ehkä jo ensi vuonna

Nyt on päästy sen verran kesän makuun, että puput muutti eilen pysyvästi kesäkämppäänsä. Kuva tosin on viime kesältä, mutta ei välitetä siitä... en ole nimittäin juurikaan kuvaillut muuta kuin mummon kullannuppusta viime aikoina. No enivei, tuollanen se pupujen kesäkoti nyt kuitenkin on, paitsi että siellä on nykyään rastasverkkoa kattona, tai ne mitä siellä nyt on talven jäljiltä hengissä... lumi painoi aidat melkein linttaan talvella ja verkot piti repiä hajalle, eikä jostain syystä (=saamattomuus & rahattomuus) olla saatu uusia tilalle hankittua.

Koitan tässä inspiroitua tekemään jotain myös tuolle meidän padalle. Tuokin kuva siis viime kesältä... nythän siinä padassa edelleenkin kukoistaa ne talveksi laitetut kanervat. No, keskiviikkona koittaa viimein se hartaasti odotettu tilipäivä ja jospa vaikka sitten hommais kesäkukkasia pataan. Onhan ne mun kanervat kieltämättä jo aika nolot siinä... Toisaalta mua ei oikeastaan vois vähempää kiinnostaa mokoma pata, saatikka mitä kukkia siinä on... 

Oikeesti: miten voi olla ihmisellä näin iso epäkiinnostus pihaa/puutarhaa kohtaan??? Ihailen kaikkia ihania pihoja, mutta oman kanssa olen aivan saamaton.

Kummalliset viileät ja etenkin tuuliset on kyllä ollu kelit. En tajua näitä tuulia - en muista, että ennen olis tällä lailla päiväkausia ja vissiin jo viikkokausia tuullut niin, että nurkat vaan ulisee. Kun en muutenkaan ole minkään sortin ulkoilmaihminen, niin kylläpäs on oikein hyvä tekosyy olla sisällä, kun "ei tuolla ulkona voi tehdä mitään tollasella tuulella"... (ikään kuin mä tekisin muutenkaan...)

Totta puhuakseni eilen vähän heräsi kyllä pientä (siis tosi pientä!) innostusta vähän kaunistella pihaa tai kotia. Selailin nimittäin pitkästä aikaa Ilona Pietiläisen kirjoja, joita mulla on kolme kappaletta. On niissä kyllä vaikka mitä tosi suloista ja ihanaa, vaikkakin minun makuun ehkä hiukan turhan runsasta isompana määränä. Mutta edes jotain pientä kaunista olis ehkä kiva vähän jonnekin laitella. Tämä meidän totaalinen rahapula vaan on estänyt tekemästä oikeastaan yhtään mitään, mutta jospa se alkaisi tästä vähän helpottaa ja sais jotain vähän aikaiseksi. Edes kesäkukat pataan...

Meidän pihaa (joka EI ole tuossa kuvassa) pitäis ensin kyllä ihan vaan siivota ja raivata. Se ei tietenkään maksaisi mitään muuta kuin aikaa ja vaivaa, mutta enpä tunnu saavan aikaiseksi siihen kuitenkaan energiaani "tuhlailla". Toisaalta siellä on jonkun verran myös muiden ihmisten kamppeita, esimerkiksi autoja. (Argh!!) Ollaan kerran jos toisenkin sanottu näille tyypeille, että hakisivat autonsa veks, mutta MITÄÄN ei tapahdu. Lisäksi tontilla majailee järkyttävä määrä tiiliä, joista meidän piti joskus jotain hienoa tehdä... Nyt on lähinnä vaan lahjoitettu niitä pois jokaiselle, joka niitä tarvii. Ja sitten on pari aikoja sitten kaatunutta puuta, jotka on kyllä pätkitty, mutta joista suurin osa edelleen makaa pitkin poikin. Ja sitten on se kynnetty osio, josta näkyy jo pitkää heinää pukkaavan... Kaikki on kesken, levällään, pitkin poikin, sotkuista, sekalaista... *huoh*

Ajattelen tosi usein, että olispas meillä vaan ihan pieni piha. Sellanen rivaripiha. Tai sitten meillä vois olla isokin piha, kunhan sen olis joku joskus laittanut johonkin kuosiin. Mä sit ehkä osaisin/jaksaisin/viitsisin sitä pitää kurissa ja nuhteessa. Kenties jopa saisin sitä rakenneltua eteenpäinkin. Nyt olen jumitilanteessa, jossa en pääse edes alkuun... En kerta kaikkiaan osaa ajatella mitä minnekin laittaisi. Varsinkaan kun mikään ei varsinaisesti edes kiinnosta, niin kuin olen tainnut jo muutaman kerran mainitakin... Ja sitten tietenkin hidastaa kaikkea myös noi edellä mainitut rojut ja kamat ja keskeneräiset hommat.

Yksi ihana piha-ajatus olis metsäpiha. Joka siis ei tässä ole mitenkään mahdollinen, koska asumme suopohjaisella savipellolla. Vaikka tähän laittaisi puita, ne olis metsää vasta joskus sitten piiiitkän ajan kuluttua. Mutta olispas helppo ratkaisu, kun piha olis pelkkää mäntymetsää, jossa kasvais kanervaa. (Ei tarttis sitä kanerva-pataakaan sit laitella... ehhehe.)

Juu, mä tiedän, että valittamalla ei MIKÄÄN asia miksikään muutu. Pitäis vaan nousta ja aloittaa jostain nurkasta. Mä vaan olen jotenkin ihan ärsyyntynyt koko pihaan... on se aika tyhmää, että tulee pahalle tuulelle aina, kun alkaa miettiä mitä sille tekis!! Olen lukuisia kertoja koittanut miettiä pihaa, miten sitä laittais ja mistä aloittais. Esimerkiksi joka kevät mietin asiaa ankarasti, tuumin että jospa kasvattaisin vaikka jotain taimia ja laittaisin pienen kasvimaan ja siistisin talon reunustat. Sitten tulee kesä, mitään ei ole tapahtunut.... ja syksyllä totean, että ei ollut tämäkään kesä Se Kesä, Jolloin Pihaa Laitettiin... Toisaalta viime vuosina on kaikki kesät menneet remontteja vääntäessä. Tänä kesänä ei remontoida mitään suurta, mutta miehelle olen kyllä ukaasit antanut, että nyt olis paree listojen ilmestyä sitten paikoilleen viimeinkin. 

Jos tarkkoja ollaan, juurikin tänään olin taas "vähän" kireenä tästä piha-asiasta ja tekis mieleni heivata taas se asia mappi ööhön... että jos vaikka ensi kesänä sitten se piha olis tarkemmassa syynissä, tehtäis talvella vaikka vähän suunnitelmia ja annettais vielä tämäkin kesä mennä ihan entiseen malliin... eli ei tehtäis mitään... paitsi mies kyllä tuota nurmikkoa ajelee aina välillä iltojensa iloksi.

Joo. Mä taidan hakea loppuviikosta muutaman kukan pataan ja muuten unohtaa koko jutun taas. Vissiin paras suunnitelma tämä, joten se siitä tällä erää. Raportoin kyllä sit taatusti heti, jos jotain mielenkiintoista pihalla tapahtuu... Sitä odotellessa!!

Heli