intohimonsa kullakin!

Olen joskus, ehkä useammankin kerran (?) kertonut, että kirjaan ylös kaikki menot ja tulot ja teen niistä sitten taulukkoa. Jostain syystä se on hommaa, joka kiehtoo mua erityisen paljon. En ehkä sellasta ihan jokapäiväiseksi työkseni jaksaisi tehdä, mutta aivan sujuvasti kuluttelen kotosalla siihen tuntikausia. Viilaan ja höylään lukemia taulukkoon ja sit huokaisen onnellisena, kun on taas yksi kuukausi paketissa.

Olen tehnyt ennenkin asiasta postausta, ajalta jolloin kirjasin kaiken muistaakseni vielä ruutuvihkoon. Tai en muista, vaikka olisin tehnyt myös nykyisestä Excelistäni jotain juttua? Aikanaan löysin kuitenkin sitten tuollasen postaukseni jälkeen itseni/blogini haukuttavana jostain mistälie vauva-lehden keskustelupalstalta... että on siinäkin ihminen, kun tuolla tavalla perheensä raha-asiat tuo julki. *huokaus* No, meitä on kuulkaa moneen junaan ja intohimonsa kullakin! Minusta ei siis ole lainkaan kauheeta tällaisista puhua. Jos jostakusta tämä nyt tuntuu pahalta, niin äkkiä toiselle sivustolle vaan sitten, mars!

Tähän tyyliin minä kirjaan siis kaiken. Säästelen kuitit ja sitten kuun lopussa alan tulkkaamaan, mikä mihinkin osioon kuuluu. Noita sarakkeita siis on paljon enemmän kuin kuvassa näkyy. Sen verran tulkintaa tuohon kuvaan, että vasemmassa reunassa on kuukauden päivät. Osioista pt tarkoittaa perustarvikkeita, kuten vessapaperia, shampoota ja muuta sellasta. Asumiseen kuuluu asuntolaina, sähköt, vedet, jätemaksut yms, ja koti ja sisustus tarkoittaa sitten vaikka jotain pyyhkeitä ja astioita tai muuta sellasta. Autoilu-osioon merkataan muut autokulut paitsi vakuutukset (joille on oma osio), eli esim. trafi-maksut ja bensat. Lapset-osioon tulee vaikkapa koulutarvikkeet, harrastukset ja kuukausirahat. Ja niin edelleen.

Tämä jaottelu on kieltämättä aikamoisen aikaa vievää. Joskus on myös vähän pohdittava, mihin osioon mitäkin laitan... esimerkiksi jos ostan lapselle lahjaksi vaatteen, meneekö se lahjat-, lapset- vai vaatteet-osioon. No, tulkkailen sitten vähän miten milloinkin just tuntuu. Kaikkien kuittien ja tiliotteiden läpikäynti on myös aika hidasta. Yleensä jos meillä on silloin joku täällä kylässä (eli siis miehen kavereita lähinnä tässä kahvilla), saan aina kuulla olevani vähän hullu, kun tällaista teen. Mutta mä siis todellakin tykkään tästä. Ainoa mistä en tykkää on tuon tupakka/alkoholi-osion lukema!! (mieheni tupakoi ja natkutan siitä joka kuukausi)

Ja niin juu, mä oon meillä se, joka vastaa näistä raha-asioista. Meillä on aina ollut yhteiset tilit, eli palkat yms menee kaikki samalle tilille ja molemmilla on käyttöoikeus kaikkiin tileihimme. Joten tämä mun taulukko koskee siis kokonaisuudessaan meidän perheen menoja (paitsi lasten omia rahoja). Meillä mies ei esimerkiksi maksa koskaan laskuja, vaan se on ihan mun juttu. Mies ei myöskään suuremmin noita kuitteja keräile, joten sitten aina tiliotteelta kyselen, mikä toi ja toi mahtaisi olla... Toisaalta osaan myös hyvin tulkita summista ja ostopaikoista, mitä hän on milloinkin ostanut. Eli tupakkaa, bensaa ja ruokaahan ne useimmiten on. Mies käyttelee loppupeleissä aika vähän rahaa mihinkään sen kummempaan eikä koe tätä minun systeemiä pahana. Että älkää suotta kauhistelko, miten mä täällä vaan kaikki langat pidän käsissäni ja mikä lapanen mahtaa mieheni olla!

Noilla väreillä on ihan oma tarkoituksensa. Huomasin nimittäin joskus, että jälkikäteen mietin usein, että mihinköhän tuollanenkin summa on oikein mennyt. Aloin sitten merkata niitä tarkemmin ylös, ja sehän on oikeesti ihan kauhean helppoa tuolla Excelissä. Lukemaan vaan väri ja sama väri sitten tuonne alas ja sinne selvitys, mistä on kysymys.

Ainoa vaikeus on välillä se, että asioita on niin monia ja yhteen pieneen ruutuun ei paljoa mahdu. Monesti mulla sitten onkin noi tollein limittäin ja lomittain. Eikä se päivämääräkään ihan aina mene oikeaan kohtaan, jos on yhden päivän aikana monia eri asioita samassa kategoriassa, mitä tahtoisin eritellä näkyviin. Mutta koska teen tätä hommaa ihan vaan omaksi ilokseni, niin ei se niin nuukaa ole, onko kaikki nyt ihan just pilkulleen kohdallaan!

Mä kerään sitten tuollasta vuositason taulukkoa myös. Joka kuukausi kattelen sitten, miten meni noin niinku omasta mielestä kyseinen kuukausi. Esimerkiksi ruokaan meillä tuntuu aika tasaisesti kuluvan rahaa joka kuukausi. Mies syö usein työpäivän aikana jossain ruokapaikassa, siksi lukema on noinkin iso. Herkkujen osio on vähän hävettävä kyllä... mutta toisaalta siihen kirjailen myös vaikkapa synttäritarjottavat. Hk-ale me saadaan, koska mies on S-ryhmässä töissä - se on oikeesti aika mittavakin summa välillä ja vuoden aikana sitä kyllä kertyy, kuten alareunasta näkyy. Puhumattakaan tuosta tupakka-osiosta, argh!!

Sitä en tajua nyt vaan, että viime aikoina toi Excel on nyt jotenkin tempunnut ihan tosi paljon. En ymmärrä, miksei noita kaavoja saa toimimaan... jos vaikka lisään tonne väliin jotain, niin eipä vaan päivity lukemat kohdalleen. En ymmärrä miksi!! Aina pitää melkeinpä laskimella tarkistella, onko alarivit yleensäkin ees oikein. Eikä ne sit oo, jos oon tehnyt niitä lisäyksiä. Häh?? Onko tossa joku päivitys tekemättä vai enkö mä todellakaan vaan enää osaa?? Excel on kuitenkin ihan megapaljon helpompi systeemi tähän kuin se aiempi ruutuvihko, jossa kaikki sarakkeet piti sitten lopuksi laskea laskimella ihan ite. Soisin siis todellakin tän systeemin myös pelittävän oikein!

Niin ja se on toki mietityttänyt välillä, että toisaalta tällainen tulojen ja menojen jälkikäteinen tarkastelu ei ole mitenkään järin hyvä konsti vaikkapa karsia menoja. Olis viisaampaa tehdä joku budjetti, joka olisi sitten vaikka ruokaan. Yleensä mä siis vaan jäljestä päin kauhistelen, miten tohonkin taas noin paljon meni. Ehkä mä joskus siirrän systeemin niin päin, että otan käyttöön etukäteisbudjetoinnin. Jos eläisin yksin, se ehkä toimisikin, mutta nyt se on vähän hankalaa. (Paitsi oon kyllä ehdottanut miehelle, että jos olis joku (pieni!) tupakka-budjetti, jonka sisällä olis vaan pakko pysyä, mut ei se oo lämmennyt ajatukselle. =D Mut oikeesti vuositasolla tuo tupakointi on ihan itkettävän iso summa!!)

No, tällainen postausaihe tuli nyt vaan mieleeni, kun sain juuri äsken viimein väkerrettyä valmiiksi elokuun osion taulukostani. Mun tietenkin pitäis tehdä jotain aivan muuta just nyt, kuten vaikka sitä isoa koulutehtävää... mutta jotain "kevennystä" tarttein välillä siihen. Oon tällä viikolla tehnyt kolme muuta tehtävää ton yhden työn ohella, joten ehkä tää oli sallittua "muuta puuhaa". 

Ylin ja alin kuva ei liity sitten mitenkään tähän muuhun aiheeseen, kunhan vaan jotkut nappasin. Mutta kerrottakoon, että yläkuvassa on haitallinen vieraslaji jättipalsami, jonka löysin yhdestä paikasta, jonne se on ehtinyt aivan sikanaan levitä. Tein siitä ilmoituksen kaupungin ympäristötarkastajalle, eli jos tekin löydätte vastaavia niin sinne voi aina ilmoitella! Ne todellakin pitäisi Suomen luonnosta hävittää, vaikka ihan kauniita kukkasia ovatkin.

Ja alakuvassa on sitten aivan ihanat vanhat kahvikupit! ♥ Tuollaset kupit huolisin itsellenikin kaikista niistä vanhoista arabioista, ihan supersöötit! ♥Nuo kupit löytyy Ankkapurhan Makasiinikahvilasta, jossa käytiin miehen kanssa kahvilla sen viimeisenä aukiolopäivänä... koko kesä sinnekin piti mennä, vaan mites sitten kävikään!

Kivaa päivän jatkoa teille, ja ai niin, teettekö te kirjanpitoa omista menoista? Vai onko tää teidänkin mielestä ihan "hullun hommaa"?? =D

Heli

leiritulia, vähiä unia, järkyttävä asunto ja muuta sellasta

Viime viikolla meillä oli koulussa retki yhdelle eräkämpälle, jossa oltiin yötä. Oltiin samassa paikassa myös viime vuonna, silloin oltiin "asiakkaita" ylempiluokkalaisille ja nyt oltiin sitten itse se järjestävä taho. Oli kiva kyllä suunnitella sinne juttuja, mielestäni hirmuisen hyvää oppia saa just tällaisesta oikeasta tekemisestä.

Meitä "kakkosluokkalaisia" meni sinne paikkaan muutama jo edellisenä päivänä ihan omaan piikkiin. Silloin oli eväät vähän erilaiset kuin sitten varsinaisen harjoittelu/työtehtävän aikana... Oli kyllä tosi kiva ilta/yö. Syötiin, juotiin, saunottiin ja minä jopa uin. En olis uskonut, mutta sinne vaan pulahdin lampeen sujuvasti.

Seuraavana päivänä tuli sitten tosiaan ne meidän "asiakkaat" eli tän meidän linjan uudet opiskelijat. Mukavaa oli heidänkin kanssa siellä olla. Mun homma oli olla yhtenä ruokavastaavana, eli suunniteltiin syömiset koko porukalle. Kasvisruokalinjalla mentiin pääasiassa - ja se oli ihan yhteinen päätös, ei mikään minun oma juttu. Luonnon ja maapallon hyväksi voi tehdä niin paljon ja yksi iso asia on ruokavalinnat, eli kasvisruoan lisääminen. Tätä haluttiin siis tuoda tiedoksi myös niille ykkösille. 

Jonkun verran oli muitakin koulujuttuja siellä mulla, esimerkiksi vesinäytteiden ottamista ja vähän myös kauppayrttien ja -marjojen tunnistamista. Tuo on hyvä paikka siitäkin, että sieltä löytyy tunnistettavaksi sellaisetkin "erikoisuudet" kuin hilla ja karpalo - itse asiassa viime vuonna itse ihan ekaa kertaa ikinä näin ne luonnossa. (Enkä ole sen koommin muualla sitten nähnytkään.)

Teetä tuli kyllä lipitettyä ihan urakalla. Ja relailtua. Mitäs siellä muuta kuin syötiin ja hengailtiin pääasiassa. Istuttiin nuotiolla, tuijotettiin tulta. Parin luokkalaiseni kanssa notkuttiin vielä yöllä laiturilla tuijottelemassa tähtiä. Voi miten mahtavaa sekin oli siellä keskellä "ei mitään" umpipimeässä! Meillä on kyllä niin ihana luokka ja kaikki ollaan ikään ja sukupuoleen katsomatta kavereita. Nytkin niitä tähtiä katselin minua 15v nuoremman naisen sekä omien poikieni ikäisen pojan (joka sivumennen sanoen tietää kyllä aivan älyttömän paljon kaikista luontoon liittyvistä asioista, esim. linnuista, ötököistä, kasveista...) kanssa. 

Sen verran olin luuseri, että nukuin molemmat yöt mökissä ihan sängyssä (makuupussissa). Muutama muukin nukkui siellä, mutta useampi kyllä ihan telttaili. Muutama nukkui jopa avoimessa laavussa! Huhhuh, toi telttailu (puhumattakaan laavuilusta...) on mulle kyllä vähän sellanen juttu, mitä oikeesti pitäisi treenata. Jotenkin vaan kammoan niin paljon sitä palelemista. Mulla on mukamas hyvä makuupussi, mutta silti palelen. No, ehkä joskus...

Reissusta palattuani olin kyllä niin järkyttävän väsynyt, ettei oo tottakaan! Menin suoraan vessaan, sitten suihkuun ja sitten tuli ihan töttöröö olo... jota jatkuikin koko viikonlopun. Kiitos siitä kuuluu osittain myös tuolle pikkurakkaalle, joka on kyllä aivan ihanaakin ihanampi, mutta kuitenkin vasta 1v... mummon pikku takiainen, koko ajan sylissä. Ja ei nyt ihan varsinaisesti voi sanoa, että nukkuisi läpi yön... Neiti menee nukkumaan kyllä illalla jo siinä klo 19 kieppeillä ja vetelee periaatteessa 12-13 tunnin unet. Mutta yöllä on myös äänessä välillä ja minähän herään ihan aina... 

Tämä viikko on ollut sitten rauhallisempaa, kun neiti on äitinsä luona. Siis oikeesti, niin ihana kuin tuollanen pikkuinen onkin, niin ei sitä vanha enää meinaa ihan täyspäiväisesti jaksaa!

Jotakin kummallista on minun päässä naksahtanut tän syksyn aikana. Olen nimittäin aivan oma-aloitteisesti käynyt muutaman kerran sienessä! En kylläkään tunnista kuin tuon kanttarellin... mutta sitä siis on nyt pakkasessakin muutaman annoksen verran sen lisäksi, että olen sitä myös jokusen kerran kokkaillut ruoaksi itselleni. Ällistyttävää! Metsässä haahuilua vaan rajoittaa todella paljon nyt ne saakelin hirvikärpäset, joiden kanssa tuun aivan hulluksi!! Joten en tiedä vieläkö sieniretket nyt jatkuu. 

Meinaan myös muutoin täällä marttailla, olen nimittäin kerännyt meidän ainokaisesta omenapuusta jo ämpärikaupalla omppuja... niistä on aivan välttämätöntä kyllä jotain tehdä. Pääasiassa varmaankin ihan vaan sosetta tai hilloa. Olen antanut omppuja muillekin ja koittanut keksiä mihin niitä työntäisin... (pari ämpärillistä on jo kompostiinkin mennyt) Omena"tuskaa" olen aikeissa tehdä myös. (Eli siis kaura-omenapaistosta, omenatoskaa.)

Syksy on todellakin saapunut. Kelit on olleet vielä lämpimät, mutta niin vaan naapurin pellot on jo käyty puimassa ja puputkin muutti eilen illalla sisätiloihin. Illat pimenee ja meillä on alkanut synttärisuma, kun viime kuun loppupuolella ensin kuopus täytti 17v, tänään on vanhemman pojan 22v-synttärit, lauantaina on nuoremman pojan 20v-synttärit, parin viikon päästä appiukon ja mieheni synttärit... Jopa meidän kissalla oli synttärit ja koirankin syndet olisi tässä kuussa, jos hän vielä olis täällä meidän tykönämme. ♥

Myös surua on ollut, sillä minun vanha mummoni lähti täältä ajasta ikuisuuteen tämän kuun alussa. Hän ehti kunnioitettavaan 92 vuoden ikään ja oli kyllä koko suvun keskipiste. Mummo hoiti paljon meitä lukuisia lapsenlapsiaan, monet ihanat muistot on sieltä. Samoin muistan joulut, kun koko iso suku sinne kokoontui. Nyt on mummola myynnissä, se on aika vaikea asia mulle, jotenkin se on ollut niin tärkeä paikka. 

Surullista ja haikeaa siis on ollut nyt ajatella, että enää ei ole mummoa eikä kohta mummolaakaan. Suvusta ei kukaan sitä itselleen lunastanut, joten vieraalle se sitten menee. Mummolani on rintamamiestalo kaupungissa, siellä on iso pihamaa ja mummo oli tosi ahkera kasvimaiden pitäjä. Aina haaveilin, että joskus sen itselleni hankkisin, mutta eipä se ihan niin helppoa ole ja asutaan kuitenkin aika kaukana sieltä.

Tämän (ja edellisen) viikon ohjelmaan on kuulunut muun muassa pojan uuden asunnon siivouksen ja remontin suunnittelua. Kyllä on sellainen läävä se kämppä, että voi apua... tässä ollaan nyt sitten mietitty miten se homma oikein hoidettaisi, että siitä saisi ihmisasumuksen. Tytär lupautui kaverinsa kanssa sen siivoamaan lattiasta kattoon (saa hyvät aineet sekä tarvittavat pelit ja vehkeet sinne käyttöönsä) ja sitten ei muuta kuin maalia ja tapettia ja osittain myös lattiamattoa uusiksi vaan. Olisi kyllä ihan hienoa saada pojalle kämppä, niin saisi sitten mummo ja vaari täällä nukkua jatkossa yönsä ihan rauhassa... =D 

Mutta en mä kyllä ymmärrä ihmisiä; miten joku kehtaa jättää asunnon tuohon kuntoon?? Tai miten joku kehtaa vuokrata tuon näköistä kämppää eteenpäin?? Vuokraisäntä on tullut kyllä ihan kiitettävästi asiassa vastaan, lupautui heti hankkimaan uuden jääkaapin ja hellan (molemmat oli aivan räjähtäneitä...) ja ilmeisesti maksaa myös remonttitarpeet ja tulee vuokrassakin vastaan koska siellä on niin iso siivous tehtävä. Mutta silti!! No, pääasia että pikkupirpanankin on siellä turvallista olla. Että ei muuta kun jaksaa, jaksaa... vielä hetki pitää painaa, auttaa ja remontoida jne, ja sitten se maali siellä häämöttää.

Sellasta kaikkea siis täällä on tapahtunut viime aikoina. Mä koitan tällä viikolla saada taas valmiiksi läjän koulutehtäviä. Mies on sairaslomalla, siihen iski jonkun sortin flunssa (ja just, kun olis viikonloppuna pakerrettava sen pojan kämpän kanssa... toivottavasti paranee siihen mennessä). Ulkona satelee, ilta hämärtyy... Kohta alan varmaan kahvin keittoon, jos tänne noita lapsosia tulisi veljeään vähän juhlistamaan. Melkein tekis mieli kynttilöitä sytytellä ja laitella tulia takkaankin jo. Ihanan syksyistä!! ♥

Kivaa viikon jatkoa teille!

Heli