moni muukin... laitan eteenpäin samat kysymykset. Olkaa hyvät ja napatkaa ne tästä, te valitut blogit:

Villa Airisranta

Kodin Onni

Tää on vielä kesken

Taajamafarmari

Elämää pellossa

Kaikki taivaan linnut

Rakkautta ja maan antimia

Huomaan muuten ihan väkisinkin yhteyden noiden valitsemieni blogien ja kuudennen kysymyksen välillä... kotikeskeistä elämää maalla tai rannikolla, halua elää eläinten kanssa ja osin myös melko yksinkertaisesti... Sellasia blogeja mun lukulistalla on, sellasesta elämäntavasta pidän. Käy kurkkaamassa mitä linkkien takaa löytyy! Ja toivottavasti edes joku tarttuu haasteeseen. Mut ei oo pakko jos ei haluu!

Nyt menen nukkumaan ja aamulla sitten kouluun... tai jos ihan totta puhun, niin taidan vielä lukea "hetken"... Olen ihastunut tällä hetkellä Cecelia Ahernin kirjoihin, niitä on tullu luettua jo useampi putkeen. Miten joku osaakin kirjoittaa noin??? No, onneksi osaa, suuri kiitos hänelle näistä kirjoista! Itse asiassa mä otin yhdestä kirjoista hyviä sanontoja talteen ja tarkoitus olis joku kerta ehkä niitä laittaa teidänkin iloksi tänne... Kattoo nyt muistanko!

Heippahei ja hyvää melkein jo viikonloppua kaikille!

Heli

pakkaspäivän siivousta ja postin tuomaa

Torstai. 

Vapaapäivä, omapäivä, siivouspäivä, ihanapäivä! 

♥ 

Hirveen kylmä päivä myös... Pakkasta on reilu -10 astetta ja melkoinen viima. Koirien kanssa käytiin vaan pikaseen postilaatikolla ja sitten takaisin sisälle lämpimään. Matot heitin ulos pakkaseen tuulettumaan ja aikeissa on imuroida & mopata koko talo. Pyykkiä on pyörinyt jo monta koneellista ja vielä olis pari jäljelläkin. Tiskit on tiskattu. Vessaakin hinkattu puhtaaksi.

Kuopuksen pöytä. 

*huokaus*

Aina tuossa jamassa, vaikka miten päin sanois, että siivoa... Tyttö on kova piirtämään, maalaamaan ja etenkin ompelemaan, niin käsin kuin koneellakin. Mangapiirroksia/sarjakuvia, koirien/susien ja hevosten kuvia sekä keppareita syntyy koko ajan, viimeksi mainittuja ihan myytäväksi asti. Varusteineen päivineen. Niinpä huone on puolillaan kaikenlaisia tarvikkeita: paperia, maaleja, pensseleitä, kankaita, tekonahkaa, lankoja, neuloja, vanua, rinkuloita ja renkuloita... 

Itse asiassa tässä kuvassa huone näyttää ihan kohtalaisen siistiltä... yleensä lattiakin on kyllä kuorrutettu silpulla.

Mietin vähän väliä, miten tuota huonetta sais johonkin järkevään kuosiin ja säilytysjärjestelmät fiksuiksi. Joka paikka pursuaa tavaraa ja se on tällaselle "kaikki turha pois"-mutsille vähän vaikee paikka. Toisaalta kaikki tuo tavara on tarpeeseen, joten... 

Huoneessa on hyllyköitä, koreja ja lokerikoita kyllä. Sinne ei kuitenkaan enempää kaappeja oikein mahdu, eikä pöytätasoakaan. Seinähyllyjen kanssakin on vähän niin ja näin, kun tuo väliseinä on cyprokia... ei siihen kovin painavia juttuja voi viritellä. Ja seinätilakin on kyllä jo aika kortilla... Huone on hankalan mallinen, kun siinä on vinokatto. Kunnollista seinätilaa on siis vain sellaset 3 metriä ja se tila on käytännössä jo täynnä (tuo vihreä seinä). Lisäksi huoneessa on kaksi isoa kanihäkkiä.

Pitää siis mietiskellä asiaa, ja siitähän mä tykkään:

*Ompelunurkkauksen vois ehkä virittää yläkertaan muualle, nyt koneompelu tapahtuu ruokapöydän ääressä ja käsin ompelu tuolla omassa huoneessa. Useimmiten vissiin lattialla, kun tuohon pöydän ääreen harvemmin mahtuu... Toisaalta en kyllä kestä, jos sitä silppua on sitten joka paikassa yläkerrassa pyörimässä. 

*Olis erityisen kiva laittaa vaikka aittaan ompelupaikka, missä kamat vois sitten olla levällään. Sinne mahtuis tosi hyvin myös säilytystilat kankaille ja muulle sälälle. Toisaalta se kyllä sitten rajoittaa tekemistä, jos aina pitää lähteä jonnekin puuhastelemaan, plus että aitan yläkerta on isomman pojan "kämppä", eikä pikkusisko ihan välttis ole sinne aina tervetullut.

No, jatkan miettimistä. Ihanaa kuitenkin, että tytöllä on tuollanen intohimoinen harrastus. Taitava se onkin ja instassa sen kepparijuttuja (ja vissiin myös piirroksia?) seuraa aika moni. Tyttö on voittanut monet piirrustuskisat siellä niiden porukoissa. Ja itse asiassa aika iso porukka myös harrastaa noita kepparijuttuja ihan sillein tosimielessä. Jotain paikallista kepparikisaakin on vissiin tiedossa piakkoin.

Posti toi tänään ihania juttuja. Kuvassa on Viannan lähettämän paketin sisältö, kiitos kiitos kiitos!! Mustaherukkateetä on jo kupissa, nam nam. Suklaa tuskin kauaa avaamatta säilyy... Ja miten kivat keväiset servetitkin vielä tuli! Mä oon vähän sellanen servettihullu, ostelen aina välillä kun kivan näköisiä eteen sattuu. Joten nämä oli erittäin tervetulleet!

Tässä toinen odotettu posti. Ai että miten mielenkiintoisia reseptejä pullollaan! En ole kovin kummoinen kokki, enkä etenkään kasvisruokia osaa tehdä juurikaan. Saatikka vegaanisia. Mutta tuon kanssa täytyy nyt vaan alkaa opettelemaan. Saas nähdä auttaako tämän kirjan ohjeet mua matkalla kohti vegaanimpaa elämää!

No niin, nyt olenkin vältellyt jo tuntitolkulla sitä imuroinnin ja moppaamisen aloittamista. Pyykkikone ja kuivausrumpukin tuolla piipittelee... Joten aika vissiin nosta pylly penkistä ja lähteä hommiin, ettei sit illalla tarvii todeta, että kaikki onkin edelleen tekemättä...

Kivaa päivää kaikille!

Heli

lempeää soppaa ja arkeen paluuta

Edelliseen postaukseen viitaten: wannabe vegaani on nyt osa-aikavegaani... 

Sen verran alkoi toi aihe stressiä pukkaamaan, että päätin armahtaa itseäni ja lopettaa ihan tiukalla vegaaniruoalla olon. Eli siis ne maitotuotteet sai luvan tulla takaisin ja niistä lähinnä oivariini/voi. Myös rahkaa oli kaapissa ja menossa vanhaksi, joten sitäkin eilen illalla söin. On se hassu juttu: heti kun iteltään jotain kieltää, tulee ärsyyntyminen... ja sitten kun taas jotain itelleen lupaa, onkin yhtäkkiä ihan helppo olla ilmankin!! 

Tänään on syömiset ollu muuten ihan vegaanit, mutta äsken otin iltapalalla leipää, jossa oli oivariinia ja juustoa. Tuo kuvan kasvissosekeitto on lisukkeineen ihan vegaania, ja tosi hyvää. Se muuttuu kyllä ihan helposti "tavalliseksi" vaihtamalla vaan toi tuorejuusto vegaanisesta tavalliseen. Tässä ohje, jos jotakuta kiinnostaa...

Lempeä sosesoppa

1 sipuli

1 suuri porkkana

puoli pussia pakastemaissia

pussinpohja pakasteperunasuikaleita

noin pari kourallista oransseja linssejä

*keitä kypsäksi vedessä

*soseuta

*lisää köntti valkosipulituorejuustoa (käytin vegaanista Tofuttia) ja soseuta sekin joukkoon

*mausta suolalla ja mustapippurilla

*nauti!

Minä lisäsin lautaselle kunnon ropsaukset hiivahiutaleita ja paahdettuja auringonkukansiemeniä, sekä ituja. Keitto on minun makuun tosi ihanaa, koska se on maultaan mietoa - en yhtään ole tulisten ja maustettujen ruokien ystävä. Tämä soppa on superhelppo, supernopea ja superhyvä! Hiivahiutaleet on alkujärkytyksen jälkeen (kun niitä eka kerran haistaa, ei voi olla ollenkaan vakuuttunut, että ne maistuu ihanalle!) päässyt mun ruokalistalle ja käytän niitä melkoisen reippaasti aina just sosekeiton päälle, nam! Ne maistuu vähän juustoiselle tai pähkinäiselle tai jotain - suosittelen maistamaan!

* * *

Huomenna sitten alkaa mulla arki ja menen kouluun. Kuukauden olenkin tässä vaan lonninut!! Olen mä tosin tehnyt parikin koulutehtävää ja palauttanut ne, että sentään ees vähän jotain... Mutta huomenna siis sorvin ääreen taas. Lempeä aloitus, kun sit onkin jo taas viikonloppu!

On tää opiskelijaelämä kyllä ihanaa, mulla on nytkin vain keskiviikot ja perjantait lähiopetusta hiihtolomaan saakka... Miten mä ikinä saan sit joskus itteni taas siihen moodiin, että pitäis joka aamu jonnekin kurvata?? Saatikka iltaisin ja viikonloppuisin, mikäli vanhaan työpaikkaan palaan... Mä oon niin nauttinut, kun on illat ja viikonloput aina vapaata, syksyllä oli syysloma (jonka tosin pidin päivän silloin, toisen tällöin), joulun aikaan tosiaan kuukausi taukoa, keväällä on hiihtoloma... Eih, voisin olla aina opiskelija!! Tai muuten vaan kotona...

Sellasta. Eipäs mulla muuta sitten tällä kertaa. Kivaa illan jatkoa kaikille!

Heli

wannabe vegan

Kuten ehkä joku minua pidempään seurannut tietääkin, olen ollu tosi kauan kiinnostunut näistä terveysasioista. Siis sellaset reilu 20 vuotta. Vuonna 1992 taisin jo surautella pirtelöitä, joissa oli siemenmaitoja (itse tehtyjä, ei sellasia silloin kaupoissa myyty...), hedelmiä, pähkinöitä, carob-jauhetta... Olen myös opiskellut niin elävää ravintoa, paastoa, luontaishoitoja kuin vegaaniasioitakin jo silloin (lukuvuoden 1992-1993). Olen tehnyt homeopaattisia valmisteita ja kukkatippoja, kasvattanut luomukasviksia, suorittanut sieni- ja yrttipoimijakortit. Olen kokkaillut erilaisten ruokavalioiden mukaisesti ja värjännyt lankoja kasviväreillä.

Eli siis luontais- ja terveysasiat on olleet mun kiinnostuksen kohteina puoli elämää. Väliin tuli kuitenkin perhe. Vielä silloin, kun odotin ekaa lastani, käytin Vogelin appelsiiniöljyä, ettei mahaan tule raskausarpia. Ja silloin, kun toinen lapsemme oli todella allerginen, vein hänet homeopaatille. Mutta sitten jotenkin väsähdin. Kului vuosikausia, etten ajatellut suuremmin noita juttuja. Välillä kyllä vähäsen, ja aina ne on mua kiinnostanut, mutta en vaan suuremmin jaksanut juurikaan mitään toteuttaa.

Viimeisten ehkä parin vuoden aikana nämä asiat on nostelleet päätään taas todella vahvasti. Terveellinen ravinto ja toisaalta sitten myös enenevissä määrin eläinten oikeudet on olleet sydäntä lähellä. Kasvissyönti sekä veganismi mietityttää koko ajan vaan enemmän. Olen muutaman viime vuoden aikana liittynyt niin Animaliaan kuin Oikeutta eläimille-järjestöönkin. Olen lukenut kirjoja ja tutkinut nettisivuja. Ja jakanut (kauhu)kuvan jos toisenkin eläinten kohtelusta Facebookissa. Olen siirtynyt käyttämään vain eläinkokeetonta kosmetiikkaa. 

Olen yhä vain enemmän alkanut ahdistua kulutustottumuksistani - etenkin eläinten syömisestä. Niimpä olen kaikessa hiljaisuudessa alkanut miettimään ihan vakavissani vegaaniksi alkamista. Olen ostellut aina välillä kasvimaitoja ja tehnyt niistä puuroja ja pirtelöitä. Olen vähentänyt lihan syömistä koko ajan lisää niin, että lopulta se oikeastaan jo jäi ruokavaliostani pois ihan tyystin. Maitotuotteiden käyttökin alkoi mietityttää. Ja kananmunien. Ajoittain olen pitänyt ihan vegaaneja päiviä - esimerkiksi tuo kuvan sosekeitto taitaa olla vegaaninen, koska siinä on tuorejuuston tilalla soijatuorejuustoa. En huomaa maussa mitään eroa entiseen.

 

Huomasin kyllä jo loppuvuodesta netissä, että tammikuussa alkaa toisen kerran tempaus nimeltä Vegaanihaaste. Mietin lähtisinkö mukaan. En kuitenkaan kokenut olevani valmis siihen. Oli muutamia asioita, jotka erityisesti mietitytti:

1. Voin pois jättäminen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että teolliset margariinit on suurinpiirtein suoraan paholaisesta. Niiden valmistusprosessi ällöttää mua, ja olen vältellyt niiden käyttöä yli 20 vuotta. Vaihtaisinko siis nyt Oivariinin ja voin johonkin öklö-Keijuun tai voin johonkin leivontamargariiniin?? No way!!

2. Kerman vaihtaminen johonkin kasvikermaan, jonka valmistusainelista on kilometrin mittainen. Never ever.

3. Soijatuotteet. Uuuh. Mielestäni soijatuotteet EI ole terveellisiä. Plus ne maistuu kauhealle, niin tofu, soijamaito kuin kaiken maailman soijarouheetkin. Ei ei.

4. Juusto, jogurtti, piimä.... milläs mä ne sit korvaisin??

5. Perhe. Ketään ei vois vähempää kiinnostaa lihan pois jättäminen ruokavaliosta.

Proteiinin saanti ei mua todellakaan huolettanut ajatuksena. Sen verran olen opiskellut noita ravintojuttuja, että en epäile hetkeäkään, etteikö kasvisravinnolla pärjäis ja sais kaikkea tarvitsemaansa, myös proteiineja. (Tämä on muuten sivumennen sanoen asia - kalkin saannin ohella - joka aina ja ikuisesti herättää kysymyksiä ja epäilyksiä sekasyöjien keskuudessa.) No ok, B12- sekä D-vitamiinit tarvitaan muualta.

Mua huvittaa, että myös herkkujen kohtalo mietitytti mua kovasti. Toisaalta tiedänhän mä, että lähes kaikkea saa myös vegaanisena versiona, niin karkkia ja keksejä kuin suklaata ja jäätelöäkin. Onneksi lempisuklaani onkin jo valmiiksi tummaa.

Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että lähdin kuin lähdinkin mukaan vegaanihaasteeseen. Aloitin sen tosin viikkoa myöhässä, mutta hälläpä väliä. En muutenkaan toteuta sitä ihan justiinsa, siis sillä lailla, että tekisin joka päivä ne ruoat, mitä ohjeistettu on. Muuten kyllä toteutan ihan sataprosenttisesti. Eikä tämä yllättäen ole oikeastaan ees vaikeeta. 

Ylitin esteen toisensa jälkeen. Ostin Keijua. Vaikka se on ehdottomasti kamalan makuista leivän päällä sellasenaan, voin kuitenkin sitä käyttää, kun laitan päälle reilusti porkkanaraastetta. Koitan unohtaa sen valmistusprosessin, ja ajatella, että ainakaan en sitä käyttämällä käytä lehmänmaitotuotteita. Olen myös hommannut niitä soijatuotteita. Myös jogurttina, jota laitan piimän sijasta pirtelöön (etenkin vaniljainen jogurtti on aivan ihanaa siellä!). Olen ottanut kasvimaidoista käyttöön kauramaidon, jonka valmistusainelistassa on kauran lisäksi vain vesi ja suola.

Suurin ja ylittämättömin este on perhe. Minä olen tehnyt meillä ruoat aina, mies kokkaa vain tosi vähän ja sillonkin lähinnä paistaa kananmunia tai keittää nakkeja. Olen joutunut kuuntelemaan etenkin poikien (16v ja 18v) hirvittävää vastustusta ja narinaa. Joudun koko ajan puolustelemaan valintojani ja selittelemään, miksi en halua syödä lihaa ja nyt vielä sen lisäksi maitotuotteitakaan (ja munia). Kukaan ei halua edes maistaa ruokaa, jota teen. Itse tykkään ihan hirveästi sosekeitoista, eikä minusta niiden maku todellakaan eroa yhtään, laittoi sekaan sitten tavallista tai vegaanista tuorejuustoa tai kermaa. Mutta ei, periaatteesta eivät tykkää tai maista.

Sinänsä huvittavaa on, että on todella monia juttuja, mitä ihmiset ihan normaalistikin syö, ja ne on vegaanisia. Siis vaikkapa nyt mehujäätelöt, monet keksit, leivät ja sellaset. Mutta annas olla kun sanot, että tämä on vegaaninen... yhtäkkiä se on ihan yök yök. Esim. tuo kuvan setti - ranskalaiset potut ketsupilla ja kurkkusalaatilla - on ihan täysin vegaaninen...

Ajoittain perheen vastustus meinaa olla aika lannistavaa. En tiedä mitä tekisin noiden ruokajuttujen suhteen. Jos mun eettinen näkökanta on, että en halua ostaa/valmistaa/syödä eläinkunnan tuotteita, niin miksi mun sitten kuitenkin pitää niitä perheelle ostaa ja valmistaa? On hiukka ristiriitaista ostaa kaupasta maitoa ja jauhelihaa ja kokata niistä ruokaa muille, ja sitten kuitenkin teen itselle jotain muuta ruokaa... Koska perhe ei oikein suostu syömään näitä ruokia, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä ne kaksi ruokaa, tai sitten teen vain sen vegaanisen ja jos eivät syö, niin voi voi. Ja sitten taas riidellään...

En uskalla vannoa tässä vaiheessa, että musta tulee sataprosenttisesti vegaani. Toivon sitä kyllä. Mulla on hirveän hyvä olla omatuntoni kanssa tällä lailla. Mutta edessä on todennäköisesti paljon vaikeita tilanteita, joiden kohdalla saatan joutua miettimään toimintatapojani. Esimerkkinä vaikka kyläreissut. Tosi paljon täytyy tutkailla ainesosaluetteloita joka tuotteesta ja etsiä uusia tapoja leipoa ja kokata. Toisaalta en ole koskaan ollut minkään monimutkaiset ruoan ystävä, eli tässäkin kohtaa haluaisin opetella ihan vaan helpot perusjutut. 

Mun pitää miettiä suhtautumistani eläintuotteisiin myös muissa asioissa kuin vain ruoan suhteen. Mähän olen villasukkien suurkuluttaja... ja mulla on myös pari lampaantaljaa, untuvatakki ja villakangastakki. Ja meillä on villainen peitto sekä mulla taitaa olla myös untuvatyyny. En mä niitä ala hävittämään todellakaan, mutta ainakaan untuvatuotteita en osta uusia. Sitten tulee nuo kaikki kemikaalit... viinitkin on osin ei-vegaanisia. 

Vegaanisuus on siis tosi moniulotteinen juttu. Mutta mä aloitan nyt tästä ruoka-asiasta ja loppu tulee sitten ajan kanssa, jos tulee. Mä vierastan ajatusta, jossa ollaan täysin fanaattisia, oli asia sitten mikä hyvänsä. Siksi mä pyrin nyt toimimaan niin, että maailma ei kaadu, jos joskus joku asia poikkeaakin siitä "oikeasta". Lisäksi mun on todellakin ymmärrettävä, että läheskään kaikkia ihmisiä ei vaan kiinnosta tällainen ajattelutapa. 

On tietty surullista, jos vaikkapa mun perheestä ketään ei kiinnosta, jos asia on kuitenkin mulle iso ja tärkeä. Mutta en voi päättää kenenkään puolesta. Toivon silti salaa, että nämä kauheat taistelut poikien kanssa juurruttaa niiden mieliin edes jotain ajatuksia - pojat kun todella pistää minut koville tässä jutussa. Mä olen joutunut kuulemaan eräänkin kerran, että "eikö ole parempi tappaa onnettomia eläimiä kuin onnellisia?", "mites ne porkkanat, eihän niitäkään saa tappaa", "miksi koirat saa syödä lihaa, mutta me ei saatais?" ja muuta sellasta. Turhauttavaa ja raivostuttavaa...

Sellasta mielessä tänään.

Onko teillä ajatuksia asiasta? 

Onko teistä kukaan vegaani, tai osallistuiko kukaan haasteeseen?

Nyt telkkarin ääreen...

Heli

 

normalisoitumista

Huomenna alkaa taas arki. Miten ihanaa!!! Järkevät rytmit ja sen sellasta.

Parin viime päivän aikana ollaan siivottu joulua pois, ja no, muutenkin.

Kattokaas muuten, miten meidän kesällä asennettu lautalattia jo rakoilee! Mä toivoinkin, että se alkais rakoilla, mutta jotenkin silti tosi hassua miten nopeesti tää lattia on muuttunut "vanhan näköiseksi". Heti kun lämmityskausi alkoi, lattia alkoi napsumaan - kuului vaan terävä ääni, ja alkuun mä aina ihmettelin, että mikä putos ja minne... kunnes huomasin noi raot. Lattia on myös menny sillein kivasti "kuprulle", jokainen lauta on siis vähän kupera. Tykkään!

Sohvanpäällisetkin pesin. Meidän entinen vihreä Karlstad-sohva oli sinällään paremman värinen ja kankaaltaan parempi, että siinä ei ihan äkkiä lika tai koirankarvat näkyny. Tässä turkoosissa näkyy. Toisaalta nämä päälliset on tosi paljon helpompi pestä, joten hälläpä väliä. Tänään heitin toisen sohvan päälliset pyykkiin, huomenna sit ehkä toisen. Tai joskus.

Voi tuota ihanaa valoa!! ♥ 

Ja yläkerran kaide on ehkä maailman paras paikka kuivattaa lakanat. Mä aina viikkaan lakanat hiukan kosteina (kuivausrummussa käytän silityskuiva-ohjelmalla) ja annan olla kopassa viikattuna kenties jopa yön yli. Ainakin nyt jonkun aikaa. Sit virittelen ne kuivumaan viikattuina, ja avot, kuivana ne on ihan kivan siloiset. En todellakaan silitä, eikä meillä oo mankeliakaan.

Kun joulukoristeet lähti mun sisäpuusta, sain viimeinkin aikaiseksi laitella langat kristalleihin. Nämä sitten viritin keijun kanssa roikkumaan sinne puun oksille. (Sisäpuu näkyy joulukoristeineen vaikkapa mun vuosikatsaus-postauksessa.) Silleen tietty vähän harmi, ettei tohon nurkkaukseen koskaan auringon säteet yllä, eikä kristallien ihanuus tule suuremmin esille. Mutta on ne kivat siinä silti.

Kun arki saapuu, mun on todellakin luovuttava rakkaasta harrastuksestani lukemisesta. Mä lainasin ison kasan kirjoja ennen joulua (tuohon settiin ainakin puolet vielä lisää) ja kyllä mä olenkin sit lukenu!! Koko ajan olen ollu nenä kirjassa... yötä päivää. Eihän siinä muuta, mutta yöunet on kärsiny aivan tavattomasti. Mun kello on ihan vinksallaan, kun menen nukkumaan vasta pikkutunneilla ja herään sitten vaikka miten myöhään... esimerkiksi viime yönä PAKOTIN itseni sammuttamaan valot klo 03.15, vaikka vielä olisin mielelläni jatkanut lukemista... Se peli vaan kun ei vetele enää sitten, kun on pakko nousta puoli seiskalta. Nytkin ihan jännittää, miten tulee uni tänä iltana.

Pakkaset on paukkuneet ja aurinko on paistellut - ihan mahtavan nättejä kelejä on siis pidellyt. Minä olen kuitenkin sellanen anti-ulkoilija, etten ole auringosta juuri ulkosalla nautiskellut... enkä nyt ulkoilusta paljon muutenkaan. Nyt kuitenkin taidan potkia itseäni pyllylle ja pakottautua edes pienelle happihyppelylle koirien kanssa. Ajattelin muutenkin, että jos ottaisin vaikka pientä tavoitetta siitä, että tulis joka päivä ees puolen tunnin lenkki tehtyä - kelistä riippumatta, sillä se ulkoiluhan on oikeesti lopulta vain pukeutumiskysymys...

Villaa ylle ja alle siis, ja ulos. Sit on sitäkin ihanampaa tulla sisälle höyryävän teekupin ääreen taas...

Ihanaa arkea teille kaikille!

♥

Heli

viisi väriä: väripilkut

Tulipas varsin sopiva kuva heti alkuun - tuossa nimittäin on oikeastaan melkein kaikki meidän kodin värit. 

Meillä on siis "suuret linjat", eli katot, seinät, kodinkoneet, kaapistot yms. valkoista. Suurin osa lattioista sekä olkkarin tapetti on vaaleanharmaata. Sitten löytyy myös paljon vaaleansinistä, niin seinissä kuin kalusteissakin. Tasot ja hyllyt on tummaa puuta koko talossa. Pieniä mustia terästyksiä on siellä täällä: kaappien jalat ja nupit, verhotangot, hyllynkannattimet, uunin luukut, jakkarat, koirien pedit... Ja isompana mustana juttuna pönttis. Lisäksi meillä on "oviverhoina" pellavan väriä.

Vaaleansiniset jutut esittelin täällä, ja mustan sekä ruskean täällä. Valkoista, harmaata tai pellavaa en ole esitellyt, enkä taida esitelläkään, koska ne kaikki on enemmän sellasia "taustavärejä".

Mutta sitten meiltä löytyy selkeästi yksi väripilkku ylitse muiden: punainen. Sitä ei ole paljoa, mutta kuitenkin se on väri, josta pienessä määrin tykkään särmää tuomassa. Ylimmässä kuvassa olevien punakuvioisten pyyhkeiden lisäksi punaista löytyy seuraavista jutuista:

ystikseltä saatu tuikkukippo on ihanaa punaista sävyä

arpavoittona saatu tosi kivan sävyinen pehmosydän on ollut kaapin ovessa jo vuosia

jo aika vanha Pentikin purkki toimii meillä kahvipurkkina

lempituikut on Ikean punaiset, mansikan tuoksuiset

tykkään aika harvoista värillisistä Kastehelmi-tuikuista, mutta tämä punainen on ihana

olkkarin kaapissakin on muutama punainen pilkku - huomaatko myös ylimmällä hyllyllä olevan punaisen kristallin?

mun autokin on punainen (olen muuten todennut, että ruoste naamioituu tosi hyvin punaiseen!)

kummilta saatu hauska penaali kulkee mukanani koulussa

Viimeinen kuva viekin sitten toiseen väripilkkuun, jota meillä myös on vähän jossain, nimittäin vihreään:

nämä Ikean halvat pyyhkeet on ihan parhaat pyyhkeet - ja väristäkin tykkään

penkkisohvan maalasin joitakin vuosia sitten ihanalla "vanhalla vihreällä"

tyttären huoneen seinä sai kesällä pintaansa tytön lempiväriä, vihreää

Sitten on väri, josta tykkään tosi kovasti, ja joka on saanut meillä aika näkyvän sijan sisustuksessa. Sehän on tietenkin se räväkkä turkoosi.

iiiiiihanat turkoosit sohvani, sekä nuorelta parilta saatu lempparityyny (huom, myös koira tykkää niistä!)

lempipyyhkeistäni löytyy tietenkin myös turkoosi versio (harmaat ja vaaleansiniset on sitten H&M:ltä)

Ja sitten on vielä yksi selkeä väri, josta tykkään, nimittäin oranssi. Sitä ei meillä kyllä juurikaan ole, mutta vähän kuitenkin:

niitä samoja Ikean ihania pyyhkeitä löytyy meillä vielä oranssinakin

ostin itselleni uuden joogamaton, ja ihan selkeä värivalinta oli tämä oranssi

No nyt taisi lipsahtaa jo yli viiden nämä värit, mutta eipä lienee haittaa. Laitetaan siis vielä yksi "väri" tänne. En tiedä mikä tämän värin nimi nyt sitten olis... tumma metalli?? tai jotain sellasta... joka tapauksessa nämä kaksi kuvaa näyttää oikein hyvin tämän sävyn, mistä pidän todella paljon.

mä olen täysin menettänyt sydämeni tälle tuikkukipolle, siinä on kaikki niin ihanaa: väri, metallikiemurat, vähän bling blingiä, "kristallit"... minusta tämä on vaan yksinkertaisesti ihan todella kaunis esine ♥

en tiedä näettekö te tässä mitään samaa edellisen kanssa - joka tapauksessa tämä parin euron tuikkukippo oli myös esine, joka vaan oli niin käsittämättömän kaunis, että se (tai ne...) piti saada

No niin, sellasia värejä löytyy meiltä. Tähän itse asiassa piti haastaa muita mukaan, joten haastanpa sitten vaikkapa 

Krissen / Arjen helmiä

Teijan / Täydellisen epätäydellistä elämää

Rintelän Ruusan

sekä 

SisustusTainan

Jään mielenkiinnolla odottelemaan, millaisia värejä teidän kodeista löytyykään!

(ja jos siltä tuntuu, haasteeseen ei oo ollenkaan pakko tarttua!)

Nyt taidan kipaista miehen viereen, kohta alkaa Wallander. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Heli