Tauon paikka. Pää on niin tyhjä, että humina käy... Juuri nyt pitäis tehdä liiketoimintasuunnitelmaa (Wordilla) sekä sen esittelyä Power Pointilla. En pääse eteen enkä taakse niiden kanssa... Olen saanut Power Pointiin aikaan kaksi diaa; otsikkodian ja ekan varsinaisen sivun. Otsikkodiassa lukee yrityksen nimi ja ammattinimikkeet, ekalla sivulla on kolmen ranskalaisen viivan verran perustietoja yrityksestä...
*huoh*
Voi että tää on hankalaa nyt. Ja deadline pukkaa päälle, perjantaina olis toi esittely oltava kunnossa. Itse suunnitelmaan saan kyllä lisäaikaa. Se on tällä hetkellä mulla seitsemän sivun mittainen, mutta on aivan raakile. Ja miten monta tuntia olenkaan sen kanssa jo yhteistä aikaa viettänyt... lukemattomia.
Jotkut muut asiat sentään etenee. Tänään selvisi mun työharjoittelupaikkani. En ole suorastaan laittanut sen eteen rikkaa ristiin - olen heittäytynyt sen varaan, että jotain kyllä tulee vastaan. Opettaja keksikin sitten tosi erilaisen paikan mulle - olen iloinen, että hän on huomannut mun intressit ja paikka onkin sellainen, etten olis itse kuuna päivänä sitä edes osannut ajatella. En tiennyt etukäteen paikasta juuri mitään, ja mulla olikin jonkinlaiset ennakkoluulot siitä... tuli jo hiukan sellanen apuva-olotila, että miten mä sellaseen... mutta kävin sit kotosalla netistä kattelemassa sitä paikkaa, ja oikeastaan innostuin aika tavalla.
Tuo mun harjottelupaikka on mulle todellinen hyppy tuntemattomaan. Olen tosi huono kaikin puolin mihinkään uuteen tarttumisessa - tai ainakin mulla on itelläni sellanen fiilis, että mieluummin tuttu ja turvallinen kuin uusi ja tuntematon. Mä kuitenkin ajattelin jo koulussa, siis ennen kuin netistä kävin katsomassa tuota paikkaa, että nyt mä en ala jänistämään, vaan menen rohkeasti kohti uusia kokemuksia. Ja tosiaan luulen, että tuo on paikka, missä moni mulle tärkeä asia oikeastaan yhdistyy.
Toinenkin asia selvisi tänään. Pitkän ja tuskallisen jahkailun jälkeen tultiin nimittäin miehen kanssa siihen tulokseen, että alakerran remontissa ei tehdäkään niin mittavia juttuja, mitä vielä vähän aikaa sitten oli suunnitelmissa. Meidän siis piti avata parikin seinää, purkaa molemmat uunit ja rakentaa yksi suuri uuni keskelle taloa. Nyt kuitenkin päätettiin, että korjataan vanha pönttöuuni kuntoon ja koitetaan hankkia myös tuon toisen (surkean) uunin tilalle pönttis, joko uusi tai mieluummin käytetty. Odottelenkin tässä yhteydenottoa parista paikasta, mistä olen niitä nyt jo tänään kysellyt.
Mua aina ärsyttää suuresti, kun asiat on kesken. Siis vaikka esimerkiksi tollanen miettiminen, että mitä ne nyt noiden uunijuttujenkin kanssa tehdään. On aika iso helpotus, että suunnitelmat saadaan valmiiksi ja on ajatus, mitä seuraavaksi sitten tehdään. Nyt tosin täytyy odottaa kevättä ja lämmityskauden loppumista, ennen kuin voidaan noille olemassaoleville mitään tehdä... mutta kesällä sitten olis tarkoitus remontoida alakerta loppuun. Huh, se tulee olemaan kaamea urakka (puoli alakertaa ilman lattiaa, ja silleen...), mutta sitten olis talo läpeensä rempattu!
Nyt mun täytyis kuitenkin jatkaa noita kouluhommia. En tiedä mistä aivosolujen rakosista kaivaisin nämä suunnitelmani valmiiksi... tuntuu todella nyt mahdottomalta tehtävältä. Mutta ei auta, on pakko saada se PP valmiiksi, tai edes erittäin hyvään vaiheeseen tänään, koska sitten on enää huomisilta aikaa sitä hioa. Ehkä pitäis antaa mennä vaan ja latoa sinne kaikkea mahdollista mieleen tulevaa, ja sitten aloittaa viimeistelyä sieltä toisesta suunnasta, eli sitä sekametelisoppaa sitten siistisi ja karsisi. No toisaalta nyt ei kyllä tule oikein yhtään mitään tekstiä sinne...
Nämä opiskeluillat on alkaneet mennä ihan hävyttömän pitkiksi - eilenkin vielä vissiin yhden aikaan yöllä tein suunnitelmaani. Ei tuu mitään tästäkään, että en ehdi nukkua. Aika ahdistavaa on katsoa kelloa, että jaaha, se olis sitten puoli kaksi, uniaikaa olis tollaset viisi tuntia... Mutta minkäs teet, kun jotain valmistakin olis saatava aikaan. Tuntuu, etten nykyään muuta teekään kuin istun; päivät koulussa, illat koneella ja vielä sitten yötkin koneella. Entinen kohtalaisen raskas ruumiillinen työ on vaihtunut istuskeluun, ja sen kyllä huomaa.
No mutta nyt mä koitan puristaa jotain älykästä tuonne tehtävään... Hyvää illan jatkoa ja yötä teille muille!
Heli
Mua niin uteloittaa, millaisesta työstä on kyse! Raota nyt vähän verhoa... ;)
VastaaPoistaTsemppiä, jaksa venyä vielä vähän ja ja ja vähän lisää. Sitten oot Niiiiiiin tyytyväinen itsees hetken päästä!
Uni on kyllä tärkeää, koeta nipistää jostain muusta?
Hirmutsemp!
No miten sen nyt selittäis... se on sellanen yleishyödyllinen yhdistys tai jotain. Korttelikotiyhdistys. Siellä teen jotain toimistohommia sitten, en oikein vielä varmaksi ees tiedä mitä kaikkea.
VastaaPoistaNiin ja kiitos tsempistä! Unta tuli 5 tuntia tai jotain ja aamulla heti taas kone auki ja hommaa jatkamaan... uuh. Mutta nyt on jo aika hyvällä mallilla Power Point, eli jospa se tästä.
VastaaPoistaMulla olis kauhee halu kirjottaa sulle pitkä kommentti, mutta sekä mun aivot että sormet on jumittaa niin, ettei siitä tuu mitään. Ihan kuin ne olis liimattu yhteen tahmeaan könttiin.
VastaaPoistaOn siis pakko tyytyä toivottamaan sulle hurjasti tsemppiä loppurutistukseen. Ihan ahdistaa, kun ajattelen, että mulla on toi(kin) vielä edessä. Siis se liiketoimintasuunnitelma. (Kertaalleen jo tein johonkin virtuaalipalveluun ja joku aika sitten sieltä tuli viesti, että palvelu lakkaa olemasta ja mitään, mitä sinne on tallentanut, ei saa takaisin, ellei käy kopioimassa tietoja itselleen siihen ja siihen päivään mennessä. Arvaa vaan ehtikö takaraja mennä vahingossa ohi, kun olin keskittynyt kaikkii näihin mun elämää nykyään hallitseviin deadlineihin, jotka ei tunnu tällä haavaa loppuvan koskaan.)
Mutta kivaa kun ootte saaneet päätöksiä aikaan. Se aina helpottaa. Vaikkakin tekemistä silti piisaa, mutta on ees selvät suunnitelmat siitä, mitä tekee ja mitä ei.
Ja joku joskus sanoi, että "Mieluummin tuttu helvetti kuin tuntematon taivas" :). Kuvastaa munkin valintaa siinä kohtaa, kun pitäis hypätä johonkin täysin tuntemattomaan, vaikka periaatteessa tekis mielikin.
Iloa ja jaksamisia tulee täältä ♥
Harjoittelun myötä onkin tavallaan turvallista astua vähän vieraammallekin aluelle. Ei varmasti ole huono juttu. Toki se on aina helpompaa hakeutua tuttuihin ympyröihin, mutta se ei välttämättä taas vie eteenpäin.
VastaaPoistaTsemppiä puurtamiselle.
Annukka: ♥ Älä huoli, mä tiiän että sä olet hengessä mukana ja tiiät nää jutut ja fiilarit!! Ja voihan pylly sen sun suunnitelman kanssa, siis kun se katos. On tossa oma työnsä, etenkin kun viilaa ja höylää ihan loputtomiin, you know... mut kaikesta kyllä selvitään.
VastaaPoistaToi on kyllä varmasti ihan kauhean vaativa puristus, kun sulla on noita näyttöjä vino pino ja kaikki yhtä aikaa tehtävänä. Meidän alkuperäinen ope antoi ohjeistusta, että "tehkää kaikki näytöt yhtä aikaa sitten opiskelujen lopuksi", kun taas tää nykyinen ohjeistaa minusta paljon järkevämmin, että "tehkää sitä mukaa pois kun pystytte (harjottelujen suhteen siis)".
Eli minä kans toivotan sulle tsemppiä oikein kovasti, koita jaksaa tämä keväinen rutistus jollakin konstilla! Päivä ja tehtävä kerrallaan!!
Simpukka: ajattelen just noin minäkin, että tässä on hyvä tilaisuus kokeilla jotain muuta kuin leipätyötä. Harjottelupätkiä tulee vielä muitakin, ehkä mun van täytyy tää alan vaihtaminen saada kokeilla tällä lailla, että oisko se mun juttu vai ei.
Kiitos tsempistä!