kevään kulkua ja kesäsuunnitelmia

Heipähei pitkästä aikaa! Aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta, ja vaikka olen monet kerrat hinkunut tänne kirjottelemaan, en vaan ole saanut sitten aikaan. Nyt onkin sitten tiedossa pitkät tarinat, kun otan kiinni nämä kaksi kuukautta, mitkä tähän väliin on jääneet.

Opinnot on tältä keväältä viimeinkin ohi ja kesäloma on koulusta alkanut. Olen kyllä ilmoittautunut yhdelle kesäkurssille ja mietin, josko vielä pari muutakin ottaisin, mutta varsinaiset ekan keke-vuoden opinnot on suoritettuna. Juhuu!! Oli ihan mahtava tunne, kun sai kerätä kaikki ne opiskelumatskut yhteen kasaan ja todeta, että näille pitäisi nyt etsiä paikka jostain muualta kuin näkösältä!

Tässä kun olen ruokapöydän ääressä näitä opiskeluitani suorittanut, on tuo kissa ollut erittäin usein assarina. Se tunkee kissamaiseen tyyliin ihan pokkana vaan siihen papereiden päälle makaamaan ja kehräämään. Välillä se on ärsyttävää, välillä huvittavaa. Kuvassa se just hiipii vaivihkaa kohti hyvää paikkaa, johon asettua, eli useimmiten mun ja tietokoneen väliin, puoliksi mun hiirikäden päälle makaamaan. Huoh!

Myös koira on pitänyt seuraa, mutta se pysyttelee kyllä yleensä lattiatasossa. Sekin kyllä vierailee ruokapöydällä, mutta yleensä vain silloin, kun ei olla kotona. Vaikka en periaatteessa siis todellakaan tykkää, että elukat on pöydillä, niin käytännössä ne kyllä siellä on. Kissa makaa siinä erittäin usein (ei sentään silloin, kun syödään) ja koira näkee siitä just sopivasti ulos ikkunasta, joten aika usein, kun hurautan pihaan autolla, näen jo pihalta, että siellä se koira taas pöydällä seisoo. No, pöydän voi aina pyyhkiä. 

Meille on saapunut myös uusi lemmikki, kun tyttö hankki kuningaspytonin. Mä en ole mikään käärmefani, mutta en nyt varsin vastaankaan ollut, koska tyttöhän hoitaa tuon kyllä ihan itse (ja vie todellakin mennessään sitten, kun kotoa muuttaa pois). Käärme on mun mielestä väriltään hyvinkin kaunis ja on se jotenkin mielenkiintoinenkin katsella, kun se iltahämärässä siellä luikertelee. Joskin pakko sanoa, että en hirveästi pidä ajatuksesta, että eläin elää elämänsä tuollaiseen lasilaatikkoon teljettynä, olkoonkin, että se terra on kooltaan "isompi kuin lain mukaan tuolla lajilla tarttisi".

Kerran olen tuota pitänyt käsissäni, oli kyllä aika jännittävä kokemus, vaikka nuo on ymmärtääkseni säyseitä eikä ne pure (ne kuristaa). Tyttö aikoo hankkia myös toisen käärmeen, sille on terra jo olemassa, mutta hän haluaa ensin sisustaa sen kuntoon ja sitten vasta hankkii sinne asukkaan. Minä odotan tässä kohtaa lähinnä sitä, että saan vähän sisustella uusiksi näitä ihmisten huoneita, koska toisenkin ison terran mahduttaminen tytön huoneeseen vaatii vähän muutoksia muihin järjestelyihin. (Huomaa, miten housut mätsää käärmeen kuvioihin! =D)

Opiskeluista vielä vähäsen. Tämä kevään viimeinen moduuli oli ympäristötekniikkaa, jonka lisäksi oli enkkua. Tehtiin tiimi- ja paritehtävinä useita juttuja, pääosin videoita. Osa tehtiin puhuttuina (=äänitettyinä) PowerPoint-esityksinä, mutta viimeinen paritehtävä tehtiin ihan jollain video-ohjelmalla - tulin nämä molemmat tekniikat oppineeksi nyt, jee! Enkussa oli jännittäviä hetkiä, kun piti esittää ensin 5min ja sitten 15min kestävät jutut livenä (tiiminä sentään, ettei yksin). Enkun kirjallinen tentti jäi harmittavasti syksyyn, koska sitä ei voi tehdä netissä, mutta substanssitentti muista moduulin aiheista (joita oli älyttömästi!) oli etätentti. Uskoisin, että kokonaisuutena moduuli meni ihan ok ja saan siitä ihan hyvän arvosanan. Tuossa kuvassa on mun lukkaria; kauhea sekasotku, kun merkkailen mitä oon jo tehnyt jne! Ja näkisittepä mun kalenterin, huhhuh.

Sinänsä on alkanut mietityttää tuo, kun havittelen noita hyviä arvosanoja, että kuinka hyvin oikeasti opin ja sisäistän asiat? Vai pyrinkö vaan sillä hetkellä siihen hyvään arvosanaan, mutta asiat häviää päästä heti tentin jälkeen? Tällaisen opiskelu/oppimistyylin olen tunnistanut itsessäni jo lukiossa ja vähän on pelko, että sama tyyli jatkuu edelleen. Jotenkin välillä tuntuu, että tärkeintä on esimerkiksi järjestää paperit suoriin riveihin ja odotan vaan, että moduuli on ohi ja voin järjestää paperini jonnekin pois silmistä ja todeta, että "ohi on". Jotenkin tää eka vuosi on mennyt ihan hämmästyttävän äkkiä ja paljon helpommalla kuin mitä kuvittelin amk-opiskelujen olevan, mutta toisaalta vaikea on ajatella, että tällä tyylillä/osaamisella olisin muutaman vuoden kuluttua joku "asiantuntija".

Tässä kuvassa on mun korona-ajan ergonominen ratkaisu seisontatasoksi, sekä käsijumppapiste suoraan pöytään kiinnitettynä ja jalkajumppapallotkin lähietäisyydellä. Inhoan tehdä noita jumppia (fyssarin ohjeet), mutta kun yhdistän jumppailuun esim. kiinnostavan YouTube-kanavan katsomista, ne sujuu vähän kuin huomaamatta.

Huomasin kevään mittaan, että tässä keittiössä ei ole kovin hyvä opiskella, keskellä taloa ja elämää, siis vaikka täällä nyt pääosin onkin ihan hiljaista päivisin. Mun keskittyminen kuitenkin herpaantuu vähän väliä, kun katselen ikkunasta, kissa änkee pöydälle, lämmittelen teevettä, näpelöin puhelinta... Sen vuoksi mun opiskelupäivät venyy ja vanuu, ja huomaan töröttäväni koneella älyttömiä tuntimääriä saamatta kuitenkaan mainittavasti mitään aikaan. Ensi syksynä taidankin siirtää opiskelupisteeni yläkertaan ja koittaa muutenkin rajata päiväni tarkemmin. Toivottavasti tämä korona on silloin jo siinä pisteessä, että saisin myös otettua jumpat ja kuntosalit takaisin päiväjärjestykseen!

Mä olen pyrkinyt pitämään aika hyvin huolta siitä, että koronaohjeistuksia noudattaisin. En käy oikein missään muualla kuin kaupassa ja lenkillä, enkä ole meille ihmisiä ihmeemmin päästänyt sisälle. Miehellähän on ihan sama meno kuin ennenkin, hän on töissä ja tuolla autotallissa ramppaa porukkaa jatkuvasti, mutta ne kahvittelut ei enää tapahdu sisällä vaan kantakoot kahvinsa talliin sitten. Ja jonkun kerran on kyllä lapset käyneet täällä sisälläkin meillä, vaikka vappumunkit ja äitienpäiväkahvitkin periaatteessa tuohon ulos laittelin. 

Muutaman kerran olen kuitenkin mennyt kaverin kanssa yhteisellä autokyydillä suunnistamaan. Suunnistushan tapahtuu myös nyt omatoimisena, eli itse tulostetaan kartat ja etsiydytään paikalle - mikä ei muuten ole ihan helppo juttu, kun sinne ei ole teiden varsilla ohjeistuksia. Aina onkin "eka rasti" se, että löytyy se lähtöpaikka! Metsässä on sitten rastimerkit, mutta ei leimauspisteitä. On ollut jotenkin paljon leppoisampaa nyt suunnistaa, kun ei tule yhtään juostua kellon perässä eikä ole paineita saavuttaa jotain kohtuullista aikaa, joka sitten näkyy tuloslistassa. Saattaisin jatkossakin kyllä ehkä mieluummin suunnistaa tällä tavalla, silloin ei pänni niin paljon ne pummitkaan, joiden vuoksi aika venyy ja on listan häntäpäässä.

Kevätkin on tässä edennyt pikkuhiljaa. Ja sitten taas mennyt takapakkia, kuten vaikka tänään, kun maa taas valkaistui... Välillä on ollut aivan ihania kelejä ja on voinut jo suunnilleen paljain jaloin hipsutella, tai ainakin keinussa istua (mm. lukemassa tenttiin) auringosta nauttien.

Meidän tontilla nähtiin ihmeekseni siili!! En muista täällä koskaan ennen sellaista nähneeni ja nyt innoissaan sitten sille kannettiin jonkun aikaa ruokaakin, että siitä vahvistuisi ja jaksaisi sitä sitten myös luonnosta etsiä ihan itse. Joka ilta vietiin lautasella sille kissan/koiranruokaa, ja aamulla oli aina lautanen tyhjä. Sitä en sitten tiedä, söikö ne ruoat siili, kettu, linnut vai meidän kissa tai koira. Nyt on kuitenkin ruokinta jo lopetettu, enkä ole siiliä enää nähnyt.

Yhtenä kauniina päivänä tapahtui myös sellainen ihme, että mä menin ulos ja tartuin ns. puutarhahommiin! Aattelin, että josko viimeinkin jotain pientä edes tänne laittelisin jonnekin kasvamaan ja päädyin sitten polvilleni saunan päätyä raivaamaan. Eli nyhdin irti kaiken maailman rikkaruohot ja pehmitin tuosta kaistaleen, johon aion laittaa multaa ja "jotain"... ehkä jonkun minitomaatin taimen ja kenties vaikka kaveriksi herneitä kasvamaan. Tai sitten ostan kaupasta persiljan ja ruohosipulin, jotka tökkäsen tuohon. Saunan pääty on aurinkoinen paikka lähes koko päivän, joten "jotain" siihen kyllä on tulossa.

Outo puutarhurointikohtaus jatkui, kun siirryin juhannusruusun kimppuun. Tuo pusikko on saanut aivan rauhassa kasvaa paikallaan koko sen ajan, kun me ollaan täällä asuttu (yli 20v...). Viime syksynä ekaa kertaa katkottiin hiukan karkureita pois ja nyt innostuin siistimään sitä ihan kunnolla - tuon kuvan ottamisen jälkeenkin olen vielä sukellellut siellä piikkien seassa ottamassa kuolleita oksia pois. Mies kaivoi lapion kanssa karkurien juuria esille ja katkottiin niitä pois, ja möyhensin tuota ympäristöä vielä. Siihen aion laittaa jotakin katetta nyt päälle, jos pysyisi leviäminen kurissa. Eikä siinä vielä kaikki, siivosin myös omenapuun alustan ja sinnekin on tulossa katetta!

Mulla on nyt siis koulusta kolmen kuukauden kesäloma. Ne pienet kesäopinnot (5op) aion suorittaa ja tosiaan vielä vähän mietin, ottaisinko pari muutakin pientä kurssia. Lisäksi olen töissä kesällä todennäköisesti päivän viikossa - työt alkaa/jatkuu huomenna, pariin kuukauteen en ole nyt siellä ollut koronan vuoksi. Mulle kesä siis näyttäytyy lähes tulkoon pelkkänä piiiitkänä vapaana ajanjaksona, joten mikäs sen parempaa kuin tehdä sitä varten piiitkät to do -listat! Noiden listojen teko on ihan parasta, ja vaikka ne onkin pitkät, niissä on hyvin paljon ihan sellasta pientäkin juttua, kuten "tilaa pesuaineet". On toki myös isoja, kuten "maalaa keittiön lattia" tai "aitaa tontti", mutta en aio ottaa mitään sellasta "pakko saada kaikki tehtyä" -tavoitetta noiden kanssa. Kunhan vaan kirjottelin muistiin kaikenlaista, mitä voisin tehdä!

Nämä ekat vapaapäivät on menneet lähinnä ihmetellessä. Ja herkutellessa ja kivoja YouTube-kanavia katsellessa. Oikeastaan siinäpä ne onkin sitten syyt, jonka vuoksi koitan keksiä itselleni paljon muutakin tekemistä. Sen lisäksi, että tekemättömyys on ärsyttävää ja kuolen tylsyyteen, pelkään pahoin, että tuhraan kaikki päiväni ja loputtoman vapaa-ainaki vaan istumiseen, ruutujen tuijottamiseen ja syödä mässyttämiseen. Juu ei, haluan tehdä jotain hyödyllisempää! Tuntuisi myös VIIMEINKIN, että ihan pienenpieni innostuminen olisi iskenyt pihan laittamisen suhteen, joten koitan nyt todellakin saada sitä sitten laitettua. Mun suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä noiden aiemmin mainittujen muutaman helpon jutun lisäksi pikkiriikkinen perunamaa sekä mansikkapenkki. Ja toiveena on lisäksi laittaa jotain ihan iisejä kukkasia autotallin päätyyn. Koska nyt on aikaa, pitää nämä jutut toteuttaa, jos vain suinkin mahdollista. Raportoin sitten, miten meni!

♥ ♥ ♥ ♥ 

Tässäpä siis parin kuukauden kuulumisia täältä meiltä. Miten teidän korona-kevät on mennyt? Onko teillä kovasti kesäsuunnitelmia kotiin, nyt kun ei oikein muuallekaan voi mennä? Voikaahan hyvin kaikki! ♥

Heli