maanantai 1. kesäkuuta 2015

kesäkuun eka


Huhhuh miten tuulinen päivä! Kuva on vuoden takaa, mutta suunnilleen tuolta näytti kyllä tänäänkin, traktorin aiheuttamaa pölypilveä myöten. Viime viikolla tässä ympärillä kulotettiin, olipas melkoinen näky kun perjantaina tulin kotiin töistä ja viereisessä pellossa oli hirveät lieskat...


Tuo etualan musta alue on siis ihan tuosta meidän ojan takaa... Että joo, ei tarvii miettiä täällä maalla ikkunoiden pesua ennen toukotöitä todellakaan, kyllä sen verran pöllyää kun pelloilla töitä tehdään. Tänään itse asiassa traktori äesti (tms...) tuota kulotettua aluetta, että siellä sitten pölyn lisänä vielä nokikin pöllysi...


Kesälomat on lapsilla alkaneet. Kuopus heitti hyvästit steinerkoululle ja siirtyy ensi syksynä tavallisen peruskoulun puolelle. Toisteks nuorimmainen, ammattikoululainen, totesi ekan vuoden jälkeen, että ei ole oikealla alalla, joten hän tekee ensi vuoden aikana uudet suunnitelmat. Toisteks vanhimmainen taas joutui toteamaan, että kuukauden loppukiri ei riittänyt, vaan liikaa oli selvitettäviä kursseja jäljellä... hän siis jatkaa ensi syksynä vielä opintojaan, toivottavasti sitten jouluksi valmistuu ammattiinsa.

Noh, eihän tuo siis ihan perustyyliin mennyt, kun jokaisella on jotakin muutosta... mutta väliäkö hällä. Pääasia, että jatkossa asiat sujuu, ehtiipä nuo pojatkin vielä ammatit hankkia, vaikkakin vähän pitkän kaavan kautta... Kuopuskin ottaa vuodella pitkäksi, kun lähtee syksyllä kertaamaan seiskaluokan sinne peruskoulun puolelle, koska steinerkoulu on niin kovasti erilainen, ettemme usko hänen pärjäävän tavallisessa koulussa ilman kertausvuotta.


Mulla on takana jokseenkin raskaat kaksi viikkoa. Töihin paluu on ollut ihan kivaa, mutta todellakin raskasta. Koko päivä on silkkaa painavien taakkojen kantamista ja nostamista ja vaikka työskentelen pääosin kylmässä, hiki vaan valuu koko ajan. Jalat on töiden jälkeen ihan soossia, eikä jaksais illalla tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ja joka päivä tuntuu, että työaika loppuu kesken, enkä meinaa mitenkään ehtiä saada hommiani valmiiksi. Koko ajan on kiire, istumaan ehtii sen 2 x 12 minuuttia päivän aikana...

No, mä kyllä tykkään tosta hommasta. Aika kuluu ihan siivillä ja koko ajan on tekemistä. Siitä en vaan tykkää, että koko ajan on riittämätön tunne, kun ei vaan kerta kaikkiaan meinaa ehtiä saada työtään valmiiksi työajan puitteissa. Ainakin nyt alkuun on sellanen tunne. Ehkä tässä vielä oppii priorisoimaan hommia ja kunhan saan ton osastoni kokonaan "haltuuni" niin hommat nopeutuu.

Viikonloppukin oli aika rankka, vaikka mukava olikin. Olin tyttöjen kanssa reissussa, ajamista kertyi yhteensä noin 1000 km. Huristeltiin ensin perjantaina siskon luokse Tampereelle ja siitä sitten lauantain aikana Vaasaan kummipojan yo-juhliin ja vielä takaisinkin. Sunnuntaina ajettiin takaisin kotiin. Ihana oli nähdä tuttuja ja sukulaisia, mutta kyllä tollanen tuntikausien ajeleminen on myös melkoisen uuvuttavaa puuhaa. Eilen illalla olinkin aivan töttis, että siitä sitten reippaana vaan kohti uutta rankkaa työviikkoa taas..


Mun PH-dieetti on mennyt aivan plörinäksi. Alku oli ihan lupaava, vaikka jouduinkin heti kyllä soveltamaan ohjeita, jotka ei todellakaan ollu tehty kasvissyöjälle. Proteiinin osalta siis aika hankala toteuttaa, jos ei halua syödä myöskään soijaa taikka quornia. Muutenkin jouduin soveltelemaan vähän siellä sun täällä, kun ei ollu just ihan oikeita aineksia saatavilla. 

Mä en oikein ollut tyytyväinen siihen dieetin ohjeistukseen. Minusta annokset oli välillä aivan minimaalisia ja sitten taas toisaalta aivan järjettömän suuria. Välillä oli kauhee nälkä ja välillä sitten taas ihan yliturpea olo. Mun maha reistaili aika lailla koko ajan. Välillä en jaksanut syödä välipalaa taikka iltapalaa ollenkaan, ja sen kyllä sitten huomasi seuraavana päivänä. Sekavat työvuoroni teki ruokien ajoittamisen jotenkin todella hankalaksi. Ja sitten oli noi viikonlopun juhlat ja kyläilyt. Ja sellainen huomio vielä, että jos jotain siellä foorumilla kysyin, en saanut yhtään kertaa sellasta vastausta, mikä olisi oikeesti avannut mulle sen kysymäni asian... se oli aika turhauttavaa.


Minä siis luovutin ja ajattelin, että ehkä joskus toiste... enkä kyllä pode asiasta minkään valtakunnan huonoa omatuntoa. En vaan nyt malta, enkä kerta kaikkiaan ees jaksa, keskittyä tuohon. Otan ohjeet talteen ja katon jos toteutan tämän joskus paremmalla ajalla, sitten kun elämä on vähän tasoittunut tuolla töissäkin. Tai sitten en toteuta. Joitakin ihan hyviä ohjeita sieltä tarttui matkaan ja niitä saatan toteuttaa ilman sen suurempia dieettejä. 

Minä en kokenut dieettini aikana sitten minkäänlaisia muutoksia olossani. En piristyny yhtään eikä muutenkaan ollu mitenkään "puhdistunut" olo. Painokaan ei pudonnut yhtään, vaikka moni siellä foorumilla hehkutteli, että kiloja oli heti karissut. Joten ei nyt mitään kauheen isoja hurraahuutoja saa minulta tämä dieetti miltään osalta, vaikka tietenkin asiasta on vaikeaa suuremmin mitään muutenkaan sanoa, kun en kerran sitä loppuun asti edes tehnyt.


Piakkoin minusta tulee muuten opettaja - alan opettamaan meidän lapsille autolla ajamisen jaloa taitoa! Ostan kaveriltani polkimet ja ne viritellään sitten mun autoon, ja sitten alkaakin hurja autokoulu... Iso säästö on opettaa lapset itse, ja mä saan opetettua ensin nyt kaksi lasta samalla kerralla ja sitten syksystä alkaen vielä kolmannenkin. Meillä siis noi isommat lapset on jo 20v ja kohta 19v, ja kolmas täyttää syksyllä 17v (eli sitäkin saa sitten alkaa jo opettamaan)... ei vaan ole ollut varaa laittaa tyyppejä autokouluun aikaisemmin. 

Olen miettinyt tätä itse opettamista jo pitkän aikaa, mutta meillä ei ole oikein ollu siihen sopivaa autoa. No nyt on, mun nykyinen auto on ihan superhelmi yksilö: maksettiin siitä 100€, ja se on siis paras auto ajaa mitä mulla on ikinä ollut!! Mies fiksaili sen todella hyvään kuntoon ja siinä on myöskin melko uusi moottori jne jne... Eli siihen nyt sitten vaan polkimet kiinni ja menoksi! Saa nähdä miten mun tunnetusti melko lyhyt pinna kestää tän pestin...


Jaahas, tarttee vissiin alkaa kohta suunnistaa nukkumaan. Herätys on aamulla klo 5, koska menen jo kuudeksi töihin... No, ei mulla mitään, mutta poikakin menee kuudeksi ja sillä on edessä 25km ajomatka - mopolla... (minä hurautan 3km työmatkani autolla, ehhehe...) Hienoa, että poika sai kesätöitä, mutta kieltämättä minunkin mielestä tuntuu hivenen kohtuuttomalta tuo matka sinne töihin (etenkin, kun se on taitettava todellakin sillä mopolla) ja kellonaika milloin aloittavat. Itsellekin nuo kuuden aamut on aikamonen uroteko, saatikka jos niitä olis joka ikinen työaamu kuukauden ajan... no, luonnetta se kasvattaa, eiks niin, ja mä luulen, että tsemppiäkin siihen riittää, kun luvassa on sitä omaa rahaa... ja se ajokorttikin, koska lapset joutuu korttinsa kuitenkin itse maksamaan (minä kustannan kyllä sitten bensat ja polkimet).

Tällaiset sekavat selitykset vielä sekavampien kuvien kera tänään... olen "vähän" väsyny...

Heli

16 kommenttia :

  1. Reipas olet!
    Meilläkin poika vaihtoi opintopaikkaa ja nyt taitaa vaihtaa alaakin, huoh! On kuitenkin jo 23 ja valmistuminen siirtyy taas jos vaihtaa alaa, nykyisessä olis enää vajaa vuosi jäljellä :(
    Sinun ei kylöä tartte salille öähteä töiden jälkeen, kun on noi raskas työ.
    Tsemppiä töihin ja opettajaksi ryhtymiseen ! Minun hermoilla ei opetettaisi ketään :)
    Työniloa!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töissä kyllä tuntee itsensä aina ihan reippaaksi. Kotona sitten iskee totaalinen uuvahdus... Inhottaa, kun ei jaksais ees koiria lenkittää iltaisin. Ei tosiaan punttisalia tarvii... eikä kyllä jaksaiskaan.

      Me käytiin tänään tekemässä pojan kanssa jatkosuunnitelmaa, koulu keskeytettiin (voi siis tarvittaessa jatkaa sitä linjaa vielä, jos vuoden kuluttua siltä tuntuu) ja hakemus toiseen paikkaan laitettiin vetämään.

      Saa nähä miten pitkät hermot mulla on ton opetushomman kanssa... mut koitetaan nyt saada kortit penskoille näin.

      Poista
  2. Mä muistan kuinka apsin aikoina aina lomankin jälkeen jalat väsy tosi herkästi, kunnes taas tottuivat koko päivän jalkojen päällä oloon. Toivotaan, että helpottaa sulla pian.

    Toi on kyllä hieno homma, jos pystyy opettamaan lapsille itse tuon autolla ajon. Säästää paljon. Mä vaan en varmaan pääsis niistä kirjallisista läpi, mitkä oepttajalta vaaditaan, hih... Tsemppiä sinulle opettajan hommiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä varmaan helpottaa jalkojen kannalta, kun vähän vielä tottuu. Toisaalta on aika ihanaa mennä sohvalle makaamaan ja heittää jalat ylös... oon vähän huono rentoutumaan muuten tuolla lailla, nyt tuntuu että on pakko. Ja se tekee hyvää jaloille.

      Joo, ei ole meidän lapsilla muuten mahdollista saada ajokortteja kuin tällä lailla. Mä testasin netissä niin en kyllä päässy ekalla kerralla kirjallisista läpi minäkään... tarvii siis harjoitella ennen kuin menee niitä tenttimään!

      Poista
  3. Naurahdan, kun mietin että minä toimisin lasteni autokoulun-opena :) Kyllä taitais olla melkoista kaaosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, en osaa sanoa millaista meillä tästä tulee... en ole varsinaisesti kovin pitkähermoinen, tuleeko sitten hermostuttua kuinka herkästi jos homma ei suju... mutta luotan, että se sujuu. =)

      Poista
  4. No voihan harmi, ettei sulla toiminut se PH :(. Höh. Olisin niin suonut sulle sen hyvän ja pirteän olon. Mutta kuulostaa kyllä aika rankalta toi töihinpaluu. Tai siis ne työt. Että ehkä vähän hankala ajankohtakin.

    Mutta täältä tulee kyllä erittäin paljon rispektiä sille, että aiot opettaa lapset itse ajamaan. Huuuuh. Siihen musta ei olsi ollut. Olisin ihan varmaan liian säikky niitten polkimieni kanssa.
    Erittäin kiitollinen olen siitä, että nuorempi poika ajoi kaikki mahdolliset kortit amiksessa. Traktorikortista lähtien yhdistelmäajoneuvokorttiin ja kaikki siltä väliltä. Hintaa kaikelle yhteensä tuli noin 500 euroa eli käytännössä ilmaista verrattuna siihen, mitä olis oikeasti maksanut. Mutta siis eipä niitä sillä normihinnalla olis kaikkia suoritettukaan.

    Tsemppiä polkimille ja töihin ja muutenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku sujui ihan ok, lähinnä mua alkoi tökkiä se kun lihan korvaaminen oli muka niin hankalaa. En tosiaan jaksa pupeltaa papuja joka päivä... ja ajankohta tosiaan ei ollu mitenkään kauheen rauhallinen tähän. Toisaalta onko se koskaan... ehkä mulla on vaan ollu tossa hyvä tekosyy. =D Mutta kyllä totuus on sekin, että jotenkaan en ollu tyytyväinen siihen koko hommaan. Mä en saanut oikein yhtään ainutta kunnollista vastausta kysymyksiini - ihan kuin se ei olis tajunnut ollenkaan mitä koitin kysyä...

      Mä en ole millään lailla arka kuski ja opettajana olen todennäköisesti parempi ulosanniltani kuin mies olis. Mies ei halunnu alkaa joten minä aloin, pakko, jos meinataan joskus lapsille kortit saada... Tuo amislinja oli meidän isommalla pojalla myös aikanaan ajatuksissa, mutta nörtiksi sitten kuitenkin alkoi. Kunhan joskus valmistuis...

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  5. Meillä on suunnitelmissa että mies opettaisi vanhimman pojan auton ajoon. Tytär kävi autokoulun ihan oikeassa autokoulussa. Kyllähän siinä säästäisi. Meillä vain on automaattivaihteinen auto toistaiseksi, syksyllä ehkä voi tulla muutosta niin mietitään sitten lisää asiaa, poika täytti just 17v. niin vois jo aloittaa.

    Laitoin sulle sähköpostia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon miettinyt jo kauan tuota itse opettamista, mutta se on meilläkin ollu myös autosta kiinni. Nyt on kelvollinen auto siihen hommaan viimein.

      Hyvä kun muistutit tuosta sähköpostista!! Olen sen pikaisesti kännykästä lukenut, ja sitten tyystin unohtanut... sori!!! Palaan asiaan!!

      Poista
  6. Ei ihme että olet vähän poikki noiden kilometrien jälkeen ja elämän muutoksen kun töihin paluu on aina muutamat viikot totuttelua vaikka siellä joskus oisi ollut kuinkakin kauan :) Mulla se edessä lauantaina, mieli kyllä ihan innostunut!! Tsemppiä sulle ja nähdään taas pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä suorastaan vähän hämmästyin, miten poikki olin ton reissun jäljiltä... ehkä mä oon tullu vanhaksi?? Mulla oli mukana tytär ja sen vauva, jonka aikatauluilla ajeltiin. Sit oli koko ajan vähän sellanen "mennään nyt nopeesti niin pitkälle kuin mahdollista ennen kuin se herää"-fiilis... oli niin ikävää kuunnella sitä kitinää ja parkua, jos neiti heräsi kesken kaiken. Ja olihan noi aina monen tunnin ajomatkat per siivu.

      Tänään oli muuten eka kerran kahteen ja puoleen viikkoon sellanen työpäivä, että tuntui oikeesti siltä, että sain tehtyä työni kunnolla! Ja ilman että hiki valui koko ajan selkää pitkin...

      Tsemppiä sullekin töihin paluuseen! Pianhan me jo taas tavataan! ♥

      Poista
  7. Mä luulen että työjutuissa aika tekee tehtävänsä ja kaik alkaa sujumaan ilman riittämättömyyden tunnetta :) Oot kyllä reipas! Ja automatkat uuvuttaa mua ainakin ihan hirveesti, oon ihan tööttis semmosten jäljiltä aina pitkään. Saanko kysyä mitä sä syöt lihan tilalla (kun et soijaa)? Mun yksi lapsi vähän meinaa vegeillä ja ei syö soijaa (en minäkään kyllä) ja siksikin kiinnostais. Ihana tuo maisemakuva jossa aurinko näkyy rakennusten välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, välillä on jopa päiviä, että saan hommat tehtyä ihan ok. Mutta kyllä tuolla alalla on koko ajan niin hirvee kiire, ettei ehdi kuitenkaan ihan kauheen hyvin paneutua hommiinsa. Mä niin mielelläni kävisin koko oman osastoni ajatuksella ja ajan kanssa läpi, tuote tuotteelta... tarkastaisin niiden määrät ja muutenkin tilanteet kohdilleen. Nyt on koko ajan vastassa yllätyksiä (miksi ihmeessä tätäkin on taas tullu.... aaaa, ilmankos, täällähän on määrät ihan persiillään...) ja mulla on tunne, että en ole tyytyväinen tilanteeseen vaan haluaisin hoitaa asiat kuntoon asti!!

      Mä syön lihan tilalla esim raejuustoa ja rahkaa, papuja ja linssejä, kananmunia, pähkinöitä, viljaa. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että mun ruokavalio ei todellakaan ole häävissä kunnossa... en ole taas vähään aikaan syönyt ollenkaan kunnon ruokaa, vaan elelen lähinnä leivällä illat... ja viime aikoina myös jäätelöllä... Pitäis kyllä panostaa ihan oikeesti.

      Poista
  8. Nykyajan työelämässä riittämättömyyden tunne taitaa kuulua vähän pestiin kuin pestiin, resursseja ei taida olla oikein tarpeeksi missään jos kavereitakin kuuntelee. Itsekin olen ilmoittanut jo esimiehille että EN tule ehtimään kesällä kaikkia töitä joita pitäisi tehdä. Aika kurja tunne.
    Autokoulusuunnitelmat kuullostaa hyviltä! Isäni opetti äitini ja siskoni, mutta mun kohdalla olis ollut kuulemma liian tempperamenttista menoa ja kävin ihan autokoulussa. :D Kyllä itse opettaen saa paljon enemmän sitä ajokokemusta kuin minimituntimäärällä joten hyvä ratkaisu on.
    Mielenkiintoista lukea tuosta ph-dietistä. Se on kinnostava, mutta tiedän jo valmiiksi että nyt en jaksaisi toteuttaa. Ehkä joskus voin koittaa..
    Aurinkoista kesää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en toisaalta tajua, miksi joka paikassa kiristellään työntekijät niin vähiin, että sitten jää työt tekemättä sen takia... Perjantai oli taas oikein esimerkkipäivä siitä aiheesta omalla kohdallani!! Jäi kyllä niin vaiheeseen hommat, inhotti jättää ne toisten tehtäväksi!

      Kyllä tätä meidän autokoulukuviota on vähän äimistelty... että minä opetan, ja mitähän siitäkin mahtaa tulla näillä hermoilla... =D No toivottavasti valmista kuitenkin!

      Mua on kovasti edelleen mietityttänyt toi PH-dieetti. Vähän tyhmää etten siinä onnistunut, koska olishan se kiva ollu selvitä se loppuun asti kunnialla ja kenties vaikka saada parempi olo ja muutaman kilon kadotuskin sen avulla. Toisaalta kun sitten taas minä en usko mihinkään dieetteihin, vaan pitäis se koko elämäntapa olla sellanen, että 80% terveellistä ja fiksua ja sitten se loppu voi olla vähän rennompaa... ja näin siis koko ajan, eikä mitään muutaman viikon pätkiä joista sitten pikkuhiljaa taas palaillaan entisiin huonoihin tapoihin..

      Toivotaan sitä aurinkoa jo pikkuhiljaa tänne suuntaan, ja joka paikkaan muuallekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥